Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen umpikujassa. Ei ole kohta mitään järkeä jatkaa elämää.
04.02.2015 |
Valmistuin 2 vuotta sitten. Hain töitä jo opiskeluaikana. En ole tähän päivään mennessä saanut edes työhaastattelupyyntöjä, en ensimmäistäkään.
Rahaa on saatava, joten teen lastenvahtikeikkoja ja siivoan. Mitään muuta en saa. En päässyt edes McDonald'siin töihin. En myöskään kuntokeskuksen lapsiparkkiin. En Postin kiireapulaiseksi jouluna. Välillä epäuskoisena mietin, onko minussa jotain vikaa. Näkevätkö kaikki muut minussa jotain vastenmielistä, näytänkö "paperilla" ihan hullulta tai menevätkö kaikki työpaikat tiskin alta joillekin ihan muille.
En jaksa yrittää enää. Olen tälle yhteiskunnalle ihan turha. Kukaan ei kaipaa minua, jos kuolisin. Olen ihan turhaan haaskannut yhteiskunnan varoja opiskellessani. Tutkintotodistuksella voin ihan rauhassa pyyhkiä pyllyni, sillä en tee yhtään mitään. Olisi pitänyt lopettaa koulu peruskouluun ja tyytyä siihen, ettei minusta ole koskaan mihinkään muuhun kuin toisten sotkujen siivoamiseen tai lasten kakkavaippojen vaihtamiseen. Sekö on osani, vaikka minä tyhmä kirjoitin erinomaiset YO-arvosanat ja opiskelin korkeakoulututkinnon ripeästi? Olisi pitänyt jättää opiskelematta, meni ihan hukkaan.
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:48"]
Tuo akateeminen (49) kerskuri on ilmiselvä työtön! Hän ei ole mennyt aidan yli matalimmasta kohtaa, sillä hän ei ole löytänyt edes sitä aitaa!!!
Muuten, eiväthän vastavalmistuneet maisterit vähäisine asiakaspalvelukokemuksineen mitenkään kykene syrjäyttämään ammattitaitoisia macmyyjiä.
Niissäkin hommissa täytyy olla jokin taso. Jäykkäniskainen yliopiston nilkuttanut korkeakoulutettu ei mitenkään kykene asiakaspalveluun purilaispaikassa ja osoittamaan maksavalle asiakkaalle tämän ansaitsemaa kunnioitusta.
Maisteri kuvittelee olevansa suurikin herra, vaan apulaisvuoropäällikkö pistää ruotuun. Ei näytä hyvältä CV:ssä, että on potkut saanut mäkkärin myyjä ja soveltumaton asiakaspalvelutehtäviin.
[/quote]
Hoho, terhakka trollihan se siinä. Siltä varalta, että ihan oikeasti kuvittelet näin: käypä huvikseen kysymässä Mäkkärissä/Hesessä jollain yliopistopaikkakunnalla, mitä ne hampurilaispaistajat muuta elämässään tekevät/opiskelevat. Saatat yllättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:20"]
Ei pääse edes hampurilaisia myymään...?! Eli ei edes niin vähäpätöiseen työhön?
Kuitenkin hampparinmyyjäkin on kunkku työttömään verrattuna.
Katsokaahan akateemiset miten arvotatte ammatteja!!
[/quote]
Et taida ihan ymmärtää. Vaaditaanko hampurilaisten myyntiin tietoja ja taitoja, joita monivuotisella ylemmällä korkeakoulututkinnolla on hankittu? Ei. Tarkoittaako tämä sitä, että sellaisen hankkineella olisi kykyjä haastavampaankin työhön. Kyllä.
Valtaosa akateemisista on muuten rahoittanut opiskelunsa hanttihommilla, mm. hampurilaisia myymällä. Että työ sinällään saattaa olla tuttua. Sitten kun tutkintopaperi on taskussa, ei vastaavaan duuniin enää kelpaakaan.
Ja sitten sekin vielä, että on kansantaloudellisesti järjetöntä tuottaa korkeakoulutettuja hampurilaismyyjiä, kun duuniin kykenee lukiolainenkin.
Jotkut työt vaan yksinkertaisesti ovat vähemmän vaativia kuin toiset. Ei se asia itkupotkuraivareilla miksikään muutu.
[/quote]
Ymmärrän liiankin hyvin. Vain hampurilaismyyjäksi ei vuosien raadannan jälkeen alennuta. Sitähän tuossa todistat.
Kyllä oppi on nyt ojaan kaatanut! Hanki vaikka vartijakortti, jos resursaseissa riittää.
Mikä hyvänsä rehellinen työnteko ansioluettelossa on parempi kuin "työtön".
PS. itse olen jo pitkään ollut vakituisessa työsuhteessa lähihoitajana. Ei siksi, että se olisi valtavan säkenöivää ta älyllisesti haastavaa, vaan turvattua ja jatkuvaa! Puolustankin meitä tavisammattien työntekijöitä, sillä otta hieman pattiiin kun puhutaan hampurilaismyyjistä vähätellen. Tällä palstallahan vähintään puolet on maistereita ja se usein tuodaan myös esiin.
PS. Voisiko kenties harkita yrittäjäksi ryhtymistä? Vai eikö?
Voinkin hieman leuhkia, että se on ammatinvalintakysymys, kun töitä piisaa.
[/quote]
Et näköjään ymmärtänyt. Kyse ei ole "hampurilaismyyjien vähättelystä". Vaan siitä, että toiset työt ovat vaativampia kuin toiset. Kukaan ei opiskele vuosikausia päästäkseen hampurilaismyyjäksi. Ymmärrätkö tämän.
Koitapa muuten vielä tavata uudelleen mitä kirjoitin, ihan hitaasti:
"Valtaosa akateemisista on muuten rahoittanut opiskelunsa hanttihommilla, mm. hampurilaisia myymällä. Että työ sinällään saattaa olla tuttua. Sitten kun tutkintopaperi on taskussa, ei vastaavaan duuniin enää kelpaakaan."
Ja edelleen, onko sinusta kansantaloudellisesti fiksua kouluttaa ihmisiä vuosikausia akateemiseen tutkintoon ja pistää heidät sitten myymään hampurilaisia? Mihin ne kouluttamattomat hampurilaismyyjät sitten pistetään?
Yrittäjyyden tuputtaminen ratkaisuksi kaikille työttömille on heikkolahjaisten hommaa tällaisena aikana, kun kokeneetkin yrittäjät joutuvat pistämään pillejä pussiin. Lopputuloksena on parhaassa tapauksessa valtavat velat ja työttömyys.
Akateemiset ja korkeakoulutetut ovat yrittäneet sijoittaa tulevaisuuteensa hankkimalla pitkän koulutuksen. On todella vastenmielistä, miten jotkut kouluttamattomat/vähän koulutetut tuntevat selvästi vahingoniloa ja tyydytystä siitä, että toisella on vaikeuksia työllistyä, vaikka sen eteen on nähty enemmän vaivaa kuin itse ikinä, eikä olla menty siitä missä aita on matalin.
En muuten itse ole työtön.
[/quote]
Kuljet vaan nokka pystyssä random maisteri. Vähälahjaiset ja vähänkoulutetut porskuttavat. Siinähän maksat opintovelkaasi kun minä vaihdan asumismuotoa vähän tasokkaampaan. Varo sadetta, sataa sieraimiin naismaisteri, buahhahhaaaa!!
[/quote]
Et sinä ihan tyytyväinen elämääsi taida olla. Onnellinen ihminen ei koe tarvetta huudella muille noin, edes anonyymillä keskustelupalstalla.
Minulla ei muuten ole opintovelkaa. Rahoitin opiskeluni tekemällä töitä. Ensin tehtaassa ja kaupassa, sitten oman alan töitä.
[/quote]
Ja itse et vähätellyt...niin?
Millainen ihminen vähättelee toisten ammatteja ja työtä. Sellainen, jolla on itsetunnossa jotain häikkää. Noh, kissa häntäänsä nostaa. Seon moro!
[/quote]
Miksi sinulle on mahdoton myöntää, että kaikki työt eivät vaadi yhtä paljoa? Se nyt vaan on fakta, ettei hampurilaismyyjän työhön vaadita vuosien koulutusta. Asia ei tuosta itkusta miksikään muutu. Se ei kuitenkaan luonnollisesti tee hampurilaismyyjästä vähemmän arvokasta. Ainoa, joka on arvottanut täällä ihmisiä, olet sinä, joka nimittelet ja halveksit työttömiä.
Joko ymmärrät vai kaipaatko lisää rautalankaa?
Ai tekemään ilmaiseksi töitä sionisteille, joista tämä koko ongelma on lähtöisin? On taas Maken järki.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:21"]
Mene vaikka vähäksi aikaa johonkin vapaaehtoistyöhön Israeliin - siellä on uskoville monenlaista tarjolla, esim. Jad Hasmona.
Älä lannistu - aina on toivoa!
[/quote]
Älä ap vaivu epätoivoon ja itseinhoon, nyt on lama ja työllistyminen on vaikeaa muillekin kuin sinulle. Sulla on tosi monta kohtalotoveria.
Oletko hakenut harjottelupaikkoa? Jos pääsisit omaa alaa läheltä liippaavaan harjoittelupaikkaan vaikka työmarkkinatuella, voisi se lisätä paitsi arvokasta työkokemusta, myös kontakteja, joista voisi olla hyötyä palkallisen työpaikan saamisessa.
Entä vapaaehtoistyö? Onko omalla alallasi jotakin järjestöä, jonne voisit mennä saamaan mielekästä tekemistä ja cv:n täytettä?
Mites täydennyskoulutus? Ihan joku pieni some-kurssi vaikka, en tarkoita että pitäisi mennä vuosiksi yliopistolle.
No voi huoh. Jokaisella on ihan sama tilanne. Kun noita töitä hakee sen 200 muutakin yhtä hyvää, niin kaikille ei vaan riitä töitä.
Tee jotain kivaa mitä et ehdi tehdä kun olet töissä. Tee pienen budjetin matkoja ja harrasta.
Mun sisko sai apua työkkäristä järjestämältä työllistymisvalmentajalta. Vai mikä lie.... siellä ne teki siskolle tosi hyvän cv:n ja ohjaaja neuvoi mistä kannattaa etsiä töitä.
Kyl se sieltä kun oikeesti yrittää.
Joo, ja siskoni tekee nyt osa-aikaisena kahta työtä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on ammattisi? Älä lannistu. Voit vaikka kysellä oppisopimuspaikkaa jos nykyisellä ammatilla ei löydy töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sun pitäisi saada oikeasti ulkopuolisen apua tilanteeseen ja mahdollisimman objektiivisen näkemyksen missä mättää! Onko mahdollisuutta jatko-opintoihin, yrityksen perustamiseen tms. tai sitten ihan alan vaihtoon. Oletko valmis myös muuttamaan työn perässä vai haetko vain rajatulta alueelta? Apua työhakemuksien tekoon ja itsesi esille tuomiseen. Tiedän tunteen kun ei aluksi tunnu kelpaavan mihinkään, mutta sitten kun ovet aukenevat niin olisi ottajia vaikka kuinka :) Älä siis menetä itseluottamustasi !!!
Miksi itsetuntosi on töistä kiinni? Sellainen on aika tyhjää elämää. Vaikka ymmärrän kyllä että tuntee olonsa hylätyksi kun ei oteta. Mutta todennäköisintä on että vika ei ole sussa vaan siinä että nyt on vaikea työllisyystilanne muutenkin. Mulla on sama luultavasti edessä muttei se ihan kauheasti masenna. Siivoushommaa teen ja jos jään työttömäksi niin ei noilla maisterin papereilla heti varmaan mitään saa. Entäs sitten? Olen tehnyt parhaani. Jos ei tule töitä keskityn hyvällä omalla tunnolla harrastuksiin. Olen tosi tunnollinen työntekijä mutta vapaalla mulla ei ole mitään ongelmia olla sohvaperuna. Ihmisen arvo ei tule töistä vaan sen voi määrittää itse muillakin tavoin. Mun äiti oli kotiäiti koko lapsuuden ja sen takia mua ei varmaan mikään yhteisön paine tässä asiassa kuumota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavan yleinen tilanne tuntuu olevan korkeasti kouluttautuneilla. Kyllähän se voi tuntua siltä että elämä on pilalla ja lipunut ohi, koska monta vuotta on mennyt opiskeluihin ja mitään ei ole saavuttanut sillä. Kannattaa käydä juttelemassa jonkun asiasta tieävän kanssa, jospa heillä olisi antaa vinkkejä miten edetä. Jos itsetunto on romahtanut ja kaikki näyttää ihan mustalta, niin turhaahan se on hakea mihinkään. koska se masentuneisuus näkyy ulospäin. Ensin tarvii saada oma pääkoppa kuosiin ja sitten kohti uusia haasteita.
Meitä on monta muutakin samassa jamassa. Minulla on myös korkeakoulututkinto ja etsin todella kovasti töitä. En silti kelpaa. Ainoa mihin näytän kelpaavan on maatalouslomittajan hommat, niillä olen elänyt nyt pari vuotta. Moni muukin tuttava tekee ihan mitä tahansa työtä, vaikka on valmistunut korkeakoulusta. Hyvä juttu, että olet sentään pysynyt aktiivisena ja teet lastenvahtikeikkoja ja siivoat. Minä olen ajatellut opiskella uuden ammatin jos muutamassa vuodessa en saa mitään oman alan hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rukoilen sun puolesta, että Jeesus auttaa sua. Mä suosittelen käymään oman alueesi Healing Room:ssa (rukousklinikka, netistä löytyy lisää tietoa). Siellä rukoillaan lisää tuon sun asiasi puolesta. Ja sitten toinen, jos alat ihan tosissaan miettimään tuota itsemurhaa eikä ole vain sanahelinää, niin mars mars lääkärin vastaanottoon. Jos se lääkäri ja mahdollinen joku diagnoosi tökkii niin alkaisin itse vähintäänkin syömään Mäkikuismaa (saa mm. luontaistuotekaupoista ja joistain apteekeista, auttaa alakuloiseen oloon ja lievään masennukseen). Niin ja voithan sä vaikka itsekin rukoilla vaikka näin: " Jeesus Kristus, auta mua saamaan työpaikka ja pääsemään eroon pahasta olosta. Aamen."
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:29"]
Miksi itsetuntosi on töistä kiinni? Sellainen on aika tyhjää elämää. Vaikka ymmärrän kyllä että tuntee olonsa hylätyksi kun ei oteta. Mutta todennäköisintä on että vika ei ole sussa vaan siinä että nyt on vaikea työllisyystilanne muutenkin. Mulla on sama luultavasti edessä muttei se ihan kauheasti masenna. Siivoushommaa teen ja jos jään työttömäksi niin ei noilla maisterin papereilla heti varmaan mitään saa. Entäs sitten? Olen tehnyt parhaani. Jos ei tule töitä keskityn hyvällä omalla tunnolla harrastuksiin. Olen tosi tunnollinen työntekijä mutta vapaalla mulla ei ole mitään ongelmia olla sohvaperuna. Ihmisen arvo ei tule töistä vaan sen voi määrittää itse muillakin tavoin. Mun äiti oli kotiäiti koko lapsuuden ja sen takia mua ei varmaan mikään yhteisön paine tässä asiassa kuumota.
[/quote]
Kyllä ihmisarvo ja itsetunto usein riippuu työstä. Minulla ei ole minkäänlaista työympäristöä, työyhteisöä, olen näkymätön. Jos tapaan kadulla jonkun vanhan tutun, työ on viimeinen, josta haluaisin puhua ja aina ensimmäinen, josta he haluavat puhua. Minulla ei ole mitään, minulle ei kuulu mitään, en tee mitään, en ole mitään.
Jatko-opiskelu ei motivoi millään tavalla, kun en tälläkään tutkinnolla pääse edes hampurilaisia myymään. Alanvaihto on pakollinen, mutta mihin? Jos ei opettaja saa töitä, suosittelisitko alanvaihtoa palomieheksi? Lääkäriä suosittelisit vaihtamaan alaa vaikkapa maisema-arkkitehdiksi? Ei kaikista ole moneen. Minusta ei ole insinööriksi, eikä sairaanhoitajaksi. Jotenkin tyhmästi kuvittelin, että maailmassa tarvittaisiin monenlaisia ihmisiä, mutta ilmeisesti ei.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:49"]
Mä rukoilen sun puolesta, että Jeesus auttaa sua. Mä suosittelen käymään oman alueesi Healing Room:ssa (rukousklinikka, netistä löytyy lisää tietoa). Siellä rukoillaan lisää tuon sun asiasi puolesta. Ja sitten toinen, jos alat ihan tosissaan miettimään tuota itsemurhaa eikä ole vain sanahelinää, niin mars mars lääkärin vastaanottoon. Jos se lääkäri ja mahdollinen joku diagnoosi tökkii niin alkaisin itse vähintäänkin syömään Mäkikuismaa (saa mm. luontaistuotekaupoista ja joistain apteekeista, auttaa alakuloiseen oloon ja lievään masennukseen). Niin ja voithan sä vaikka itsekin rukoilla vaikka näin: " Jeesus Kristus, auta mua saamaan työpaikka ja pääsemään eroon pahasta olosta. Aamen."
[/quote]
Uskon jo Jeesukseen (ja siis hyvin vahvasti) ja se on ehkä ainut, joka estää mua hyppäämästä metron alle. Alkaa olla vaikea uskoa rukoiluunkaan, kun mitään ei omista suunnattomista pyrkimyksistäkään tapahdu.
ap
Komppaan edellistä. Kannattaa huokaista taivaan isän puoleen. Vaik ei löytyis töitä niin löytyis ainakin pelastus ja lohtua. Mutta ymmärrän tunteesi. Tuntuu pahalta. Lähetän sulle tsemppihalin ja rukoilen sun puolesta! Mieti mielekästä tekemistä esim vapaaehtoistyötä siksi aikaa kun ei oo töitä. Se on kivaa. Saat auttaa muita, tapaat ihmisiä eikä tarvii jumittaa kotona masentuneena!
Sama tunne täällä.
Ainoa asia joka estää minua päättämästä elämäni on se että olen ateisti. Jos tapan itseni lakkaan olemasta. Siksi hengaan vielä tällä planeetalla. Omaa elämääni se ei paranna, mutta ainakin saan tarkkailla muita ja seurata miten maailma kehittyy olessani vielä olemassa. Jos uskoisin jumaliin olisin heittänyt veivini jo kauan sitten. Onhan jumalamyyttien mukaan taivaissa paljon parempi olla kuin tällä planeetalla.
Miksi tästäkin pitää tehdä jokin identiteettikriisi? Työtä ei ole tarjolla, koska nyt on lama. Se ei liity mitenkään sinuun, ap. Nauti suomalaisesta sosiaaliturvasta ja kehitä itsellesi mielekästä tekemistä.
Minkä tutkinnon ap on suorittanut? Itseäni naurattaa kun osa menee yliopistoon lukemaan jotain itseä kiinnostavaa, välittämättä yhtään kyseisen alan työtilanteesta. Työt työnä ja harrastukset erikseen.
Tulevaisuudessa töitä on ehkä 30 prosentille väestöstä sillä kaikki muu tullaan automatisoimaan. Kaupan kassatkin ovat kohta työttömiä kun itsepalvelukassat tulevat yleisiksi. Yhteiskunta tulee muuttumaan radikaalisti. Työkeskeisyys katoaa ja sen tilalle tulee jotain muuta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:20"]
Ei pääse edes hampurilaisia myymään...?! Eli ei edes niin vähäpätöiseen työhön?
Kuitenkin hampparinmyyjäkin on kunkku työttömään verrattuna.
Katsokaahan akateemiset miten arvotatte ammatteja!!
[/quote]
Et taida ihan ymmärtää. Vaaditaanko hampurilaisten myyntiin tietoja ja taitoja, joita monivuotisella ylemmällä korkeakoulututkinnolla on hankittu? Ei. Tarkoittaako tämä sitä, että sellaisen hankkineella olisi kykyjä haastavampaankin työhön. Kyllä.
Valtaosa akateemisista on muuten rahoittanut opiskelunsa hanttihommilla, mm. hampurilaisia myymällä. Että työ sinällään saattaa olla tuttua. Sitten kun tutkintopaperi on taskussa, ei vastaavaan duuniin enää kelpaakaan.
Ja sitten sekin vielä, että on kansantaloudellisesti järjetöntä tuottaa korkeakoulutettuja hampurilaismyyjiä, kun duuniin kykenee lukiolainenkin.
Jotkut työt vaan yksinkertaisesti ovat vähemmän vaativia kuin toiset. Ei se asia itkupotkuraivareilla miksikään muutu.
[/quote]
Ymmärrän liiankin hyvin. Vain hampurilaismyyjäksi ei vuosien raadannan jälkeen alennuta. Sitähän tuossa todistat.
Kyllä oppi on nyt ojaan kaatanut! Hanki vaikka vartijakortti, jos resursaseissa riittää.
Mikä hyvänsä rehellinen työnteko ansioluettelossa on parempi kuin "työtön".
PS. itse olen jo pitkään ollut vakituisessa työsuhteessa lähihoitajana. Ei siksi, että se olisi valtavan säkenöivää ta älyllisesti haastavaa, vaan turvattua ja jatkuvaa! Puolustankin meitä tavisammattien työntekijöitä, sillä otta hieman pattiiin kun puhutaan hampurilaismyyjistä vähätellen. Tällä palstallahan vähintään puolet on maistereita ja se usein tuodaan myös esiin.
PS. Voisiko kenties harkita yrittäjäksi ryhtymistä? Vai eikö?
Voinkin hieman leuhkia, että se on ammatinvalintakysymys, kun töitä piisaa.
[/quote]
Et näköjään ymmärtänyt. Kyse ei ole "hampurilaismyyjien vähättelystä". Vaan siitä, että toiset työt ovat vaativampia kuin toiset. Kukaan ei opiskele vuosikausia päästäkseen hampurilaismyyjäksi. Ymmärrätkö tämän.
Koitapa muuten vielä tavata uudelleen mitä kirjoitin, ihan hitaasti:
"Valtaosa akateemisista on muuten rahoittanut opiskelunsa hanttihommilla, mm. hampurilaisia myymällä. Että työ sinällään saattaa olla tuttua. Sitten kun tutkintopaperi on taskussa, ei vastaavaan duuniin enää kelpaakaan."
Ja edelleen, onko sinusta kansantaloudellisesti fiksua kouluttaa ihmisiä vuosikausia akateemiseen tutkintoon ja pistää heidät sitten myymään hampurilaisia? Mihin ne kouluttamattomat hampurilaismyyjät sitten pistetään?
Yrittäjyyden tuputtaminen ratkaisuksi kaikille työttömille on heikkolahjaisten hommaa tällaisena aikana, kun kokeneetkin yrittäjät joutuvat pistämään pillejä pussiin. Lopputuloksena on parhaassa tapauksessa valtavat velat ja työttömyys.
Akateemiset ja korkeakoulutetut ovat yrittäneet sijoittaa tulevaisuuteensa hankkimalla pitkän koulutuksen. On todella vastenmielistä, miten jotkut kouluttamattomat/vähän koulutetut tuntevat selvästi vahingoniloa ja tyydytystä siitä, että toisella on vaikeuksia työllistyä, vaikka sen eteen on nähty enemmän vaivaa kuin itse ikinä, eikä olla menty siitä missä aita on matalin.
En muuten itse ole työtön.
[/quote]
Kuljet vaan nokka pystyssä random maisteri. Vähälahjaiset ja vähänkoulutetut porskuttavat. Siinähän maksat opintovelkaasi kun minä vaihdan asumismuotoa vähän tasokkaampaan. Varo sadetta, sataa sieraimiin naismaisteri, buahhahhaaaa!!
[/quote]
Et sinä ihan tyytyväinen elämääsi taida olla. Onnellinen ihminen ei koe tarvetta huudella muille noin, edes anonyymillä keskustelupalstalla.
Minulla ei muuten ole opintovelkaa. Rahoitin opiskeluni tekemällä töitä. Ensin tehtaassa ja kaupassa, sitten oman alan töitä.
[/quote]
Ja itse et vähätellyt...niin?
Millainen ihminen vähättelee toisten ammatteja ja työtä. Sellainen, jolla on itsetunnossa jotain häikkää. Noh, kissa häntäänsä nostaa. Seon moro!