Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei opi pikkulapsiperheen rutiineja!!!
07.02.2015 |
En ole pilkuntarkka ihminen, aika huoletonkin. Kuitenkin tiedän jo sukulaislasten kautta kokemuksesta sen, että ennakoitavuus, rytmi ja rutiinit ovat jouhevan lapsiperhearjen kulmakivet. Erityisesti tämä korostuu tulistuvan 3v lapsen kanssa, jolle väsymys, nälkä jne ovat maailmanloppu. Miehen kanssa on puhuttu ja sovittu ja kokeiltu, että paras rytmi on herääminen 7-7.30, aamupala klo 8-9, lounas klo 11-11.30, päiväunille 12-12.30, välipala herättyä eli n. Klo 14, päivällinen n. 17-17.30, iltapala klo 20 ja unessa viimeistään 21.
Kuulostaako vaikealta? Minusta on aika perusrytmi kolmevuotiaalle. Kolmevuotias osaa ennakoida kun oppii rytmin helposti, mutta miksi mies ei opi??? ruokailut myöhästyy tunneilla, päiväunille ei viedä, ulkoillaan ruoka-aikaan, ei pistetä lasta nukkumaan ajoissa... ja lapsi joka toimii upeasti rytmin ollessa kunnossa saa tuntien raivokohtauksia, vaatteet tyntuu väsyneenä pahalta, syömään ei voi kesken leikkien lähteä kuin huudon kera, yritwtään lyödä... onko mieheni tyhmä vai mikä ihme on siinä ettei opi?
Kommentit (96)
Jos hommaat sille rannekellon?
Omaa täsmällisyyttäni on ainakin parantanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:12"]
Väitän kyllä, että naiset asettavat paljon miehiä herkemmin muiden edut omiensa edelle. Naiset esimerkiksi kärsivät kiltteydestä työelämässä useammin kuin miehet. Monille miehille (itseni mukaanlukien) uhrautumisen ajatus on lähtökohtaisesti hyvin vastenmielinen. -35
[/quote]Turha väite. En tosiaankaan koe luontaisesti helppona, reiluna, mukavana tms sitä että lapsi rajoittaa tekemisiäni ja olemisiani. Että hänen ehdoillaan mennään. Tahtoisin tietysti mennä miten huvittaa, vapaana kuin taivaan lintu, vailla palloa jalassa. En tahtoisi joutua ajattelemaan jonkun muun tarpeita ennen omiani. Mutta kun on pakko. Sen minun ja miehen yhdessä tekemän ihmisen henki ja onnellisuus riippuu siitä. Ja jos mies ei kanna osaansa, se kaikki saatanan omasta itsestään luopuminen on minun tehtävä yksin. Jos mies kantaisi osansa saisin hengittää enemmän... ja mies joutuisi sitoutumaan enemmän.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:01"]
Jos kokee "uhrautumisena" sen, että joutuu luopumaan jonkin verran vapauksistaan ja rukkaamaan elämäänsä vastaamaan paremmin lapsen tarpeita, ei missään nimessä kannata harkita vanhemmuutta.
[/quote]
En sanonut noin. -35
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:51"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:12"]
Väitän kyllä, että naiset asettavat paljon miehiä herkemmin muiden edut omiensa edelle. Naiset esimerkiksi kärsivät kiltteydestä työelämässä useammin kuin miehet. Monille miehille (itseni mukaanlukien) uhrautumisen ajatus on lähtökohtaisesti hyvin vastenmielinen. -35
[/quote]Turha väite. En tosiaankaan koe luontaisesti helppona, reiluna, mukavana tms sitä että lapsi rajoittaa tekemisiäni ja olemisiani. Että hänen ehdoillaan mennään. Tahtoisin tietysti mennä miten huvittaa, vapaana kuin taivaan lintu, vailla palloa jalassa. En tahtoisi joutua ajattelemaan jonkun muun tarpeita ennen omiani. Mutta kun on pakko. Sen minun ja miehen yhdessä tekemän ihmisen henki ja onnellisuus riippuu siitä. Ja jos mies ei kanna osaansa, se kaikki saatanan omasta itsestään luopuminen on minun tehtävä yksin. Jos mies kantaisi osansa saisin hengittää enemmän... ja mies joutuisi sitoutumaan enemmän.
[/quote]
Olet kuitenkin tuohon valmiimpi kuin miehesi. Juuri tuota tarkoitin sillä, että naiset asettavat muita herkemmin muiden edun omansa edelle. Tapaukset, joissa nainen vetäyty perhe-elämästä, koska se vaatii häneltä liikaa omista tarpeista tinkimistä, ovat paljon harvinaisempia kuin ne, joissa vetäytyvä osapuoli on mies. Työelämän esimerkkejä ei varmaan tarvitse edes mainita. -35
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:51"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:12"]
Väitän kyllä, että naiset asettavat paljon miehiä herkemmin muiden edut omiensa edelle. Naiset esimerkiksi kärsivät kiltteydestä työelämässä useammin kuin miehet. Monille miehille (itseni mukaanlukien) uhrautumisen ajatus on lähtökohtaisesti hyvin vastenmielinen. -35
[/quote]Turha väite. En tosiaankaan koe luontaisesti helppona, reiluna, mukavana tms sitä että lapsi rajoittaa tekemisiäni ja olemisiani. Että hänen ehdoillaan mennään. Tahtoisin tietysti mennä miten huvittaa, vapaana kuin taivaan lintu, vailla palloa jalassa. En tahtoisi joutua ajattelemaan jonkun muun tarpeita ennen omiani. Mutta kun on pakko. Sen minun ja miehen yhdessä tekemän ihmisen henki ja onnellisuus riippuu siitä. Ja jos mies ei kanna osaansa, se kaikki saatanan omasta itsestään luopuminen on minun tehtävä yksin. Jos mies kantaisi osansa saisin hengittää enemmän... ja mies joutuisi sitoutumaan enemmän.
[/quote]
Olet kuitenkin tuohon valmiimpi kuin miehesi. Juuri tuota tarkoitin sillä, että naiset asettavat muita herkemmin muiden edun omansa edelle. Tapaukset, joissa nainen vetäyty perhe-elämästä, koska se vaatii häneltä liikaa omista tarpeista tinkimistä, ovat paljon harvinaisempia kuin ne, joissa vetäytyvä osapuoli on mies. Työelämän esimerkkejä ei varmaan tarvitse edes mainita. -35
[/quote]Joo. Niin taitaa olla. Lähtökohtaisesti kaikki miehet ovat sosiopaatteja ja naisen kannattaa turvautua spermapankkiin jos koskaan tahtoo lisääntyä. Kaikki vastuu kun lankeaa hänelle kuitenkin ja huonolla tuurilla se sosiopaatti joka ei osaa koskaan ajatella asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin vain omastaan on vielä aggressiivinen ja alistava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:01"]
Jos kokee "uhrautumisena" sen, että joutuu luopumaan jonkin verran vapauksistaan ja rukkaamaan elämäänsä vastaamaan paremmin lapsen tarpeita, ei missään nimessä kannata harkita vanhemmuutta.
[/quote]
En sanonut noin. -35
[/quote]No mitä muka sitten sanoit?
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:25"]
Jos minun täytyisi nodattaa monimutkaista minuuttiaikataulua vain estääkseni jotakuta asunnossani itkemästä, raivoamasta ja paiskomasta tavaroita, sanoisin että peli on jo hävitty. Ehkä miehesi ajattelee samalla tavalla. Pikkulapsiperheen rutiinien orjaksi joutuminen on kenties hänelle niin vastenmielistä, että lapsen kiukuttelu ei ole enää oleellisesti pahempi vaihtoehto.
Tämä näin miehen näkökulmana.
[/quote]
"vastenmielistä" se monelle onkin, myös äideille. Mutta sinänsä moni palkkatyökin on vähemmän nautinnollista ja silti niitä hommia tehdään sovitusti, joten kyse on vain siitä, mitkä vastuut elämässä asettaa tärkeiksi...
Mutta totta on sunkin näkökulma osittain, rennompi asenne kannattelee perhe-elämää pitkällä tähtäimellä paljon paremmin kuin minuuttirytmit. NÄissä pitää löytää kauhun tasapaino näissä jutuissa. Mutta eihän lapsi oikeasti ole mikään kone, joka toimii minuutilleen ja sippaa sillä sekunnilla kun bensa koneesta käy vähiin. Lapsi on ihminen ja raivokohtauksissa on kyse aina yhtä paljon tunteista kuin jostain, että nyt on proteiinit vähissä tai päiväunet 15 myöhässä. Lapsi raivoilee erityisesti silloin jos vanhemmat ovat hermona ja kireellä, tappelevat, hermostuvat lapseen jne.... Lapsen nukutuskin kestää paljon kauemmin aina silloin, jos itsellä olisi siitä kiire vielä tekemään jotain (tv-sarja, työhomma, iltasauna tms...) Jos taas vanhempi on rentoutuneena ja kiireettömänä läsnä, lapsi nukahtaa kuin itsestään.
Rutiinit ok, mutta ei kukaan ihminen jaksa tuollaisia ap:n kuvailemia rytmejä pitää yllä vuosikausia, ja pari kolme lastakin tarkoittaa, että ns. pikkulapsiaika kestää helposti 10 vuotta. Kuka jaksaa oikeasti 10 vuotta pitää minuutilleen kiinni puuroajoista ja potta-ajoista ja kenen avioliitto kestää sen... Lapset pitää jollain keinolla opettaa pikkuhiljaa joustavimmiksi tuollaisten suhteen.
TÄllä palstallakin tulee usein esille kuinka h--- vetin loppu ollaan sen katraan kanssa ja olis kiva saada mummolaan ne ja päästä itse parin viikon lomalle. YKsi syy tähän on juuri tuollaiset liian tiukat elämän raamit. Loma oman lapsen kanssa ei tunnu lomalta, jos silloinkin täytyy olla herätyskello 7:30, puuro 8:00 ja aamu-ulkoilu 9:00 ja illanistujaisista ei tule mitään, koska lapsi mystisesti sekoaa tasan 20:45.
Lapsi ei sekoa, kunhan sillä on olo, että hänen kanssaan halutaan olla ja kaikilla on yhdessä hyvä olla. Lapsi sekoaa enemmän siitä, jos äiti on 12:30 naama norsun veellä, koska lapsi ei ole vielä päikkäreillä poissa jaloista, koska äiti tarvitsee lepoa kaiken aamun suorittamisen jälkeen... (ja nyt vähän liioittelen tietenkin, mutta kyllä tässä totta on toinen puoli)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei luulisi kauhean vaikea tuollainen luonnollinen rytmi ellei sitten nyt mies puuhaile muuta tai pyöri kamujensa kanssa ties missä (kamu voi olla vaikkapa myös Padi).
oma isäni oli aika paljon vanhempi, mutta kotiin tuloajat olivat aikas säännölliset ja äidin kanssa he loistivat molemmat kotitöissä.
eli perhe ei ollut rikkinäinen vaikka jotkut kovasti kapuloita rattaisiin yrittävät ulkopuolelta.
p.s. hanki super-nannyn vuosikatsaukset.
hami4
Osaako mies esim. laittaa sitä ruokaa? Olen itse äiti, ja kyllä se ruuanlaitto on ihan hirveä ponnistus. Ei vaan suju, kun eineksiäkään en haluaisi antaa. Onneksi mies tekee paremmin ja mieluummin. Minun taidoilla siinä venyisivätkin kaikki aikataulut.
62 kirjoitti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välinpitämättömyys. Mullekin on vaikeaa pysyä noissa rytmeissä, etenkin iltaruoka ja nukkumaanmenoaika voivat venyä tunneilla, jos en keskity asiaan ja seuraa kelloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi rutiinit myöhästyy miehen takia, jos ja kun siitä tuntuu eniten harmia olevan sinulle?
Voi olla että mies ei riittävän hyvin tiedä perusteita miksi vaadit noita asioita. Perustelu tavalla jonka mies ymmärtää tai mies hoitaa myös asiat joista rutiinien puuttumisen huomaa.
Se on vaan mies. Meillä asuu samanlainen "ei se oo niin justiinsa"- mies. Ei muista ruokkia tai pissattaa puolitoistavuotiasta. Jos olen muutaman tunnin poissa, kylppäri on täynnä pissapyykkiä ja lapsi on väsynyt ja kiukkuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parasta pitää vaan itse siitä rytmistä kiinni ja antaa miehen olla osallistumatta, harva mies oppii tota
Joo meilläkin mies saattaa seittemältä illalla keksiä, että lähdetäänkö käymään mummolassa? Öö mitä ihmettä, tässähän ollaan just iltapesulle lähdössä!
Sun mies sentään osallistuu. Mun mies elää kuin ei olisi lasta tai edes parisuhdetta. Lähtee töihin ja sen jälkeen ei mitään käsitystä, koska tulee kotiin. Useimmiten aikaisintaan klo 22. Hänen harrastukset, hän pyörii kaupoissa, hänen sitä ja tätä. Ei vastaa puhelimeen. Ei kiinnosta tehdä mitään mun ja lapsen kanssa. Kuin meillä olisi lapsen kanssa kämppis, ei aviomiestä ja isää. Vinkki: älkää tehkö lapsia jo kaavoihinsa kangistuneen nelikymppisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:26"]
parasta pitää vaan itse siitä rytmistä kiinni ja antaa miehen olla osallistumatta, harva mies oppii tota
[/quote]
Tätä se mieskin (ehkä tiedostamattaan) yrittää. Että jos tarpeeksi "mokaa", niin pian kyllästyt vaatimaan häneltä mitään ja hänen ei tarvitse osallistua mihinkään...
Meillä ihan samaa, mies ei (muka) millään muista mitä tapahtuu mihinkin aikaan päivästä. Aina on "yllätys", ai että syökö lapsi? Ai, meneekö se nyt päiväunille.
Isolla kirjaimilla päiväohjelma seinälle. Muistutukset kännykkään niistä tärkeimmistä pointeista. Ja mitä tärkeintä, jos lapsi kiukuttelee siksi, että mies ei ole muistanut syöttää/nukuttaa, niin mies hoitakoon sitten loppupäivänkin sitä äkäistä lasta. Luulis oppivan.
Meillä meni jakeluun vasta, kun mies todellakin joutui ihan itse kokemaan millaista on, kun päiväohjelma menee vituralleen, erityisesti päiväunet.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:20"]Miksi rutiinit myöhästyy miehen takia, jos ja kun siitä tuntuu eniten harmia olevan sinulle?
Voi olla että mies ei riittävän hyvin tiedä perusteita miksi vaadit noita asioita. Perustelu tavalla jonka mies ymmärtää tai mies hoitaa myös asiat joista rutiinien puuttumisen huomaa.
[/quote]Kyllä huomaa vaikutukset. On lapsesta vastuussa usein. Yhtä usein kuin minäkin. Vastaus on "en mä muistanut". Olen kirjoittanut rytmin paperille ja kiinnittänyt jääkaapinoveenkin. Silti käy niin että klo 12 mies voi olla lapaen kanssa leikkipuistossa. Ei syöty lounasta... tuossa vaiheessa normaaliälyinen tietäisi vanhasta kokemuksesta että vaikka heti lähdettäisiin niin matka kotiin kestää, riisuminen kestää, ruuanlaitto kestää jne ja lopulta ollaan rutiineista megalomaanisesti myöhässä ja raivokohtaus tulee olwmaan infernaalinen. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:12"]Väitän kyllä, että naiset asettavat paljon miehiä herkemmin muiden edut omiensa edelle. Naiset esimerkiksi kärsivät kiltteydestä työelämässä useammin kuin miehet. Monille miehille (itseni mukaanlukien) uhrautumisen ajatus on lähtökohtaisesti hyvin vastenmielinen. -35
[/quote]Jos kokee "uhrautumisena" sen, että joutuu luopumaan jonkin verran vapauksistaan ja rukkaamaan elämäänsä vastaamaan paremmin lapsen tarpeita, ei missään nimessä kannata harkita vanhemmuutta.