Surettaa, kun niin monet vanhemmat antavat lastensa tulla isokokoisiksi jo ihan pienestä lähtien.

Niin minuakin, vanhemmilla pitäisi olla vastuu lasten terveydestä, johon ylipaino liittyy. 

Läskivero on tulossa.

Rollaattoreita tulevaisuudessa jo kaksvitosille, joille liikkuminen on merkittävän ylipainon vuoksi vaikeaa.

Lisääntyykö kihtikin?

No, tuossa naapurissa (rivari) asuu nelihenkinen perhe, jossa grillaillaan kesäisin ulkona makkaraa niin, että jokaiselle perheenjäsenelle on oma neljän makkaran pakettinsa. Kerralla menee siis 16 makkaraa. Ja grillaamista tapahtuu silloin useita kertoja viikossa.

Joo, vois edes amputoida polvien alapuolelta.

Meitä on 7-henkinen perhe, olemme kaikki normaslipainoisia, 3 lapsistamme jopa hoikkia.

Yksi on punkero.

Vaikea on asiaa auttaa.

Kiertokeino on keksitty: kehopositiivisuus. Ongelma on siis ratkaistu.

Vaikka vanhemmat vahtisivat lastensa syömisiä ja/tai kotona ei niin syötäisi herkkuja niin tiedän että lapset ostaa herkkuja salaa. Toki riippuu vähän minkä ikäisestä lapsesta on kyse mutta tämän tiedän että jätetään jopa kouluruoka väliin ja haetaan lähikaupasta herkkuja eli paistopistetuotteita, kolmioleipiä ja karkkia ja suklaata. Mutta tosiaan kyse hieman vanhemmista lapsista eli ei ihan pienistä.

Vierailija kirjoitti:

Kiertokeino on keksitty: kehopositiivisuus. Ongelma on siis ratkaistu.

Mikä ongelma? Onko muka joskus ollut joku ongelma? (Röyh!)

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 7-henkinen perhe, olemme kaikki normaslipainoisia, 3 lapsistamme jopa hoikkia.

Yksi on punkero.

Vaikea on asiaa auttaa.

Tämän yhden punkeron ruokavalio ei ole hänelle sopiva. Hänellä on erilainen suolistofloora ja erilainen kulutus. Siksi hän tarvitsee erilaisen ruokavalion.

Nämä kiertoilmaukset hankaloittavat pedanttisten asperger-ihmisten elämää. Olisi suotavaa puhua oikeilla termeillä niin ei aiheuta tarpeetonta ahdistusta.

Mulla lapsi on aina ollut kova ahmija, syö huvikseen. Jo päiväkodissa kehuivat että kaksi kertaa santsaa. Itse koitin pistää rajaa yhden lisäannoksen jälkeen ja yritin opettaa kuuntelemaan kylläisyyttä.

Normaalin rajoissa pysyi, kunnes isompana alkoi liikkua itsenäisemmin ja sai taskurahaa ym jolloin pääsi kauppaan. Lisäksi aina jos on kotona jotain "erityistä" hyvää, esimerkiksi mehua, mehukeittoa tai keittoon tarkoitettu nakkipaketti, se häviää ennen kuin itse olen ehtinyt maistaa ollenkaan, ellen erikseen painota asiaa etukäteen.

Tuntuu et hänellä ei toimi se kylläisyysnappi aivoissa, on vaan tosi perso kaikelle hyvänmakuiselle. En syö tuolla lailla itse vaan stoppi tulee vastaan, eli en ole opettanut tuota. Periaatteessa tuommoisia keittoja ja mehuja ei tietysti tarvisi kuulua ruokavalioon ollenkaan, mutta itsellä olisi "varaa" nauttia myös tuollaisia herkkuja kohtuudella. Lapsella ei vaan sitä kohtuuden tunnetta ole ollenkaan. Varmaan tähän jossain vaiheessa tulee lisää tutkimukseen perustuvaa tietoa, että miksi jotkut ihmiset ovat sellaisia ja jotkut ei.

Häpesin ylipainoista äitiäni, siksi en päästänyt itseäni samaan jamaan. N33

Ei ole aina helppoa olla sellaisen perheen lapsi, jossa syödään liikaa. Jos itse yrittää syödä kohtuudella, alkaa erityisesti perheen äiti vahtimaan, miksi lapsi ei syö "tarpeeksi" (=liikaa). "Pitää syödä kunnolla, muuten sairastuu aliravitsemukseen, eikä jaksa mitään!"

Surettaa, kun niin monet vanhemmat opettavat lapsilleen, että läskejä saa surutta halveksua ja haukkua. Että vieläkin on aikuisia, jotka ovat sitä mieltä, että kiusatuksi tuleminen on uhrin itsensä syytä, mitäs kehtaa olla erilainen.

Entäpä kun nämä kiusaajat kasvavat aikuisiksi? Voivatko he ikinä olla onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä?

Sörsselssönin vaimo puolisolleen Uunosta: "Ja syö jääkaapin puhtaaksi kolmasti päivässä!" (Uuno muuttaa maalle) (1986)

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 7-henkinen perhe, olemme kaikki normaslipainoisia, 3 lapsistamme jopa hoikkia.

Yksi on punkero.

Vaikea on asiaa auttaa.

Vaikeaa varmasti kun te itse sen aiheutatte. Joku sillä lapsella on vialla jos lihoo. Kenties haukutte/syrjitte tms häntä jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aina helppoa olla sellaisen perheen lapsi, jossa syödään liikaa. Jos itse yrittää syödä kohtuudella, alkaa erityisesti perheen äiti vahtimaan, miksi lapsi ei syö "tarpeeksi" (=liikaa). "Pitää syödä kunnolla, muuten sairastuu aliravitsemukseen, eikä jaksa mitään!"

No, nimenomaan juuri silloinhan ei jaksa mitään.

Pyysin neuvolasta apua, en saanut. Lapsi kasvaa pituutta hurjaa vauhtia ja 201 cm mittainen isänsä ei pidä tätä ongelmana, minä pidän. Miten saisin lapsesta pienemmän?