Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin mielestä 3.5v lapsi tarvitsee psykologia
12.11.2021 |
Koska lapsi ei oikein suostu syömään päiväkodissa ja leikkii mielellään yksin/on ujo (mutta leikkii myös muiden kanssa, osallistuu mielellään kaikkeen ohjattuun toimintaan, jne.). Olen muutenkin saanut kuulla päiväkodista mitä villimpiä teorioita mistä ruoan kansaa nirsoilu johtuu, kuten vuoroviikkoasumisesta..
Ymmärrän että siellä ajatellaan lapsen parasta mutta ei helvetti näitä juttuja. Vähän voisi ajatella vanhempiakin. Katson lasta kotona. Ihana puhelias iloinen tyttö. Silti illalla tulen taas sängyssä potemaan syyllisyyttä kaikesta
Kommentit (232)
Koulut ja päiväkodit sais siirtyä lähi ja luomu tuotteisiin, kotona noihin ei todellakaan ole kaikilla edes varaa, ois todella tärkeää että kasvava lapsi sais ruuasta kaiken mitä kasvuun tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just tää laitosruoka on ihan roskaa, einestä ja yllättävän moni näköjään luulee että lapset syövät hyvin ja terveellisesti. En yhtään ihmettele jos lapsi ei tykkää, varsinkin jos kotona ei käytetä mitään valmista moskaa. Ei varmasti tarvitse miettiä miksi allergiat ja suolistosairaudet on niin yleisiä kun meistä jokainen on päivittäin kasvatettu näillä eväillä mitkä eivät ole ihmisravinnoksi tarkoitettu edes.
On ihan tutkittu juttu, että niin kauan kuin vauvat syövät einestä (eli purkkiruokaa), on ruoka optimaalisesti koostettu.
Mutta sitten kun lapset siirtyvät syömään samaa ruokaa kuin vanhempansa, räjähtää sokerin ja suolan ja transrasvojen ja lisäaineiden määrä.
Päiväkodin ruoka ei ole mitään gourmet-ruokaa, mutta ei se myöskään ole yhtään sen pahempaa kuin kodeissa tarjoiltava ruoka keskimäärin. Suolaa ja sokeria se todennäköisesti sisältää vähemmän.
Syömisestä ei saisi tehdä aikuiset numeroa, jos lapsi kasvaa normaalisti pituutta ja painoa hän syö riittävästi. Kun ruokaa aletaan väkisin tuputtaa niin aikuinen on tässä se ensimmäinen vaikuttaja siihen että lapsi sairastuu syömishäiriöön...
Joissakin päiväkodeissa ja kouluissa opit ovat edelleen jostain kivikaudelta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ryhmässä on aina joku, joka syö huonosti, toinen joka käyttäyy levottomasti tai sopimattomasti, ei opi kuvaksi samaan aikaan kuin muut, ei nuku, ei puhu, ei leiki jne. Luuletteko, että vain yhdellä joku pieni ongelma, johon aikuiset iskevät silmänsä? Jos kuitenkin kasvattajat huolestuvat jostain, joka erityisesti haittaa lapsen kehittymistä koulua varten, jutellaan vanhempien kanssa ja ensisijaisesti tuetaan arjen keinoin ja jos nekään ei tuota tuloksia, niin sitten tarjotaan vahvempia tukia ja tutkimuksia ammattilaisten kanssa.
Miksi 3,5-vuotiaan pitää valmistautua kouluun?
Ja miten se ettei tykkää pahasta ruoasta paranee psykologilla?
Ei lapsen vielä tarvitsekaan, vaan 3,5 vuotiaasta kasvaa joskus koululainen ja aikuinen voi tukemalla auttaa lasta kohti kouluvalmiuksia. Ihmisen oppiminen tapahtuu niin, että jo opitun päälle oppii uutta. Jos jollain osa-alueella on pulmia niin sitä tuetaan, jotta voi siirtyä seuraavaan kehitysvaiheeseen.
Kuka uskoo, että ap.n tapauksessa on kyse vain jostain syömisestä? Usein vanhemmat eivät halua uskoa, että omalla lapsella on mitään poikkeavaa ja jäävät jumiin pikkuasioihin. Monelle on vaikea hyväksyä poikkeamaa vaikka se lukee sairaalan lääkärin diagnoosissa. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan puhuta, kuin psykologin tapaamisesta.
Oma lapseni jumitti, inhosi osallistumista ja oli todella nirso syömään päiväkodissa. Siinä vaiheessa, kun lapsen kaveri ohjattiin asperger-tutkimuksiin päiväkodin aloitteesta, kysyin päiväkodissa, kannattaisiko meidänkin muksua tutkia. Vastaus oli, että piirteitä on, mutta todennäköisesti ne häviävät iän myötä.
Ainakin meidän tapauksessamme päiväkodin kokeneet kasvattajat pystyivät kummankin lapsen kohdalta näkemään, missä mennään. Joten neuvoisin ap:takin kuuntelemaan oman päiväkodin aikuisia. Mikäli he ovat väärässä, sekin selviää ajan myötä. Jos he ovat oikeassa, jää apu saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tää laitosruoka on ihan roskaa, einestä ja yllättävän moni näköjään luulee että lapset syövät hyvin ja terveellisesti. En yhtään ihmettele jos lapsi ei tykkää, varsinkin jos kotona ei käytetä mitään valmista moskaa. Ei varmasti tarvitse miettiä miksi allergiat ja suolistosairaudet on niin yleisiä kun meistä jokainen on päivittäin kasvatettu näillä eväillä mitkä eivät ole ihmisravinnoksi tarkoitettu edes.
On ihan tutkittu juttu, että niin kauan kuin vauvat syövät einestä (eli purkkiruokaa), on ruoka optimaalisesti koostettu.
Mutta sitten kun lapset siirtyvät syömään samaa ruokaa kuin vanhempansa, räjähtää sokerin ja suolan ja transrasvojen ja lisäaineiden määrä.
Päiväkodin ruoka ei ole mitään gourmet-ruokaa, mutta ei se myöskään ole yhtään sen pahempaa kuin kodeissa tarjoiltava ruoka keskimäärin. Suolaa ja sokeria se todennäköisesti sisältää vähemmän.
Lähde?
Päiväkotiruoka on moskaa.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni jumitti, inhosi osallistumista ja oli todella nirso syömään päiväkodissa. Siinä vaiheessa, kun lapsen kaveri ohjattiin asperger-tutkimuksiin päiväkodin aloitteesta, kysyin päiväkodissa, kannattaisiko meidänkin muksua tutkia. Vastaus oli, että piirteitä on, mutta todennäköisesti ne häviävät iän myötä.
Ainakin meidän tapauksessamme päiväkodin kokeneet kasvattajat pystyivät kummankin lapsen kohdalta näkemään, missä mennään. Joten neuvoisin ap:takin kuuntelemaan oman päiväkodin aikuisia. Mikäli he ovat väärässä, sekin selviää ajan myötä. Jos he ovat oikeassa, jää apu saamatta.
Et sinä voi tietää yhtään mitään millaisia ne ap:n päiväkodin aikuiset on.
Eikä ap:n lapsi jumita. Hän vain syö vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuollainen lapselle ihan kamalaa. Kaksi kotia ja vielä päiväkoti. Koko ajan johonkin menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni jumitti, inhosi osallistumista ja oli todella nirso syömään päiväkodissa. Siinä vaiheessa, kun lapsen kaveri ohjattiin asperger-tutkimuksiin päiväkodin aloitteesta, kysyin päiväkodissa, kannattaisiko meidänkin muksua tutkia. Vastaus oli, että piirteitä on, mutta todennäköisesti ne häviävät iän myötä.
Ainakin meidän tapauksessamme päiväkodin kokeneet kasvattajat pystyivät kummankin lapsen kohdalta näkemään, missä mennään. Joten neuvoisin ap:takin kuuntelemaan oman päiväkodin aikuisia. Mikäli he ovat väärässä, sekin selviää ajan myötä. Jos he ovat oikeassa, jää apu saamatta.
Et sinä voi tietää yhtään mitään millaisia ne ap:n päiväkodin aikuiset on.
Eikä ap:n lapsi jumita. Hän vain syö vähän.
Etkä sinä puolestasi voi tietää yhtään mitään siitä, miten ap:n lapsella todellisuudessa menee päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ryhmässä on aina joku, joka syö huonosti, toinen joka käyttäyy levottomasti tai sopimattomasti, ei opi kuvaksi samaan aikaan kuin muut, ei nuku, ei puhu, ei leiki jne. Luuletteko, että vain yhdellä joku pieni ongelma, johon aikuiset iskevät silmänsä? Jos kuitenkin kasvattajat huolestuvat jostain, joka erityisesti haittaa lapsen kehittymistä koulua varten, jutellaan vanhempien kanssa ja ensisijaisesti tuetaan arjen keinoin ja jos nekään ei tuota tuloksia, niin sitten tarjotaan vahvempia tukia ja tutkimuksia ammattilaisten kanssa.
Miksi 3,5-vuotiaan pitää valmistautua kouluun?
Ja miten se ettei tykkää pahasta ruoasta paranee psykologilla?
Ei lapsen vielä tarvitsekaan, vaan 3,5 vuotiaasta kasvaa joskus koululainen ja aikuinen voi tukemalla auttaa lasta kohti kouluvalmiuksia. Ihmisen oppiminen tapahtuu niin, että jo opitun päälle oppii uutta. Jos jollain osa-alueella on pulmia niin sitä tuetaan, jotta voi siirtyä seuraavaan kehitysvaiheeseen.
Kuka uskoo, että ap.n tapauksessa on kyse vain jostain syömisestä? Usein vanhemmat eivät halua uskoa, että omalla lapsella on mitään poikkeavaa ja jäävät jumiin pikkuasioihin. Monelle on vaikea hyväksyä poikkeamaa vaikka se lukee sairaalan lääkärin diagnoosissa. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan puhuta, kuin psykologin tapaamisesta.
Lapsihan on hyvä keskittymään.
Se että syö vähän ei mitenkään liity kouluvalmiuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni jumitti, inhosi osallistumista ja oli todella nirso syömään päiväkodissa. Siinä vaiheessa, kun lapsen kaveri ohjattiin asperger-tutkimuksiin päiväkodin aloitteesta, kysyin päiväkodissa, kannattaisiko meidänkin muksua tutkia. Vastaus oli, että piirteitä on, mutta todennäköisesti ne häviävät iän myötä.
Ainakin meidän tapauksessamme päiväkodin kokeneet kasvattajat pystyivät kummankin lapsen kohdalta näkemään, missä mennään. Joten neuvoisin ap:takin kuuntelemaan oman päiväkodin aikuisia. Mikäli he ovat väärässä, sekin selviää ajan myötä. Jos he ovat oikeassa, jää apu saamatta.
Et sinä voi tietää yhtään mitään millaisia ne ap:n päiväkodin aikuiset on.
Eikä ap:n lapsi jumita. Hän vain syö vähän.
Etkä sinä puolestasi voi tietää yhtään mitään siitä, miten ap:n lapsella todellisuudessa menee päiväkodissa.
Et sibäkään. Oletat vain kovasti.
Just tää laitosruoka on ihan roskaa, einestä ja yllättävän moni näköjään luulee että lapset syövät hyvin ja terveellisesti. En yhtään ihmettele jos lapsi ei tykkää, varsinkin jos kotona ei käytetä mitään valmista moskaa. Ei varmasti tarvitse miettiä miksi allergiat ja suolistosairaudet on niin yleisiä kun meistä jokainen on päivittäin kasvatettu näillä eväillä mitkä eivät ole ihmisravinnoksi tarkoitettu edes.