Lue keskustelun säännöt.
Leskeys ja uusi suhde
07.02.2015 |
Menetin mieheni kuutisen vuotta sitten, nuorin kolmesta lapsestamme oli silloin puolisen vuotta ja vanhin 7 vuotta. Minkäänlaista parisuhdetta en osannu vuosiin kaivata, kaikki aika meni siihen että sain pidettyä itseni ja lapset järjissään.
Nyt reilu vuosi sitten törmäsin vanhaan koulukaveriini ja aloimme tapailemaan - ihan kaveripohjalta kylläkin. Hän ymmärsi minun tilanteen eikä ikinä hoputtanut mihinkään. Nyt kuitenkin olemme jo ihan parisuhteessa, sitä eivät vaan tiedä muut kuin minä, hän ja muutamat ystävät. Minun lähipiirille en ole sanonu mitään.
Lapset on miehen muutaman kerran tavanneet, vanhimmainen kerran jopa kysyi että seurustellaanko me mutta minä paniikissa kielsin vaan koko asian. En ymmärrä miksi! Tavallaan tuntuu että petän kuollutta miestäni. Vaikeimmalta tuntuu kertoa hänen vanhemmilleen, he ottivat poikansa kuoleman luonnollisesti tosi raskaasti ja olen heille kuin tytär. Ja nyt pitäisi kertoa että minulla on uusi mies.
Vielä pahemmaksi asian tekee se että haluaisin muuttaa tämän miehen kanssa yhteen ja toiveissa olisi jopa yhteinen lapsi... Mutta en ikinä halua tehdä mitään mikä loukkaisi minun lapsia ja muita läheisiä. Siitäkin syystä perheelle kertominen pelottaa - jos he eivät suhdetta hyväksy niin minä en suhdetta voi jatkaa.
Olisiko kukaan ollut mahdollisesti tämmöisen tilanteen jonakin osapuolena?
Kommentit (110)
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:07"]Kiitos asiallisten viestien laittajille! Tänään kokosin rohkeuteni ja keskustelin asiasta lasten kanssa ja kaikki meni ok :) Ap
[/quote]
Ok? Vain ok? Eli lapsesi eivät reagoineet hyvin! Peräänny vielä kun voit niin et vahingoita välejäsi lastesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:07"]Kiitos asiallisten viestien laittajille! Tänään kokosin rohkeuteni ja keskustelin asiasta lasten kanssa ja kaikki meni ok :) Ap
[/quote]
Ok? Vain ok? Eli lapsesi eivät reagoineet hyvin! Peräänny vielä kun voit niin et vahingoita välejäsi lastesi kanssa!
[/quote]
No kukas se tuli takaisin kommentoimaan...
Kiitos asiallisten viestien laittajille! Tänään kokosin rohkeuteni ja keskustelin asiasta lasten kanssa ja kaikki meni ok :) Ap
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:07"]
Kiitos asiallisten viestien laittajille! Tänään kokosin rohkeuteni ja keskustelin asiasta lasten kanssa ja kaikki meni ok :) Ap
[/quote]Hienoa! Siitä sitten vain eteenpäin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia alottajalle! Otat asian rohkeasti esille perheesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:41"]
minä kärsin lapsena. Äiti lähti nopean sairauskohtauksen kautta. Kuukauden päästä uusi muija talossa. Olin 16 ja järkyttynyt. Inhosin sitä muijaa. Muutinkin pian pois ja en ole nähnyt isääni 15 vuoteen. Asian olisi voinut varmaan toisinkin hoitaa.
[/quote]
Näkisin kyllä että kuukaudella ja kuudella vuodella on tässä suhteessa eroa.
Ap:lle.
Jos miehesi vanhemmat oikeasti välittävät sinusta, he tukevat sinua tässä uudessa suhteessa. Jos he eivät tue, he eivät itse ole vielä selvinneet poikansa kuolemasta, mutta se ei ole syy jättää aloittamatta uutta suhdetta. Kaikille teille, sinulle, lapsillesi, appivanhemmille ja uudelle kumppanillesi, on kuitenkin parasta edetä hitaasti ja askel kerrallaan. Eli ensin seurustelette julkisesti, sitten mahdolliset isommat muutokset kuten uusi avioliiitto, yhteenmuuttaminen tai lapsi. Ihan helppo ei sen miehenkään osa ole, leski helposti (tahtomattaankin) vertailee uutta puolisoa miesvainaaseensa, ja siitä tulee helposti "tavallinen vs pyhimys"-asetelma, joka vaatii uudelta puolisolta paljon.
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:40"]Minä olen eronnut 6 vuotta sitten enkä ole ottanut uutta puolisoa. En silti ole takertunut lapsiini tai heille kateellinen tai katkera. Totta kai uhraan tässä oman elämäni. Se on minun elämääni. Olen näin paljon onnellisempi kuin siten, että ottaisin uuden puolison, josta lapset eivät pitäisi. Ehkä jos lapset ovat tosi pieniä, uusi kumppani vielä hyväksytään, mutta en aio ottaa teini-ikäisille lapsilleni omaan kotiinsa vierasta miestä.
Tämä on minun valintani. Valintani on myös olla katkeroitumatta.
[/quote]
On olemassa myös kultainen keskitie... minäkään en halua lasten kotiin vierasta miestä, siksi seurustelen eron jälkeen niin, että tapaamme miehen kanssa kun lapset on isällään.
.
Ap:lle hirveästi tsemppiä :) Ihan varmasti lähipiiri ottaa asian hyvin.
Olen menettänyt tyttäreni neljä vuotta sitten. Hänellä on miehensä kanssa kaksi lasta ja olenkin ollut perheen kanssa hyvin läheinen, tyttäreni menetyksen jälkeen muutin hänen miehen ja lapsien luo asumaan miltein vuodeksi. Vuosi sitten mies meni uudelleen naimisiin aivan hurmaavan naisen kanssa ja heillä on nyt pieni vastasyntynyt vauva joka on ihan yhtälailla minun lapsenlapseni. Tykkään etsiä kaikesta positiivisia puolia ja vaikka tyttären kuolemasta niitä oli hyvin, hyvin vaikea löytää niin kyllä tämä uusi "puoli"lapsenlapsi on sellainen. Miehesi vanhemmat varmasti suhtautuvat asiaan vallan mainiosti koska olet heille rakas.