Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joita liikunta lihottaa? 5 kiloa tullut sen jälkeen, kun aloitin kävelyn
10.11.2021 |
5x vkossa, tunnin ajan. Tätä tehny nyt 4kk.
Tuntuu, että jatkuvasti väsyttää liikunnan jälkeen ja ruokahalu valtava.
Ennen olin sohvaperuna, mutta paino pysynyt samassa 2 vuotta.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Liikunta lisää ruokahalua selkeästi, väsyttää ja aiheuttaa masentuneen ja vihaisen mielialan. Sokerit on testattu, ne on ok. Liikunta ei siis mitenkään paranna oloani. En saa esim.luonnossa liikkumisestakaan mitään erityistä nautintoa. Tuo voisi olla hyvä idea, että säästää syömisen lenkin jälkeen, mutta siinä on vaarana, että on jo lenkille lähtiessä nälkäkiukussa. Lisäksi liikunta on äärimmäisen tylsää! Äänikirjan kuuntelu auttaa vähän kestämään tämän tylsyyden.
Ihanaa että en ole yksin! Vuosia sitten kaveri sanoi, että käy useasti viikossa salilla kun siitä tulee niin hyvä olo!
No en voinu samaistua, minullakin sama kuin sinulla, masensi, tuli vihainen ja väsynyt olo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnin kävely ei polta juurikaan kaloreita, eli jos syöt sen aiheuttaman nälän takia enemmän, niin ei ihme että lihot.
Eli ihan turha liikkua, ei edistä terveyttä koska lihottaa. Ap
Sinun ruokavaliosi lihottaa, ei liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Liikunta lisää ruokahalua selkeästi, väsyttää ja aiheuttaa masentuneen ja vihaisen mielialan. Sokerit on testattu, ne on ok. Liikunta ei siis mitenkään paranna oloani. En saa esim.luonnossa liikkumisestakaan mitään erityistä nautintoa. Tuo voisi olla hyvä idea, että säästää syömisen lenkin jälkeen, mutta siinä on vaarana, että on jo lenkille lähtiessä nälkäkiukussa. Lisäksi liikunta on äärimmäisen tylsää! Äänikirjan kuuntelu auttaa vähän kestämään tämän tylsyyden.
Liikuntaa on monenlaista. Tee jotain, mikä ei ole tylsää.
Jos on kokeillut jo montaa lajia eikä mieleistä löydy? Luulen, että minun kroppani reagoi liikunnan aiheuttamiin fyysisiin reaktioihin negatiivisesti. Onko se sitten opittua vai elimistöni geeneissä oleva ominaisuus, en tiedä.
Jos on jo montaa kokeillut ja kaikki on äärimmäisen tylsää, niin silloin on vaan asenteessa vikaa.
Jos kroppa eikä mieli ole tottuneet liikuntaan, niin silloin liikunnan aiheuttamat luonnolliset kehon reaktiot voi kokea negatiivisina. Tällöin saa itselleen yhden uuden tekosyyn olla liikkumatta, "ei vaan sovi mulle", höpöhöpö. Toinen juttu voi olla se, että ruokailu on pielessä siinä määrin, että keho ei palaudu liikunnan jälkeen.
Mutta geeneissäsi se vika ei ole, sen voin luvata.Mitä jos on kokeillut kaikkea, ja kaikki on pakkopullaa. Ja ne fyysiset oireet on hirveitä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa, hengästyttää, hiki lentää!
Siis kuka tuollaisesta nauttii?!!
Todella mahtava Auvoinen olo. Not!Ei hyvää päivää... Senkus makaat sitten sohvalla, jos ei kerta mikään muu nappaa. Mutta turha on täälläkään valitella ja syyttää "geenejään" lihavuudestaan.
Yritän liikkua, kun se on kuulema terveellistä (en kyllä ole huomannut mitään eroa terveydessä, liikkuessa tai sohvaperunoidessa, ihan sama olotila, paitsi että liikunta väsyttää)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihakset painaa enemmän, niin voisi johtua ihan siitäkin.
Höpö höpö kävelemällä mitään lihaksia kasvateta, se on ihan itsensä huijaamista. Minä sain kahdessa vuodessa lisää painoa 3kg, kun aloitin rajun punttien nostelun, 4-6 kertaa viikossa parin tunnin punttitreeniä todella raskailla painoilla.
Jep. Erityisesti naisten on haastavaa kasvattaa lihasmassaa. Se vaatii kunnon punttitreenejä ja tarkkaa ruokavaliota. Nauran aina kun joku väittää saaneensa parilla kävelylenkillä monta kiloa lihasta :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla toimii se, että syön vain yhden ison aterian päivässä. Eli päivän töissä ilman ruokaa, töiden jälkeen heti kävelylenkille jos ei mitään suurempia kotitöitä ole (kauppareissu, imurointi, moppaaminen, tms. hyötyliikunta). Lenkin ja suihkun jälkeen voikin syödä ittensä ähkyyn ja on kiva köllötellä loppuilta, kun on napa niin täynnä ettei tee edes mieli napostella. Unikin maittaa.
Ruokavalio: lasillinen kotitekoista kombuchaa aamulla vitamiinien ja aamukahvin kanssa. 3l vettä päivässä. Illallinen yleensä reilusti kananmunia/pekonia/kanaa ja vähän täysjyväriisiä paistettujen kasvisten ja/tai sienten kanssa. Ei ylettömästi kastikkeita tms. En suuremmin mittaile tai laskeskele mitään kaloreita tai makroja. Ruoanlaittoon menee n. 30 minuuttia päivässä. Viikonloppuna voi herkutella pussin suolapähkinöitä tai pikkupussin nachoja salsan kanssa jos nappaa. Ehkä pari laittilonkeroa.
Liikunta: 5min kehonpaino treeniä aamuisin 6krt viikossa (kyykkyjä 1min, punnerruksia 1min, rutistuksia 1min. Minuutin tauot välissä.). 30min kävelyä 3-5 iltana viikossa. Töissä tulee joskus kevyttä liikuntaa päivän aikana.
Aluksi oli vaikeaa kun vatsa kurni aamusta iltaan, mutta nyt muutaman viikon jälkeen ei edes ole nälkä vasta kun siinä 16:00-18:00 välillä. Nyt on viidessä viikossa paino laskenut 105-98. Vyötä on saanut kiristää pykälän verran ja hieman näkyvää lihasta kertynyt. Pituutta siis 173cm, eli on kyllä vielä reilusti laihdutettavaa. Helpoin "dietti" tähän mennessä ja toiminut minulle hyvin.
31v. mies
Tällain minäkin laihduin ja onnistuin pitämään painon alhaalla 15-35 vuotiaana. Eli söin vain iltaisin. Sitten lopulta kyllästyin jatkuvaan nälkään ja rupesin syömään normaalisti. Oli kauheasti mielitekoja ja normaali syöminen aiheutti ahdistusta. Paino on noussut 20 kg alipainosta normaalin ylärajalle. Ole varovainen, ettei tuo mene syömishäiriön puolelle, niin kuin mulla. Tie sieltä ylös on ollut pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Liikunta lisää ruokahalua selkeästi, väsyttää ja aiheuttaa masentuneen ja vihaisen mielialan. Sokerit on testattu, ne on ok. Liikunta ei siis mitenkään paranna oloani. En saa esim.luonnossa liikkumisestakaan mitään erityistä nautintoa. Tuo voisi olla hyvä idea, että säästää syömisen lenkin jälkeen, mutta siinä on vaarana, että on jo lenkille lähtiessä nälkäkiukussa. Lisäksi liikunta on äärimmäisen tylsää! Äänikirjan kuuntelu auttaa vähän kestämään tämän tylsyyden.
Ihanaa että en ole yksin! Vuosia sitten kaveri sanoi, että käy useasti viikossa salilla kun siitä tulee niin hyvä olo!
No en voinu samaistua, minullakin sama kuin sinulla, masensi, tuli vihainen ja väsynyt olo.
Ap
En ole tuo, jolle vastasit, mutta minullakin on ollut samaa ongelmaa. Se ottaa aikaa, että liikunnasta alkaa saada sitä hyvää oloa. Ja vaatii yleensä senkin, että löytyy se mieluinen itselleen sopiva harrastus. Mä kävin punttisalilla, koska ajattelin, että niin vaan kuuluu tehdä. En oikein tykännyt siitä hommasta, joten tottakai se vaikutti myös siitä saatavaan fiilikseen. Nykyään olen löytänyt lajit, jotka tuottaa myös hyvää mieltä, tavalla tai toiselle. Ja nykyään olen löytänyt sen liikunnan jälkeisen hyvän olonkin. Jos menee liikkumisesta useampi päivä, niin sitä alkaa jo kaivata. Sen löytäminen vaan vaatii alkuun sitä aikaa, tottumista ja viitseliäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä joudun myös pakottamaan itseni kävelemään, vaikka siitä ei mitään iloa minulle synny eikä vaa'alla tapahdu mitään! Vaikka kuinka lehtijutut julistavat, että tällä tavalla kilot karisevat kuin itsestään! Minä en kärsi edes nälästä ja syön 1300-1500 kaloria päivässä. Paino ei liiku minnekään 75 kilosta!
Syöt ainakin liian vähän.
Merkillistä kun ylipainon syynä on aina se, että söisi muka liian vähän! Miten kukaan voi kärsiä aliravitsemuksesta, jos liian vähän syöminen lihottaa eikä laske painoa?
Eihän tuossa sanottu, että ylipaino johtuisi aina liian vähäisestä syömisestä. Jos sinulle on usein sanottu, että syöt liian vähän, niin todennäköisesti siinä on perää. Ja tottahan se on, että jatkuvasti alle 1300-1500 kcal syöminen on aikuiselle yleensä ihan liian vähän. Siinä saa kehonsa vaan säästöliekille ja aineenvaihduntasa hiipumaan.
Normaali kulutukseni on 1900 kalorin luokkaa, joten eipä tuohon 1500 kaloriin hirveästi voi lisätä, jos painon haluaa putoavan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Liikunta lisää ruokahalua selkeästi, väsyttää ja aiheuttaa masentuneen ja vihaisen mielialan. Sokerit on testattu, ne on ok. Liikunta ei siis mitenkään paranna oloani. En saa esim.luonnossa liikkumisestakaan mitään erityistä nautintoa. Tuo voisi olla hyvä idea, että säästää syömisen lenkin jälkeen, mutta siinä on vaarana, että on jo lenkille lähtiessä nälkäkiukussa. Lisäksi liikunta on äärimmäisen tylsää! Äänikirjan kuuntelu auttaa vähän kestämään tämän tylsyyden.
Ihanaa että en ole yksin! Vuosia sitten kaveri sanoi, että käy useasti viikossa salilla kun siitä tulee niin hyvä olo!
No en voinu samaistua, minullakin sama kuin sinulla, masensi, tuli vihainen ja väsynyt olo.
ApEn ole tuo, jolle vastasit, mutta minullakin on ollut samaa ongelmaa. Se ottaa aikaa, että liikunnasta alkaa saada sitä hyvää oloa. Ja vaatii yleensä senkin, että löytyy se mieluinen itselleen sopiva harrastus. Mä kävin punttisalilla, koska ajattelin, että niin vaan kuuluu tehdä. En oikein tykännyt siitä hommasta, joten tottakai se vaikutti myös siitä saatavaan fiilikseen. Nykyään olen löytänyt lajit, jotka tuottaa myös hyvää mieltä, tavalla tai toiselle. Ja nykyään olen löytänyt sen liikunnan jälkeisen hyvän olonkin. Jos menee liikkumisesta useampi päivä, niin sitä alkaa jo kaivata. Sen löytäminen vaan vaatii alkuun sitä aikaa, tottumista ja viitseliäisyyttä.
Minä luovutin. Kymmeniä tapoja /lajeja, väsymystä vain ja mielipahaa.
Nyt olen puoli vuotta ollut liikkumatta, liikkunut vain töissä ja kauppareissut (1km suuntaan) ja vihdoinkin pirteä ja hyvä olo!
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Liikunta lisää ruokahalua selkeästi, väsyttää ja aiheuttaa masentuneen ja vihaisen mielialan. Sokerit on testattu, ne on ok. Liikunta ei siis mitenkään paranna oloani. En saa esim.luonnossa liikkumisestakaan mitään erityistä nautintoa. Tuo voisi olla hyvä idea, että säästää syömisen lenkin jälkeen, mutta siinä on vaarana, että on jo lenkille lähtiessä nälkäkiukussa. Lisäksi liikunta on äärimmäisen tylsää! Äänikirjan kuuntelu auttaa vähän kestämään tämän tylsyyden.
Liikuntaa on monenlaista. Tee jotain, mikä ei ole tylsää.
Jos on kokeillut jo montaa lajia eikä mieleistä löydy? Luulen, että minun kroppani reagoi liikunnan aiheuttamiin fyysisiin reaktioihin negatiivisesti. Onko se sitten opittua vai elimistöni geeneissä oleva ominaisuus, en tiedä.
Jos on jo montaa kokeillut ja kaikki on äärimmäisen tylsää, niin silloin on vaan asenteessa vikaa.
Jos kroppa eikä mieli ole tottuneet liikuntaan, niin silloin liikunnan aiheuttamat luonnolliset kehon reaktiot voi kokea negatiivisina. Tällöin saa itselleen yhden uuden tekosyyn olla liikkumatta, "ei vaan sovi mulle", höpöhöpö. Toinen juttu voi olla se, että ruokailu on pielessä siinä määrin, että keho ei palaudu liikunnan jälkeen.
Mutta geeneissäsi se vika ei ole, sen voin luvata.Mitä jos on kokeillut kaikkea, ja kaikki on pakkopullaa. Ja ne fyysiset oireet on hirveitä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa, hengästyttää, hiki lentää!
Siis kuka tuollaisesta nauttii?!!
Todella mahtava Auvoinen olo. Not!Ei hyvää päivää... Senkus makaat sitten sohvalla, jos ei kerta mikään muu nappaa. Mutta turha on täälläkään valitella ja syyttää "geenejään" lihavuudestaan.
Yritän liikkua, kun se on kuulema terveellistä (en kyllä ole huomannut mitään eroa terveydessä, liikkuessa tai sohvaperunoidessa, ihan sama olotila, paitsi että liikunta väsyttää)
Minäkään en huomaa mitään eroa.
Nyt muutin myötä kävelen työmatkat edestakaisin 3km kaksi kertaa viikossa. Joka toinen viikko käyn uimassa 1h.
Nämä vain koska terveys. Muuten liikun autolla. Ja olen paljon iloisempi niinä" autolla työmatkat" päivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikkumalla ei juurikaan laihdu.
Riippuen vähän kuinka liikkuu. En ole itse muokannut lainkaan ruokavaliotani, mutta liikuntaa tulee keskimäärin noin 1000ckal enemmän viikossa. Kyllä se on laihduttanut ihan kivasti tässä vuosien aikana. Edelleen sama arkirytmi. Toki korona vuosi vaikutti hetkellisesti energiamäärään ja tuli lisäkiloja, mutta ne lähtee pikku erin pois.
Terveisin - 10kg kevyempi vuodessa, ei tässä kiire ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Liikunta lisää ruokahalua selkeästi, väsyttää ja aiheuttaa masentuneen ja vihaisen mielialan. Sokerit on testattu, ne on ok. Liikunta ei siis mitenkään paranna oloani. En saa esim.luonnossa liikkumisestakaan mitään erityistä nautintoa. Tuo voisi olla hyvä idea, että säästää syömisen lenkin jälkeen, mutta siinä on vaarana, että on jo lenkille lähtiessä nälkäkiukussa. Lisäksi liikunta on äärimmäisen tylsää! Äänikirjan kuuntelu auttaa vähän kestämään tämän tylsyyden.
Ihanaa että en ole yksin! Vuosia sitten kaveri sanoi, että käy useasti viikossa salilla kun siitä tulee niin hyvä olo!
No en voinu samaistua, minullakin sama kuin sinulla, masensi, tuli vihainen ja väsynyt olo.
ApEn ole tuo, jolle vastasit, mutta minullakin on ollut samaa ongelmaa. Se ottaa aikaa, että liikunnasta alkaa saada sitä hyvää oloa. Ja vaatii yleensä senkin, että löytyy se mieluinen itselleen sopiva harrastus. Mä kävin punttisalilla, koska ajattelin, että niin vaan kuuluu tehdä. En oikein tykännyt siitä hommasta, joten tottakai se vaikutti myös siitä saatavaan fiilikseen. Nykyään olen löytänyt lajit, jotka tuottaa myös hyvää mieltä, tavalla tai toiselle. Ja nykyään olen löytänyt sen liikunnan jälkeisen hyvän olonkin. Jos menee liikkumisesta useampi päivä, niin sitä alkaa jo kaivata. Sen löytäminen vaan vaatii alkuun sitä aikaa, tottumista ja viitseliäisyyttä.
Minä luovutin. Kymmeniä tapoja /lajeja, väsymystä vain ja mielipahaa.
Nyt olen puoli vuotta ollut liikkumatta, liikkunut vain töissä ja kauppareissut (1km suuntaan) ja vihdoinkin pirteä ja hyvä olo!
Ohis
Kuulostaa siltä, että ruokailuissasi on ollut jotain pielessä, kun olet liikuntaa harrastanut. Jos se ei ole kohdillaan, niin varmasti väsyttää ja on mieli maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä joudun myös pakottamaan itseni kävelemään, vaikka siitä ei mitään iloa minulle synny eikä vaa'alla tapahdu mitään! Vaikka kuinka lehtijutut julistavat, että tällä tavalla kilot karisevat kuin itsestään! Minä en kärsi edes nälästä ja syön 1300-1500 kaloria päivässä. Paino ei liiku minnekään 75 kilosta!
Syöt ainakin liian vähän.
Merkillistä kun ylipainon syynä on aina se, että söisi muka liian vähän! Miten kukaan voi kärsiä aliravitsemuksesta, jos liian vähän syöminen lihottaa eikä laske painoa?
Eihän tuossa sanottu, että ylipaino johtuisi aina liian vähäisestä syömisestä. Jos sinulle on usein sanottu, että syöt liian vähän, niin todennäköisesti siinä on perää. Ja tottahan se on, että jatkuvasti alle 1300-1500 kcal syöminen on aikuiselle yleensä ihan liian vähän. Siinä saa kehonsa vaan säästöliekille ja aineenvaihduntasa hiipumaan.
Normaali kulutukseni on 1900 kalorin luokkaa, joten eipä tuohon 1500 kaloriin hirveästi voi lisätä, jos painon haluaa putoavan!
Mutta eihän tuo edes ole toiminut sulla. Sanoithan itsekin, ettei ole paino laskenut yhtään.
No, minun paino nousee aina kun alan liikkumaan enemmän, mut se vain johtuu siitä että kroppa säikähtää että se ei saa tarpeeksi energiaa ja alkaa pitämään kiinni kaikesta energiasta minkä saa. Mutta sitten muutaman viikon kuluttua paino alkaa pudota ja turvotus laskea. Ihan normijuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Liikunta lisää ruokahalua selkeästi, väsyttää ja aiheuttaa masentuneen ja vihaisen mielialan. Sokerit on testattu, ne on ok. Liikunta ei siis mitenkään paranna oloani. En saa esim.luonnossa liikkumisestakaan mitään erityistä nautintoa. Tuo voisi olla hyvä idea, että säästää syömisen lenkin jälkeen, mutta siinä on vaarana, että on jo lenkille lähtiessä nälkäkiukussa. Lisäksi liikunta on äärimmäisen tylsää! Äänikirjan kuuntelu auttaa vähän kestämään tämän tylsyyden.
Ihanaa että en ole yksin! Vuosia sitten kaveri sanoi, että käy useasti viikossa salilla kun siitä tulee niin hyvä olo!
No en voinu samaistua, minullakin sama kuin sinulla, masensi, tuli vihainen ja väsynyt olo.
ApEn ole tuo, jolle vastasit, mutta minullakin on ollut samaa ongelmaa. Se ottaa aikaa, että liikunnasta alkaa saada sitä hyvää oloa. Ja vaatii yleensä senkin, että löytyy se mieluinen itselleen sopiva harrastus. Mä kävin punttisalilla, koska ajattelin, että niin vaan kuuluu tehdä. En oikein tykännyt siitä hommasta, joten tottakai se vaikutti myös siitä saatavaan fiilikseen. Nykyään olen löytänyt lajit, jotka tuottaa myös hyvää mieltä, tavalla tai toiselle. Ja nykyään olen löytänyt sen liikunnan jälkeisen hyvän olonkin. Jos menee liikkumisesta useampi päivä, niin sitä alkaa jo kaivata. Sen löytäminen vaan vaatii alkuun sitä aikaa, tottumista ja viitseliäisyyttä.
Minä luovutin. Kymmeniä tapoja /lajeja, väsymystä vain ja mielipahaa.
Nyt olen puoli vuotta ollut liikkumatta, liikkunut vain töissä ja kauppareissut (1km suuntaan) ja vihdoinkin pirteä ja hyvä olo!
Ohis
Jep. Olen se, joka kirjoitti myös kokeilleensa useita lajeja. Harrastin siis liikuntaa noin 20 vuotta, vaikka masensi, väsytti, harmitti. Sitten ajattelin kokeilla, miltä tuntuu, jos en harrasta. Kas vain, masennus helpotti, ja vuosikausia vaivanneet nivelkivut katosivat lähes kokonaan. Jaksoin töissä ihan eri tavalla, jaksoin harrastaa jotain muutakin kuin liikutaa. Harrastaessani liikuntaa elämä oli käytännössä työ-liikunta-uni. Nukuin kaiken muun ajan mikä ei mennyt töissä tai liikkuessa. Enkä edes liikkunut suositusten verran, vaan vähemmän ja kevyemmin. Varmaan olisin joutunut sairaslomalle jos olisin lisännyt liikuntaa "terveelliseen" määrään asti.
Vierailija kirjoitti:
No, minun paino nousee aina kun alan liikkumaan enemmän, mut se vain johtuu siitä että kroppa säikähtää että se ei saa tarpeeksi energiaa ja alkaa pitämään kiinni kaikesta energiasta minkä saa. Mutta sitten muutaman viikon kuluttua paino alkaa pudota ja turvotus laskea. Ihan normijuttu.
Liikunta myös kerryttää lihaksiin nestettä. Ja se neste nostaa painoa. Kun nesteet poistuu, turvotus vähenee ja paino putoaa. Ei ne nesteet siis tosiaan ole mitään lihomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Liikunta lisää ruokahalua selkeästi, väsyttää ja aiheuttaa masentuneen ja vihaisen mielialan. Sokerit on testattu, ne on ok. Liikunta ei siis mitenkään paranna oloani. En saa esim.luonnossa liikkumisestakaan mitään erityistä nautintoa. Tuo voisi olla hyvä idea, että säästää syömisen lenkin jälkeen, mutta siinä on vaarana, että on jo lenkille lähtiessä nälkäkiukussa. Lisäksi liikunta on äärimmäisen tylsää! Äänikirjan kuuntelu auttaa vähän kestämään tämän tylsyyden.
Ihanaa että en ole yksin! Vuosia sitten kaveri sanoi, että käy useasti viikossa salilla kun siitä tulee niin hyvä olo!
No en voinu samaistua, minullakin sama kuin sinulla, masensi, tuli vihainen ja väsynyt olo.
ApEn ole tuo, jolle vastasit, mutta minullakin on ollut samaa ongelmaa. Se ottaa aikaa, että liikunnasta alkaa saada sitä hyvää oloa. Ja vaatii yleensä senkin, että löytyy se mieluinen itselleen sopiva harrastus. Mä kävin punttisalilla, koska ajattelin, että niin vaan kuuluu tehdä. En oikein tykännyt siitä hommasta, joten tottakai se vaikutti myös siitä saatavaan fiilikseen. Nykyään olen löytänyt lajit, jotka tuottaa myös hyvää mieltä, tavalla tai toiselle. Ja nykyään olen löytänyt sen liikunnan jälkeisen hyvän olonkin. Jos menee liikkumisesta useampi päivä, niin sitä alkaa jo kaivata. Sen löytäminen vaan vaatii alkuun sitä aikaa, tottumista ja viitseliäisyyttä.
Minä luovutin. Kymmeniä tapoja /lajeja, väsymystä vain ja mielipahaa.
Nyt olen puoli vuotta ollut liikkumatta, liikkunut vain töissä ja kauppareissut (1km suuntaan) ja vihdoinkin pirteä ja hyvä olo!
OhisJep. Olen se, joka kirjoitti myös kokeilleensa useita lajeja. Harrastin siis liikuntaa noin 20 vuotta, vaikka masensi, väsytti, harmitti. Sitten ajattelin kokeilla, miltä tuntuu, jos en harrasta. Kas vain, masennus helpotti, ja vuosikausia vaivanneet nivelkivut katosivat lähes kokonaan. Jaksoin töissä ihan eri tavalla, jaksoin harrastaa jotain muutakin kuin liikutaa. Harrastaessani liikuntaa elämä oli käytännössä työ-liikunta-uni. Nukuin kaiken muun ajan mikä ei mennyt töissä tai liikkuessa. Enkä edes liikkunut suositusten verran, vaan vähemmän ja kevyemmin. Varmaan olisin joutunut sairaslomalle jos olisin lisännyt liikuntaa "terveelliseen" määrään asti.
Kuulostaa kyllä niin oudolta, että pistää miettimään, mitä ja miten sä oikein söit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Liikunta lisää ruokahalua selkeästi, väsyttää ja aiheuttaa masentuneen ja vihaisen mielialan. Sokerit on testattu, ne on ok. Liikunta ei siis mitenkään paranna oloani. En saa esim.luonnossa liikkumisestakaan mitään erityistä nautintoa. Tuo voisi olla hyvä idea, että säästää syömisen lenkin jälkeen, mutta siinä on vaarana, että on jo lenkille lähtiessä nälkäkiukussa. Lisäksi liikunta on äärimmäisen tylsää! Äänikirjan kuuntelu auttaa vähän kestämään tämän tylsyyden.
Ihanaa että en ole yksin! Vuosia sitten kaveri sanoi, että käy useasti viikossa salilla kun siitä tulee niin hyvä olo!
No en voinu samaistua, minullakin sama kuin sinulla, masensi, tuli vihainen ja väsynyt olo.
ApEn ole tuo, jolle vastasit, mutta minullakin on ollut samaa ongelmaa. Se ottaa aikaa, että liikunnasta alkaa saada sitä hyvää oloa. Ja vaatii yleensä senkin, että löytyy se mieluinen itselleen sopiva harrastus. Mä kävin punttisalilla, koska ajattelin, että niin vaan kuuluu tehdä. En oikein tykännyt siitä hommasta, joten tottakai se vaikutti myös siitä saatavaan fiilikseen. Nykyään olen löytänyt lajit, jotka tuottaa myös hyvää mieltä, tavalla tai toiselle. Ja nykyään olen löytänyt sen liikunnan jälkeisen hyvän olonkin. Jos menee liikkumisesta useampi päivä, niin sitä alkaa jo kaivata. Sen löytäminen vaan vaatii alkuun sitä aikaa, tottumista ja viitseliäisyyttä.
Minä luovutin. Kymmeniä tapoja /lajeja, väsymystä vain ja mielipahaa.
Nyt olen puoli vuotta ollut liikkumatta, liikkunut vain töissä ja kauppareissut (1km suuntaan) ja vihdoinkin pirteä ja hyvä olo!
OhisJep. Olen se, joka kirjoitti myös kokeilleensa useita lajeja. Harrastin siis liikuntaa noin 20 vuotta, vaikka masensi, väsytti, harmitti. Sitten ajattelin kokeilla, miltä tuntuu, jos en harrasta. Kas vain, masennus helpotti, ja vuosikausia vaivanneet nivelkivut katosivat lähes kokonaan. Jaksoin töissä ihan eri tavalla, jaksoin harrastaa jotain muutakin kuin liikutaa. Harrastaessani liikuntaa elämä oli käytännössä työ-liikunta-uni. Nukuin kaiken muun ajan mikä ei mennyt töissä tai liikkuessa. Enkä edes liikkunut suositusten verran, vaan vähemmän ja kevyemmin. Varmaan olisin joutunut sairaslomalle jos olisin lisännyt liikuntaa "terveelliseen" määrään asti.
Kuulostaa kyllä niin oudolta, että pistää miettimään, mitä ja miten sä oikein söit?
Söin liian vähän, varmastikin. N. 1400 kaloria pv. Olin 180 cm 60-70kg. Mutta jos söin enemmän, lihoin.
Minäkin aloitin muutama kuukausi sitten lähes päivittäiset n. tunnin reippaat kävelylenkit ja paino tippuu hitaasti. Ruokahalu ei ole kasvanut, enkä ole ruokailussani muuttanut mitään. Eli ihan perusruokaa syön ja normaaleja määriä. Jopa pientä herkutteluakin sallin edelleen itselleni pari kertaa viikossa. Tuntuu laihtuminen onnistuvan pikkuhiljaa näinkin ja hidas tahti on nimenomaan se, mitä itse tavoittelenkin, jotta menetän lihasta mahdollisimman vähän ja totun tähän uuteen liikunnallisempaan ja terveellisempään elämään. En siis ole millään laihiksella, vaan muuttamassa elämäntyyliäni paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Liikunta lisää ruokahalua selkeästi, väsyttää ja aiheuttaa masentuneen ja vihaisen mielialan. Sokerit on testattu, ne on ok. Liikunta ei siis mitenkään paranna oloani. En saa esim.luonnossa liikkumisestakaan mitään erityistä nautintoa. Tuo voisi olla hyvä idea, että säästää syömisen lenkin jälkeen, mutta siinä on vaarana, että on jo lenkille lähtiessä nälkäkiukussa. Lisäksi liikunta on äärimmäisen tylsää! Äänikirjan kuuntelu auttaa vähän kestämään tämän tylsyyden.
Ihanaa että en ole yksin! Vuosia sitten kaveri sanoi, että käy useasti viikossa salilla kun siitä tulee niin hyvä olo!
No en voinu samaistua, minullakin sama kuin sinulla, masensi, tuli vihainen ja väsynyt olo.
ApEn ole tuo, jolle vastasit, mutta minullakin on ollut samaa ongelmaa. Se ottaa aikaa, että liikunnasta alkaa saada sitä hyvää oloa. Ja vaatii yleensä senkin, että löytyy se mieluinen itselleen sopiva harrastus. Mä kävin punttisalilla, koska ajattelin, että niin vaan kuuluu tehdä. En oikein tykännyt siitä hommasta, joten tottakai se vaikutti myös siitä saatavaan fiilikseen. Nykyään olen löytänyt lajit, jotka tuottaa myös hyvää mieltä, tavalla tai toiselle. Ja nykyään olen löytänyt sen liikunnan jälkeisen hyvän olonkin. Jos menee liikkumisesta useampi päivä, niin sitä alkaa jo kaivata. Sen löytäminen vaan vaatii alkuun sitä aikaa, tottumista ja viitseliäisyyttä.
Minä luovutin. Kymmeniä tapoja /lajeja, väsymystä vain ja mielipahaa.
Nyt olen puoli vuotta ollut liikkumatta, liikkunut vain töissä ja kauppareissut (1km suuntaan) ja vihdoinkin pirteä ja hyvä olo!
OhisJep. Olen se, joka kirjoitti myös kokeilleensa useita lajeja. Harrastin siis liikuntaa noin 20 vuotta, vaikka masensi, väsytti, harmitti. Sitten ajattelin kokeilla, miltä tuntuu, jos en harrasta. Kas vain, masennus helpotti, ja vuosikausia vaivanneet nivelkivut katosivat lähes kokonaan. Jaksoin töissä ihan eri tavalla, jaksoin harrastaa jotain muutakin kuin liikutaa. Harrastaessani liikuntaa elämä oli käytännössä työ-liikunta-uni. Nukuin kaiken muun ajan mikä ei mennyt töissä tai liikkuessa. Enkä edes liikkunut suositusten verran, vaan vähemmän ja kevyemmin. Varmaan olisin joutunut sairaslomalle jos olisin lisännyt liikuntaa "terveelliseen" määrään asti.
Kuulostaa kyllä niin oudolta, että pistää miettimään, mitä ja miten sä oikein söit?
Söin liian vähän, varmastikin. N. 1400 kaloria pv. Olin 180 cm 60-70kg. Mutta jos söin enemmän, lihoin.
Eli vika ei ollutkaan liikunnassa, vaan siinä, ettet antanut kehollesi tarpeeksi polttoainetta.
Eihän tuossa sanottu, että ylipaino johtuisi aina liian vähäisestä syömisestä. Jos sinulle on usein sanottu, että syöt liian vähän, niin todennäköisesti siinä on perää. Ja tottahan se on, että jatkuvasti alle 1300-1500 kcal syöminen on aikuiselle yleensä ihan liian vähän. Siinä saa kehonsa vaan säästöliekille ja aineenvaihduntasa hiipumaan.