Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin mielestä 3.5v lapsi tarvitsee psykologia
12.11.2021 |
Koska lapsi ei oikein suostu syömään päiväkodissa ja leikkii mielellään yksin/on ujo (mutta leikkii myös muiden kanssa, osallistuu mielellään kaikkeen ohjattuun toimintaan, jne.). Olen muutenkin saanut kuulla päiväkodista mitä villimpiä teorioita mistä ruoan kansaa nirsoilu johtuu, kuten vuoroviikkoasumisesta..
Ymmärrän että siellä ajatellaan lapsen parasta mutta ei helvetti näitä juttuja. Vähän voisi ajatella vanhempiakin. Katson lasta kotona. Ihana puhelias iloinen tyttö. Silti illalla tulen taas sängyssä potemaan syyllisyyttä kaikesta
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Joo en yhtään epäile etteikö voisi auttaa mutta kun en edes näe mitään ongelmaa. Ei ujous ole mikään sairaus ja lapsi jos toinenkin nirsoilee ruoan kanssa
Mitä haittaa siitä on sulle, jos lapsi käy psykologilla, joka toteaa, ettei ole mitään ongelmaa? Toisaalta tarvittaessa psykologi voi antaa esimerkiksi päiväkodille vinkkejä, miten lasta voisi esimerkiksi kannustaa kaverisuhteissa, jos tuntuu tarpeelliselta.
Ei siitä tarvitse syyllistyä, jos lapsi käy psykologilla. Mulla on erityislapsi ja hänelle sekä "normaalille" sisarukselleen on vuosien varrella tehty useita arvioita eri ammattilaisten toimesta, ja lapset ovat itseasiassa menneet kaikkien vastaanotolle mielellään, koska siellä on tehty yleensä jotakin kivaa. Aina en ole kokenut käyntiä tarpeellisena, mutta eipä se ole ollut minulta poiskaan, että tutkitaan ja todetaan asioiden olevan kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en yhtään epäile etteikö voisi auttaa mutta kun en edes näe mitään ongelmaa. Ei ujous ole mikään sairaus ja lapsi jos toinenkin nirsoilee ruoan kanssa
Mitä haittaa siitä on sulle, jos lapsi käy psykologilla, joka toteaa, ettei ole mitään ongelmaa? Toisaalta tarvittaessa psykologi voi antaa esimerkiksi päiväkodille vinkkejä, miten lasta voisi esimerkiksi kannustaa kaverisuhteissa, jos tuntuu tarpeelliselta.
Ei siitä tarvitse syyllistyä, jos lapsi käy psykologilla. Mulla on erityislapsi ja hänelle sekä "normaalille" sisarukselleen on vuosien varrella tehty useita arvioita eri ammattilaisten toimesta, ja lapset ovat itseasiassa menneet kaikkien vastaanotolle mielellään, koska siellä on tehty yleensä jotakin kivaa. Aina en ole kokenut käyntiä tarpeellisena, mutta eipä se ole ollut minulta poiskaan, että tutkitaan ja todetaan asioiden olevan kunnossa.
Lapselle tärkeintä on tunne että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on.
Ujous ei ole mikään sairaus. Lapsi saa olla ujo. Lapsi saa olla introvertti. Lapsi saa olla vähäruokainen.
Ap:n lapsi ei ole erityislapsi. Ap:n lapsi on normaali lapsi. Päiväkodin aikuisten pitää käsittää, että lapsia ei voi alkaa ahtaa johonkin mutunormaalin sapluunaan. Se on vahingollista kaikille lapsille siellä.
Jo pelkästään vuoroviikkoasuminen noin pienellä on peruste psykologille. Lapsi on mahdottoman edessä, kun koin vaihtuu viikon välein. Jostain luin, että vuoroviikkoasuminen sopii vasta kouluikäiselle. Joten käyttäkää ehdottomasti lasta psykologilla. Meidän lapsi ohjautui päiväkodin kehoituksesta toimintaterapeutille ja tulikin tosi tarpeeseen. He kyllä tunnistavat lapsen tarpeet, luota vain asiantuntijoihin.
Olin itse lapsena sinun lapsesi kaltainen. Sosiaaliset tilanteet olivat kamalia, en viihtynyt samanikäisten seurassa. Koulussa ja aikuisena sama ongelma. Valitettavasti 90-luvulla tähän asiaan ei kiinnitetty mitään huomiota.
Arvaa, kuinka usein mietin, kuinka erilainen elämäni olisi voinut olla, jos sosiaaliseen pelkoon ja ihmisten välttelyyn olisi puututtu jo varhain? Tai edes yritetty auttaa?
Näin aikuisena olen yrittänyt väkisin opetella edes hiukan sosiaalisissa tilanteissa pärjäämistä, mutta vaikeaa se on.
Yksinäinen syrjäytynyt kirjoitti:
Olin itse lapsena sinun lapsesi kaltainen. Sosiaaliset tilanteet olivat kamalia, en viihtynyt samanikäisten seurassa. Koulussa ja aikuisena sama ongelma. Valitettavasti 90-luvulla tähän asiaan ei kiinnitetty mitään huomiota.
Arvaa, kuinka usein mietin, kuinka erilainen elämäni olisi voinut olla, jos sosiaaliseen pelkoon ja ihmisten välttelyyn olisi puututtu jo varhain? Tai edes yritetty auttaa?
Näin aikuisena olen yrittänyt väkisin opetella edes hiukan sosiaalisissa tilanteissa pärjäämistä, mutta vaikeaa se on.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kaiken diagnosointi alkaa olla tosi rasittavaa. Oma lapsi sai yllättäen 6-vuotiaana keltolta tuomion ei ole koulukypsä. Elettiin eskarivuoden marraskuuta ja kelto oli nähnyt lapseni yhtenä päivänä. Perustelut: ei jaksanut keskittyä musiikkihetkeen vaan yritti maata lattialla mutta totteli heti, kun asiasta sanottiin, suttasi eskarikirjan reunaan kirjaimia, kun oli valmis eikä istunut kädet pulpetilla odottamassa uutta tehtävänantoa ja vilkuili ulos ikkunasta kun oli muita nopeammin valmis.
Siitä lähti rumba liikkeelle ja tottakai huolestuin itsekin, vaikka en millään voinut uskoa ongelmia todeksi. Laadittiin tukipaperit ja lapsi lähetettiin koulukypsyystesteihin. Pari kuukautta elettiin siinä uskossa että lapsessa on jotain pahasti vialla ja eskari pitää kerrata. Koulukypsyystesti sitten todisti, että ei ollut, kun lapsi sai lähes täydet pisteet eikä psykologi nähnyt ongelmaa. Tukipaperit seurasivat kouluun ja opettaja oli ihmeissään miksi, kun lapsi oli kiltti mutta puhelias, touhukas mutta tottelevainen ja nopeasti oppiva mutta ns. Kinesteettinen oppija. Ei tarvinnut apua ja tukikin lakkautettiin tarpeettomana.
Mitä tästä opittiin? Ota tuki vastaan mutta älä itse epäile lasta ennen kuin on riittävät todisteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin tosissani huolen, joka päiväkodista on kerrottu. Siellä opettajat ja hoitajat ovat tekemisissä aika monen tuon ikäisen lapsen kanssa. Kyllä he huomaavat, jos lapsella on jotain "poikkeavaa", mihin olisi hyvä puuttua. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Ei sieltä jokaiselle 3,5v suositella psykologin yhteydenottoa. Olisin itse aika utelias, mitä psykologilla on sanottavaa lapsestani.
päiväkodeissa vierailee eltot ja keltot.
Satavarmasti ei missään ole yhtäkään eltoa, keltoa tai reltoakaan. Päivitä tietosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhainen puuttuminen.
Eikö se ole parempi, että tutkitaan ja todetaan tuen tarve tai todetaan, ettei tarvetta ole? Lapselle saadaan niin paljon paremmat lähtökohdat kouluun oltaessa ajoissa auttamassa. Toki voidaan tutkia ja yrittää auttaa myöhemminkin, mutta myöhässähän siinä ollaan.
Ilman tukea koulunsa läpi kahlannut voi aikuisena tietysti vielä avautua terapeuteille ja Ylen ohjelmiin kuinka häntä ei autettu lapsena. Kai sekin vähän sitten helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Varhainen puuttuminen.
Eikö se ole parempi, että tutkitaan ja todetaan tuen tarve tai todetaan, ettei tarvetta ole? Lapselle saadaan niin paljon paremmat lähtökohdat kouluun oltaessa ajoissa auttamassa. Toki voidaan tutkia ja yrittää auttaa myöhemminkin, mutta myöhässähän siinä ollaan.
Ilman tukea koulunsa läpi kahlannut voi aikuisena tietysti vielä avautua terapeuteille ja Ylen ohjelmiin kuinka häntä ei autettu lapsena. Kai sekin vähän sitten helpottaa.
Ei ole.
Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on. Se lukee ihan koulun opetussuunnitelmassa.
Ja se kouluruoka on ihan yhtä ala-arvoista moskaa eikä ketään voi pakottaa siitä pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä tutkimisessa ja mahdollusessa avun ja tuen saamisessa pelottaa?
On myös tilanteita, että em. ei saa, vaikka perhe kuinka haluaisi. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ennemmin ottaisin se psykologin palvelun vastaan kun se kerran on mahdollista. Todennäköinen lopputulos on se, että se psykologi kirjoittaa tai sanoo niille päikyntädeille samat asiat mitkä sinä jo tiedät, mutta varhaiskasvatustermein. Sitten kaikilla aikuisilla on asiasta yhteinen näkemys ja se yleensä auttaa lasta enemmän kuin että yhdet on keinottomia ja neuvottomia ja toinen kokee syyllisyyttä.
Joo eiköhän sinne mennä. Jos aloituksessa nyt oli joku pointti niin se nyt oli vaan sitä miten etsimällä etsitään jotain "normaalista" poikkeavaa ja miten se esitetään vanhemmille vailla mitään ajatusta siitä miten vanhempi sen kokee. Ehkä tämä ei edes ollut niin paha mutta esim. se aiempi teoriointi siitä mistä nirsoilu voisi johtua.. niin ei helvetti. Mitä päiväkoti odottaa että tilanteelle voisi tehdä? Ja miksi helvetissä edes esitetään tuollaista mutua? Ei ole vanhemmuus helppoa..
Minusta kirjoituksistasi näkee, että asenteessasi on parantamisen varaa. Jos et luota varhaiskasvatuksen henkilöstöön niin anna ainakin psykologille mahdollisuus. Ei hän ainakaan mitään pahaa lapsellesi tai sinulle tahdo. Voi olla, että olet ihan oikeassa ja varmasti tunnet parhaiten lapsesi, mutta eikö kaikkien kannalta ole hyvä selvittää jos siellä on jotain, miten aikuiset voisivat tukea tai toimia vielä suotuisammin lastasi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin tosissani huolen, joka päiväkodista on kerrottu. Siellä opettajat ja hoitajat ovat tekemisissä aika monen tuon ikäisen lapsen kanssa. Kyllä he huomaavat, jos lapsella on jotain "poikkeavaa", mihin olisi hyvä puuttua. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Ei sieltä jokaiselle 3,5v suositella psykologin yhteydenottoa. Olisin itse aika utelias, mitä psykologilla on sanottavaa lapsestani.
päiväkodeissa vierailee eltot ja keltot.
Satavarmasti ei missään ole yhtäkään eltoa, keltoa tai reltoakaan. Päivitä tietosi.
Eri
Mitähän ne sitten on nykyään? Ihan kiinnostaa kun just puheterapeutti vielä viimeviikolla puhui mahdollisuudesta pyytää keltoa lapseni ryhmään 🤷🏼♀️
Koskelan tyypitkin oli ihan normaaleja lapsia.
Mitä nyt yhtä kiusattiin jo päiväkodissa.
Vanhempien mielestä kaikki oli hyvin ja kaikki oli kavereita. Kullannuppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konsultoivan erityislastentarhanopettajan eli kelton ammattinimike on nyt konsultoiva varhaiskasvatuksen erityisopettaja eli kveo.
Jos neuvola sanoo, että lapsi kasvaa käyrällään, niin syömisestä ei noin pienen kohdalla tartte huolestua. Vitaamiinit purkista, jos ei syö kotonakaan kunnolla.
On kyllä erikoista miten erilailla varhaiskasvatuksessa voidaan toimia ihan vaikka saman päiväkodin sisällä.
Mun 3,5 vee on selkeesti tuen tarpeessa ja pientenpuolen opettaja teki hyvää yhteistyötä minun ja hoitavan tahon kanssa, kasvatuskumppanuus-ajatus todella toteutui.
Nyt isojen puolen ryhmässä hoitajat on sitä mieltä, että lapsi on ihan normaali, on vain ujo. Todella ärsyttävää kun tiedän, että lapsi ei ole ujo tai arka yhtään sen enempää kuin on tavallista alkuun vieraiden kanssa tuon ikäisenä.
Ei kannata ajatella kaiken johtuvan vain ujoudesta. Itsekin olin "ujo lapsi" ja aikuisena todettiin kaikenlaista, minkä olisin toivonut tulevan esiin jo lapsena niin elämäni olisi luultavasti paljon parempaa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en yhtään epäile etteikö voisi auttaa mutta kun en edes näe mitään ongelmaa. Ei ujous ole mikään sairaus ja lapsi jos toinenkin nirsoilee ruoan kanssa
Mitä haittaa siitä on sulle, jos lapsi käy psykologilla, joka toteaa, ettei ole mitään ongelmaa? Toisaalta tarvittaessa psykologi voi antaa esimerkiksi päiväkodille vinkkejä, miten lasta voisi esimerkiksi kannustaa kaverisuhteissa, jos tuntuu tarpeelliselta.
Ei siitä tarvitse syyllistyä, jos lapsi käy psykologilla. Mulla on erityislapsi ja hänelle sekä "normaalille" sisarukselleen on vuosien varrella tehty useita arvioita eri ammattilaisten toimesta, ja lapset ovat itseasiassa menneet kaikkien vastaanotolle mielellään, koska siellä on tehty yleensä jotakin kivaa. Aina en ole kokenut käyntiä tarpeellisena, mutta eipä se ole ollut minulta poiskaan, että tutkitaan ja todetaan asioiden olevan kunnossa.
Lapselle tärkeintä on tunne että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on.
Ujous ei ole mikään sairaus. Lapsi saa olla ujo. Lapsi saa olla introvertti. Lapsi saa olla vähäruokainen.
Ap:n lapsi ei ole erityislapsi. Ap:n lapsi on normaali lapsi. Päiväkodin aikuisten pitää käsittää, että lapsia ei voi alkaa ahtaa johonkin mutunormaalin sapluunaan. Se on vahingollista kaikille lapsille siellä.
Juuri näin. Ihmisiä, etenkin lapsia ylidiagnosoidaan ja saavat jo lapsesta asti tuntea, että heissä on jotain vikaa ja erilaista ja heitä yritetään pakottaa samaan muottiin toisten kanssa. Ja sitten taustalla on kuitenkin raha: ryhmäkokoja kasvatetaan ja työntekijäkuluista on painetta vähentää, joten tärkeintä on se, että lapset ovat hallittavia ryhmässä. Ihmetyttää muutenkin, että miksi jotkut ryhmätaidot ovat lapsen mittari. En tiedä. Totta on sekin, että lasten kanssa työskentelevät ovat usein tietyllä tavalla ylemmyydentuntoisia ja vanhemmat näyttävät olevan välttämätön paha ja tietenkin aina väärässä. Ovathan he sentään ammattilaisia ja kaikkihan sen tietää, että perheet on ihan kamalia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda hoitopaikkaa, ellei mahdollista pitää lasta kotona. Ehkä toisessa paikassa ruoka maistuu se verran, että lapsi jaksaa tunnit erossa kodista.
Ongelmat ei poistu lasta päiväkodista toiseen riepottelemalla. Tuota lasta riepotellaan jo nyt kodista toiseen joka toinen viikko. Siihen vielä päiväkodinvaihdos aina kun äiti rupeaa pelkäämään tukipalveluita niin ongelmanuori on valmis.
Jos paikassa on ongelma, täytyy uskaltaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että luopuu koko paikasta.
(Korostan jos-sanaa; en tiedä, mikä on ongelma!)
Koteja ei voi vaihtaa.
Mutta lapselle voi luoda yhden kodin. En minä aikuinenkaan osaisi kuvitella kahta erilaista kotia missä viettää aikaa työpaikan lisäksi. Ja olen sentään aikuinen.
Suurimmalla osalla suomalaisista on kaksi kotia. Koti ja mökki.
Kukaan ei pakota sinua asumaan joka toista viikkoa mökillä vastoin tahtoasi ympäri vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda hoitopaikkaa, ellei mahdollista pitää lasta kotona. Ehkä toisessa paikassa ruoka maistuu se verran, että lapsi jaksaa tunnit erossa kodista.
Ongelmat ei poistu lasta päiväkodista toiseen riepottelemalla. Tuota lasta riepotellaan jo nyt kodista toiseen joka toinen viikko. Siihen vielä päiväkodinvaihdos aina kun äiti rupeaa pelkäämään tukipalveluita niin ongelmanuori on valmis.
Jos paikassa on ongelma, täytyy uskaltaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että luopuu koko paikasta.
(Korostan jos-sanaa; en tiedä, mikä on ongelma!)
Koteja ei voi vaihtaa.
Mutta lapselle voi luoda yhden kodin. En minä aikuinenkaan osaisi kuvitella kahta erilaista kotia missä viettää aikaa työpaikan lisäksi. Ja olen sentään aikuinen.
Suurimmalla osalla suomalaisista on kaksi kotia. Koti ja mökki.
Kukaan ei pakota sinua asumaan joka toista viikkoa mökillä vastoin tahtoasi ympäri vuoden.
Lapsi HALUAA asua vanhempansa kanssa eikä vuoroviikkoasumisen ole tutkimuksissa todettu aiheuttavan haittaa. Päinvastoin.
Se että lapsi ”oireilee” päiväkodissa on merkki siiyä että päiväkodissa on ongelmia. Huonoja hoitajia, huono ilmapiiri, huono ruoanlaatu. Ei liity mitenkään lapsen ominaisuuksiin tai asumiseen.
päiväkodeissa vierailee eltot ja keltot.