Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin mielestä 3.5v lapsi tarvitsee psykologia
12.11.2021 |
Koska lapsi ei oikein suostu syömään päiväkodissa ja leikkii mielellään yksin/on ujo (mutta leikkii myös muiden kanssa, osallistuu mielellään kaikkeen ohjattuun toimintaan, jne.). Olen muutenkin saanut kuulla päiväkodista mitä villimpiä teorioita mistä ruoan kansaa nirsoilu johtuu, kuten vuoroviikkoasumisesta..
Ymmärrän että siellä ajatellaan lapsen parasta mutta ei helvetti näitä juttuja. Vähän voisi ajatella vanhempiakin. Katson lasta kotona. Ihana puhelias iloinen tyttö. Silti illalla tulen taas sängyssä potemaan syyllisyyttä kaikesta
Kommentit (232)
Itselä myös 3,5 v poika ja ei oikein syö päiväkodissa mitään.. leikkii yksin, eikä ota kontaktia muihin lapsiin. Mutta muuten on päiväkodissa vilkas ja puhuu tauotta. On suositeltu meillekin psykologilla käyntiä, koska poikkeaa muista lapsista paljon käyttäytymisellään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Mitä apua?
Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Minulla on hitaasti lämpenevä introvertti kuopus. Hän joutui eskarissa opettajan hampaisiin.
Nyt on Ressun lukiossa. Koko kouluaikana ei ole ollut ongelman tynkääkään. Ei ole edes kielellisesti ”vajaa”, vaan opiskelee kolmea a-kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Itselä myös 3,5 v poika ja ei oikein syö päiväkodissa mitään.. leikkii yksin, eikä ota kontaktia muihin lapsiin. Mutta muuten on päiväkodissa vilkas ja puhuu tauotta. On suositeltu meillekin psykologilla käyntiä, koska poikkeaa muista lapsista paljon käyttäytymisellään..
Kannattaisi käydä siellä psykologilla. Onhan se lapsenkin etu, että saa päiväkodissa syötyä. Ja tauotta puhuminen ei kuulosta enää tuossa iässä normaalilta. Noin 1,5v vielä voikin höpöttää koko ajan, mutta isommilla ei sellaista tarvetta enää pitäisi olla, jos/kun on opittu vuorovaikutteisuutta eli sitä, että oma suu välillä kiinni ja korvat auki muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Mitä apua?
Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on.
Ja vanhemmalla on velvollisuus järjestää lapselle tukea ja apua. Tässäkin tilanteessa lapsella hyvinkin hoitamattomana kehittymässä syömishäiriö. Onko lapsella nyt sitten vaan oikeus sairastua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Minulla on hitaasti lämpenevä introvertti kuopus. Hän joutui eskarissa opettajan hampaisiin.
Nyt on Ressun lukiossa. Koko kouluaikana ei ole ollut ongelman tynkääkään. Ei ole edes kielellisesti ”vajaa”, vaan opiskelee kolmea a-kieltä.
On todella yleistä, että poikkeuksellisen lahjakas lapsi otetaan kohteeksi. Jopa vanhemmat eivät välttämättä tunnista sitä lapsestaan. Tietysti sellainen lapsi käyttäytyy ajoittain eri tavalla kuin muut eikä se ole huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Minulla on hitaasti lämpenevä introvertti kuopus. Hän joutui eskarissa opettajan hampaisiin.
Nyt on Ressun lukiossa. Koko kouluaikana ei ole ollut ongelman tynkääkään. Ei ole edes kielellisesti ”vajaa”, vaan opiskelee kolmea a-kieltä.
Ja luulet vakavissasi, että kaikki "hampaissa" olevat lapset ovat vain hitaasti lämpiäviä introvertteja? Tuollainen kommentointi on aika vahingollista, koska etenkään nykisin ei tukipalveluita todellakaan turhaan tarjota. Ajat ovat muuttuneet sinunkin lapsesi eskariajoista paljon ja tukipalvelut ovat ensimmäinen asia, josta leikataan. Siksi kannattaa ehdottomasti ottaa tosissaan, jos niitä ehdotetaan. Ei niistä ainakaan haittaa ole ellei äiti vedä hernettä nenään ja tee lapsellekin tunnetta, että lapsessa on jotain vikaa, kun tarvitsee tukea. Tuentarvehan onkin usein ohimenevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle yritettiin saada lapsena autismin diagnoosia, vaikka olin pari vuotta kehityksessä edellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Minulla on hitaasti lämpenevä introvertti kuopus. Hän joutui eskarissa opettajan hampaisiin.
Nyt on Ressun lukiossa. Koko kouluaikana ei ole ollut ongelman tynkääkään. Ei ole edes kielellisesti ”vajaa”, vaan opiskelee kolmea a-kieltä.
On todella yleistä, että poikkeuksellisen lahjakas lapsi otetaan kohteeksi. Jopa vanhemmat eivät välttämättä tunnista sitä lapsestaan. Tietysti sellainen lapsi käyttäytyy ajoittain eri tavalla kuin muut eikä se ole huono asia.
Se, että on Ressun lukiossa ja lukee kolmea kieltä, ei tee lapsesta poikkeuksellisen lahjakasta. Eikä käytöspoikkeamat lähimaillekaan aina ole merkki lahjakkuudesta. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Minulla on hitaasti lämpenevä introvertti kuopus. Hän joutui eskarissa opettajan hampaisiin.
Nyt on Ressun lukiossa. Koko kouluaikana ei ole ollut ongelman tynkääkään. Ei ole edes kielellisesti ”vajaa”, vaan opiskelee kolmea a-kieltä.
Ja luulet vakavissasi, että kaikki "hampaissa" olevat lapset ovat vain hitaasti lämpiäviä introvertteja? Tuollainen kommentointi on aika vahingollista, koska etenkään nykisin ei tukipalveluita todellakaan turhaan tarjota. Ajat ovat muuttuneet sinunkin lapsesi eskariajoista paljon ja tukipalvelut ovat ensimmäinen asia, josta leikataan. Siksi kannattaa ehdottomasti ottaa tosissaan, jos niitä ehdotetaan. Ei niistä ainakaan haittaa ole ellei äiti vedä hernettä nenään ja tee lapsellekin tunnetta, että lapsessa on jotain vikaa, kun tarvitsee tukea. Tuentarvehan onkin usein ohimenevää.
Ap kuvaa ujon introvertin lapsen jota päiväkodin aikuiswt ei hyväksy sellaisena kuin on.
Ja sinä nyt et ainakaan kyökkitiaknosoijana vakuuta. Yhtään.
Suomessakin aletaan pakkolääkitä terveitä lapsia eli jos kuskaatte lastanne hoitoon, niin pitäkää huoli, että olette paikalla eristyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Minulla on hitaasti lämpenevä introvertti kuopus. Hän joutui eskarissa opettajan hampaisiin.
Nyt on Ressun lukiossa. Koko kouluaikana ei ole ollut ongelman tynkääkään. Ei ole edes kielellisesti ”vajaa”, vaan opiskelee kolmea a-kieltä.
On todella yleistä, että poikkeuksellisen lahjakas lapsi otetaan kohteeksi. Jopa vanhemmat eivät välttämättä tunnista sitä lapsestaan. Tietysti sellainen lapsi käyttäytyy ajoittain eri tavalla kuin muut eikä se ole huono asia.
Se, että on Ressun lukiossa ja lukee kolmea kieltä, ei tee lapsesta poikkeuksellisen lahjakasta. Eikä käytöspoikkeamat lähimaillekaan aina ole merkki lahjakkuudesta. Päinvastoin.
En ole niin väittänytkään. Vastasin väitteeseen wttä jos on eri mieltä kuin hoitaja ei tarkoita sitä että hoitaja on oikeassa ja että lapsi jäisi jostain ”avusta” paitsi ja kärsisi sitten koulussa.
Opettele lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Minulla on hitaasti lämpenevä introvertti kuopus. Hän joutui eskarissa opettajan hampaisiin.
Nyt on Ressun lukiossa. Koko kouluaikana ei ole ollut ongelman tynkääkään. Ei ole edes kielellisesti ”vajaa”, vaan opiskelee kolmea a-kieltä.
Ja luulet vakavissasi, että kaikki "hampaissa" olevat lapset ovat vain hitaasti lämpiäviä introvertteja? Tuollainen kommentointi on aika vahingollista, koska etenkään nykisin ei tukipalveluita todellakaan turhaan tarjota. Ajat ovat muuttuneet sinunkin lapsesi eskariajoista paljon ja tukipalvelut ovat ensimmäinen asia, josta leikataan. Siksi kannattaa ehdottomasti ottaa tosissaan, jos niitä ehdotetaan. Ei niistä ainakaan haittaa ole ellei äiti vedä hernettä nenään ja tee lapsellekin tunnetta, että lapsessa on jotain vikaa, kun tarvitsee tukea. Tuentarvehan onkin usein ohimenevää.
Ap kuvaa ujon introvertin lapsen jota päiväkodin aikuiswt ei hyväksy sellaisena kuin on.
Ja sinä nyt et ainakaan kyökkitiaknosoijana vakuuta. Yhtään.
Ap kuvaa lasta, joka ei syö päiväkodissa. Se on ongelma. Eikä se liity mitenkään ujouteen tai introverttiuteen. Kyllä ujojen ja introvertteinkin pitää saada riittävästi ravintoa. Eikä vetäytyminen ryhmästä ole aina terve merkki, vaan kyse voi olla sosiaalisen kehityksen puutteesta. Mutta tokihan sinä, joka et koskaan ole ap:n lasta nähnytkään tiedät paremmin kuin lapsen kanssa päivittäin olevat, mistä on kyse. Annetaan vaan lapsen olla nälässä, kun se nyt vaan on sellainen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Mitä apua?
Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on.
No vaikka puhe- tai toimintaterapiaa, adhd-lääkitystä, neuropsykologista valmennusta, tai ihan vaan oppimisympäristön järjestämistä lapselle sopivaksi. Mitä kukakin lapsi nyt tarvitsee. Vaikka päiväkoti-ikäinen ei vielä huomaa tarvitsevansa tukitoimia, kouluikäinen kyllä jo alkaa huomata, että hän on erilainen tai asiat ovat hänelle vaikeita. Mutta hänkin on lapsi, joka ei osaa pyytää, että voisinko saada pienryhmän jossa on helpompi keskittyä tai apua käsitteellisen kielen omaksumiseen. Se on aikuisen tehtävä bongata se tuentarve ja tarjota sitä apua, mitä lapsi tarvitsee. On outo harhakuvitelma, että lapsi on aina tyytyväinen, kun saa olla oma itsensä. Tunne siitä, ettei osaa tai on erilainen johtaa itsetunto- ja oppimisvaikeuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Minulla on hitaasti lämpenevä introvertti kuopus. Hän joutui eskarissa opettajan hampaisiin.
Nyt on Ressun lukiossa. Koko kouluaikana ei ole ollut ongelman tynkääkään. Ei ole edes kielellisesti ”vajaa”, vaan opiskelee kolmea a-kieltä.
Ja luulet vakavissasi, että kaikki "hampaissa" olevat lapset ovat vain hitaasti lämpiäviä introvertteja? Tuollainen kommentointi on aika vahingollista, koska etenkään nykisin ei tukipalveluita todellakaan turhaan tarjota. Ajat ovat muuttuneet sinunkin lapsesi eskariajoista paljon ja tukipalvelut ovat ensimmäinen asia, josta leikataan. Siksi kannattaa ehdottomasti ottaa tosissaan, jos niitä ehdotetaan. Ei niistä ainakaan haittaa ole ellei äiti vedä hernettä nenään ja tee lapsellekin tunnetta, että lapsessa on jotain vikaa, kun tarvitsee tukea. Tuentarvehan onkin usein ohimenevää.
Ap kuvaa ujon introvertin lapsen jota päiväkodin aikuiswt ei hyväksy sellaisena kuin on.
Ja sinä nyt et ainakaan kyökkitiaknosoijana vakuuta. Yhtään.
Ap kuvaa lasta, joka ei syö päiväkodissa. Se on ongelma. Eikä se liity mitenkään ujouteen tai introverttiuteen. Kyllä ujojen ja introvertteinkin pitää saada riittävästi ravintoa. Eikä vetäytyminen ryhmästä ole aina terve merkki, vaan kyse voi olla sosiaalisen kehityksen puutteesta. Mutta tokihan sinä, joka et koskaan ole ap:n lasta nähnytkään tiedät paremmin kuin lapsen kanssa päivittäin olevat, mistä on kyse. Annetaan vaan lapsen olla nälässä, kun se nyt vaan on sellainen....
Ei kuvaa. Vaan kertoo lapsen syövän vähän.
Jos sitä syömistä pitää selvittää, aloittaisin kyllä ruoka-aineallergioista, enkä lähtisi psykologiselle laukalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Mitä apua?
Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on.
No vaikka puhe- tai toimintaterapiaa, adhd-lääkitystä, neuropsykologista valmennusta, tai ihan vaan oppimisympäristön järjestämistä lapselle sopivaksi. Mitä kukakin lapsi nyt tarvitsee. Vaikka päiväkoti-ikäinen ei vielä huomaa tarvitsevansa tukitoimia, kouluikäinen kyllä jo alkaa huomata, että hän on erilainen tai asiat ovat hänelle vaikeita. Mutta hänkin on lapsi, joka ei osaa pyytää, että voisinko saada pienryhmän jossa on helpompi keskittyä tai apua käsitteellisen kielen omaksumiseen. Se on aikuisen tehtävä bongata se tuentarve ja tarjota sitä apua, mitä lapsi tarvitsee. On outo harhakuvitelma, että lapsi on aina tyytyväinen, kun saa olla oma itsensä. Tunne siitä, ettei osaa tai on erilainen johtaa itsetunto- ja oppimisvaikeuksiin.
Ja tää kaikki näkyy siitä että lapsi ei tykkää pahanmakuisesta laitosruoasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Minulla on hitaasti lämpenevä introvertti kuopus. Hän joutui eskarissa opettajan hampaisiin.
Nyt on Ressun lukiossa. Koko kouluaikana ei ole ollut ongelman tynkääkään. Ei ole edes kielellisesti ”vajaa”, vaan opiskelee kolmea a-kieltä.
Ja luulet vakavissasi, että kaikki "hampaissa" olevat lapset ovat vain hitaasti lämpiäviä introvertteja? Tuollainen kommentointi on aika vahingollista, koska etenkään nykisin ei tukipalveluita todellakaan turhaan tarjota. Ajat ovat muuttuneet sinunkin lapsesi eskariajoista paljon ja tukipalvelut ovat ensimmäinen asia, josta leikataan. Siksi kannattaa ehdottomasti ottaa tosissaan, jos niitä ehdotetaan. Ei niistä ainakaan haittaa ole ellei äiti vedä hernettä nenään ja tee lapsellekin tunnetta, että lapsessa on jotain vikaa, kun tarvitsee tukea. Tuentarvehan onkin usein ohimenevää.
Ap kuvaa ujon introvertin lapsen jota päiväkodin aikuiswt ei hyväksy sellaisena kuin on.
Ja sinä nyt et ainakaan kyökkitiaknosoijana vakuuta. Yhtään.
Ap kuvaa lasta, joka ei syö päiväkodissa. Se on ongelma. Eikä se liity mitenkään ujouteen tai introverttiuteen. Kyllä ujojen ja introvertteinkin pitää saada riittävästi ravintoa. Eikä vetäytyminen ryhmästä ole aina terve merkki, vaan kyse voi olla sosiaalisen kehityksen puutteesta. Mutta tokihan sinä, joka et koskaan ole ap:n lasta nähnytkään tiedät paremmin kuin lapsen kanssa päivittäin olevat, mistä on kyse. Annetaan vaan lapsen olla nälässä, kun se nyt vaan on sellainen....
Ei kuvaa. Vaan kertoo lapsen syövän vähän.
Jos sitä syömistä pitää selvittää, aloittaisin kyllä ruoka-aineallergioista, enkä lähtisi psykologiselle laukalle.
Syö vähän=ei syö riittävästi=ei saa riittävästi ravintoa. Eiköhän allergiat olisi (ainakin normaali vanhempi) jo huomannut. Ellei kotona sitten vedellä pelkkää nakki-kurkku-jugurtti-linjaa. Mikä sekin kyllä selittäisi päiväkodissa tapahtuvaa nirsoilua.
Miksi teille psykologi on joku peikko, jota pitää välttää viimeiseen saakka? Jätättekö lapset vaille hoitopalveluita silloinkin, jos vaikka tarvitsevat fyysistä paikkausta?
Mitä haittaa siitä on, jos lapsi käy psykologilla? Entäpä, jos äitinä et tajuakaan lapsestasi kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Mitä apua?
Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on.
No vaikka puhe- tai toimintaterapiaa, adhd-lääkitystä, neuropsykologista valmennusta, tai ihan vaan oppimisympäristön järjestämistä lapselle sopivaksi. Mitä kukakin lapsi nyt tarvitsee. Vaikka päiväkoti-ikäinen ei vielä huomaa tarvitsevansa tukitoimia, kouluikäinen kyllä jo alkaa huomata, että hän on erilainen tai asiat ovat hänelle vaikeita. Mutta hänkin on lapsi, joka ei osaa pyytää, että voisinko saada pienryhmän jossa on helpompi keskittyä tai apua käsitteellisen kielen omaksumiseen. Se on aikuisen tehtävä bongata se tuentarve ja tarjota sitä apua, mitä lapsi tarvitsee. On outo harhakuvitelma, että lapsi on aina tyytyväinen, kun saa olla oma itsensä. Tunne siitä, ettei osaa tai on erilainen johtaa itsetunto- ja oppimisvaikeuksiin.
Ja tää kaikki näkyy siitä että lapsi ei tykkää pahanmakuisesta laitosruoasta?
Tyhmyyttään voi toki julistaa noinkin, mutta se ei ole kannattavaa. Jokainen normaaliälyinen tajuaa, että sitä vartenhan se psykologi tulisi kuvioihin, että selvitettäisiin, onko kyse vain tykkäämisestä vai onko taustalla jotain isompaa. Äly hoi älä jätä!
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.