Leskeys ja uusi suhde
Menetin mieheni kuutisen vuotta sitten, nuorin kolmesta lapsestamme oli silloin puolisen vuotta ja vanhin 7 vuotta. Minkäänlaista parisuhdetta en osannu vuosiin kaivata, kaikki aika meni siihen että sain pidettyä itseni ja lapset järjissään.
Nyt reilu vuosi sitten törmäsin vanhaan koulukaveriini ja aloimme tapailemaan - ihan kaveripohjalta kylläkin. Hän ymmärsi minun tilanteen eikä ikinä hoputtanut mihinkään. Nyt kuitenkin olemme jo ihan parisuhteessa, sitä eivät vaan tiedä muut kuin minä, hän ja muutamat ystävät. Minun lähipiirille en ole sanonu mitään.
Lapset on miehen muutaman kerran tavanneet, vanhimmainen kerran jopa kysyi että seurustellaanko me mutta minä paniikissa kielsin vaan koko asian. En ymmärrä miksi! Tavallaan tuntuu että petän kuollutta miestäni. Vaikeimmalta tuntuu kertoa hänen vanhemmilleen, he ottivat poikansa kuoleman luonnollisesti tosi raskaasti ja olen heille kuin tytär. Ja nyt pitäisi kertoa että minulla on uusi mies.
Vielä pahemmaksi asian tekee se että haluaisin muuttaa tämän miehen kanssa yhteen ja toiveissa olisi jopa yhteinen lapsi... Mutta en ikinä halua tehdä mitään mikä loukkaisi minun lapsia ja muita läheisiä. Siitäkin syystä perheelle kertominen pelottaa - jos he eivät suhdetta hyväksy niin minä en suhdetta voi jatkaa.
Olisiko kukaan ollut mahdollisesti tämmöisen tilanteen jonakin osapuolena?
Kommentit (110)
Toisilla löytyy nopeamminkin, monesti kun kuoleminen on kestänyt vuosia esim. syövän kanssa, on kaikki aika lailla selvää ja surutyö tehty jo hautajaisissa. Monesti näissä se vainajakin on jo valmistellut tulevaa leskeään uusiin suhteisiin. Omani kuoli äkkikuolemalla, vuoden kesti päästä siitä shokista jaloilleen.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:37"]
Ilmeisesti alapeukuttajan mielestä apn pitäisi elää selibaatissa ilman parisuhdetta koko loppuelämänsä.
[/quote]
Tai hänet olisi pitänyt leskenä polttaa miehensä kanssa.
[/quote]harmi et on ne lapset. Muuten ap oltais voitu sulkea luostariin.
Siitä on jo 6 vuotta, joten älä pelkää. Unohda nyt leskeys ja nauti uudesta miehestä. Alle vuosi jos olisi kuolemasta, niin sit olis eri asia.
Ap, ajattele lapsiasi. Heidän silmissään hylkäät heidän isänsä. He eivät tule suosiolla hyväksymään uutta isäänsä.
Ap, menetitkö miehesi yllättäen vai?
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:04"]
Ap, ajattele lapsiasi. Heidän silmissään hylkäät heidän isänsä. He eivät tule suosiolla hyväksymään uutta isäänsä.
[/quote]Joojoo, älä jaksa enää. Nolaat itsesi, et muita.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:05"]Ap, menetitkö miehesi yllättäen vai?
[/quote]
Toisaalta joo, toisaalta en. Parisen kuukautta oli aikaa hyvästellä ja totutella ajatukseen, alunperin olisi pitänyt olla hieman pidempäänkin. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:04"]
Ap, ajattele lapsiasi. Heidän silmissään hylkäät heidän isänsä. He eivät tule suosiolla hyväksymään uutta isäänsä.
[/quote]???? Tunnetko sinä ap:n ja hänen lapsensa kun osaat noin ennustaa mitä tuleman pitää jos ap tekee niinkuin hyvä on eli avoimesti ryhtyy suhteeseen/avo/avioliittoon uuden miehen kanssa?
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:04"]
Ap, ajattele lapsiasi. Heidän silmissään hylkäät heidän isänsä. He eivät tule suosiolla hyväksymään uutta isäänsä.
[/quote]Joojoo, älä jaksa enää. Nolaat itsesi, et muita.
[/quote]
En ymmärrä miten lastensa arvostaminen ja heidän mielipiteensä huomioonottaminen nolaavat minut?! Ap ei ole edes keskustellut lastensa kanssa ja on jo muuttamassa yhteen ja tekemässä lisää lapsia.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:05"]Ap, menetitkö miehesi yllättäen vai? [/quote] Toisaalta joo, toisaalta en. Parisen kuukautta oli aikaa hyvästellä ja totutella ajatukseen, alunperin olisi pitänyt olla hieman pidempäänkin. Ap
[/quote]Tiedän että äkkuolema on shokki ja rankka kokemus josta on kova paikka toipua mutta (omasta kokemuksesta) tiedän ettei sekään mitään helppoa ole kun tietää että loppu on lähellä ja kaikki mitä tehdään tehdään viimeistä kertaa ja on pakko kestää ero ja hyvästit..
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:08"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:04"]
Ap, ajattele lapsiasi. Heidän silmissään hylkäät heidän isänsä. He eivät tule suosiolla hyväksymään uutta isäänsä.
[/quote]Joojoo, älä jaksa enää. Nolaat itsesi, et muita.
[/quote]
En ymmärrä miten lastensa arvostaminen ja heidän mielipiteensä huomioonottaminen nolaavat minut?! Ap ei ole edes keskustellut lastensa kanssa ja on jo muuttamassa yhteen ja tekemässä lisää lapsia.
[/quote]
En ole todellakaan vielä muuttamassa yhteen saatika hankkimassa vauvaa. Ne olivat vaan tulevaisuuden haaveita jotka toteutuvat ainoastaan jos lapset ovat ok sen kanssa. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:10"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:05"]Ap, menetitkö miehesi yllättäen vai? [/quote] Toisaalta joo, toisaalta en. Parisen kuukautta oli aikaa hyvästellä ja totutella ajatukseen, alunperin olisi pitänyt olla hieman pidempäänkin. Ap
[/quote]Tiedän että äkkuolema on shokki ja rankka kokemus josta on kova paikka toipua mutta (omasta kokemuksesta) tiedän ettei sekään mitään helppoa ole kun tietää että loppu on lähellä ja kaikki mitä tehdään tehdään viimeistä kertaa ja on pakko kestää ero ja hyvästit..
[/quote]
Kauhea myöntää mutta välillä toivoin että kuolema olisi ollut täysin yllättävä. Kyllä oli henkinen terveys kovilla siinä kun tiesi että viimeisiä hetkiä vietetään yhdessä ja silti piti jaksaa hoitaa lapset ja koti mahdollisimman normaalisti. No eipä jäänyt ainakaan mitään sanomatta ja ehdittiin jutella asiat halki :) Ap
Kerroitteko lapsille etukäteen että isä tulee kuolemaan?
Ap. Olet ansainnut parisuhteen. älä lue tätä ketjua enempää kun se yksi ilmeisesti tahallaan haluaa kiusata. Epäilen ettei itsekään ajattele kuten kirjoittaa, haluaa vain olla ilkeä.
Sinua on paljon tuettu ja iloittu puolestasi, ota se vastaan ja riemulla ala elää uutta elämää, uudenlaisen perheen kanssa :)
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:18"]Kerroitteko lapsille etukäteen että isä tulee kuolemaan?
[/quote]
Vanhimmaiselle kerrottiin, hän tiedosti tämän isän sairastamisenkin niin hyvin ja osasi kysellä asioista. Oli "pakko" kertoa. Ap
Edesmenneen serkkuni tyttöystävällä oli hieman samanlainen tilanne. Ei tohtinut kertoa uudesta miehestä serkkuni vanhemmille tai isovanhemmille, mutta kun vihdoin rohkastui niin toki kaikki olivatkin vain iloisia hänen puolestaan ja sitä mieltä että hän ansaitsee jo kokea uudestaan rakkauden!
En ymmärrä miten kukaan äiti voi tehdä noin lapsilleen. Ottaa uuden isän kuolleen tilalle. Eron tullessa eri asia. Mutta tässä tapauksessa yritetään vain korvata isää. Naurettavaa! Lopeta omaan napaan tuijottaminen.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:33"]
En ymmärrä miten kukaan äiti voi tehdä noin lapsilleen. Ottaa uuden isän kuolleen tilalle. Eron tullessa eri asia. Mutta tässä tapauksessa yritetään vain korvata isää. Naurettavaa! Lopeta omaan napaan tuijottaminen.
[/quote]Lopeta itse. olet jo niin läpinäkyvä että rasittaa..
Tää provoilija voisi koittaa keksiä jotain uskottavampaa argumentointia kuin että "lapset kärsii". Millä sen todistat? Ja miten aukottomasti perustelet että ap on itsekäs omaan napaan tuijottaja?
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:51"]
Jahas, onpas kiva idioottikommentoija löytäny tänne keskusteluun.
[/quote]Niinpä! Kumman hyvin alkoikin tämä ketju, tottahan tähän piti taas ängetä jonkun, no, nimenomaan idiootin lähimmäisen.