Surettaa, kun niin monet vanhemmat antavat lastensa tulla isokokoisiksi jo ihan pienestä lähtien.
He ovat usein itsekin isokokoisia, joten perinne jatkuu. Erilaiset, fyysiset vaivat voivat alkaa jo hyvinkin nuorina, diabetes 2 -riskistä puhumattakaan. Ja entäpä koulukiusaaminen painon vuoksi?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsen kasvamisen isokokoiseksi voi estää? Miksi lapsen edes pitäisi jäädä pieneksi ja hinteläksi? No, tytöillä se on ehkä söpöä, mutta pieni aliravittu hintelä poika ei minusta ainakaan ole tavoiteltava asia.
Ylpainoinen läski poika on siis parempi vaihtoehto?
Entäpä jos kehopositiivisuus on paholaisen kehittämä kiusaus ihmiskunnalle? Kuten käärme viekoitteli Eevaa omenalla, mutta nyt tuon terveellisen vaihtoehdon on korvannut suklaapatukka? Tai ehkä pikemminkin läjä suklaapatukoita? XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 7-henkinen perhe, olemme kaikki normaslipainoisia, 3 lapsistamme jopa hoikkia.
Yksi on punkero.
Vaikea on asiaa auttaa.
Oletteko kokeilleet auttaa?
Jokin sairaus vai syökö kohtuun ja höttöä!
Psyykkisiä ongelmia, joita ette osaa itse hoitaa. Voisitte hakea apua tälle lapsellenne, ettekä jättää oman onnensa nojaan.
Jossakin on vika, koska muut olette normaalipainoisia. Vai syöttejä kaikki huonosti ja yhdessä se vaan näkyy?
Stressi?
Jos olisin se lihava lapsi, niin toivoisin, että vanhempani hakisivat apua minulle. Huomaisivat minut.
Kilpirauhasongelmat? Tai muut fyysiset häiriöt suljettu pois, jotka voivat aiheuttaa lihomista? Onko lasta käytetty lääkärillä asian tiimoilta, ettei vaan päivitellä että onpas tuo yksi läski ja me muut hoikkia!
Tää aihe saa mut niin surulliseksi ja vihaiseksi. Syystä että olin itse todella punkero/lihava lapsi. Toinen vanhemmista oli myös lihava ja toinen normaalipainoinen läskifoobikko, jonka äiti eli oma isoäitini oli samanlainen. Voitte kuvitella, minkälaiset traumat näiden kahden kanssa kasvaminen jätti. Kumpikaan ei tehnyt elettäkään oman lapsensa ruokavalion parantamiseksi, herkkuja kannettiin kaupasta ja samalla molemmat, jopa tää läski osapuoli sätti ala-asteikäistä lasta ylipainoisuudesta. Asuttiin myös tuolloin niin korvessa, etten käynyt itse kaupassa ostamassa herkkuja vaan kaikesta oli kiittäminen näitä kahta järjen jättiläistä. Mitä tässä oli taustalla, en voi tietää. Mutta jonkinasteiset mt-ongelmat selvästi.
Itse nykyään kahden lapsen äitinä panostan terveelliseen ruokavalioon, karkkipäivä kerran viikossa ja liikuntaa harrastetaan tarpeeksi. Ja lapset saaneet valita sellaisen liikunnallisen harrastuksen, mikä itseä kiinnostaa ja mikä tuottaa eniten iloa.
Vierailija kirjoitti:
Eniten toisten ihmisten ylipainosta määkii he jotka syövät itse hyvin mieluusti lounassetelillä ja eivät tee fyysistä työtä. Kun on hoikaksi syntynyt on helppo huudella heille jotka ei. Suu ja kädet heiluu ilmassa. Raskasta työtä tekevät kuluttavat sen mitä syövät, lihakset kiintetytyy. Isontamiseen pitää bodata oikein.
Suomessa hoikkuusmania on voimissaan. Ei ole mitään väliä millainen on ja millainen on kunto. Tabunne on myös että on tosi rapakuntoisia mutta hoikkia ihmisiä joilla ei ole lihaskuntoa. He pysyvät niukalla syömisellään sellaisena kuin ovat.
Pleikat kaappiin, lapset leikkimään ulos ja normaalit suomalaiset ruuat ilman meijerivoita ja kermaa kunniaan.
Aika harhainen sepitys. Fyysisen työnhän luulisi laihduttavan, ei päinvastoin? Ja se "hoikkuusmania" ei vissiin ole tarpeeksi voimakasta, kun niin iso osa kansasta on ylipainoisia ja jopa lihavia. Lisäksi kannattaa käyttää nimenomaan voita ja kermaa, niin lähtee se nälkäkin. Nälkä ei lähde korvikkeilla tai sokerisilla "kevyttuotteilla", ja sitten jääkaapin ovi käy tiuhaan.
Vierailija kirjoitti:
ei kai koulussa enää läskejä kiusata, kun kaikki ovat läskejä. vähemmistönä olevia normaalivartaloisia kiusataan kehopositiivisuuden voimalla
Näin aina sanotaan. Kuitenkin esim. oman tytön luokalla on se sama kaksi pulleampaa lasta mitä oli omallakin luokalla alakoulussa. Eikä meidän alueella tai lapsen harrastuksissa näy mitenkään erityisen paljon lihavia lapsia. Tämä on varmaan hyvin paljon aluekohtaista.
Iso osa lapsen kavereiden vanhemmista taas on ylipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Oma koululaiseni on aina kiikkunut normipainon ja lievän ylipainon rajalla, kuten minäkin. Energisenä ja terveenä lapsena olen häntä pitänyt, ja onkin harrastanut liikuntaa eri muodoissaan. Sitten tulivat koronarajoitukset, ja veivät kaikki harrastukset: liikuntaryhmä lakkautettiin kokonaan, uimahalli meni kiinni jne. ja lapsi tottui oleskelemaan entistä enemmän kotosalla. Kavereiden kanssa on toki välillä ulkona, mutta kun alkavat olla siinä iässä että kännykän tuijottaminen kiinnostaa enemmän kuin leikkiminen, niin minkäs teet. Ja suurimman osan kanssa voi olla vaikea hengailla siksikin, kun heille ei pääse kylään/eivät saa kyläillä muilla, osa jää jopa synttärijuhlista pois vanhempiensa vaatimuksesta.
Nyt on sitten maha kasvanut meidänkin lapsella. Laitan tälle fiksuja välipaloja jne., mutta eilenkin oli syönyt välipalan ja ottanut itse vielä sitten lisää syötävää. En voi enää tuon ikäisen syömisiä kytätä, jossen sitten jää kotiin kokonaan. Syö onneksi superhyvin kasviksia, niitä menee valehtelematta paljon.
Ehkä kannattaisi kannustaa takaisin harrastusten pariin? Meillä ne ainakin ovat olleet toiminnassa taas jo vaikka kuinka kauan.
Vierailija kirjoitti:
Eilen näin kaupassa erittäin pyylevän n.10v pojan joka osti 6-packin nuudeleita, 2-päkin cokista ja estrellan herkkusipsejä.. Pojan korvalehdetkin olivat pulleat, huh.. Ehkä vanhemmat töissä eikä kotona välipalaa? Näitä näkee usein...
Lapseni kaveri syö tällä tavalla. On kyllä langanlaiha kirppu, mutta kotona ei ole ikinä mitään järkevää välipalaa ja tokaluokkalainen on yksin 7-17 arkisin. Ottaa sitten salaa rahaa jostain ja käy kaupassa ostamassa herkkuja.
Kielsin omaa lasta olemasta tuon lapsen kanssa, ettei opi noin kamalia tapoja(salaa rahan ottaminen ja herkkujen mättäminen joka päivä).
Jotenkin ainakin joillakin se ruokahalu ja lihominen on geeneissä tai jossain. kun olin nuori niin meidän naapurustossa asui perhe jolla oli ei identtiset kaksospojat. Toinen oli ihan pienestä asti pyöreä ja toinen taas hoikka. Muistan kun poikien äiti tuskaili omalle äidilleni sitä kun toisella pojalla on koko ajan nälkä ja toiselle taas ruoka ei juurikaan maistu. Ja tämä siis silloin pojat olivat alle kouluikäisiä. Teineinä toinen oli tosi muhkea ja lyhyt kun toinen taas pitkä ja hoikka. Ja nyt kolmekymppisinä tilanne on ihan sama. Ja näistä pojista se pulska on aina harrastanut liikuntaa ja harrastaa edelleen mutta tämä hoikka on ollut enempi kiinnostunut musiikista.
Voi ei.
Omakin lapsi on hyvin isokokoinen, mutta en tiedä miten siihen voisi vaikuttaa.
Kasvukontrollissa käy joka kuukausi. Mitataan pituus ja paino, kirjataan tulokset ja lähetetään lastenlääkärille.
Ravitsemusterapeutilla on käyty monta kertaa, mutta ei ole sieltäkään apua saatu. No, onpahan ainakin terveellinen ruokavalio. Veriarvotkin kunnossa.
Silti teini vaan jatkaa kasvua. Pituutta on jo 190 cm vaikka ikää vasta 15 v, ja kasvu vaan jatkuu. Paino ei lähde nousuun vaikka kaikkemme olemme yrittäneet. Alipainon puolella vaan pysyy kaikista yrityksistä huolimatta.
Ihan yhtä vaikeaa se varmaan on toiseenkin suuntaan.
Meillä on kaksi lasta, joista toinen on pitkä ja laiha ja toinen lyhyempi ja pullukampi. Samaa terveellistä kotiruokaa ovat syöneet koko elämänsä, karkkipäivä kerran viikossa. Limsaa, roskaruokaa ehkä kerran kuukaudessa. Molempia on yhtä lailla kannustettu/kehoitettu liikkumaan ja viety harrastuksiin sekä liikuttu ja retkeilty kaikki yhdessä.
Mitä siis pitäisi tehdä toisin? Kieltää pullukammalta karkkipäivä? Pakottaa juoksemaan ympäri pihaa X määrä kierroksia päivässä?
Olisi kiva kuulla, miten jotkut muut, joilla on ns. huonot geenit ovat onnistuneet. Helppo se on huudella, jos on luonnostaan hoikkia lapsia.
Meillä on luonnostaan hoikka ja todella liikunnallinen lapsi. Ei ole pelkoa ylipainosta, vaikka meillä herkut ja roskaruoka eivät ole mitään kiellettyjä juttuja. Eivät tosin myöskään jokapäiväisiä.
Meillä on kotona aina herkkuja. Yleensä niitä ei syödä, mutta haluan opettaa lasta myös siihen, että jos tekee mieli, voi ottaa vaikka pienen määrän suklaata ruoan jälkeen jälkiruoaksi. Tyyliin siis 2 palaa suklaata.
Miehelläni on sellainen kaikki tai ei mitään-suhde herkkuihin ja hänellä on täysi työ pitää itsensä hoikkana. Minusta pieni määrä silloin, kun tekee mieli on terveempää kuin kaksin käsin mättäminen silloin, kun ei enää pysty kieltämään nautintoa itseltään. Minulla oli lapsena samanlainen kasvatus herkkujen suhteen kuin nyt lapsellani. Minulla on myös terve suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan. Miehen perheessä taas kaikki oli kiellettyä ja tarkoin säädeltyä ja hänen suhteensa herkkuihin ja ruokaan on täysin kieroutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma koululaiseni on aina kiikkunut normipainon ja lievän ylipainon rajalla, kuten minäkin. Energisenä ja terveenä lapsena olen häntä pitänyt, ja onkin harrastanut liikuntaa eri muodoissaan. Sitten tulivat koronarajoitukset, ja veivät kaikki harrastukset: liikuntaryhmä lakkautettiin kokonaan, uimahalli meni kiinni jne. ja lapsi tottui oleskelemaan entistä enemmän kotosalla. Kavereiden kanssa on toki välillä ulkona, mutta kun alkavat olla siinä iässä että kännykän tuijottaminen kiinnostaa enemmän kuin leikkiminen, niin minkäs teet. Ja suurimman osan kanssa voi olla vaikea hengailla siksikin, kun heille ei pääse kylään/eivät saa kyläillä muilla, osa jää jopa synttärijuhlista pois vanhempiensa vaatimuksesta.
Nyt on sitten maha kasvanut meidänkin lapsella. Laitan tälle fiksuja välipaloja jne., mutta eilenkin oli syönyt välipalan ja ottanut itse vielä sitten lisää syötävää. En voi enää tuon ikäisen syömisiä kytätä, jossen sitten jää kotiin kokonaan. Syö onneksi superhyvin kasviksia, niitä menee valehtelematta paljon.
Ehkä kannattaisi kannustaa takaisin harrastusten pariin? Meillä ne ainakin ovat olleet toiminnassa taas jo vaikka kuinka kauan.
Saan varmaan monet alapeukut, mutta minusta ihmisten ei pitäisi olla niin uusavuttomia, että jos joku ulkopuolinen ei liikuntaa järjestä, lapsi ei voi liikkua. Minä käyn lähes päivittäin lenkillä teinipoikani kanssa. Ja on siis ihan tavallinen nuori, pärjää koulussa, on siellä kavereita. Suomessa on joku ihan normi, että teinin on PAKKO hävetä vanhempiaan, eikä voi ikinä missään olosuhteissa tehdä mitään näiden kanssa. Tai jospa lapsi voi itse käydä kävelyllä, käydä kaverin kanssa tms. Oikeasti sen liikunnan ei tarvitse tapahtua klo 18.30 tiistaina jossain hallissa, jossa on sen ja sen koulutuksen saanut ohjaaja, vaikka toki tämäkin olisi hyvä juttu.
Puhutaan nyt ihan selkeästi vaan lihavuudesta. Lihavan nimittäminen isokokoiseksi on pelkkää sievistelyä. Isokokoinen eri asia kuin lihava.
Vierailija kirjoitti:
Välillä miettinyt samaa asiaa. Myös omassa tuttavapiirissä on perheitä, joissa saattaa yksi lapsi olla normaalipainoinen ja toinen sitten kaikkea muuta, vaikka oletettavasti syövät samaa ruokaa molemmat, varsinkin jos on kyse alle kouluikäisistä, jotka eivät vielä itsekseen ostoksilla käy. Onko syy suolistofloorassa vai missä? Ja valitettavan monesti ne pikkulapsista asti lihavat ovat lihavia myös aikuisina, tai ainakin painonhallinta on merkittävästi vaikeampaa kuin niillä, jotka olivat lapsena normaalipainoisia.
Lasten painoasiat on mielestäni vielä sensitiivisempiä kuin aikuisten, koska jos jo pienenä iskostetaan se "lihavan identiteetti" lapsen mieleen, se tuskin auttaa painonhallinnassa. Tai jos auttaa, saatetaan pian olla toisessa ääripäässä :-/ Lapsen ei kuulu mun mielestäni aktiivisesti näitä asioita murehtia, se on huoltajien tehtävä. Ja toki on lapsia, joilla on jonkin sortin "massakausi" ennen kasvupyrähdystä. Itse olin juuri sellainen, ehkä 3-4 -luokkalaisena vähän pyöreä, mutta kun pituutta tuli lisää, paino ei seurannut perässä vaan olin todella hoikka, käytännössä alipainoinen, vaikka mikään ei elintavoissa muuttunutkaan. Painonhallinnan kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia.
Omat tenavat ovat normaalipainoisia, vanhemman kohdalla jossain vaiheessa alettiin neuvolassa tuijottaa pituuskäyrästä jäävää painokäyrää, mielestäni aika turhaan. Lapsi on kyllä hoikka, mutta rakenteeltaakin siro eikä mielestäni mitenkään "luisevan" vaan terveen näköinen. Välillä on tehnyt mieli sanoa, että katsokaa sitä lasta, älkää niitä käyriä... Kaverin lapsesta puolestaan on suht pienestä asti sanottu, että onpas ylipainoa, mikä tuntuu hullulta kun lapsi näyttää ihan hoikalta, on vaan ollut pienestä pojasta asti rotevaharteinen ja leveäselkäinen. Kun isää katsoo, niin sieltähän se rakenne on peräisin. Kun taas just vaikka meillä kahden pitkän ja kapeanmallisen lapset on rakenteeltaan myös kapoisia ja pitkäraajaisia.
Joskus olen miettinyt, olenko ollut ihan kamala ruokanatsi, kun meillä ei kotiin osteta esim. karkkia käytännössä ikinä ja pyrin pitämään lapset muutenkin aika pitkään erossa sokerista, kuten omassakin lapsuudenkodissani toimittiin. Toki meidänkin tenavat on synttäreillä tms. juhlissa karkkia syöneet ja saavat syödä, mutta toisaalta eipä ole kauppareissuilla koskaan tullut kohtauksia karkkihyllyjen äärellä, kun ovat kasvaneet siihen, että karkit kuuluu juhlaan eikä niitä normaalisti osteta kotiin. Kyllä meillä muuten herkutellaan, tykkään itse aina välillä leipoa, jätski nyt kuuluu kesään, popparit leffailtoihin jne. Mitään karkki- tai muita herkkupäiviä ei olla pidetty, ihan tavallisena tiistai-iltana voi sen marjapiirakan pyöräyttää jos sille tuntuu. Jotenkin on koitettu tasapainoilla sen välillä, että toisaalta tietyt herkut kuuluu erityisempiin tilanteisiin, mutta silti jotain herkkuja voi olla saatavilla ihan satunnaisina ajankohtina eikä niille aseteta sen kummempaa tunnelatausta, kuten ehkä sille karkkipäivälle voi muodostua. Siitä olen sisimmässäni ihan tyytyväinen, että lapsilta saattaa jäädä se herkkukin kesken, jos syödessä alkaa tuntumaan että maha tulikin täyteen. Tiedän, että kaikki ei ehkä katso hyvällä sitä, että meillä on ollut aina lupa jättää ruokaa jos ei enää jaksa syödä. Mieluummin niin, että oppivat pienenä tunnistamaan milloin ovat kylläisiä, eikä niin että aina on pakko syödä sen oman kylläisyysrajan yli. Pienille kun se ruokakin annostellaan valmiiksi lautaselle, siinä vaiheessa kun itse ottavat, pitää ottaa sen verran että varmasti jaksaa, ainahan sitä voi santsata jos tarvis on.
Hyvin kasvatettu, onneksi teillä ei anoppi alkanut totuttaa 3-vuotiasta päivittäiseen runsaaseen jälkiruokailuun kielloista huolimatta
Meillä riistäytyi käsistä, kun lapsi meni yläasteelle. Kouluruokaa ei syöty ja Lidlistä haettiin herkkuja. Jos itsellä ei ollut rahaa, niin aina jollain kaverilla oli. Nuori on nyt vähän ylipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Niin minuakin, vanhemmilla pitäisi olla vastuu lasten terveydestä, johon ylipaino liittyy.
Ole ihan hiljaa ja huolehdi omista läskeistäsi.
On aivan liian helppo huudella, jos on itse ns läpipas.o. - Kumma kun ei mene perille, että vaikka meillä kaikilla on samat elimet, niin jokaisen kroppa toimii omalla tehollaan. Ymmärrätkö ressukka, että joillakin ravintoaineet imeytyvät helposti, kun taas toisilla ei ja toisilla vielä monimutkaisempaa jos todellisia hankaluuksia tai vaaratilanteitaa. Toisilla just sopiva sisältö mahalaukussa "liuottimien" suhteeen, toisilla ei optimaalinen, joten jo siinäkin ollaan eriarvioisia.
Paree kun pidätte vaan päänne kiinni, kun ymmärryksenne ja tietonne on niin olematonta.
Mieluummin noita isokokoisia lapsia vaikka maan täydeltä kuin teitä vastenmielisiä kyttääjiä ja kiusaajia.
PS. ei, en ole ylipainoinen eikä minulla ole teidän kiusattavaksenne soveltuvia lapsiakaan.
Loksahti leuka lattiaan kesällä, kun kiinnitin lähikaupassa huomiota isän ja lapsien ostoksiin. Molemmille lapsille oli ostettu oma laatikko jäätelötuutteja.
Miten lapsen kasvamisen isokokoiseksi voi estää? Miksi lapsen edes pitäisi jäädä pieneksi ja hinteläksi? No, tytöillä se on ehkä söpöä, mutta pieni aliravittu hintelä poika ei minusta ainakaan ole tavoiteltava asia.