Lue keskustelun säännöt.
Leskeys ja uusi suhde
07.02.2015 |
Menetin mieheni kuutisen vuotta sitten, nuorin kolmesta lapsestamme oli silloin puolisen vuotta ja vanhin 7 vuotta. Minkäänlaista parisuhdetta en osannu vuosiin kaivata, kaikki aika meni siihen että sain pidettyä itseni ja lapset järjissään.
Nyt reilu vuosi sitten törmäsin vanhaan koulukaveriini ja aloimme tapailemaan - ihan kaveripohjalta kylläkin. Hän ymmärsi minun tilanteen eikä ikinä hoputtanut mihinkään. Nyt kuitenkin olemme jo ihan parisuhteessa, sitä eivät vaan tiedä muut kuin minä, hän ja muutamat ystävät. Minun lähipiirille en ole sanonu mitään.
Lapset on miehen muutaman kerran tavanneet, vanhimmainen kerran jopa kysyi että seurustellaanko me mutta minä paniikissa kielsin vaan koko asian. En ymmärrä miksi! Tavallaan tuntuu että petän kuollutta miestäni. Vaikeimmalta tuntuu kertoa hänen vanhemmilleen, he ottivat poikansa kuoleman luonnollisesti tosi raskaasti ja olen heille kuin tytär. Ja nyt pitäisi kertoa että minulla on uusi mies.
Vielä pahemmaksi asian tekee se että haluaisin muuttaa tämän miehen kanssa yhteen ja toiveissa olisi jopa yhteinen lapsi... Mutta en ikinä halua tehdä mitään mikä loukkaisi minun lapsia ja muita läheisiä. Siitäkin syystä perheelle kertominen pelottaa - jos he eivät suhdetta hyväksy niin minä en suhdetta voi jatkaa.
Olisiko kukaan ollut mahdollisesti tämmöisen tilanteen jonakin osapuolena?
Kommentit (110)
Minä olen eronnut 6 vuotta sitten enkä ole ottanut uutta puolisoa. En silti ole takertunut lapsiini tai heille kateellinen tai katkera. Totta kai uhraan tässä oman elämäni. Se on minun elämääni. Olen näin paljon onnellisempi kuin siten, että ottaisin uuden puolison, josta lapset eivät pitäisi. Ehkä jos lapset ovat tosi pieniä, uusi kumppani vielä hyväksytään, mutta en aio ottaa teini-ikäisille lapsilleni omaan kotiinsa vierasta miestä.
Tämä on minun valintani. Valintani on myös olla katkeroitumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:34"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:14"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:10"]77: ikävää. Ja epäreilua sinua kohtaan. Mutta ap vaikuttaa fiksulta ja ajattelevalta (etenkin lastensa parasta ajattelevalta) ihmiseltä. Ei mistään voi päätellä että hän asettaisi uuden miehen lastensa edelle ja sulkisi silmänsä lapsiltaan.
Oman kokemuksesi perusteella et edelleenkään voi teilata kaikkia perheitä epäonnistumaan joissa uusi puoliso tulee kuvioihin.
Oletko hakenut apua traumoihisi?
[/quote]
Ei minulla mitään traumoja ole, en tarvitse apua. Omille lapsille en vaan voisi ikinä tuottaa sitä tuskaa että ottaisin uuden miehen heidän isän tilalle. Ja minusta on käsittämätöntä että joku pystyy siihen. Myönnän sen, että ap varmasti hoitaisi tilanteen minun äitiäni paremmin. Kuuntelisi ainakin lapsiaan ja heidän mielipidettä ja totuuksia miehestä. Mutta sekään ei tee asiaa hyväksyttäväksi.
[/quote]
Onko mies satuttanu sua jotenki? Rivien välistä jäi sellainen fiilis....
[/quote]
Hän on satuttanut minua melkein kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja äitini toi tämän miehen MEIDÄN kotiimme. Ja salli kaiken tuon. Kenenkään lapsen ei pidä sellaista kokea, mukaanlukien apn lasten.
Sun mustasukkaisuus ongelmat äidistäs on siks sairaita. Vai vetikö isäpuoli odotetut perintörahat välistä?
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:34"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:14"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:10"]77: ikävää. Ja epäreilua sinua kohtaan. Mutta ap vaikuttaa fiksulta ja ajattelevalta (etenkin lastensa parasta ajattelevalta) ihmiseltä. Ei mistään voi päätellä että hän asettaisi uuden miehen lastensa edelle ja sulkisi silmänsä lapsiltaan. Oman kokemuksesi perusteella et edelleenkään voi teilata kaikkia perheitä epäonnistumaan joissa uusi puoliso tulee kuvioihin. Oletko hakenut apua traumoihisi? [/quote] Ei minulla mitään traumoja ole, en tarvitse apua. Omille lapsille en vaan voisi ikinä tuottaa sitä tuskaa että ottaisin uuden miehen heidän isän tilalle. Ja minusta on käsittämätöntä että joku pystyy siihen. Myönnän sen, että ap varmasti hoitaisi tilanteen minun äitiäni paremmin. Kuuntelisi ainakin lapsiaan ja heidän mielipidettä ja totuuksia miehestä. Mutta sekään ei tee asiaa hyväksyttäväksi. [/quote] Onko mies satuttanu sua jotenki? Rivien välistä jäi sellainen fiilis.... [/quote] Hän on satuttanut minua melkein kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja äitini toi tämän miehen MEIDÄN kotiimme. Ja salli kaiken tuon. Kenenkään lapsen ei pidä sellaista kokea, mukaanlukien apn lasten.
[/quote]Ei kenenkään pitäisikään joutua kokemaan mitään tuollaista mutta edelleen, älä luule tai päättele että kaikki miehet olisivat samanlaisia ja että jokaikinen lapsi tulisi kärsimään äidin uudesta miehestä.
Minusta tarvitsisit nyt mmattiapua kun et osaa irrottautua tapahtuneesta ja näet sen uhan (toteutuvan) kaikkialla.
Selvästi olet -ja varmasti syystä- traumatisoitunut mutta tapahtuneessa kiinni oleminen (psyyken ja emotionaalisella tasolla) ei hyödytä yhtään ketään, vähiten sinua itseäsi.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:40"]
Minä olen eronnut 6 vuotta sitten enkä ole ottanut uutta puolisoa. En silti ole takertunut lapsiini tai heille kateellinen tai katkera. Totta kai uhraan tässä oman elämäni. Se on minun elämääni. Olen näin paljon onnellisempi kuin siten, että ottaisin uuden puolison, josta lapset eivät pitäisi. Ehkä jos lapset ovat tosi pieniä, uusi kumppani vielä hyväksytään, mutta en aio ottaa teini-ikäisille lapsilleni omaan kotiinsa vierasta miestä.
Tämä on minun valintani. Valintani on myös olla katkeroitumatta.
[/quote]En tiedä oliko ero sinun tahtosi vai ei mutta ap tuskin olisi halunnut jäädä leskeksi ja yksinhuoltajaksi.
Oletko sitten näiden vuosien aikana tavannut jonkun joka on tehnyt sinuun niin suuren vaikutuksen että olisit voinut kuvitella tahtovasi elää hänen kanssaan? Vai mikä se uhraus on?
En aivan ymmärrä mikä oli viestisi ydin ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:40"] [quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:35"]Tää provoilija voisi koittaa keksiä jotain uskottavampaa argumentointia kuin että "lapset kärsii". Millä sen todistat? Ja miten aukottomasti perustelet että ap on itsekäs omaan napaan tuijottaja? [/quote] TIETYSTI LAPSET KÄRSII KUN MENETETYN ISÄN TILALLE TULEE UUSI MIES. Kenekään lapsen ei pitäisi kokea sellaista. Puhun nyt omasta kokemuksesta. Arvostus äitiäni kohtaan laski kun hän tapasi uuden miehen. Ikinä eivät välimme enää korjautuneet, lapsillani ei käytännössä ole isoäitiä. Ei ap sellaista halua? [/quote]Kuinka kauan äitisi oli ollut yksin enne tätä uutta miestä? Miksi arvostuksesi laski? Miksi välit eivät ikinä korjaantuneet? Vaikuttaa siltä että taustalla on jotain muuta(kin) kuin että äitisi otti uuden miehen jäätyään leskeksi. [/quote] Kolme vuotta ja sitten uusi mies tuli kuvioihin. Arvostus laski yksinkertaisesti siksi että äitini kehtasi asettaa tämän miehen edun minun etuni edelle. Kaikki mitä mies sanoi oli totta, aivan sama mitä minä yritin hänestä äidille kertoa. Se oli niin epäkunnioittavaa käytöstä isääni kohtaan etten ikinä pysty sitä anteeksiantamaan. Enkä usko että kukaan lapsi voi hyväksyä oikeasti isäänsä korvaamaan tullutta ihmistä.
[/quote]
eli äitisi olisi pitänyt uhrata oma elämänsä sinun takia ja kun sinä olisit muuttanut pois, äidillesi ei olisi jäänyt mitään
Olet kyllä huono tyttö äidillesi, kun et halua äidillesi onnea
Ristiriitaista näin vanhemman menettäneen lapsen näkökulmasta. Isäni kuoli äkillisesti ollessani 5-vuotias, sisarukseni oli 1-vuotias ja äitini kolmenkympin alkutaipaleella.
Äiti laittoi meidät lapset aina etusijalle ja keskittyi uran luomiseen miesten sijaan. Meillä ei ole koskaan ollut isäpuolta enkä olisi sitä silloin hyväksynytkään. Olin isin tyttö ja muistan ajatelleeni jo pienenä, että mulla oli vaan yksi isä eikä toista tule. Tätä ajattelutapaa vahvisti kaverien uusperhekuviot, joissa isäpuoli oli usein kaiken pahan alku ja juuri. Muistan olleeni n. 15-vuotias ja kapinoin hirveästi, kun äitini kertoi menevänsä treffeille. En tuolloin tainnut edes ymmärtää treffailun tarkoutusta, vaan kiukuspäissäni oletin sen automaattisesti tarkoittavan "uutta isää" elämäämme.
Aikuistuttuani ymmärrän paremmin. Haluaisin äitini olevan onnellinen ja löytävän vielä uuden kumppanin elämäänsä, jos hän niin haluaa, vaikka se minulta vaatisikin hieman totuttelua. Totuttelua siinä mielessä, etten ole tottunut näkemään muuta miestä kuin isäni äitini rinnalla ja toisekseen en haluaisi, että joku pystyisi satuttamaan äitiäni. Minulla on kova menettämisen pelko läheisteni suhteen ja luulen sen vaikuttaneen taustalla. Pienempänä se taisi olla osittain pelkoa siitä, että jostakin vieraasta ihmisestä tulisi äidille tärkeämpi kuin minusta (ja sisaruksestani), vaikka äiti aina toistelikin meidän olevan hänelle ykkösiä tässä elämässä nyt ja aina.
Tunnustele tilannetta myös lapsiesi kannalta ja keskustele heidän kanssaan paljon. Muistuta heitä, ettei kukaan ole koskaan tulossa teidän väliinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90 pahoittelee kunnon kappalejaon puuttumista! Eivät näköjään kännykällä kirjoittaessa tulleetkaan.
90: sinäkään et tiedä miten loppujen lopuksi olisit suhtautunut jos äitisi olisi tuonut perheeseenne (kunnon) miehen. Alkuvaikeuksien jälkeen se olisikin voinut olla hyvä juttu. Ilman että hän olisi ollut kilpailija isällesi millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:34"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:14"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:10"]77: ikävää. Ja epäreilua sinua kohtaan. Mutta ap vaikuttaa fiksulta ja ajattelevalta (etenkin lastensa parasta ajattelevalta) ihmiseltä. Ei mistään voi päätellä että hän asettaisi uuden miehen lastensa edelle ja sulkisi silmänsä lapsiltaan. Oman kokemuksesi perusteella et edelleenkään voi teilata kaikkia perheitä epäonnistumaan joissa uusi puoliso tulee kuvioihin. Oletko hakenut apua traumoihisi? [/quote] Ei minulla mitään traumoja ole, en tarvitse apua. Omille lapsille en vaan voisi ikinä tuottaa sitä tuskaa että ottaisin uuden miehen heidän isän tilalle. Ja minusta on käsittämätöntä että joku pystyy siihen. Myönnän sen, että ap varmasti hoitaisi tilanteen minun äitiäni paremmin. Kuuntelisi ainakin lapsiaan ja heidän mielipidettä ja totuuksia miehestä. Mutta sekään ei tee asiaa hyväksyttäväksi. [/quote] Onko mies satuttanu sua jotenki? Rivien välistä jäi sellainen fiilis.... [/quote] Hän on satuttanut minua melkein kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja äitini toi tämän miehen MEIDÄN kotiimme. Ja salli kaiken tuon. Kenenkään lapsen ei pidä sellaista kokea, mukaanlukien apn lasten.
[/quote]Ei kenenkään pitäisikään joutua kokemaan mitään tuollaista mutta edelleen, älä luule tai päättele että kaikki miehet olisivat samanlaisia ja että jokaikinen lapsi tulisi kärsimään äidin uudesta miehestä.
Minusta tarvitsisit nyt mmattiapua kun et osaa irrottautua tapahtuneesta ja näet sen uhan (toteutuvan) kaikkialla.
Selvästi olet -ja varmasti syystä- traumatisoitunut mutta tapahtuneessa kiinni oleminen (psyyken ja emotionaalisella tasolla) ei hyödytä yhtään ketään, vähiten sinua itseäsi.
[/quote]
Mutta aina on se mahdollisuus ettei mies ole kunnollinen. Ja sitä riskiä ei saisi äiti ottaa. Ikinä.
En tarvitse ammattiapua, osaan kyllä käsitellä nämä asiat.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:10"]77: ikävää. Ja epäreilua sinua kohtaan. Mutta ap vaikuttaa fiksulta ja ajattelevalta (etenkin lastensa parasta ajattelevalta) ihmiseltä. Ei mistään voi päätellä että hän asettaisi uuden miehen lastensa edelle ja sulkisi silmänsä lapsiltaan. Oman kokemuksesi perusteella et edelleenkään voi teilata kaikkia perheitä epäonnistumaan joissa uusi puoliso tulee kuvioihin. Oletko hakenut apua traumoihisi? [/quote] Ei minulla mitään traumoja ole, en tarvitse apua. Omille lapsille en vaan voisi ikinä tuottaa sitä tuskaa että ottaisin uuden miehen heidän isän tilalle. Ja minusta on käsittämätöntä että joku pystyy siihen. Myönnän sen, että ap varmasti hoitaisi tilanteen minun äitiäni paremmin. Kuuntelisi ainakin lapsiaan ja heidän mielipidettä ja totuuksia miehestä. Mutta sekään ei tee asiaa hyväksyttäväksi.
[/quote]
niin oletko siis samassa tilanteessa kuin ap? Se on helppo huudella tuollaisia jos ei ole omakohtaista kokemusta miehen kuolemasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:10"]77: ikävää. Ja epäreilua sinua kohtaan. Mutta ap vaikuttaa fiksulta ja ajattelevalta (etenkin lastensa parasta ajattelevalta) ihmiseltä. Ei mistään voi päätellä että hän asettaisi uuden miehen lastensa edelle ja sulkisi silmänsä lapsiltaan. Oman kokemuksesi perusteella et edelleenkään voi teilata kaikkia perheitä epäonnistumaan joissa uusi puoliso tulee kuvioihin. Oletko hakenut apua traumoihisi? [/quote] Ei minulla mitään traumoja ole, en tarvitse apua. Omille lapsille en vaan voisi ikinä tuottaa sitä tuskaa että ottaisin uuden miehen heidän isän tilalle. Ja minusta on käsittämätöntä että joku pystyy siihen. Myönnän sen, että ap varmasti hoitaisi tilanteen minun äitiäni paremmin. Kuuntelisi ainakin lapsiaan ja heidän mielipidettä ja totuuksia miehestä. Mutta sekään ei tee asiaa hyväksyttäväksi.
[/quote]
niin oletko siis samassa tilanteessa kuin ap? Se on helppo huudella tuollaisia jos ei ole omakohtaista kokemusta miehen kuolemasta
[/quote]
En ole. Mutta olin tuossa tilanteessa se lapsi. Isäni kuoli.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:14"] [quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:10"]77: ikävää. Ja epäreilua sinua kohtaan. Mutta ap vaikuttaa fiksulta ja ajattelevalta (etenkin lastensa parasta ajattelevalta) ihmiseltä. Ei mistään voi päätellä että hän asettaisi uuden miehen lastensa edelle ja sulkisi silmänsä lapsiltaan. Oman kokemuksesi perusteella et edelleenkään voi teilata kaikkia perheitä epäonnistumaan joissa uusi puoliso tulee kuvioihin. Oletko hakenut apua traumoihisi? [/quote] Ei minulla mitään traumoja ole, en tarvitse apua. Omille lapsille en vaan voisi ikinä tuottaa sitä tuskaa että ottaisin uuden miehen heidän isän tilalle. Ja minusta on käsittämätöntä että joku pystyy siihen. Myönnän sen, että ap varmasti hoitaisi tilanteen minun äitiäni paremmin. Kuuntelisi ainakin lapsiaan ja heidän mielipidettä ja totuuksia miehestä. Mutta sekään ei tee asiaa hyväksyttäväksi. [/quote] niin oletko siis samassa tilanteessa kuin ap? Se on helppo huudella tuollaisia jos ei ole omakohtaista kokemusta miehen kuolemasta [/quote] En ole. Mutta olin tuossa tilanteessa se lapsi. Isäni kuoli.
[/quote]
niin, ymmärsin tämän kyllä. Mutta kun sanot että et ikinä voisi tehdä näin omille lapsillesi jne, niin siihen kommentoin että helppo se on arvostella kun et itse ole ollut siinä tilanteessa että mies kuollut ja olet rakastunut uudelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:35"]Tää provoilija voisi koittaa keksiä jotain uskottavampaa argumentointia kuin että "lapset kärsii". Millä sen todistat? Ja miten aukottomasti perustelet että ap on itsekäs omaan napaan tuijottaja? [/quote] TIETYSTI LAPSET KÄRSII KUN MENETETYN ISÄN TILALLE TULEE UUSI MIES. Kenekään lapsen ei pitäisi kokea sellaista. Puhun nyt omasta kokemuksesta. Arvostus äitiäni kohtaan laski kun hän tapasi uuden miehen. Ikinä eivät välimme enää korjautuneet, lapsillani ei käytännössä ole isoäitiä. Ei ap sellaista halua?
[/quote]
Eihän se ole ap:n vika, jos sinä olet niin kypsymätön ja olet hylännyt äitisi hänen uudessa elämäntilanteessaan. Oletko edelleenkin takertunut omaan lapselliseen mustasukkaisuuteesi?
Minä olen ollut ikionnellinen siitä, että oma äitini löysi uuden miehen. Ei tulisi koskaan mieleenikään, että sulkisin hänet pois elämästäni minkään asian vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:14"] [quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:10"]77: ikävää. Ja epäreilua sinua kohtaan. Mutta ap vaikuttaa fiksulta ja ajattelevalta (etenkin lastensa parasta ajattelevalta) ihmiseltä. Ei mistään voi päätellä että hän asettaisi uuden miehen lastensa edelle ja sulkisi silmänsä lapsiltaan. Oman kokemuksesi perusteella et edelleenkään voi teilata kaikkia perheitä epäonnistumaan joissa uusi puoliso tulee kuvioihin. Oletko hakenut apua traumoihisi? [/quote] Ei minulla mitään traumoja ole, en tarvitse apua. Omille lapsille en vaan voisi ikinä tuottaa sitä tuskaa että ottaisin uuden miehen heidän isän tilalle. Ja minusta on käsittämätöntä että joku pystyy siihen. Myönnän sen, että ap varmasti hoitaisi tilanteen minun äitiäni paremmin. Kuuntelisi ainakin lapsiaan ja heidän mielipidettä ja totuuksia miehestä. Mutta sekään ei tee asiaa hyväksyttäväksi. [/quote] niin oletko siis samassa tilanteessa kuin ap? Se on helppo huudella tuollaisia jos ei ole omakohtaista kokemusta miehen kuolemasta [/quote] En ole. Mutta olin tuossa tilanteessa se lapsi. Isäni kuoli.
[/quote]
niin, ymmärsin tämän kyllä. Mutta kun sanot että et ikinä voisi tehdä näin omille lapsillesi jne, niin siihen kommentoin että helppo se on arvostella kun et itse ole ollut siinä tilanteessa että mies kuollut ja olet rakastunut uudelleen
[/quote]
Niin mutta olen silti olen ollut siinä tilanteessa osallisena.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:42"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:35"]Tää provoilija voisi koittaa keksiä jotain uskottavampaa argumentointia kuin että "lapset kärsii". Millä sen todistat? Ja miten aukottomasti perustelet että ap on itsekäs omaan napaan tuijottaja? [/quote] TIETYSTI LAPSET KÄRSII KUN MENETETYN ISÄN TILALLE TULEE UUSI MIES. Kenekään lapsen ei pitäisi kokea sellaista. Puhun nyt omasta kokemuksesta. Arvostus äitiäni kohtaan laski kun hän tapasi uuden miehen. Ikinä eivät välimme enää korjautuneet, lapsillani ei käytännössä ole isoäitiä. Ei ap sellaista halua?
[/quote]
Eihän se ole ap:n vika, jos sinä olet niin kypsymätön ja olet hylännyt äitisi hänen uudessa elämäntilanteessaan. Oletko edelleenkin takertunut omaan lapselliseen mustasukkaisuuteesi?
Minä olen ollut ikionnellinen siitä, että oma äitini löysi uuden miehen. Ei tulisi koskaan mieleenikään, että sulkisin hänet pois elämästäni minkään asian vuoksi.
[/quote]
Miten voisin olla onnellinen siitä että äitini on löytänyt miehen joka on väkivaltainen? Tai miten voisin pitää yhteyttä äitiini joka salli tämän kaiken?
Viimeisimmät kommentit ei sinänsä liity mitenkään alottajan alotukseen, hän pyysi neuvoja ja vertaistukea. Ei inttämistä.
Kuolemalta ei takaisin saa, ja vaikka leski tapaisikin uuden miehen/naisen, niin lapsillekin voi opettaa ettei hän KORVAA kuollutta vanhempaa, mutta että jokaisella on oikeus olla onnellinen vaikka puoliso kuoleekin. Ei rakkaus vähene sillä, että sitä saa/antaa vaan enemmän. Ei ole kuolleelta pois jos elävä löytää uuden rakkauden. Uuden puolison rakastaminen ei myöskään vähennä lapssiin kohdistuvaa rakkautta yhtään.
Elä'mä jatkuu ja jokaisella on oikeus onneen. Anna mennä ap, ilman mitään syyllisyyksiä tai epäröintiä. <3
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:20"]
Poikani menehtyi kolme vuotta sitten. Hän oli ollut ihanan tytön kanssa yhdessä parisuhteessa jo kolme vuotta ennen menehtymistään. Reilun vuoden päästä hautajaisista tyttö kertoi minulle että hänellä on uusi poikaystävä ja minä olin hänen puolestaan VAIN onnellinen. Nyt saan myöskin olla ns varamummo tytön pienelle pojalle, omia biologisia lapsenlapsia kun en tule saamaan. Muistat vain pitää menehtyneen miehesi vanhemmat mukana elämässänne niin kaikki menee varmasti hyvin ja he ovat onnellisia puolestanne!
[/quote]
Kuka kehtaa alapeukuttaa
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:14"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:10"]77: ikävää. Ja epäreilua sinua kohtaan. Mutta ap vaikuttaa fiksulta ja ajattelevalta (etenkin lastensa parasta ajattelevalta) ihmiseltä. Ei mistään voi päätellä että hän asettaisi uuden miehen lastensa edelle ja sulkisi silmänsä lapsiltaan.
Oman kokemuksesi perusteella et edelleenkään voi teilata kaikkia perheitä epäonnistumaan joissa uusi puoliso tulee kuvioihin.
Oletko hakenut apua traumoihisi?
[/quote]
Ei minulla mitään traumoja ole, en tarvitse apua. Omille lapsille en vaan voisi ikinä tuottaa sitä tuskaa että ottaisin uuden miehen heidän isän tilalle. Ja minusta on käsittämätöntä että joku pystyy siihen. Myönnän sen, että ap varmasti hoitaisi tilanteen minun äitiäni paremmin. Kuuntelisi ainakin lapsiaan ja heidän mielipidettä ja totuuksia miehestä. Mutta sekään ei tee asiaa hyväksyttäväksi.
[/quote]
Onko mies satuttanu sua jotenki? Rivien välistä jäi sellainen fiilis....