Lue keskustelun säännöt.
Miksi perheestä haaveilevat naiset suostuvat avioehtoon
13.11.2021 |
Kysymys otsikossa. Mielestäni avioehdosta keskusteleminen keskittyy liikaa luottamuksen ympärille, kun kyse on kuitenkin taloudellisesta sopimuksesta. Miten jotkut naiset uskaltavat jäädä vuosiksi perhehoitovapaille ja pitää huolta miehen geeniperimän elossa pitämisestä jopa vuosikymmeniä ilman minkäänlaista taloudellista turvaa? En voisi kuvitellakaan suostuvani sellaiseen diiliin, missä jään itse vuosikymmeneksi työelämän ulkopuolelle, menetän siltä ajalta eläkkeet, vaikeutan pääsyäni takaisin työelämään ja käytännössä ulkoistan täysin varakkuuden kerryttämisen miehelle. Liian riskaabelia ottaen huomion miten moni mies haluaa erota keski-ikäisenä ja päättää lähteä uuden (ja nuoremman) naisen perään. Sitten vaan kadulle asumaan? Avio-oikeus takaisi tässä tilanteessa ainakin reilun osituksen, vaikka ei tosin välttämättä suuria summia. Ymmärrän täysin, että perinnöt, yritysten omistajuudet ja avioliittoa edeltävät investoinnit on jätetty avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta mielestäni olisi pelottava ajatus ettei avioliiton aikana kerrytettyä omaisuutta jaettaisi eron hetkellä tasan. N28
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Itse en mene naimisiin. On kaksi yhteistä lasta ja talo nimissäni. Omaisuudet ja tilit molemmilla erikseen, kuten myös mahdolliset tulevat perinnöt. Hoitovapaat rahoitin säästöillä ja sivutöillä. Miksi menisin naimisiin niin eron tullessa joutuisin vielä ilman avioehtoja maksunaiseksi? Lapset kuitenkin perivät molemmat sitten joskus.
Siis maksoit yhteisten lastenne hoidon omista säästöistäsi samalla kun miehesi kävi omissa töissään ja jatkoi kuin ennenkin? Miten maksatte kulut yhteisistä lapsistanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en mene naimisiin. On kaksi yhteistä lasta ja talo nimissäni. Omaisuudet ja tilit molemmilla erikseen, kuten myös mahdolliset tulevat perinnöt. Hoitovapaat rahoitin säästöillä ja sivutöillä. Miksi menisin naimisiin niin eron tullessa joutuisin vielä ilman avioehtoja maksunaiseksi? Lapset kuitenkin perivät molemmat sitten joskus.
Tilanteesi onkin siitä erilainen, että taloutesi on ollut hyvin turvattu. Moni nuori aloittaa aikalailla nollasta ja siinä taloudellisesti paremmassa asemassa yleensä on mies. Lasten saatua erot henkilökohtaisessa taloudessa jyrkkenevät entisestään.
Vierailija kirjoitti:
AP taas tässä. Ymmärrän, että aihe aiheuttaa suuria tunteita. Olin itsekin ennen tiukan avioehdon puolella, mutta elämän näkeminen ja realiteettien tajuaminen on muuttanut näkemystäsi jonkin verran monin muunkin aiheen kohdalla. En halua itse olla epäonninen esimerkki naisesta kuka taas päätyi miehen hyväksikäyttämäksi ja tuli huijatuksi, vaan aion olla kaukaa viisas.
Jos jokaisella on omat rahat niin ei voi tulla huijatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, ja tapailen ihmistä, jolla on lapsi. Olen miettinyt, että jos joskus päädymme hankkimaan yhteisen omistusasunnon, haluan että menemme naimisiin JA teemme tiukan avioehdon. En halua tilanteeseen, jossa en voi jäädä asumaan yhteiseen asuntomme puolison kuoltua. Perintöverokin on pienempi. Tiukan avioehdon haluan siksi, että haluan pitää omaisuutemme tiukasti erillään. Ajattelen myös, että se on muille osallisille helpompaa, kun omaisuudesta ei tarvitse vääntää tai kukaan ei ajattele kummankaan olevan toisen omaisuuden perässä.
Hei olen AP. Mielestäni tilanne on lapsettomilla toisinlainen ja siinä kannatan avioehdon tekemistä. Keskustelu rajautuu tiukasta perheellisiin naisiin, sillä he ottavat tyypillisesti suurimman iskun lapsen aiheuttamasta taloudellisesta menetyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP taas tässä. Ymmärrän, että aihe aiheuttaa suuria tunteita. Olin itsekin ennen tiukan avioehdon puolella, mutta elämän näkeminen ja realiteettien tajuaminen on muuttanut näkemystäsi jonkin verran monin muunkin aiheen kohdalla. En halua itse olla epäonninen esimerkki naisesta kuka taas päätyi miehen hyväksikäyttämäksi ja tuli huijatuksi, vaan aion olla kaukaa viisas.
Jos jokaisella on omat rahat niin ei voi tulla huijatuksi.
Perhe merkitsee yleensä myös yhteistä taloutta. On yhteinen koti ja yhteinen lapsi. Moni nainen suostuukin "omiin rahoihin", ja maksaa niistä ruoat, lasten harrastukset ja vaatteet samalla kun mies lyhentää hänen nimissään olevaa asuntolainaa. Tässä ei voi nainen kuin hävitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, ja tapailen ihmistä, jolla on lapsi. Olen miettinyt, että jos joskus päädymme hankkimaan yhteisen omistusasunnon, haluan että menemme naimisiin JA teemme tiukan avioehdon. En halua tilanteeseen, jossa en voi jäädä asumaan yhteiseen asuntomme puolison kuoltua. Perintöverokin on pienempi. Tiukan avioehdon haluan siksi, että haluan pitää omaisuutemme tiukasti erillään. Ajattelen myös, että se on muille osallisille helpompaa, kun omaisuudesta ei tarvitse vääntää tai kukaan ei ajattele kummankaan olevan toisen omaisuuden perässä.
Hei olen AP. Mielestäni tilanne on lapsettomilla toisinlainen ja siinä kannatan avioehdon tekemistä. Keskustelu rajautuu tiukasta perheellisiin naisiin, sillä he ottavat tyypillisesti suurimman iskun lapsen aiheuttamasta taloudellisesta menetyksestä.
Tässä on jo useampaan kertaan kerrottu, miten kotona lapsia hoitaneen puolison selusta voidaan avioehdossa turvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin, tienaa omat rahat. Ongelma ratkaistu.
Ja mies kantakoon, synnyttäköön ja imettäköön lapset! Minä kerään sillä välin omaisuutta ja haukun miestä tyhmäksi, kun jää kotiin eikä hommaa omaa rahaa.
Ei kaikkien kanssa kannata tehdä lapsia ollenkaan. Ei vaikka molemmat potisivat vauvakuumetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto tarkoittaa että ennen avioliittoa hankittu omaisuus jää kullekin itselleen. Naisella saattaa olla iso omaisuus ennen liittoa.
Älkää viitsikö tehdä näitä keskiaikaisia aloituksia.
Sinun kannattaisi perehtyä vähän tarkemmin avioehtoon.
Olen perehtynyt.
Ei siltä vaikuta, koska väitteesi avioehdosta ei pidä paikkaansa.
Yksinkertaistettuna kyllä pitää. Yksityiskohdista voi jokainen pari neuvotella keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Niin avioliitto itsessään on syntynyt naisten suojaksi juuri tämän kaltaisia tilanteita vastaan. Että naista ei voi viskata kuin käytettyä rättiä kun lapset eli miehen perilliset on tedhty ja kasvatettu, ja mies haluaa freesimmän naisen sänkyynsä. Minäkään en ymmärrä miten tyhmä nainen voi olla suostuessaan avioehtoon tilanteessa, jossa suunnitellaan perhettä. Sen sijaan uusioperheen tilanteessa ymmärrän hyvin. Jos lapset on aikaisemmin tehtyjä, on vain viisasta ajatella ensi sijassa heitä.
Eihän perhe tarkoita että nainen jäisi kotiin lapsia hoitamaan. Ja köyhempikin osapuoli voi olla se joka tahtoo avioehdon. Itse ainakin vaatisin sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin, tienaa omat rahat. Ongelma ratkaistu.
Ja mies kantakoon, synnyttäköön ja imettäköön lapset! Minä kerään sillä välin omaisuutta ja haukun miestä tyhmäksi, kun jää kotiin eikä hommaa omaa rahaa.
Lapsen takia töistä ei tarvii olla pois 6 kk enempää. Kaikki siitä yli on aivan oma ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset pelkää taloudellista tulevaisuutta pitkän kotona olemisensa takia, niin siihen on ratkaisu. Menee töihin, eikä jää kotiin.
Tai siis nainen pysyy töissä eikä tee lapsia. Tai jos lapsia synnyttää, pitää vain minimiäitiysloman ja lapsi heti vauvaikäisenä hoitoon (tai jos rahaa on, pariskunta palkkaa yhteisesti lastenhoitajan kotiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin, tienaa omat rahat. Ongelma ratkaistu.
Ja mies kantakoon, synnyttäköön ja imettäköön lapset! Minä kerään sillä välin omaisuutta ja haukun miestä tyhmäksi, kun jää kotiin eikä hommaa omaa rahaa.
Lapsen takia töistä ei tarvii olla pois 6 kk enempää. Kaikki siitä yli on aivan oma ratkaisu.
6kk ansionmenetyksiä on jo paljon.
Vierailija kirjoitti:
No siis, yksinhuoltajiksi jäävät eron jälkeen useammin naiset, ja siinä Hesarin jutussa on mm. tämä vastaus kyselyihin: ”Asuessamme yhteisessä kodissa, jonka puoliso omisti suureksi osaksi, minun osakseni jäi huolehtia lasten ruokamenoista ja arjen menoista. Puoliso säästi osakkeisiin. Minä osallistuin myös asumisen kuluihin ja asunnon hankintoihin puoliksi, vaikka omistin vain pienen osan asunnosta.” Nainen, 54
Eli mies pystyy kasvattamaan omaa omaisuuttaan - monesti kiinteää sellaista, jos asuntokin on miehen nimissä - ja nainen sitten kustantaa juoksevat kulut, kuten ruoan ja puolet asumiskuluista sekä mahdollisesti kaikki lasten tarvitsemat asiat, eikä niistä jää käteen eron tullessa mitään. Kuulostaa varmasti kurjalta, mutta näin se nyt monesti menee.
Eläkkeen kertymiseen siltä ajalta, kun on kotona hoitamassa lapsia pitää varautua ennalta, jälkeenpäin ei voi takautuvasti saada mitään. Eläketurvan saaminen onnistuu kyllä, kun siitä sovitaan:
"Yhden asian Hanna kuitenkin tekisi toisin, jos voisi. Hän ja ex-puoliso eivät huolehtineet millään tavalla siitä, että Hannalle olisi kertynyt eläketurvaa niiltä vuosilta, kun hän hoiti lapsia kotona. Poissaolo työelämästä pienentää aikanaan hänen eläkettään.Vastaavaa harmittelee myös moni HS:n verkkokyselyn vastaajista.
Anu Raijaksen mielestä pitkään kotona olevan puolison eläketurvan varalle pitäisi ehdottomasti olla yhteinen suunnitelma.
”Kotona oleva mahdollistaa toisen keskittymisen työn tekemiseen ja uraan, joten hänellekin pitää kerryttää taloudellista puskuria”, Raijas sanoo."
Ihmettelen että edelleen löytyy naisia, jotka tuohon suostuu. Mies kerryttää omaisuutta ja nainen käyttää kaikki rahansa lapsiin ja juokseviin kuluihin. Erotessa nainen jää ihan tyhjän päälle. Onko naiset saatu syyllistettyä siihen, että nainen ei saa ajatella ollenkaan rahaa ja omaa pärjäämistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle sopii miehenä hyvin se että jään kotiin loisimaan työttömänä kun vaimo tekee uraa johtoasemassa. Sitten jos häntä ei enää kiinnosta mun elättäminen niin erotaan ja saan puolet hänen tienesteistään, ihan ok mulle.
Onko yhteisten lasten hoitaminen kotona loisimista? Siis omien lasten? AP
Ei ole, ja siksi mikään ei estä isää jäämästä kotiin hoitamaan lapsia ja äidin menemistä töihin.
Ja vaihtoehtoisesti mikään ei myöskään estä laittamasta lapsia päivähoitoon.
Kaikkia isiä ei kiinnosta perhevapaiden pitäminen ja ne luovutetaan äidille.
Se ei taas liity avioliittoon tai avioehtoon.
Miksi naiset kusettelevat miehiä, menevät naimisiin ja kun mies on ansainnut omalla työllään suuren omaisuuden niin nämä läpeensä mädät ja kierot ämmmät haluavat eron ja kuvittelevat sekä pitävät itsestäänselvyytenä että tästä miehen omaisuudesta vähintään puolen on heidän.
Miksihän nuorista miehistäkin suuri osa ei halua suhteeseen nykynaisten kanssa, mistähän tämä mahtaisi johtua?
A. Avioehtoja voi tehdä erilaisia.
B. Jokaikinen avioliitto päättyy joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle sopii miehenä hyvin se että jään kotiin loisimaan työttömänä kun vaimo tekee uraa johtoasemassa. Sitten jos häntä ei enää kiinnosta mun elättäminen niin erotaan ja saan puolet hänen tienesteistään, ihan ok mulle.
Onko yhteisten lasten hoitaminen kotona loisimista? Siis omien lasten? AP
Ei ole, ja siksi mikään ei estä isää jäämästä kotiin hoitamaan lapsia ja äidin menemistä töihin.
Ja vaihtoehtoisesti mikään ei myöskään estä laittamasta lapsia päivähoitoon.
Kaikkia isiä ei kiinnosta perhevapaiden pitäminen ja ne luovutetaan äidille.
Tähän voidaan erilaisilla järjestelmillä vaikuttaa kumpaankin suuntaan. Joissain maissa saattaa olla lähes mahdotonta isälle pitää sitä vapaata, kun taas joissain se on niin kannattavaa että se on hyvin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, ja tapailen ihmistä, jolla on lapsi. Olen miettinyt, että jos joskus päädymme hankkimaan yhteisen omistusasunnon, haluan että menemme naimisiin JA teemme tiukan avioehdon. En halua tilanteeseen, jossa en voi jäädä asumaan yhteiseen asuntomme puolison kuoltua. Perintöverokin on pienempi. Tiukan avioehdon haluan siksi, että haluan pitää omaisuutemme tiukasti erillään. Ajattelen myös, että se on muille osallisille helpompaa, kun omaisuudesta ei tarvitse vääntää tai kukaan ei ajattele kummankaan olevan toisen omaisuuden perässä.
Muuten, sellainen juttu että avoparia ei laki suojaa - jos toinen avopuolisoista kuolee, ei leskeytyneellä avopuolisolla ole lain mukaan oikeutta jäädä yhteisestikään ostettuun asuntoon. Avoparit eivät koskaan peri toisiaan, eli yhdessä ostetun asunnon toinen puoli menee joko pariskunnan lapsille tai kuolleen avopuolison lapsille mikäli uusperhe, tai jos lapsia ei ole, kuolleen avopuolison vanhemmille (tai sisaruksille). Nämä sitten voivat vaatia asunnon myyntiä perinnön jakamiseksi.
Tämä oli muuten yksi syy tasa-arvoisen avioliittolain säätämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset kusettelevat miehiä, menevät naimisiin ja kun mies on ansainnut omalla työllään suuren omaisuuden niin nämä läpeensä mädät ja kierot ämmmät haluavat eron ja kuvittelevat sekä pitävät itsestäänselvyytenä että tästä miehen omaisuudesta vähintään puolen on heidän.
Miksihän nuorista miehistäkin suuri osa ei halua suhteeseen nykynaisten kanssa, mistähän tämä mahtaisi johtua?
Ei ainakaan tuosta mielikuvitusskenaariostasi.
Olen lapseton, ja tapailen ihmistä, jolla on lapsi. Olen miettinyt, että jos joskus päädymme hankkimaan yhteisen omistusasunnon, haluan että menemme naimisiin JA teemme tiukan avioehdon. En halua tilanteeseen, jossa en voi jäädä asumaan yhteiseen asuntomme puolison kuoltua. Perintöverokin on pienempi. Tiukan avioehdon haluan siksi, että haluan pitää omaisuutemme tiukasti erillään. Ajattelen myös, että se on muille osallisille helpompaa, kun omaisuudesta ei tarvitse vääntää tai kukaan ei ajattele kummankaan olevan toisen omaisuuden perässä.