Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin mielestä 3.5v lapsi tarvitsee psykologia
12.11.2021 |
Koska lapsi ei oikein suostu syömään päiväkodissa ja leikkii mielellään yksin/on ujo (mutta leikkii myös muiden kanssa, osallistuu mielellään kaikkeen ohjattuun toimintaan, jne.). Olen muutenkin saanut kuulla päiväkodista mitä villimpiä teorioita mistä ruoan kansaa nirsoilu johtuu, kuten vuoroviikkoasumisesta..
Ymmärrän että siellä ajatellaan lapsen parasta mutta ei helvetti näitä juttuja. Vähän voisi ajatella vanhempiakin. Katson lasta kotona. Ihana puhelias iloinen tyttö. Silti illalla tulen taas sängyssä potemaan syyllisyyttä kaikesta
Kommentit (232)
Sun lapsi on 1,5vuotiaasta ollut vuoroviikkoerolapsi ja nyt sitten päikyssä ehdotetaan psykologia. Mietippä ap, voisko näillä olla joku yhteys? Et voi väittää että tällä touhulla ei olisi mitään seuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Mitä apua?
Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on.
No vaikka puhe- tai toimintaterapiaa, adhd-lääkitystä, neuropsykologista valmennusta, tai ihan vaan oppimisympäristön järjestämistä lapselle sopivaksi. Mitä kukakin lapsi nyt tarvitsee. Vaikka päiväkoti-ikäinen ei vielä huomaa tarvitsevansa tukitoimia, kouluikäinen kyllä jo alkaa huomata, että hän on erilainen tai asiat ovat hänelle vaikeita. Mutta hänkin on lapsi, joka ei osaa pyytää, että voisinko saada pienryhmän jossa on helpompi keskittyä tai apua käsitteellisen kielen omaksumiseen. Se on aikuisen tehtävä bongata se tuentarve ja tarjota sitä apua, mitä lapsi tarvitsee. On outo harhakuvitelma, että lapsi on aina tyytyväinen, kun saa olla oma itsensä. Tunne siitä, ettei osaa tai on erilainen johtaa itsetunto- ja oppimisvaikeuksiin.
Ja tää kaikki näkyy siitä että lapsi ei tykkää pahanmakuisesta laitosruoasta?
Tyhmyyttään voi toki julistaa noinkin, mutta se ei ole kannattavaa. Jokainen normaaliälyinen tajuaa, että sitä vartenhan se psykologi tulisi kuvioihin, että selvitettäisiin, onko kyse vain tykkäämisestä vai onko taustalla jotain isompaa. Äly hoi älä jätä!
Lapsella voi olla ihan sellainen ongelma että vatsa tulee kipeäksi einesruuista.
Millä tavalla leipä muuttuu einekseksi, jos se tarjotaan päiväkodissa? Tai salaatti? Tai peruna? Tai liha? Tai mitä kaikkea siellä nyt onkaan tarjolla.
Päiväkodeissa syödään laitosruokaa. Se on aina einestä ja muuta moskaa.
Ahaa! Kyse olikin vain siitä, ettet tiedä, mitä eines tarkoittaa. Nimittäin ihan samoja salaatteja ja leipiä ja perunoita ja muutakin siellä tukussa myydään kuin kaupassakin. Ja tukustahan keskuskeittiöt raaka-aineet ostavat.
Laitosruoassa on säilöntä- ja lisäaineita. Runsain mitoin. Virolaiset kumiperunat vuosien takaa, raasteissakin jotain etikkaista joka kääntää vatsan ympäri.
Älä jaksa. Ei siihen Vaasan ruispalaan tai Elovenan kaurahiutaleeseen päiväkodin ovella mitään lisäaineita hyppää. Ihan samaa tavaraa on kuin mitä iso osa suomalasista syö kotonaankin. Se, että ruoka valmistetaan keskuskeittiöstä ei tee siitä einestä.
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsi on 1,5vuotiaasta ollut vuoroviikkoerolapsi ja nyt sitten päikyssä ehdotetaan psykologia. Mietippä ap, voisko näillä olla joku yhteys? Et voi väittää että tällä touhulla ei olisi mitään seuraamuksia.
En usko että vuoroviikkoasuminen liittyy tähän millään tavalla. Tietenkin olisin halunut lapsilleni ydinperheen mutta yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Minkäs teet..
Eikö suositeltu eineksien syömistä kotona?
Kannattaa ottaa tarjottu tuki vastaan, jotta lapsi saa parhaat valmiudet koulun aloitukseen. Koulussa tuki on mitätöntä. Vuoroviikkoasuminen on varmaan hyvä ratkaisu, mutta lapsille joskus rankkaa, vaikka eivät ikinä sitä voi myöntää vanhemmilleen. Jos lapsi vuorottelee kahden kodin ja päiväkodin väliä, voi pieni pää mennä sekaisin (mahdollisesti 7 eri) vanhemman säännöistä ja tavoista. Lisäksi voi joutua hakemaan hyväksyntää ja huomiota. Lapsen oma päätäntävalta ja mahdollisuus vaikuttaa rajoittuu puhumiseen, virtsaamiseen/ulostamisen, syömiseen ja nukkumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, se on kovaa profilointia. Suosittelen teitä käymään asioita läpi yksi kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuu vuoroviikoin äidillä/isällä. Isosisko läsnä aina. Toista vanhempaa näkee keskellä toisen viikkoa. Täysin normaali järjestely nykyään. Tuskin edes muistaa aikaa jolloin asuttiin kaikki saman katon alla. Ei ole kumpikaan lapsi mitenkään oireillut tästä ikinä ja näin mennään jo kolmatta vuotta
Kolmatta vuotta? Eli lapsi ollut alle 1,5v, kun alkanut vuoroviikkojärjestely? Ei ihme, että traumatisoitunut, vuoroviikkojärjestely sopii vasta kouluikäisille ja silloinkin lapsen mielipidettä ja jaksamista kuunnellen
Jos olisit tutustunut aiheeseen liittyvään tieteelliseen kirjallisuuteen niin tietäisit että erotilanteessa vuoroviikkoasuminen mikäli se voidaan järkevästi järjestää on lapselle paras vaihtoehto. Toki pienille lapsille viikko eroa toisesta vanhemmasta on liian pitkä aika ja siksi pitäisikin tavata toista vanhempaa myös toisen viikolla ja juuri näin olemme tehneet. En ihmettele että av:n yh armeija silti yläpeukuttaa sillä kivahan se on ajatella että se oma toiminta olisi lapselle paras vaihtoehto. Ei ole. Nämä lapset jotka kasvavat käytännössä ilman toista vanhempaa tai näkevät toista vanhempaan esim. vain joka toinen viikonloppu ovat niitä jotka kasvavat moniongelmaisiksi..
Väärin. Kaikissa luotettavissa tutkimuksissa sanotaan, että vuorokausi per ikävuosi on alle kouluikäiselle pisin aika, jonka hän voi olla erossa lähivanhemmastaan ilman, että kiintymyssuhde kärsiin ja tulee hylkäämiskokemus. Ja hylkäämiskokemus luonnollisesti heijastelee lapsen käytökseen. Lähivanhempi on lapsen ensisijainen kiintymyssuhde ja siksi tärkeämpi kuin etävanhempi, vaikka toki etävanhempikin on tärkeä. Hänestä erossa oleminen ei ole kuitenkaan samanlainen hylkäämiskokemus kuin lähivanhemmasta erossa oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsi on 1,5vuotiaasta ollut vuoroviikkoerolapsi ja nyt sitten päikyssä ehdotetaan psykologia. Mietippä ap, voisko näillä olla joku yhteys? Et voi väittää että tällä touhulla ei olisi mitään seuraamuksia.
En usko että vuoroviikkoasuminen liittyy tähän millään tavalla. Tietenkin olisin halunut lapsilleni ydinperheen mutta yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Minkäs teet..
Erolle ei voi mitään, mutta vuoroviikkoasuminen on valinta. Jos kolmevuotias vaihtaa kotia kolmatta vuotta vuoroviikoin, on hän aloittanut sen järkyttävän nuorena. Pieni lapsi tarvitsee kuitenkin pysyvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vedät herneen nenään, jos haluavat auttaa lastasi? Eivät kiusatakseen sua tai lastasi, joten ota nyt rauhallisesti. Tekevät sen, mitä heidän kuuluukin huolen herätessä. Ja sinähän et näe lastasi RYHMÄSSÄ, kotona voi ollakin iloinen ja jutteleva. Jotain huoltaan voi olla, jos on pk. ssa yksin leikkivä.
No oisko että silloin se ryhmä ei ole sille lapselle toimiva, kun hän kotona on niin erilainen?
Voi olla monia syitä miksi on ryhmässä erilainen kuin kotona. Esimerkiksi ikävöi kotiin tai ryhmässä on liikaa ihmisiä tai lapsi ujostelee jotain tiettyä ihmistä siellä. Ei kolmevuotiaan kuulukaan olla ryhmässä kuin kala vedessä, jos on ujo tai hitaasti lämpiävä.
Et voi jättää lasta sinne koko päiväksi, jos lapsi sanoo, että kärsii kovasta nälästä ollessaan hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsi on 1,5vuotiaasta ollut vuoroviikkoerolapsi ja nyt sitten päikyssä ehdotetaan psykologia. Mietippä ap, voisko näillä olla joku yhteys? Et voi väittää että tällä touhulla ei olisi mitään seuraamuksia.
En usko että vuoroviikkoasuminen liittyy tähän millään tavalla. Tietenkin olisin halunut lapsilleni ydinperheen mutta yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Minkäs teet..
Teet sen, että et luovuta heti kun vähän tuntuu pahalta, vaan ajattelet lapsen etua. Tuolla vältettäisiin vähintään puolet avioeroista. Toki joskus ero on ainut mahdollinen vaihtoehto, mutta sellaisia tilanteita on hyvin pienellä promillemäärällä kaikista eroavista. Suurin osa eroaa ihan vain siksi, ettei kestä normaalia arkea tai siksi, että lapsi tuupattiin alulle ennen kuin ehdittiin kunnolla edes toisen nimeä opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vedät herneen nenään, jos haluavat auttaa lastasi? Eivät kiusatakseen sua tai lastasi, joten ota nyt rauhallisesti. Tekevät sen, mitä heidän kuuluukin huolen herätessä. Ja sinähän et näe lastasi RYHMÄSSÄ, kotona voi ollakin iloinen ja jutteleva. Jotain huoltaan voi olla, jos on pk. ssa yksin leikkivä.
No oisko että silloin se ryhmä ei ole sille lapselle toimiva, kun hän kotona on niin erilainen?
Voi olla monia syitä miksi on ryhmässä erilainen kuin kotona. Esimerkiksi ikävöi kotiin tai ryhmässä on liikaa ihmisiä tai lapsi ujostelee jotain tiettyä ihmistä siellä. Ei kolmevuotiaan kuulukaan olla ryhmässä kuin kala vedessä, jos on ujo tai hitaasti lämpiävä.
Niin? Ja oisko että silloin jos lapsi ei sopeudu ryhmään psykologi tai joku muu tukipalvelu olisi paikallaan. Sehän siinä on tarkoitus, että autetaan lasta sopeutumaan. Ei kolmivuotias ole mikään pikkuvauva enää, joten sosiaalisia taitoja on hyvä opetella, vaikka miten olisi hidas tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda hoitopaikkaa, ellei mahdollista pitää lasta kotona. Ehkä toisessa paikassa ruoka maistuu se verran, että lapsi jaksaa tunnit erossa kodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Mitä apua?
Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on.
No vaikka puhe- tai toimintaterapiaa, adhd-lääkitystä, neuropsykologista valmennusta, tai ihan vaan oppimisympäristön järjestämistä lapselle sopivaksi. Mitä kukakin lapsi nyt tarvitsee. Vaikka päiväkoti-ikäinen ei vielä huomaa tarvitsevansa tukitoimia, kouluikäinen kyllä jo alkaa huomata, että hän on erilainen tai asiat ovat hänelle vaikeita. Mutta hänkin on lapsi, joka ei osaa pyytää, että voisinko saada pienryhmän jossa on helpompi keskittyä tai apua käsitteellisen kielen omaksumiseen. Se on aikuisen tehtävä bongata se tuentarve ja tarjota sitä apua, mitä lapsi tarvitsee. On outo harhakuvitelma, että lapsi on aina tyytyväinen, kun saa olla oma itsensä. Tunne siitä, ettei osaa tai on erilainen johtaa itsetunto- ja oppimisvaikeuksiin.
Ja tää kaikki näkyy siitä että lapsi ei tykkää pahanmakuisesta laitosruoasta?
Tyhmyyttään voi toki julistaa noinkin, mutta se ei ole kannattavaa. Jokainen normaaliälyinen tajuaa, että sitä vartenhan se psykologi tulisi kuvioihin, että selvitettäisiin, onko kyse vain tykkäämisestä vai onko taustalla jotain isompaa. Äly hoi älä jätä!
Lapsella voi olla ihan sellainen ongelma että vatsa tulee kipeäksi einesruuista.
Millä tavalla leipä muuttuu einekseksi, jos se tarjotaan päiväkodissa? Tai salaatti? Tai peruna? Tai liha? Tai mitä kaikkea siellä nyt onkaan tarjolla.
Päiväkodeissa syödään laitosruokaa. Se on aina einestä ja muuta moskaa.
Ahaa! Kyse olikin vain siitä, ettet tiedä, mitä eines tarkoittaa. Nimittäin ihan samoja salaatteja ja leipiä ja perunoita ja muutakin siellä tukussa myydään kuin kaupassakin. Ja tukustahan keskuskeittiöt raaka-aineet ostavat.
Laitosruoassa on säilöntä- ja lisäaineita. Runsain mitoin. Virolaiset kumiperunat vuosien takaa, raasteissakin jotain etikkaista joka kääntää vatsan ympäri.
Älä jaksa. Ei siihen Vaasan ruispalaan tai Elovenan kaurahiutaleeseen päiväkodin ovella mitään lisäaineita hyppää. Ihan samaa tavaraa on kuin mitä iso osa suomalasista syö kotonaankin. Se, että ruoka valmistetaan keskuskeittiöstä ei tee siitä einestä.
Ne ruoat jotka keskuskeittiössä "tehdään" on nimenomaan juuri einestä. Itse päiväkodin keittiössä työskentelevänä näen kaikkien ruokien sisällöt tietokoneelta. Esim. kaikki kastikkeet on tehty jauhepusseista jotka on iso lista pelkkää e-koodia. Lihapullat ja pihvit ei ole tehty keskuskeittiössä vaan ovat ihan vaan lämmittäneet valmiit einespyörykät. Välipalasmoothiet on myös enimmäkseen jauhetta pusseista johon on sekoitettu vettä. Jne jne-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Mitä apua?
Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on.
No vaikka puhe- tai toimintaterapiaa, adhd-lääkitystä, neuropsykologista valmennusta, tai ihan vaan oppimisympäristön järjestämistä lapselle sopivaksi. Mitä kukakin lapsi nyt tarvitsee. Vaikka päiväkoti-ikäinen ei vielä huomaa tarvitsevansa tukitoimia, kouluikäinen kyllä jo alkaa huomata, että hän on erilainen tai asiat ovat hänelle vaikeita. Mutta hänkin on lapsi, joka ei osaa pyytää, että voisinko saada pienryhmän jossa on helpompi keskittyä tai apua käsitteellisen kielen omaksumiseen. Se on aikuisen tehtävä bongata se tuentarve ja tarjota sitä apua, mitä lapsi tarvitsee. On outo harhakuvitelma, että lapsi on aina tyytyväinen, kun saa olla oma itsensä. Tunne siitä, ettei osaa tai on erilainen johtaa itsetunto- ja oppimisvaikeuksiin.
Ja tää kaikki näkyy siitä että lapsi ei tykkää pahanmakuisesta laitosruoasta?
Tyhmyyttään voi toki julistaa noinkin, mutta se ei ole kannattavaa. Jokainen normaaliälyinen tajuaa, että sitä vartenhan se psykologi tulisi kuvioihin, että selvitettäisiin, onko kyse vain tykkäämisestä vai onko taustalla jotain isompaa. Äly hoi älä jätä!
Lapsella voi olla ihan sellainen ongelma että vatsa tulee kipeäksi einesruuista.
Millä tavalla leipä muuttuu einekseksi, jos se tarjotaan päiväkodissa? Tai salaatti? Tai peruna? Tai liha? Tai mitä kaikkea siellä nyt onkaan tarjolla.
Päiväkodeissa syödään laitosruokaa. Se on aina einestä ja muuta moskaa.
Ahaa! Kyse olikin vain siitä, ettet tiedä, mitä eines tarkoittaa. Nimittäin ihan samoja salaatteja ja leipiä ja perunoita ja muutakin siellä tukussa myydään kuin kaupassakin. Ja tukustahan keskuskeittiöt raaka-aineet ostavat.
Laitosruoassa on säilöntä- ja lisäaineita. Runsain mitoin. Virolaiset kumiperunat vuosien takaa, raasteissakin jotain etikkaista joka kääntää vatsan ympäri.
Älä jaksa. Ei siihen Vaasan ruispalaan tai Elovenan kaurahiutaleeseen päiväkodin ovella mitään lisäaineita hyppää. Ihan samaa tavaraa on kuin mitä iso osa suomalasista syö kotonaankin. Se, että ruoka valmistetaan keskuskeittiöstä ei tee siitä einestä.
Ne ruoat jotka keskuskeittiössä "tehdään" on nimenomaan juuri einestä. Itse päiväkodin keittiössä työskentelevänä näen kaikkien ruokien sisällöt tietokoneelta. Esim. kaikki kastikkeet on tehty jauhepusseista jotka on iso lista pelkkää e-koodia. Lihapullat ja pihvit ei ole tehty keskuskeittiössä vaan ovat ihan vaan lämmittäneet valmiit einespyörykät. Välipalasmoothiet on myös enimmäkseen jauhetta pusseista johon on sekoitettu vettä. Jne jne-
Paska kokki olet tai sitten teillä vaan on paska kaupunki, joka ei viitsi panostaa edes alkeiden verran ruokaan. Itse ainakin keitän puuron ihan vain vedestä ja hiutaleista tai maidosta ja hiutaleista. En laita sinne minkäänlaisia e-koodeja mukaan. Ainut "lisäaine" on suola, jota tietysti hieman laitetaan, että puuro maistuukin joltain. Smoothietkin meillä tehdään marjoista ja hedelmistä, ei pusseista. Pinaattiletut ja maksalaatikko ovat äkkiseltään mieleen tulevia selkeästi einekseksi laskettavia ruokia, joita "minun" keittiöstäni lapsille lähtee.
Psykologi ei ole mikään lääkäri tai velkaneuvonta, jonne "pitää" mennä vasta siinä vaiheessa kun on joku ongelma. Ajattele psykologia pikemminkin neuvolan kaltaisena: siellä varmistetaan, että kaikki on hyvin ja tarjotaan neuvoja mahdollisiin tuleviin haasteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda hoitopaikkaa, ellei mahdollista pitää lasta kotona. Ehkä toisessa paikassa ruoka maistuu se verran, että lapsi jaksaa tunnit erossa kodista.
Ongelmat ei poistu lasta päiväkodista toiseen riepottelemalla. Tuota lasta riepotellaan jo nyt kodista toiseen joka toinen viikko. Siihen vielä päiväkodinvaihdos aina kun äiti rupeaa pelkäämään tukipalveluita niin ongelmanuori on valmis.
Ja ruuastako täällä keskustellaan? Jos päiväkoti ehdottaa tukitoimia, kannattaa olla kiitollinen ja suostua. Niitä ei todellakaan ole kaikille tarjolla. Sen verran vähän on resurssia, että kun tukea tarjotaan, on tilanne ollut jo pitkään seurannassa.
Neuvolan ja päiväkodin väen tarkoitus onkin seuloa ne, jotka saattavat tarvita tukitoimia. Ne on sitten ihan muut ammattilaiset, jotka dignoosit antaa, eikä kenellekään leivota asperger-diagnoosia perusteettomasti (ylipäänsä autismin kirjon dignoosia ei yleensä annetta alle kouluikäiselle, koska ammattilaiset tietävät, kuinka epätarkkaa pienen arvioiminen on, puhutaan siis vain piirteistä ja erityisominisuuksista). Välillä seulojilta tulee vääriä hälytyksiä ja ne diagnoosin tekijät voivat palauttaa lapsen ilman jatkotoimenpiteiden tarvetta. Mutta parempi se, kuin että joku avuntarvitsija jää huomaamatta.