Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Haluatko avata tarkemmin mitä nainen siis ihan konkreettisesti teki, jos "yritti sitouttaa toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon"? Tarkoittaako tämä nyt esimerkiksi jotain sellaista, että halusi tietää tapailetko muita? Tai ylipäätään selvittää, oletko ihan tosissasi hänen suhteensa?
Itse etsin ainakin sellaista molemminpuolista välitöntä ihastumista, ja jos selviää että toinen vielä ensitapaamisemme jälkeen on epävarma minun suhteeni ja haluaa katsoa muitakin kortteja läpi (eli jatkaa tinderin selaamista ja muiden tapailua), se on heippa vaan sitten eikä tule ikävä. Ei voisi vähempää kiinnostaa olla mukana missään monen naisen ringissä yhtenä varavaihtoehtona, johon sitten tyydytään jos ei parempaa löydy. Ja tämän kyllä teen varsin hyvin heti alussa selväksi.
Ei ollut kyse todellakaan siitä, ettenkö tapailisi vain häntä. Sanoin, että tapailen vain yhtä kerrallaan, ja ihan tosissani yritän löytää suhteen. Se oli outoa "painostusta", eikä hän tainnut olla ihan normaali, kun muunkinlaisia olen tavannut onneksi. Nämä kokemukseni vain kertovat ainakin itselleni, että ihmiset on todella erilaisia ja eri tilanteissa. Koskaan ei voi etukäteen tietää.
Tuo ei selventänyt yhtään. Mihin hän sitten yritti painostaa? Naimisiin heti toisella tapaamisella? Lasten hankintaan?
Vai kenties siihen, että tapaisitte useammin kuin kerran kuukaudessa?
Ei minun tarvitse sinulle kertoa, miten hän painosti. Enemmän minua oikeastaan ärsytti se toinen mainitsemani nainen, joka ei edes yrittänyt tutustua, eikä suoraan saanut sanottua, ettei edes kiinnosta, mutta sekin on fine. Ihmiset on erilaisia. Jopa niin erilaisia, ettei koskaan voi tietää, mitä hommasta tulee, ja useimmitenhan monilla ei tule yhtään mitään.
Ja nyt ärsyttää jo uteleva palstanainenkin. Oletko kuusivuotiaan tasolla?
Oletko terve? Minun ei tarvitse kaikkia yksityiskohtia kertoa kaikille palstan lukijoille, vaikka itseäsi niin hirveästi näyttää kiinnostavan. Mistä johtuu ylitsepursuava uteliaisuutesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä minulla oli samanlainen fiilis- juuri tuon parin viikon ajan.
Onko vika minussa? Myönnän etten ihan alfauros taisa olla näissä jutuissa, joten kyllä se on enemmän että Tinderdeitit, ne harvat mätsit suostuvat minun kanssani treffeille, ei päinvastoin.
Aloittaessani hommaa toiveikkaana vaatimuslistani oli seuraava: Naisen tuli olla uskovainen (tasapainoisella tavalla), minua nuorempi, sporttinen, kaunis, akateeminen, töissä, palkka vähintään 3500 e (tästä voidaan hyvistä syistä joustaa tilapäisesti), tasapainoinen, kohtelias, kielitaitoinen ja sivistynyt sekä lukenut ja elämäntyyliltään akateeminen, valmis sitoutumaan kunnolla.
Kun pari särkevää eroa oli saatu aikaan, tajusin että pascat siitä kuinka paljon kenellä on paljon omaisuutta ja palkkaa. PIkemminkin tuntui aina siltä, että ne varakkaat ääliöpimut alkaa heti tenttaamaan kesämökistä ja automerkistä.
No sitten tuo lukeneisuus. Opin ettei silläkään ole fitun väliä. Maisteri voi olla täysin idiootti joka ei ole lukenut muuta kuin seiskalehteä valmistumisensa jälkeen 10 vuoden aikana ja amis minua fiksumpi joka ahmii vaikkapa historiallisia romaanikirjoja. Usein maisterit ja muut akateemiset on ihme inisijöitä joilla on vain raha ja kulutus mielessä, vaikka itse tuli hankittua joku mukava bulgarialaisen filologian tutkinto. Ei se mitään, mies hankkii mukavan elämän koska penislisä.
Ja se ikä. Okei, ei tarvii olla nuorempi, mutta myönnän että esim. +10 v herättää vähän pelkoja vanhuuden varalle- kun olen 50 muutaman vuoden kuluttua, hän on jo 60 ja se on kieltämättä jo paljon, ja Jostain syystä naisia tämä ei tunnu yhtä paljon haittaavan.
Ja mitä muuta vielä. Listalta jäi jäljelle
-Uskovainen
-Tasapainoinen
Näistä en halunnut luopua. Nyt puoli vuotta olen seukannut aivan ihanan naisen kanssa jonka löysin viimeisenä oljenkortena:) Toivottavasti juttu kestää:)
Vaadit naiselta tiettyä palkkatasoa mutta jos naiset ovat kiinnostuneita sinun varallisuudesta niin ovat ääliöitä? Huomaatko itse ongelman miksi ei ehkä onnistanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Haluatko avata tarkemmin mitä nainen siis ihan konkreettisesti teki, jos "yritti sitouttaa toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon"? Tarkoittaako tämä nyt esimerkiksi jotain sellaista, että halusi tietää tapailetko muita? Tai ylipäätään selvittää, oletko ihan tosissasi hänen suhteensa?
Itse etsin ainakin sellaista molemminpuolista välitöntä ihastumista, ja jos selviää että toinen vielä ensitapaamisemme jälkeen on epävarma minun suhteeni ja haluaa katsoa muitakin kortteja läpi (eli jatkaa tinderin selaamista ja muiden tapailua), se on heippa vaan sitten eikä tule ikävä. Ei voisi vähempää kiinnostaa olla mukana missään monen naisen ringissä yhtenä varavaihtoehtona, johon sitten tyydytään jos ei parempaa löydy. Ja tämän kyllä teen varsin hyvin heti alussa selväksi.
Ei ollut kyse todellakaan siitä, ettenkö tapailisi vain häntä. Sanoin, että tapailen vain yhtä kerrallaan, ja ihan tosissani yritän löytää suhteen. Se oli outoa "painostusta", eikä hän tainnut olla ihan normaali, kun muunkinlaisia olen tavannut onneksi. Nämä kokemukseni vain kertovat ainakin itselleni, että ihmiset on todella erilaisia ja eri tilanteissa. Koskaan ei voi etukäteen tietää.
Tuo ei selventänyt yhtään. Mihin hän sitten yritti painostaa? Naimisiin heti toisella tapaamisella? Lasten hankintaan?
Vai kenties siihen, että tapaisitte useammin kuin kerran kuukaudessa?
Ei minun tarvitse sinulle kertoa, miten hän painosti. Enemmän minua oikeastaan ärsytti se toinen mainitsemani nainen, joka ei edes yrittänyt tutustua, eikä suoraan saanut sanottua, ettei edes kiinnosta, mutta sekin on fine. Ihmiset on erilaisia. Jopa niin erilaisia, ettei koskaan voi tietää, mitä hommasta tulee, ja useimmitenhan monilla ei tule yhtään mitään.
Selvä. Tästä päättelen ettei oikeasti painostanut mitenkään, mutta koit sen sellaisena koska et ollut itse hänestä kiinnostunut. Jos joku toinen - kiinnostavampi - olisi ollut hänen paikallaan, sama käytös olisi ollut täysin ok.
Ja tuo toinen taas harmitti sinua enemmän siksi, että hänestä olisit itse ollut kiinnostunut, mutta hän ei ollutkaan sinusta. Tyhmähän sellainen on joka alkaa tutustumaan, jos heti ensitapaamisella tietää ettei siitä mitään tulisi. Vai mitä?
Suosittelen, ettet lue rivien välistä mitään, vaikka kuvitteletkin olevasi niin älykäs, että onnistut asiat arvaamaan.
Tyhmähän sellainenkin on, joka lähtee treffeille toteamaan ongelmaksi ominaisuuden, jonka olen nimenomaan kertonut pariin otteeseen etukäteen. Lienee ollut joku muu asia totuus, mutta kukin tarinoikoon mitä haluaa. Elämää se vain on.
Muista sinä jatkossa että kun kirjoitat tänne, muut voivat tehdä kirjoitusistasi just sellaisia tulkintoja kuin haluavat ja just niin paljon kuin haluavat. Ei se kiellettyä ole, vaikka se voi joskus kirjoittajan tunteisiin mennäkin.
Ehkä sillä naisella oli kokemusta samasta mistä useilla muillakin deittailijoilla, että profiili ja kaikki sanomiset pitää kääntää toisin päin, niin ollaan huomattavasti lähempänä totuutta. Hänen harmikseen se ei tuolla kerralla sitten pätenytkään.
Tulkitse sitten miten haluat. Eikö olekin mukavaa deittailla, kun osa uskoo kertomasi, osa kääntää ne päälaelleen ja osa ei muuten vain tiedä mitä mieltä ovat. Onnea kaikille yritykseen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Tämä, niin tämä. Jos et ole prikulleen sellainen kuin nainen on päässään kuvitellut ja halunnut, se on game over. Mitään mahdollisuutta ei ole löytää miestä sellaisena kuin hän on, työstää asioita tai rakentaa suhdetta yhteen kasvaen. Sen pitää olla heti valmis paketti ja täsmälleen fantasiaan sopiva.
Kommunikaatio!
Parisuhteille pitäisi olla neuvola ja pakollinen tehtäväkirja.
Kyllä. Ja sitten vähän taistelutahtoa ettei heti luovuteta, jos kuitenkin pohja on kunnossa eli luottamus, rehellisyys ja sellaiset asiat. Muutamassa kuukaudessa aletaan vinkua että ei tämä toimi, vaikka ei ole edes puhuttu mistään ongelmista jotta niille voisi tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Tämä, niin tämä. Jos et ole prikulleen sellainen kuin nainen on päässään kuvitellut ja halunnut, se on game over. Mitään mahdollisuutta ei ole löytää miestä sellaisena kuin hän on, työstää asioita tai rakentaa suhdetta yhteen kasvaen. Sen pitää olla heti valmis paketti ja täsmälleen fantasiaan sopiva.
Kommunikaatio!
Parisuhteille pitäisi olla neuvola ja pakollinen tehtäväkirja.
Kyllä. Ja sitten vähän taistelutahtoa ettei heti luovuteta, jos kuitenkin pohja on kunnossa eli luottamus, rehellisyys ja sellaiset asiat. Muutamassa kuukaudessa aletaan vinkua että ei tämä toimi, vaikka ei ole edes puhuttu mistään ongelmista jotta niille voisi tehdä jotain.
Ehkä noissa luovuttamistapauksissa se pohja ei ole ollut kunnossa. Joskus tietää jo etukäteen, että keskusteluyritys oli yhtä tyhjän kanssa, kun kommunikaatio on muutenkin toimimatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Haluatko avata tarkemmin mitä nainen siis ihan konkreettisesti teki, jos "yritti sitouttaa toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon"? Tarkoittaako tämä nyt esimerkiksi jotain sellaista, että halusi tietää tapailetko muita? Tai ylipäätään selvittää, oletko ihan tosissasi hänen suhteensa?
Itse etsin ainakin sellaista molemminpuolista välitöntä ihastumista, ja jos selviää että toinen vielä ensitapaamisemme jälkeen on epävarma minun suhteeni ja haluaa katsoa muitakin kortteja läpi (eli jatkaa tinderin selaamista ja muiden tapailua), se on heippa vaan sitten eikä tule ikävä. Ei voisi vähempää kiinnostaa olla mukana missään monen naisen ringissä yhtenä varavaihtoehtona, johon sitten tyydytään jos ei parempaa löydy. Ja tämän kyllä teen varsin hyvin heti alussa selväksi.
Ei ollut kyse todellakaan siitä, ettenkö tapailisi vain häntä. Sanoin, että tapailen vain yhtä kerrallaan, ja ihan tosissani yritän löytää suhteen. Se oli outoa "painostusta", eikä hän tainnut olla ihan normaali, kun muunkinlaisia olen tavannut onneksi. Nämä kokemukseni vain kertovat ainakin itselleni, että ihmiset on todella erilaisia ja eri tilanteissa. Koskaan ei voi etukäteen tietää.
Tuo ei selventänyt yhtään. Mihin hän sitten yritti painostaa? Naimisiin heti toisella tapaamisella? Lasten hankintaan?
Vai kenties siihen, että tapaisitte useammin kuin kerran kuukaudessa?
Ei minun tarvitse sinulle kertoa, miten hän painosti. Enemmän minua oikeastaan ärsytti se toinen mainitsemani nainen, joka ei edes yrittänyt tutustua, eikä suoraan saanut sanottua, ettei edes kiinnosta, mutta sekin on fine. Ihmiset on erilaisia. Jopa niin erilaisia, ettei koskaan voi tietää, mitä hommasta tulee, ja useimmitenhan monilla ei tule yhtään mitään.
Selvä. Tästä päättelen ettei oikeasti painostanut mitenkään, mutta koit sen sellaisena koska et ollut itse hänestä kiinnostunut. Jos joku toinen - kiinnostavampi - olisi ollut hänen paikallaan, sama käytös olisi ollut täysin ok.
Ja tuo toinen taas harmitti sinua enemmän siksi, että hänestä olisit itse ollut kiinnostunut, mutta hän ei ollutkaan sinusta. Tyhmähän sellainen on joka alkaa tutustumaan, jos heti ensitapaamisella tietää ettei siitä mitään tulisi. Vai mitä?
Suosittelen, ettet lue rivien välistä mitään, vaikka kuvitteletkin olevasi niin älykäs, että onnistut asiat arvaamaan.
Tyhmähän sellainenkin on, joka lähtee treffeille toteamaan ongelmaksi ominaisuuden, jonka olen nimenomaan kertonut pariin otteeseen etukäteen. Lienee ollut joku muu asia totuus, mutta kukin tarinoikoon mitä haluaa. Elämää se vain on.
Muista sinä jatkossa että kun kirjoitat tänne, muut voivat tehdä kirjoitusistasi just sellaisia tulkintoja kuin haluavat ja just niin paljon kuin haluavat. Ei se kiellettyä ole, vaikka se voi joskus kirjoittajan tunteisiin mennäkin.
Ehkä sillä naisella oli kokemusta samasta mistä useilla muillakin deittailijoilla, että profiili ja kaikki sanomiset pitää kääntää toisin päin, niin ollaan huomattavasti lähempänä totuutta. Hänen harmikseen se ei tuolla kerralla sitten pätenytkään.
Tulkitse sitten miten haluat. Eikö olekin mukavaa deittailla, kun osa uskoo kertomasi, osa kääntää ne päälaelleen ja osa ei muuten vain tiedä mitä mieltä ovat. Onnea kaikille yritykseen :)
Kirjoitin loppuosan kommentistani pilke silmäkulmassa, mutten epäile etteikö joku voisi tuolla ajatuksella oikeasti treffeille mennäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Haluatko avata tarkemmin mitä nainen siis ihan konkreettisesti teki, jos "yritti sitouttaa toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon"? Tarkoittaako tämä nyt esimerkiksi jotain sellaista, että halusi tietää tapailetko muita? Tai ylipäätään selvittää, oletko ihan tosissasi hänen suhteensa?
Itse etsin ainakin sellaista molemminpuolista välitöntä ihastumista, ja jos selviää että toinen vielä ensitapaamisemme jälkeen on epävarma minun suhteeni ja haluaa katsoa muitakin kortteja läpi (eli jatkaa tinderin selaamista ja muiden tapailua), se on heippa vaan sitten eikä tule ikävä. Ei voisi vähempää kiinnostaa olla mukana missään monen naisen ringissä yhtenä varavaihtoehtona, johon sitten tyydytään jos ei parempaa löydy. Ja tämän kyllä teen varsin hyvin heti alussa selväksi.
Ei ollut kyse todellakaan siitä, ettenkö tapailisi vain häntä. Sanoin, että tapailen vain yhtä kerrallaan, ja ihan tosissani yritän löytää suhteen. Se oli outoa "painostusta", eikä hän tainnut olla ihan normaali, kun muunkinlaisia olen tavannut onneksi. Nämä kokemukseni vain kertovat ainakin itselleni, että ihmiset on todella erilaisia ja eri tilanteissa. Koskaan ei voi etukäteen tietää.
Tuo ei selventänyt yhtään. Mihin hän sitten yritti painostaa? Naimisiin heti toisella tapaamisella? Lasten hankintaan?
Vai kenties siihen, että tapaisitte useammin kuin kerran kuukaudessa?
Ei minun tarvitse sinulle kertoa, miten hän painosti. Enemmän minua oikeastaan ärsytti se toinen mainitsemani nainen, joka ei edes yrittänyt tutustua, eikä suoraan saanut sanottua, ettei edes kiinnosta, mutta sekin on fine. Ihmiset on erilaisia. Jopa niin erilaisia, ettei koskaan voi tietää, mitä hommasta tulee, ja useimmitenhan monilla ei tule yhtään mitään.
Selvä. Tästä päättelen ettei oikeasti painostanut mitenkään, mutta koit sen sellaisena koska et ollut itse hänestä kiinnostunut. Jos joku toinen - kiinnostavampi - olisi ollut hänen paikallaan, sama käytös olisi ollut täysin ok.
Ja tuo toinen taas harmitti sinua enemmän siksi, että hänestä olisit itse ollut kiinnostunut, mutta hän ei ollutkaan sinusta. Tyhmähän sellainen on joka alkaa tutustumaan, jos heti ensitapaamisella tietää ettei siitä mitään tulisi. Vai mitä?
Suosittelen, ettet lue rivien välistä mitään, vaikka kuvitteletkin olevasi niin älykäs, että onnistut asiat arvaamaan.
Tyhmähän sellainenkin on, joka lähtee treffeille toteamaan ongelmaksi ominaisuuden, jonka olen nimenomaan kertonut pariin otteeseen etukäteen. Lienee ollut joku muu asia totuus, mutta kukin tarinoikoon mitä haluaa. Elämää se vain on.
Muista sinä jatkossa että kun kirjoitat tänne, muut voivat tehdä kirjoitusistasi just sellaisia tulkintoja kuin haluavat ja just niin paljon kuin haluavat. Ei se kiellettyä ole, vaikka se voi joskus kirjoittajan tunteisiin mennäkin.
Ehkä sillä naisella oli kokemusta samasta mistä useilla muillakin deittailijoilla, että profiili ja kaikki sanomiset pitää kääntää toisin päin, niin ollaan huomattavasti lähempänä totuutta. Hänen harmikseen se ei tuolla kerralla sitten pätenytkään.
Tuo on juuri tämän palstan suurin ongelma, ei uskota mitä ihmiset sanovat vaan aletaan väännellä omia teorioita koska ei pystytä jostain syystä hyväksymään sitä asiaa tai otetaan se henkilökohtaisesti, vaikka puhutaan ihan muusta henkilöstä. Se johtaa sitten nimittelyyn puolin ja toisin ja varsinaiseen aiheeseen ei päästä kiinni ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Tämä, niin tämä. Jos et ole prikulleen sellainen kuin nainen on päässään kuvitellut ja halunnut, se on game over. Mitään mahdollisuutta ei ole löytää miestä sellaisena kuin hän on, työstää asioita tai rakentaa suhdetta yhteen kasvaen. Sen pitää olla heti valmis paketti ja täsmälleen fantasiaan sopiva.
Kommunikaatio!
Parisuhteille pitäisi olla neuvola ja pakollinen tehtäväkirja.
Kyllä. Ja sitten vähän taistelutahtoa ettei heti luovuteta, jos kuitenkin pohja on kunnossa eli luottamus, rehellisyys ja sellaiset asiat. Muutamassa kuukaudessa aletaan vinkua että ei tämä toimi, vaikka ei ole edes puhuttu mistään ongelmista jotta niille voisi tehdä jotain.
Ehkä noissa luovuttamistapauksissa se pohja ei ole ollut kunnossa. Joskus tietää jo etukäteen, että keskusteluyritys oli yhtä tyhjän kanssa, kun kommunikaatio on muutenkin toimimatonta.
Niin, ehkä ja joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Tämä, niin tämä. Jos et ole prikulleen sellainen kuin nainen on päässään kuvitellut ja halunnut, se on game over. Mitään mahdollisuutta ei ole löytää miestä sellaisena kuin hän on, työstää asioita tai rakentaa suhdetta yhteen kasvaen. Sen pitää olla heti valmis paketti ja täsmälleen fantasiaan sopiva.
Kommunikaatio!
Parisuhteille pitäisi olla neuvola ja pakollinen tehtäväkirja.
Kyllä. Ja sitten vähän taistelutahtoa ettei heti luovuteta, jos kuitenkin pohja on kunnossa eli luottamus, rehellisyys ja sellaiset asiat. Muutamassa kuukaudessa aletaan vinkua että ei tämä toimi, vaikka ei ole edes puhuttu mistään ongelmista jotta niille voisi tehdä jotain.
Tätä minäkin peräänkuuluttaisin. Oma suhde oli alussa menossa katkolle, kun olin sanonut miehelle jonkun asian, mikä hänelle oli totaalinen turn off. Hän oli sitten päättänyt että tällaisen ihmisen kanssa ei hän halua mitään vakavampaa virittää.
Ensinnäkin hän oli käsittänyt sanomani asian täysin väärin. Toiseksi hän vain hiljaa omalta puoleltaan päätti että tämä oli sitten tässä. Hän ei siis silloin mitenkään edes vihjannut, että kyseinen asia on kynnyskysymys eikä yrittänyt siitä keskustella. Asia tuli esiin vasta myöhemmin kun keskusteltiin miksi hän ei halua sitoutua. Tämä saatiin selvitettyä ja sitten kyllä sitouduttiinkin, mutta säikähdin tosi paljon että miten pienestä onkaan asiat kiinni. Nykyään olen vannottanut että sanoo, jos joku asia ei miellytä. Mä olen kyllä valmis muuttumaan tai edes kompromisseihin rakkaani vuoksi monessakin asiassa, harvat asiat ovat minulle sellaisia että ne menisivät kaiken muun edelle.
Mietin, että voiko olla ap:nkin kokemukset tuollaisia, että on tullut sanottua jotain josta toinen vain vetää omat johtopäätöksensä.
Kommunikaatio on kyllä ihan ensisijainen ja tärkein <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Haluatko avata tarkemmin mitä nainen siis ihan konkreettisesti teki, jos "yritti sitouttaa toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon"? Tarkoittaako tämä nyt esimerkiksi jotain sellaista, että halusi tietää tapailetko muita? Tai ylipäätään selvittää, oletko ihan tosissasi hänen suhteensa?
Itse etsin ainakin sellaista molemminpuolista välitöntä ihastumista, ja jos selviää että toinen vielä ensitapaamisemme jälkeen on epävarma minun suhteeni ja haluaa katsoa muitakin kortteja läpi (eli jatkaa tinderin selaamista ja muiden tapailua), se on heippa vaan sitten eikä tule ikävä. Ei voisi vähempää kiinnostaa olla mukana missään monen naisen ringissä yhtenä varavaihtoehtona, johon sitten tyydytään jos ei parempaa löydy. Ja tämän kyllä teen varsin hyvin heti alussa selväksi.
Ei ollut kyse todellakaan siitä, ettenkö tapailisi vain häntä. Sanoin, että tapailen vain yhtä kerrallaan, ja ihan tosissani yritän löytää suhteen. Se oli outoa "painostusta", eikä hän tainnut olla ihan normaali, kun muunkinlaisia olen tavannut onneksi. Nämä kokemukseni vain kertovat ainakin itselleni, että ihmiset on todella erilaisia ja eri tilanteissa. Koskaan ei voi etukäteen tietää.
Tapaillessani en suutele tai se kstaile. Tapaan kiinnostavat vähintään 3 kertaa, jonka jälkeen voin keskittyä vain yhteen. Kyllä koen painostuksena, jos joku sanoo etten saisi näin tehdä. Haluan kaikkien löytävän sopivimman kumppanin. En pidä pitkistä tekstailuista, koska ne johdattavat harhaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä minulla oli samanlainen fiilis- juuri tuon parin viikon ajan.
Onko vika minussa? Myönnän etten ihan alfauros taisa olla näissä jutuissa, joten kyllä se on enemmän että Tinderdeitit, ne harvat mätsit suostuvat minun kanssani treffeille, ei päinvastoin.
Aloittaessani hommaa toiveikkaana vaatimuslistani oli seuraava: Naisen tuli olla uskovainen (tasapainoisella tavalla), minua nuorempi, sporttinen, kaunis, akateeminen, töissä, palkka vähintään 3500 e (tästä voidaan hyvistä syistä joustaa tilapäisesti), tasapainoinen, kohtelias, kielitaitoinen ja sivistynyt sekä lukenut ja elämäntyyliltään akateeminen, valmis sitoutumaan kunnolla.
Kun pari särkevää eroa oli saatu aikaan, tajusin että pascat siitä kuinka paljon kenellä on paljon omaisuutta ja palkkaa. PIkemminkin tuntui aina siltä, että ne varakkaat ääliöpimut alkaa heti tenttaamaan kesämökistä ja automerkistä.
No sitten tuo lukeneisuus. Opin ettei silläkään ole fitun väliä. Maisteri voi olla täysin idiootti joka ei ole lukenut muuta kuin seiskalehteä valmistumisensa jälkeen 10 vuoden aikana ja amis minua fiksumpi joka ahmii vaikkapa historiallisia romaanikirjoja. Usein maisterit ja muut akateemiset on ihme inisijöitä joilla on vain raha ja kulutus mielessä, vaikka itse tuli hankittua joku mukava bulgarialaisen filologian tutkinto. Ei se mitään, mies hankkii mukavan elämän koska penislisä.
Ja se ikä. Okei, ei tarvii olla nuorempi, mutta myönnän että esim. +10 v herättää vähän pelkoja vanhuuden varalle- kun olen 50 muutaman vuoden kuluttua, hän on jo 60 ja se on kieltämättä jo paljon, ja Jostain syystä naisia tämä ei tunnu yhtä paljon haittaavan.
Ja mitä muuta vielä. Listalta jäi jäljelle
-Uskovainen
-Tasapainoinen
Näistä en halunnut luopua. Nyt puoli vuotta olen seukannut aivan ihanan naisen kanssa jonka löysin viimeisenä oljenkortena:) Toivottavasti juttu kestää:)
Jännää, että joku etsii uskovaista ja tasapainoista elämänkumppania Tinderistä.
- uskovainen ja tasapainoinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Haluatko avata tarkemmin mitä nainen siis ihan konkreettisesti teki, jos "yritti sitouttaa toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon"? Tarkoittaako tämä nyt esimerkiksi jotain sellaista, että halusi tietää tapailetko muita? Tai ylipäätään selvittää, oletko ihan tosissasi hänen suhteensa?
Itse etsin ainakin sellaista molemminpuolista välitöntä ihastumista, ja jos selviää että toinen vielä ensitapaamisemme jälkeen on epävarma minun suhteeni ja haluaa katsoa muitakin kortteja läpi (eli jatkaa tinderin selaamista ja muiden tapailua), se on heippa vaan sitten eikä tule ikävä. Ei voisi vähempää kiinnostaa olla mukana missään monen naisen ringissä yhtenä varavaihtoehtona, johon sitten tyydytään jos ei parempaa löydy. Ja tämän kyllä teen varsin hyvin heti alussa selväksi.
Ei ollut kyse todellakaan siitä, ettenkö tapailisi vain häntä. Sanoin, että tapailen vain yhtä kerrallaan, ja ihan tosissani yritän löytää suhteen. Se oli outoa "painostusta", eikä hän tainnut olla ihan normaali, kun muunkinlaisia olen tavannut onneksi. Nämä kokemukseni vain kertovat ainakin itselleni, että ihmiset on todella erilaisia ja eri tilanteissa. Koskaan ei voi etukäteen tietää.
Tapaillessani en suutele tai se kstaile. Tapaan kiinnostavat vähintään 3 kertaa, jonka jälkeen voin keskittyä vain yhteen. Kyllä koen painostuksena, jos joku sanoo etten saisi näin tehdä. Haluan kaikkien löytävän sopivimman kumppanin. En pidä pitkistä tekstailuista, koska ne johdattavat harhaan.
Kai kerroit tämän yhtä selkeästi kuin tässäkin? Että kolme seksitöntä ja sitoutumatonta tapaamiskertaa ja jos sitten vielä kiinnostusta riittää, tipautetaan muut pois ja aletaan lähentyä myös fyysisesti?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä on ihan onnettomia luusereita. Joka toisella tuntuu olevan joku maksuongelma ja luottohäiriömerkintä. Ei näy päälle.
2 avioliittoa takana ja nyt onnellinen sinkku
N40
Sulla muutama suhdeongelma ja -häiriömerkintä. Mutta kiva, että onni löytyi yksin elellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole seurustellut kuin kerran elämässäni, suhde kesti muutaman vuoden, oltii parikymppisiä ja se sitten loppui oikeastaan siihen että "tylsistyin" siihen naiseen ja samalla seksiäkään ei enää harrastettu tarpeeksi.
Nyt aikaa menny noin 10 vuotta sinkkuna ja tähän on oikeastaan tottunut eikä sitä enää edes oikein tarvitse naista mihinkään, tai no seksiä kyllä kaipaan mutta pärjään oman käden kanssa hyvin.
Lapsia minäkään en halua ja syitä tähän en ala luettelemaan.
Voisin jonkun hyvännäköisen naisen kanssa seurustella jos hän olisi mielenkiintoinen sekä seksiä hän ei pihtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole seurustellut kuin kerran elämässäni, suhde kesti muutaman vuoden, oltii parikymppisiä ja se sitten loppui oikeastaan siihen että "tylsistyin" siihen naiseen ja samalla seksiäkään ei enää harrastettu tarpeeksi.
Nyt aikaa menny noin 10 vuotta sinkkuna ja tähän on oikeastaan tottunut eikä sitä enää edes oikein tarvitse naista mihinkään, tai no seksiä kyllä kaipaan mutta pärjään oman käden kanssa hyvin.
Lapsia minäkään en halua ja syitä tähän en ala luettelemaan.
Voisin jonkun hyvännäköisen naisen kanssa seurustella jos hän olisi mielenkiintoinen sekä seksiä hän ei pihtaisi.
Tyydytpä parisuhteessa vähään jos ainoa mitä odotat on tarpeeksi seksiä. kauniin naisen kanssa. - Oletko harknnut nuken hankkimista elävän ja tuntevan ja oman tahdon omaavan kumppanin asemasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä minulla oli samanlainen fiilis- juuri tuon parin viikon ajan.
Onko vika minussa? Myönnän etten ihan alfauros taisa olla näissä jutuissa, joten kyllä se on enemmän että Tinderdeitit, ne harvat mätsit suostuvat minun kanssani treffeille, ei päinvastoin.
Aloittaessani hommaa toiveikkaana vaatimuslistani oli seuraava: Naisen tuli olla uskovainen (tasapainoisella tavalla), minua nuorempi, sporttinen, kaunis, akateeminen, töissä, palkka vähintään 3500 e (tästä voidaan hyvistä syistä joustaa tilapäisesti), tasapainoinen, kohtelias, kielitaitoinen ja sivistynyt sekä lukenut ja elämäntyyliltään akateeminen, valmis sitoutumaan kunnolla.
Kun pari särkevää eroa oli saatu aikaan, tajusin että pascat siitä kuinka paljon kenellä on paljon omaisuutta ja palkkaa. PIkemminkin tuntui aina siltä, että ne varakkaat ääliöpimut alkaa heti tenttaamaan kesämökistä ja automerkistä.
No sitten tuo lukeneisuus. Opin ettei silläkään ole fitun väliä. Maisteri voi olla täysin idiootti joka ei ole lukenut muuta kuin seiskalehteä valmistumisensa jälkeen 10 vuoden aikana ja amis minua fiksumpi joka ahmii vaikkapa historiallisia romaanikirjoja. Usein maisterit ja muut akateemiset on ihme inisijöitä joilla on vain raha ja kulutus mielessä, vaikka itse tuli hankittua joku mukava bulgarialaisen filologian tutkinto. Ei se mitään, mies hankkii mukavan elämän koska penislisä.
Ja se ikä. Okei, ei tarvii olla nuorempi, mutta myönnän että esim. +10 v herättää vähän pelkoja vanhuuden varalle- kun olen 50 muutaman vuoden kuluttua, hän on jo 60 ja se on kieltämättä jo paljon, ja Jostain syystä naisia tämä ei tunnu yhtä paljon haittaavan.
Ja mitä muuta vielä. Listalta jäi jäljelle
-Uskovainen
-Tasapainoinen
Näistä en halunnut luopua. Nyt puoli vuotta olen seukannut aivan ihanan naisen kanssa jonka löysin viimeisenä oljenkortena:) Toivottavasti juttu kestää:)
Jännää, että joku etsii uskovaista ja tasapainoista elämänkumppania Tinderistä.
- uskovainen ja tasapainoinen nainen
Miksi Tinderistä ei voisi sellaista löytää?
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ikisinkkumiehenä ihmettelen omaa kelpaamattomuuttani ja ihmettelen myös naisten miesmakua. Jostain syystä minussa on jokin asia tai asioita jonka takia en kelpaa ja jostain syystä ne epäluotettavat miehet naisille kuitenkin kelpaavat?
Joskus nainen sanoi ääneen treffeillä että hän yleensä "löytää vain varattuja tai seksin perässä olevia miehiä". Silti antoi mulle "en nyt näe että tästä tulisi mitään"-pakit vaikka olin tosissaan parisuhteen perässä. Joo parempihan se on jatkaa niiden varattujen pánómiesten kanssa. Ei ollut kyse siitä että nainen löytäisi vain tuollaisia miehiä, oli kyse siitä että vain he täyttävät naisen kriteerit, mitä sitten lie olleet.
Tämä se jaksaa hämmästyttää. Treffailin ennen nykyisen, pidemmän, parisuhteen löytymistä jonkin aikaa parin naisen kanssa, joista molemmilla oli ainakin omien sanojensa mukaan vaikea edellinen parisuhde, jossa oli mitätöimistä ja haukkumista, siis lähinnä henkistä väkivaltaa. Meillä synkkasi henkisesti hyvin, molemmat kehuivat minua jopa komeaksi ja uskoisin, että he ymmärsivät heti että minä en ole sellainen kuin eksänsä. Olen myös vakitöissä, fyysisesti kunnossa, ei ylipainoa jne., mutta molemmissa noissa em. tapauksissa naisen kiinnostus vain lopahti jostain syystä ihan yhtäkkiä, ilman mitään järkevää syytä tai selitystä. Kaiken maailman kusipäillä ja "luusereilla" on lapsia, mutta itse en kelvannut siinä iässä yhdellekään naiselle... väkisinkin tulee mieleen, että joku vikahan minussakin on oltava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ikisinkkumiehenä ihmettelen omaa kelpaamattomuuttani ja ihmettelen myös naisten miesmakua. Jostain syystä minussa on jokin asia tai asioita jonka takia en kelpaa ja jostain syystä ne epäluotettavat miehet naisille kuitenkin kelpaavat?
Joskus nainen sanoi ääneen treffeillä että hän yleensä "löytää vain varattuja tai seksin perässä olevia miehiä". Silti antoi mulle "en nyt näe että tästä tulisi mitään"-pakit vaikka olin tosissaan parisuhteen perässä. Joo parempihan se on jatkaa niiden varattujen pánómiesten kanssa. Ei ollut kyse siitä että nainen löytäisi vain tuollaisia miehiä, oli kyse siitä että vain he täyttävät naisen kriteerit, mitä sitten lie olleet.
Tämä se jaksaa hämmästyttää. Treffailin ennen nykyisen, pidemmän, parisuhteen löytymistä jonkin aikaa parin naisen kanssa, joista molemmilla oli ainakin omien sanojensa mukaan vaikea edellinen parisuhde, jossa oli mitätöimistä ja haukkumista, siis lähinnä henkistä väkivaltaa. Meillä synkkasi henkisesti hyvin, molemmat kehuivat minua jopa komeaksi ja uskoisin, että he ymmärsivät heti että minä en ole sellainen kuin eksänsä. Olen myös vakitöissä, fyysisesti kunnossa, ei ylipainoa jne., mutta molemmissa noissa em. tapauksissa naisen kiinnostus vain lopahti jostain syystä ihan yhtäkkiä, ilman mitään järkevää syytä tai selitystä. Kaiken maailman kusipäillä ja "luusereilla" on lapsia, mutta itse en kelvannut siinä iässä yhdellekään naiselle... väkisinkin tulee mieleen, että joku vikahan minussakin on oltava.
Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.
Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa.
Jätä miehet rauhaan sarjadeittaaja
Muista sinä jatkossa että kun kirjoitat tänne, muut voivat tehdä kirjoitusistasi just sellaisia tulkintoja kuin haluavat ja just niin paljon kuin haluavat. Ei se kiellettyä ole, vaikka se voi joskus kirjoittajan tunteisiin mennäkin.
Ehkä sillä naisella oli kokemusta samasta mistä useilla muillakin deittailijoilla, että profiili ja kaikki sanomiset pitää kääntää toisin päin, niin ollaan huomattavasti lähempänä totuutta. Hänen harmikseen se ei tuolla kerralla sitten pätenytkään.