Lue keskustelun säännöt.
Pakkonukuttaminen päiväkodissa
Äiti minäkin
21.11.2021 |
Onko pakkonukuttaminen päiväkodissa yleinen käytäntö? Jos lapsi on kohta 6v ja hänen kaverinsa jo eskarissa, niin miksi heidän täytyy olla tunti pimeässä huoneessa sängyssä hiljaa? Onko tuossa mitään järkeä?
Kommentit (72)
Kyllä se ihan jokaiselle lapselle on hyväksi harjoitella rauhoittumista ja rentoutumista, ilman, että koko ajan pitää liikkua ja jumpata. Jännästi moni on alkanut nukahtaa myös kotona iltaisin paremmin, kun on ensin päiväkodissa tehty töitä sen eteen, että lapsi oppii esim. hengittämällä rentouttamaan mieltään.
30-45min on rankka pysäytys tän päivän lapsille, joiden aivot käy ihan ylikierroksilla kaikista ärsykkeistä ja elämän nopeudesta. Jos ei harjoitella näitä taitoja.
Olette varmaan kuulleet, miten mindfulness ja jooga yms ovat aikuisilla kova sana, kun monien elämässä meinaa lähteä vähän laukalle. Miksiköhän? Koska ei osata rentoutua ja rauhoittua muuten!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuminen ja lepääminen on kaksi aivan eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista.
Meillä 5v "pakkonukkuu" päiväkodissa ja valvoo sitten yli puolenyön. Vien hänet käytännössä nukkuvana aamulla hoitoon klo 7, saavat sitten pärjätä nukahtelevan, väsyneen ja kiukkuisen lapsen kanssa miten haluavat. Viikottain tulee viestiä, että lapsi on uninen ja kärttyisä, nukahtaa heti lounaan jälkeen ja nukkuu pitkät päiväunet. Kuulemma tarvitaan joskus aamupäiväksi oma hoitaja, jotta lapsi ei nukahda pihalle.
Hymyilen ystävällisesti ja sanon, että ei ole meillä viikonloppuna mitään tuollaista ongelmaa ja maanantaiaamusinhan lapsi jaksaa hyvin, kun ei ole päiväuniputkea takana. Mutta tehän olette kasvatusalan ammattilaisia, tehkää ihmeessä juuri niin kuin teillä on tapana. Harmi, että lapsi kiukkuaa väsymystään päiväkodissa, kotona meillä menee mukavasti.
Pahinta tuossa on se miten lapsi sen kokee. Lapset pakotetaan olemaan sängyssä vaikka he haluaisivat liikkua. Edes vankilassa ei pakoteta vankeja olemaan sängyssä, koska se on ihmisoikeuksien vastaista.
Ei ihme että lapset eivät halua päiväkotiin. Eikä ihme että suomalaisilla lapsilla on mielenterveysongelmia.
Mietin, voiko pakotettu, pitkäkestoinen paikallaanolo yksilöstä riippumatta olla tieteellinen koe selvittää, millainen psykologinen vaikutus sillä on ihmiseen; tapa olisi alkanut eri tarkoituksessa, mutta jatkuu kokeena? Vai onko asiasta jo julkaisuja riittävästi.
Kuinka tarkkaan käytte läpi kasvatussuunnitelman, ennen kuin teette sopimuksen?
Eihän siinä mitään järkeä ole. Hoitoalalla, ja myös päivähoidossa vaikka se onkin nykyään olevinaan kasvatusta eikä hoitoa, toimitaan "meillä on aina toimittu näin". Ei se auta, vaikka minkälainen alan oma arvostettu guru tulisi kertomaan, että pitäisi toimia jotenkin toisin.
Nyt jo aikuiset lapseni muistavat ikävimpinä päiväkotikokemuksina pakkomakuut. Paitsi se yksi, joka muista "kädestä repimisen", kun sai tehdä jotain hiljaista puuhaa sillä aikaa, kun toiset nukkuivat.
62: sinun kokemuksesi taitaa olla melko ainutlaatuinen, sillä useimmat lapset eivät nuku iltaisin ajoissa niinä päivinä, kun ovat nukkuneet päiväunet päivähoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuunnellaan satua niin että osa nukahtaa, osa jää hereille ja kuuntelee kiltisti. Se on lapsen mielikuvitukselle tärkeä hetki ja lepoa vaikkei nukkuisikaan.
Mutta kun joitakin lapsia se stressaa. Silloin on väkivaltaa pakottaa.
No ihan kaikesta yleensäkään ei lapsi voi päättää, toivottavasti kotonakaan vaikka on niin helppoa vaan antaa periksi. Aikuisen tehtävä on pitää huoli, että lapsi saa kehitystään tukevaa ja hänelle tarpeellista huolenpitoa.
Lasten aivot, aistit ja keho tarvitsevat myös vastapainoa hektisessä, levottomassa ja ärsykkeisessä ympäristössä eli päiväkotiryhmässä. Moni lapsista myös tykkää lepohetken rauhasta, aikuisen lukemasta sadusta ja kauniista, rauhallisesta musiikista. Aikuiset myös silittävät lapsia, jos sänkypaikka on sellainen, että on mahdollista. Nykyään on kaappisängyt ja jos niitä monta vierekkäin, niin ei ole mahdollista silitellä kun ei mahdu väliin.
Menet aiheen ulkopuolelle. Kyse on menettelystä josta lapsi todistettavasti kärsii, ja se kärsimys halutaan hänelle aiheuttaa, sillä omasta käytännöstä ei jousteta.
Lapset tarvitsevat satuja. Mutta jos se satu tarjotaan hänelle pakotetun makaamisen yhteydessä... se on jo jotain ihan muuta, kuin kiehtova hetki. Silloin jopa se "kaunis musiikki" saattaa olla piina, voisin kuvitella. Jos joku tekisi sinulle väkivaltaa, tuskin mielesi olisi silloin avoin satumaailman ihmeille yms.
Se että osa ihmisistä on hyvin vilkkaita ei tarkoita, että jokaisen olisi väkisin maattava heistä toipuakseen. Näin ei voi automaattisesti olettaa.
Jos ryhmäkoot ovat liian pieniä ja kaaos kohtuuton, sitä ei saa pakkomakuutuksella kompensoida.
Ja kuka antaa luvan lääppiä toisten isoja lapsia, etenkään pakkomakuutuksen aikana? HYI!!!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ihan jokaiselle lapselle on hyväksi harjoitella rauhoittumista ja rentoutumista, ilman, että koko ajan pitää liikkua ja jumpata. Jännästi moni on alkanut nukahtaa myös kotona iltaisin paremmin, kun on ensin päiväkodissa tehty töitä sen eteen, että lapsi oppii esim. hengittämällä rentouttamaan mieltään.
30-45min on rankka pysäytys tän päivän lapsille, joiden aivot käy ihan ylikierroksilla kaikista ärsykkeistä ja elämän nopeudesta. Jos ei harjoitella näitä taitoja.
Olette varmaan kuulleet, miten mindfulness ja jooga yms ovat aikuisilla kova sana, kun monien elämässä meinaa lähteä vähän laukalle. Miksiköhän? Koska ei osata rentoutua ja rauhoittua muuten!!!
Mutta kun jokainen ihminen ei tarvitse "rauhoittumista ja rentoutumista". Kaikki eivät ole ADHD-piirteisiä, eikä tapa aistia maailmaa ole harjoittelusta kiinni. Tottakai toiminnan aktiivisuustaso vaihtelee, mutta esim. vauhdikkaan ulkoleikin jälkeen saattaa riittää hetki istumista ja piirtämistä. Ei ole pakko maata lattialla, jotta toipuisi leikeistä, kun ne eivät kognitiivisesti edes rasita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti tarhat on, mitä on - ei kai kukaan sinne lastaan veisi, ellei olisi taloudellisista tai muista syistä pakko. Hyviäkin puolia tarhoissa on, nimittäin samanikäinen seura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuunnellaan satua niin että osa nukahtaa, osa jää hereille ja kuuntelee kiltisti. Se on lapsen mielikuvitukselle tärkeä hetki ja lepoa vaikkei nukkuisikaan.
Mutta kun joitakin lapsia se stressaa. Silloin on väkivaltaa pakottaa.
No ihan kaikesta yleensäkään ei lapsi voi päättää, toivottavasti kotonakaan vaikka on niin helppoa vaan antaa periksi. Aikuisen tehtävä on pitää huoli, että lapsi saa kehitystään tukevaa ja hänelle tarpeellista huolenpitoa.
Lasten aivot, aistit ja keho tarvitsevat myös vastapainoa hektisessä, levottomassa ja ärsykkeisessä ympäristössä eli päiväkotiryhmässä. Moni lapsista myös tykkää lepohetken rauhasta, aikuisen lukemasta sadusta ja kauniista, rauhallisesta musiikista. Aikuiset myös silittävät lapsia, jos sänkypaikka on sellainen, että on mahdollista. Nykyään on kaappisängyt ja jos niitä monta vierekkäin, niin ei ole mahdollista silitellä kun ei mahdu väliin.Menet aiheen ulkopuolelle. Kyse on menettelystä josta lapsi todistettavasti kärsii, ja se kärsimys halutaan hänelle aiheuttaa, sillä omasta käytännöstä ei jousteta.
Lapset tarvitsevat satuja. Mutta jos se satu tarjotaan hänelle pakotetun makaamisen yhteydessä... se on jo jotain ihan muuta, kuin kiehtova hetki. Silloin jopa se "kaunis musiikki" saattaa olla piina, voisin kuvitella. Jos joku tekisi sinulle väkivaltaa, tuskin mielesi olisi silloin avoin satumaailman ihmeille yms.
Se että osa ihmisistä on hyvin vilkkaita ei tarkoita, että jokaisen olisi väkisin maattava heistä toipuakseen. Näin ei voi automaattisesti olettaa.
Jos ryhmäkoot ovat liian pieniä ja kaaos kohtuuton, sitä ei saa pakkomakuutuksella kompensoida.
Ja kuka antaa luvan lääppiä toisten isoja lapsia, etenkään pakkomakuutuksen aikana? HYI!!!
siis jos ryhmäkoot ovat liian suuria.
...ja siihen tietysti vaikuttaa myö se, millaisista ihmisistä ryhmä koostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ei ole riittävästi henkilökuntaa siihen aikaan.Aamuvuorot lähtee, on suunnitteluaikaa, vasuja, palavereja.
Kuka vahtii noita ei nukkuvia ?
Vierailija kirjoitti:
Koska ei ole ketään, joka valvoisi hereillä olevia. Ei vaan löydy enää henkilökuntaa. Meillä on pakko kaikkien lasten olla nukkarissa yhtä aikaa, äänikirjaa voi kuitenkin kuunnella edes. Näin myös omien lasteni päiväkodissa.
Luulen, että kohta aletaan jo sulkemaan yksikköjä, kun näköjään mitään toimenpiteitä ei saada aikaiseksi henkilökunnan jäämiseksi alalle.
Vollotetaan etteivät suomalaiset hanki lapsia, vaikuttaa siltä että lasten hankkiminen on iso virhe.
Pakkonukuttaminen oli muuten sääntö 80-luvulla, vessaankaan ei lapsi saanut menne. Henkilökunta sai näin rauhssa kerätä voimia. Jos ei passanut, sanottiin, että hanki lapsellesi tosenlainen hoitopaikka.
No ihan kaikesta yleensäkään ei lapsi voi päättää, toivottavasti kotonakaan vaikka on niin helppoa vaan antaa periksi. Aikuisen tehtävä on pitää huoli, että lapsi saa kehitystään tukevaa ja hänelle tarpeellista huolenpitoa.
Lasten aivot, aistit ja keho tarvitsevat myös vastapainoa hektisessä, levottomassa ja ärsykkeisessä ympäristössä eli päiväkotiryhmässä. Moni lapsista myös tykkää lepohetken rauhasta, aikuisen lukemasta sadusta ja kauniista, rauhallisesta musiikista. Aikuiset myös silittävät lapsia, jos sänkypaikka on sellainen, että on mahdollista. Nykyään on kaappisängyt ja jos niitä monta vierekkäin, niin ei ole mahdollista silitellä kun ei mahdu väliin.