36v ja tuntuu että elämä ohi. Palvelijana vaan kotona, ruuanlaittoa ja siivousta. Mitä te muut keski-ikäset harrastatte?

Olen 38v, kauan ja hartaasti yritetty lapsi 7kk. Hoidan lapsen lisäksi kotia ja puutarhaa ja koiria. Käyn ratsastamassa iltaisin jos ehdin. Iltaisin tuntuu ihanalta kun mies tulee kotiin. Ne pienet asiat..ah kultaakin kalliimpia.

Jollekin toiselle ehkä kuolettavan tylsää (varsinkin jollekin nuorelle äidille), mutta minä olen hurjan onnellinen enkä haluaisi olla missään muualla maailmassa/tehdä mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että sidot onnellisuutesi mm. laihuuteen, nuoruuteen ja kauneuteen? Miksi ihmeessä? On todella paljon laihoja, nuoria ja kauniita, jotka on kaikkea muuta kuin onnellisia. Lisäksi on paljon lihavia, kaiken ikäisiä ja ei kaikkien standardien mukaan kauniita, jotka ovat onnellisia ja täysin tyytyväisiä elämäänsä. Elämä on paljon sitä, miksi sen itse tekee. Toki monet asiat siihen vaikuttaa ja kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, mutta aina on jotain mitä voit tehdä. Pienin askelin eteenpäin.

Sanoit, että lihoit, kun liikuit enemmän. Huomioitko, mitä söit? Liikunta varmasti kasvattaa ruokahalua, mutta syömällä riittävästi terveellistä ruokaa tuskin lihoo. Lihasta jos tulee lisää (painaa enemmän kuin läski), se on vain hyvä, koska se myös polttaa rasvaa enemmän/nopeammin kuin läski. Eli harjoita lihaskuntoa, jotta keho polttaa enemmän rasvaa. Lihastreeni ei myöskään ehkä kasvata ruokahalua yhtä paljon kuin joku juoksulenkki.

Mutta ehdottomasti kannattaa liikkua monipuolisesti. Lisää kävelyä, uintia, tms, jotain mistä nautit. Tee sitä mielummin koska se on mukavaa, ei siksi että laihtuisit. Se seuraa perässä.

Muutenkin yritä miettiä, mikä sinua kiinnostaisi. Mitä haluaisit tehdä? Kokeile rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, varmasti löydät jonkun kivan harrastuksen.

Kotitöitä täytyy tehdä, mutta huolehdithan, että mahdollinen puoliso ja lapset, jos ovat sen ikäisiä, että voivat osallistua, todella osallistuvat ja riittävästi. Ei yhteinen koti ole vain sinun harteillasi.

Mitääm kiinnostavaa liikunta harrastusta en ole elämäni aikana löytänyt, kaikista tulee huono olo ja väsymys. Ja tuo viime talven lihominen antoi viimeisen päätöksen sille, että liikunta ei ole mua varten.

Olen yrittänyt kutoa, tosi vaikeaa, niin hermostuin ja lopetin. Elokuvia ja sarjoja tykkään seurata, lukea kirjoja.

Ap

Lukeminen on tosi hyvä harrastus. Tuo ainakin mulle tosi paljon iloa ja kyllä, myös sisältöä elämään. 

Jos tulee liikunnasta huono olo ja väsymys, niin sitten teet vähemmän aikaa/pienemmällä teholla. Aloita pienesti. Tuo kertoo siitä, että kunto on huono. Ymmärrän todella hyvin sen, jos liikunta ei kiinnosta. Ei kiinnosta minuakaan. Mutta kävelen paljon, sillä pidän edes peruskuntoa yllä. Mutta ei kaikilla tarvitse olla mitään erityistä liikuntaharrastusta. Mutta se vain on fakta, että ilman liikuntaa on vaikea laihtua kovin paljon, eli jos se on mielestäsi onnesi tiellä, niin sitten olisi liikuttava. Mutta ehkä ennemmin yrittäisin korjata sen oman ajatusmaailman - miksi ajattelet että lihavuus on kaiken tyytymättömyyden lähde elämässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olet elämästäsi päättänyt. Mä olen sua muutaman vuoden vanhempi, teen kiinnostavaa työtä, matkustan, kirjoitan, teen musiikkia, elän parasta aikaa elämässäni. Ei puhettakaan tylsistymisestä.

Yritin opiskella, mutta sieltäkin savustettiin ulos kiusaamalla.

Jatka opiskelua, ei siellä ole välttämätöntä tehdä juuri mitään muiden opiskelijoiden kanssa, pakolliset ryhmätyöt vain ja jos hankalaksi menee, nekin saa puhumalla suoritettua yksilötehtävänä, muuten ei tarvitse muista välittää.

En tiedä pystynkö, koko ajan nälvittiin painosta, aivan kuin jossain lukiossa. Aikuiset

Ap

Mitä ihmettä olet opiskellut, kun opiskelija-aines on tuollaista?

Mitä jos vaihtaisit opintosi johonkin sellaiseen, jota opiskelevat fiksut ihmiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuin viivaa vetäisi. Samat kotihommat, siivoukset, pyykinpesut jne joka päivä/viikko. Toki kumppani käy kaupassa ja ruokaa laittaa mutta muuten ei tee kodin eteen mitään.  Sama lenkki, sama kauppareissu. Kaippa huonomminkin voisi olla mutta kun tekee samat asiat 365 kertaa vuodessa usean vuoden ajan niin kyllä saa välillä kaivaa motivaatiota noihin hommiin. Lapsia ei ole, että siltä osin helpommalla pääsee mutta vaikea ymmärtää mikä on oma "arvo" elämässä. Kotiorjatar??

Tätä juuri tarkoitan!

Ollapa nuori ja laiha 18v,niin voisi hommata jonku varakkaan 40v sugardaddyn ja matkustaa ja nauttia elämästä.

Mutta ei, vanha ja läski, mitään toivoa, että elämä muuttuisi

Ap

Jos haaveilet matkustamisen kustantamisesta seksiä myymällä, niin senkun alat myymään itseäsi läskinfetissin omaaville miehille ja lopeta valitus. Mikset muuten 18-vuotiaana hankkinut sugardaddya? Niinpä, seksin myynti on vielä ankeampaa kuin köyhyys.

Lopeta olemasta uhri ja oman elämäsi objekti. Kuulostat ihan ulimiehiltä.

Koska 18 vuotiaana mulla oli vielä toivoa ja luottotulevaan.

Mun elämä ei ole mitään, miksi sen kuvittelin tulevan, silloin kun olin 18v. Mun piti tässä iässä olla rikas mummeli, ei köyhä ja läski.

Kuka 40v mies vie mut ulkomaille pi llun hinnalla, kun ne saa 18 vuotiaanki? Niin, ei kukaa

Ap

Jos kroppa onkin vanha ja läski, niin ainakin sä ajattelet ja kirjoitat kuin 18-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti keski-ikäinen, toisin kuin ap, olen jo 51v. Työt lopetin pari kuukautta sitten, minulla oli ankea työ joka tuntui pilaavan muunkin elämän. Tiesin, että voi olla hasardi liike ja ehkä en enää ikinä pääse töihin, mutta olo helpottui kun tajusin, että ei minun ole pakko sinne jäädä kärsimään ja irtisanouduin. 

Mökillä olen ollut, mies on täällä etätöissä. Täällä on puuhaa vaikka kuinka ja olen tehnyt vähän kaikenlaista, mitä nyt päähän on pälkähtänyt. Tässä olisi paljon opeteltavaa, harmi vain kun ei tuo kiinteistötekniikka kauheasti jaksa kiinnostaa. En ole myöskään puutarhaihminen, metsä kiinnostaa enemmän ja siihen puoleen olen yrittänyt vähän tutustua. Kaikenlaista puuhaa on niin paljon, että hädin tuskin muistan että olen työtön ja pitäisi jotain töitäkin yrittää miettiä. 

Paljon aikaa menee myös netissä. Pyörittelen välillä ties minkälaisia asumiskuvioita päässäni. Lapsi on jo muuttanut pois ja ollaan kahdestaan miehen kanssa. Ja jos puolet vuodesta menee mökillä, niin houkuttaisi vaihtaa vähän halvempaan asuntoon. Tai sitten isompaan ja ottaa vuokralaisia :-D

Excelin kanssa menee myös paljon aikaa, siellä on kaikki lainat ja sijoitukset. 

Minulla on arjen hallinnassa ongelmaa, sain keväällä ADHD-diagnoosin. Olen pakon edessä opetellut ajattelemaan, että vähän on parempi kuin ei ollenkaan. Jos en jaksa imuroida, kaavin lattialastalla sängyn alta pölypalleroita ja ajattelen, että parempi sekin kuin ei mitään. Tai jos (niin kuin eilen) minulla on suunnitelmissa katsella työpaikkoja ja päädynkin pihalle tekemään jotain ihan muuta, ajattelen, että tuleepahan ulkoiltua ja tehtyä edes jotain, eikä vain notkuttua Netflixin ääressä.

Mutta projektit pitää mielen virkeänä! Sellaista suosittelen ap:lle. Minä olen tykännyt asunnonostoprojekteista ja mökin ostokin oli jonkinlainen projekti. Siinä aina jotenkin herää eloon, kun mietitään ja sitten tehdään ostopäätös ja sitten aletaan katsella, että mitenkäs tämä saadaan maksettua. Ihan parhautta! Ja uudessa asunnossa on sekin, kun mietitään niitä muutostöitä, mietitään parkettia ja laattoja ja tarvitaanko jonnekin sähkötöpseleitä lisää yms. 

Ap:n kannattaisi miettiä joku projekti, mistä itse innostuu! Tuo yhden kertoma koira oli selkeästi sellainen. Ap:n pitää löytää se oma juttunsa. Ehkä pitää jopa selvittää, kuka minä olen, jos unohdetaan mies ja lapset. Moni hukkaa itsensä sinne äitiyden syövereihin eikä enää hahmota, kuka edes on ilman niitä lapsia.

Vaikka oma lapsi on jo aikuinen ja omillaan, niin minulle on jäänyt vähän sellainen helikopterivaihde päälle. Lapsen lukioaikoina tutustuin muutamiin hänen koulukavereihinsa ja pidän heihin vieläkin yhteyttä välillä. Kyselen opiskeluista ja kesätöistä ja sellaisesta. Ja välillä tulee puitua myös opintolainan nostamista ja ASP-säästämistä. Tämä voi johtua siitä, kun on vain yksi lapsi, niin tulee paimennettua vähän toistenkin lapsia :-D 

Taas joku rikas antaa vinkkejä elämään, hohhoijaa

Monet saa ihan asumistukea palkan päälle, ja mikään ei muutu vaikka yrittää

Sanoinko, että ap:n pitäisi tehdä samaa? Mielestäni en. Eikä mekään nyt asuntoja ja mökkejä yhtä mittaa osteta, mutta olenpahan vain huomannut, että tuollaisista asioista _minä_ innostun. Kun saan uutta laskettavaa Exceliin. Ap:n pitää tietenkin ryhtyä sellaiseen projektiin, josta _hän_ innostuu. Ehkä opettelee soittamaan okariinalla Zelda-pelin melodioita, ehkä alkaa kasvattaa taimia myytäväksi tai virittää takapihalle minkkiloukun ja opettelee parkitsemaan nahkaa. Kaikki käy, ei tarvitse olla kallista, kunhan löytää jotain, mistä innostuu!

Ei meilläkään aina ole ylimääräistä rahaa ollut. Ihan ensimmäinen juttu oli kirjanpidon aloittaminen, että saatiin selvää mihin meidän rahat menee. Sekin oli omanlaisensa projekti, jota harrastin muutaman vuoden. Uudenvuodenaattona tein viimeisiä tiliöintejä ja olin ihan täpinöissäni, että pääsen sylkemään ohjelmasta ulos vuosiraportin ja verrattua edelliseen vuoteen. Eikä maksanut yhtään mitään, mutta mielenkiintoista puuhaa! Ja sitä kautta alkoi rahaakin jäädä säästöön. 

Monethan harrastaa ihan ruuanlaittoakin. Ei tarvitse aina tehdä samaa, siinäkin voi lähteä ihan uusille urille, jos alkaa kyllästyttää. Ja siitä saa mielenkiintoisen projektin, kun lähtee kokeilemaan ja kehittelemään. Ja ehkä siinä syntyy keskusteluja ruokapöydän ääressä, kun mies alkaa kysellä, että mitäs ruokaa tämä on :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tää sama "iäkäs 36/37v" :D

Ei 36/37 v ole iäkäs eikä ap vissiin niin väittänytkään. Tuon ikäinen on keski-ikäinen, ei iäkäs. Ainakin normaalit ihmiset ovat, eri asia vanhenemisen pelkoiset wanna be -nuoret.

Tää on nyt varmaan ap:n 50. keskustelu aiheesta kun masentaa, on niiiiin vanha ja  ylipainoakin on. :D

Ihan huono provo, en tiedä mitä hän tästä saa. Varmaan joku mies joka yrittää uskotella, että 30+ naiset on roskaa.

Tän pitäis ehdottomasti pariutua sen 37v ulimiehen kanssa, jolla on 30000€ lainoja, valittaa kun ei ole naista eikä kavereita ja kuvittelee että elämä olisi jotenkin parempaa, jos saisi edes naisen. Itsesäälissä piehtaroiminen yhdistäisi näitä kahta hienosti! Ties vaikka puhkeaisivat kukkaan löydettyään sielunkumppaninsa.

86:lle

Mutku Allulla on painorajana sata kiloa. ☹

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olet elämästäsi päättänyt. Mä olen sua muutaman vuoden vanhempi, teen kiinnostavaa työtä, matkustan, kirjoitan, teen musiikkia, elän parasta aikaa elämässäni. Ei puhettakaan tylsistymisestä.

Yritin opiskella, mutta sieltäkin savustettiin ulos kiusaamalla.

Jatka opiskelua, ei siellä ole välttämätöntä tehdä juuri mitään muiden opiskelijoiden kanssa, pakolliset ryhmätyöt vain ja jos hankalaksi menee, nekin saa puhumalla suoritettua yksilötehtävänä, muuten ei tarvitse muista välittää.

En tiedä pystynkö, koko ajan nälvittiin painosta, aivan kuin jossain lukiossa. Aikuiset

Ap

No kai se on tuuristakin kiinni, millainen porukka on. Lihavanakin voi pärjätä vaikka mihin asti. Tuskin joku Annikka Saarikkokaan kauheasti öisin miettii kommentteja painostaan. Näkeehän niitä nyt telkkarissakin vaikka ketä lihavia asiantuntijoita, vaikka ihan varmasti ovat saaneet vinoja katseita. Se opiskeleminen on asia erikseen ja laihduttaminen asia erikseen, ei elämä ole mitään vellovaa sotkua, jossa ei voi tehdä a, koska b, ja ei voi tehdä b, koska c, jota ei voi tehdä koska a. Aloita jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on täysin sun oma valinta olla tuossa tilanteessa. Itse olen 40v ja nautin elämästä. Ihana mies, hyvä työpaikka ja taas pystyy matkustelemaan, joka on rakas harrastus. Keho pysyy kuosissa, kun käy käy salilla ja harrastaa juoksua.

Helppo se on teillä laihoilla lällätellä, kuinka elämä on ihanaa. Toista se on meillä, jotka ei saa ylipainoa pois

Ap

Ei oo totta. Laihdutushullu taas uudella aloituksella. Otsikko ei vielä paljastanut, mutta heti lähti kommenttisi laihdutus / läskilinjalle. Mene pois!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 36 v. en koe olevani vielä keski-ikäinen, mutta iloa ja sisältöä elämääni saan perheestä, ystävistä, harrastuksistani, työstä jne. Teen asioita, joista pidän ja nautin. Ulkoilen paljon, yksin koirien kanssa, koko perheen kesken, käyn crossfitissa/kuntosalilla, juoksen, hiihdän jne. Tai vain katson leffoja/sarjoja, mikä milloinkin tuntuu sopivalta. Pääasiassa elämä on aivan huippua juuri nyt.

Olet silti keski-ikäinen, sorry. Et ole enää nuori aikuinen. Miksi ihmiset pelkäävät keski-ikää, eihän se tarkoita vanhuutta jos sitä pelkää. Keski-ikä on pitkä ajanjakso nuoruuden ja vanhuuden välillä ja oikein mukavaa aikaa, voi tehdä vaikka mitä kivaa juuri kuten luettelit.

Nuoren aikuisen ja keski-ikäisen välissäkin on jotain :D Nuori on alle 30, keski-ikäinen 40+.

Mikäs se jännä ikä 30- 40 välillä on :D En ole kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 36 v. en koe olevani vielä keski-ikäinen, mutta iloa ja sisältöä elämääni saan perheestä, ystävistä, harrastuksistani, työstä jne. Teen asioita, joista pidän ja nautin. Ulkoilen paljon, yksin koirien kanssa, koko perheen kesken, käyn crossfitissa/kuntosalilla, juoksen, hiihdän jne. Tai vain katson leffoja/sarjoja, mikä milloinkin tuntuu sopivalta. Pääasiassa elämä on aivan huippua juuri nyt.

Olet silti keski-ikäinen, sorry. Et ole enää nuori aikuinen. Miksi ihmiset pelkäävät keski-ikää, eihän se tarkoita vanhuutta jos sitä pelkää. Keski-ikä on pitkä ajanjakso nuoruuden ja vanhuuden välillä ja oikein mukavaa aikaa, voi tehdä vaikka mitä kivaa juuri kuten luettelit.

Nuoren aikuisen ja keski-ikäisen välissäkin on jotain :D Nuori on alle 30, keski-ikäinen 40+.

Mikäs se jännä ikä 30- 40 välillä on :D En ole kuullutkaan.

Jos se onkin juuri se, jännäikä :D

En mistään saa iloa. 25 vuotiaana oli vielä toivoa, nyt olen miehille alinta sakkaa, koska ikä yli 35v.

Vierailija kirjoitti:

En mistään saa iloa. 25 vuotiaana oli vielä toivoa, nyt olen miehille alinta sakkaa, koska ikä yli 35v.

Olet juuri oikean ikäinen suunnilleen samanikäisille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuin viivaa vetäisi. Samat kotihommat, siivoukset, pyykinpesut jne joka päivä/viikko. Toki kumppani käy kaupassa ja ruokaa laittaa mutta muuten ei tee kodin eteen mitään.  Sama lenkki, sama kauppareissu. Kaippa huonomminkin voisi olla mutta kun tekee samat asiat 365 kertaa vuodessa usean vuoden ajan niin kyllä saa välillä kaivaa motivaatiota noihin hommiin. Lapsia ei ole, että siltä osin helpommalla pääsee mutta vaikea ymmärtää mikä on oma "arvo" elämässä. Kotiorjatar??

Tätä juuri tarkoitan!

Ollapa nuori ja laiha 18v,niin voisi hommata jonku varakkaan 40v sugardaddyn ja matkustaa ja nauttia elämästä.

Mutta ei, vanha ja läski, mitään toivoa, että elämä muuttuisi

Ap

Millä se sugardaddy on sitten tehnyt elämästään nautinnollista, vaikka ikää on 40v eikä voi kupata rahoja naisilta?

Olen mies ja yhden miespuolisen kaverin kanssa puhuttiin just. Molemmat meistä on menettänyt mielenkiintonsa deitti- ja parisuhde-elämään. Just koska monet naiset tahtovat olla just ap:n kaltaisia. Paljon se ottaisi ja vähän se antaa.

Kun miehenä tekee ensimmäisen aloitteen ja lopulta kaiken muunkin. Lopulta miettii mitä se nainen tuo pöytään.  Jäljelle jää vain seksi ja senkin taso vaihtelee paljon. Ollaan ihmetelty, kuinka kauan meni käsittää ettei sen ehkä vartin hauskan takia kerran pari viikossa jaksa kovin paljoa tehdä. Tuotto/panossuhde on niin heikko.  Nykymaailmassa on niin paljon mahdollisuuksia ja mielenkiintoisia asioita, ettei tuo deittimaailma enää pysty kilpailemaan sen kaiken muun kanssa.

Tuota kotitöistä valittamista on vaikea käsittää. Lapsia ei nykyään ole tai niitä on vain pari. On jääkaappi, pakastin, tiskikoneet, kaupasta saa vaikka mitä ja kaikki.  Miehenä nuokin tekee nopeasti ja ruoka on varsin hyvää,  ruoka ei mene koskaan pilalle.

Hauska on toi olispa nuorempi ja olispa sugardaddy. Se kuvaa just sitten jotta mies maksaa, hauskuutta, viihdyttää tekee. Tuntuu jotta noita miehiä on yhä vähemmän ja vähemmän.  Mitä se mies siitä saa. Antamisenilon?

Niin kuin monet jo ansiokkaasti ovat sanoneet. Voisitko itse tehdä jotain? Oletko koskaan miettinyt mitä annat miehelle? Se on ilmeisesti vaikeaa, mutta tsemppiä ja onnea matkaan.

PS. Nuoruus loppuu määritelmän mukaan 23-24 vuotiaana.

Yksin asun,en kenenkään kotiorjana luen,katson elokuvia, ulkoilun joskus,käyn töissä,siinäpä noi:) kun on nähnyt kuinka äitiäni isä kohteli ja kohtelee vieläkin kotona ja meitä tyttöjä samalla,eli ilmaisena koti piikana ja orjana valitusten ja huutojen kera ettei mikään kelpaa ikinä niin olen päättänyt etten ala suhteeseen kenenkään kanssa, mielummin yksin onnellisena kuin parisuhteessa ja onneton.

Olen 37 ja kuulostaa tutulta. Onneksi lapseton. Työt (etänä) ja kotityöt vie kaiken aikani. Nuorempana ehdin harrastaa mm. kuntosalilla käyntiä ja juoksua 5 päivänä viikossa. Nykyisin jos pääsen kerran viikossa lenkille lyllertämään, niin se on ihme. Jos olisi lapsia, niin ei hyvänen aika ehtisi tehdä yhtään mitään. Nytkin työt venyvät joka ilta klo 22-23 asti.

Olen 50v mies, vaimo 47v.

Lapset, työ, harrastukset...

Terveys on kohtalainen, joten mikäpä tässä on elellessä.

Mä olen muutaman vuoden nuorempi, mutta en kyllä koe olevani mitenkään lähellekään ”keski-ikäinen”.

Minulla on mielenkiintoinen työ it-alalla, jossa oppiminen ei lopu koskaan kesken. Olen harrastanut lapsesta saakka juoksua. Ei mitenkään mielenkiintoista, mutta haastaa fyysisesti ja on hyvää vastapainoa henkisesti ja älyllisesti haastavalle työlle.

Elämä on ihan tavallista, mutta luulen tuon mielenkiintoisen ja haastavan työn(josta nautin) olevan se avaintekijä siihen, että elämä pysyy mielenkiintoisena eikä tunnu tasaiselta puurolta.

Mulla sama tilanne, mutta ikää 61 v ja olen mies. Viimeiset 20 vuotta on ollut näin että olen joutunut hoitamaan huushollin yksin koska vaimo on ollut sairas. 

Ai miten jaksan? Juomalla olutta lauantai-iltana saunassa, vaikka vaimo haluaisi että lopettaisin senkin. 

Joskus kuntoilen ja käyn jossain reissussa jossain mutta koronatilanne pitänyt kotona.