Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei opi pikkulapsiperheen rutiineja!!!
07.02.2015 |
En ole pilkuntarkka ihminen, aika huoletonkin. Kuitenkin tiedän jo sukulaislasten kautta kokemuksesta sen, että ennakoitavuus, rytmi ja rutiinit ovat jouhevan lapsiperhearjen kulmakivet. Erityisesti tämä korostuu tulistuvan 3v lapsen kanssa, jolle väsymys, nälkä jne ovat maailmanloppu. Miehen kanssa on puhuttu ja sovittu ja kokeiltu, että paras rytmi on herääminen 7-7.30, aamupala klo 8-9, lounas klo 11-11.30, päiväunille 12-12.30, välipala herättyä eli n. Klo 14, päivällinen n. 17-17.30, iltapala klo 20 ja unessa viimeistään 21.
Kuulostaako vaikealta? Minusta on aika perusrytmi kolmevuotiaalle. Kolmevuotias osaa ennakoida kun oppii rytmin helposti, mutta miksi mies ei opi??? ruokailut myöhästyy tunneilla, päiväunille ei viedä, ulkoillaan ruoka-aikaan, ei pistetä lasta nukkumaan ajoissa... ja lapsi joka toimii upeasti rytmin ollessa kunnossa saa tuntien raivokohtauksia, vaatteet tyntuu väsyneenä pahalta, syömään ei voi kesken leikkien lähteä kuin huudon kera, yritwtään lyödä... onko mieheni tyhmä vai mikä ihme on siinä ettei opi?
Kommentit (96)
Kyllä se rytmi vain auttaa. Jos lapsi ei ole herkkä muutoksille, se rytmi voi olla hyvinkin joustava, mutta kyllä jonkinlainen rytmi on pakko olla. Auttaa myös esim. aikuisten ahdistuneisuus- ja masennusoireisiinkin. Miettikää nyt, kummassa on parempi olla "jumissa": rytmissä, jossa joka päivä ennakoidusti herätään ihmisten aikoihin, ulkoillaan ja nähdään kavereita, syödään hyvin ja levolle on aikansa vai sellaisessa kaoottisessa huurussa, jossa vuorokaudenajoilla ei ole oikeastaan merkitystä, hengaillaan vain tasaisessa harmaudessa eikä mikään muutu koskaan eikä mitään odotettavaa ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asuu ihan samanlainen! Mikä vittu siinä muka ahdistaa, että lapsi tarvitsee ruokaa ja unta samassa rytmissä. Niinhän aikuinenkin tarvitsee.
Ihan sama ongelma kuin tässä aloituksessa. Vauva on 9kk ja miehen olisi tarkoitus jäädä muutamaksi kuukaudeksi kotiin. Miestä ei kuitenkaan kiinnosta yhtään vauvan (eikä minunkaan) rytmi, koska hänellä mm ei ole tapana syödä lounasta. Yritti että oltaisiin lähdetty n. 10h päiväretkelle (ikea + ostoskeskus) ilman ruokaa vauvalle kun ei se varmaan syö muualla hyvin. Voi ***tu. Samoin laiskuuttaan antaa vauvan nukkua väärään aikaan kun hänen pitäisi vahtia, esim pari tuntia illalla, minkä jälkeen mun ongelmaksi jää ettei lapsi mene nukkumaan, lopulta nukkuu liian vähän ja herää heti jo huonolla tuulella ja ilta ja päivä on pelkkää itkua eikä mikään, esim. syöminen suju. Jos ja kun lapsi itkee pää punaisena, mies vain taivastelee miksi on niin hankala luonne ja itkee TURHAAN. Mä olen ihan poikki ja tosi kyllästynyt miehen tyhmyyteen. Hän itse luo ongelmia ja sen jälkeen valittaa itkuisuudesta.
Se on kyllä kumma homma; meillä oli ihan samanlaista kun lapset olivat pieniä. Se kun olisi ollut niin yksinkertaista, että klo 20 iltapala... Mutta ei. Kun palasin töistä kotiin vaikka yhdeksältä illalla, saattoi olla vasta iltapalaa laittamassa ja väsyneet muksut kitisivät vieressä.
Sama virsi. Juuri tänään kirjoitin paperille peruspäivärytmin miehelle. Ollaan eroamassa ja mm. eilen mies kysyi että "milloin lapset menee nukkumaan"?
Lapset 3v ja 6v ja nukkumaan ovat menneet klo. 20.00 viimeiset kolme vuotta ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt täytyy kehua omaa miestä jo siksikin ettei tule kuvaa että kaikki miehet olisivat kyvyttömiä pitämään rytmeistä kiinni.
Mieheni on kyennyt hyvin huolehtimaan lasten rytmeistä. Ja meidän esikoinen oli yhtä tarkka kuin apn lapsi kuulostaa olevan. Jos lapsi ei saanut päivisin ruokaa 2 tunnin välein niin "sekosi". Pahimmillaan jouduimme syöttämään väkisin lasta joka oli niin nälkäinen ettei suostunut syömään. Tai kyllä ruoka siten maistui kun sai lapsen syömään edes pari lusikallista ja pääsi alkuun.
Mies on meillä jopa tarkempi rytmeistä kuin minä. Ja patistelikin muuta perhettä välillä iltapalalle jne että kerätään ajoissa nukkumaan.
Mieheni onkin empaattinen ja huomioon ottava hyvä tyyppi. Mutta tällaisiakin miehiä tosiaan löytyy.
Olis toi ihan helvettiä, elää jossain natsinaisen suosituksienmukaisessa pikkulapsirytmissä, onneksi meillä ei lapsia noin ole hoidettu ja ihan täyspäisiä niistä neljästä on tullut. Arkikin sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aplle vinkki.
Kerran luin naisesta joka oli ehdottanut poikakaverille että tämä veisi äidilleen kortin ja kukkia äitienpäivänä. Poikakaveri oli huolimattomasti vastannut että ei hän niin piittaa kukista ja korteista. Kun tyttökaveri oli selittänyt ettei kyse ole siitä pitääkö tämä nuorimies kukista vaan siitä että äiti voisi pitää ja varmasti arvostaisi kukkia. Vasta sitten tällä poikakaverilla oli värähtänyt ja tajusi ettei niitä lahjoja viedä hänen ilokseen äidille,,,
Eli apn tilanteessa mies saattaa hyvinkin myönnellä että juu rutiinit on hyvä juttu juu. Mutta ei oikeasti kuuntele ja ymmärrä. Mitä jos ap kysyisi mieltä rauhallisena hetkenä onko mies hyväntuulinen kun on nälkäinen (tuskin). Sitten voisi ohimennen näyttää netistä tietoa minkä verran pienen lapsen vatsaan mahtuu ruokaa tai tietoa kuinka usein lapsi tarvii ruokaa. Jos saisi jonkun syvemmin ymmärryksen miehelle jollakin tällaisella tavalla.
Mies ei välttämättä osaa lainkaan ajatella asioita lapsen näkökulmasta. Leikkipuistoon voi lähteä kerta miehilläkään ei ole nälkä (ei osaa ajatella tai tule ajatelleeksi että lapsella voi kuitenkin olla nälkä). Olen törmännyt mieheen jonka mielestä lapset eivät tarvi tänään päivällistä koska ei ole nälkä (mies oli syönyt töissä myöhäisen ja todella runsaan lounaan joten hänellä ei ollut nälkä). Eli ihan oikeasti mies pitäisi "opettaa" näkemään asia muiltakin suunnilta kuin omasta navasta. Sen jälkeen on paljon helpompaa jos mies ymmärtää paremmin lasten tarpeet.
Se on mielenkiintoista miten naiset luo elämästä lasten kanssa tällaista vain ” naisten hallitsemaa taidetta” sitten vielä ihmetellään, kun siihen ei mies alistu ja tulee ero lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on mielenkiintoista miten naiset luo elämästä lasten kanssa tällaista vain ” naisten hallitsemaa taidetta” sitten vielä ihmetellään, kun siihen ei mies alistu ja tulee ero lopulta.
Niin, onhan se kellon katsominen hirveän vaikeaa, "taidetta" on just oikea sana sille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on mielenkiintoista miten naiset luo elämästä lasten kanssa tällaista vain ” naisten hallitsemaa taidetta” sitten vielä ihmetellään, kun siihen ei mies alistu ja tulee ero lopulta.
Niin, onhan se kellon katsominen hirveän vaikeaa, "taidetta" on just oikea sana sille!
Hehe, mun mies ulisi samaa. Että mä kuulemma olen luonut lapselle itselleni mieleisen rytmin. Ei se yöllä heräily ole munkaan mieleen! Sen jälkeen oli mies hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on mielenkiintoista miten naiset luo elämästä lasten kanssa tällaista vain ” naisten hallitsemaa taidetta” sitten vielä ihmetellään, kun siihen ei mies alistu ja tulee ero lopulta.
Kahden lapsen äitinä ja monien muiden lapsia hoitaneena väittäisin, että kaikilla tai ainakin lähes kaikilla pikkulapsilla on rytmi, jossa säännöllisesti vuorottelee uni, nälkä, tarpeidenteko sekä leikinaika eri vireystiloineen, näin simppelisti sanottuna.
Äidit on yleensä lapsen kanssa enemmän syntymästä saakka, joten oletko ajatellut että sen takia "naiset" on opetelleet (joutuneet opettelemaan) sen oman lapsen rytmin, jotta arki saadaan rullaamaan ilman suurempia järjenmenetyksiä ja lapsen hyvän kehityksen turvaamiseksi? Sen sijaan että ne olisi asioita, mitkä nainen itse heittelee omasta hatustaan ihan vaan miehen kiusaksi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on mielenkiintoista miten naiset luo elämästä lasten kanssa tällaista vain ” naisten hallitsemaa taidetta” sitten vielä ihmetellään, kun siihen ei mies alistu ja tulee ero lopulta.
Kahden lapsen äitinä ja monien muiden lapsia hoitaneena väittäisin, että kaikilla tai ainakin lähes kaikilla pikkulapsilla on rytmi, jossa säännöllisesti vuorottelee uni, nälkä, tarpeidenteko sekä leikinaika eri vireystiloineen, näin simppelisti sanottuna.
Äidit on yleensä lapsen kanssa enemmän syntymästä saakka, joten oletko ajatellut että sen takia "naiset" on opetelleet (joutuneet opettelemaan) sen oman lapsen rytmin, jotta arki saadaan rullaamaan ilman suurempia järjenmenetyksiä ja lapsen hyvän kehityksen turvaamiseksi? Sen sijaan että ne olisi asioita, mitkä nainen itse heittelee omasta hatustaan ihan vaan miehen kiusaksi..
Niinpä. Helpointa naisellekin olisi vain maata sohvalla mutta pidemmän päälle ja huutoitkua väliin jääneiden päikkäreiden takia kuunnelleena sitä vain toteaa että olisiko kaikille parasta pysyä about siinä rytmissä että arki rullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on mielenkiintoista miten naiset luo elämästä lasten kanssa tällaista vain ” naisten hallitsemaa taidetta” sitten vielä ihmetellään, kun siihen ei mies alistu ja tulee ero lopulta.
Kahden lapsen äitinä ja monien muiden lapsia hoitaneena väittäisin, että kaikilla tai ainakin lähes kaikilla pikkulapsilla on rytmi, jossa säännöllisesti vuorottelee uni, nälkä, tarpeidenteko sekä leikinaika eri vireystiloineen, näin simppelisti sanottuna.
Äidit on yleensä lapsen kanssa enemmän syntymästä saakka, joten oletko ajatellut että sen takia "naiset" on opetelleet (joutuneet opettelemaan) sen oman lapsen rytmin, jotta arki saadaan rullaamaan ilman suurempia järjenmenetyksiä ja lapsen hyvän kehityksen turvaamiseksi? Sen sijaan että ne olisi asioita, mitkä nainen itse heittelee omasta hatustaan ihan vaan miehen kiusaksi..
Niinpä. Helpointa naisellekin olisi vain maata sohvalla mutta pidemmän päälle ja huutoitkua väliin jääneiden päikkäreiden takia kuunnelleena sitä vain toteaa että olisiko kaikille parasta pysyä about siinä rytmissä että arki rullaa.
Häh, eiks nainen voi vain odottaa että mies tulee paikalle ja korjaa tilanteen? Sit illalla voi vielä huokaista miten rankkaa sen lapsenhoito on kun muksu koko ajan kitisi, että jos kuitenkin lopettaisit sen sählyn harrastamisen kun ei toi pärjää ilman sua vaan koko ajan vinkui perään.
Uli miehet tuntuvat pitävä naisia välillä melkoisena "jumalina". Naiset kuulemma luovat lapsille tarpeen syödä, nukkua rytmissä jne r. Muutenkohan ne lapset selviäisivät ilman päiväunia ja söisivätkin vaan kerran päivässä silloin kun uli mies muistaa lapselle ruokaa antaa. Varmaan ilman naisia menisivät itse nukkumaankin jo 1 v iässä hampaat itse pesten ja vaipan itselleen vaihtaen. Naisten vika se kerta on että vaaditaan niin tarkkaa lastenhoitoa.
Joskus yllättää kuinka vähän miehet ymmärtävät arkisesta elämästä. Siitä kuinka nopeasti lapset kasvavat ja kuinka pieni vatsa heillä on. Kuinka erilailsta lasten syönti on aikuiseen verrattuna. Luulisin miehenkin tajuavan että 100 kg mies voi syödä kerralla huomattavasti enemmän ja hänellä on enemmän vararavintoa kuin pienellä lapsella. Eli ei naiset miehiä kiusatakseen huolehdi lapsille ruokaa 4-5 kertaa päivässä vaan ihan tarpeeseen. Jotkut lapset selviävät hyvin vaikka yksi välipala jäisikin välistä mutta osa tarvii oikeasti ruokansa ajallaan. Ja se ei ole miehen "kiusaamista", ja siihen ei auta miehen rentous tai laiskuus.
Eli tällaiset miehet voisivat ajatella muutakin kuin omaa napaa ja omaa oloaan.
Kylllä meilläkin hyvin rauhallisista kaksosista huomas aikanaan, milloin ruokailu oli viivähtänyt.
Juu, ei oo nälkä (ja äiti surffaili netissä kaikessa rauhassa). Ja yhtäkkiä oli sellainen sota lapsilla.