Lue keskustelun säännöt.
Ongelma yhteenmuuttamisen suhteen - en halua avoliittoa
16.02.2015 |
Minulla on takana yksi avoliitto, missä olin itse hyvin tosissani, olisin halunnut naimisiin ja lapsia, mutta kun olisi pitänyt edetä suunnitelmista tekoihin, exäni alkoi jarruttelemaan. Tuon vuoksi onkin ex, en vaan voinut jatkaa suhdetta ihmisen kanssa, jolle suhteen eteneminen ei ole luonteva jatko. En halua enää ikinä päätyä tilanteeseen, missä tajuan asuvani jonkun kanssa, jonka eteen olen valmis tekemään mitä vaan, mutta joka ei yhtäkkiä haluakaan sitoutua minuun. Tämän vuoksi olenkin päättänyt, että en aio enää muuttaa asumaan kenenkään miehen kanssa, jollei ole vähintäänkin hääpäivää varattuna.
Nyt uusi miesystäväni haluaisi muuttaa yhteen kanssani. Hänellä on takanaan useampia avoliittoja, pitää sitä siis ihan hyvänä mallina. Hän ei ole ollut naimisissa, mutta haluaa tulevaisuudessa mennä.
Onko minun jotenkin väärin esittää tätä ehdoksi miehelle yhteen muuttamiselle, vai ylireagoinko? Lisäksi haluaisin, että kosinta tulee miehen puolelta luontevasti, ei minkään "painostuksen" tuloksena.
Kommentit (73)
Saathan sinä esittää miehelle millaisia yhteen muuttamisen ehtoja tahansa, ja kannattaakin. Mies sitten itse päättää mitä mieltä niistä ehdoistasi on, että käykö ne hänelle vai ei.
"Lisäksi haluaisin, että kosinta tulee miehen puolelta luontevasti, ei minkään "painostuksen" tuloksena."
Tämä on tilanteessasi vähän vaikea toivomus, koska sinä toivot avioliittoon sitoutumista huomattavasti aiemmin kuin mitä nykyisin on useimmilla tapana. JOten luultavasti joudut kyllä tavallaan painostamaan eli ainakin muistuttamaan että sinulla on periaate että et halua yhteenkään muuttaa ennen kuin on sovittu naimisiin menemisestä. Useimmille kun olisi muuten ok olla avoliitossa vaikka vuosia ennen naimisiin menoa, ja monelta jää lopulta koko naimisiin menokin väliin kun ei sillä papin aamenella tunnu olevan enää mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:08"]
Naimisiin ei ainakaan kannata mennä ilman vuoden, parin yhdessä asumista! Ihmissuhteet ovat kuitenkin AINA arpapeliä joten ikinä et voi olla tulevaisuuden suhteen varma.
[/quote]
Toisaalta vaikka olisi asunut yhdessä 5 vuotta, silti se ero voi tulla. Eipä taida nuo pitkät yhdessäasumiset asiaan oikein auttaa. Itse olen mennyt naimisiin asumatta päivääkään ennen avioliittoa yhdessä miehen kanssa, ja hyvin on toiminut.
Nimenomaan tuo pointti, että itselleni naimisiinmeno on hyvin tärkeä asia, enkä voi kuvitella olevani vakavassa suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa en haluaisi naimisiin. Jotenkin koen avoliiton sellaiseksi, että halutaan vielä katsella ja tunnustella suhdetta.
Miehelle naimisiinmeno on vähän sellainen asia, että jossain vaiheessa kyllä, mutta asialla ei ole kiirettä. Tiedän valitettavasti monia tapauksia, missä on käynyt niin, että on muutettu yhteiseen asuntoon kovin kevyin perustein, ja siinä vaiheessa kun mies kokee kaiken olevan muutenkin käytännössä samalla mallilla kuin avioparilla, ei tuolle avioliitolle enää "nähdä" tarvetta.
Tiedän olevani tämän suhteen vanhanaikainen, mutta toivottavasti pointtini selviää.
-AP
Ei sulla ole oikein muuta mahdollisuutta kuin kertoa mielipiteesi poikaystävällesi. Voitko kuvitella kihlautumista ja yhteenmuttoa siten että hääpäivä on siinä vaiheessa jo sovittu?
Avoliitto = yhteenmuutto. En ymmärrä mitä tekemistä sillä on kihlautumisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut kohta kaksi vuotta miehen kanssa avoliitossa. Ajattelin samalla tavalla kuin sinä ja painostin sitten viime vuoden puolella naimishommiin. Sanoin, että jos ei mennä päivämäärään x.x.xxxx mennessä naimisiin niin lähden, koska en halua olla suhteessa, joka ei etene.
Yhdessä olemme olleet jo vuosikymmenen ja koko ajan puhuttu naimisiinmenosta.
Aseta päivämäärä. Ehkä asia järjestyy siten.
Mielstäni tuo voi olla ihan hyvä ap. Tulee tuossa kuitenkin asuttua viikonloppuja yhdessä. Voit varmaan myös koe asua miestä halujesi mukaan. Ei seurusteluaika selvinnyt aloituksesta, mutta ei yhteenkään kannata kovin nopesti muuttaa.
Ihan asiaan suoranaisesti liittymättä mulle kävi kerran näin. Nainen hurmasi ja muutimme melko nopeasti yhteen. Myöhemmin selvisi, että yhteenmuuton taustalla oli ihan taloudelliset syyt. Häätö oli tulossa yms. Luonnollisesti ei tuo suhdekkaan sitten lopulta toiminut, kun kun tuollaiselle pohjalle oli perustettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:23"]
Ei sulla ole oikein muuta mahdollisuutta kuin kertoa mielipiteesi poikaystävällesi. Voitko kuvitella kihlautumista ja yhteenmuttoa siten että hääpäivä on siinä vaiheessa jo sovittu?
[/quote]
Kyllä, jos se on alle puolen vuoden sisällä, ei mitään tyylillä "kesällä 2017".
Tiedän, etten voi mitenkään ajatuksen voimalla vaikuttaa mieheen ja puhuminen auttaa, mutta toivoisin, että tämä tulisi myös mieheltä itsestään, ei minään minun sanelemanani ehtona.
-AP
Minä sanoin aikoinani miehelleni, että jos me aiomme olla yhdessä, edellytän että menemme myös vihille - missään avoliitossa en suostu elämään. Mies oli sitä mieltä, että ilman muuta, koska hän tosissaan halusi olla kanssani. Me tosin tunsimme toisemme vuosien takaa, eli emme me mitenkään tuntemattomina syöksyneet naimisiin. Olimme jo sen ikäisiä, ettei meitä kiinnostanut mikään katsellaan-nyt-josko-tämä-toimisi -tyyppinen yhdessäolo.
Suosittelisin ap:lle että puhuu asioista suoraan. Jos et halua avoliittoa, pidä näkemyksestäsi kiinni ja kerro miehelle, ettet halua avoliittoa vaan avioliiton, mikäli hän haluaa olla kanssasi. Muuten päädytte asumaan yhteen eikä mies tasan varmasti ikinä sinua kosi, koska ei ymmärrä, mikä muka muuttuisi kun kerran jo asutte yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... Miesystävälläsi on jo historiaa, joka kertoo, että hänelle ei ole ongelma asustella yhdessä ja silti pitää optiot auki. Siis olla sitoutumatta naiseen, vaikka asutaankin yhdessä. Joten jos muutatte yksiin, älä elättele mitään harhakuvitelmia sen suhteen, että mies varmuudella joskus haluaa naimisiin kanssasi ja lapsia kanssasi. Voi halutakin, mutta yhtä hyvin voi vaihtaa sinut toiseen heti, kun kokee tavanneensa paremman.
Mikä on ihan fine, jos kokee, ettei yhdessä asuminen ole sen kummempaa kuin kätevä kämppäkumppanius yhdistettuna vakipanosuhteeseen. Vuokra ja ruoka tulee halvemmaksi kahdella jaettuna!
Mutta kun useimmat meistä naisista - jotka ylipäätään toivomme perhettä ja pidempiaikaista suhdetta - tuppaamme ajan muötä kiintymään mieheen. Biologinen kellokin alkaa jossain vaiheessa tikittää. Meille ei keskimäärin ole yhtä helppo nakki panna lusikat jakoon... Varsinkaan silloin, jos ko. suhteeseen on tullut käytäneeksi monta parhaassa hedelmällisyysiässä elettyjä vuosia ns. "hukkaan" sen sijaan, että olisi rakentanut pitkäaikaista parisuhdetta, hankkinut lapsia ne.
Minä sinuna tekisin nyt ap niin, että kertoisin miehelle vakavasti, että tykkäät hänestä ja voisit ajatella perustavasi perheenkin hänen kanssaan (jos niin ajattelet), mutta että elämäsi on liian lyhyt tärvättäväksi "kevytsuhteisiin". Haluat, että hän harkitsee ja PÄÄTTÄÄ jo nyt, haluaako perustaa perheen kanssasi vai ei - ja jos ei ole suhteesi tosissaan, voi sinun puolestasi jatkaa matkaa.
Tuossa on ilman muuta se riski, että mies todella vaihtaa maisemaa. Mutta jos hän sellaiseen lopputulokseen harkinnassaan tulee, hän tulisi siihen kumminkin ennen pitkää, ja siten säästät itsesi vielä isommilta murheilta sillä, että päätös tulee nyt eikä vasta muutaman vuoden päästä.
Ap ymmärrän pointtisi. Itsellä oli samat mietteet avoliiton suhteen aikoinaan. Minäkin koin avoliiton enemmän sellaiseksi "katsellaan"- jutuksi. Mies tiesi, miten tärkeää naimisiinmeno minulle on. Hänkin halusi naimisiin, ja koska asia oli minulle tärkeä, ei sitten odoteltu mitään vuosikymmentä siinä ihmetellen. Mies kosi ja vasta sitten muutettiin yhteen ja hääpäivä päätettiin vajaan vuoden päähän seuraavaan kesään, häät oli ihanat ja ikimuistoiset, kivaa on ollut ihan koko ajan ja hieno suhde -joka paranee vaan vanhetessaan ja hyvä elämä ja molemmat on oltu koko ajan tyytyväisiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:38"]
Hmm... Miesystävälläsi on jo historiaa, joka kertoo, että hänelle ei ole ongelma asustella yhdessä ja silti pitää optiot auki. Siis olla sitoutumatta naiseen, vaikka asutaankin yhdessä. Joten jos muutatte yksiin, älä elättele mitään harhakuvitelmia sen suhteen, että mies varmuudella joskus haluaa naimisiin kanssasi ja lapsia kanssasi. Voi halutakin, mutta yhtä hyvin voi vaihtaa sinut toiseen heti, kun kokee tavanneensa paremman.
Mikä on ihan fine, jos kokee, ettei yhdessä asuminen ole sen kummempaa kuin kätevä kämppäkumppanius yhdistettuna vakipanosuhteeseen. Vuokra ja ruoka tulee halvemmaksi kahdella jaettuna!
Mutta kun useimmat meistä naisista - jotka ylipäätään toivomme perhettä ja pidempiaikaista suhdetta - tuppaamme ajan muötä kiintymään mieheen. Biologinen kellokin alkaa jossain vaiheessa tikittää. Meille ei keskimäärin ole yhtä helppo nakki panna lusikat jakoon... Varsinkaan silloin, jos ko. suhteeseen on tullut käytäneeksi monta parhaassa hedelmällisyysiässä elettyjä vuosia ns. "hukkaan" sen sijaan, että olisi rakentanut pitkäaikaista parisuhdetta, hankkinut lapsia ne.
Minä sinuna tekisin nyt ap niin, että kertoisin miehelle vakavasti, että tykkäät hänestä ja voisit ajatella perustavasi perheenkin hänen kanssaan (jos niin ajattelet), mutta että elämäsi on liian lyhyt tärvättäväksi "kevytsuhteisiin". Haluat, että hän harkitsee ja PÄÄTTÄÄ jo nyt, haluaako perustaa perheen kanssasi vai ei - ja jos ei ole suhteesi tosissaan, voi sinun puolestasi jatkaa matkaa.
Tuossa on ilman muuta se riski, että mies todella vaihtaa maisemaa. Mutta jos hän sellaiseen lopputulokseen harkinnassaan tulee, hän tulisi siihen kumminkin ennen pitkää, ja siten säästät itsesi vielä isommilta murheilta sillä, että päätös tulee nyt eikä vasta muutaman vuoden päästä.
[/quote]
Muuten ihan ok kirjoitus mutta "Mutta jos hän sellaiseen lopputulokseen harkinnassaan tulee, hän tulisi siihen kumminkin ennen pitkää" ei kyllä pidä paikkaansa.
Asiasta kannattaa vakavasti keskustella. Itse olen muuttanut yhteen tietäen sydämessäni, etten ole koskaan menossa kyseisen henkilön kanssa naimisiin enkä aio hänen kanssaan loppuelämääni viettää. Vaihdoin vauhdissa parempaan, jonka kanssa olen nyt naimisissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde on kestänyt alle vuoden. Olemme siis viettäneet kyllä huomattavan paljon aikaa yhdessä, varsinkin viikonloput eläneet ihan normaalia arkea. Sinänsä siis voisi sanoa, että minulla on melko hyvä käsitys siitä, millaista elämä miehen kanssa on, joten ihan mihinkään tuntemattomaan en olisi hyppäämässä.
-AP
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:26"]
Avoliitto = yhteenmuutto. En ymmärrä mitä tekemistä sillä on kihlautumisen kanssa?
[/quote]
Yhteenmuuton ehdoksi voi laittaa kihlautumisen. Ei se sen vaikeampaa ole!
Itselläni aikanaan oli ihan tämä sama tilanne. Olen ns. vanhanaikainen sillä vanhempani olivat hyvin iäkkäitä syntyessäni ja heille olisi ollut kauhistus, että olisin muuttanut miehen kanssa "susipariksi" ilman avioliitto tarkoitusta.
Niinpä ilmoitinkin ensimmäiselle poikaystävälleni, että haluan kirkossa naimisiin ja että kaikki seurustelusuhteeni perustuu aviomiehen löytämiseen. Hän piti ajatuksesta ja olimme jopa kihloissa ennen yhdyntää.
Kihlaparina myös muutimme yhteen. Sopimus oli, että jos ei homma toimi niin erotaan. No ei se toiminut kun vasta vuoden tuntemisen jälkeen sain tietää, että hänellä on lapsi toisen naisen kanssa.
Ja toinenkin vakavampi seurustelukumppanini oli minulle epäsopiva. Mutta kolmas kerta toden sanoi. Olemme olleet jo 17 vuotta onnellisesti naimisissa.
Olemme lisäksi tyttärillemme antaneet tämän saman mallin. Se on sitten heidän oma asiansa noudattavatko sitä vai ei.
Ei se naimisiinmeno kaikille ole tärkeää......
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:38"]
Hmm... Miesystävälläsi on jo historiaa, joka kertoo, että hänelle ei ole ongelma asustella yhdessä ja silti pitää optiot auki. Siis olla sitoutumatta naiseen, vaikka asutaankin yhdessä. Joten jos muutatte yksiin, älä elättele mitään harhakuvitelmia sen suhteen, että mies varmuudella joskus haluaa naimisiin kanssasi ja lapsia kanssasi. Voi halutakin, mutta yhtä hyvin voi vaihtaa sinut toiseen heti, kun kokee tavanneensa paremman.
Mikä on ihan fine, jos kokee, ettei yhdessä asuminen ole sen kummempaa kuin kätevä kämppäkumppanius yhdistettuna vakipanosuhteeseen. Vuokra ja ruoka tulee halvemmaksi kahdella jaettuna!
Mutta kun useimmat meistä naisista - jotka ylipäätään toivomme perhettä ja pidempiaikaista suhdetta - tuppaamme ajan muötä kiintymään mieheen. Biologinen kellokin alkaa jossain vaiheessa tikittää. Meille ei keskimäärin ole yhtä helppo nakki panna lusikat jakoon... Varsinkaan silloin, jos ko. suhteeseen on tullut käytäneeksi monta parhaassa hedelmällisyysiässä elettyjä vuosia ns. "hukkaan" sen sijaan, että olisi rakentanut pitkäaikaista parisuhdetta, hankkinut lapsia ne.
Minä sinuna tekisin nyt ap niin, että kertoisin miehelle vakavasti, että tykkäät hänestä ja voisit ajatella perustavasi perheenkin hänen kanssaan (jos niin ajattelet), mutta että elämäsi on liian lyhyt tärvättäväksi "kevytsuhteisiin". Haluat, että hän harkitsee ja PÄÄTTÄÄ jo nyt, haluaako perustaa perheen kanssasi vai ei - ja jos ei ole suhteesi tosissaan, voi sinun puolestasi jatkaa matkaa.
Tuossa on ilman muuta se riski, että mies todella vaihtaa maisemaa. Mutta jos hän sellaiseen lopputulokseen harkinnassaan tulee, hän tulisi siihen kumminkin ennen pitkää, ja siten säästät itsesi vielä isommilta murheilta sillä, että päätös tulee nyt eikä vasta muutaman vuoden päästä.
[/quote]
Muuten ihan ok kirjoitus mutta "Mutta jos hän sellaiseen lopputulokseen harkinnassaan tulee, hän tulisi siihen kumminkin ennen pitkää" ei kyllä pidä paikkaansa.
[/quote]
Minusta pitää. Uutuudenviehätys karisee, ja miten mies onkaan tähän asti toiminut siinä tilanteessa, hmmm? Juu, vaihtanut naista.
Totta kai osa miehistä vakiintuu ja oppii rakastamaan avopuolisoaan. Mutta ap kertoi, ertä ko. miehellä on track record siitä, että hän on vaihtanut uuteen. Siksi veikkaan tätä skenaariota hänen kohdallaan.
12
Minä ajattelen samoin kuin ap. Kun miesystäväni halusi kihloihin sanoin, etten arvosta kihloja pätkääkään, naimisiin voin mennä, mutta kihloihin en mene... Muutaman kuun jälkeen mies kosi. Ja väänsimme kihloista puoli vuotta, kunnes luovutin... Olemme siis kihloissa, ja kesäkuusa on häät.
asumme yhdessä joka toisen viikon. Sen toisen viikon olen lapsieni kanssa, ja mies käy ehkä 1-2 kertaa sinä aikna. Emme muuta vielä yhteen edes häiden jälkeenkään.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:51"]Totta kai osa miehistä vakiintuu ja oppii rakastamaan avopuolisoaan. Mutta ap kertoi, ertä ko. miehellä on track record siitä, että hän on vaihtanut uuteen. Siksi veikkaan tätä skenaariota hänen kohdallaan.[/quote]
Miten avioliitto tuohon auttaisi? Siitä on käytännössä aivan yhtä helppo lähteä kuin avoliitostakin. Siinä on aivan yhtä helppo pettää kuin avoliitossakin.
Toivottavasti saatte selvitettyä asian yhdessä.
Varmista siis, että mies on ymmärtänyt, että avioliitto on sulle tärkeä asia. Sano, ettet halua painostaa vaan haluat yhteisen tulevaisuuden. Jos haluatte kovin eri asioita tulevaisuudelta, suhdetta ei ehkä kannata jatkaa. Tai jatkakaa erillään asuen, kunnes olette valmiita tekemään ratkaisun. Kerro, mitä naimisiin meno sinulle tarkoittaa ja yritä ymmärtää, mitä kumppanisi puolestaan ajattelee ja tuntee. Moni pelkää syystä tai toisesta naimisiinmenoa.
Mulla on huonoja muistoja eräästä suhteesta, jossa ilmaisin selvästi, että minulle yhteiselämään kuuluu mennä naimisiin ja myöhemmin sain kuulla, että olin muka painostanut naimisiinmenoon. Siinä suhteessa ei onneksi ikinä niin pitkälle edetty, mutta paha maku jäi kun tuosta ja eräistä muistakin asioista, joista olin heti aluksi kertonut, että ovat minulle hyvin tärkeitä, alkaakin muutaman kuukauden päästä kuulua ihan päinvastaisia vaatimuksia.
Naimisiin ei ainakaan kannata mennä ilman vuoden, parin yhdessä asumista! Ihmissuhteet ovat kuitenkin AINA arpapeliä joten ikinä et voi olla tulevaisuuden suhteen varma.