Miksi perheestä haaveilevat naiset suostuvat avioehtoon
Kysymys otsikossa. Mielestäni avioehdosta keskusteleminen keskittyy liikaa luottamuksen ympärille, kun kyse on kuitenkin taloudellisesta sopimuksesta. Miten jotkut naiset uskaltavat jäädä vuosiksi perhehoitovapaille ja pitää huolta miehen geeniperimän elossa pitämisestä jopa vuosikymmeniä ilman minkäänlaista taloudellista turvaa? En voisi kuvitellakaan suostuvani sellaiseen diiliin, missä jään itse vuosikymmeneksi työelämän ulkopuolelle, menetän siltä ajalta eläkkeet, vaikeutan pääsyäni takaisin työelämään ja käytännössä ulkoistan täysin varakkuuden kerryttämisen miehelle. Liian riskaabelia ottaen huomion miten moni mies haluaa erota keski-ikäisenä ja päättää lähteä uuden (ja nuoremman) naisen perään. Sitten vaan kadulle asumaan? Avio-oikeus takaisi tässä tilanteessa ainakin reilun osituksen, vaikka ei tosin välttämättä suuria summia. Ymmärrän täysin, että perinnöt, yritysten omistajuudet ja avioliittoa edeltävät investoinnit on jätetty avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta mielestäni olisi pelottava ajatus ettei avioliiton aikana kerrytettyä omaisuutta jaettaisi eron hetkellä tasan. N28
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Avioehto pitäisi olla automaatio niin monelta itkulta ja riitelyltä säästyttäisiin 👍
Avioliittokäytäntö pitäisi lopettaa. En ymmärrä, miksi joku suostuu siihen nykyaikana. Ikinä en laittaisi kaikkea jonkun ukon varaan. Kyllä se on parempi olla ilman kahleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto pitäisi olla automaatio niin monelta itkulta ja riitelyltä säästyttäisiin 👍
Avioliittokäytäntö pitäisi lopettaa. En ymmärrä, miksi joku suostuu siihen nykyaikana. Ikinä en laittaisi kaikkea jonkun ukon varaan. Kyllä se on parempi olla ilman kahleita.
Aika moni haluaa naimisiin eikä siihen ainoastaan suostuta. Jos löytää ihanan puolison, miksi ei? Kyllä taloudellista väkivaltaa voi harjoittaa vain asumalla yhdessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto pitäisi olla automaatio niin monelta itkulta ja riitelyltä säästyttäisiin 👍
Avioliittokäytäntö pitäisi lopettaa. En ymmärrä, miksi joku suostuu siihen nykyaikana. Ikinä en laittaisi kaikkea jonkun ukon varaan. Kyllä se on parempi olla ilman kahleita.
Aika moni haluaa naimisiin eikä siihen ainoastaan suostuta. Jos löytää ihanan puolison, miksi ei? Kyllä taloudellista väkivaltaa voi harjoittaa vain asumalla yhdessäkin.
Voi sen ihanan puolison kanssa olla vapaaehtoisestikin eikä pakosta naimisissa, kuten itsekin olen ollut jo 20 vuotta. Itse en ainakaan katso, että miehen pitäisi maksaa minun elämistäni ja mielelläni ostan lapsillekin tarvitsemiaan juttuja. Mikä muu olisi tärkeämpää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto pitäisi olla automaatio niin monelta itkulta ja riitelyltä säästyttäisiin 👍
Avioliittokäytäntö pitäisi lopettaa. En ymmärrä, miksi joku suostuu siihen nykyaikana. Ikinä en laittaisi kaikkea jonkun ukon varaan. Kyllä se on parempi olla ilman kahleita.
Aika moni haluaa naimisiin eikä siihen ainoastaan suostuta. Jos löytää ihanan puolison, miksi ei? Kyllä taloudellista väkivaltaa voi harjoittaa vain asumalla yhdessäkin.
Voi sen ihanan puolison kanssa olla vapaaehtoisestikin eikä pakosta naimisissa, kuten itsekin olen ollut jo 20 vuotta. Itse en ainakaan katso, että miehen pitäisi maksaa minun elämistäni ja mielelläni ostan lapsillekin tarvitsemiaan juttuja. Mikä muu olisi tärkeämpää?
Eikö mies käy töissä siksi, että voi elättää koko perheen eikä vain itsensä? Ettekö sopineet asiasta etukäteen?
Mies voi sitten osallistua oman halunsa ja kykynsä mukaan. Itse ainakin olen järjestänyt oman ja lasten elämän niin ettei tarvi olla kenestäkään riippuvainen. Jos ero tulisi niin mikään ei oikeastaan muuttuisi.
Avioehto halutaan, koska nykyään naisiin ei voi enää luottaa. Ennen avioliittoinstituutiota kunnioitettiin, eikä eroa oltu tehty myöskään taloudellisesti yhtä helpoksi kuin nykyään. Puolisoilla oli kannustimet pysyä yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen. Erot tapahtuvat suurimmaksi osaksi naisten aloitteesta, joten miehet haluavat suojata itseään. Ihan ymmärrettävää. Sellaisen naisen kanssa, johon voi oikeasti luottaa, ei avioehtoa tarvita ja rahat voi muutenkin laittaa yhteiseksi. Tällaisia naisia ei nykyään ole kuin kristillisissä piireissä ja niissäkin vähenevässä määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle sopii miehenä hyvin se että jään kotiin loisimaan työttömänä kun vaimo tekee uraa johtoasemassa. Sitten jos häntä ei enää kiinnosta mun elättäminen niin erotaan ja saan puolet hänen tienesteistään, ihan ok mulle.
Onko yhteisten lasten hoitaminen kotona loisimista? Siis omien lasten? AP
Ei ole, ja siksi mikään ei estä isää jäämästä kotiin hoitamaan lapsia ja äidin menemistä töihin.
Ja vaihtoehtoisesti mikään ei myöskään estä laittamasta lapsia päivähoitoon.
Kaikkia isiä ei kiinnosta perhevapaiden pitäminen ja ne luovutetaan äidille.
Siksi olisikin hyvä että perhevapaat jaettaisiin lailla puoliksi, jotta myös äiti pääsisi kartuttamaan omaa varallisuuttaan, eikä jättäisi sitä avioehdon vastustamisen varaan.
Ainoa ongelma on, että tässä käydään biologiaa vastaan ja tehdään vahinkoa myös lapsille. Lasten terve psykologinen kehitys edellyttää läheistä suhdetta nimenomaan äitiin. Toki isänkin rooli on tärkeä, mutta nainen ja mies ovat biologisesti ja psykologisesti erilaisia, erilaisilla vieteillä ja vahvuuksilla varustettuja. Kristinusko on ennen suojannut sitä, että molemmat ovat tehneet oman roolinsa ja mies on kartuttanut varallisuutta yhteiseksi. Nykyään kristillinen avioliitto on romutettu, eikä naisten arvopohjaan voi luottaa.
Ap : een kommentti on varmasti juonessa asian suhteen ja sitä onkin täydennetty siltä osin, että avioehto tehdään yhdessä, joten siitä voidaan myös rajata pois esim. ennen avioliittoa hankittu omaisuus tai suvun perintökesämökki.
Puolisoni kanssa meillä ei ole lapsia, joten tällaista suunnittelua lasten osalta tai äidin pois työelämässä olemista ei ole ollut tarvetta miettiä. Avioehto on käytännössä kannattavaa sen henkilön osalta, joka tienaa taloudessa enemmän. Nykyisin se ei ole aina välttämättä mies. Myös henkilö, joka tuo yhteiseen käyttöön omaisuutta esim. aiemmin mainitun suvun perintömökin tai edesmenneen äidin perinnön, sen rajaaminen on avioehdolla järkevää. Samoin, jos toisella henkilöistä on esimerkiksi yritystoimintaa ja siihen liittyvää omaisuutta, on sen rajaaminen avioehdolla järkevää.
Kaikista miehistä nyt ei vaan ole vauvoja hoitamaan. En olisi uskaltanut jättää omalle miehellekään kovin pitkäksi aikaa ihan pienenä. Isompana kyllä jo.
Taloudelliset kannustimet pysyä pakkoliitossa? On kyllä aika hanurista, jos pelkästään rahan takia pitää kärsiä huonosta avioliitosta. Siinäkö ei kärsi lapset ja kenen etujen mukaista se on? Sen äijänkö, jonka emäntä ei pysy avioliitossa kuin pakotettuna? Joo, en arvosta "kristillistä avioliittoa"pätkääkään. Lailla pitäisi kieltää .
Me rajattiin avioehdolla perinnöt ja ennen avioliittoa hankittu omaisuus pois, kaikki avioliiton aikana kertynyt omaisuus on yhteistä.
MIEHEN toive erota tuli Hannalle yllätyksenä. Lähes kymmenen vuoden avioliitto päättyi, ja Hanna ja puoliso lähtivät eri suuntiin.
Sen lisäksi, että ero oli Hannalle järkytys, se suisti hänen elämänsä taloudellisesti raiteiltaan.
Nelikymppinen Hanna oli ollut vuosia perhevapailla ja hoitanut pariskunnan lapsia kotona. Ohessa hän oli opiskellut maisterintutkintoaan ja tehnyt satunnaisia pätkätöitä. Hanna huolehti lapsista ja kodista, kun puoliso eteni työurallaan.
Eron hetkellä Hannalla ei ollut työpaikkaa eikä säästöjä. Hiljattain ostetusta, yhä velkaisesta yhteisestä asunnosta ei jäänyt hänelle varoja.
”Olin eron jälkeen täysin puilla paljailla. Kaikkien yhteisten vuosien jälkeen käteen jäi nolla euroa”, Hanna sanoo.
Rakkauden huumassa harva uskoo eroavansa. Siihen varautuminen voi kuitenkin säästää monelta murheelta.
”Olin täysin tuudittautunut siihen, että olemme yhdessä, kävi miten kävi.”
AVIOLIITTONSA aikana Hanna ei ollut juurikaan ajatellut rahaa. Perhe oli Hannan sanoin ”yhteisyritys”. Töissä käyvä puoliso huolehti suurimmista kuluista, kuten asuntolainan lyhennyksistä. Hanna taas maksoi esimerkiksi ruokaostoksia, lasten harrastuksia ja sähkölaskuja.
Eron mahdollisuus ei käynyt Hannan mielessä, eikä pari puhunut siitä koskaan.
”Olin täysin tuudittautunut siihen, että olemme yhdessä, kävi miten kävi.”
Eron jälkeen Hanna nukkui pari kuukautta ystävien sohvalla. Sitten Hannan sukulainen maksoi kahden kuukauden takuuvuokran, jotta Hanna pääsi muuttamaan vuokrakaksioon lähelle lasten koulua.
Eräs ystävä lahjoitti Hannalle pyykkikoneen, toinen imurin. Ystävät toivat ruokaa, ja Hannan vanhemmat tarjosivat rahallista apua.
”Ennen ajoin tila-autolla ostoskeskuksen parkkihalliin ruokaostoksille. Eron jälkeen ajoin kesät talvet perheen ruokaostokset kaupasta polkupyörällä”, Hanna kertoo.
ON HYVIN tyypillistä ajatella, että oma liitto kestää ikuisesti, sanoo talousosaamisen neuvonantaja Anu Raijas Suomen Pankin rahamuseosta. Siksi ihmiset eivät hänen mukaansa myöskään varaudu eroon.
Raijas on tutkinut rahankäyttöä ja muun muassa taloudellista päätöksentekoa lapsiperheissä. Tutkimuksien mukaan rahasta puhumista pidetään parisuhteessa vaikeana.
Raha-asioita ei ikään kuin uskalleta ottaa esille, koska pelätään, että se voi antaa signaalin epäluottamuksesta, Raijas kertoo.
”Rahasta puhutaan parisuhteissa aivan liian vähän, usein ei ollenkaan”, hän sanoo.
Raijas on kuitenkin pannut ilahtuneena merkille, että nuoret puhuvat rahasta vanhempiaan avoimemmin. Rahasta pitääkin puhua ja eroon varautua, hän korostaa. Puolisoiden olisi hänen mukaansa hyvä tietää toistensa palkka, velat ja säästöt.
Tutkimuksista tiedetään, että jos puolisoilla on keskenään aivan eri elintaso, se aiheuttaa suhteeseen skismaa ennen pitkää.
Erotilanteessa rahariitoja syntyy helposti asioista, jotka jo suhteen aikana ovat kertyneet hampaankoloon, kertoo Takuusäätiön viestintä- ja neuvontapäällikkö Minna Mattila. Hän vastaa neuvonnasta Takuusäätiön Velkalinjalla ja chatissa.
Esimerkiksi ruokakuluista tai asunnon vastikkeesta vastaaminen ei ole pitkässä juoksussa mikään pikku juttu, Mattila huomauttaa. Maksamansa summat kannattaa ynnätä esimerkiksi tiliotteiden avulla, jotta ne konkretisoituvat – sekä suhteen aikana että erotilanteessa, Mattila sanoo
Yhteinen taloustili on läpinäkyvä tapa huolehtia yhteisistä menoista. Käytännössä kannattaa siis perustaa tili, jonne molemmat laittavat rahaa ja jolta ruoka ja laskut maksetaan.
Jo yhteen muuttaessa on hyvä sopia, kuka maksaa ja mitä.
Jos toinen ei hoidakaan sovittua osuuttaan, hän ei pysty peittelemään sitä.
”Kiinni jääminen kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi”, Mattila sanoo.
Takuusäätiön asiakastyöntekijät näkevät, että eroja tapahtuu myös siksi, että puoliso on peitellyt esimerkiksi pelaamiseen tai liialliseen osteluun liittyvää rahankäyttöään. Rahariidat ja velkaongelmat saattavat olla parisuhdeongelmien alku tai viimeinen pisara, Mattila sanoo.
ANU RAIJAKSEN mielestä on yksiselitteisesti väärin, jos yhteisessä taloudessa toinen pystyy säästämään ja toinen joutuu kituuttamaan.
Oikeudenmukainen tapa jakaa yhteiset kulut on se, että molemmat maksavat niitä suhteessa omiin tuloihinsa, Raijas sanoo. Jos toisen tulot ovat vaikkapa kolmanneksen suuremmat kuin toisen, suurempituloinen laittaa yhteiseen pottiin kolmanneksen enemmän.
Toisaalta myös se, että toinen puolisoista maksaa kaiken, aiheuttaa tutkitusti tyytymättömyyttä.
Jo yhteen muuttaessa on hyvä sopia, kuka maksaa ja mitä, Raijas sanoo.
”Molemmille pitää jäädä myös omaa rahaa, jonka saa käyttää niin kuin haluaa. Molempien pitäisi pystyä myös kerryttämään omaa puskuria”, Raijas sanoo.
Hän kehottaa suhtautumaan puskuriin yhtenä kulueränä muiden joukossa. Summien ei tarvitse olla suuria, mutta pienistäkin tuloista tulee näin laitettua hieman sivuun.
”Kukaan ei kuvittele eroavansa, mutta on tyhmää olla ottamatta se mahdollisuus huomioon”, Raijas sanoo.
Jos tuntuu pahalta ajatella säästävänsä ”eroa varten”, voi ajatella kerryttävänsä puskuria minkä tahansa yllättävän elämänmuutoksen varalle.
Rahapuheessa pääsee alkuun vaikkapa toteamalla, että emme ole tainneet aiemmin puhua raha-asioista, mutta nyt voisimme sopia niistä, Raijas vinkkaa.
Jos puoliso käyttää rahaa vallan välineenä, on kyse taloudellisesta väkivallasta. Kumppani saattaa esimerkiksi määrätä, miten toinen saa käyttää rahansa, tai yrittää hyötyä toisesta taloudellisesti.
”Taloudellinen väkivalta on verrattavissa henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan parisuhteessa. On tärkeää tunnistaa se ja ymmärtää, että siihen ei tarvitse alistua”, Raijas sanoo.
OLINKO naiivi? Tätä Hanna on jälkeenpäin miettinyt.
Kun hän ja puoliso remontoivat yhteistä kotia, mies valitsi materiaalit, koska maksoi ne. Hanna huomasi ajattelevansa, ettei hänellä ehkä ollut oikeutta vaikuttaa valintaan, koska remonttitarvikkeet ostettiin miehen rahoilla.
”Olin lapsenomaisesti kietoutunut siihen, että mieheni hoitaa raha-asiat. Jälkeen päin ajateltuna taloudellinen dynamiikkamme oli kiero.”
Hanna ei ollut koskaan ajatellut, että hänen elämäntehtävänsä oli hoitaa lapsia kotona. Tilanteeseen urauduttiin hänen mukaansa vaivihkaa.
Hanna ei kuitenkaan syytä itseään eikä ex-puolisoaan perinteisiin rooleihin ajautumisesta. Suhteen aikana Hannasta ei tuntunut isolta asialta, että hänen valmistumisensa venyi ja ansioluetteloon jäi aukkoja. Hänestä oli arvokasta hoitaa lapsia ja pyörittää arkea.
”Minun ei tarvitse miettiä vanhainkodissa, olenko ollut lasteni kanssa tarpeeksi”, Hanna sanoo.
Yhden asian Hanna kuitenkin tekisi toisin, jos voisi. Hän ja ex-puoliso eivät huolehtineet millään tavalla siitä, että Hannalle olisi kertynyt eläketurvaa niiltä vuosilta, kun hän hoiti lapsia kotona. Poissaolo työelämästä pienentää aikanaan hänen eläkettään.
EROTILANTEESSA olisi tärkeää, ettei tee hätiköityjä ratkaisuja rahan suhteen, sanoo yksikkövastaava Virva Sirén Helsingin Talous- ja velkaneuvonnasta.
Sirén on työskennellyt velkaneuvojana 17 vuotta ja nähnyt, millainen kriisi eron läpikäyminen useimmiten on. Esimerkiksi jätetyksi tullut voi olla hyvinkin loukattu ja lamaantunut. Samaan aikaan pitäisi pystyä harkitsemaan, miten esimerkiksi järjestää asumiskuvionsa uusiksi.
Jos rahaa uuden asunnon takuuvuokraan tai muuton järjestämiseen ei ole, moni ottaa lainaa, Sirén kertoo.
Varsinkin pienituloinen voi päätyä kierteeseen, jossa lyhentää velkaa uudella velalla. Uuteen kotiin pitäisi hankkia huonekalut ja kattilat. Voi olla, että entinen puoliso ei huolehdi yhteisistä velvoitteista, ja maksuja kaatuu omaan niskaan.
Eron aiheuttamasta henkisestä kriisistä kasvaakin Sirénin kokemuksen mukaan nopeasti taloudellinen kriisi. Talous- ja velkaneuvojat kuulevat usein, että ero on ollut taitekohta, josta maksuvaikeudet ovat alkaneet.
Sirénin mukaan moni eronnut peittelee jopa vuosia sitä, että raha ei riitä elämiseen, ja hakee apua vasta, kun on umpikujassa ja maksuja on ollut ulosotossa pitkään. Kaikki eivät kerro huonosta rahatilanteesta edes lapsilleen, vaan yrittävät pitää yllä entistä elintasoa yli varojensa.
Usein syynä on häpeä. Voi olla, että talous on ollut aiemmin tasapainossa eikä ongelmia olisi tullut ilman eroa.
”Hävetä ei tarvitse. Vaikka itse ei näe ulospääsyä tilanteesta, ulkopuolinen voi nähdä”, Sirén vakuuttaa.
Sirén neuvoo selvittämään erotilanteessa ensimmäiseksi, onko oikeutettu sosiaalietuuksiin. Jos entisen puolison kanssa on yhteisiä lapsia, kannattaa tehdä elatussopimus. On myös hyväksyttävä, että uudessa elämäntilanteessa ei voi kuluttaa rahaa kuten ennen.
Myös Takuusäätiöön voi olla yhteydessä pienissäkin maksuihin ja rahatilanteeseen liittyvissä kysymyksissä, Minna Mattila kertoo.
Takuusäätiö voi auttaa pohtimaan esimerkiksi sitä, mitä maksuhäiriömerkintä merkitsee tai voisiko omat lainat yhdistää yhdeksi edullisemmaksi lainaksi esimerkiksi Takuusäätiön takaamalla pankkilainalla. Takuusäätiö voi myös myöntää pienlainoja takuuvuokraan tai muuttokuluihin.
”Koin, että minulla ei ollut varaa
[/quote] Miehet haluavat naimisiin. Mutkin on vihitty kahdesti. Ensimmäinen oli vauvakuumeilijakin. En tietenkään olisi suostunut mihinkään avioehtoon ja sitten vielä lapseenkin, niin päin se ennen meni.[/quote]
Et olisi suostunut mihinkään avioehtoon? Vaikka olisi ollut miten edullinen itsellesi? Avioehtohan on sellainen millaiseksi se sovitaan. Onko periaatteesi kenties se ettet vaan millään muotoa kerrytä itsellesi mitään varallisuutta vaan pistät kaiken heti menemään?
En ole tiennyt, että kaiken voi asettaa näin spesifisti. Toki jos sellainen on mahdollista, kannatan silloinkin avioehdon tekemistä. Se mitä en kannata on lapsiperheessä sellaisen avioehdon allekirjoittaminen, missä erotilanteessa omaisuutta ei jaeta. AP[/quote]
No jo on aika tietää.
Joo, en arvosta "kristillistä avioliittoa"pätkääkään. Lailla pitäisi kieltää .[/quote]
Kristillinen avioliitto: et taida ymmärtää siitä pätkääkään.
Miten päädyitte siihen ettei teille tullut avioehtoa?