Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Olen bodypositiivinen nainen ( 160cm / 176kg). Saan seuraa halutessani. Ulkomaalaiset miehet käyvät kuumana reheviin, antaviin ladyihin. Ikäkään ei ole este.
Mulla sama pituus, painoa 100 kiloa. En ole bodypositiivinen. Enkä halua ulkomaista miestä. Mutten usko saavani suomalaista, koskaa ymmärrettävästi harva tykkää lihavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on se valitettava todellisuus. Itsekin sinkkuilin pari vuotta ja sain pelkkää paskaa niskaan. Löysin viimein miehen, joka ei viheltänyt peliä poikki kuukauden tapailun jälkeen, mutta olen joutunut tekemään aika paljon myönnytyksiä tässä suhteessa. Mies ei vastaa elämäntilanteeltaan, ulkonäöltään tai luonteeltaan yms ihan sitä mitä toivoin. On kuitenkin ihan perus kunnollinen tyyppi. Päätin, että parempi vähän joustaa vaatimuksissa, ettei jää yksin. Nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia ja suhde on ollut välillä yhtä vuoristorataa. Silti olen mieluummin mieheni kanssa kuin etsisin vielä puolisoa ja treffailisin eri ihmisiä. Se treffailuvaihe oli kyllä elämäni kauheita aikaa. Valitettavasti ne parhaat miehet pariutuu 20-25-vuotiaina pitkään suhteeseen eivätkä enää palaa markkinoille.
Itse menin kolmekymppisenä (vuosien sinkkuilun jälkeen) yhteen miehen kanssa samoista lähtökohdista. Ei suurta rakastumista (puolin eikä toisin), mutta monet asiat loksahtivat kohdalleen. 2 itserakennettua taloa, 3 lasta, 2 koiraa ja 15 vuotta myöhemmin odotamme, että lapset saavat peruskoulunsa loppuun ja sen jälkeen menee lusikat jakoon. Parisuhde on mennyt myrkylliseksi, varmasti osittain siksi, ettei alunperinkään tunnepuoli ollut kunnossa. Tiedän kyllä tuttavapiiristiä muunlaisiakin tarinoita, joissa pari yhdessä on kasvanut rakkauteen ja kiintymykseen. Toisaalta ei ne suuret tunteetkaan alussa aina tarkoita pitkää ja onnistunutta parisuhdetta. Tärkein lienee tahto tehdä asioita parisuhdetta priorisoiden ja tämä tahto meiltä puuttuu - kummaltakin. Pointtina keskusteluun kai se, että parisuhteen tulevaisuutta on lähes mahdoton ennustaa, missään tilanteessa.
Minä en päässyt oikein edes alkuun treffailussa.
Yksi mies poisti matchin hetken viestittelyn jälkeen, kun sanoin, että nyt heti ei sovi soitella. Täysin vieras ihminen, olin töissä enkä halunnut antaa numeroani kelle tahansa.
Yhden miehen tapasin kerran, kävelyllä. Hän pyysi "jatkoille" luokseen saunomaan. En lähtenyt, sanoin että vähän voisi ensin tutustua. Hän pyysi vielä samana iltana uudestaan ja että olisin yötä arki-iltana ennen aikaista työvuoroani. En edelleenkään mennyt, mutta sovittiin, että nähdään lähipäivinä uudestaan. Mies poisti matchin ja katosi.
Kolmannen tapasin kahvilla, oli ihan kivaa ja viestiteltiin sen jälkeen ja piti nähdä toinenkin kerta. Miehestä ei kuulunut mitään.
Neljäs lopetti viestimisen, kun minulle ei sopinut, että hän tulee yöllä käymään. Ei oltu tavattu eikä viestitty aiemmin.
Tämä kaikki saman päivän aikana. Riitti, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
"Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.
Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa."
Ei päde väite naisen halusta tulla alistetuksi(!?) ainakaan minun kohdalla!!! Itse haluan miehen joka huolehtii myös mun turvallisuudesta. Ulkomuoto saisi olla minua kookkaampi mutta urheilullinen. Luulen että nössömpi jättäis tiukan paikan tullen naisen yksin, oli kyse millasesta uhasta tahasa henkinen taikka fyysinen.
En alapeukuttanut, jos sillä on mitään merkitystä mutta itse (miehenä, joka haaveksii ajoittain oman kumppani löytämisestä) elän kai jonkinlaisessa turvallisuus kuplassa. Tai mikä olisi oikeampi ilmaisu. En näet oikein koe tai tunne, että minun tehtäväni tai roolini parisuhteessa olisi olla ja toimia, jotenkin erityisesti naisen suojelijana. Mitä tämä edes käytännössä tarkoittaisi. En muista itse kohdanneeni oikeastaan juuri koskaan merkittävää fyysistä tai henkistä uhkaa
En ole erityisen kookas (keskimittainen, ei ylipainoa). Jos ajattelen, että miten voisin ehkä jonkinlaista turvan tunnetta luoda on, että haluan olla se johon voidaan luottaa. En ole erityisen menetynyt tai rikas mutta menoni olen pystynyt maksamaan ja kämppäni pitämään siistinä Itselleni tuo turvaa myös se, että vaikka olen vuosia ollut sinkku, niin minulla on läheisinä niin miehiä kuin naisia, joilta olen vuosein saatossa saanut tukea ja apua. Ja joita itse olen yrittänyt tukea ja tsempata omalta osaltani. Ja kai jollain lailla onnistunutkin, koska minuun halutaan edellen olla yheyksissä; muutoinkin kuin silloin kun halutaan ja odotetaan minulta jotain erityistä. Yritän itsekin muistaa läheisiäni muulloinkin kuin silloin kun haluan saaavani heiltä jotain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Mitä tarkoittaa nämä karuselli-viittaukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Mitä tarkoittaa nämä karuselli-viittaukset?
Munakaruselli, nainen hyppää yhden munan päälle ja ratsastaa kunnes löytyy kovemman statuksen omaava muna miehen kaveriseurasta ja hyppii sen päälle aina vain eteenpäin hypergamialla kohti menestystä.
Minä en ole edes aloittanut treffailua juuri tästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Monet naiset kylläkin jatkaa sitä tuhoon tuomittua kierrettään. Valitetaan niistä paskoista miehistä että sellasen ja sellasen kaa en ainakaan enää oo ja kas kummaa, seuraava ukkeli onkin taas yllättäen juuri sellainen. Eikö tätä vaan itse muka tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on omanlaisensa peli. Kumpikin esittää hiukan parempaa versiota itsestään kuin todellisuus. Siihen kuvaan kumpikin toisessa ihastuu. Samaa dynamiikkaa kehitetään vuosien varrella, ja pikkuhiljaa se parempi minä on aina vaan helpompi saavuttaa. Rehellisyyttä voi alkaa annostella pikkuhiljaa siinä vaiheessä, kun on yhteisiä lapsia, yhteinen asuntolaina ja sitoutuminen muutenkin varmaa. Niin se vaan menee. Miehen pitää esittää anteliasta, suurpiirteistä ja miehekästä, naisen ymmärtäväistä, lempeää ja naisellista. Totuus voi olla ihan mitä vaan.
Kuuleppas! Ite aloin seurustelemaan 17- vuotiaana, tyttöystävä oli silloin just täyttämässä 16.
Tapailtiin, käytiin kavereilla, ulkona tms. Tein hänelle aika nopeesti selväksi, mitä haluan. Ja pääasia oli seksi!!!
Mitään en esittänyt, parhaista puolista puhumattakaan. Eikä hänkään.
Vielä ollaan yhdessä yli 4-kymppisinä ja pari lasta.
Väitän, että jos hän olisi pihdannut tai esittänyt jotain prinsessaa, olisi lähtenyt vaihtoon.
Tein heti alussa selväksi, että pitää antaa, jos meinaa saada!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lopettaisit niiden top 1% miesten jahtaamisen, ja huomaisit ne tavallisemmatkin miehet?
Ja ei, en sano että pitäisi mitään olmia tai puliukkoa ottaa, vaan ihan normaali, mukava ja työssäkäyvä mies.Suomessa on 70 000 miestä enemmän kuin naista ikäluokassa 20-39, joten kyllä taitaa melkoiset naisten markkinat olla.
Jokainen ap:n tavalla ul_iseva takuuvarmasti jahtaa niitä kaikkein halutumpia miehiä, joilla on varaa valita.
En menisi takuuseen. Naiset täällä kertovat, että mies, joka huoli vain testiajettavaksi, oli joku tavis sahuri tai ihan perusmies kalankannattelukuvalla. Kaikkiko heistä valehtelevat?
Otetaan nyt esimerkiksi tuosta toisesta pitkästä ketjusta Kauppisen Topi, joka yhtäältä itkee telkkarissa, ettei kelpaa kellekään, on köyhä ja puuttuu kasipäkkivatsa ja jättileuka. Toisaalta oli käyttänyt vain testiajettavana naista, joka oli luullut, että ollaan tosissaan, samalla oli etsinyt muita naisia tinderistä. Millä tavalla tuollainen mies on liian tasokas, enemmän kuin tavallinen ja 1%? Millainen sitten olisi riittävän tavallinen?
Mun kohdalla ainakin kyseessä oli ennemminkin peräkammarin pojat kuin mitkään top 10 alfat, koska heitä juuri pidän epäilyttävinä. Ja koska olen itsekin matalasti koulutettu, olen tapaillut samanlaisia miehiä, vähän semisyrjäytyneitä. Ei ne naisia kusettavat miehet todellakaan aina ole mitään unelmaprinssejä ulkonäöllisesti tai muutenkaan. Itse asiassa luulisi sellaisen miehen jolla on koko paketti kunnossa saavan naisia ilmankin, että pitää valehdella heille ja esittää muuta kuin oikeasti on?
M46 kirjoitti:
Kukaan ei uskoisi tarinaani jos kertoisin. Koko syksy on ollut aika painajaista ja se on pitkälle omaa syytäni. Olen ollut sellaisessa paineessa ja prässissä, että olen ollut pakotettu miettimään omaa käytöstäni ja elämää. Haluan olla hyvä tyyppi enkä suinkaan idiootti. Silti olen toiminut ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa kuin idiootti ja häpeän sitä.
Kyse ei ole ollut siitä etten tietäisi miten muita ihmisiä pitää kohdella. Kyse on ollut siitä, että olen jostain syystä unohtanut sen ja toiminut liian itsekkäästi. En siis ole paha ihminen joka ei välittäisi vaan olen toiminut todella ajattelemattomasti ja liian itsekkäästi. Olen kuluttanut samalla muiden ja omaa aikaani.
Syksy on ollut painajaista mutta olen tavallaan ansainnut sen. Olen luvannut itselleni, että en jatka vääriä toimintatapojani ja otan itseäni niskasta kiinni. En halua aikanani lähteä maailmasta niin, että ihmiset ajattelisi minusta huonoa. Kun en kerran ole ilkeä ja paha ihminen niin on typerää että olen toiminut välillä aika idioottimaisesti. Ainoa mahdollisuus on se että tästä kriisistä seuraa jotain hyvää. Ja se hyvä on se, että ilman tätä kokemusta olisin varmaan jatkanut vääriä toimintatapojani pidempään.
Se mitä itseltäni odotan on se etten alita enää omaa rimaani koska pystyn parempaan ja en ole pahantahtoinenkaan. Joudun luottamaan siihen, että kun korjaan omat tapani ja elämäni niin muutkin voisi joskus antaa anteeksi mokailuni. Kaikki ihmiset tekee joitakin virheitä elämässä ja kun itse tiedostaa ongelmansa niin asioita voi myös muuttaa.
Se miksi kirjoitin tästä tähän ketjuun johtuu siitä, että ketjun otsikko pisti silmään ja tavallaan löysin monien teksteistä itseni negatiivisessa mielessä. En halua olla sellainen luuseri joka ei pysty parantamaan. Pystyn paljon parempaan ja haluan olla tulevaisuudessa aidosti herrasmies. Jos en tekisi muutosta ja oppisi ja käyttäisi hyödyksi tätä kriisiä ja opetusta, niin silloin olisin toivoton tapaus.
M46
Tsemppiä sinulle muutokseen! ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs noi green flagit ovat? Missä olet näihin miehiin tutustunut?
No vaikka että on helppo olla ja jutella toisen kanssa, asioista on pystytty keskustelemaan avoimesti (myös erimielisyyksistä), että toinen on johdonmukainen teoissaan ja sanoissaan, että ei tartte miettiä missä toinen on tai mitä se tekee vaan alusta saakka vallitsee sellainen luottamus ja hyvä fiilis toisesta, eikä toinen myöskään koko ajan kyttää ja kyylää sinua, että on yhteisiä arvoja ja tulevaisuudensuunnitelmia, että toinen kunnioittaa sinun lisäksi myös muita ihmisiä (miten puhuu toisista ja kohtelee toisia).. jne. Eli ihan tuollaisia tavallisia asioita, mitkä ei kuitenkaan selkeästi ole monenkaan kanssa itsestäänselvyyksiä (niiden kanssa en siis sitten olekkaan tapaillut sen enempää).
Se on todella hajottava tunne kun luulet että kaikki on hyvin ja olet jo vähintäänkin ihastunut, niin sitten toinen kääntää kelkkaa ja pudottaa jonkun pommin ja sit juttu onkin siinä. Pahimmillaan käynyt niin että aamulla halitaan ja pussaillaan heipat ja hyvät työpäivät. Tapailtu useampi kuukausi. Ja sit samana iltana klo. 20 minut on jätetty tekstiviestillä. Olen henkisesti melko vahva (etenkin nyt kun aattelen mitä olen joutunut käymään läpi), mutta kuinka monta kertaa ihmisen psyyke kestää tuollaista? Ihan uskomatonta p*skaaaaaaaa.
ap
Pitäisi olla seurusteluetiikan kurssi. Ja edellyttää vahva eettistä suhtautumista seurusteluun. Eli henkilöt, jotka ovat sitoutuneet lausuttuihin arvoihin, seurustelevat saman arvopohjan omaavien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Jotkut naisethan ovat niin oman psykologisien taitojensa vankeja, että mies valehtelee silloinkin, kun sanottu totuus ei sovi heidän kehittämäänsä tarinaan. Esimerkiksi usein kerron eronneeni ja kun kysytään eron syitä, kerron avoimesti tulleeni petetyksi. Jos naisella onkin tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ole häntä kohtaan niin usein alkavat kysymykset, joista voi päätellä, että kykyäni sitoutua epäillään tai sitten epäillään sitä, voinko luottaa enää naiseen. Olen seurustellut eron jälkeen pari kertaa eikä kummallakaan kerralla ollut pienintäkään ongelmaa mun sitoutumisessa eikä luottamisessa naiseen. Kuitenkin joidenkin naisten on helpompi uskoa minun olevan valheellinen itsestäni kuin uskoa, että todellisuudessa en vain ole kiinnostunut juuri heistä kumppaninani.
Itselläni on myös tällaisia kokemuksia. Minullakin on joitain suhteita eroni jälkeen, ja eräs nainen syyllisti minua, että jotenkin johdin harhaan, ja hän yritti väkisin sitouttaa jo toisesta näkemisestä lähtien epänormaalin paljon. Yritin tutustua rauhassa ja katsoa, miten hyvin sovimme toisillemme jne. Eräs nainen puolestaan vaikutti hyvin kiinnostuneelta ennen ensitapaamistamme. Sitten nähtiin, ja hän jatkuvasti kyseli menneestä suhteestani ja kertoi omastaan ja omista traumoistaan sen käsittelyssä. Lopulta hän vielä totesi viestillä, ettei me taideta ihan olla samantyyppisiä ja vetosi vielä piirteisiin, joita nimenomaan olin jo profiilissani ja viesteissä etukäteen kertonut piirteikseni.
Eli jotkut haluavat naulita sitoutumisen välittömästi ja toiset taas eivät anna edes mahdollisuutta tutustua. Näyttää siltä, että naiset menevät lähinnä olettamuksien voimalla. Jos heidän omassa päässään kehittelemät olettamukset osuvat käytännössä kohdalleen, he ovat myytyjä. Jos ne eivät osu, niin mitään ei ole tehtävissä.
Tämä, niin tämä. Jos et ole prikulleen sellainen kuin nainen on päässään kuvitellut ja halunnut, se on game over. Mitään mahdollisuutta ei ole löytää miestä sellaisena kuin hän on, työstää asioita tai rakentaa suhdetta yhteen kasvaen. Sen pitää olla heti valmis paketti ja täsmälleen fantasiaan sopiva.
Kommunikaatio!
Parisuhteille pitäisi olla neuvola ja pakollinen tehtäväkirja.
Kyllä. Ja sitten vähän taistelutahtoa ettei heti luovuteta, jos kuitenkin pohja on kunnossa eli luottamus, rehellisyys ja sellaiset asiat. Muutamassa kuukaudessa aletaan vinkua että ei tämä toimi, vaikka ei ole edes puhuttu mistään ongelmista jotta niille voisi tehdä jotain.
Tätä minäkin peräänkuuluttaisin. Oma suhde oli alussa menossa katkolle, kun olin sanonut miehelle jonkun asian, mikä hänelle oli totaalinen turn off. Hän oli sitten päättänyt että tällaisen ihmisen kanssa ei hän halua mitään vakavampaa virittää.
Ensinnäkin hän oli käsittänyt sanomani asian täysin väärin. Toiseksi hän vain hiljaa omalta puoleltaan päätti että tämä oli sitten tässä. Hän ei siis silloin mitenkään edes vihjannut, että kyseinen asia on kynnyskysymys eikä yrittänyt siitä keskustella. Asia tuli esiin vasta myöhemmin kun keskusteltiin miksi hän ei halua sitoutua. Tämä saatiin selvitettyä ja sitten kyllä sitouduttiinkin, mutta säikähdin tosi paljon että miten pienestä onkaan asiat kiinni. Nykyään olen vannottanut että sanoo, jos joku asia ei miellytä. Mä olen kyllä valmis muuttumaan tai edes kompromisseihin rakkaani vuoksi monessakin asiassa, harvat asiat ovat minulle sellaisia että ne menisivät kaiken muun edelle.
Mietin, että voiko olla ap:nkin kokemukset tuollaisia, että on tullut sanottua jotain josta toinen vain vetää omat johtopäätöksensä.
Kommunikaatio on kyllä ihan ensisijainen ja tärkein <3
Mulla on myös tapahtunut näitä väärinkäsityksiä ja hölmöin niistä oli murre-erosta johtuva. Siis kun eri murteissa sama sana voi tarkoittaa eri asiaa. Ihmettelin miksi mies yhtäkkiä muuttui oudoksi. Lopulta sain häneltä ongittua mikä oikein vaivaa ja selvisi, että tämä yksi ainut sana oli jäänyt häntä vaivaamaan ja hän pyysi minulta lisäselvitystä siihen. Hän siis ei ollut ymmärtänyt niin kuin sen tarkoitin, koska hänen murteella se tarkoitti jotain ihan muuta.
Ja vaikka se asia lopulta selvisi, hän oli jo kaikessa kaunassaan ehtinyt muodostaa minusta todella ärsyttävän mielikuvan ja tilanne oli jo niin tulehtunut, että annettiin sitten vain olla. Aika pelottavaa kuinka yksikin väärä sana voi pilata kaiken!
Murteiden lisäksi ihmiset voivat muutenkin ymmärtää toisiaan väärin. Esimerkiksi huumori voi olla toisella sellaista mikä loukkaa toista. Tähänkin olen törmännyt, että joku huumorilla heitetty juttuni on otettu tosissaan. Ja kiva kuulla siitä sitten vasta jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M_41 kirjoitti:
Tiedän ikävä kyllä, että moni mies, joka voi, ei useinkaan halua sitoutua helposti tai ei sitoudu ollenkaan. Vaikka kertoo etsivänsä parisuhdetta, ei halua kuin treffailla naisia, ja harrastaa irtoseksiä.
Tuolla aikaisemmin kirjoitti joku nainen, joka on tapaillut miehiä, jotka eivät kiinnostu, pelailevat tai menevät kaverizonelle, koska eivät saa seksiä.
Näin on.
Moni mies, etenkin sellainen, jolla on varaa valita, ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostua naisesta, joka ei halua jo viimeistään viidensien treffien jälkeen seksiä.
Silloin mies alkaa roikuttamaan naista varalla, etsiessään muita naisia. Hän vastailee viesteihin satunnaisesti, ei viestittele juurikaan itse, koska on kiireinen esimerkiksi Tinderissä.
Saattaa vaivautua tapailemaan vielä silloin tällöin, lähinnä aikaa tappaakseen, ilman mitään varsinaista kiinnostusta. Tapailee naista kaverina, vaikka ei vaivaudu tätä naiselle edes kertomaan.
Sitten kun kiinnostavampi nainen on näköpiirissä (ja on mahdollisesti jo harrastanut tämän kanssa seksiä), mies yksinkertaisesti ghostaa tai parhaassa tapauksessa ilmoittaa tekstiviestillä, ettei halua tavata enää.
Ikävä kyllä - sinkkumiehet eivät parane vanhetessaan. Kunnolliset miehet löytävät parisuhteen tai eivät edes alun perin eroa pitkistä parisuhteistaan.
Outoa on. Miksi ihmeessä ei voi heti kertoa totuutta, ettei etsi parisuhdetta!
Vierailija kirjoitti:
M_41 kirjoitti:
Tiedän ikävä kyllä, että moni mies, joka voi, ei useinkaan halua sitoutua helposti tai ei sitoudu ollenkaan. Vaikka kertoo etsivänsä parisuhdetta, ei halua kuin treffailla naisia, ja harrastaa irtoseksiä.
Tuolla aikaisemmin kirjoitti joku nainen, joka on tapaillut miehiä, jotka eivät kiinnostu, pelailevat tai menevät kaverizonelle, koska eivät saa seksiä.
Näin on.
Moni mies, etenkin sellainen, jolla on varaa valita, ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostua naisesta, joka ei halua jo viimeistään viidensien treffien jälkeen seksiä.
Silloin mies alkaa roikuttamaan naista varalla, etsiessään muita naisia. Hän vastailee viesteihin satunnaisesti, ei viestittele juurikaan itse, koska on kiireinen esimerkiksi Tinderissä.
Saattaa vaivautua tapailemaan vielä silloin tällöin, lähinnä aikaa tappaakseen, ilman mitään varsinaista kiinnostusta. Tapailee naista kaverina, vaikka ei vaivaudu tätä naiselle edes kertomaan.
Sitten kun kiinnostavampi nainen on näköpiirissä (ja on mahdollisesti jo harrastanut tämän kanssa seksiä), mies yksinkertaisesti ghostaa tai parhaassa tapauksessa ilmoittaa tekstiviestillä, ettei halua tavata enää.
Ikävä kyllä - sinkkumiehet eivät parane vanhetessaan. Kunnolliset miehet löytävät parisuhteen tai eivät edes alun perin eroa pitkistä parisuhteistaan.
Outoa on. Miksi ihmeessä ei voi heti kertoa totuutta, ettei etsi parisuhdetta!
Etsiihän. Mutta naisen pitäisi olla aivan erityinen että miehen kiinnostus säilyy jossei seksiä heru kohtuullisessa ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin lopetin, päättelin ettei minussa ole enää varaa rikkoa mitään.
Tämä itselläkin mielessä ja oli kuin olisin samoin kirjoittanut. Tosin itse en ole edes aloittanut tuota kaikkea vielä. Olen alle 30-vuotias ja en ole koskaan seurustellut. Silti itsekin tiedän sen kuinka vähän enää kestäisin kaikkea ikävää muilta ihmisiltä. En sen takia oikein pärjäisi siinä "pelissä" mukana. Ymmärrän sen myös, ettei kenenkään tarvitse "pelastaa" minua, mutta samalla en halua rikkoa itseäni enempää. En muutenkaan luota ihmisiin oikeastaan lainkaan ja vaikeaa tutustua. Voin senkin takia miettiä sitä jos tutustuisin johonkin ihmiseen ja hän vaikuttaisi mukavalta, mutta sitten matto vedettäisiin alta. En kestäisi varmaan sitä. Ehkä ystävän yms ihmisen kohdalla tuo vielä menisi, mutta jos parisuhteesta kyse ja luottaisi toiseen niin paljon niin kyllä se olisi surullinen hetki tajuta jos toinen en vaan esittänyt ja samalla kaikki murenisi hetkessä. Tämä on yksi syy miksi en ole lähtenyt siihen "peliin" mukaan.
Suojelen tavallaan itseäni ja samalla olen yrittänyt toipua kaikesta ( olin kiusattu hyvin pitkään) ja sillä tavalla vahvistua ihmisenä. Nyt en vaan tiedä sitä olenko koskaan tarpeeksi vanha lähtemään siihen kaikkeen mukaan. Samalla tähän tietysti vaikuttaa sekin jos ei tapaa kiinnostavaa ihmistä yms asiat. Minusta se vaatii silti aika paljon jos pystyy siihen kaikkeen ja pärjää siinä. Ei varmaan kaikista ole ja ymmärrän sen. Sitten ikää tulee niin vähitellen mietin sitä, että jään varmaan sinkuksi ainiaaksi tällä menolla. Välillä se on ikävä ajatus, mutta joskus helpottavakin ja mietin, että säästän itseäni ja voimiani. Ei minusta tällä hetkellä olisi parisuhteeseen muutenkaan. Voi olla etten ryhdy siihen koskaan. Itsessäkin siis vikaa ja olen epävarma ihminen. Ymmärrän myös sen, että moni onnistuu ja pärjää tässäkin "pelissä" hyvin.
Näinhän se on, että jos on jo muutenkin arka, ulkopuolinen, kokematon ja herkkä ihminen, ei kestä ihmissuhdekolhuja samalla tavalla kuin he, jotka on tottuneet nuoresta asti siihen kuinka ihmiset elämässä tulee ja menee. Nurkan takana on aina joku uusi. Tätähän meille kerrotaan normaalina, että ihmissuhteet muuttuu ja vaihtuu. Kaikilla se ei mene niin. Useimmilla isoimmat itkut ja kriisit on koettu silloin teininä vanhempien hoteissa jo ja niistä on opittu ja vain vahvistuttu. Ajatuskin siitä, että pitäisi aloittaa se koko kasvuprojekti vasta myöhemmällä iällä on liian raskas. Ja kun jokainen vähäinenkin yritys on ollut täys katastrofi, niin ei tässä ole oikein varaakaan enää mihinkään masentumisiin ja sairaslomiin töistä. Ennemmin keskittyy siihen työssä jaksamiseen ja yksinolosta hyvien puolien ilakointiin, kuin että sekoittaa elämänsä taas jollain ihastumisilla. Onneksi iän myötä olen ainakin itse tottunut yksinoloon aika hyvin. Nuorena se oli vaikeaa, kun vielä etsi sitä omaa identiteettiään ja välitti vahvasti muiden ihmisten mielipiteistä. Iän myötä onneksi aina vain vähemmän näyttää kiinnostavan muiden mielipiteet minusta. Ikävästi se kyllä näkyy sitten myös ulkonäössä, etten jaksa enää edes yrittää kaunistautua koska ei vaan kiinnosta enää muiden miellyttäminen. Tiedostan liikaa oman kelpaamattomuuteni, joten miksi edes yrittäisin näyttää nätiltä?
Ihan täysin allekirjoitan aloittajan ajatukset, sen enempää avaamatta. Taas tänään vahvistui kokemukseni asiasta. Onnettoman surkeaa ja sydämetöntä.
OT: mutta aseksuaalina sovinistina on hauskaa seurata naisten surkeutta.
Vieraskoreus katoaa tuttuuden ja rutiinien myötä. Sympatiat teille naisille, minusta riittää vain yhdelle, valitsemallein naiselle joka valitsi minut onnellisen☺
Ei kuulosta erityisherkältä, vaan ihan normaalilta ihmiseltä, joka olettaa että hänelle ollaan rehellisiä, ja on itsekin muille rehellinen.