Lue keskustelun säännöt.
Leskeys ja uusi suhde
07.02.2015 |
Menetin mieheni kuutisen vuotta sitten, nuorin kolmesta lapsestamme oli silloin puolisen vuotta ja vanhin 7 vuotta. Minkäänlaista parisuhdetta en osannu vuosiin kaivata, kaikki aika meni siihen että sain pidettyä itseni ja lapset järjissään.
Nyt reilu vuosi sitten törmäsin vanhaan koulukaveriini ja aloimme tapailemaan - ihan kaveripohjalta kylläkin. Hän ymmärsi minun tilanteen eikä ikinä hoputtanut mihinkään. Nyt kuitenkin olemme jo ihan parisuhteessa, sitä eivät vaan tiedä muut kuin minä, hän ja muutamat ystävät. Minun lähipiirille en ole sanonu mitään.
Lapset on miehen muutaman kerran tavanneet, vanhimmainen kerran jopa kysyi että seurustellaanko me mutta minä paniikissa kielsin vaan koko asian. En ymmärrä miksi! Tavallaan tuntuu että petän kuollutta miestäni. Vaikeimmalta tuntuu kertoa hänen vanhemmilleen, he ottivat poikansa kuoleman luonnollisesti tosi raskaasti ja olen heille kuin tytär. Ja nyt pitäisi kertoa että minulla on uusi mies.
Vielä pahemmaksi asian tekee se että haluaisin muuttaa tämän miehen kanssa yhteen ja toiveissa olisi jopa yhteinen lapsi... Mutta en ikinä halua tehdä mitään mikä loukkaisi minun lapsia ja muita läheisiä. Siitäkin syystä perheelle kertominen pelottaa - jos he eivät suhdetta hyväksy niin minä en suhdetta voi jatkaa.
Olisiko kukaan ollut mahdollisesti tämmöisen tilanteen jonakin osapuolena?
Kommentit (110)
Ilmeisesti olet aika nuori jos kerta haaveilet vielä yhdestä lapsestakin? Älä murehdi niin paljon mitä läheisesi sanovat! SINULLA on oikeus uuteen parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut vastaavassa tilanteessa, mutta elämä jatkuu. Älä pelkää muiden reaktioita, ei kukaan voi vaatia että pysyisit yksin loppuikäsi.
Tsemppiä muille kertomiseen. Haluan uskoa, että läheisesi ovat iloisia puolestasi ja haluavat sinun olevan onnellinen.
hei on kyse sinun elämästäsi! Ei edesmenneen puolisosi vanhempien. Jos he aidosti sinua rakastavat he ymmärtävät että sinä jtakat elämääsi ja iloitsevat siitä että olet löytänyt uuden onnen. Ja kuusi vuotta on pitkä aika, et ole "velkaa" lastesi isälle etkä kenellekään muulle. Lapsillesikin voi olla hyvä asia että elämäänsä tulee mies vaikka ei biologinen isä olekaan.
Älä marttyyrina luovu omasta elämästäsi, ei sinua kukaan palkitse jos uhraudut.
Iloitse siitä mitä olet nyt saanut ja rohkeasti vain uutta elämää elämään!
Onnea ja iloa Sinulle :)
Poikani menehtyi kolme vuotta sitten. Hän oli ollut ihanan tytön kanssa yhdessä parisuhteessa jo kolme vuotta ennen menehtymistään. Reilun vuoden päästä hautajaisista tyttö kertoi minulle että hänellä on uusi poikaystävä ja minä olin hänen puolestaan VAIN onnellinen. Nyt saan myöskin olla ns varamummo tytön pienelle pojalle, omia biologisia lapsenlapsia kun en tule saamaan. Muistat vain pitää menehtyneen miehesi vanhemmat mukana elämässänne niin kaikki menee varmasti hyvin ja he ovat onnellisia puolestanne!
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:17"]Ilmeisesti olet aika nuori jos kerta haaveilet vielä yhdestä lapsestakin? Älä murehdi niin paljon mitä läheisesi sanovat! SINULLA on oikeus uuteen parisuhteeseen.
[/quote]
Olen hieman reilu 30-vuotias. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hurjasti viesteistä! Vaikeaa se tulee olemaan, mutta pakkohan suhteesta on kertoa. Ap
No ap mitäs olet mieltä saamistasi vastauksista ;)
Toivottavasti sait rohkaisua ja otat iloiten ja kiitollisena vastaan uuden parisuhteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:24"]No ap mitäs olet mieltä saamistasi vastauksista ;)
Toivottavasti sait rohkaisua ja otat iloiten ja kiitollisena vastaan uuden parisuhteen :)
[/quote]
Kaikissa vastauksissa oltiin sanaa mieltä. Täytyy nyt vaan itsensäkin vakuuttumaan siitä että tämä on ok ja kertoa läheisille. Ap
jos muille kertominen on noin vaikeaa niin ootko varma siitä että oot valmis parisuhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:17"]Ilmeisesti olet aika nuori jos kerta haaveilet vielä yhdestä lapsestakin? Älä murehdi niin paljon mitä läheisesi sanovat! SINULLA on oikeus uuteen parisuhteeseen.
[/quote]
Olen hieman reilu 30-vuotias. Ap
[/quote]
Nuori siis! Sulla on elämä edessä! Et voi olla nauttimatta siitä, MYÖS uuden parisuhteen muodossa. Kaikkea hyvää!
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:24"]No ap mitäs olet mieltä saamistasi vastauksista ;)
Toivottavasti sait rohkaisua ja otat iloiten ja kiitollisena vastaan uuden parisuhteen :)
[/quote]
Kaikissa vastauksissa oltiin sanaa mieltä. Täytyy nyt vaan itsensäkin vakuuttumaan siitä että tämä on ok ja kertoa läheisille. Ap
[/quote]
Olipa huonoa suomea tämä minun vastaus! :D Kaikki ehkä kumminkin ymmärsi pointin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:27"]jos muille kertominen on noin vaikeaa niin ootko varma siitä että oot valmis parisuhteeseen?
[/quote]
Oon valmis parisuhteeseen. Siitä olen varma. Ap
Itse en pystyisi uuteen parisuhteeseen ikinä jos mieheni kuolisi. Rakastan häntä vain ihan liikaa tehdäkseni niin, ajatuskin tuntuu mahdottomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:31"]
Itse en pystyisi uuteen parisuhteeseen ikinä jos mieheni kuolisi. Rakastan häntä vain ihan liikaa tehdäkseni niin, ajatuskin tuntuu mahdottomalta.
[/quote]Niin sinä ajattelet nyt. Et voi kuitenkaan tietää mitä ajattelisit ja tuntisit jos sellaisesta tilanteesta tulisi totta. Etenkin jos vuosia olisi kulunut..
Mies menehtyi minulta yli kymmenen vuotta sitten, yhteisiä mukuloita meillä oli kaksi ja aluksi tuntui etten ikinä kykenis uuteen suhteeseen. Mutta tässä sitä ollaan! Neljä vuotta sitten menin naimisiin ja meillä on yhteinen lapsi. Minun lapset on aina olleet asian kanssa ok. Tsemppiä teille!!!
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:31"]Itse en pystyisi uuteen parisuhteeseen ikinä jos mieheni kuolisi. Rakastan häntä vain ihan liikaa tehdäkseni niin, ajatuskin tuntuu mahdottomalta.
[/quote]
No tästäpä tuli paha mieli. Rakastin/rakastan miestäni ihan hurjasti mutta jossakin kohtaa on pakko päästää irti. Ja tiedän että menehtynyt mieheni olisi tasan halunnut että jonain päivänä tapaan jonkun jonka kanssa voin taas tuntea itseni onnelliseksi. Ap
Ilmeisesti alapeukuttajan mielestä apn pitäisi elää selibaatissa ilman parisuhdetta koko loppuelämänsä.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:31"]Itse en pystyisi uuteen parisuhteeseen ikinä jos mieheni kuolisi. Rakastan häntä vain ihan liikaa tehdäkseni niin, ajatuskin tuntuu mahdottomalta. [/quote] No tästäpä tuli paha mieli. Rakastin/rakastan miestäni ihan hurjasti mutta jossakin kohtaa on pakko päästää irti. Ja tiedän että menehtynyt mieheni olisi tasan halunnut että jonain päivänä tapaan jonkun jonka kanssa voin taas tuntea itseni onnelliseksi. Ap
[/quote]Älä välitä siitä viestistä. Ko ihmisellä ei ole omakohtaista kokemusta eikä ilmeisesti kykyä asettua toisen asemaan ja siksi jyrkkä ja syyllistävä viesti.
Usko vaan kaikki muut missä sinua tuetaan! Aina löytyy lyttääjiä ja taidat olla aika herkkä ja paljon muiden tunteita ajatteleva ihminen joten sinuun on helppo vaikuttaa syyllistävästi. Nyt et anna periksi vaan teet kuten sydän sanoo, se on parasta ihan KAIKILLE teille :)
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:37"]
Ilmeisesti alapeukuttajan mielestä apn pitäisi elää selibaatissa ilman parisuhdetta koko loppuelämänsä.
[/quote]Ja se parisuhde kun on niin paljon muutakin kuin seksiä.. sen kaikenko olet alapeukuttaja kieltämässä toiselta ihmiseltä?
En ole ollut tällaisessa tilanteessa, mutta ystäväni on. Meistä kaikista oli ihanaa, kun ystävämme löysi uuden kumppanin suuren surunsa jälkeen.
Sinullakin on vain yksi elämä ja oikeus jatkaa elämääsi. Itse ajattelen, että jos kuolen aikaisemmin, haluaisin mieheni löytävän uuden rakkaan, koska olisi kauheaa ajatella, että hän eläisi loppuvuodet muistellen minua omassa surussaan.
En osaa tähän enempää vastata, muuta kuin toivoa, että kuolleen miehesi vanhemmat hyväksyvät uuden miehesi ja ymmärtävät, että ei ole oikein vaatia sinua elämään loppuelämääsi yksin.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi