Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa kun poikani hyljännyt minut
11.02.2015 |
Siitä on jo pari vuotta kun mulla ja aikuisella pojallani oli iso riita, liittyen hänen parisuhteeseen. Mielestäni olivat liian nuoria menemään naimisiin ja alkamaan vanhemmiksi ja uskaltauduin sanomaan tämän ääneen.
Tuon jälkeen en pojastani ole kuullutkaan Ekat viikot ajattelin, että pitäisikö pyytää anteeksi, mutta tunsin niin paljon kiukkua että päätin odottaa että poika ottais yhteyttä ensin. Muutenkin mulla on ollut aina tosi hankalaa pyytää anteeksi, vaikka tunnenkin olevani pahoillaan.
Tässä välissä poika ja miniä ovat saaneet esikoisen ja muuttaneet toiselle paikkakunnallekin, mitään en ole heistä kuullut. Mieheni kyllä on jonkinlaisissa väleissä pojan kanssa ja on tavannut lapsenlapsenkin pari kertaa. Minua itkettää niin paljon, että en saa edes olla isovanhempi.
Eka pidin itseäni syyllisenä kun olenkin mennyt möläyttelemään pojalle ja miniälle mutta nyt kun riidasta on jo kaksi vuotta ja poika hyljännyt noin, niin tuntuu minun olo hyvin loukatulta. Miten voi aikuinen mies unohtaa äitinsä yhtäkkiä noin vain?
Kun asui vielä kotona oli äiti hälle kovin rakas, oli ihana poika ja rakastan häntä varmasti ikuisesti. Mikä saa rakkaan lapsen muuttumaan noin kylmäksi?
Kommentit (175)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:32"]
Onpa täällä taas kovia ja kylmiä ihmisiä vastaamassa. VOi hyvänen aika ihmisten pienisieluisuutta. Tsemppiä ap. Olet oikeassa, olisi paljon vähemmän uutta riitaa aiheuttavaa, että ensin juttelisit poikasi kanssa ja sitten vasta tulisi muut osapuolet mukaan. Sinä olet poikasi äiti. Teillä on veriside. Tottakai teidän kahden pitäisi saada ensi selvittää omat välinne selviksi. Äidin ja lapsen tunneside on vahvin mahdollinen. Ovatko kaikki vastaajat unohtaneet tämän? Eikö teillä ole lapsia? Eikö teillä ole edes vanhempia? Kaikki ovat sekopäisiä miniöitä, jotka eivät osaa katsella tätä asiaa kuin siitä näkövinkkelistä :D
äo-vajakkien kokoontumisajot meneillään.
Koeta jaksaa, ap! Juttele miehesi kanssa, ja koeta saada yhteys poikaasi. Sinulla on siihen oikeus.
[/quote]
Tässä sopassa on se uusi pojan ja miniän lapsi, verisukua sekin heille. Äitinä hän saa päättää haluaako hän lapsensa elämään totuuksia ja loukkauksia satelevan mummin vai ei. Miniä haluaa nähdä onko anoppi oikeasti pahoillaan vaan vierittääkö kaiken miniän niskaan niinkuin näyttää tekevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kyllä kiinnostaa, että mitä kaikkea olet tämän riidan aikana mennyt sanomaan, ja onko ennen sitäkin ollut "suoraa puhetta", ja kuinka paljon olet puuttunut pojan henkilökohtaisiin, aikuisen miehen ratkaisuihin (esim. avioliitto). Suosittelisin, että tarkastelisit aivan aluksi tilannetta vielä kerran objektiivisesti, ennen kuin menet loukkaantuneena pyytämään/vaatimaan anteeksiantoa. Ja ehkäpä tuollakin on vaikutusta, että olet ylpeästi päättänyt ainakin tähän asti olla pyytämättä anteeksi, koska sinua on itseäsikin loukattu.
En väitä, että olisi reilua sinua kohtaan evätä sinulta kaikki isovanhemman oikeudet. Ehdottomasti tuo tilanne on ratkaistava, ja suosittelisin, että menisit selvittämään asian - ja miniänhän läsnäoloon et oikeasti voi vaikuttaa, se on pariskunnan päätös. He ovat pariskunta ja perhe, ja tämä riitatilanne koskettaa teitä kaikkia. Et mielestäni voi vaatia, että miniä menisi "pois jaloista", kun keskustelet asian kuntoon pojan kanssa, jos olet heidän näkemyksensä mukaan loukannut myös miniää.
Minä muuten muistan tämän aloituksen parin vuoden takaa. Olenko oikeassa, että siinä ap:n ja pojan suhdetta kuvailtiin hyvin läheiseksi ennen miniän tuloa? Jopa läheisemmäksi kuin perheen toiseen poikaan.
Silloin kaikki neuvoivat sinua hakemaan asiantuntijalta apua suhtautumisesi ja kirjoittamaan vaikka anteeksipyynnön kirjeitse. Teitkö niin? Teitkö mitään, mitä sinua neuvottiin? Muistaakseni 99 % kommenteista neuvoi sinua anteeksipyyntöön ja nyt olet täällä taas ulisemassa samaa, vaikket vissiin tehnyt asialle mitään.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:31"]
Mieheni sanoi, että aina jos on ottanut puheeksi minut ja riidan pojan luona kyläillessä niin poika mennyt vaitonaiseksi ja sitten miniä alkanut paasaamaan kuinka ovat suuttuneet ja loukkaantuneet minun käytöksestä. Kuulostaa mun korvaan siltä, että poikani ei niinkään edes välitä, mutta miniä pitää kovassa otteessaan.
Kyllähän sen anteeksi sanan sanominen on periaattessa ihan helppo homma, mutta kun tilanne on se että kyllä minuakin on loukattu. Tällainen vuosien mittainen hiljaisuus, en ole nähnyt pojantytärtäni vaikka hän on jo yli puolivuotias. Minut on eristetty kokonaan heidän elämästä ja sitten minun pitäisi pylly pystyssä kumarrella ja pyydellä anteeksi.
[/quote]
Miksi sinun pitäisi tavata lapsenlapsesi kun mielestäsi poikasi oli liian nuori lisääntymään? Jos kovin kärkkäästi ja äänekkäästi kiukuttelit ja "kerroit vain mielipiteesi" niin en ihmettele saamaasi hiljaisuutta. Sinulla on tässä anteeksipyynnön paikka, ei lapsellasi.
[/quote]
No siinä vaiheessa kun kertoivat raskaudesta niin huolestuin, koska heidän lähtökohdat perheen perustamiseen ei nyt kovin loistavat olleet. Molemmat vielä kovin nuoria ja tyttö vielä opiskelemassakin.
Ovat varmasti hienosti pärjänneet, on tytön vanhemmat varmasti jonkin verran auttaneet mutta tunnen suurta ylpeyttä että pojastani on tullut isä. Totta kai sitä äitinä vaan aina pelkää pahinta eikä haluaisi tai soisi mitään vaikeuksia tai hankaluuksia lapsilleen. Minä varmaan liian kärkkäästi toin esille omat huoleni ja pelkoni kun kertoivat raskausuutisen ja he odottivat, että tuleva mummo itkisi ilosta ja tekisi kärrynpyöriä.
Minusta kuitenkin todella itsekästä, ettei minua ole kutsuttu mihinkään lapsenlapseeni liittyvään tapahtumaan, ei edes kylään. Eihän se ole lapsenlapseni vika että vanhemmat ovat riidoissa mummon kanssa. Eihän sekään ole reilua, että jos pariskunta eroaa ja vihaavat sitten toisiaan niin lapsi ei saisi nähdä isäänsä kun äiti niin vihaa isää.
Kyllä se on nyt niin, että ihan ensimmäisellä tapaamisella pyydät anteeksi molemmilta. Saat varmasti myöhemmin tilaisuuden puhua kahden kesken poikasi kanssa. Sinä et ole tässä uhri, vaan sinä olet loukannut ja nyt kärsit tekojesi seurauksista. Älä vasn hämmennä liikaa ja ala syyttelemään muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, ei ei, niitä ajatuksia ja huolia ei huudeta päin naamaa raskausuutisesta iloitsevalle parille. Kerro mitä sanoit.
Eiks tää oo sun ketju?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että ennen tätä varsinaista riitaa on ollut paljon sanatonta viestintää eikä kenellekään ole ollut epäselvää mitä miniästäsi ajattelet. Et kuulosta ihmiseltä joka ottaa pojan vaimon hyvin vastaan, oli hän sitten minkälainen tahansa.
On toki mahdollista että poikasi on valinnut dominoivan draamakuningattaren puolisokseen, mutta usein näillä miehillä onkin juuri sellainen äiti taustalla...
Miehen lojaalius on vaimolle, hän on poikasi elämän tärkein nainen. Suhteesi häneen määrittää myös suhteesi poikaasi, et voi erottaa heitä kahta. Miniä on näissä tapauksissa avain sopuun.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:49"]http://www.vauva.fi/keskustelu/3955565/ketju/olen_pilannut_suhteeni_miniaan_ja_poikaani_mitaan_tehtavissa
Eiks tää oo sun ketju?
[/quote]
Just tätä mä muistelin! Kiitos linkkauksesta. :)
T: 20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:49"]
Eiks tää oo sun ketju?
[/quote] Tuosta on vasta vuosi
Ensin sanot, että ei pitäisi lapsia hankkia, ja sitten itket, kun et saa olla isovanhempi? Ainakin sun mielipiteellä on pojallesi jotain väliä, kun piti huolen, ettei vastentahtoisesti tarvitse isovanhemmaksi alkaa kun kerran toivot, ettei lapsenlapsia tehdä.
Sinuna pyytäisin pariskunnalta anteeksi. Ilman huonoa ennakkoasennetta ja tekosyitä ("pyytäisin kyllä anteeksi, mutta kun miniä sitä ja tätä"). Sinä loukkasit miniää päin naamaa, pyydä anteeksi päin naamaa. Korjaa ensiksi asennettasi, kyllä se näkyy rivien välistä, jos olet jo valmiiksi sitä mieltä, että miniä ei kuitenkaan ymmärrä, sille ei voi puhua, haluat tavata poikaa ilman miniää, miniän vika jne...
Kurja tilanne kaikille osapuolille. Toivottavasti saatte sovittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen jolla ylemmyyden tunto eikä mitään rajoja tai kunnioitusta. Hyvä päätös pojalta ja miniältä. Arvostelisit heitä varmasti myös vanhempina mielessäsi "hyvää hyvyyttäsi" ja puuttuisit joka asiaan "auttaaksesi".
Teitä löytyy joka oksalle.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:49"]
Eiks tää oo sun ketju?
[/quote] Tuosta on vasta vuosi
[/quote]
Trollihan tää ap onkin.
Tässä toinern http://www.vauva.fi/keskustelu/3930702/ketju/miten_tulisi_suhtautua_poikani_seurustelusuhteisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole aikaisemmin tästä kirjoitellut nettin, tai en ainakaan omaa aloitusta. Olen tästä muiden keskusteluissa jauhanut. Ja sitäkin enemmän puhunut ystäville, joten jos joku tunnistaa niin terveisiä vaan!
Mun ja pojan välit eivät ole olleet mitenkään erityisen läheiset, varsinkin murrosikäisenä en ollut yhtään kärryillä poikani elämästä mutta aina on kuitenkin puheyhteys säilynyt. Ei sitä turhaan sanota, että mykkäkoulu on pahinta henkistä väkivaltaa.
Viime kerralla mieheni oli ehdottanut taas jälleen kerran että tapaisi äitinsä ja sanonut ettei kannata odottaa, koska joskus se voi olla liian myöhäistä. Poikani oli vastannut, että lupaa miettiä asiaa kunhan vaimonsa tulee mukaan.
Minä jo leikkimielisesti ehdotinkin miehelleni, että jos miniä tulee niin pitäisikö minunkin sitten ottaa ystäväni mukaan, joka on kaikkea muuta kuin puolueeton :D On kuunnellut mun tilitystä tästä riidasta jo liian kauan.
Kuulostat ihan mun anopilta! Ootko Itä-Suomesta?
Minunki anoppi lopetti yheydenpidon kun ensimmäinen penska syntyi...
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:25"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:23"]
Mieheni on kertonut pojalle ja miniälle että haluaisin tavata pojan ja keskustella tuosta riidasta.
Poika oli sanonut, että tarvii aikaa ja miniä sanonut että kun tavataan niin hän tulee ehdottomasti mukaan.
Mutta onko se liikaa pyydetty jos haluaisin ekaksi keskustella kahden kesken poikani kanssa?
On totta kai reilua että pyydän myös miniältä sen jälkeen anteeksi, koska häntäkin loukkasin sen riidan aikana päin naamaa. Mutta tiedän että jos nyt seuraavan kerran tavattais minä, poika ja miniä niin miniä ei ymmärtäisi minua ja loukkaantuisi jokaisesta sanastani takuuvarmasti.
Poikani on ennenkin sietänyt suoraa puhettani ja nyt kai sitten miniä loukkaantui pahemmin ja sai poikanikin suuttumaan mulle.
Eli kyllä poikani tietää että haluaisin hänet tavata ja jutella kahdenkesken.
[/quote]
Mitähän oikein sanoit? Poikasi päättää näkeekö sinut yksin vai ei, jos haluaa vaimonsa mukaan niin sinäpä et sille voi mitään.
[/quote]
Eiköhän ne pojan ja äidin välit ole vain ja ainoastaan yksinomaan heidän välinen asia ja miniä voi pysyä kotona.
Täällä on nyt selkeästi nuoria tai nuorekkaina itseään pitäviä vaan vastaamassa ap:lle.
Totta jäi voi sanoa huolensa jos pitää liian nuorina. Mutta lopulta nuoret aikuiset vastaa itse aikaansaanoksistaan eikä niille voi mitään. Olisiko ap miniä vaikuttanut poikaasi erottava&cx t valoa jos ruoka ei ole poikasi tapaista. Ei anoppi ole aina syyllinen, joskus miniässäkin voi olla vikaa!
M26
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:57"]
En ole aikaisemmin tästä kirjoitellut nettin, tai en ainakaan omaa aloitusta. Olen tästä muiden keskusteluissa jauhanut. Ja sitäkin enemmän puhunut ystäville, joten jos joku tunnistaa niin terveisiä vaan!
Mun ja pojan välit eivät ole olleet mitenkään erityisen läheiset, varsinkin murrosikäisenä en ollut yhtään kärryillä poikani elämästä mutta aina on kuitenkin puheyhteys säilynyt. Ei sitä turhaan sanota, että mykkäkoulu on pahinta henkistä väkivaltaa.
Viime kerralla mieheni oli ehdottanut taas jälleen kerran että tapaisi äitinsä ja sanonut ettei kannata odottaa, koska joskus se voi olla liian myöhäistä. Poikani oli vastannut, että lupaa miettiä asiaa kunhan vaimonsa tulee mukaan.
Minä jo leikkimielisesti ehdotinkin miehelleni, että jos miniä tulee niin pitäisikö minunkin sitten ottaa ystäväni mukaan, joka on kaikkea muuta kuin puolueeton :D On kuunnellut mun tilitystä tästä riidasta jo liian kauan.
[/quote]
Joo ota ihmeessä ulkopuolinen ystäväkin jolla sun oma näkemys sinne mukaan. Huoh.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:25"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:23"]
Mieheni on kertonut pojalle ja miniälle että haluaisin tavata pojan ja keskustella tuosta riidasta.
Poika oli sanonut, että tarvii aikaa ja miniä sanonut että kun tavataan niin hän tulee ehdottomasti mukaan.
Mutta onko se liikaa pyydetty jos haluaisin ekaksi keskustella kahden kesken poikani kanssa?
On totta kai reilua että pyydän myös miniältä sen jälkeen anteeksi, koska häntäkin loukkasin sen riidan aikana päin naamaa. Mutta tiedän että jos nyt seuraavan kerran tavattais minä, poika ja miniä niin miniä ei ymmärtäisi minua ja loukkaantuisi jokaisesta sanastani takuuvarmasti.
Poikani on ennenkin sietänyt suoraa puhettani ja nyt kai sitten miniä loukkaantui pahemmin ja sai poikanikin suuttumaan mulle.
Eli kyllä poikani tietää että haluaisin hänet tavata ja jutella kahdenkesken.
[/quote]
Mitähän oikein sanoit? Poikasi päättää näkeekö sinut yksin vai ei, jos haluaa vaimonsa mukaan niin sinäpä et sille voi mitään.
[/quote]
Eiköhän ne pojan ja äidin välit ole vain ja ainoastaan yksinomaan heidän välinen asia ja miniä voi pysyä kotona.
Täällä on nyt selkeästi nuoria tai nuorekkaina itseään pitäviä vaan vastaamassa ap:lle.
Totta KAI voi sanoa huolensa jos pitää liian nuorina. Mutta lopulta nuoret aikuiset vastaa itse aikaansaanoksistaan eikä niille voi mitään. Olisiko ap miniä vaikuttanut poikaasi EROTTAVASTI, jos TÄMÄ ei ole poikasi tapaista. Ei anoppi ole aina syyllinen, joskus miniässäkin voi olla vikaa!
M26
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:25"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:23"] Mieheni on kertonut pojalle ja miniälle että haluaisin tavata pojan ja keskustella tuosta riidasta.
Poika oli sanonut, että tarvii aikaa ja miniä sanonut että kun tavataan niin hän tulee ehdottomasti mukaan.
Mutta onko se liikaa pyydetty jos haluaisin ekaksi keskustella kahden kesken poikani kanssa?
On totta kai reilua että pyydän myös miniältä sen jälkeen anteeksi, koska häntäkin loukkasin sen riidan aikana päin naamaa. Mutta tiedän että jos nyt seuraavan kerran tavattais minä, poika ja miniä niin miniä ei ymmärtäisi minua ja loukkaantuisi jokaisesta sanastani takuuvarmasti.
Poikani on ennenkin sietänyt suoraa puhettani ja nyt kai sitten miniä loukkaantui pahemmin ja sai poikanikin suuttumaan mulle. Eli kyllä poikani tietää että haluaisin hänet tavata ja jutella kahdenkesken. [/quote] Mitähän oikein sanoit? Poikasi päättää näkeekö sinut yksin vai ei, jos haluaa vaimonsa mukaan niin sinäpä et sille voi mitään. [/quote] Eiköhän ne pojan ja äidin välit ole vain ja ainoastaan yksinomaan heidän välinen asia ja miniä voi pysyä kotona. Täällä on nyt selkeästi nuoria tai nuorekkaina itseään pitäviä vaan vastaamassa ap:lle. Totta jäi voi sanoa huolensa jos pitää liian nuorina. Mutta lopulta nuoret aikuiset vastaa itse aikaansaanoksistaan eikä niille voi mitään. Olisiko ap miniä vaikuttanut poikaasi erottava&cx t valoa jos ruoka ei ole poikasi tapaista. Ei anoppi ole aina syyllinen, joskus miniässäkin voi olla vikaa! M26
[/quote]
Ei ole vain kahdenkeskinen asia jos anoppi on loukannut pariskuntaa, eikä vain poikaansa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:31"]Minut on eristetty kokonaan heidän elämästä ja sitten minun pitäisi pylly pystyssä kumarrella ja pyydellä anteeksi.
[/quote]
Niin pitäisikin. Sinä aloitit loukkaamisen, joten sinä aloitat anteeksipyytämisenkin.