Lue keskustelun säännöt.
Leskeys ja uusi suhde
07.02.2015 |
Menetin mieheni kuutisen vuotta sitten, nuorin kolmesta lapsestamme oli silloin puolisen vuotta ja vanhin 7 vuotta. Minkäänlaista parisuhdetta en osannu vuosiin kaivata, kaikki aika meni siihen että sain pidettyä itseni ja lapset järjissään.
Nyt reilu vuosi sitten törmäsin vanhaan koulukaveriini ja aloimme tapailemaan - ihan kaveripohjalta kylläkin. Hän ymmärsi minun tilanteen eikä ikinä hoputtanut mihinkään. Nyt kuitenkin olemme jo ihan parisuhteessa, sitä eivät vaan tiedä muut kuin minä, hän ja muutamat ystävät. Minun lähipiirille en ole sanonu mitään.
Lapset on miehen muutaman kerran tavanneet, vanhimmainen kerran jopa kysyi että seurustellaanko me mutta minä paniikissa kielsin vaan koko asian. En ymmärrä miksi! Tavallaan tuntuu että petän kuollutta miestäni. Vaikeimmalta tuntuu kertoa hänen vanhemmilleen, he ottivat poikansa kuoleman luonnollisesti tosi raskaasti ja olen heille kuin tytär. Ja nyt pitäisi kertoa että minulla on uusi mies.
Vielä pahemmaksi asian tekee se että haluaisin muuttaa tämän miehen kanssa yhteen ja toiveissa olisi jopa yhteinen lapsi... Mutta en ikinä halua tehdä mitään mikä loukkaisi minun lapsia ja muita läheisiä. Siitäkin syystä perheelle kertominen pelottaa - jos he eivät suhdetta hyväksy niin minä en suhdetta voi jatkaa.
Olisiko kukaan ollut mahdollisesti tämmöisen tilanteen jonakin osapuolena?
Kommentit (110)
minä kärsin lapsena. Äiti lähti nopean sairauskohtauksen kautta. Kuukauden päästä uusi muija talossa. Olin 16 ja järkyttynyt. Inhosin sitä muijaa. Muutinkin pian pois ja en ole nähnyt isääni 15 vuoteen. Asian olisi voinut varmaan toisinkin hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:41"]minä kärsin lapsena. Äiti lähti nopean sairauskohtauksen kautta. Kuukauden päästä uusi muija talossa. Olin 16 ja järkyttynyt. Inhosin sitä muijaa. Muutinkin pian pois ja en ole nähnyt isääni 15 vuoteen. Asian olisi voinut varmaan toisinkin hoitaa.
[/quote]
Tämäkään ei liittynyt tähän tapaukseen. Aivan eri asia. Isäsi teki typerästi, ap ei.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:35"]Tää provoilija voisi koittaa keksiä jotain uskottavampaa argumentointia kuin että "lapset kärsii". Millä sen todistat? Ja miten aukottomasti perustelet että ap on itsekäs omaan napaan tuijottaja? [/quote] TIETYSTI LAPSET KÄRSII KUN MENETETYN ISÄN TILALLE TULEE UUSI MIES. Kenekään lapsen ei pitäisi kokea sellaista. Puhun nyt omasta kokemuksesta. Arvostus äitiäni kohtaan laski kun hän tapasi uuden miehen. Ikinä eivät välimme enää korjautuneet, lapsillani ei käytännössä ole isoäitiä. Ei ap sellaista halua?
[/quote]En tiedä mikä taustasi on ja mitä ongelmia olet joutunut kokemaan mutta (jos edes olet uudelleenavioituneen leskiäidin lapsi) et oman kokemuksesi perusteella voi vetää johtopäätöksiä että se olisi aina ja kaikille lapsille huono asia.
Provona -ja aika surkeana sellaisena- pidän sinua vieläkin mutta jos kertomasi on totta kannattaisiko tehdä katkeruudellesi jotain? Jos et välitä itsestäsi tai äidistäsi niin edes niistä lapsista (kun apnkin lapsista niin kovaa huolta kannat) ja antaa heille mahdollisuus isoäitiin, lakkaa tuijottamasta omaa napaasi ja olemasta niin totaalisen itsekäs, ajattele lapsiasi ;)
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:41"]
minä kärsin lapsena. Äiti lähti nopean sairauskohtauksen kautta. Kuukauden päästä uusi muija talossa. Olin 16 ja järkyttynyt. Inhosin sitä muijaa. Muutinkin pian pois ja en ole nähnyt isääni 15 vuoteen. Asian olisi voinut varmaan toisinkin hoitaa.
[/quote]Todella inhottavaa sinulle ja myös äitiäsi kohtaan. Mutta huomaat kai itsekin että ap:n tilanne ja ap:n asenne on kaukana tuollaisesta?
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:04"] Ap, ajattele lapsiasi. Heidän silmissään hylkäät heidän isänsä. He eivät tule suosiolla hyväksymään uutta isäänsä. [/quote]Joojoo, älä jaksa enää. Nolaat itsesi, et muita. [/quote] En ymmärrä miten lastensa arvostaminen ja heidän mielipiteensä huomioonottaminen nolaavat minut?! Ap ei ole edes keskustellut lastensa kanssa ja on jo muuttamassa yhteen ja tekemässä lisää lapsia.
[/quote]Luetun ymmärtäminen taas huipussaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ap! Jos olet jo pitkään ehtinyt harkita ja miettiä ja mies on oikea ja kunnollinen, niin elä elämääsi.
Minun äitini jäi leskeksi 28-vuotiaana, olin sillloin 5-vuotias. Hän omistautui minun hoitamiseeni ja työhön. Tuloksena on, että siitä kärsi sekä han että minä. Olen nyt 42-vuotias, ja äitini ei ole pystynyt päästämään irti. Ahdistaa. Hän muistaa joka käänteessä muistuttaa, miten on uhrannut itsensä kaikkien muiden puolesta. Katkeruus ja kateus ovat päällimmäisiä tunteita.
Säälin häntä, ja olen pahoillani. Jos olisimme muuttaneet pois vanhasta kodista (jossa asui isäni isä), ja aloittaneet uuden elämän, niin moni asia voisi olla paremmin.
Lapsena olisin varmaan aluksi vastustanut "uutta isää", mutta kunnon tyyppi olisi varmaan ollut ihan ok.
Olet jo tarpeeksi surrut. Sinä et petä miestäsi, sinähän muistat hänet, ja hän elää lapsissanne. Sinulla on oikeus elää. Lapsesinkin ymmärtävät sen, viimeistään isompina. Miehesi vanhemmat ovat toki tärkeitä hekin, mutta säilyväthän he lasten isovanhempina.
GO FOR IT!
Tiedä vaikka olisin sinun kuolleen miehesi sisko. Eli olen menettänyt veljeni. Ollaan vanhempien kanssa salaa toivottu jo vuosia, että veljen leski tapaisi ihanan miehen.
Toki siinä on meille oma käsittelynsä edessä, mutta se on meidän ongelma. Toivomme kuitenkin, että veljeni vaimo olisi onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:50"]
Hei, ap! Jos olet jo pitkään ehtinyt harkita ja miettiä ja mies on oikea ja kunnollinen, niin elä elämääsi.
Minun äitini jäi leskeksi 28-vuotiaana, olin sillloin 5-vuotias. Hän omistautui minun hoitamiseeni ja työhön. Tuloksena on, että siitä kärsi sekä han että minä. Olen nyt 42-vuotias, ja äitini ei ole pystynyt päästämään irti. Ahdistaa. Hän muistaa joka käänteessä muistuttaa, miten on uhrannut itsensä kaikkien muiden puolesta. Katkeruus ja kateus ovat päällimmäisiä tunteita.
Säälin häntä, ja olen pahoillani. Jos olisimme muuttaneet pois vanhasta kodista (jossa asui isäni isä), ja aloittaneet uuden elämän, niin moni asia voisi olla paremmin.
Lapsena olisin varmaan aluksi vastustanut "uutta isää", mutta kunnon tyyppi olisi varmaan ollut ihan ok.
Olet jo tarpeeksi surrut. Sinä et petä miestäsi, sinähän muistat hänet, ja hän elää lapsissanne. Sinulla on oikeus elää. Lapsesinkin ymmärtävät sen, viimeistään isompina. Miehesi vanhemmat ovat toki tärkeitä hekin, mutta säilyväthän he lasten isovanhempina.
GO FOR IT!
[/quote]Tällaista tarkoitin ketjun alkupäässä kun sanoin että älä ap marttyyrina uhraa omaa elämääsi, kukaan ei sinua siitä tule kiittämään.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:52"]
Tiedä vaikka olisin sinun kuolleen miehesi sisko. Eli olen menettänyt veljeni. Ollaan vanhempien kanssa salaa toivottu jo vuosia, että veljen leski tapaisi ihanan miehen. Toki siinä on meille oma käsittelynsä edessä, mutta se on meidän ongelma. Toivomme kuitenkin, että veljeni vaimo olisi onnellinen.
[/quote]Ihania ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:33"]
En ymmärrä miten kukaan äiti voi tehdä noin lapsilleen. Ottaa uuden isän kuolleen tilalle. Eron tullessa eri asia. Mutta tässä tapauksessa yritetään vain korvata isää. Naurettavaa! Lopeta omaan napaan tuijottaminen.
[/quote]Yritetään korvata isää? Kun ap naisena on löytänyt miehen jonka kanssa kokee voivansa ja haluavansa elämänsä jakaa?
Se miten lapset ja tämä mies roolinsa päättävät ja ottavat on heidän asiansa, ei av-palstalaisten.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:52"]Tiedä vaikka olisin sinun kuolleen miehesi sisko. Eli olen menettänyt veljeni. Ollaan vanhempien kanssa salaa toivottu jo vuosia, että veljen leski tapaisi ihanan miehen.
Toki siinä on meille oma käsittelynsä edessä, mutta se on meidän ongelma. Toivomme kuitenkin, että veljeni vaimo olisi onnellinen.
[/quote]
Voi kumpa olisitkin hänen sisko, olis mahtava tietää jo etukäteen että joku on varmasti minun "puolella"! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:35"]Tää provoilija voisi koittaa keksiä jotain uskottavampaa argumentointia kuin että "lapset kärsii". Millä sen todistat? Ja miten aukottomasti perustelet että ap on itsekäs omaan napaan tuijottaja? [/quote] TIETYSTI LAPSET KÄRSII KUN MENETETYN ISÄN TILALLE TULEE UUSI MIES. Kenekään lapsen ei pitäisi kokea sellaista. Puhun nyt omasta kokemuksesta. Arvostus äitiäni kohtaan laski kun hän tapasi uuden miehen. Ikinä eivät välimme enää korjautuneet, lapsillani ei käytännössä ole isoäitiä. Ei ap sellaista halua?
[/quote]Kuinka kauan äitisi oli ollut yksin enne tätä uutta miestä? Miksi arvostuksesi laski? Miksi välit eivät ikinä korjaantuneet? Vaikuttaa siltä että taustalla on jotain muuta(kin) kuin että äitisi otti uuden miehen jäätyään leskeksi.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:50"]Hei, ap! Jos olet jo pitkään ehtinyt harkita ja miettiä ja mies on oikea ja kunnollinen, niin elä elämääsi.
Minun äitini jäi leskeksi 28-vuotiaana, olin sillloin 5-vuotias. Hän omistautui minun hoitamiseeni ja työhön. Tuloksena on, että siitä kärsi sekä han että minä. Olen nyt 42-vuotias, ja äitini ei ole pystynyt päästämään irti. Ahdistaa. Hän muistaa joka käänteessä muistuttaa, miten on uhrannut itsensä kaikkien muiden puolesta. Katkeruus ja kateus ovat päällimmäisiä tunteita.
Säälin häntä, ja olen pahoillani. Jos olisimme muuttaneet pois vanhasta kodista (jossa asui isäni isä), ja aloittaneet uuden elämän, niin moni asia voisi olla paremmin.
Lapsena olisin varmaan aluksi vastustanut "uutta isää", mutta kunnon tyyppi olisi varmaan ollut ihan ok.
Olet jo tarpeeksi surrut. Sinä et petä miestäsi, sinähän muistat hänet, ja hän elää lapsissanne. Sinulla on oikeus elää. Lapsesinkin ymmärtävät sen, viimeistään isompina. Miehesi vanhemmat ovat toki tärkeitä hekin, mutta säilyväthän he lasten isovanhempina.
GO FOR IT!
[/quote]
Tätä pelkään, katkeroitumista. En ikinä osoittaisi sitä lapsilleni, mutta pään sisällä olevia ajatuksiahan ei voi estää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:35"]Tää provoilija voisi koittaa keksiä jotain uskottavampaa argumentointia kuin että "lapset kärsii". Millä sen todistat? Ja miten aukottomasti perustelet että ap on itsekäs omaan napaan tuijottaja? [/quote] TIETYSTI LAPSET KÄRSII KUN MENETETYN ISÄN TILALLE TULEE UUSI MIES. Kenekään lapsen ei pitäisi kokea sellaista. Puhun nyt omasta kokemuksesta. Arvostus äitiäni kohtaan laski kun hän tapasi uuden miehen. Ikinä eivät välimme enää korjautuneet, lapsillani ei käytännössä ole isoäitiä. Ei ap sellaista halua?
[/quote]Kuinka kauan äitisi oli ollut yksin enne tätä uutta miestä? Miksi arvostuksesi laski? Miksi välit eivät ikinä korjaantuneet? Vaikuttaa siltä että taustalla on jotain muuta(kin) kuin että äitisi otti uuden miehen jäätyään leskeksi.
[/quote]
Kolme vuotta ja sitten uusi mies tuli kuvioihin. Arvostus laski yksinkertaisesti siksi että äitini kehtasi asettaa tämän miehen edun minun etuni edelle. Kaikki mitä mies sanoi oli totta, aivan sama mitä minä yritin hänestä äidille kertoa. Se oli niin epäkunnioittavaa käytöstä isääni kohtaan etten ikinä pysty sitä anteeksiantamaan. Enkä usko että kukaan lapsi voi hyväksyä oikeasti isäänsä korvaamaan tullutta ihmistä.
77: ikävää. Ja epäreilua sinua kohtaan. Mutta ap vaikuttaa fiksulta ja ajattelevalta (etenkin lastensa parasta ajattelevalta) ihmiseltä. Ei mistään voi päätellä että hän asettaisi uuden miehen lastensa edelle ja sulkisi silmänsä lapsiltaan.
Oman kokemuksesi perusteella et edelleenkään voi teilata kaikkia perheitä epäonnistumaan joissa uusi puoliso tulee kuvioihin.
Oletko hakenut apua traumoihisi?
sulle 77 vaikka sä et sitä usko niin niinkin voi käydä ja monissa perheissä on käynytkin että lapset hyväksyvät uuden "isän" tai ainakin äidin uuden miehen osana perhettään ja elämäänsä. Monet jopa iloitsevat uudesta aikuisesta.
Olet joutunut elämässäsi tilanteeseen johon ei varmaan mitenkään voi valmistautua - jäänyt nuorena leskeksi. Siitä on kulunut kuitenkin jo monta vuotta. Se, että olet löytänyt uuden miehen, ei koskaan ota pois sitä tosiasiaa, että rakastit lastesi isää, edesmennyttä miestäsi - elämässä vain joskus tapahtuu niin kuin sinulle tapahtui, ja silloin tilanteet muuttuvat. Minusta sinun pitää kuunnella ennen muuta itseäsi ja lapsiasi - muista sukulaisista en välittäisi. Olethan pitkään elänyt ilman puolisoa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten joku voisi loukkaantua siitä, että olet löytänyt uuden onnen. Tuskin edesmenneen miehesi vanhemmatkaan toivovat, että joudut olemaan loppuelämäsi yksin. Ja jos toivovat, niin se ei melestäni ole normaalia. Mielestäni sinun ja appivanhempisi suhteen ei edes tarvite muuttua uuden miehen myötä. Sehän on vain hienoa, jos teillä on läheiset välit ja he saavat olla mukana elämässänne.
Itse aina tunnen iloa niiden leskien puolesta, jotka löytävät mahdollisuuden uuteen onneen. Se on upeaa ja lohdullista.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:10"]77: ikävää. Ja epäreilua sinua kohtaan. Mutta ap vaikuttaa fiksulta ja ajattelevalta (etenkin lastensa parasta ajattelevalta) ihmiseltä. Ei mistään voi päätellä että hän asettaisi uuden miehen lastensa edelle ja sulkisi silmänsä lapsiltaan.
Oman kokemuksesi perusteella et edelleenkään voi teilata kaikkia perheitä epäonnistumaan joissa uusi puoliso tulee kuvioihin.
Oletko hakenut apua traumoihisi?
[/quote]
Ei minulla mitään traumoja ole, en tarvitse apua. Omille lapsille en vaan voisi ikinä tuottaa sitä tuskaa että ottaisin uuden miehen heidän isän tilalle. Ja minusta on käsittämätöntä että joku pystyy siihen. Myönnän sen, että ap varmasti hoitaisi tilanteen minun äitiäni paremmin. Kuuntelisi ainakin lapsiaan ja heidän mielipidettä ja totuuksia miehestä. Mutta sekään ei tee asiaa hyväksyttäväksi.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:13"]sulle 77 vaikka sä et sitä usko niin niinkin voi käydä ja monissa perheissä on käynytkin että lapset hyväksyvät uuden "isän" tai ainakin äidin uuden miehen osana perhettään ja elämäänsä. Monet jopa iloitsevat uudesta aikuisesta.
[/quote]
Minulla ainakin on maailman paras isäpuoli joka on minulle enemmän isä kuin biologinen isä koskaan oli. Ja hän on se joka tulee minut saattamaan alttaria pitkin, ei bioisä!
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:35"]Tää provoilija voisi koittaa keksiä jotain uskottavampaa argumentointia kuin että "lapset kärsii". Millä sen todistat? Ja miten aukottomasti perustelet että ap on itsekäs omaan napaan tuijottaja?
[/quote]
TIETYSTI LAPSET KÄRSII KUN MENETETYN ISÄN TILALLE TULEE UUSI MIES. Kenekään lapsen ei pitäisi kokea sellaista. Puhun nyt omasta kokemuksesta. Arvostus äitiäni kohtaan laski kun hän tapasi uuden miehen. Ikinä eivät välimme enää korjautuneet, lapsillani ei käytännössä ole isoäitiä. Ei ap sellaista halua?