Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin mielestä 3.5v lapsi tarvitsee psykologia
12.11.2021 |
Koska lapsi ei oikein suostu syömään päiväkodissa ja leikkii mielellään yksin/on ujo (mutta leikkii myös muiden kanssa, osallistuu mielellään kaikkeen ohjattuun toimintaan, jne.). Olen muutenkin saanut kuulla päiväkodista mitä villimpiä teorioita mistä ruoan kansaa nirsoilu johtuu, kuten vuoroviikkoasumisesta..
Ymmärrän että siellä ajatellaan lapsen parasta mutta ei helvetti näitä juttuja. Vähän voisi ajatella vanhempiakin. Katson lasta kotona. Ihana puhelias iloinen tyttö. Silti illalla tulen taas sängyssä potemaan syyllisyyttä kaikesta
Kommentit (232)
Ongelma on siinä kun vanhempia ei kuunnella, toiset pakotetaan turhaan juoksemaan ties missä arvioissa, usein vaan siksi että lapsi ei jostain syystä miellytä hoitajaa.. sitten on vanhempia jotka vaatii että lasta tutkittaisiin tarkemmin, mutta kellään ei ole mitään huolta jos joku samperin kasvukäyrä on tasainen ja kaikki voi vaa olla jotain hiton elämän vaihetta. Vanhemmat tuntee lapsensa parhaiten, silloinkin kun lapsi on 10tuntia hoidossa päivän aikana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujous ei todellakaan ole syy mennä psykologille. Kyllä sinä oman lapsesi tiedät ja tunnet, onko kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Mitä apua?
Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on.
No vaikka puhe- tai toimintaterapiaa, adhd-lääkitystä, neuropsykologista valmennusta, tai ihan vaan oppimisympäristön järjestämistä lapselle sopivaksi. Mitä kukakin lapsi nyt tarvitsee. Vaikka päiväkoti-ikäinen ei vielä huomaa tarvitsevansa tukitoimia, kouluikäinen kyllä jo alkaa huomata, että hän on erilainen tai asiat ovat hänelle vaikeita. Mutta hänkin on lapsi, joka ei osaa pyytää, että voisinko saada pienryhmän jossa on helpompi keskittyä tai apua käsitteellisen kielen omaksumiseen. Se on aikuisen tehtävä bongata se tuentarve ja tarjota sitä apua, mitä lapsi tarvitsee. On outo harhakuvitelma, että lapsi on aina tyytyväinen, kun saa olla oma itsensä. Tunne siitä, ettei osaa tai on erilainen johtaa itsetunto- ja oppimisvaikeuksiin.
Ja tää kaikki näkyy siitä että lapsi ei tykkää pahanmakuisesta laitosruoasta?
Tyhmyyttään voi toki julistaa noinkin, mutta se ei ole kannattavaa. Jokainen normaaliälyinen tajuaa, että sitä vartenhan se psykologi tulisi kuvioihin, että selvitettäisiin, onko kyse vain tykkäämisestä vai onko taustalla jotain isompaa. Äly hoi älä jätä!
Lapsella voi olla ihan sellainen ongelma että vatsa tulee kipeäksi einesruuista.
Millä tavalla leipä muuttuu einekseksi, jos se tarjotaan päiväkodissa? Tai salaatti? Tai peruna? Tai liha? Tai mitä kaikkea siellä nyt onkaan tarjolla.
Päiväkodeissa syödään laitosruokaa. Se on aina einestä ja muuta moskaa.
Ahaa! Kyse olikin vain siitä, ettet tiedä, mitä eines tarkoittaa. Nimittäin ihan samoja salaatteja ja leipiä ja perunoita ja muutakin siellä tukussa myydään kuin kaupassakin. Ja tukustahan keskuskeittiöt raaka-aineet ostavat.
Laitosruoassa on säilöntä- ja lisäaineita. Runsain mitoin. Virolaiset kumiperunat vuosien takaa, raasteissakin jotain etikkaista joka kääntää vatsan ympäri.
Älä jaksa. Ei siihen Vaasan ruispalaan tai Elovenan kaurahiutaleeseen päiväkodin ovella mitään lisäaineita hyppää. Ihan samaa tavaraa on kuin mitä iso osa suomalasista syö kotonaankin. Se, että ruoka valmistetaan keskuskeittiöstä ei tee siitä einestä.
Ne ruoat jotka keskuskeittiössä "tehdään" on nimenomaan juuri einestä. Itse päiväkodin keittiössä työskentelevänä näen kaikkien ruokien sisällöt tietokoneelta. Esim. kaikki kastikkeet on tehty jauhepusseista jotka on iso lista pelkkää e-koodia. Lihapullat ja pihvit ei ole tehty keskuskeittiössä vaan ovat ihan vaan lämmittäneet valmiit einespyörykät. Välipalasmoothiet on myös enimmäkseen jauhetta pusseista johon on sekoitettu vettä. Jne jne-
Paska kokki olet tai sitten teillä vaan on paska kaupunki, joka ei viitsi panostaa edes alkeiden verran ruokaan. Itse ainakin keitän puuron ihan vain vedestä ja hiutaleista tai maidosta ja hiutaleista. En laita sinne minkäänlaisia e-koodeja mukaan. Ainut "lisäaine" on suola, jota tietysti hieman laitetaan, että puuro maistuukin joltain. Smoothietkin meillä tehdään marjoista ja hedelmistä, ei pusseista. Pinaattiletut ja maksalaatikko ovat äkkiseltään mieleen tulevia selkeästi einekseksi laskettavia ruokia, joita "minun" keittiöstäni lapsille lähtee.
No minä en tosiaan ole kokki vaan vain tarjoilen nuo keskuskeittiön ruoat lapsille. Puuron aamulla tosiaan teen samoin kuin sinä, mutta lounas ja välipala tulee valmiina, en voi itse siihen vaikuttaa mitä on. Järkyttyneenä luen tietokoneelta ruokien ravintosisältöjä. Kaupunki varmaan on paska ja saman ravintopalvelun huonoa ruokaa syötetään tämän kaupunkin päiväkodeissa, kouluissa, hoivakodeissa ja sairaalassa. Eri kaupungeissa taitaa olla paljon eroja miten nämä ruoka-asiat hoidetaan.
Ap 10 vuoden päästä täällä:
"Mitä teen, kun 13,5-vuotias vaan pelaa kaiket päivät eikä koskaan tapaa kavereitaan?"
Niin noh, sillä ei ehkä ole silloin(kaan) kavereita, kun ei haluttu nähdä ongelmia ennen kuin ne paisuivat.
Meillä vastaavaa kokemusta päiväkodista ja "huolista". Itse viittasin kintaalla näille, ottakaa yhteyttä psykologiin -puheisiin, koska lapsen käytöksessä ei kotona mitään ongelmia. Pikemmin näin ongelmia päiväkodin päässä, mm. lapset saattoi odottaa ulospääsyä talvi/kuravaatteet päällä lähes 20 minsaa.
Suostuin siihen, että kiertävä erityislastentarhanopettaja kävi lasta seuraamassa. Tämä sitten kertoi päikyn johtajalle, että ei, 4-vuotias ei vielä osaa kaikissa tilanteissa malttaa mieltään eli kiukkuaminen joissain tilanteissa on aivan normaalia.
Ei oltu ainoita, johon milloin mikäkin huoli kohdistui. Valitettavasti on siis näitä ylihuolehtijoitakin, vaikka varmasti moni päikkyläinen tunnistaa ihan aitojakin huolenaiheita lapsissa, mikä hyvä juttu.
Ja joo, vuoroasuja oli tämä meidänkin lapsi 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Oletko puhunut asiasta neuvolassa. Tämä kuuluu sinne.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä kun vanhempia ei kuunnella, toiset pakotetaan turhaan juoksemaan ties missä arvioissa, usein vaan siksi että lapsi ei jostain syystä miellytä hoitajaa.. sitten on vanhempia jotka vaatii että lasta tutkittaisiin tarkemmin, mutta kellään ei ole mitään huolta jos joku samperin kasvukäyrä on tasainen ja kaikki voi vaa olla jotain hiton elämän vaihetta. Vanhemmat tuntee lapsensa parhaiten, silloinkin kun lapsi on 10tuntia hoidossa päivän aikana...
Väärin. Vanhemmat ovat monesti hyvinkin sokeita. Tai vaihtoehtoisesti näkevät erityisyyksiä siellä missä niitä ei ole. Näitä tullut nähtyä hyvin monia. Molemmista kategorioista. Sitten on vielä ne, jotka kuvittelevat, että tutussa kotiympäristössä oman perheen kesken näkyisi kaikki nekin ongelmat, jotka aiheuttaa vieras tila, kova meteli tai ryhmätaitojen puute tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä kun vanhempia ei kuunnella, toiset pakotetaan turhaan juoksemaan ties missä arvioissa, usein vaan siksi että lapsi ei jostain syystä miellytä hoitajaa.. sitten on vanhempia jotka vaatii että lasta tutkittaisiin tarkemmin, mutta kellään ei ole mitään huolta jos joku samperin kasvukäyrä on tasainen ja kaikki voi vaa olla jotain hiton elämän vaihetta. Vanhemmat tuntee lapsensa parhaiten, silloinkin kun lapsi on 10tuntia hoidossa päivän aikana...
Vanhemmat varmasti tuntevat lapsensa, mutta eivät välttämättä tunne yhtään muuta lasta. Eli kuinka he voisivat tietää, milloin apu olisi tarpeen?
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasuminen? Siis asuuko hän vuoroviikoin jossain eri paikassa? Ja lapsi on 3,5 -vuotias?
Ei ole kaikkien oma valinta minun lapseni määrättiin vuoroviikko asumiseen kun lapsi oli 2. Ei ollut minun vikani että exä sen vei oikeuteen asti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei todellakaan ole syy mennä psykologille. Kyllä sinä oman lapsesi tiedät ja tunnet, onko kaikki hyvin.
On ujoutta ja "ujoutta". Moni "ujo" on vain sosiaalisesti taitamaton ja pienellä tuella muuttuukin yhtäkkiä ei-ujoksi. Toki myös oikeasti ujoja on, mutta hekin yleensä pystyvät ryhmässä toimimaan ilman, että se näyttäytyy poikkeavuutena.
Oman kokemukseni mukaan päiväkodin henkilökunnalla voi olla myös hyvin heikko ymmärrys pienten lasten kehityksestä ja kasvatuksesta. Osalla hoitajista asenne pientä lasta kohtaan voi olla hyvin autoritaarinen. Lapsille huudetaan kurkku suorana. Meidän puhelias lapsi ei uskaltanut puhua päiväkodissa mitään. Ryhmässä oli useampi tällainen lapsi ja tuntui oudolta viedä lapsi aamuisin hiirenhiljaiseen lapsiryhmään, kun kyse oli 3-4-vuotiaista. Otinkin oman lapseni kotihoitoon, koska hoito ei laadultaan vastannut käsitystäni siitä, miten lapsia tulisi kohdella. Hoitajissa on siis hyviä ja taitavia, mutta voi myös olla tosi huonoja. Meillä hoitajat syyttelivät siis lapsia tilanteesta, joka oli heidän oman käytöksensä seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta pakko vähän hämmästellä, jos puolivuotiaasta saakka on ollut vuoroviikkoasumisessa?! Turvatonhan sellainen heittopussilapsi on :(. Toivottavasti tämä on provo.
Kyllä minä äitinä huolestuisin jos kotona ihana, puhelias lapseni käyttäytyisi hoidossa aivan eri lailla kuin kotona ja haluaisin tietenkin selvittää mistä tämä johtuu. Ottaisin ja vaatisin siis totta kai kaiken avun vastaan ja tekisin yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja tarvittaessa aikanaan myös koulussa kasvatusalan ammattilaisten kanssa. Samalla puolellahan he ovat, lapsen puolella hänen parastaan ajatellen. Miksi niin moni vanhempi menee heti takajaloilleen ja puolustuskannalle jos ehdotetaan, että lapselle haettaisiin jotain apua? Miksi tilanteen pitää antaa ensin kärjistyä ennen kuin voi myöntää itselleen, että oma lapsi tarvitsisi vaikka sitä psykologia. Jos tekisi heti yhteistyötä niin kaikki selviäisi nopeammin ja JOS käy ilmi että lapsi tarvitsee jotain tukea niin se saadaan heti kohdalleen, ei vasta vuosien jälkeen kun lapsen koulupolku ja koulumenestys on jo pilalla. Voidaanhan siellä tutkimuksissa todeta, että ei ole tarvetta tuelle mutta onpa sitten sekin selvitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa mulle ollut apua lapsena. Olin aivan eri ihminen kotona ja muualla. Ehkä olisin välttänyt pakko-oireet ja epävakaan tunne-elämän. Tai sitten en, ei voi tietää tietenkään. Pointtini on, että en ymmärrä miksi et haluaisi ammattilaisen tukea jos sitä tarjotaan lapsellesi? Kukaan ei selviä haavoitta lapsuudesta kuitenkaan.
Lasten vuoroasumista on tutkittu, ja tutkimusten mukaan jos alle 4-vuotias laitetaan vuoroasumiseen, ilmenee näillä pienillä lapsilla sekä tunne-elämän että käyttäytymisen häiriöitä. Eikä ihme. Vain hullu riepottelee pientä lasta vanhempien välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vedät herneen nenään, jos haluavat auttaa lastasi? Eivät kiusatakseen sua tai lastasi, joten ota nyt rauhallisesti. Tekevät sen, mitä heidän kuuluukin huolen herätessä. Ja sinähän et näe lastasi RYHMÄSSÄ, kotona voi ollakin iloinen ja jutteleva. Jotain huoltaan voi olla, jos on pk. ssa yksin leikkivä.
No oisko että silloin se ryhmä ei ole sille lapselle toimiva, kun hän kotona on niin erilainen?
Voi olla monia syitä miksi on ryhmässä erilainen kuin kotona. Esimerkiksi ikävöi kotiin tai ryhmässä on liikaa ihmisiä tai lapsi ujostelee jotain tiettyä ihmistä siellä. Ei kolmevuotiaan kuulukaan olla ryhmässä kuin kala vedessä, jos on ujo tai hitaasti lämpiävä.
Niin? Ja oisko että silloin jos lapsi ei sopeudu ryhmään psykologi tai joku muu tukipalvelu olisi paikallaan. Sehän siinä on tarkoitus, että autetaan lasta sopeutumaan. Ei kolmivuotias ole mikään pikkuvauva enää, joten sosiaalisia taitoja on hyvä opetella, vaikka miten olisi hidas tapaus.
Ei kolmevuotiaan sosiaaliset taidot pääse oikeuksiinsa, jos hän ei tunne oloaan siellä ryhmässä riittävän turvalliseksi. Taidoissa ei välttämättä ole mitään vikaa. Eikä millään pahalla, mutta on päiväkodin henkilökunnassa niitä jotka sitä psykologia kipeimmin tarvitsisivat. Ja ohjausta siinä omassa ryhmässään toimimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuu vuoroviikoin äidillä/isällä. Isosisko läsnä aina. Toista vanhempaa näkee keskellä toisen viikkoa. Täysin normaali järjestely nykyään. Tuskin edes muistaa aikaa jolloin asuttiin kaikki saman katon alla. Ei ole kumpikaan lapsi mitenkään oireillut tästä ikinä ja näin mennään jo kolmatta vuotta
Kolmatta vuotta? Eli lapsi ollut alle 1,5v, kun alkanut vuoroviikkojärjestely? Ei ihme, että traumatisoitunut, vuoroviikkojärjestely sopii vasta kouluikäisille ja silloinkin lapsen mielipidettä ja jaksamista kuunnellen
Jos olisit tutustunut aiheeseen liittyvään tieteelliseen kirjallisuuteen niin tietäisit että erotilanteessa vuoroviikkoasuminen mikäli se voidaan järkevästi järjestää on lapselle paras vaihtoehto. Toki pienille lapsille viikko eroa toisesta vanhemmasta on liian pitkä aika ja siksi pitäisikin tavata toista vanhempaa myös toisen viikolla ja juuri näin olemme tehneet. En ihmettele että av:n yh armeija silti yläpeukuttaa sillä kivahan se on ajatella että se oma toiminta olisi lapselle paras vaihtoehto. Ei ole. Nämä lapset jotka kasvavat käytännössä ilman toista vanhempaa tai näkevät toista vanhempaan esim. vain joka toinen viikonloppu ovat niitä jotka kasvavat moniongelmaisiksi..
Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta kommenttisi on aivan uskomatonta sontaa. Olen itse asunut lapsena vuoroviikkosysteemillä ja purkanut siitä jäänyttä irtonaisuuden tunnetta sekä rikkinäisyyttä terapiassa vuosia. Vuoroviikkoasuminen on uskomattoman huono ratkaisu, jos se olisi hyvä ratkaisu, miksei vanhemmat itse muuta joka toinen viikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vedät herneen nenään, jos haluavat auttaa lastasi? Eivät kiusatakseen sua tai lastasi, joten ota nyt rauhallisesti. Tekevät sen, mitä heidän kuuluukin huolen herätessä. Ja sinähän et näe lastasi RYHMÄSSÄ, kotona voi ollakin iloinen ja jutteleva. Jotain huoltaan voi olla, jos on pk. ssa yksin leikkivä.
No oisko että silloin se ryhmä ei ole sille lapselle toimiva, kun hän kotona on niin erilainen?
Voi olla monia syitä miksi on ryhmässä erilainen kuin kotona. Esimerkiksi ikävöi kotiin tai ryhmässä on liikaa ihmisiä tai lapsi ujostelee jotain tiettyä ihmistä siellä. Ei kolmevuotiaan kuulukaan olla ryhmässä kuin kala vedessä, jos on ujo tai hitaasti lämpiävä.
Niin? Ja oisko että silloin jos lapsi ei sopeudu ryhmään psykologi tai joku muu tukipalvelu olisi paikallaan. Sehän siinä on tarkoitus, että autetaan lasta sopeutumaan. Ei kolmivuotias ole mikään pikkuvauva enää, joten sosiaalisia taitoja on hyvä opetella, vaikka miten olisi hidas tapaus.
Ei kolmevuotiaan sosiaaliset taidot pääse oikeuksiinsa, jos hän ei tunne oloaan siellä ryhmässä riittävän turvalliseksi. Taidoissa ei välttämättä ole mitään vikaa. Eikä millään pahalla, mutta on päiväkodin henkilökunnassa niitä jotka sitä psykologia kipeimmin tarvitsisivat. Ja ohjausta siinä omassa ryhmässään toimimiseen.
Ihan varmasti tällä hetkellä työntekijätkin tarvitsevat apua, osa varmasti käy työterveyspsykologilla tms. Työ ja työolosuhteet on hyvin uuvuttavia, uskokaa pois. Itse syön lääkettä ahdistuneisuuteen ja keskivaikeaan masennukseen, olen työssäkäyvä varhaiskasvatuksen opettaja.
Ihmisiä mekin vain ollaan.
Itse luottaisin päiväkodin huolen esiinnostamiseen ja ottaisin vastaan psykologin avun. Voihan olla, että mitään suurempaa ei ilmenekään ja lapsen kehittyminen em. asioissa paranee, kun ikää ja kykyjä tulee lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda hoitopaikkaa, ellei mahdollista pitää lasta kotona. Ehkä toisessa paikassa ruoka maistuu se verran, että lapsi jaksaa tunnit erossa kodista.
Ongelmat ei poistu lasta päiväkodista toiseen riepottelemalla. Tuota lasta riepotellaan jo nyt kodista toiseen joka toinen viikko. Siihen vielä päiväkodinvaihdos aina kun äiti rupeaa pelkäämään tukipalveluita niin ongelmanuori on valmis.
Jos paikassa on ongelma, täytyy uskaltaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että luopuu koko paikasta.
(Korostan jos-sanaa; en tiedä, mikä on ongelma!)
Koteja ei voi vaihtaa.
Lääkäriinkin lapsi viedään normaalisti ennen kuin on ongelmia. Lääkärintarkastukset kun kuuluvat osana normaalia neuvolakäytäntöä tietyille ikäkausille. Olisi hyvä jos samaan syssyyn kuuluisi psykologin tarkastus niin ei tarvitisi panikoida, jos sellaista ehdotetaan. Ihmisille on ihme tabu vielä tänäkin päivänä tuo psykologian osa-alue ihmisen terveydenhuollosta.