Harmittaa kun poikani hyljännyt minut
Siitä on jo pari vuotta kun mulla ja aikuisella pojallani oli iso riita, liittyen hänen parisuhteeseen. Mielestäni olivat liian nuoria menemään naimisiin ja alkamaan vanhemmiksi ja uskaltauduin sanomaan tämän ääneen.
Tuon jälkeen en pojastani ole kuullutkaan Ekat viikot ajattelin, että pitäisikö pyytää anteeksi, mutta tunsin niin paljon kiukkua että päätin odottaa että poika ottais yhteyttä ensin. Muutenkin mulla on ollut aina tosi hankalaa pyytää anteeksi, vaikka tunnenkin olevani pahoillaan.
Tässä välissä poika ja miniä ovat saaneet esikoisen ja muuttaneet toiselle paikkakunnallekin, mitään en ole heistä kuullut. Mieheni kyllä on jonkinlaisissa väleissä pojan kanssa ja on tavannut lapsenlapsenkin pari kertaa. Minua itkettää niin paljon, että en saa edes olla isovanhempi.
Eka pidin itseäni syyllisenä kun olenkin mennyt möläyttelemään pojalle ja miniälle mutta nyt kun riidasta on jo kaksi vuotta ja poika hyljännyt noin, niin tuntuu minun olo hyvin loukatulta. Miten voi aikuinen mies unohtaa äitinsä yhtäkkiä noin vain?
Kun asui vielä kotona oli äiti hälle kovin rakas, oli ihana poika ja rakastan häntä varmasti ikuisesti. Mikä saa rakkaan lapsen muuttumaan noin kylmäksi?
Kommentit (175)
Ole aikuinen ja pyydä anteeksi pojaltasi. Itse sopan olet keittänyt!!
Hylännyt, siis HYLÄNNYT, anteeksi olen uusi tässä ketjussa enkä ole sitä lukenut, mutta hylännyt. Onko ok, pliis?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:36"]
Hylännyt, siis HYLÄNNYT, anteeksi olen uusi tässä ketjussa enkä ole sitä lukenut, mutta hylännyt. Onko ok, pliis?
[/quote]? Mitä yrität kysyä?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:36"]
Hylännyt, siis HYLÄNNYT, anteeksi olen uusi tässä ketjussa enkä ole sitä lukenut, mutta hylännyt. Onko ok, pliis?
[/quote]? Mitä yrität kysyä?
[/quote]
En mä mitään yritä kysyä, oletko tyhmä? Hylätty kirjoitetaan hylätty ei HYLJÄTTY. Tsät it. Ja kypsy siihen.
Sinä selkeästi pidät pojan vaimoa syyllisenä kaikkeen?
Sinä se tässä anteeksipyynnön ja sovittelun velkaa olet. Olet mennyt arvostelemaan poikasi tärkeimpiä valintoja ja muutoksia hänen elämässään, aikana jolloin sinun äitinä olisi pitänyt olla eniten tukena arvostelun sijaan. Poikasi tuskin on kylmä ja hyvinkin paljon on voinut ja varmasti onkin toimintasi satuttanut häntä. Mielestäni sinä olet hylännyt poikasi.
Vaimo ja lapsi on pojallesi tärkeintä, kuten kuuluukin. Harmi ettet halunnut olla heitä tukemassa.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:36"]
Hylännyt, siis HYLÄNNYT, anteeksi olen uusi tässä ketjussa enkä ole sitä lukenut, mutta hylännyt. Onko ok, pliis?
[/quote]? Mitä yrität kysyä?
[/quote]
En mä mitään yritä kysyä, oletko tyhmä? Hylätty kirjoitetaan hylätty ei HYLJÄTTY. Tsät it. Ja kypsy siihen.
[/quote]
Wtf :D
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:36"]
Hylännyt, siis HYLÄNNYT, anteeksi olen uusi tässä ketjussa enkä ole sitä lukenut, mutta hylännyt. Onko ok, pliis?
[/quote]? Mitä yrität kysyä?
[/quote]
En mä mitään yritä kysyä, oletko tyhmä? Hylätty kirjoitetaan hylätty ei HYLJÄTTY. Tsät it. Ja kypsy siihen.
[/quote]Oletko itse viisas? Hyljätty on ihan oikeaa suomenkieltä, vanhahtavaa mutta oikeaa. Kypsyttele sinä sitä. Mikä tsät :) ja mitä kieltä se pliis on?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 21:36"]
Hylännyt, siis HYLÄNNYT, anteeksi olen uusi tässä ketjussa enkä ole sitä lukenut, mutta hylännyt. Onko ok, pliis?
[/quote]? Mitä yrität kysyä?
[/quote]
En mä mitään yritä kysyä, oletko tyhmä? Hylätty kirjoitetaan hylätty ei HYLJÄTTY. Tsät it. Ja kypsy siihen.
[/quote]Lääkkeet.
Mitäs jos se poika sisimmässään on pettynyt elämänsä kulkuun? Ja nolostelee, kun äidin arvio osui oikeaan,
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 22:11"]
Mitäs jos se poika sisimmässään on pettynyt elämänsä kulkuun? Ja nolostelee, kun äidin arvio osui oikeaan,
[/quote]
Tähänhän äidiltä ehdottomasti paras ratkaisu olisi huudahtaa: "Mitäs minä sanoin!" Taattu tapa mitätöidä oman lapsen aikuisuus ja kyky tehdä omia, itsenäisiä päätöksiä. :)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 22:11"]
Mitäs jos se poika sisimmässään on pettynyt elämänsä kulkuun? Ja nolostelee, kun äidin arvio osui oikeaan,
[/quote]Ehkä -EHKÄ- se isä, ap:n mies olisi huomannut sen mutta siltä ei vaikuta. Ap:n kaikkien viestien perusteella ei taida olla tuollaisesta kyse. Kyllä ap on tehnyt viesteissään selväksi millainen äiti ja anoppi hän on.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 22:11"]Mitäs jos se poika sisimmässään on pettynyt elämänsä kulkuun? Ja nolostelee, kun äidin arvio osui oikeaan,
[/quote]
näin mäkin epäilen jotakuinkin käyneen.
tai sitten kysymys ei ole ollenkaan siitä, että ap on mielipiteensä kertonut. vaan kysymys on siitä, miten hän on sen kertonut.
ei yksinään kukaan riitele, molemmat yhtä lailla tilanteen aiheuttaneet.
No itse en pystyisi suuttumaan mistään niin paljoa äidilleni, joka on välillä todella rasittava, että katkaisisin välit kokonaan.
Sinä olet se feikki ap., joka huijasi palstaa viime keväällä. Etkö muuta keksi kuin näitä tyhmiä provojasi?
Se miniä varmaan on nyt määrännyt kaapin paikan. Nainen yleensä parisuhteessa päättää, kenen sukuun ollaan yhteydessä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:25"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:23"] Mieheni on kertonut pojalle ja miniälle että haluaisin tavata pojan ja keskustella tuosta riidasta.
Poika oli sanonut, että tarvii aikaa ja miniä sanonut että kun tavataan niin hän tulee ehdottomasti mukaan.
Mutta onko se liikaa pyydetty jos haluaisin ekaksi keskustella kahden kesken poikani kanssa?
On totta kai reilua että pyydän myös miniältä sen jälkeen anteeksi, koska häntäkin loukkasin sen riidan aikana päin naamaa. Mutta tiedän että jos nyt seuraavan kerran tavattais minä, poika ja miniä niin miniä ei ymmärtäisi minua ja loukkaantuisi jokaisesta sanastani takuuvarmasti.
Poikani on ennenkin sietänyt suoraa puhettani ja nyt kai sitten miniä loukkaantui pahemmin ja sai poikanikin suuttumaan mulle. Eli kyllä poikani tietää että haluaisin hänet tavata ja jutella kahdenkesken. [/quote] Mitähän oikein sanoit? Poikasi päättää näkeekö sinut yksin vai ei, jos haluaa vaimonsa mukaan niin sinäpä et sille voi mitään. [/quote] Eiköhän ne pojan ja äidin välit ole vain ja ainoastaan yksinomaan heidän välinen asia ja miniä voi pysyä kotona. Täällä on nyt selkeästi nuoria tai nuorekkaina itseään pitäviä vaan vastaamassa ap:lle. Totta jäi voi sanoa huolensa jos pitää liian nuorina. Mutta lopulta nuoret aikuiset vastaa itse aikaansaanoksistaan eikä niille voi mitään. Olisiko ap miniä vaikuttanut poikaasi erottava&cx t valoa jos ruoka ei ole poikasi tapaista. Ei anoppi ole aina syyllinen, joskus miniässäkin voi olla vikaa! M26
[/quote]
Ei ole vain kahdenkeskinen asia jos anoppi on loukannut pariskuntaa, eikä vain poikaansa.
[/quote]
Yhyy...
Ap viime huhtikuussa:
"Sepitin tämän tarinan tänne, koska tiesin, että jos kertoisin täm'"an minä-muodossa anopin osalta, keskustelu tulisi olemaan paljon vilkkaampaa. Jos olisin kirjoittanut "Hei kaikki mulla on yks kaveri joka on tällaisessa tilanteessa ja se sanoi tätä ja sitten sen anoppi sanoi tätä ja sen mies sitä" niin tarttumapintaa tuohon tarinaan ei olisi ollut läheskään niin paljoa.
Alunperin ajattelin, että kirjoitan vain aloitusviestin ja annan keskustelun käydä, mutta tylsyyksissäni sitten jatkoin ap:n elämää pidemmälle."
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:05"]En suosittele ottamaan yhteyttä poikaan ja miniään. Riita sen kun syvenee, etkä tule saamaan koskaan toista mahdolisuutta sovintoon. Tuolla asenteella ja ajatusmallilla mikä sinulla nyt on, mitään sovintoa ei tule syntymään. Vasta kun AIDOSTI olet sitä mieltä, että sinulla on anteeksipyydettävää ja olet käyttäyntynyt sopimattomasti, niin vasta sitten voi mitään lähentymistäkään tapahtua. Jos todella olet sitä mieltä, että sinä se olet tässä loukattu osapuoli, ja että vika suuttumuksesta on vain miniästä kiinni ja että häntä ei tarvita sovitteluissa, niin paras pysytellä perheestä kaukana. Ikävää että sinulla ei ole nyt oikeutta! toteuttaa isovanhemmuutta, mutta kun isovanhemmilla on myös velvollisuuksia, jotka tulee ensin hoitaa pois alta. Ja toisekseen, jos pystyisit luopumaan pelkästä oman navan tuijottelusta ymmärtäisit katsoa asiaa lapsen kannalta ja näkisit, että isovanhemmuuden toteutuminen ei ole vain sinun oikeus, vaan enemmän lapsen oikeus. Mutta yritäpä nyt löytää aikuismainen suhtautumistapa välirikkoon, ilman sitä jää kaikkien oikeudet ja sinun velvollisuudet toteutumatta. MArttyyriksi ei noilla lähtökohta-asetelmilla pääse.
[/quote]
On se nyt jumalauta ettei enään mielipiteitään saa sanoa. Porukka vetää koko hernepuun nenään
Hyljätä, krapu ,kukkanen ja lauvantai ovat kaikki vanhaa suomea ja nykyään väärin. Ainakin krapu, kukkanen ja lauvantai ovat olleet ennen oikein ja nyt tulee punakynää.
Ap ilmeisesti pitäisi hyväksyttävänä sitä, että mahdollisessa riitatilanteessa hänen oma miehensä ei seisoisi vaimonsa rinnalla, vaan valitsisi äitinsä.