Lue keskustelun säännöt.
Miksi perheestä haaveilevat naiset suostuvat avioehtoon
13.11.2021 |
Kysymys otsikossa. Mielestäni avioehdosta keskusteleminen keskittyy liikaa luottamuksen ympärille, kun kyse on kuitenkin taloudellisesta sopimuksesta. Miten jotkut naiset uskaltavat jäädä vuosiksi perhehoitovapaille ja pitää huolta miehen geeniperimän elossa pitämisestä jopa vuosikymmeniä ilman minkäänlaista taloudellista turvaa? En voisi kuvitellakaan suostuvani sellaiseen diiliin, missä jään itse vuosikymmeneksi työelämän ulkopuolelle, menetän siltä ajalta eläkkeet, vaikeutan pääsyäni takaisin työelämään ja käytännössä ulkoistan täysin varakkuuden kerryttämisen miehelle. Liian riskaabelia ottaen huomion miten moni mies haluaa erota keski-ikäisenä ja päättää lähteä uuden (ja nuoremman) naisen perään. Sitten vaan kadulle asumaan? Avio-oikeus takaisi tässä tilanteessa ainakin reilun osituksen, vaikka ei tosin välttämättä suuria summia. Ymmärrän täysin, että perinnöt, yritysten omistajuudet ja avioliittoa edeltävät investoinnit on jätetty avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta mielestäni olisi pelottava ajatus ettei avioliiton aikana kerrytettyä omaisuutta jaettaisi eron hetkellä tasan. N28
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankkia lapsia jos lasten taloudellinen asema ei ole turvattu? Ja jos isän taloudellinen asema on turvattu mutta hän ei halua turvata sitä lapsilleen miksi isä ei voisi jäädä perhevapaalle?
Ei enemmän tienaavan kannata jäädä kotiin. Se on kaikille huonompi vaihtoehto. Lasten taloudellinen asema on turvattu, koska lasten ei ole erossa pakko mennä äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioehto kunniaan kirjoitti:
Kummatko ne yleensä naimisiin haluavat? Kummatko yleensä ovat aloitteellisia lastenhankinnan suhteen? Ketkä pettävät enemmän ja ketkä ovat aloitteellisia 70%:ssa avioeroista?
Miksi miehet suostuisivat tuohon kaikkeen, jos riskinä olisi vielä omaisuudenkin menetys?
Miehet haluavat naimisiin. Mutkin on vihitty kahdesti. Ensimmäinen oli vauvakuumeilijakin. En tietenkään olisi suostunut mihinkään avioehtoon ja sitten vielä lapseenkin, niin päin se ennen meni.
Kaksi asiaa:
a) lapset haluaa hankkia selvästi useammin nainen, ei mies - jeesustelu hyvää hyvyyttään miehen lapsien kasvattamisesta on karseaa kaksinaamaisuutta
b) lasten hankkiminen ei ole mikään syy olla "poissa työelämästä vuosikymmeniä" - puoli vuotta per puoliso riittää ja sitten lapsi voi mennä päiväkotiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää valmistautua eroon ennen lapsien hankkimista?
Harva menee naimisiin aikomuksenaan erota, mutta silti puolet avioliitoista päättyy eroon. Tilastollisesti eron riski on merkittävä, ja mielestäni siihen on järkevää varautua taloudellisesti fiksuin päätöksin. Ainakaan ei mene naimisiin rahasta, vaan rakkaudesta. AP
Miksi avioehto on huono jos ei mene naimisiin rahasta? Siihen voi itse vaikuttaa kuuluuko viiteenkymmeneen prosenttiin, koska suurin osa eroista on naisten alulle laittamia.
Eronneet naiset puhuvat sellaisista asioista kuten miehen alkoholismi, väkivaltaisuus, osallistumattomuus perheen elämään ja askareisiin. Tällaisten syiden takia naiset hakevat eroa.
50% avioliitoista päättyvät eroon, mutta en usko 50% miehistä olevan väkivaltaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla näköjään on edelleen kova tarve kärkkyä miesten rahoja. Saisivat hävetä.
Juuri tälläisten hokemien takia moni nainen jättää taloudellisen selustansa turvaamatta ja suostuu automaattisesti avioehdon allekirjoittamiseen ajattelematta asiaa sen enempää. Kyse ei ole epäluottamuslauseesta eikä rahojen kärkkymisestä, vaan kysehän on ainoastaan omaisuutta mikä on yhdessä hankittu. Miten kyseessä olisivat edes silloin miehen rahat? Toki mies on ne tienannut käymällä töissä, mutta onhan se perhekin päätetty perustaa yhdessä eikä kodinhoitoon osallistuminenkaan arvotonta ole, vaikkei sitä BKT:ssä mitatakaan. AP
Vierailija kirjoitti:
Kaksi asiaa:
a) lapset haluaa hankkia selvästi useammin nainen, ei mies - jeesustelu hyvää hyvyyttään miehen lapsien kasvattamisesta on karseaa kaksinaamaisuutta
b) lasten hankkiminen ei ole mikään syy olla "poissa työelämästä vuosikymmeniä" - puoli vuotta per puoliso riittää ja sitten lapsi voi mennä päiväkotiin
Ihan sama kumpi niitä lapsia haluaa enemmän, jos niitä on kuitenkin yhdessä päätetty hankkia. Monilla on myös yhteinen sopimus siitä, että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia ja palaa työelämään vaikka nuorimmaisen ollessa 3-vuotias. Sekin on yhteinen päätös, ja nainen on sen uskaltanut tehdä koska kokee miehen turvaavan talouden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle sopii miehenä hyvin se että jään kotiin loisimaan työttömänä kun vaimo tekee uraa johtoasemassa. Sitten jos häntä ei enää kiinnosta mun elättäminen niin erotaan ja saan puolet hänen tienesteistään, ihan ok mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankkia lapsia jos lasten taloudellinen asema ei ole turvattu? Ja jos isän taloudellinen asema on turvattu mutta hän ei halua turvata sitä lapsilleen miksi isä ei voisi jäädä perhevapaalle?
Ei enemmän tienaavan kannata jäädä kotiin. Se on kaikille huonompi vaihtoehto. Lasten taloudellinen asema on turvattu, koska lasten ei ole erossa pakko mennä äidille.
Juuri noin että lapset ei ole vain äidin "omaisuutta". Heidän taloutensa toki voi olla turvattu ihan riippumatta siitä asuvatko he huonommin vai paremmin tienaavan vanhemman luona vai asuuko vanhemmat yhdessä oli tuloeroja tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä menisi naimisiin ilman avioehtoa. Olen raatanut selkä väärässä töitä asuntoni ja muun omaisuuteni eteen, enkä halua ottaa riskiä, että joudun niistä luopumaan miehen takia. Toki jos mies lapsia haluaisi, hänen pitäisi maksaa minulle eläke ajalta, jolloin en voi olla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla näköjään on edelleen kova tarve kärkkyä miesten rahoja. Saisivat hävetä.
Juuri tälläisten hokemien takia moni nainen jättää taloudellisen selustansa turvaamatta ja suostuu automaattisesti avioehdon allekirjoittamiseen ajattelematta asiaa sen enempää. Kyse ei ole epäluottamuslauseesta eikä rahojen kärkkymisestä, vaan kysehän on ainoastaan omaisuutta mikä on yhdessä hankittu. Miten kyseessä olisivat edes silloin miehen rahat? Toki mies on ne tienannut käymällä töissä, mutta onhan se perhekin päätetty perustaa yhdessä eikä kodinhoitoon osallistuminenkaan arvotonta ole, vaikkei sitä BKT:ssä mitatakaan. AP
No minkäköhän takia nainen ei sitten sitoudu siihen yhteiseen perheeseen ja avioliittoon vaan hakee eroa? 80% kuitenkin on tilastollisesti naisia jotka avioeroa hakevat. Ennen avioliitto oli oikeasti lupaus yhteisestä tulevaisuudesta mutta ei nykyään enää. On vain normaalia että mies haluaa suojata omaisuutensa ja edes osan elämästään tässä vallitsevassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[…]mielestäni olisi pelottava ajatus ettei avioliiton aikana kerrytettyä omaisuutta jaettaisi eron hetkellä tasan.
Miksi omaisuus pitäisi jakaa tasan vain siksi, että se on kerrytetty avioliiton aikana? Yhteisissä nimissä oleva omaisuus on tietty luku erikseen, mutta ei omaisuuden hankkimisen ajankohta tee siitä yhteistä. (Sitä paitsi erossa ei omistusoikeus sinänsä muutu, vaikka avioehtoa ei olisikaan. Avioehto vaikuttaa siihen, minkä omaisuuden perusteella tasinko lasketaan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla näköjään on edelleen kova tarve kärkkyä miesten rahoja. Saisivat hävetä.
Juuri tälläisten hokemien takia moni nainen jättää taloudellisen selustansa turvaamatta ja suostuu automaattisesti avioehdon allekirjoittamiseen ajattelematta asiaa sen enempää. Kyse ei ole epäluottamuslauseesta eikä rahojen kärkkymisestä, vaan kysehän on ainoastaan omaisuutta mikä on yhdessä hankittu. Miten kyseessä olisivat edes silloin miehen rahat? Toki mies on ne tienannut käymällä töissä, mutta onhan se perhekin päätetty perustaa yhdessä eikä kodinhoitoon osallistuminenkaan arvotonta ole, vaikkei sitä BKT:ssä mitatakaan. AP
No minkäköhän takia nainen ei sitten sitoudu siihen yhteiseen perheeseen ja avioliittoon vaan hakee eroa? 80% kuitenkin on tilastollisesti naisia jotka avioeroa hakevat. Ennen avioliitto oli oikeasti lupaus yhteisestä tulevaisuudesta mutta ei nykyään enää. On vain normaalia että mies haluaa suojata omaisuutensa ja edes osan elämästään tässä vallitsevassa tilanteessa.
Ymmärtääkseni suurin osa eroa haluavista naisista hakee avioeroa juuri siksi, että nimenomaa mies ei ole sitoutunut asian vaativalla vakavuudella yhteiseen perheeseen ja kodin ylläpitoon. Sitoutuminen ei tarkoita pelkkää passiivista olemista. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on avioehto ja vanhempainvapaiden aikaiset tulonmenetykset on korvattu jo silloin kun ne aiheutuivat. Eron hetkellä kummatkit voivat siis pitää omansa ja yhteinen omaisuus puolitetaan. Näin mahdollisen eron hetkellä voimme keskittyä tappelemaan aivan muista asioista kun rahasta.
No siis, yksinhuoltajiksi jäävät eron jälkeen useammin naiset, ja siinä Hesarin jutussa on mm. tämä vastaus kyselyihin: ”Asuessamme yhteisessä kodissa, jonka puoliso omisti suureksi osaksi, minun osakseni jäi huolehtia lasten ruokamenoista ja arjen menoista. Puoliso säästi osakkeisiin. Minä osallistuin myös asumisen kuluihin ja asunnon hankintoihin puoliksi, vaikka omistin vain pienen osan asunnosta.” Nainen, 54
Eli mies pystyy kasvattamaan omaa omaisuuttaan - monesti kiinteää sellaista, jos asuntokin on miehen nimissä - ja nainen sitten kustantaa juoksevat kulut, kuten ruoan ja puolet asumiskuluista sekä mahdollisesti kaikki lasten tarvitsemat asiat, eikä niistä jää käteen eron tullessa mitään. Kuulostaa varmasti kurjalta, mutta näin se nyt monesti menee.
Eläkkeen kertymiseen siltä ajalta, kun on kotona hoitamassa lapsia pitää varautua ennalta, jälkeenpäin ei voi takautuvasti saada mitään. Eläketurvan saaminen onnistuu kyllä, kun siitä sovitaan:
"Yhden asian Hanna kuitenkin tekisi toisin, jos voisi. Hän ja ex-puoliso eivät huolehtineet millään tavalla siitä, että Hannalle olisi kertynyt eläketurvaa niiltä vuosilta, kun hän hoiti lapsia kotona. Poissaolo työelämästä pienentää aikanaan hänen eläkettään.
Vastaavaa harmittelee myös moni HS:n verkkokyselyn vastaajista.
Anu Raijaksen mielestä pitkään kotona olevan puolison eläketurvan varalle pitäisi ehdottomasti olla yhteinen suunnitelma.
”Kotona oleva mahdollistaa toisen keskittymisen työn tekemiseen ja uraan, joten hänellekin pitää kerryttää taloudellista puskuria”, Raijas sanoo."
Vierailija kirjoitti:
Kaksi asiaa:
a) lapset haluaa hankkia selvästi useammin nainen, ei mies - jeesustelu hyvää hyvyyttään miehen lapsien kasvattamisesta on karseaa kaksinaamaisuutta
b) lasten hankkiminen ei ole mikään syy olla "poissa työelämästä vuosikymmeniä" - puoli vuotta per puoliso riittää ja sitten lapsi voi mennä päiväkotiin
a) lapset hankitaan yhdessä riippumatta siitä kumpi niitä alunperin haluaa enemmän.
b) kohdan kannattaa sopia jo ennen lasten hankintaa ja valita se kumppani jonka kanssa lapset tekee omasta lähtökohdistaan oikein eli haluaako että lapset hoidetaan kotona vai ei
Viisainta on ettei edes mene naimisiin. Silloin ei eron yhteydessä tarvitse miettiä miten omaisuus jaetaan. Molemmat ottaa omansa ja jatkaa elämäänsä.
Rakkaudesta sitä naidaan eikä rahasta, paitsi jotkut ilolintuset ja maksava osapuoli. Ja voihan sitä massia olla naisekin suvulla mikä halutaan säilyttää suvussa eikä jakaa turhapää onnenokjijoille.
Ei kai kukaan ala lapsia hankkimaan ennen kuin teoriassa pystyisi ne vaikka yksinään elättämään?
Mun mielestä pitäisi olla niin päin, että "avioehto" olisi normitilanne ja jos siihen haluaa poikkeuksen, tulisi se sopia.
Ja leskeneläkekkin joutaa poistaa; sekin osa voitais jakaa lapsille.
Ja se, että lapset maksaa perintöveron, vaikkeivat edes saa koko perintöä käyttöönsä (lesken asumisoikeus jne.) on persiistä. Mulle ei puolison omaisuus kuulu eikä minun hänelle, lapset saa mitä saa.
Naisilla näköjään on edelleen kova tarve kärkkyä miesten rahoja. Saisivat hävetä.