Harmittaa kun poikani hyljännyt minut

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:58"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:25"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:23"] Mieheni on kertonut pojalle ja miniälle että haluaisin tavata pojan ja keskustella tuosta riidasta.
Poika oli sanonut, että tarvii aikaa ja miniä sanonut että kun tavataan niin hän tulee ehdottomasti mukaan.

Mutta onko se liikaa pyydetty jos haluaisin ekaksi keskustella kahden kesken poikani kanssa?
On totta kai reilua että pyydän myös miniältä sen jälkeen anteeksi, koska häntäkin loukkasin sen riidan aikana päin naamaa. Mutta tiedän että jos nyt seuraavan kerran tavattais minä, poika ja miniä niin miniä ei ymmärtäisi minua ja loukkaantuisi jokaisesta sanastani takuuvarmasti.
Poikani on ennenkin sietänyt suoraa puhettani ja nyt kai sitten miniä loukkaantui pahemmin ja sai poikanikin suuttumaan mulle. Eli kyllä poikani tietää että haluaisin hänet tavata ja jutella kahdenkesken.   [/quote]   Mitähän oikein sanoit? Poikasi päättää näkeekö sinut yksin vai ei, jos haluaa vaimonsa mukaan niin sinäpä et sille voi mitään. [/quote] Eiköhän ne pojan ja äidin välit ole vain ja ainoastaan yksinomaan heidän välinen asia ja miniä voi pysyä kotona. Täällä on nyt selkeästi nuoria tai nuorekkaina itseään pitäviä vaan vastaamassa ap:lle. Totta jäi voi sanoa huolensa jos pitää liian nuorina. Mutta lopulta nuoret aikuiset vastaa itse aikaansaanoksistaan eikä niille voi mitään. Olisiko ap miniä vaikuttanut poikaasi erottava&cx t valoa jos ruoka ei ole poikasi tapaista. Ei anoppi ole aina syyllinen, joskus miniässäkin voi olla vikaa! M26

[/quote]

Juuri tota itsekin hain takaa. Kun se riita oli kuitenkin nimenomaan minun ja poikani välinen riita, toki jollain tasolla miniäkin siihen kuului. Mutta ensisijaisesti haluaisin ensiksi jutella poikani kanssa. Hän kuitenkin tunee minut sen verran hyvin, ettei väärinkäsityksiä syntyisi.

En nyt sano, että itsekään mikään enkeli ole, kaikki me virheittä teemme. 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:58"]

Kuulostat ihan mun anopilta! Ootko Itä-Suomesta?
Minunki anoppi lopetti yheydenpidon kun ensimmäinen penska syntyi...

[/quote]

En ole Itä-Suomesta, vaan satakunnasta.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:00"]

Joo ota ihmeessä ulkopuolinen ystäväkin jolla sun oma näkemys sinne mukaan. Huoh. 
[/quote]

Aivan... ystävä, joka on kuullut vain ap:n version tapahtuneesta... :/

En suosittele ottamaan yhteyttä poikaan ja miniään. Riita sen kun syvenee, etkä tule saamaan koskaan toista mahdolisuutta sovintoon. Tuolla asenteella ja ajatusmallilla mikä sinulla nyt on, mitään sovintoa ei tule syntymään. Vasta kun AIDOSTI olet sitä mieltä, että sinulla on anteeksipyydettävää ja olet käyttäyntynyt sopimattomasti, niin vasta sitten voi mitään lähentymistäkään tapahtua. Jos todella olet sitä mieltä, että sinä se olet tässä loukattu osapuoli, ja että vika suuttumuksesta on vain miniästä kiinni ja että häntä ei tarvita sovitteluissa, niin paras pysytellä perheestä kaukana. Ikävää että sinulla ei ole nyt oikeutta! toteuttaa isovanhemmuutta, mutta kun isovanhemmilla on myös velvollisuuksia, jotka tulee ensin hoitaa pois alta. Ja toisekseen, jos pystyisit luopumaan pelkästä oman navan tuijottelusta ymmärtäisit katsoa asiaa lapsen kannalta ja näkisit, että isovanhemmuuden toteutuminen ei ole vain sinun oikeus, vaan enemmän lapsen oikeus. Mutta yritäpä nyt löytää aikuismainen suhtautumistapa välirikkoon, ilman sitä jää kaikkien oikeudet ja sinun velvollisuudet toteutumatta. MArttyyriksi ei noilla lähtökohta-asetelmilla pääse.

Kyllä sinun täytyy heidät molemmat tavata samaan aikaan ja pyytää vilpittömästi anteeksi käytöstäsi. Jos et halua miniääsi tapaamiseen tulee hänelle olo että hypit varpaille etkä arvosta häntä.

Sellaiset äidit, jotka eivät pysty myöntämään lapselleen olevansa väärässä vaikka itsekin tietää niin olevan, ja jotka eivät pysty pyytämään lapseltaan anteeksi, eivät varmaan pysty muodostamaan kovinkaan läheistä suhdetta lapsiinsa. Joten en usko, että tuo riita mikä teillä oli, on ainoa syy välirikkoon, se oli se lopullinen sinetti. Jos on pakonomainen tarve olla aina oikeasssa, ei kuuntele toista ja toisen tarpeita, eikä sellainen voi olla kovin syvä ihmissuhde sellainen, jossa vain toinen tulee kuulluksi. Olette erkaantuneet jo viimeistään pojan murrosiässä, jos silloin et ollut paljoa kärryllä pojan elämästä. En minäkään olisi kyllä kertonut kaikentietäjälle paljoakaan. Mikään ei ole rasittavampi ihmistyyppi - no ehkä joku psykopaatti.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:57"]

Minä jo leikkimielisesti ehdotinkin miehelleni, että jos miniä tulee niin pitäisikö minunkin sitten ottaa ystäväni mukaan, joka on kaikkea muuta kuin puolueeton :D On kuunnellut mun tilitystä tästä riidasta jo liian kauan. [/quote]

Sinulla on nyt selkeästi vain halu olla yhtäkkiä mummo ja taas väleissä poikasi kanssa, jotta saisit tavata lapsenlastasi. Sinä olet pahoillasi siitä mitä tämä riita on aiheuttanut sinulle, mutta sinä et ole pahoillasi siitä mitä olet sanonut pojallesi ja miniällesi etkä myöskään ole pahoillasi siitä mielipahasta mitä olet heille aiheuttanut.

Et voi olettaa, että miniäsi on tässä asiassa puolueeton, itsehän häntä loukkasit. Pojallasi on oikeus vaatia vaimonsa läsnäoloa ja vaimolla on oikeus olla paikalla, sillä loukkasit heitä molempia ja riidan selvittelyn tulee koskea heitä molempia. Ei vain poikaasi. Sinulla ei ole oikeutta vaatia täysin ulkopuolisen, puolueellisen henkilön läsnäoloa, koska olet itse tämän riidan aiheuttanut ja sen selvittelyyn ei tarvita ulkopuolista sinun puolellasi olevaa syyttäjää. Te voisitte kuitenkin hyötyä ulkopuolisen puolueettoman sovittelijan läsnäolosta, joka auttaisi sinua, poikaasi ja hänen vaimoansa puimaan asian selväksi. 

Mutta ihan ensimmäiseksi AP. Tee se tärkein ja isoin askel sovinnon syntymiseen. Pyydä anteeksi sekä pojaltasi että miniältäsi! Kirjoita vaikka vilpitön anteeksipyyntökirje ja pyydä tapaamista ja tuossa tapaamisessa pyydät uudestaan anteeksi ja puhukaa asia selväksi. Jos et ole halukas pyytämään heiltä anteeksi, ansaitset todellakin sen kohtelun mitä heiltä nyt saat!

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:00"] Joo ota ihmeessä ulkopuolinen ystäväkin jolla sun oma näkemys sinne mukaan. Huoh.  [/quote] Aivan... ystävä, joka on kuullut vain ap:n version tapahtuneesta... :/

[/quote]

Siis et kai tajunnut , että vitsillähän minä sitä ystävääni ehdotin. Ihan yhtä puolueellinen olisi hän kuin poikani vaimo.
Mutta en minä nyt tosissaan meinannut ystäviäni tähän riitaan sotkea mukaan.

Miniäsi on poikasi perhettä, et varsinaisesti sinä ja dissaat miniäsi asemaa poikasi elämässä rinnastamalla tämän ystävääsi. - N55

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:00"] Joo ota ihmeessä ulkopuolinen ystäväkin jolla sun oma näkemys sinne mukaan. Huoh.  [/quote] Aivan... ystävä, joka on kuullut vain ap:n version tapahtuneesta... :/

[/quote]

Siis et kai tajunnut , että vitsillähän minä sitä ystävääni ehdotin. Ihan yhtä puolueellinen olisi hän kuin poikani vaimo.
Mutta en minä nyt tosissaan meinannut ystäviäni tähän riitaan sotkea mukaan.

[/quote]

Miten niin yhtä puolueellinen? Etkö vieläkään ymmärrä että miniälläsi on syytäkin olla loukkaantunut?

Mikset muuten voi kertoa mitä heille sanoit?

Pelkkä pitkin hampain anteeksi pyytäminen ei sitten riitä, se kyllä havaitaan jos et ole aidosti pahoillaan aiheuttamastasi mielipahasta, ja vaikuttimenasi on vain päästä katsomaan lasta ja leikkimään mummia. Eli vielä on pitkä tie sovintoon. 

Kyllä sinun itse pitäisi ottaa yhteyttä poikaasi, eikä olettaa, että miehesi hoitaa sotkusi.

Eikai se poikasi nyt halua välejä parantaa, kun et itse edes suostu hänelle puhumaan, vaan jonkun kautta teet.

Minusta tämä tuntuu siltä, ettet oikeasti halua edes saada välejä korjattua, vaan päästä marttyyrin asemaan.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:38"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:31"]

Mieheni sanoi, että aina jos on ottanut puheeksi minut ja riidan pojan luona kyläillessä niin poika mennyt vaitonaiseksi ja sitten miniä alkanut paasaamaan kuinka ovat suuttuneet ja loukkaantuneet minun käytöksestä. Kuulostaa mun korvaan siltä, että poikani ei niinkään edes välitä, mutta miniä pitää kovassa otteessaan.

Kyllähän sen anteeksi sanan sanominen on periaattessa ihan helppo homma, mutta kun tilanne on se että kyllä minuakin on loukattu. Tällainen vuosien mittainen hiljaisuus, en ole nähnyt pojantytärtäni vaikka hän on jo yli puolivuotias. Minut on eristetty kokonaan heidän elämästä ja sitten minun pitäisi pylly pystyssä kumarrella ja pyydellä anteeksi.

[/quote]

Miksi sinun pitäisi tavata lapsenlapsesi kun mielestäsi poikasi oli liian nuori lisääntymään? Jos kovin kärkkäästi ja äänekkäästi kiukuttelit ja "kerroit vain mielipiteesi" niin en ihmettele saamaasi hiljaisuutta. Sinulla on tässä anteeksipyynnön paikka, ei lapsellasi.
[/quote]
Äitikö ei saa lapselleen mitään neuvoja antaa? Mitä jos oma lapsenne on perustamassa perhettä vaikka 16-vuotiaana niin ettekö sano hänelle siitä mitään? Ja jos saa sitten teininä lapsen niin teidän ei pitäisi edes saada lasta tavata jos olette siitä varoitelleet?

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 22:33"]

Hyljätä, krapu ,kukkanen ja lauvantai ovat kaikki vanhaa suomea ja nykyään väärin. Ainakin krapu, kukkanen ja lauvantai ovat olleet ennen oikein ja nyt tulee punakynää.

[/quote]Kukkanen, hyljätä ja krapu ovat ihan ok. Lauvantai ei enää ole virallinen sana. Krapua harvemmin käytetään paitsi esim maakrapu.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 22:36"]Aloittaja anteeksipyytämään, nöyrtyminen on monesti opiksi ja ojennukseksi ihmiselle, ylpeys taas johtaa syntiin.  Ei kukaan ole taatusti ylpeä kuolinvuoteellaan siitä, että on hylännyt oman poikansa oman ylpeytensä tähden - eli kumpi on tärkeämpää oma ylpeys ja poika?

Äidinkin pitää kunnioittaa poikansa vaimoa ja perhettä!  Sillä jos mies ei laita omaa perhettään lapsuudenperheensä edelle, on hyvin usein seurauksena ero. Pojallasi on nyt oma perhe - sinun pitää hyväksyä se tosiasia. Ja tukea poikasi perhe-elämää. Ei pidä olla mustasukkainen pojastaan, sillä pojan ja äidin välinen rakkaus on erilaista kuin miehen ja vaimon välinen rakkaus; rakkautta kyllä riittää kaikille.

"Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'

5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
[/quote]
Sanoo Raamattu myöskin että pitää kunnioittaa vanhempiaan.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 22:11"]Mitäs jos se poika sisimmässään on pettynyt elämänsä kulkuun? Ja nolostelee, kun äidin arvio osui oikeaan, [/quote] näin mäkin epäilen jotakuinkin käyneen. tai sitten kysymys ei ole ollenkaan siitä, että ap on mielipiteensä kertonut. vaan kysymys on siitä, miten hän on sen kertonut. ei yksinään kukaan riitele, molemmat yhtä lailla tilanteen aiheuttaneet.

[/quote]

Jos poika on johonkin pettynyt, niin hänen ja äitinsä suhteeseen. On helppo ratkaisu nähdä tää pojan pettymisenä omaan elämäänsä, niin pystyy oleman ikuinen denial päällä siitä, että oma suhde lapseen on kuralla eikä siitä voi syyttää ketään muuta kuin itseään.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 22:36"]Aloittaja anteeksipyytämään, nöyrtyminen on monesti opiksi ja ojennukseksi ihmiselle, ylpeys taas johtaa syntiin.  Ei kukaan ole taatusti ylpeä kuolinvuoteellaan siitä, että on hylännyt oman poikansa oman ylpeytensä tähden - eli kumpi on tärkeämpää oma ylpeys ja poika? Äidinkin pitää kunnioittaa poikansa vaimoa ja perhettä!  Sillä jos mies ei laita omaa perhettään lapsuudenperheensä edelle, on hyvin usein seurauksena ero. Pojallasi on nyt oma perhe - sinun pitää hyväksyä se tosiasia. Ja tukea poikasi perhe-elämää. Ei pidä olla mustasukkainen pojastaan, sillä pojan ja äidin välinen rakkaus on erilaista kuin miehen ja vaimon välinen rakkaus; rakkautta kyllä riittää kaikille. "Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' 5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [/quote] Sanoo Raamattu myöskin että pitää kunnioittaa vanhempiaan.

[/quote]Raamattu sanoo myös että ei saa herättää lapsissaan vihaa. Vanhempien kunnioittaminen ei tarkoita että vanhempi saa olla törkeä ja lapsi vain kunnioittaa. Alistaminen ei ansaitse kunnioitusta.

104: luitko kaikki ap:n kirjoittamat viestit? Ei tuollaisesta ollut kyse.

Näin se vain on äideillä ja pojilla. Pitää hyväksyä, että jossain vaiheessa elämän tärkein nainen ei enää olekaan äiti, vaan se miniä. Tyttärelle se äiti tulee aina olemaan tärkein nainen. Miehillä taas toisinpäin. Pitää hyväksyä, että ei enää olekaan ykkösmies tyttärelleen. Sen sijaan pojalleen tulee aina olemaan se tärkein mies.

Raamatun käsky kunnioita vanhempiasi liittyy siihen, ettei paimentoilaiset jättäisi vanhuksiä yksin kuolemaan aavikolle, vaan ottaisivat mukaan - heikoimmat kun saatettiin "jättää laumasta korppikotkille". Ei sillä ole sen syvällisempää merkitystä. Kunnioitus aina ansaitaan omilla teoilla, ihmisarvo tosin on kaikilla, mutta muu suhteeseen liittyvä kunnioitus ansaitaan, kun henkilöt tasa-arvoisessa asemassa kuten kaksi aikuista on.