Lue keskustelun säännöt.
Työhaastattelussa kyseltiin terveydentilasta ja yksityiselämästä
18.11.2021 |
Ihan perustoimistotyö oli kyseessä. Menisitkö tuollaiseen paikkaan mielelläsi töihin?
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rekrytoijan pääkysymys: saako edelliselle työnantajalle soittaa ja kysyä työnsuorituksesta?
Siitä tietää, palkato vai ei.
Ei välttämättä. Sukset voivat olla monesta syystä menneet ristiin. Mutta varminta on sellaisessakin tapauksessa vastata tuohon kysymykseen kyllä, koska harvoin aiempiin työpaikkoihin kukaan soittelee.
Korkeassa asemassa olevat kiireiset ihmiset usein skippaavat vieraista numeroista tulevat puhelut, elleivät etukäteen tiedä millä asioilla heitä lähestytään.
Lol! Korkeassa asemassa oleville jötetään soittopyyntö, jos eivät eivät vastaa ja osaavat soittaa takaisin. Vtu sä oot pelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Ihan olen aikuinen ja sen verran työkokemusta löytyy, ettei tarvitse suostua mihin tahansa. Ymmärrän, että teillä kokemattomilla on vähän eri tilanne. Mutta ei silti kannata mihin tahansa suostua. Se on ihan omakin etusi, että olet tietoinen oikeuksistasi. Niin sinua ei päästä vedättämään.
Keski-ikäinen aikuinen olen minäkin. En koe, että tuollaisten kysymysten esittäminen on mitenkään vedättämistä enkä itse mieltäni sellaisista pahoita. Niin kuin jo sanoin, niin ei mulla ole syytä sellaiseen. Joidenkin on ehkä vaikea ymmärtää sitä.
Mä menisin hirmu ahdistuneeks jos kysyttäis kaikki onko lapsia. Ei olee. Ai miks ei? Samalla sitten menee mielenkiinto työhön ja haluaa äkkiä pois. Ja siks vituttais jos kysyttäis elämästä kaikki kun en halua lapsia.
Ei multa ole koskaan kysytty miksi ei ole lapsia. Se olisi itsestänikin jo liian pitkälle menemistä.
Onko sulta kysytty, vai miksi otit tuollaisen esimerkin esille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikkusaikuttajat on raskaita työyhteisössä. Siksi soitan edelliselle työnantajalle aina ja kysyn, miten on duunit hoidettu. Ollaan pois lasten takia ja ollaan itse saikulla maksimimäärä mitä voi olla ennen kuin tippuu tuille. Kuka tällaista lokkia haluaa töihin??
Pitäisi olla oikeus kysyä jo suoraan, hoidstko työsi vai tuletko saikuttamaan vaan.
Olipa mielipide!Voi olla tosi hyvä työntekijä!Mitä hän sille voi jos lapsi tai lapset sairastuu!Soitetaan päivä kodista että pakko hakea lapsi pois!Kai sinäkin jonkun lapsi olet?Mitä jos lapsi on todella vakavasti sairas?Annat monoa!Hyi h……i
Niin, että työntekijä voi tehdä ja toimia miten vain ja työnantajan pitäisi keksiä miten korvata työntekijä?
Otetaan esimerkki asiantuntijatyöstä, jossa olet projektijohtaja. Miten projektijohtaja, joka puolet viikosta milloin mistäkin syystä pois, voisi toimia projektojohtajana?
Kovin heikoilla kantimilla koko projekti, jos johtajan poissaoloon ei varauduta mitenkään eikä ole sijaista tarjolla tarvittaessa. Kun elämässä ei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikkusaikuttajat on raskaita työyhteisössä. Siksi soitan edelliselle työnantajalle aina ja kysyn, miten on duunit hoidettu. Ollaan pois lasten takia ja ollaan itse saikulla maksimimäärä mitä voi olla ennen kuin tippuu tuille. Kuka tällaista lokkia haluaa töihin??
Pitäisi olla oikeus kysyä jo suoraan, hoidstko työsi vai tuletko saikuttamaan vaan.
Jos ihan oikeasti hoidat rekrytointeja, tiedät varmaan sen, ettet voi kysellä tietoja henkilöstä ilman hänen suostumustaan.
Aika paha pattitilanne, koska ilman noita tietoja ei voi taas palkata.
Ei oikeastaan. Se on lähinnä teidän yrityksenne ongelma, jos ette uskalla palkata ihmisiä töihin.
Ilman referenssiä en palkkaa ketään.
Mikä estää sinua kysymästä haastateltavalta saatko soitella edelliselle työnantajalle? Et vaikuta tietävän mitään rekrytoinnista.
Edelliselle työnantajalle saa soittaa ihan lupia kyselemättäkin. Häneltä voi kysyä suoraan, onko ollut hyvä työntekijä ja suositteleeko tätä uuteen paikkaan.
Ei saa. Etkä saa edes googlailla hakijasta tietoja. Et ole koskaan tainnut edes käydä työhaastattelussa? Sen verran hataralla pohjalla työelämätietosi ovat.
Työhakemuksissa tavallisesti mainitaan suosittelija (sellaista kysytään rekrylomakkeissakin). Meinaatko tosissasi, että ihminen voisi laittaa papereihinsa ihan mitä työpaikkoja haluaa eikä rekrytoija voi mitenkään varmistaa, että tyyppi on oikeasti ollut kyseisessä paikassa töissä?
Olen ilmeisesti hakenut korkeamman tason työpaikkoihin kuin sinun hikipajasi. Aina haastatteluissa on vielä erikseen kysytty saako suosittelijoihin olla yhteydessä.
Jos on suosittelijan laittanut, kuka sitä. ielä erikseen kysyy? Sitä varten se sinne on laitettu!
Katsopa kun fiksut työnantajat antavat työnhakijalle mahdollisuuden kertoa suosittelijoille siitä, että nyt on haku päällä ja voi tulla soittoja. Monella voi olla useita hakuja käynnissä samaan aikaan eikä sellaisista hauista ole mitenkään tarpeen tiedottaa suosittelijoita, jotka eivät etene.
Laitatko siis esihenkilösi suosittelijaksi ilman hänen suostumustaan ja että esihenkilösi on tietoinen siitä??
Suostumus suosittelijana toimimiseen on pyydetty ja annettu. En silti joka haun yhteydessä tiedota henkilöä siitä, että taas yritän saada jonkun työn. Tiedotan silloin, kun hakuprosessi etenee, että soitto jostakin saattaa tulla lähiaikoina.
Tiedä miten haluat… Mutta jos sä laitat suosittelijan hakemukseen, sinulta ei kysytä, soitetaanko vai ei. Voidaan soittaa jo ennen kuin olet edes haastattelussa käynyt.
Voidaan varmasti. Tähän mennessä niin ei ole kuitenkaan koskaan käynyt. Alalla yleensä tavataan ensin hakija ja sitten aletaan selvittää taustoja, jos vaikuttaa haastattelussa tarpeeksi potentiaaliselta tehtävään.
Suosittelija voisi olla yllätyssoitosta yllättynyt, mutta tuskin pahastuisi siitä, koska on suosittelijaksi aiemmin lupautunut. Haasteena voisi silloin olla paljon kokouksissa olevan henkilön tavoittaminen puhelimitse.
” Haasteena voisi silloin olla paljon kokouksissa olevan henkilön tavoittaminen puhelimitse.”
Mitä vtua sä selität? Haastattelijaa ei kiinnosta, onko suosittelija kokouksessa vai ei ja jos ei saa kiinni, jättää soittopyynnön. Vai kerrotko sä haastattelutilanteesa, milloin suositeltaja on tavoitettavissa seuraavan kahden viikon ajan??
Olisi mielenkiintoista tietää miksi tämä meni sinulla näin vahvasti tunteisiin. Kerrotko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Ihan olen aikuinen ja sen verran työkokemusta löytyy, ettei tarvitse suostua mihin tahansa. Ymmärrän, että teillä kokemattomilla on vähän eri tilanne. Mutta ei silti kannata mihin tahansa suostua. Se on ihan omakin etusi, että olet tietoinen oikeuksistasi. Niin sinua ei päästä vedättämään.
Keski-ikäinen aikuinen olen minäkin. En koe, että tuollaisten kysymysten esittäminen on mitenkään vedättämistä enkä itse mieltäni sellaisista pahoita. Niin kuin jo sanoin, niin ei mulla ole syytä sellaiseen. Joidenkin on ehkä vaikea ymmärtää sitä.
Mä menisin hirmu ahdistuneeks jos kysyttäis kaikki onko lapsia. Ei olee. Ai miks ei? Samalla sitten menee mielenkiinto työhön ja haluaa äkkiä pois. Ja siks vituttais jos kysyttäis elämästä kaikki kun en halua lapsia.
Ei multa ole koskaan kysytty miksi ei ole lapsia. Se olisi itsestänikin jo liian pitkälle menemistä.
Onko sulta kysytty, vai miksi otit tuollaisen esimerkin esille?
Se kenties oli esimerkki näistä epäasiallisista kysymyksistä, jotka ovat ketjun aiheena. Osalla kirjoittajista kun on selkeästi vaikeuksia hahmottaa, mikä on asiatonta ja mikä ei.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Hah! Sinisilmäinen lapsi siellä kuvittelee, että kaikki kuuluu laulaa, jos vaan kysytään. Juuri tuollaisia höppänöitä työnantajat palkkaavat mielellään, koska teitä voi vedättää miten tahansa, kun "en mä jaksa pitää huolta siitä, että minua kohdellaan oikein eikä laittomuuksia tapahdu". Teidän höppänöiden takia kepulikonsteille ei koskaan tule stoppia, kun aina löytyy uusi naiivi ihminen, jota vedättää.
Nyt oli kyllä niin lasa vajonnut kommentti, että huhhuh... Sulla varmasti tuottaisi vaikeuksia pysyä asiallisena haastattelu ym haastavissa tilanteissa. On tuo provosoitumiskynnys niin matalalla.
Ei ole koskaan tuottanut ongelmia. Aina on onnistunut asiallisesti ohittaa asiattomat kysymykset. Aika harvoin niitä onneksi on kohdalle tullut. Silloin kun tulee sanon "Kiitos, mutta tämä työpaikka ei olekaan minua varten"
Itselleni ainakin merkkaa paljon enemmän se millainen fiilis työpaikasta ja haastattelijoista/työntekijöistä tulee kuin jokin yksittäinen kysymys tai pilkun viilaaminen niistä. Kaksi mieluisinta työpaikkaa ovat olleet juuria sellaisia, joissa on haastattelussa kysytty myös yksityisasioita. Mitenkään liian utelevaan tai yksityiskohtaiseen sävyyn, mutta kuitenkin.
Et taida nyt ihan käsittää, mitä on yksityiselämästä kyseleminen. Sehän ei ole sitä, että kysytään mitä harrastat tms.
Miten niin en käsitä? Enhän minä ole mitään mistään harrastuksista puhunut.
Siten niin, että suhtaudut niin myötämielisesti yksityiselämästä kysymiseen. Se kielii siitä, ettet erota, mikä on laitonta utelua ja mikä normaalia juttelua. Ethän näköjään sitäkään tiedä mitä lyhenne "tms." tarkoittaa. Autan: se tarkoittaa "tai muuta sellaista". Eli kukaan ei ole missään väittänyt sinun puhuvan harrastuksista. Se oli vain esimerkki niistä asioista, joita on ok kysyä. Niitä on muitakin.
Kerroin oman kokemukseni ja sen, mihin itse perustan haluni työskennellä jossain paikassa. Minulle työhyvinvointi ja viihtyminen töissä ovat tärkeitä asioita. Kaikille varmaan ei ole.
Ja vastasin noin, koska oma vastauksesi oli asiaton ja alentuva. Etkö muka itse huomannut siinä mitään vikaa olettamuksinesi?
Ja tuo uusin vastaus taas oli pelkkää saivartelua ja piikittelyä. Jos sinä olisit haastattelemassa työnhakijoita, niin antaisit hyvin negatiivisen kuvan ko työpaikasta ja työilmapiiristä. Siinä ei lain kirjaimellinen noudattaminen auta, jos jotkut henkilöt levittävät ympärilleen huonoa ilmapiiriä myrkyllisellä käutöksellä ja aikaan saavat pahoinvointia yhteisössään.Työhyvinvoinnin kannalta keskeinen jopa elintärkeä asia on, että työpaikalla toimitaan laillisesti. Jos jo haastattelussa siitä lipsutaan, ongelmia tulee hyvin todennäköisesti jatkossakin. Työssä viihtyminen ei voi perustua siihen, että on valmis alistumaan mihin tahansa ja suostuu vastaamaan kaikkiin kysymyksiin yhtään miettimättä, onko niitä ok kysyä.
Se, että vastaa pariin kysymykseen haastattelussa ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi valmis alistumaan mihin tahansa! Nyt vähän rajaa näihin yleistyksiin. Lähtee melkoiselle laukalle nuo teidän kuvitelmat ja oletukset ja johtopäätökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Ihan olen aikuinen ja sen verran työkokemusta löytyy, ettei tarvitse suostua mihin tahansa. Ymmärrän, että teillä kokemattomilla on vähän eri tilanne. Mutta ei silti kannata mihin tahansa suostua. Se on ihan omakin etusi, että olet tietoinen oikeuksistasi. Niin sinua ei päästä vedättämään.
Keski-ikäinen aikuinen olen minäkin. En koe, että tuollaisten kysymysten esittäminen on mitenkään vedättämistä enkä itse mieltäni sellaisista pahoita. Niin kuin jo sanoin, niin ei mulla ole syytä sellaiseen. Joidenkin on ehkä vaikea ymmärtää sitä.
Mä menisin hirmu ahdistuneeks jos kysyttäis kaikki onko lapsia. Ei olee. Ai miks ei? Samalla sitten menee mielenkiinto työhön ja haluaa äkkiä pois. Ja siks vituttais jos kysyttäis elämästä kaikki kun en halua lapsia.
Ei multa ole koskaan kysytty miksi ei ole lapsia. Se olisi itsestänikin jo liian pitkälle menemistä.
Onko sulta kysytty, vai miksi otit tuollaisen esimerkin esille?Se kenties oli esimerkki näistä epäasiallisista kysymyksistä, jotka ovat ketjun aiheena. Osalla kirjoittajista kun on selkeästi vaikeuksia hahmottaa, mikä on asiatonta ja mikä ei.
t. eri
Jo pelkkä lapsista kysyminen on kiellettyä, niin miksi se ei sitten riittänyt esimerkiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikkusaikuttajat on raskaita työyhteisössä. Siksi soitan edelliselle työnantajalle aina ja kysyn, miten on duunit hoidettu. Ollaan pois lasten takia ja ollaan itse saikulla maksimimäärä mitä voi olla ennen kuin tippuu tuille. Kuka tällaista lokkia haluaa töihin??
Pitäisi olla oikeus kysyä jo suoraan, hoidstko työsi vai tuletko saikuttamaan vaan.
Jos ihan oikeasti hoidat rekrytointeja, tiedät varmaan sen, ettet voi kysellä tietoja henkilöstä ilman hänen suostumustaan.
Aika paha pattitilanne, koska ilman noita tietoja ei voi taas palkata.
Ei oikeastaan. Se on lähinnä teidän yrityksenne ongelma, jos ette uskalla palkata ihmisiä töihin.
Ilman referenssiä en palkkaa ketään.
Mikä estää sinua kysymästä haastateltavalta saatko soitella edelliselle työnantajalle? Et vaikuta tietävän mitään rekrytoinnista.
Edelliselle työnantajalle saa soittaa ihan lupia kyselemättäkin. Häneltä voi kysyä suoraan, onko ollut hyvä työntekijä ja suositteleeko tätä uuteen paikkaan.
Ei saa. Etkä saa edes googlailla hakijasta tietoja. Et ole koskaan tainnut edes käydä työhaastattelussa? Sen verran hataralla pohjalla työelämätietosi ovat.
Työhakemuksissa tavallisesti mainitaan suosittelija (sellaista kysytään rekrylomakkeissakin). Meinaatko tosissasi, että ihminen voisi laittaa papereihinsa ihan mitä työpaikkoja haluaa eikä rekrytoija voi mitenkään varmistaa, että tyyppi on oikeasti ollut kyseisessä paikassa töissä?
Olen ilmeisesti hakenut korkeamman tason työpaikkoihin kuin sinun hikipajasi. Aina haastatteluissa on vielä erikseen kysytty saako suosittelijoihin olla yhteydessä.
Jos on suosittelijan laittanut, kuka sitä. ielä erikseen kysyy? Sitä varten se sinne on laitettu!
Katsopa kun fiksut työnantajat antavat työnhakijalle mahdollisuuden kertoa suosittelijoille siitä, että nyt on haku päällä ja voi tulla soittoja. Monella voi olla useita hakuja käynnissä samaan aikaan eikä sellaisista hauista ole mitenkään tarpeen tiedottaa suosittelijoita, jotka eivät etene.
Laitatko siis esihenkilösi suosittelijaksi ilman hänen suostumustaan ja että esihenkilösi on tietoinen siitä??
Suostumus suosittelijana toimimiseen on pyydetty ja annettu. En silti joka haun yhteydessä tiedota henkilöä siitä, että taas yritän saada jonkun työn. Tiedotan silloin, kun hakuprosessi etenee, että soitto jostakin saattaa tulla lähiaikoina.
Tiedä miten haluat… Mutta jos sä laitat suosittelijan hakemukseen, sinulta ei kysytä, soitetaanko vai ei. Voidaan soittaa jo ennen kuin olet edes haastattelussa käynyt.
Voidaan varmasti. Tähän mennessä niin ei ole kuitenkaan koskaan käynyt. Alalla yleensä tavataan ensin hakija ja sitten aletaan selvittää taustoja, jos vaikuttaa haastattelussa tarpeeksi potentiaaliselta tehtävään.
Suosittelija voisi olla yllätyssoitosta yllättynyt, mutta tuskin pahastuisi siitä, koska on suosittelijaksi aiemmin lupautunut. Haasteena voisi silloin olla paljon kokouksissa olevan henkilön tavoittaminen puhelimitse.
” Haasteena voisi silloin olla paljon kokouksissa olevan henkilön tavoittaminen puhelimitse.”
Mitä vtua sä selität? Haastattelijaa ei kiinnosta, onko suosittelija kokouksessa vai ei ja jos ei saa kiinni, jättää soittopyynnön. Vai kerrotko sä haastattelutilanteesa, milloin suositeltaja on tavoitettavissa seuraavan kahden viikon ajan??
Olisi mielenkiintoista tietää miksi tämä meni sinulla näin vahvasti tunteisiin. Kerrotko?
Tyhmän esittäessä fiksumpaan kuin on? En ole itse kertaakaan antanut suosittelijan kalenteria eikä olla kysytty. En ole myöskäön eläessäni kysynyt, milloin suosittelijanon tavoitettavissa. Jos ei vastaa puhelimeen, olen jättnyt soittopyynnön. Aina olen saanut kaikki henkilöt läpi. Ei ole vielä niin ”korkeaa” asemaa - ehkä joku Pohjois- Korean korkealla pallilla istuja saattaisi olla, joka ei vastaisi muurin toiselle puolen?
Jos on joutunut pakosta hakemaan työtä, jota ei halua, ja haastattelija kysyy mites ne lapsisuunnitelmat, niin eihän siinä tarvitse tehdä muuta kuin hymyillä nätisti ja sanoa, että koko ajan on yritys päällä. Karenssia ei voi tulla, koska kysymys on laiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Hah! Sinisilmäinen lapsi siellä kuvittelee, että kaikki kuuluu laulaa, jos vaan kysytään. Juuri tuollaisia höppänöitä työnantajat palkkaavat mielellään, koska teitä voi vedättää miten tahansa, kun "en mä jaksa pitää huolta siitä, että minua kohdellaan oikein eikä laittomuuksia tapahdu". Teidän höppänöiden takia kepulikonsteille ei koskaan tule stoppia, kun aina löytyy uusi naiivi ihminen, jota vedättää.
Nyt oli kyllä niin lasa vajonnut kommentti, että huhhuh... Sulla varmasti tuottaisi vaikeuksia pysyä asiallisena haastattelu ym haastavissa tilanteissa. On tuo provosoitumiskynnys niin matalalla.
Ei ole koskaan tuottanut ongelmia. Aina on onnistunut asiallisesti ohittaa asiattomat kysymykset. Aika harvoin niitä onneksi on kohdalle tullut. Silloin kun tulee sanon "Kiitos, mutta tämä työpaikka ei olekaan minua varten"
Itselleni ainakin merkkaa paljon enemmän se millainen fiilis työpaikasta ja haastattelijoista/työntekijöistä tulee kuin jokin yksittäinen kysymys tai pilkun viilaaminen niistä. Kaksi mieluisinta työpaikkaa ovat olleet juuria sellaisia, joissa on haastattelussa kysytty myös yksityisasioita. Mitenkään liian utelevaan tai yksityiskohtaiseen sävyyn, mutta kuitenkin.
Et taida nyt ihan käsittää, mitä on yksityiselämästä kyseleminen. Sehän ei ole sitä, että kysytään mitä harrastat tms.
Miten niin en käsitä? Enhän minä ole mitään mistään harrastuksista puhunut.
Siten niin, että suhtaudut niin myötämielisesti yksityiselämästä kysymiseen. Se kielii siitä, ettet erota, mikä on laitonta utelua ja mikä normaalia juttelua. Ethän näköjään sitäkään tiedä mitä lyhenne "tms." tarkoittaa. Autan: se tarkoittaa "tai muuta sellaista". Eli kukaan ei ole missään väittänyt sinun puhuvan harrastuksista. Se oli vain esimerkki niistä asioista, joita on ok kysyä. Niitä on muitakin.
Kerroin oman kokemukseni ja sen, mihin itse perustan haluni työskennellä jossain paikassa. Minulle työhyvinvointi ja viihtyminen töissä ovat tärkeitä asioita. Kaikille varmaan ei ole.
Ja vastasin noin, koska oma vastauksesi oli asiaton ja alentuva. Etkö muka itse huomannut siinä mitään vikaa olettamuksinesi?
Ja tuo uusin vastaus taas oli pelkkää saivartelua ja piikittelyä. Jos sinä olisit haastattelemassa työnhakijoita, niin antaisit hyvin negatiivisen kuvan ko työpaikasta ja työilmapiiristä. Siinä ei lain kirjaimellinen noudattaminen auta, jos jotkut henkilöt levittävät ympärilleen huonoa ilmapiiriä myrkyllisellä käutöksellä ja aikaan saavat pahoinvointia yhteisössään.Työhyvinvoinnin kannalta keskeinen jopa elintärkeä asia on, että työpaikalla toimitaan laillisesti. Jos jo haastattelussa siitä lipsutaan, ongelmia tulee hyvin todennäköisesti jatkossakin. Työssä viihtyminen ei voi perustua siihen, että on valmis alistumaan mihin tahansa ja suostuu vastaamaan kaikkiin kysymyksiin yhtään miettimättä, onko niitä ok kysyä.
Tämä juuri kertoo sen, miksi useimmat firmat käyttää nykyään rekryfirmoja eikä palkkaa enää itse suoraan ketään. Tylntekijä kun määä, mitä työantaja tekee…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikkusaikuttajat on raskaita työyhteisössä. Siksi soitan edelliselle työnantajalle aina ja kysyn, miten on duunit hoidettu. Ollaan pois lasten takia ja ollaan itse saikulla maksimimäärä mitä voi olla ennen kuin tippuu tuille. Kuka tällaista lokkia haluaa töihin??
Pitäisi olla oikeus kysyä jo suoraan, hoidstko työsi vai tuletko saikuttamaan vaan.
Jos ihan oikeasti hoidat rekrytointeja, tiedät varmaan sen, ettet voi kysellä tietoja henkilöstä ilman hänen suostumustaan.
Aika paha pattitilanne, koska ilman noita tietoja ei voi taas palkata.
Ei oikeastaan. Se on lähinnä teidän yrityksenne ongelma, jos ette uskalla palkata ihmisiä töihin.
Ilman referenssiä en palkkaa ketään.
Mikä estää sinua kysymästä haastateltavalta saatko soitella edelliselle työnantajalle? Et vaikuta tietävän mitään rekrytoinnista.
Edelliselle työnantajalle saa soittaa ihan lupia kyselemättäkin. Häneltä voi kysyä suoraan, onko ollut hyvä työntekijä ja suositteleeko tätä uuteen paikkaan.
Ei saa. Etkä saa edes googlailla hakijasta tietoja. Et ole koskaan tainnut edes käydä työhaastattelussa? Sen verran hataralla pohjalla työelämätietosi ovat.
Työhakemuksissa tavallisesti mainitaan suosittelija (sellaista kysytään rekrylomakkeissakin). Meinaatko tosissasi, että ihminen voisi laittaa papereihinsa ihan mitä työpaikkoja haluaa eikä rekrytoija voi mitenkään varmistaa, että tyyppi on oikeasti ollut kyseisessä paikassa töissä?
Olen ilmeisesti hakenut korkeamman tason työpaikkoihin kuin sinun hikipajasi. Aina haastatteluissa on vielä erikseen kysytty saako suosittelijoihin olla yhteydessä.
Jos on suosittelijan laittanut, kuka sitä. ielä erikseen kysyy? Sitä varten se sinne on laitettu!
Katsopa kun fiksut työnantajat antavat työnhakijalle mahdollisuuden kertoa suosittelijoille siitä, että nyt on haku päällä ja voi tulla soittoja. Monella voi olla useita hakuja käynnissä samaan aikaan eikä sellaisista hauista ole mitenkään tarpeen tiedottaa suosittelijoita, jotka eivät etene.
Laitatko siis esihenkilösi suosittelijaksi ilman hänen suostumustaan ja että esihenkilösi on tietoinen siitä??
Suostumus suosittelijana toimimiseen on pyydetty ja annettu. En silti joka haun yhteydessä tiedota henkilöä siitä, että taas yritän saada jonkun työn. Tiedotan silloin, kun hakuprosessi etenee, että soitto jostakin saattaa tulla lähiaikoina.
Tiedä miten haluat… Mutta jos sä laitat suosittelijan hakemukseen, sinulta ei kysytä, soitetaanko vai ei. Voidaan soittaa jo ennen kuin olet edes haastattelussa käynyt.
Voidaan varmasti. Tähän mennessä niin ei ole kuitenkaan koskaan käynyt. Alalla yleensä tavataan ensin hakija ja sitten aletaan selvittää taustoja, jos vaikuttaa haastattelussa tarpeeksi potentiaaliselta tehtävään.
Suosittelija voisi olla yllätyssoitosta yllättynyt, mutta tuskin pahastuisi siitä, koska on suosittelijaksi aiemmin lupautunut. Haasteena voisi silloin olla paljon kokouksissa olevan henkilön tavoittaminen puhelimitse.
” Haasteena voisi silloin olla paljon kokouksissa olevan henkilön tavoittaminen puhelimitse.”
Mitä vtua sä selität? Haastattelijaa ei kiinnosta, onko suosittelija kokouksessa vai ei ja jos ei saa kiinni, jättää soittopyynnön. Vai kerrotko sä haastattelutilanteesa, milloin suositeltaja on tavoitettavissa seuraavan kahden viikon ajan??
Olisi mielenkiintoista tietää miksi tämä meni sinulla näin vahvasti tunteisiin. Kerrotko?
Tyhmän esittäessä fiksumpaan kuin on? En ole itse kertaakaan antanut suosittelijan kalenteria eikä olla kysytty. En ole myöskäön eläessäni kysynyt, milloin suosittelijanon tavoitettavissa. Jos ei vastaa puhelimeen, olen jättnyt soittopyynnön. Aina olen saanut kaikki henkilöt läpi. Ei ole vielä niin ”korkeaa” asemaa - ehkä joku Pohjois- Korean korkealla pallilla istuja saattaisi olla, joka ei vastaisi muurin toiselle puolen?
Sehän on kiva sinulle. Minulla on kokemuksia henkilöistä, joita on vaikea tavoittaa. Ilmeisesti joissain tehtävissä soittoja ja yhteydenottoja vain tulee niin paljon, ettei kaikkiin niistä aina ehdi reagoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Hah! Sinisilmäinen lapsi siellä kuvittelee, että kaikki kuuluu laulaa, jos vaan kysytään. Juuri tuollaisia höppänöitä työnantajat palkkaavat mielellään, koska teitä voi vedättää miten tahansa, kun "en mä jaksa pitää huolta siitä, että minua kohdellaan oikein eikä laittomuuksia tapahdu". Teidän höppänöiden takia kepulikonsteille ei koskaan tule stoppia, kun aina löytyy uusi naiivi ihminen, jota vedättää.
Nyt oli kyllä niin lasa vajonnut kommentti, että huhhuh... Sulla varmasti tuottaisi vaikeuksia pysyä asiallisena haastattelu ym haastavissa tilanteissa. On tuo provosoitumiskynnys niin matalalla.
Ei ole koskaan tuottanut ongelmia. Aina on onnistunut asiallisesti ohittaa asiattomat kysymykset. Aika harvoin niitä onneksi on kohdalle tullut. Silloin kun tulee sanon "Kiitos, mutta tämä työpaikka ei olekaan minua varten"
Itselleni ainakin merkkaa paljon enemmän se millainen fiilis työpaikasta ja haastattelijoista/työntekijöistä tulee kuin jokin yksittäinen kysymys tai pilkun viilaaminen niistä. Kaksi mieluisinta työpaikkaa ovat olleet juuria sellaisia, joissa on haastattelussa kysytty myös yksityisasioita. Mitenkään liian utelevaan tai yksityiskohtaiseen sävyyn, mutta kuitenkin.
Et taida nyt ihan käsittää, mitä on yksityiselämästä kyseleminen. Sehän ei ole sitä, että kysytään mitä harrastat tms.
Miten niin en käsitä? Enhän minä ole mitään mistään harrastuksista puhunut.
Siten niin, että suhtaudut niin myötämielisesti yksityiselämästä kysymiseen. Se kielii siitä, ettet erota, mikä on laitonta utelua ja mikä normaalia juttelua. Ethän näköjään sitäkään tiedä mitä lyhenne "tms." tarkoittaa. Autan: se tarkoittaa "tai muuta sellaista". Eli kukaan ei ole missään väittänyt sinun puhuvan harrastuksista. Se oli vain esimerkki niistä asioista, joita on ok kysyä. Niitä on muitakin.
Kerroin oman kokemukseni ja sen, mihin itse perustan haluni työskennellä jossain paikassa. Minulle työhyvinvointi ja viihtyminen töissä ovat tärkeitä asioita. Kaikille varmaan ei ole.
Ja vastasin noin, koska oma vastauksesi oli asiaton ja alentuva. Etkö muka itse huomannut siinä mitään vikaa olettamuksinesi?
Ja tuo uusin vastaus taas oli pelkkää saivartelua ja piikittelyä. Jos sinä olisit haastattelemassa työnhakijoita, niin antaisit hyvin negatiivisen kuvan ko työpaikasta ja työilmapiiristä. Siinä ei lain kirjaimellinen noudattaminen auta, jos jotkut henkilöt levittävät ympärilleen huonoa ilmapiiriä myrkyllisellä käutöksellä ja aikaan saavat pahoinvointia yhteisössään.Työhyvinvoinnin kannalta keskeinen jopa elintärkeä asia on, että työpaikalla toimitaan laillisesti. Jos jo haastattelussa siitä lipsutaan, ongelmia tulee hyvin todennäköisesti jatkossakin. Työssä viihtyminen ei voi perustua siihen, että on valmis alistumaan mihin tahansa ja suostuu vastaamaan kaikkiin kysymyksiin yhtään miettimättä, onko niitä ok kysyä.
Se, että vastaa pariin kysymykseen haastattelussa ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi valmis alistumaan mihin tahansa! Nyt vähän rajaa näihin yleistyksiin. Lähtee melkoiselle laukalle nuo teidän kuvitelmat ja oletukset ja johtopäätökset.
Riippuu kysymyksistä. Kyllä se melkoisesta lampailusta kertoo, jos olet valmis kertomaan mitä tahansa, jos kysytään. Ketjun aiheena on edelleen ASIATTOMAT kysymykset. Niihin ei pidä kenenkään suostua vastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Hah! Sinisilmäinen lapsi siellä kuvittelee, että kaikki kuuluu laulaa, jos vaan kysytään. Juuri tuollaisia höppänöitä työnantajat palkkaavat mielellään, koska teitä voi vedättää miten tahansa, kun "en mä jaksa pitää huolta siitä, että minua kohdellaan oikein eikä laittomuuksia tapahdu". Teidän höppänöiden takia kepulikonsteille ei koskaan tule stoppia, kun aina löytyy uusi naiivi ihminen, jota vedättää.
Nyt oli kyllä niin lasa vajonnut kommentti, että huhhuh... Sulla varmasti tuottaisi vaikeuksia pysyä asiallisena haastattelu ym haastavissa tilanteissa. On tuo provosoitumiskynnys niin matalalla.
Ei ole koskaan tuottanut ongelmia. Aina on onnistunut asiallisesti ohittaa asiattomat kysymykset. Aika harvoin niitä onneksi on kohdalle tullut. Silloin kun tulee sanon "Kiitos, mutta tämä työpaikka ei olekaan minua varten"
Itselleni ainakin merkkaa paljon enemmän se millainen fiilis työpaikasta ja haastattelijoista/työntekijöistä tulee kuin jokin yksittäinen kysymys tai pilkun viilaaminen niistä. Kaksi mieluisinta työpaikkaa ovat olleet juuria sellaisia, joissa on haastattelussa kysytty myös yksityisasioita. Mitenkään liian utelevaan tai yksityiskohtaiseen sävyyn, mutta kuitenkin.
Et taida nyt ihan käsittää, mitä on yksityiselämästä kyseleminen. Sehän ei ole sitä, että kysytään mitä harrastat tms.
Miten niin en käsitä? Enhän minä ole mitään mistään harrastuksista puhunut.
Siten niin, että suhtaudut niin myötämielisesti yksityiselämästä kysymiseen. Se kielii siitä, ettet erota, mikä on laitonta utelua ja mikä normaalia juttelua. Ethän näköjään sitäkään tiedä mitä lyhenne "tms." tarkoittaa. Autan: se tarkoittaa "tai muuta sellaista". Eli kukaan ei ole missään väittänyt sinun puhuvan harrastuksista. Se oli vain esimerkki niistä asioista, joita on ok kysyä. Niitä on muitakin.
Kerroin oman kokemukseni ja sen, mihin itse perustan haluni työskennellä jossain paikassa. Minulle työhyvinvointi ja viihtyminen töissä ovat tärkeitä asioita. Kaikille varmaan ei ole.
Ja vastasin noin, koska oma vastauksesi oli asiaton ja alentuva. Etkö muka itse huomannut siinä mitään vikaa olettamuksinesi?
Ja tuo uusin vastaus taas oli pelkkää saivartelua ja piikittelyä. Jos sinä olisit haastattelemassa työnhakijoita, niin antaisit hyvin negatiivisen kuvan ko työpaikasta ja työilmapiiristä. Siinä ei lain kirjaimellinen noudattaminen auta, jos jotkut henkilöt levittävät ympärilleen huonoa ilmapiiriä myrkyllisellä käutöksellä ja aikaan saavat pahoinvointia yhteisössään.Työhyvinvoinnin kannalta keskeinen jopa elintärkeä asia on, että työpaikalla toimitaan laillisesti. Jos jo haastattelussa siitä lipsutaan, ongelmia tulee hyvin todennäköisesti jatkossakin. Työssä viihtyminen ei voi perustua siihen, että on valmis alistumaan mihin tahansa ja suostuu vastaamaan kaikkiin kysymyksiin yhtään miettimättä, onko niitä ok kysyä.
Tämä juuri kertoo sen, miksi useimmat firmat käyttää nykyään rekryfirmoja eikä palkkaa enää itse suoraan ketään. Tylntekijä kun määä, mitä työantaja tekee…
Ei suinkaan. Ihan Suomen laki määrää, mitä haastattelussa on sopivaa kysyä ja mitä ei. Miksi tätä on niin vaikea käsittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Ihan olen aikuinen ja sen verran työkokemusta löytyy, ettei tarvitse suostua mihin tahansa. Ymmärrän, että teillä kokemattomilla on vähän eri tilanne. Mutta ei silti kannata mihin tahansa suostua. Se on ihan omakin etusi, että olet tietoinen oikeuksistasi. Niin sinua ei päästä vedättämään.
Keski-ikäinen aikuinen olen minäkin. En koe, että tuollaisten kysymysten esittäminen on mitenkään vedättämistä enkä itse mieltäni sellaisista pahoita. Niin kuin jo sanoin, niin ei mulla ole syytä sellaiseen. Joidenkin on ehkä vaikea ymmärtää sitä.
Mä menisin hirmu ahdistuneeks jos kysyttäis kaikki onko lapsia. Ei olee. Ai miks ei? Samalla sitten menee mielenkiinto työhön ja haluaa äkkiä pois. Ja siks vituttais jos kysyttäis elämästä kaikki kun en halua lapsia.
Ei multa ole koskaan kysytty miksi ei ole lapsia. Se olisi itsestänikin jo liian pitkälle menemistä.
Onko sulta kysytty, vai miksi otit tuollaisen esimerkin esille?Se kenties oli esimerkki näistä epäasiallisista kysymyksistä, jotka ovat ketjun aiheena. Osalla kirjoittajista kun on selkeästi vaikeuksia hahmottaa, mikä on asiatonta ja mikä ei.
t. eri
Jo pelkkä lapsista kysyminen on kiellettyä, niin miksi se ei sitten riittänyt esimerkiksi?
Oletko aina noin raskas ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Hah! Sinisilmäinen lapsi siellä kuvittelee, että kaikki kuuluu laulaa, jos vaan kysytään. Juuri tuollaisia höppänöitä työnantajat palkkaavat mielellään, koska teitä voi vedättää miten tahansa, kun "en mä jaksa pitää huolta siitä, että minua kohdellaan oikein eikä laittomuuksia tapahdu". Teidän höppänöiden takia kepulikonsteille ei koskaan tule stoppia, kun aina löytyy uusi naiivi ihminen, jota vedättää.
Nyt oli kyllä niin lasa vajonnut kommentti, että huhhuh... Sulla varmasti tuottaisi vaikeuksia pysyä asiallisena haastattelu ym haastavissa tilanteissa. On tuo provosoitumiskynnys niin matalalla.
Ei ole koskaan tuottanut ongelmia. Aina on onnistunut asiallisesti ohittaa asiattomat kysymykset. Aika harvoin niitä onneksi on kohdalle tullut. Silloin kun tulee sanon "Kiitos, mutta tämä työpaikka ei olekaan minua varten"
Itselleni ainakin merkkaa paljon enemmän se millainen fiilis työpaikasta ja haastattelijoista/työntekijöistä tulee kuin jokin yksittäinen kysymys tai pilkun viilaaminen niistä. Kaksi mieluisinta työpaikkaa ovat olleet juuria sellaisia, joissa on haastattelussa kysytty myös yksityisasioita. Mitenkään liian utelevaan tai yksityiskohtaiseen sävyyn, mutta kuitenkin.
Et taida nyt ihan käsittää, mitä on yksityiselämästä kyseleminen. Sehän ei ole sitä, että kysytään mitä harrastat tms.
Miten niin en käsitä? Enhän minä ole mitään mistään harrastuksista puhunut.
Siten niin, että suhtaudut niin myötämielisesti yksityiselämästä kysymiseen. Se kielii siitä, ettet erota, mikä on laitonta utelua ja mikä normaalia juttelua. Ethän näköjään sitäkään tiedä mitä lyhenne "tms." tarkoittaa. Autan: se tarkoittaa "tai muuta sellaista". Eli kukaan ei ole missään väittänyt sinun puhuvan harrastuksista. Se oli vain esimerkki niistä asioista, joita on ok kysyä. Niitä on muitakin.
Kerroin oman kokemukseni ja sen, mihin itse perustan haluni työskennellä jossain paikassa. Minulle työhyvinvointi ja viihtyminen töissä ovat tärkeitä asioita. Kaikille varmaan ei ole.
Ja vastasin noin, koska oma vastauksesi oli asiaton ja alentuva. Etkö muka itse huomannut siinä mitään vikaa olettamuksinesi?
Ja tuo uusin vastaus taas oli pelkkää saivartelua ja piikittelyä. Jos sinä olisit haastattelemassa työnhakijoita, niin antaisit hyvin negatiivisen kuvan ko työpaikasta ja työilmapiiristä. Siinä ei lain kirjaimellinen noudattaminen auta, jos jotkut henkilöt levittävät ympärilleen huonoa ilmapiiriä myrkyllisellä käutöksellä ja aikaan saavat pahoinvointia yhteisössään.Työhyvinvoinnin kannalta keskeinen jopa elintärkeä asia on, että työpaikalla toimitaan laillisesti. Jos jo haastattelussa siitä lipsutaan, ongelmia tulee hyvin todennäköisesti jatkossakin. Työssä viihtyminen ei voi perustua siihen, että on valmis alistumaan mihin tahansa ja suostuu vastaamaan kaikkiin kysymyksiin yhtään miettimättä, onko niitä ok kysyä.
Tämä juuri kertoo sen, miksi useimmat firmat käyttää nykyään rekryfirmoja eikä palkkaa enää itse suoraan ketään. Tylntekijä kun määä, mitä työantaja tekee…
Ei suinkaan. Ihan Suomen laki määrää, mitä haastattelussa on sopivaa kysyä ja mitä ei. Miksi tätä on niin vaikea käsittää?
Lähinnä tuo asenne, joka kirjoituksessa näkyi.. ”ei alistuta mihin yahansa” jne… Kyllä se vaan on työnantaja, joka määrää, mitä työpaikalla tehdään. Aina on toki näitä, jotka sanoo ”ei kuulu minun työtehtäviini, hoitakaan joku muu ne”, mutta eivät ole tarkemmin sitten edes tutustuneet työsopimukseen, jossa monessi todetaan.. ”… ja esimiehen määräämät muut työtehtävät” ja kuitenkin jaksavat jauhaa, ettei kuulu heille ja he eivät tee, koska eivät alistu tekemään sitä työtä.
Perustaisivat ihan oman firman ja tekesivät ihan sitä mitä haluavat eivätkä tulisi tuonne muihintylpaikkoihin draamailemaan, koska ketään ei oikeasti kiinnosta päivän draamakuningattaret!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Ihan olen aikuinen ja sen verran työkokemusta löytyy, ettei tarvitse suostua mihin tahansa. Ymmärrän, että teillä kokemattomilla on vähän eri tilanne. Mutta ei silti kannata mihin tahansa suostua. Se on ihan omakin etusi, että olet tietoinen oikeuksistasi. Niin sinua ei päästä vedättämään.
Keski-ikäinen aikuinen olen minäkin. En koe, että tuollaisten kysymysten esittäminen on mitenkään vedättämistä enkä itse mieltäni sellaisista pahoita. Niin kuin jo sanoin, niin ei mulla ole syytä sellaiseen. Joidenkin on ehkä vaikea ymmärtää sitä.
Mä menisin hirmu ahdistuneeks jos kysyttäis kaikki onko lapsia. Ei olee. Ai miks ei? Samalla sitten menee mielenkiinto työhön ja haluaa äkkiä pois. Ja siks vituttais jos kysyttäis elämästä kaikki kun en halua lapsia.
Ei multa ole koskaan kysytty miksi ei ole lapsia. Se olisi itsestänikin jo liian pitkälle menemistä.
Onko sulta kysytty, vai miksi otit tuollaisen esimerkin esille?Se kenties oli esimerkki näistä epäasiallisista kysymyksistä, jotka ovat ketjun aiheena. Osalla kirjoittajista kun on selkeästi vaikeuksia hahmottaa, mikä on asiatonta ja mikä ei.
t. eri
Jo pelkkä lapsista kysyminen on kiellettyä, niin miksi se ei sitten riittänyt esimerkiksi?
Oletko aina noin raskas ihminen?
Sivusta: loppuivatko asialliset argumentit, kun piti mennä henkilökohtaisuuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Hah! Sinisilmäinen lapsi siellä kuvittelee, että kaikki kuuluu laulaa, jos vaan kysytään. Juuri tuollaisia höppänöitä työnantajat palkkaavat mielellään, koska teitä voi vedättää miten tahansa, kun "en mä jaksa pitää huolta siitä, että minua kohdellaan oikein eikä laittomuuksia tapahdu". Teidän höppänöiden takia kepulikonsteille ei koskaan tule stoppia, kun aina löytyy uusi naiivi ihminen, jota vedättää.
Nyt oli kyllä niin lasa vajonnut kommentti, että huhhuh... Sulla varmasti tuottaisi vaikeuksia pysyä asiallisena haastattelu ym haastavissa tilanteissa. On tuo provosoitumiskynnys niin matalalla.
Ei ole koskaan tuottanut ongelmia. Aina on onnistunut asiallisesti ohittaa asiattomat kysymykset. Aika harvoin niitä onneksi on kohdalle tullut. Silloin kun tulee sanon "Kiitos, mutta tämä työpaikka ei olekaan minua varten"
Itselleni ainakin merkkaa paljon enemmän se millainen fiilis työpaikasta ja haastattelijoista/työntekijöistä tulee kuin jokin yksittäinen kysymys tai pilkun viilaaminen niistä. Kaksi mieluisinta työpaikkaa ovat olleet juuria sellaisia, joissa on haastattelussa kysytty myös yksityisasioita. Mitenkään liian utelevaan tai yksityiskohtaiseen sävyyn, mutta kuitenkin.
Et taida nyt ihan käsittää, mitä on yksityiselämästä kyseleminen. Sehän ei ole sitä, että kysytään mitä harrastat tms.
Miten niin en käsitä? Enhän minä ole mitään mistään harrastuksista puhunut.
Siten niin, että suhtaudut niin myötämielisesti yksityiselämästä kysymiseen. Se kielii siitä, ettet erota, mikä on laitonta utelua ja mikä normaalia juttelua. Ethän näköjään sitäkään tiedä mitä lyhenne "tms." tarkoittaa. Autan: se tarkoittaa "tai muuta sellaista". Eli kukaan ei ole missään väittänyt sinun puhuvan harrastuksista. Se oli vain esimerkki niistä asioista, joita on ok kysyä. Niitä on muitakin.
Kerroin oman kokemukseni ja sen, mihin itse perustan haluni työskennellä jossain paikassa. Minulle työhyvinvointi ja viihtyminen töissä ovat tärkeitä asioita. Kaikille varmaan ei ole.
Ja vastasin noin, koska oma vastauksesi oli asiaton ja alentuva. Etkö muka itse huomannut siinä mitään vikaa olettamuksinesi?
Ja tuo uusin vastaus taas oli pelkkää saivartelua ja piikittelyä. Jos sinä olisit haastattelemassa työnhakijoita, niin antaisit hyvin negatiivisen kuvan ko työpaikasta ja työilmapiiristä. Siinä ei lain kirjaimellinen noudattaminen auta, jos jotkut henkilöt levittävät ympärilleen huonoa ilmapiiriä myrkyllisellä käutöksellä ja aikaan saavat pahoinvointia yhteisössään.Työhyvinvoinnin kannalta keskeinen jopa elintärkeä asia on, että työpaikalla toimitaan laillisesti. Jos jo haastattelussa siitä lipsutaan, ongelmia tulee hyvin todennäköisesti jatkossakin. Työssä viihtyminen ei voi perustua siihen, että on valmis alistumaan mihin tahansa ja suostuu vastaamaan kaikkiin kysymyksiin yhtään miettimättä, onko niitä ok kysyä.
Te ootte nyt niitä, jotka myllyttää työpaikalla työhyvinvointi(aan) aiheuttaen vain mielipahaa kaikille työyhteisössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.
Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista.
Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.
Ihan olen aikuinen ja sen verran työkokemusta löytyy, ettei tarvitse suostua mihin tahansa. Ymmärrän, että teillä kokemattomilla on vähän eri tilanne. Mutta ei silti kannata mihin tahansa suostua. Se on ihan omakin etusi, että olet tietoinen oikeuksistasi. Niin sinua ei päästä vedättämään.
Keski-ikäinen aikuinen olen minäkin. En koe, että tuollaisten kysymysten esittäminen on mitenkään vedättämistä enkä itse mieltäni sellaisista pahoita. Niin kuin jo sanoin, niin ei mulla ole syytä sellaiseen. Joidenkin on ehkä vaikea ymmärtää sitä.
Mä menisin hirmu ahdistuneeks jos kysyttäis kaikki onko lapsia. Ei olee. Ai miks ei? Samalla sitten menee mielenkiinto työhön ja haluaa äkkiä pois. Ja siks vituttais jos kysyttäis elämästä kaikki kun en halua lapsia.
Ei multa ole koskaan kysytty miksi ei ole lapsia. Se olisi itsestänikin jo liian pitkälle menemistä.
Onko sulta kysytty, vai miksi otit tuollaisen esimerkin esille?Se kenties oli esimerkki näistä epäasiallisista kysymyksistä, jotka ovat ketjun aiheena. Osalla kirjoittajista kun on selkeästi vaikeuksia hahmottaa, mikä on asiatonta ja mikä ei.
t. eri
Jo pelkkä lapsista kysyminen on kiellettyä, niin miksi se ei sitten riittänyt esimerkiksi?
Oletko aina noin raskas ihminen?
Sivusta: loppuivatko asialliset argumentit, kun piti mennä henkilökohtaisuuksiin?
Kyllä ne aina vähiin alkavat käydä, kun vastapuoli jankuttaa turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyt on kyllä niin että näillä kysymysten pakoilijoilla on jotain salattavaa. Normaali ihminen kykenee small talkiin esim. perheestään ja harrastuksistaan.
Small talk on eri asia kuin yksityisasioiden urkkiminen.
Esim. "Asustelen Jyväskylässä ja harrastan joogaa ja pianonsoittoa" on small talkia, mutta "Aiotko hankkia lapsia" ei ole.
Mitä vikaa kysyä lasten hankinnasta? Aika pirun oleellinen tieto työnantajalle.
No esim se että se ei ole laillista kysyä.
Minulta kysyttiin poliittista kantaa. 70-luvulla siis. Tajusin kiertää kysymyksen vastakysymyksellä. Jos olisin vastannut, en olisi sitä paikkaa saanut. Kysyjä, tuleva pomoni, oli kokoomuslainen. Siinä vasta oli esimies, käytti kyllä työnantajaa niin härskisti hyväkseen. Kyykytti työntekijöitä ja vaati meiltä nuoleskelua. Emme tulleet toimeen, koska en ole nuolijatyyppi. Hän katui varmaan katkerasti palkkaamistani.