Olen umpikujassa. Ei ole kohta mitään järkeä jatkaa elämää.
Valmistuin 2 vuotta sitten. Hain töitä jo opiskeluaikana. En ole tähän päivään mennessä saanut edes työhaastattelupyyntöjä, en ensimmäistäkään.
Rahaa on saatava, joten teen lastenvahtikeikkoja ja siivoan. Mitään muuta en saa. En päässyt edes McDonald'siin töihin. En myöskään kuntokeskuksen lapsiparkkiin. En Postin kiireapulaiseksi jouluna. Välillä epäuskoisena mietin, onko minussa jotain vikaa. Näkevätkö kaikki muut minussa jotain vastenmielistä, näytänkö "paperilla" ihan hullulta tai menevätkö kaikki työpaikat tiskin alta joillekin ihan muille.
En jaksa yrittää enää. Olen tälle yhteiskunnalle ihan turha. Kukaan ei kaipaa minua, jos kuolisin. Olen ihan turhaan haaskannut yhteiskunnan varoja opiskellessani. Tutkintotodistuksella voin ihan rauhassa pyyhkiä pyllyni, sillä en tee yhtään mitään. Olisi pitänyt lopettaa koulu peruskouluun ja tyytyä siihen, ettei minusta ole koskaan mihinkään muuhun kuin toisten sotkujen siivoamiseen tai lasten kakkavaippojen vaihtamiseen. Sekö on osani, vaikka minä tyhmä kirjoitin erinomaiset YO-arvosanat ja opiskelin korkeakoulututkinnon ripeästi? Olisi pitänyt jättää opiskelematta, meni ihan hukkaan.
Kommentit (65)
Mitä vikaa lasten hoitamisessa on? Monet vanhemmat arvostavat varmasti hyvää ja luotettavaa lastenvahtia todella paljon.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 22:34"]
Mitä vikaa lasten hoitamisessa on? Monet vanhemmat arvostavat varmasti hyvää ja luotettavaa lastenvahtia todella paljon.
[/quote]
Sellaisten varmaan kannattaa sitten etsiä sellainen, joka on opiskellut sitä alaa. Ja maksaa tietysti sen mukaan. Vai eikö arvostus riitäkään siihen asti?
Elämä on kaari josta kaik alkaa ja
jatkaa kulkuaan,
joskus se aika päättyy ihan itsestään.
Olen 65v ja kaikkea yrittänyt viedä itsessäni eteenpäin.
Jokainen yritys on päättynyt epäonnistumiseen.
Saavuttanut isyyden sittenkin 4 sijaiskoti lasta maailmalla.
Koen jatkuvaa yksinäisyyttä ja
elämän kelloni kohta pirisee 65v
Löydän näitä purkauksiani netin syövereistä vaikka millä mitalla. Tulinpa tännekin ilmoittamaan, että elämä hymyilee: sain vihdoinkin töitä. Neljä vuotta meni hakiessa, nyt on vakituinen, oman alan työpaikka!
ap
upppia