Lue keskustelun säännöt.
Surettaa, kun niin monet vanhemmat antavat lastensa tulla isokokoisiksi jo ihan pienestä lähtien.
24.11.2021 |
He ovat usein itsekin isokokoisia, joten perinne jatkuu. Erilaiset, fyysiset vaivat voivat alkaa jo hyvinkin nuorina, diabetes 2 -riskistä puhumattakaan. Ja entäpä koulukiusaaminen painon vuoksi?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Meitä on 7-henkinen perhe, olemme kaikki normaslipainoisia, 3 lapsistamme jopa hoikkia.
Yksi on punkero.
Vaikea on asiaa auttaa.
5 mukulaa👍 Ilmastoteko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni ostaa 8v pojalleen koulun jälkeen välipalaksi einespizzoja, hotdogeja ja hampurilaisia.
Oma poikani (myös 8v) syö välipalaksi leipää, hedelmää, kiisseliä yms.
En ymmärrä miksi välipala pitää olla pääruokaa vastaavissa kaloreissa? Noh, arvatenkin ystävän poika on lihava ja oma poikani normaalipainoinen. Surettaa kun kuitenkin poikamme yatävinä harrastavat ja liikkuvat noin saman verran mutta tuo ruokavalio (=äidin ja isän syy) pilaa lapsen terveyden.
Vierailija kirjoitti:
Voit syödä elääksesi tai elää syödäksesi.
Minulle kävi niin. 1960-luvulla syntyneenä, matalapalkkaisen äidin ja aikamoisen huithapeli-isän lapsena ruokaa toki oli kotonakin tarvittava määrä, mainion kouluruoan lisäksi, mutta se oli aika vaatimatonta ja herkut harvinaisia. Opiskelun jälkeen työpaikan saatuani muutin omilleni, eikä enää mikään estänyt ostamasta ja syömästä kaikkea sitä mistä olin haaveillut. Lihoin nopeasti, muutamassa kuukaudessa! Sitten lisää, eikä haitannut pieniksi jääneet, ne muutenkin loppuun käytetyt vaatteetkaan, olihan minulla varaa ostaa uusia! Lapsuuden ja teini-iän normaalipainoisesta (nykyään sanottaisiin varmaan hoikaksi) muutamassa vuodessa 20 ylikiloa, nopeaa laihduttamista, ensimmäisillä laihdutuskerroillahan paino laskee hyvin, mutta myös yhtä nopeasti kaikki tuli takaisi ja korkojen kanssa. Näin elin melkein 40 vuotta, painoa lisää, välillä vähän pois, lisää, ja pois. Enimmillään yli satakilonen olin, mutta nyt menen kuin "portaita" alas päin eli muutama kilo pois, pysyn siinä, muutama kilo pois ja edelleen, hitaasti, mutta suunta on oikea. Oikea suhde syömiseen on kuitenkin ratkaisevinta: tavallaan hassua, mutta niin totta, nautin enemmän syömisestä, kun syön elääkseni, enkä elä syödäkseni!
Kehopositiivisuus, miksi se esitetään (tälläkin palstalla) väärin eli muka lihavuuden puolusteluna?! On kysymys siitä, että kaikki ihmiset, riippumatta heidän ulkoisesta olemuksestaan, yhtenä ryhmänä lihavat, ansaitsevat asiallisen kohtelun kaikissa tilanteissa. Ihminen on niin paljon muutakin kuin ulkonäkönsä ja maailma menettää paljon sivuuttaessan ihmisiä epäreiluin perustein.
Madeline Ashton Helen Sharpille (Kuolema pukee häntä): - Look at you, you have a ... waist!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lemmikki on reippaasti ylipainoinen, se on eläinrääkkäystä.
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus, miksi se esitetään (tälläkin palstalla) väärin eli muka lihavuuden puolusteluna?! On kysymys siitä, että kaikki ihmiset, riippumatta heidän ulkoisesta olemuksestaan, yhtenä ryhmänä lihavat, ansaitsevat asiallisen kohtelun kaikissa tilanteissa. Ihminen on niin paljon muutakin kuin ulkonäkönsä ja maailma menettää paljon sivuuttaessan ihmisiä epäreiluin perustein.
Totta kai kaikkia pitää kohdella tasa-arvoisesti. Mutta on paljon muitakin ulkonäöllisiä seikkoja, sellaisiakin joille ei kukaan mitään mahda, minkä perusteella ihmisiä kohdellaan epätasa-arvoisesti. Laihduttaminen on kuitenkin aina mahdollista, ja jokaisen aikuisen kannattaisi varmaan miettiä ennen kuin alkaa itseänsä lihottamaan. Kai sen nyt jokainen huomaa itsekin, kun maha ja vaatekoko alkavat kasvamaan. Siinä vaiheessa pitäisi jo toimia. Sitä paitsi lihavuus ei siis ole pelkästään ulkonäöllinen seikka, vaan siitä seuraa valtava lasku kaikille veronmaksajille. Siksi tämä kehopositiivisuus on mielestäni huono ilmiö, sen varjolla sallitaan lihominen ja sairastuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aina helppoa olla sellaisen perheen lapsi, jossa syödään liikaa. Jos itse yrittää syödä kohtuudella, alkaa erityisesti perheen äiti vahtimaan, miksi lapsi ei syö "tarpeeksi" (=liikaa). "Pitää syödä kunnolla, muuten sairastuu aliravitsemukseen, eikä jaksa mitään!"
Meillä äiti mätti lautaseni kukkuralleen ja sekosi jos en saanut (väkisin) ahdettua kaikkea sisälleni. Huusi ja repi hiuksista, hän on kaikkensa yrittänyt ja eteeni tehnyt eikä mikään kelpaa, huono lapsi, paha lapsi. On ollut hieman opettelemista normaaliin syömiseen, ja sitä on edelleen.
Vierailija kirjoitti:
No, tuossa naapurissa (rivari) asuu nelihenkinen perhe, jossa grillaillaan kesäisin ulkona makkaraa niin, että jokaiselle perheenjäsenelle on oma neljän makkaran pakettinsa. Kerralla menee siis 16 makkaraa. Ja grillaamista tapahtuu silloin useita kertoja viikossa.
Ihmiset ovat sokeita omille tekemisilleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aina helppoa olla sellaisen perheen lapsi, jossa syödään liikaa. Jos itse yrittää syödä kohtuudella, alkaa erityisesti perheen äiti vahtimaan, miksi lapsi ei syö "tarpeeksi" (=liikaa). "Pitää syödä kunnolla, muuten sairastuu aliravitsemukseen, eikä jaksa mitään!"
Tässä olisi varmaan psykologeillakin tutkimista. Jos vanhemmat/vanhempi on itse lihava, niin halutaanko joissakin tapauksissa tavallaan rangaista lastakin lihavuudella, että itselle tulisi parempi mieli? Äiti ei vaikkapa halua, että tyttärestä tulee hoikka ja kaunis jos itse on ollut aina lihava ja ruma, ja siitä katkera.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kiusataanko lapsia nykykoulussa ylipainosta? Eikö se ole so last season?
Muodikkuusko se tärkeintä elämässä on, ohittaen terveyden ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kommentoija arveli lapsellaan olevan jokin kylläisyyshäiriö. Minäkin uskon, että tulevaisuudessa pystytään tavalla tai toisella sekä testaamaan että hoitamaan näitä tapauksia, joilla syömiseen liittyvä hormonitoiminta tai muu ärsykekontrolli ei ole ihan normaalia.
Läheskään kaikkia tapauksia tämä ei tietenkään selitä, mutta yhden kaverini lapsi lienee näihin kuuluva. Ekaluokkalaisena poika veti helposti heti jos silmä vältti esim. paketillisen leipää, koko perheelle iltaruuaksi varatut lihapullat suoraan kylmänä jääkaapista jne. Muutenkin hieman erityislapsi, eli sinällään ei ole kauhean kummallista että ärsykekontrolli pettää tuossakin asiassa.
Itse taas olin lapsena tosi pieniruokainen, mikä oli varmaan ihan yhtä lailla sisäänrakennettua kuin tuo kaverin pojan loputon nälkä.
Jos kattoo vaikka nykyteinejä ja vrtaa niitä 90-luvu teineihin ( jolloin itse olin teini) , niin valitettavasti tämä kehopostiivisuus alkaa näkyä. Ysärillä oli paljon vähemmän ylipainoisia teinejä, kun nykyään. Nykyään se on ihna normi.
Minusta tämmönen "kehopositiivisuus " on vaarallista. Koska se oikeasti on terveydelle vaarallista ja altistaa todella monelle sairaudelle. On se sitte kiva, kun jo parikymppisenä on kolestrolit tapissa, nivelet rikki, verenpaineet koholla, diabetes ym.
Minusta sekin on lasun paikka, jos vanhemmat antaa lapsen vaan lihoa . Se on terveyden vaarantamista ja elämänhallinta vähän hukassa. Vaikka vanhemmat varmasti tarkoittaa hyvää, kun hemmottelee lapisa herkuilla mutta pitää kuitenkin muistaa, että siinä on riskit. Jonkun tarvii sitten puuttua ja antaa ravinotoneuvoja heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen isot lapset olivat läskejä. Ylen kommarituutista tuli -70 luvulla kotimainen lastensarja-Läskilinssi jossa lihava poika seikkaili ja oli kiusattuna !
S
Ja se kiusaaminen esitettiin suurinpiirtein hupsisana juttuna.
"Mutta Läski-Linssi ei ole moksiskaan..."
laulettiin tunnarissakin.
Mitä siitä, vaikka koko luokka jahtaa joukkona nimitellen.
Kun Läski-Linssi tietäö olevansa älykkö, ei kiusaaminen tunnu missään!
Joo lapsena laiha ja isovanhemmat huolissaan et syönhän tarpeeksi
Nyt 30v ja sukuun tullu ja kiloja kertyy
Nyt 90kg ja suvussa paljon yli 100kg miehiä
Se vaan et jotka oli lapsena pyöreitä on nyt sitten semmosia 120-150kg järkäleitä
Toki poikkeuksiakin on
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ostaa 8v pojalleen koulun jälkeen välipalaksi einespizzoja, hotdogeja ja hampurilaisia.
Oma poikani (myös 8v) syö välipalaksi leipää, hedelmää, kiisseliä yms.En ymmärrä miksi välipala pitää olla pääruokaa vastaavissa kaloreissa? Noh, arvatenkin ystävän poika on lihava ja oma poikani normaalipainoinen. Surettaa kun kuitenkin poikamme yatävinä harrastavat ja liikkuvat noin saman verran mutta tuo ruokavalio (=äidin ja isän syy) pilaa lapsen terveyden.
No, meillä ei osteta yhdelle sen kummempia eväitä kuin muillekaan, silti tuo yksi on lihava.
T: se, jolla on 5 lasta, joista yksi on lihava.
Itse olen ylipainoinen ja syömiseni ovat päin prinkkalaa. Laihduttaa pitäisi, mutta elämäntilanne on hankala ettei löydä aikaa ja motivaatiota.
Mutta olen siitä todella kiitollinen, että lapseni ovat normaalipainoisia ja hoikkia. Lapsille on suht tiukka terveellinen ruokavalio/rytmi ja herkut minimissä. Lapsilla myös liikuntaa runsaasti.
Minua suorastaan ällöttää, kun aikoinaan olin kaupan kassalla töissä ja näki ihmisten ostokäyttäytymistä. Oli pullukat vanhemmat, pullukat lapset ja ostoskärry pursusi kaikkea epäterveellistä. Eikä epäterveellisyys ole pelkästään sitä että oli perinteiset karkit, sipsit yms vaan puuttui esim HEVI-osasto täysin tai se oli yks kurkku ja pari banaania. Ja leipä onnetonta höttöä ja liukuhihna huusi sokerijugurtteja, eineksiä yms. Muistan yhdenkin vakkariperheen, jossa 5v sai aina karkkipäivän herkuiksi ison suklaalevyn, karkkipussin, ison sipsipussin ja ison limsapullon.
Ihmettelen miksi puheet lihavuuden haitoista tyrmätään aina melkeinpä rasistisina. Fakta nyt vaan on, että lihavuus on epäterveellistä. Elimistölle on rankkaa olla jatkuvassa tulehdustilassa.
Siksi Suomessa on niin paljon lihavia ihmisiä, koska kulttuurimme ei tuomitse sitä epäesteettisenä. Meillä ei valitettavasti ole samoja sosiaalisia paineita olla edes normaalipainoisia kuin esimerkiksi Etelä-Koreassa, Japanissa tai Ranskassa.
Jos suomalaiset puputtaisivat puolet vähemmän leipää, niin usealla paino tippuisi. Kuitua kun saa muualtakin kuin pyhästä ruisleivästä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ylipainoinen ja syömiseni ovat päin prinkkalaa. Laihduttaa pitäisi, mutta elämäntilanne on hankala ettei löydä aikaa ja motivaatiota.
Mutta olen siitä todella kiitollinen, että lapseni ovat normaalipainoisia ja hoikkia. Lapsille on suht tiukka terveellinen ruokavalio/rytmi ja herkut minimissä. Lapsilla myös liikuntaa runsaasti.
Minua suorastaan ällöttää, kun aikoinaan olin kaupan kassalla töissä ja näki ihmisten ostokäyttäytymistä. Oli pullukat vanhemmat, pullukat lapset ja ostoskärry pursusi kaikkea epäterveellistä. Eikä epäterveellisyys ole pelkästään sitä että oli perinteiset karkit, sipsit yms vaan puuttui esim HEVI-osasto täysin tai se oli yks kurkku ja pari banaania. Ja leipä onnetonta höttöä ja liukuhihna huusi sokerijugurtteja, eineksiä yms. Muistan yhdenkin vakkariperheen, jossa 5v sai aina karkkipäivän herkuiksi ison suklaalevyn, karkkipussin, ison sipsipussin ja ison limsapullon.
Jos sulla on aikaa ylipäänsä syödä, niin sillo voi valita myös vähemmän epäterveellistä. Ei se laihdtuts mitään erillistä aikaa tarvii. Tekosyy
Voit syödä elääksesi tai elää syödäksesi.