Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa kun poikani hyljännyt minut
11.02.2015 |
Siitä on jo pari vuotta kun mulla ja aikuisella pojallani oli iso riita, liittyen hänen parisuhteeseen. Mielestäni olivat liian nuoria menemään naimisiin ja alkamaan vanhemmiksi ja uskaltauduin sanomaan tämän ääneen.
Tuon jälkeen en pojastani ole kuullutkaan Ekat viikot ajattelin, että pitäisikö pyytää anteeksi, mutta tunsin niin paljon kiukkua että päätin odottaa että poika ottais yhteyttä ensin. Muutenkin mulla on ollut aina tosi hankalaa pyytää anteeksi, vaikka tunnenkin olevani pahoillaan.
Tässä välissä poika ja miniä ovat saaneet esikoisen ja muuttaneet toiselle paikkakunnallekin, mitään en ole heistä kuullut. Mieheni kyllä on jonkinlaisissa väleissä pojan kanssa ja on tavannut lapsenlapsenkin pari kertaa. Minua itkettää niin paljon, että en saa edes olla isovanhempi.
Eka pidin itseäni syyllisenä kun olenkin mennyt möläyttelemään pojalle ja miniälle mutta nyt kun riidasta on jo kaksi vuotta ja poika hyljännyt noin, niin tuntuu minun olo hyvin loukatulta. Miten voi aikuinen mies unohtaa äitinsä yhtäkkiä noin vain?
Kun asui vielä kotona oli äiti hälle kovin rakas, oli ihana poika ja rakastan häntä varmasti ikuisesti. Mikä saa rakkaan lapsen muuttumaan noin kylmäksi?
Kommentit (175)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:58"]
Kuulostat ihan mun anopilta! Ootko Itä-Suomesta?
Minunki anoppi lopetti yheydenpidon kun ensimmäinen penska syntyi...
[/quote]
En ole Itä-Suomesta, vaan satakunnasta.
[/quote]Heh, tää selittääkin jo paljon, niin oli minun mummonikin. Se "kun minä vaan hyvää hyvyyttäni" - tyyppi. :D
[/quote]
Heh heh. Yhyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:36"]
Hylännyt, siis HYLÄNNYT, anteeksi olen uusi tässä ketjussa enkä ole sitä lukenut, mutta hylännyt. Onko ok, pliis?
[/quote]? Mitä yrität kysyä?
[/quote]
En mä mitään yritä kysyä, oletko tyhmä? Hylätty kirjoitetaan hylätty ei HYLJÄTTY. Tsät it. Ja kypsy siihen.
[/quote]
Kaikista kirjoittajista SÄ kysyt, onko joku tyhmä? :D
Onko ok, onko! Kukaan tajunnut, mitä sä koitit ressukka sanoa. Miten se, että olit uusi ketjussa liittyi mihinkään? ***
Aloittaja anteeksipyytämään, nöyrtyminen on monesti opiksi ja ojennukseksi ihmiselle, ylpeys taas johtaa syntiin. Ei kukaan ole taatusti ylpeä kuolinvuoteellaan siitä, että on hylännyt oman poikansa oman ylpeytensä tähden - eli kumpi on tärkeämpää oma ylpeys ja poika?
Äidinkin pitää kunnioittaa poikansa vaimoa ja perhettä! Sillä jos mies ei laita omaa perhettään lapsuudenperheensä edelle, on hyvin usein seurauksena ero. Pojallasi on nyt oma perhe - sinun pitää hyväksyä se tosiasia. Ja tukea poikasi perhe-elämää. Ei pidä olla mustasukkainen pojastaan, sillä pojan ja äidin välinen rakkaus on erilaista kuin miehen ja vaimon välinen rakkaus; rakkautta kyllä riittää kaikille.
"Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Pari vuotta sitten oli riita alkaneesta raskaudesta ja nyt k.o. lapsi on jo puolivuotias. Trollimatematiikkaa?
Poikasi varmaan luulee että olet hänelle edelleen vihainen ja olet hylännyt hänet, ja miettii mikä sai oman äidin muuttumaan noin kylmäksi. Ei omena kauas puusta putoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No puutuit lapsesi elämänvalintoihin, etkä luottanut häneen tuollaisen ison askeleen edellä. EIkö ylpeys kestä pyytää anteeksi?
Tuli ihan mummo mieleen, hän oli myös näitä "kun minä vaan hyvää hyvyyttäni"- ihmisiä. Puuttumassa kaikkien asioihin ja sitten vaan huomasi, että aika hiljaista on ympärillä. Vaikkei hän mitään pahaa tarkoittanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa surullinen tarina, myötätunto on puolellasi! Teidän täytyy saada asia kuntoon, elämä on aivan liian lyhyt tuollaisen turhan sotkun ylläpitämiseen. Olisi eri asia, jos vihaisitte toisianne, mutta selvästikin sanot, että ainakin sinä välität pojastasi eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö poikasikin välittäisi sinusta.
Voisiko vaikka miehesi toimia eräänlaisena sillanrakentajana? Jos hänellä on puheyhteys poikaasi, pyydä häntä kertomaan pojalle, että haluaisit rakentaa sopua. Siitä se lähtee! Toivon sydämestäni, että välinne tulevat kuntoon, ja miksi eivät tulisi? Syy kriisiinne ei todellakaan kuulosta miltään maailman vakavimmalta.
Väärin teit kun möläytit etkä edes anteeksi ole pyytänyt ja sitten vielä pidät ITSEÄSI loukattuna. Mietihän nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on kertonut pojalle ja miniälle että haluaisin tavata pojan ja keskustella tuosta riidasta.
Poika oli sanonut, että tarvii aikaa ja miniä sanonut että kun tavataan niin hän tulee ehdottomasti mukaan.
Mutta onko se liikaa pyydetty jos haluaisin ekaksi keskustella kahden kesken poikani kanssa?
On totta kai reilua että pyydän myös miniältä sen jälkeen anteeksi, koska häntäkin loukkasin sen riidan aikana päin naamaa. Mutta tiedän että jos nyt seuraavan kerran tavattais minä, poika ja miniä niin miniä ei ymmärtäisi minua ja loukkaantuisi jokaisesta sanastani takuuvarmasti.
Poikani on ennenkin sietänyt suoraa puhettani ja nyt kai sitten miniä loukkaantui pahemmin ja sai poikanikin suuttumaan mulle.
Eli kyllä poikani tietää että haluaisin hänet tavata ja jutella kahdenkesken.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:23"]
Mieheni on kertonut pojalle ja miniälle että haluaisin tavata pojan ja keskustella tuosta riidasta.
Poika oli sanonut, että tarvii aikaa ja miniä sanonut että kun tavataan niin hän tulee ehdottomasti mukaan.
Mutta onko se liikaa pyydetty jos haluaisin ekaksi keskustella kahden kesken poikani kanssa?
On totta kai reilua että pyydän myös miniältä sen jälkeen anteeksi, koska häntäkin loukkasin sen riidan aikana päin naamaa. Mutta tiedän että jos nyt seuraavan kerran tavattais minä, poika ja miniä niin miniä ei ymmärtäisi minua ja loukkaantuisi jokaisesta sanastani takuuvarmasti.
Poikani on ennenkin sietänyt suoraa puhettani ja nyt kai sitten miniä loukkaantui pahemmin ja sai poikanikin suuttumaan mulle.
Eli kyllä poikani tietää että haluaisin hänet tavata ja jutella kahdenkesken.
[/quote]
Mitähän oikein sanoit? Poikasi päättää näkeekö sinut yksin vai ei, jos haluaa vaimonsa mukaan niin sinäpä et sille voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinun tarvitse sanoa sille pojalle ja miniälle kuin yksi sana: anteeksi.
Ei sen pojankaan pinna kestä "suoraa" puhetta ajanmittaan loputtomiin. Jos loukkasit hänen puolisoaan ja valintojaan törkeästi, on hän aiheellisesti sinulle vihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sanoi, että aina jos on ottanut puheeksi minut ja riidan pojan luona kyläillessä niin poika mennyt vaitonaiseksi ja sitten miniä alkanut paasaamaan kuinka ovat suuttuneet ja loukkaantuneet minun käytöksestä. Kuulostaa mun korvaan siltä, että poikani ei niinkään edes välitä, mutta miniä pitää kovassa otteessaan.
Kyllähän sen anteeksi sanan sanominen on periaattessa ihan helppo homma, mutta kun tilanne on se että kyllä minuakin on loukattu. Tällainen vuosien mittainen hiljaisuus, en ole nähnyt pojantytärtäni vaikka hän on jo yli puolivuotias. Minut on eristetty kokonaan heidän elämästä ja sitten minun pitäisi pylly pystyssä kumarrella ja pyydellä anteeksi.
Onpa täällä taas kovia ja kylmiä ihmisiä vastaamassa. VOi hyvänen aika ihmisten pienisieluisuutta. Tsemppiä ap. Olet oikeassa, olisi paljon vähemmän uutta riitaa aiheuttavaa, että ensin juttelisit poikasi kanssa ja sitten vasta tulisi muut osapuolet mukaan. Sinä olet poikasi äiti. Teillä on veriside. Tottakai teidän kahden pitäisi saada ensi selvittää omat välinne selviksi. Äidin ja lapsen tunneside on vahvin mahdollinen. Ovatko kaikki vastaajat unohtaneet tämän? Eikö teillä ole lapsia? Eikö teillä ole edes vanhempia? Kaikki ovat sekopäisiä miniöitä, jotka eivät osaa katsella tätä asiaa kuin siitä näkövinkkelistä :D
äo-vajakkien kokoontumisajot meneillään.
Koeta jaksaa, ap! Juttele miehesi kanssa, ja koeta saada yhteys poikaasi. Sinulla on siihen oikeus.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:32"]
Onpa täällä taas kovia ja kylmiä ihmisiä vastaamassa. VOi hyvänen aika ihmisten pienisieluisuutta. Tsemppiä ap. Olet oikeassa, olisi paljon vähemmän uutta riitaa aiheuttavaa, että ensin juttelisit poikasi kanssa ja sitten vasta tulisi muut osapuolet mukaan. Sinä olet poikasi äiti. Teillä on veriside. Tottakai teidän kahden pitäisi saada ensi selvittää omat välinne selviksi. Äidin ja lapsen tunneside on vahvin mahdollinen. Ovatko kaikki vastaajat unohtaneet tämän? Eikö teillä ole lapsia? Eikö teillä ole edes vanhempia? Kaikki ovat sekopäisiä miniöitä, jotka eivät osaa katsella tätä asiaa kuin siitä näkövinkkelistä :D
äo-vajakkien kokoontumisajot meneillään.
Koeta jaksaa, ap! Juttele miehesi kanssa, ja koeta saada yhteys poikaasi. Sinulla on siihen oikeus.
[/quote]
Aplle tuntuu tuo oma kunnia olevna tärkeämpi kuin anteeksipyyntö. "minuakin loukattiin ja minunko pitäisi.." -tyyliin.
Ikinä en itse käyttäytyisi lastani kohtaan yhtä halventavasti kuin ap.
Kyllä sinun ihan itse pitää asian eteen toimia. Et todellakaan voi olettaa, että poikasi tekee aloitteen, kun itse olet heitä loukannut. Ja tuo miniästä puhuminen "Kuulostaa mun korvaan siltä, että poikani ei niinkään edes välitä, mutta miniä pitää kovassa otteessaan." kertoo kyllä kaiken suhtautumisestasi häneen. Kyllä se vain on sinun tehtäväsi pyytää ensin anteeksi, he eivät ole väärin sinua kohtaan käyttäytyneet. Kuulostaa siltä kuin odottaisit heiltä anteeksipyyntöä. Varsin itsekästä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:31"]
Mieheni sanoi, että aina jos on ottanut puheeksi minut ja riidan pojan luona kyläillessä niin poika mennyt vaitonaiseksi ja sitten miniä alkanut paasaamaan kuinka ovat suuttuneet ja loukkaantuneet minun käytöksestä. Kuulostaa mun korvaan siltä, että poikani ei niinkään edes välitä, mutta miniä pitää kovassa otteessaan.
Kyllähän sen anteeksi sanan sanominen on periaattessa ihan helppo homma, mutta kun tilanne on se että kyllä minuakin on loukattu. Tällainen vuosien mittainen hiljaisuus, en ole nähnyt pojantytärtäni vaikka hän on jo yli puolivuotias. Minut on eristetty kokonaan heidän elämästä ja sitten minun pitäisi pylly pystyssä kumarrella ja pyydellä anteeksi.
[/quote]
Miksi sinun pitäisi tavata lapsenlapsesi kun mielestäsi poikasi oli liian nuori lisääntymään? Jos kovin kärkkäästi ja äänekkäästi kiukuttelit ja "kerroit vain mielipiteesi" niin en ihmettele saamaasi hiljaisuutta. Sinulla on tässä anteeksipyynnön paikka, ei lapsellasi.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:37"]
Kyllä sinun ihan itse pitää asian eteen toimia. Et todellakaan voi olettaa, että poikasi tekee aloitteen, kun itse olet heitä loukannut. Ja tuo miniästä puhuminen "Kuulostaa mun korvaan siltä, että poikani ei niinkään edes välitä, mutta miniä pitää kovassa otteessaan." kertoo kyllä kaiken suhtautumisestasi häneen. Kyllä se vain on sinun tehtäväsi pyytää ensin anteeksi, he eivät ole väärin sinua kohtaan käyttäytyneet. Kuulostaa siltä kuin odottaisit heiltä anteeksipyyntöä. Varsin itsekästä.
[/quote]
Näin. Ap vaikuttaa melko perinteiseltä miniäänsä vihaavalta anopilta. Ei anna miniälle edes mahdollisuutta ymmärtää, kun heti viittaa kintaallla että hän loukkaantui ja hän ei ymmärtäisi. huoh
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:12"]Sellaiset äidit, jotka eivät pysty myöntämään lapselleen olevansa väärässä vaikka itsekin tietää niin olevan, ja jotka eivät pysty pyytämään lapseltaan anteeksi, eivät varmaan pysty muodostamaan kovinkaan läheistä suhdetta lapsiinsa. Joten en usko, että tuo riita mikä teillä oli, on ainoa syy välirikkoon, se oli se lopullinen sinetti. Jos on pakonomainen tarve olla aina oikeasssa, ei kuuntele toista ja toisen tarpeita, eikä sellainen voi olla kovin syvä ihmissuhde sellainen, jossa vain toinen tulee kuulluksi. Olette erkaantuneet jo viimeistään pojan murrosiässä, jos silloin et ollut paljoa kärryllä pojan elämästä. En minäkään olisi kyllä kertonut kaikentietäjälle paljoakaan. Mikään ei ole rasittavampi ihmistyyppi - no ehkä joku psykopaatti.
[/quote]
No miten tuossa on väärässä jos ap on aidosti sitä mieltä että olivat liian nuoria. Valehtekemaanko hänen pitäisi... On herkkähipiäistä sakkia.