Miksi perheestä haaveilevat naiset suostuvat avioehtoon
Kysymys otsikossa. Mielestäni avioehdosta keskusteleminen keskittyy liikaa luottamuksen ympärille, kun kyse on kuitenkin taloudellisesta sopimuksesta. Miten jotkut naiset uskaltavat jäädä vuosiksi perhehoitovapaille ja pitää huolta miehen geeniperimän elossa pitämisestä jopa vuosikymmeniä ilman minkäänlaista taloudellista turvaa? En voisi kuvitellakaan suostuvani sellaiseen diiliin, missä jään itse vuosikymmeneksi työelämän ulkopuolelle, menetän siltä ajalta eläkkeet, vaikeutan pääsyäni takaisin työelämään ja käytännössä ulkoistan täysin varakkuuden kerryttämisen miehelle. Liian riskaabelia ottaen huomion miten moni mies haluaa erota keski-ikäisenä ja päättää lähteä uuden (ja nuoremman) naisen perään. Sitten vaan kadulle asumaan? Avio-oikeus takaisi tässä tilanteessa ainakin reilun osituksen, vaikka ei tosin välttämättä suuria summia. Ymmärrän täysin, että perinnöt, yritysten omistajuudet ja avioliittoa edeltävät investoinnit on jätetty avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta mielestäni olisi pelottava ajatus ettei avioliiton aikana kerrytettyä omaisuutta jaettaisi eron hetkellä tasan. N28
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, ja tapailen ihmistä, jolla on lapsi. Olen miettinyt, että jos joskus päädymme hankkimaan yhteisen omistusasunnon, haluan että menemme naimisiin JA teemme tiukan avioehdon. En halua tilanteeseen, jossa en voi jäädä asumaan yhteiseen asuntomme puolison kuoltua. Perintöverokin on pienempi. Tiukan avioehdon haluan siksi, että haluan pitää omaisuutemme tiukasti erillään. Ajattelen myös, että se on muille osallisille helpompaa, kun omaisuudesta ei tarvitse vääntää tai kukaan ei ajattele kummankaan olevan toisen omaisuuden perässä.
Muuten, sellainen juttu että avoparia ei laki suojaa - jos toinen avopuolisoista kuolee, ei leskeytyneellä avopuolisolla ole lain mukaan oikeutta jäädä yhteisestikään ostettuun asuntoon. Avoparit eivät koskaan peri toisiaan, eli yhdessä ostetun asunnon toinen puoli menee joko pariskunnan lapsille tai kuolleen avopuolison lapsille mikäli uusperhe, tai jos lapsia ei ole, kuolleen avopuolison vanhemmille (tai sisaruksille). Nämä sitten voivat vaatia asunnon myyntiä perinnön jakamiseksi.
Tämä oli muuten yksi syy tasa-arvoisen avioliittolain säätämiseen.
Jep, olen tuo lainaamasi kirjoittaja ja nimenomaan tämän vuoksi haluaisin mennä naimisiin, jos olemme yhteistä asuntoa ostamassa. Yllättävän moni ei tätä tule ajatelleeksi, ja sitten ollaan pulassa, kun asunnosta pitääkin lähteä. Tietenkin avopuolisot voivat nämä asiat järjestää testamentissa, mutta sitten pitää huomioida perintövero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle sopii miehenä hyvin se että jään kotiin loisimaan työttömänä kun vaimo tekee uraa johtoasemassa. Sitten jos häntä ei enää kiinnosta mun elättäminen niin erotaan ja saan puolet hänen tienesteistään, ihan ok mulle.
Onko yhteisten lasten hoitaminen kotona loisimista? Siis omien lasten? AP
Ei ole, ja siksi mikään ei estä isää jäämästä kotiin hoitamaan lapsia ja äidin menemistä töihin.
Ja vaihtoehtoisesti mikään ei myöskään estä laittamasta lapsia päivähoitoon.
Kaikkia isiä ei kiinnosta perhevapaiden pitäminen ja ne luovutetaan äidille.
Siksi olisikin hyvä että perhevapaat jaettaisiin lailla puoliksi, jotta myös äiti pääsisi kartuttamaan omaa varallisuuttaan, eikä jättäisi sitä avioehdon vastustamisen varaan.
Yllättävän moni täällä väittää, että jos nainen haluaa reilun osituksen kotiin ja lapsiin käytetystä ajasta ja työstä, niin hoetaan ettei pidä mennä naimisiin ollenkaan eikä tehdä lapsia?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset kusettelevat miehiä, menevät naimisiin ja kun mies on ansainnut omalla työllään suuren omaisuuden niin nämä läpeensä mädät ja kierot ämmmät haluavat eron ja kuvittelevat sekä pitävät itsestäänselvyytenä että tästä miehen omaisuudesta vähintään puolen on heidän.
Miksihän nuorista miehistäkin suuri osa ei halua suhteeseen nykynaisten kanssa, mistähän tämä mahtaisi johtua?
Ei ainakaan tuosta mielikuvitusskenaariostasi.
Ok, sinulla on hyvä olla kun arkipäivä ja se mitä tapahtuu kokoajan ympärillä on mielikuvitusta.
Kerro nyt ihmeessä meille mitä sieniä tai huumeita olet ottanut, vai oletko ihan oikeasti älyä ja järkeä vailla?
Minäkin ajattelin ennen, että pitää molemmilla olla omat rahat ja itsenäisyys. Mutta lapsia hankkiessa se on täysin älytön idea, kuten on saanut huomata. Lähipiirissä ainoa mitä tuollaisesta järjestelystä on seurannut on köyhät äidit, jotka maksavat lapsilleen kaiken vaikka itse kituuttavat jollain minimituilla samalla kun isät käyvät töissä ja maksavat oman mukavan elämänsä. Lisäksi työnantajien puolelta tulee kaikki mahdolliset kikkailut, ettei tarvitse maksaa raskaanaoleville mitään. Yhtäkkiä ei olekaan töitä tarjolla tjsp.
Miksi en olisi suostunut? Miehelläni ei ollut juuri mitään kun taas minulla oli ja on niin paljon että vähempikin riittäisi. Ajattelin ja ajattelen yhä että on lastenkin kannalta parempi että jotkut asiat ovat osituksen ulkopuolella.
Avioehto on minusta nykyään pakollinen osa avioliittoa. Se kertoo, että naimisiin ollaan menossa rakkaudesta ja vilpittömin aikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset kusettelevat miehiä, menevät naimisiin ja kun mies on ansainnut omalla työllään suuren omaisuuden niin nämä läpeensä mädät ja kierot ämmmät haluavat eron ja kuvittelevat sekä pitävät itsestäänselvyytenä että tästä miehen omaisuudesta vähintään puolen on heidän.
Miksihän nuorista miehistäkin suuri osa ei halua suhteeseen nykynaisten kanssa, mistähän tämä mahtaisi johtua?
Ei ainakaan tuosta mielikuvitusskenaariostasi.
Ok, sinulla on hyvä olla kun arkipäivä ja se mitä tapahtuu kokoajan ympärillä on mielikuvitusta.
Kerro nyt ihmeessä meille mitä sieniä tai huumeita olet ottanut, vai oletko ihan oikeasti älyä ja järkeä vailla?
Nuo samat sanat vielä vähän kovemmin sinne. Mikään ei kerro että tuo keksimäsi tarinasi olisi yleistä todellisuutta, päinvastoin.
Minä nimenomaan en suostunut tämä silmällä pitäen, mutta ei siinä olisi ollutkaan siinä vaiheessa mieltä kun varsinaista omaisuutta ei ollut.
Olen ihmetellyt samaa. Miten sellaiset parit tasaavat lasten hankkimisesta aiheutuvat kulut, maksaako työssäkäyvä kotona olevalle palkkaa ja eläkevakuutusta vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajattelin ennen, että pitää molemmilla olla omat rahat ja itsenäisyys. Mutta lapsia hankkiessa se on täysin älytön idea, kuten on saanut huomata. Lähipiirissä ainoa mitä tuollaisesta järjestelystä on seurannut on köyhät äidit, jotka maksavat lapsilleen kaiken vaikka itse kituuttavat jollain minimituilla samalla kun isät käyvät töissä ja maksavat oman mukavan elämänsä. Lisäksi työnantajien puolelta tulee kaikki mahdolliset kikkailut, ettei tarvitse maksaa raskaanaoleville mitään. Yhtäkkiä ei olekaan töitä tarjolla tjsp.
Kyllä, juuri näin. Lisäisin, että ei saa myöskään olla naiivi ja uskoa, että mies pysyy rinnalla loputtomiin. Oma talous ja selusta on turvattava, eikä luottaa liikaa toisen hyvään tahtoon. Joko naisen lapset ja miehen rahat, tai yhteiset lapsen ja siten myös yhteiset rahat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle sopii miehenä hyvin se että jään kotiin loisimaan työttömänä kun vaimo tekee uraa johtoasemassa. Sitten jos häntä ei enää kiinnosta mun elättäminen niin erotaan ja saan puolet hänen tienesteistään, ihan ok mulle.
Hoida vaikka kaksi viikkoa kahta alle neljävuotiasta kunnolla kotona ja kerro miten loisiminen maistui 😋
Aika asenteellinen tuo ap:n aloitus. Olettaa heti, että naisella on oikeus jäädä kotiin lapsia hoitamaan ja mies elättää perheen. Mieluusti olisin jäänyt kotiin jos minua olisi elätetty, mutta ei ollut varaa olla pois töistä kuin yksi päivä synnytyksen aikaan, kun vaimo oli korvia myöten veloissa ja jonkun nekin oli maksettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset kusettelevat miehiä, menevät naimisiin ja kun mies on ansainnut omalla työllään suuren omaisuuden niin nämä läpeensä mädät ja kierot ämmmät haluavat eron ja kuvittelevat sekä pitävät itsestäänselvyytenä että tästä miehen omaisuudesta vähintään puolen on heidän.
Miksihän nuorista miehistäkin suuri osa ei halua suhteeseen nykynaisten kanssa, mistähän tämä mahtaisi johtua?
Ei ainakaan tuosta mielikuvitusskenaariostasi.
Ok, sinulla on hyvä olla kun arkipäivä ja se mitä tapahtuu kokoajan ympärillä on mielikuvitusta.
Kerro nyt ihmeessä meille mitä sieniä tai huumeita olet ottanut, vai oletko ihan oikeasti älyä ja järkeä vailla?Nuo samat sanat vielä vähän kovemmin sinne. Mikään ei kerro että tuo keksimäsi tarinasi olisi yleistä todellisuutta, päinvastoin.
Kerro nyt mitä sieniä tai huumeita olet ottanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle sopii miehenä hyvin se että jään kotiin loisimaan työttömänä kun vaimo tekee uraa johtoasemassa. Sitten jos häntä ei enää kiinnosta mun elättäminen niin erotaan ja saan puolet hänen tienesteistään, ihan ok mulle.
Hoida vaikka kaksi viikkoa kahta alle neljävuotiasta kunnolla kotona ja kerro miten loisiminen maistui 😋
Lastenhoito on suoraan sanottuna helppoa ja jopa terapeuttista. Niin minulle ainakin miehenä oli. Viikot kävin töissä ja viikonloput hoidin lapsia vaimoni matkustellessa koiranäyttelyissä. Turha selitellä omien lasten ja kodin hoitoa työlääksi, helppoa ja palkitsevaa se on.
https://www.vauva.fi/keskustelu/1740247/ketju/mies_osti_uuden_auton__va…;
Täällä hyvä esimerkki siitä mihin "omat rahat" voi johtaa. Ei toki aina, ja osa ihmisistä on muutenkin reiluja. Erossa se reiluus kuitenkin monesti katoaa ja sen varaltahan on avio-oikeus.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/1740247/ketju/mies_osti_uuden_auton__va…;
Täällä hyvä esimerkki siitä mihin "omat rahat" voi johtaa. Ei toki aina, ja osa ihmisistä on muutenkin reiluja. Erossa se reiluus kuitenkin monesti katoaa ja sen varaltahan on avio-oikeus.
Esimerkki:
"Mä lähdin aikanaan koska koin ettei mies ottanut tarpeeksi huomioon lapsia ja mua rahallisesti. Olin kotona kahden lapsen kanssa ja mies erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Minä en saanut lomailla kuten hän uudella veneellään (mulle se veneily ei pienten lasten kanssa ollut mitään lomaa), en saanut ostaa mielestäni terveellistä luomu-ruokaa tai hedelmiä/vihanneksia koska ne maksoi liikaa, en saanut käydä kampaajalla enkä ostaa vaatteita. Jossain vaiheessa pakoon niin loppuun, että käytin lopulta lapsilisät ja kotihoidontuen vain ja ainoastaan itseeni ja lapsiin. Maksamatta jäi kaikki "mun rahoista" maksettavat kulut kuten päivähoidot, sähköt, luottokortit... Noh, lopulta erottiin ja koska emme olleet naimisissa, ei minulle jäänyt yhtään mitään! Elareita mies ei maksa juuri minimiä enempää ja nyt pienillä tuloillani on maksettava vuokran ja harrastusten lisäksi kaikki vaatteet ja muut. Että mun neuvo olisi lähinnä se, että menet töihin josta nautit ja josta tienaat omaa rahaa. Tilanne ei todellakaan helpota muuttamalla erilleen."
Tottakai avioehto voidaan tehdä, vaikka halutaan yhteisiä lapsia. Koska avioehto ei ole automaattisesti yhtään mitään, vaan avioehdossa voidaan nimenomaan määritellä reilulla tavalla se, miten äidin tulonmenetykset lasten hoidon takia kompensoidaan tai vaikkapa ulkomaankomennuksien aikaiset tulonmenetykset. Ja tietenkään ei pidä tehdä lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa näitä ei voida sopia oikeudenmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai avioehto voidaan tehdä, vaikka halutaan yhteisiä lapsia. Koska avioehto ei ole automaattisesti yhtään mitään, vaan avioehdossa voidaan nimenomaan määritellä reilulla tavalla se, miten äidin tulonmenetykset lasten hoidon takia kompensoidaan tai vaikkapa ulkomaankomennuksien aikaiset tulonmenetykset. Ja tietenkään ei pidä tehdä lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa näitä ei voida sopia oikeudenmukaisesti.
Olen itse ymmärtänyt, että avioehdon tekeminen on melko jyrkkää, eli rajauksia voi tehdä tasoa "erossa molemmat pitävät oman omaisuutensa, ja mikäli puoliso kuolee perii toinen hänen omaisuutensa". En ole tiennyt, että kaiken voi asettaa näin spesifisti. Toki jos sellainen on mahdollista, kannatan silloinkin avioehdon tekemistä. Se mitä en kannata on lapsiperheessä sellaisen avioehdon allekirjoittaminen, missä erotilanteessa omaisuutta ei jaeta. AP
Muuten jäisivät ilman perhettä hyvin toimeen tulevan miehen kanssa.