Mieheni ei opi pikkulapsiperheen rutiineja!!!

Mä oon kai samanlainen kuin miehesi. En todellakaan ole välinpitämätön tai edes tyhmä, pilkuntarkka aikataulu vaan ahdistaa. Liikaa suorituspaineita, ja tuntuu epämukavalle kun ei voi tehdä asioita silloin kun tuntuu siltä. Mutta tietenkin teillä on parempi mennä aikataulun mukaan jos se sopii lapselle parhaiten. Oma lapseni (2-vuotias) taas ei syö eikä nuku kellon mukaisesti vaikka yrittäisi, joten fiilispohjalla mennään. Kelloa katson vaan suurpiirteisesti ja tutkailen lasta ja hänen mahdollisia tarpeitaan, siltä pohjalta sitten syödään tai nukutaan. Muutaman tunnin välein tarjoan ruokaa ja päikkärit otetaan kun lapsi on väsynyt, muulla ajalla sitten tehdään mitä huvittaa ja siivoskellaan. 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:20"]

Mä oon kai samanlainen kuin miehesi. En todellakaan ole välinpitämätön tai edes tyhmä, pilkuntarkka aikataulu vaan ahdistaa. Liikaa suorituspaineita, ja tuntuu epämukavalle kun ei voi tehdä asioita silloin kun tuntuu siltä. Mutta tietenkin teillä on parempi mennä aikataulun mukaan jos se sopii lapselle parhaiten. Oma lapseni (2-vuotias) taas ei syö eikä nuku kellon mukaisesti vaikka yrittäisi, joten fiilispohjalla mennään. Kelloa katson vaan suurpiirteisesti ja tutkailen lasta ja hänen mahdollisia tarpeitaan, siltä pohjalta sitten syödään tai nukutaan. Muutaman tunnin välein tarjoan ruokaa ja päikkärit otetaan kun lapsi on väsynyt, muulla ajalla sitten tehdään mitä huvittaa ja siivoskellaan. 

[/quote]Näinpä! Lapset ovat niin erilaisia heti syntymästä. Itseasiassa tuollainen elämä sopisi omaan suurpirteiseen luonteeseeni paremmin kuin tämä. Mutta minkäs teet. ap

Jos minun täytyisi nodattaa monimutkaista minuuttiaikataulua vain estääkseni jotakuta asunnossani itkemästä, raivoamasta ja paiskomasta tavaroita, sanoisin että peli on jo hävitty. Ehkä miehesi ajattelee samalla tavalla. Pikkulapsiperheen rutiinien orjaksi joutuminen on kenties hänelle niin vastenmielistä, että lapsen kiukuttelu ei ole enää oleellisesti pahempi vaihtoehto.

Tämä näin miehen näkökulmana.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:13"]

En ole pilkuntarkka ihminen, aika huoletonkin. Kuitenkin tiedän jo sukulaislasten kautta kokemuksesta sen, että ennakoitavuus, rytmi ja rutiinit ovat jouhevan lapsiperhearjen kulmakivet. Erityisesti tämä korostuu tulistuvan 3v lapsen kanssa, jolle väsymys, nälkä jne ovat maailmanloppu. Miehen kanssa on puhuttu ja sovittu ja kokeiltu, että paras rytmi on herääminen 7-7.30, aamupala klo 8-9, lounas klo 11-11.30, päiväunille 12-12.30, välipala herättyä eli n. Klo 14, päivällinen n. 17-17.30, iltapala klo 20 ja unessa viimeistään 21. Kuulostaako vaikealta? Minusta on aika perusrytmi kolmevuotiaalle. Kolmevuotias osaa ennakoida kun oppii rytmin helposti, mutta miksi mies ei opi??? ruokailut myöhästyy tunneilla, päiväunille ei viedä, ulkoillaan ruoka-aikaan, ei pistetä lasta nukkumaan ajoissa... ja lapsi joka toimii upeasti rytmin ollessa kunnossa saa tuntien raivokohtauksia, vaatteet tyntuu väsyneenä pahalta, syömään ei voi kesken leikkien lähteä kuin huudon kera, yritwtään lyödä... onko mieheni tyhmä vai mikä ihme on siinä ettei opi?

[/quote]

Eikö noin iso voi jo jättää päikkärit pois, kun kerran nukkuu pitkät yöunetkin? Taitaa vika olla sun lapsessa, eikä isässä... Ei mun lapset tai sisarukset ym. lapset joiden kanssa minä olen ollut tekemisissä eivät ole koskaan noin hankalia, että koko ajan huutaisivat tuntikausia, vaikka olisi rytmit miten. Taitaa olla että sinä olet lapsesta kasvattanut hankalan koska kuvittelet että tuo rytmi pitää olla just tuo, ja siinä pysytään ikuisesti. Lapsi kasvaa koko ajan ja sen mukaan rytmi muuttuu. Ei meilläkään enää kolmevuotiaat tehneet samoja juttuja kuin yksivuotiaana, ja nyt kun täyttävät kuusi on taas ihan eri meininki.

[/quote]Kerroinhan että kyseessä on erityisen tulistuva lapsi. Jolla kaikki sujuu kuin tanssi rytmin ollessa kunnossa, mutta väsyneenä tai nälkäisenä seuraa täydellinen meltdown. Jos "vika on lapsessa" niin mikä olisi sinusta parempi "hoitomuoto" kuin päivärytmistä kiinni pitäminen... joka muuten toimii. Tiesitkö, että kolmevuotiaan keskimääräinen unentarve on 12h/vrk? Kokeilimme päiväunien pois jättämistä. Siinä kävi niin, että oli hirveän väsynyt jo päivällisellä, itkeskeli, raivosi, ei saanut kunnolla syötyä, ei saanut raivoltaan rauhoituttua yöunille, vanhemmatkaan eivät saaneet nukkua, kun raivosta kirkuva ja itkevä ja temppuileva lapsi ei voinut rauhoittumaan niin paljon, että ei saanut unta. Olisi vastaavasti nukkunut yhdeksään kymmeneen, mutta kun töihin on mentävä jne... vuorokauden unensaanti jäi monta tuntia liian lyhyeksi.  ap

[/quote]

No en usko että on mitenkään erityisen "tulistuva" lapsi, vaan sinä olet sen pilalle lellinyt. Kyllä lapselle pitää opettaa vähän kärsivällisyyttäkin. Ja jos kerran kahdeksalta illalla on jo nukkumassa ja herää puoli kahdeksalta, niin kyllähän siinä tulee unta tarpeeksi. Joskus ne päikkärit pitää jättää pois kuitenkin. Kysy mieheltäsi sitten miten hän hoitaisi lapsen että lapsi ei saisi tuntien raivareita. Ei kai miehesi mikään vammainen ole? Aivot silläkin on, turha täällä valittaa.

[/quote]Huoh. Yleensä on unessa klo 21, herää seitsemältä. Noin kymmenen tuntia nukkuu joka yö. Tälle jätkälle se ei riitä. Olet kyllä sen verran vittumaisen kuuloinen tyyppi, että olen onnellinen ettei sinulle ole sattunut ketään vähääkään keskiarvosta temperamentisempaa lasta. Tuolla asenteella olisit tuhonnut hänet... tai hän olisi opettanut vähän elämästä. ;) ap

Respektiä ap:lle, että ottaa hyvin huomioon lapsen temperamentin ja on luonut siihen soveltuvan päivärytmin. Oliskohan miehellä sitten se keskittymishäiriö? Onko työelämässä, miten siellä menee?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:25"]

Jos minun täytyisi nodattaa monimutkaista minuuttiaikataulua vain estääkseni jotakuta asunnossani itkemästä, raivoamasta ja paiskomasta tavaroita, sanoisin että peli on jo hävitty. Ehkä miehesi ajattelee samalla tavalla. Pikkulapsiperheen rutiinien orjaksi joutuminen on kenties hänelle niin vastenmielistä, että lapsen kiukuttelu ei ole enää oleellisesti pahempi vaihtoehto.

Tämä näin miehen näkökulmana.

[/quote]No jos ei ole ratkaisevasti pahempi vaihtoehto, niin eikö rutiinia voisi pitää ihan vain siksi, että silloin lapsella on parempi ja onnellisempi olla? Miksi pitää aina ajatella itseä eikä sitä mikä tekee sen lapsen onnellisimmaksi? Eikö se ole juuri sitä vanhemmuutta?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:30"]

No jos ei ole ratkaisevasti pahempi vaihtoehto, niin eikö rutiinia voisi pitää ihan vain siksi, että silloin lapsella on parempi ja onnellisempi olla? Miksi pitää aina ajatella itseä eikä sitä mikä tekee sen lapsen onnellisimmaksi? Eikö se ole juuri sitä vanhemmuutta?

[/quote]

Rutiinin pitäminen itsessään aiheuttaa kuitenkin ärsytystä. Se, ettei pidä rutiinia, ei aiheuta mitään ärsytystä, ainoastaan kiukuttelua. Ei myöskään ole takeita, etteikö kiukuttelua esiintyisi, vaikka rutiinista pitäisikin kiinni.

Tunnut olettavan, että lapsen kiukuttelu on hänelle itselleen haitallista. Pitääkö tämä kuitenkaan paikkaansa? Ns. negatiiviset tunteet kuuluvat myös elämään, ja kyky osoittaa niitä on myöhemmin elämässä kullanarvoinen taito. Lähinnähän tuo kiukuttelun minimointi on kai vanhempien mukavuuden ja yleisen arjen sujuvuuden maksimointia. -35

Jos löydät vastauksen, kerro minullekkin.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:29"]

Respektiä ap:lle, että ottaa hyvin huomioon lapsen temperamentin ja on luonut siihen soveltuvan päivärytmin. Oliskohan miehellä sitten se keskittymishäiriö? Onko työelämässä, miten siellä menee?

[/quote]On työelämässä ja hyvin menee. On lapsen kanssa usein juuri siksi, että on työssä jossa voi itse päättää työajoistaan ja voi tehdä etätyötä. On siis hyvä suunnittelemaan itselleen aikatauluja ja niitä noudattamaan. Ei taatusti ole mitään keskittymisvaikeutta. ap

On vain kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se, että miehesi on oikeasti tyhmä. Toinen taas se, että miehesi yrittää päästä lastenhoidosta ja saada sinut uskomaan, että parasta olisi kun sä hoitaisit aina kaikki. Kyllähän tämä toinenkin vaihtoehto osoittaa tiettyä tyhmyyttä.

Normaali ihminen oppii melko pian lastenhoitoon liittyvät rutiinit ja aikataulut, ja jos niistä vähän myöhästyy, niin mitä sitten. Tässähän ei kuitenkaan ollut siitä kyse.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:30"]

No jos ei ole ratkaisevasti pahempi vaihtoehto, niin eikö rutiinia voisi pitää ihan vain siksi, että silloin lapsella on parempi ja onnellisempi olla? Miksi pitää aina ajatella itseä eikä sitä mikä tekee sen lapsen onnellisimmaksi? Eikö se ole juuri sitä vanhemmuutta?

[/quote]

Rutiinin pitäminen itsessään aiheuttaa kuitenkin ärsytystä. Se, ettei pidä rutiinia, ei aiheuta mitään ärsytystä, ainoastaan kiukuttelua. Ei myöskään ole takeita, etteikö kiukuttelua esiintyisi, vaikka rutiinista pitäisikin kiinni.

Tunnut olettavan, että lapsen kiukuttelu on hänelle itselleen haitallista. Pitääkö tämä kuitenkaan paikkaansa? Ns. negatiiviset tunteet kuuluvat myös elämään, ja kyky osoittaa niitä on myöhemmin elämässä kullanarvoinen taito. Lähinnähän tuo kiukuttelun minimointi on kai vanhempien mukavuuden ja yleisen arjen sujuvuuden maksimointia. -35

[/quote]Olen TÄYSIN varma, että lapselle on parempi olla iloinen, tyytyväinen, kylläinen ja hyvin levännyt kuin vihainen, ahdistunut, kiukkuinen, nälkäinen ja kuoleman väsynyt. =D ap

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:13"]

En ole pilkuntarkka ihminen, aika huoletonkin. Kuitenkin tiedän jo sukulaislasten kautta kokemuksesta sen, että ennakoitavuus, rytmi ja rutiinit ovat jouhevan lapsiperhearjen kulmakivet. Erityisesti tämä korostuu tulistuvan 3v lapsen kanssa, jolle väsymys, nälkä jne ovat maailmanloppu. Miehen kanssa on puhuttu ja sovittu ja kokeiltu, että paras rytmi on herääminen 7-7.30, aamupala klo 8-9, lounas klo 11-11.30, päiväunille 12-12.30, välipala herättyä eli n. Klo 14, päivällinen n. 17-17.30, iltapala klo 20 ja unessa viimeistään 21. Kuulostaako vaikealta? Minusta on aika perusrytmi kolmevuotiaalle. Kolmevuotias osaa ennakoida kun oppii rytmin helposti, mutta miksi mies ei opi??? ruokailut myöhästyy tunneilla, päiväunille ei viedä, ulkoillaan ruoka-aikaan, ei pistetä lasta nukkumaan ajoissa... ja lapsi joka toimii upeasti rytmin ollessa kunnossa saa tuntien raivokohtauksia, vaatteet tyntuu väsyneenä pahalta, syömään ei voi kesken leikkien lähteä kuin huudon kera, yritwtään lyödä... onko mieheni tyhmä vai mikä ihme on siinä ettei opi?

[/quote]

Selviääkö mies muuten elämässä ilman erityistä tukea? Kykeneekö menemään töihin ajallaan? Osaako laittaa ruokaa? Pystyykö pukeutumaan omatoimisesti? Sujuuko vessa-asiat? Tunteeko kellon? Jos nämä asiat sujuu. niin mies kyllä ymmärtää/oppii lapsen päivärytmin JOS HALUAA. 

Luulen, että miehesi ei halua oppia koska ei salua ottaa oikeaa vastuuta lapsesta. Sluibailemalla ja mokailemalla sinä pikkuhiöjaa otat koko vanhemmuuden vastuun itsellesi. Siihen mies pyrkii.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:30"]

No jos ei ole ratkaisevasti pahempi vaihtoehto, niin eikö rutiinia voisi pitää ihan vain siksi, että silloin lapsella on parempi ja onnellisempi olla? Miksi pitää aina ajatella itseä eikä sitä mikä tekee sen lapsen onnellisimmaksi? Eikö se ole juuri sitä vanhemmuutta?

[/quote]

Rutiinin pitäminen itsessään aiheuttaa kuitenkin osalle ihmisistä voimakasta stressiä ja ahdistusta ja vaatii vaivannäköä. Se, ettei pidä rutiinia, ei aiheuta stressiä, ainoastaan lisää kiukuttelun todennäköisyyttä. Ei myöskään ole takeita, etteikö kiukuttelua esiintyisi, vaikka rutiinista pitäisikin kiinni.

Tunnut olettavan, että lapsen kiukuttelu on hänelle itselleen haitallista. Pitääkö tämä kuitenkaan paikkaansa? Ns. negatiiviset tunteet kuuluvat myös elämään, ja kyky osoittaa niitä on myöhemmin elämässä kullanarvoinen taito. Lähinnähän tuo kiukuttelun minimointi on kai vanhempien mukavuuden ja yleisen arjen sujuvuuden maksimointia.

Lisäisin vielä, että miehille ei ole yleensä luonnollista asettaa muiden tarpeita omiensa edelle. -35

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:38"]

On vain kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se, että miehesi on oikeasti tyhmä. Toinen taas se, että miehesi yrittää päästä lastenhoidosta ja saada sinut uskomaan, että parasta olisi kun sä hoitaisit aina kaikki. Kyllähän tämä toinenkin vaihtoehto osoittaa tiettyä tyhmyyttä.

Normaali ihminen oppii melko pian lastenhoitoon liittyvät rutiinit ja aikataulut, ja jos niistä vähän myöhästyy, niin mitä sitten. Tässähän ei kuitenkaan ollut siitä kyse.

[/quote]Joo ei ole kyse mistään minuuttiaikatauluista. Aika tarkka kuitenkin saa olla, väärässä paikassa tunnin myöhästyminen aikataulusta saattaa sortaa korttipakan. ap

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:39"]

Olen TÄYSIN varma, että lapselle on parempi olla iloinen, tyytyväinen, kylläinen ja hyvin levännyt kuin vihainen, ahdistunut, kiukkuinen, nälkäinen ja kuoleman väsynyt. =D ap

[/quote]

Niin, varmaankin se tuntuu mukavammalta. Mutta annat ymmärtää, että kiukuttelu olisi jotenkin vahingollista lapselle. Etenkin myöhemmin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei opeta lasta ajattelemaan näin. Siitä seuraa nimittäin herkästi ahdistuneisuusongelmia ja ns. kiltin tytön syndroomaa myöhemmin. -35

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:39"]

Olen TÄYSIN varma, että lapselle on parempi olla iloinen, tyytyväinen, kylläinen ja hyvin levännyt kuin vihainen, ahdistunut, kiukkuinen, nälkäinen ja kuoleman väsynyt. =D ap

[/quote]

Niin, varmaankin se tuntuu mukavammalta. Mutta annat ymmärtää, että kiukuttelu olisi jotenkin vahingollista lapselle. Etenkin myöhemmin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei opeta lasta ajattelemaan näin. Siitä seuraa nimittäin herkästi ahdistuneisuusongelmia ja ns. kiltin tytön syndroomaa myöhemmin. -35

[/quote]Huoh. Saahan sitä kiukutella. Mutta jos elämä on pelkkää ahdistusta surua ja raivoa koko kolmevuotiaan sielun voimalla, niin miten se muka on parempi lapsuus kuin se, että saa tarpeensa tyydytettyä ajallaan ja voi olla iloinen tyytyväinen ja keskittyä oppimiseen? ap

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:46"]

Mikä vittu siinä muka ahdistaa, että lapsi tarvitsee ruokaa ja unta samassa rytmissä. Niinhän aikuinenkin tarvitsee.

[/quote]Meillä ongelmana on ainakin se, että mies ON ihan eri rytmissä kuin muu perhe. Kun muut heräävä klo 6-7.30, niin klo 12 on jo nälkä. Mies heräilee 11 aikoihin, joten klo 12 ei ole nälkä. Muut haluaisivat tehdä iltatoimia ja käydä väsyneinä nukkumaan 19-21, mies on tuolloin erityisen virkeä ja puuhakas (mielellään menee vaikka ulos) ja menee nukkumaan vasta klo 2-3.

Voi ap, ymmärrän tuskastumisesi täysin. Erosin juuri tuollaisesta miehestä, tosin syyt olivat muita, vaikka kaikki vaikuttaakin kaikkeen.

Sitä vaan haluan sanoa, että nythän on vähän myöhäistä enää paukuttaa noita rutiineja ukon kalloon. Kyllä sen aika lailla jo vauva-aikana huomaa, onko mies (tai itse) sitä tyyppiä, joka sopeutuu rutiineihin vai joka elää vähän boheemimmin. Mihin se mies nyt enää muuttuisi?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:32"]Sun mies sentään osallistuu. Mun mies elää kuin ei olisi lasta tai edes parisuhdetta. Lähtee töihin ja sen jälkeen ei mitään käsitystä, koska tulee kotiin. Useimmiten aikaisintaan klo 22. Hänen harrastukset, hän pyörii kaupoissa,  hänen sitä ja tätä. Ei vastaa puhelimeen. Ei kiinnosta tehdä mitään mun ja lapsen kanssa. Kuin meillä olisi lapsen kanssa kämppis, ei aviomiestä ja isää. Vinkki: älkää tehkö lapsia jo kaavoihinsa kangistuneen nelikymppisen kanssa.
[/quote]
Aivan kuin minun tarinani..sama mies?:(

Iso kiitos tästä keskustelusta! Luin kaikki kommentit ja olen tosi onnellinen ettei ole miestä eikä lasta.
Olen viettänyt huiman ulkoilupäivän ja nyt ennen nukkumaanmenoa kun selailin nettiä päädyin tätä oksaa lukemaan. Hyvää kontrastia omaan elämään.
Hyvää yötä, nyt hieman aikuisviihdettä...nam...ja 9 h ihanaa unta. Aamulla ei mitään kiirettä
...