36v ja tuntuu että elämä ohi. Palvelijana vaan kotona, ruuanlaittoa ja siivousta. Mitä te muut keski-ikäset harrastatte?

Huomaatko, että sidot onnellisuutesi mm. laihuuteen, nuoruuteen ja kauneuteen? Miksi ihmeessä? On todella paljon laihoja, nuoria ja kauniita, jotka on kaikkea muuta kuin onnellisia. Lisäksi on paljon lihavia, kaiken ikäisiä ja ei kaikkien standardien mukaan kauniita, jotka ovat onnellisia ja täysin tyytyväisiä elämäänsä. Elämä on paljon sitä, miksi sen itse tekee. Toki monet asiat siihen vaikuttaa ja kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, mutta aina on jotain mitä voit tehdä. Pienin askelin eteenpäin.

Sanoit, että lihoit, kun liikuit enemmän. Huomioitko, mitä söit? Liikunta varmasti kasvattaa ruokahalua, mutta syömällä riittävästi terveellistä ruokaa tuskin lihoo. Lihasta jos tulee lisää (painaa enemmän kuin läski), se on vain hyvä, koska se myös polttaa rasvaa enemmän/nopeammin kuin läski. Eli harjoita lihaskuntoa, jotta keho polttaa enemmän rasvaa. Lihastreeni ei myöskään ehkä kasvata ruokahalua yhtä paljon kuin joku juoksulenkki.

Mutta ehdottomasti kannattaa liikkua monipuolisesti. Lisää kävelyä, uintia, tms, jotain mistä nautit. Tee sitä mielummin koska se on mukavaa, ei siksi että laihtuisit. Se seuraa perässä.

Muutenkin yritä miettiä, mikä sinua kiinnostaisi. Mitä haluaisit tehdä? Kokeile rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, varmasti löydät jonkun kivan harrastuksen.

Kotitöitä täytyy tehdä, mutta huolehdithan, että mahdollinen puoliso ja lapset, jos ovat sen ikäisiä, että voivat osallistua, todella osallistuvat ja riittävästi. Ei yhteinen koti ole vain sinun harteillasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tää sama "iäkäs 36/37v" :D

Ei 36/37 v ole iäkäs eikä ap vissiin niin väittänytkään. Tuon ikäinen on keski-ikäinen, ei iäkäs. Ainakin normaalit ihmiset ovat, eri asia vanhenemisen pelkoiset wanna be -nuoret.

Keski-ikäinen on aikaisintaan 40-vuotiaana. Useimpien määritelmien mukaan vasta 45-60-vuotiaana. 

Ai 60 vuotias on elämän puoli välissä? Niin, mehän elämme 120 vuotiaaksi monet.. Not

Niinpä, varsinkin kun kuolleisuus nousee aika lailla jo 70 ikävuoden jälkeen, puhumattakaan fyysisestä rapistumisesta. Ihminen on jo urheilussakin ikämies-sarjassa 35-vuotiaasta lähtien. Miksiköhän :)

Juu ei ole :D Jääkiekon SM-liigassa esimerkiksi pelaa useampiakin yli 35-vuotiaita. Eikä tuo 43-vuotias Riitta-Liisa Roponenkaan missään ikämies/naissarjassa kilpaile :D Olympialaisissa vanhin osallistuja oli yli 50-vuotias. Muistaakseni 56. 

Virallinen ikämiessarjan ikäraja Suomessa on se 35 vuotta, ei auta itku markkinoilla eikä edes ikinuoruus sydämessä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös elämääni turhautunut. 

Joka päivä samat työt ja toimet, aamusta iltaan. 

Yritän piristää parisuhde-elämää, mutta puoliso viihtyy lasten nukkumaan mentyä lähinnä kännykkä kädessä. Kaikki arki-illat menevät joko kotitöissä tai lapsia harrastuksiin kuskatessa. Viikonloppuisin ehkä käydään koko perheen kesken retkeilemässä tai mökillä. 

Omaa aikaa on tasan kaupassa, lyhyiden hölkkälenkkien ajan ja kerran viikossa, jolloin kävelen lähikirjastoon, luen pari lehteä ja talsin takaisin.

Ainut pelastus arjen harmauteen on nainen, johon työpaikallani olen vähän ihastunut. Näen häntä ehkä parina päivänä viikossa ohimennen, joskus juttelen hänen kanssaan. Hän on suunnilleen itseni ikäinen perheenäiti, joten mitään tosielämän säpinää on aivan turhaa edes kuvitella, mutta onpahan ainakin mielikuvitukselle töitä.

Molemmat olette väsyneitä arkeen, mutta lapsien kasvettua se taas helpottaa. Pääseekö vaimosi edes lyhyille lenkeille yksin vai ovatko kännykkähetket iltaisin hänen ainoa vapaa-aikansa?

Vaimoni käy lenkeillä ja joogaa. Lisäksi käy elokuvissa ja keikoilla (nyt kun niihin taas pääsee) sekä tapaa ystäviään säännöllisesti.

Minä olen enemmän kotona, käyn arkisin vain lyhyillä lenkeillä. Isompi osa kotitöistä ja talon sekä mökin hoitamisesta ja lasten kuskauksesta kaatuu minulle.

Ei tarvitse kaatua, kun et anna kaatua. Keskustelet vaimosi kanssa että sinäkin tarvitset enemmän omaa aikaa ja nyt aikasi menee enemmän kotitöihin, joten ne on jaettava jatkossa tasaisemmin.

Olen 39v. nainen ja koen eläväni elämäni parasta aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuin viivaa vetäisi. Samat kotihommat, siivoukset, pyykinpesut jne joka päivä/viikko. Toki kumppani käy kaupassa ja ruokaa laittaa mutta muuten ei tee kodin eteen mitään.  Sama lenkki, sama kauppareissu. Kaippa huonomminkin voisi olla mutta kun tekee samat asiat 365 kertaa vuodessa usean vuoden ajan niin kyllä saa välillä kaivaa motivaatiota noihin hommiin. Lapsia ei ole, että siltä osin helpommalla pääsee mutta vaikea ymmärtää mikä on oma "arvo" elämässä. Kotiorjatar??

Olet nyt juurikin isojen oivallusten kynnyksellä. 

Tuota elämä ON. 

Harva asia on lopulta mielekästä, ja joudut tekemään hirveästi duunia jotta saat "ostettua" sellaista aikaa, että pystyt näitä mielekkäitä asioita tekemään. Jos taas olet asemassa, jossa voit tehdä "mielekkäitä" asioita koko ajan, nekin menettävät mielekkyytensä, samoin kuin haihtuu vaikkapa rakkauden tai rikkauden onnellistava huuma. 

ihmiset ovat vain pelinappuloita, massaa jota painetaan läpi tuottavuuden, kulutuksen, työnteon myllystä, vailla suurempaa yksilöllistä merkitystä taikka kaukaisuudessa odottavaa palkintoa.

Elämä on lopulta matka, jonka varrella tulet huomaamaan, että lopulta kärsimys on väkevämpää kuin hyvä olo, itkut aina pidempiä ja syvemmältä kouraisevia, kuin naurut.  Onnellisuutta siroteltuna hetkiin, jotka herättävät toivoa, toiveita jostain joka kuitenkin kääntyy vain uudeksi pettymykseksi.

Ihmiset kieltävät tämän, julmimmat hankkivat lapsia täyttämään omaa merkityksettömyyden tunnettaan, tuomiten nuo "kaikista rakkaimmat" samaan merkityksettömyyden kehään. 

Voit sentään tuntea onnellisuutta siitä, että sinä lapseton et ole tuota julmuutta tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuin viivaa vetäisi. Samat kotihommat, siivoukset, pyykinpesut jne joka päivä/viikko. Toki kumppani käy kaupassa ja ruokaa laittaa mutta muuten ei tee kodin eteen mitään.  Sama lenkki, sama kauppareissu. Kaippa huonomminkin voisi olla mutta kun tekee samat asiat 365 kertaa vuodessa usean vuoden ajan niin kyllä saa välillä kaivaa motivaatiota noihin hommiin. Lapsia ei ole, että siltä osin helpommalla pääsee mutta vaikea ymmärtää mikä on oma "arvo" elämässä. Kotiorjatar??

Voit asua yksinkin niin ehkä sitten tulee "vapaus". Tai sitten ei, ihan itse joudun tekemään kaiken tuon ja enemmän. Hyvin on asiat jos joku imurointi ja "pyykinpesu" (oletan että koneella) ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös elämääni turhautunut. 

Joka päivä samat työt ja toimet, aamusta iltaan. 

Yritän piristää parisuhde-elämää, mutta puoliso viihtyy lasten nukkumaan mentyä lähinnä kännykkä kädessä. Kaikki arki-illat menevät joko kotitöissä tai lapsia harrastuksiin kuskatessa. Viikonloppuisin ehkä käydään koko perheen kesken retkeilemässä tai mökillä. 

Omaa aikaa on tasan kaupassa, lyhyiden hölkkälenkkien ajan ja kerran viikossa, jolloin kävelen lähikirjastoon, luen pari lehteä ja talsin takaisin.

Ainut pelastus arjen harmauteen on nainen, johon työpaikallani olen vähän ihastunut. Näen häntä ehkä parina päivänä viikossa ohimennen, joskus juttelen hänen kanssaan. Hän on suunnilleen itseni ikäinen perheenäiti, joten mitään tosielämän säpinää on aivan turhaa edes kuvitella, mutta onpahan ainakin mielikuvitukselle töitä.

Molemmat olette väsyneitä arkeen, mutta lapsien kasvettua se taas helpottaa. Pääseekö vaimosi edes lyhyille lenkeille yksin vai ovatko kännykkähetket iltaisin hänen ainoa vapaa-aikansa?

Vaimoni käy lenkeillä ja joogaa. Lisäksi käy elokuvissa ja keikoilla (nyt kun niihin taas pääsee) sekä tapaa ystäviään säännöllisesti.

Minä olen enemmän kotona, käyn arkisin vain lyhyillä lenkeillä. Isompi osa kotitöistä ja talon sekä mökin hoitamisesta ja lasten kuskauksesta kaatuu minulle.

Ei tarvitse kaatua, kun et anna kaatua. Keskustelet vaimosi kanssa että sinäkin tarvitset enemmän omaa aikaa ja nyt aikasi menee enemmän kotitöihin, joten ne on jaettava jatkossa tasaisemmin.

Keskusteltu on, mutta vaimoni on ollut vaikea ymmärtää minun näkökulmaani.

Vaimo: "Mihin sinä tarvitset omaa aikaa, kun et oikeastaan edes harrasta mitään?? Et näe ystäviäsikään."

Minä: "...harrastaisin jotakin, mutta ei ole aikaa eikä jaksamista aloittaa uutta harrastusta.."

Vaimo: "Aloita ensin jokin harrastus, niin katsotaan sitten aikaa kalenterista"

Minä: "En jaksa aloittaa harrastusta, koska haluaisin käyttää aikaa palautumiseen ja omissa oloissani olemiseen, ennen kuin jaksaisin aloittaa jotakin uutta projektia. Harrastan lukemista ja lenkkeilyä jo nyt, ja mielelläni käyttäisin myös niihin enemmän aikaa"

Vaimo: "Nehän ovat sellaisia harrastuksia, joihin ei tarvitse erikseen varata aikaa, voit lukea kun lapset menevät nukkumaan, ja lenkkeillä ehtii aina".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös elämääni turhautunut. 

Joka päivä samat työt ja toimet, aamusta iltaan. 

Yritän piristää parisuhde-elämää, mutta puoliso viihtyy lasten nukkumaan mentyä lähinnä kännykkä kädessä. Kaikki arki-illat menevät joko kotitöissä tai lapsia harrastuksiin kuskatessa. Viikonloppuisin ehkä käydään koko perheen kesken retkeilemässä tai mökillä. 

Omaa aikaa on tasan kaupassa, lyhyiden hölkkälenkkien ajan ja kerran viikossa, jolloin kävelen lähikirjastoon, luen pari lehteä ja talsin takaisin.

Ainut pelastus arjen harmauteen on nainen, johon työpaikallani olen vähän ihastunut. Näen häntä ehkä parina päivänä viikossa ohimennen, joskus juttelen hänen kanssaan. Hän on suunnilleen itseni ikäinen perheenäiti, joten mitään tosielämän säpinää on aivan turhaa edes kuvitella, mutta onpahan ainakin mielikuvitukselle töitä.

Molemmat olette väsyneitä arkeen, mutta lapsien kasvettua se taas helpottaa. Pääseekö vaimosi edes lyhyille lenkeille yksin vai ovatko kännykkähetket iltaisin hänen ainoa vapaa-aikansa?

Vaimoni käy lenkeillä ja joogaa. Lisäksi käy elokuvissa ja keikoilla (nyt kun niihin taas pääsee) sekä tapaa ystäviään säännöllisesti.

Minä olen enemmän kotona, käyn arkisin vain lyhyillä lenkeillä. Isompi osa kotitöistä ja talon sekä mökin hoitamisesta ja lasten kuskauksesta kaatuu minulle.

Ei tarvitse kaatua, kun et anna kaatua. Keskustelet vaimosi kanssa että sinäkin tarvitset enemmän omaa aikaa ja nyt aikasi menee enemmän kotitöihin, joten ne on jaettava jatkossa tasaisemmin.

Keskusteltu on, mutta vaimoni on ollut vaikea ymmärtää minun näkökulmaani.

Vaimo: "Mihin sinä tarvitset omaa aikaa, kun et oikeastaan edes harrasta mitään?? Et näe ystäviäsikään."

Minä: "...harrastaisin jotakin, mutta ei ole aikaa eikä jaksamista aloittaa uutta harrastusta.."

Vaimo: "Aloita ensin jokin harrastus, niin katsotaan sitten aikaa kalenterista"

Minä: "En jaksa aloittaa harrastusta, koska haluaisin käyttää aikaa palautumiseen ja omissa oloissani olemiseen, ennen kuin jaksaisin aloittaa jotakin uutta projektia. Harrastan lukemista ja lenkkeilyä jo nyt, ja mielelläni käyttäisin myös niihin enemmän aikaa"

Vaimo: "Nehän ovat sellaisia harrastuksia, joihin ei tarvitse erikseen varata aikaa, voit lukea kun lapset menevät nukkumaan, ja lenkkeillä ehtii aina".

Sitten lisää keskustelua. Ei vaimolla ole oikeutta vähätellä sinun harrastuksiasi tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tää sama "iäkäs 36/37v" :D

Ei 36/37 v ole iäkäs eikä ap vissiin niin väittänytkään. Tuon ikäinen on keski-ikäinen, ei iäkäs. Ainakin normaalit ihmiset ovat, eri asia vanhenemisen pelkoiset wanna be -nuoret.

Keski-ikäinen on aikaisintaan 40-vuotiaana. Useimpien määritelmien mukaan vasta 45-60-vuotiaana. 

Miksi sitten esim. nuorisopalveluiden ikäraja on useimmiten 25 vuotta ja moniin aikuislinjoihin esim. konservatoriolla 30-35? Mikä se ihminen sitten on jos ei pääse palveluihin vaikka on vielä muka "nuori"? Miksi aikuisuus kielletään tässä maassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös elämääni turhautunut. 

Joka päivä samat työt ja toimet, aamusta iltaan. 

Yritän piristää parisuhde-elämää, mutta puoliso viihtyy lasten nukkumaan mentyä lähinnä kännykkä kädessä. Kaikki arki-illat menevät joko kotitöissä tai lapsia harrastuksiin kuskatessa. Viikonloppuisin ehkä käydään koko perheen kesken retkeilemässä tai mökillä. 

Omaa aikaa on tasan kaupassa, lyhyiden hölkkälenkkien ajan ja kerran viikossa, jolloin kävelen lähikirjastoon, luen pari lehteä ja talsin takaisin.

Ainut pelastus arjen harmauteen on nainen, johon työpaikallani olen vähän ihastunut. Näen häntä ehkä parina päivänä viikossa ohimennen, joskus juttelen hänen kanssaan. Hän on suunnilleen itseni ikäinen perheenäiti, joten mitään tosielämän säpinää on aivan turhaa edes kuvitella, mutta onpahan ainakin mielikuvitukselle töitä.

Molemmat olette väsyneitä arkeen, mutta lapsien kasvettua se taas helpottaa. Pääseekö vaimosi edes lyhyille lenkeille yksin vai ovatko kännykkähetket iltaisin hänen ainoa vapaa-aikansa?

Vaimoni käy lenkeillä ja joogaa. Lisäksi käy elokuvissa ja keikoilla (nyt kun niihin taas pääsee) sekä tapaa ystäviään säännöllisesti.

Minä olen enemmän kotona, käyn arkisin vain lyhyillä lenkeillä. Isompi osa kotitöistä ja talon sekä mökin hoitamisesta ja lasten kuskauksesta kaatuu minulle.

Ei tarvitse kaatua, kun et anna kaatua. Keskustelet vaimosi kanssa että sinäkin tarvitset enemmän omaa aikaa ja nyt aikasi menee enemmän kotitöihin, joten ne on jaettava jatkossa tasaisemmin.

Keskusteltu on, mutta vaimoni on ollut vaikea ymmärtää minun näkökulmaani.

Vaimo: "Mihin sinä tarvitset omaa aikaa, kun et oikeastaan edes harrasta mitään?? Et näe ystäviäsikään."

Minä: "...harrastaisin jotakin, mutta ei ole aikaa eikä jaksamista aloittaa uutta harrastusta.."

Vaimo: "Aloita ensin jokin harrastus, niin katsotaan sitten aikaa kalenterista"

Minä: "En jaksa aloittaa harrastusta, koska haluaisin käyttää aikaa palautumiseen ja omissa oloissani olemiseen, ennen kuin jaksaisin aloittaa jotakin uutta projektia. Harrastan lukemista ja lenkkeilyä jo nyt, ja mielelläni käyttäisin myös niihin enemmän aikaa"

Vaimo: "Nehän ovat sellaisia harrastuksia, joihin ei tarvitse erikseen varata aikaa, voit lukea kun lapset menevät nukkumaan, ja lenkkeillä ehtii aina".

Täytyy sanoa, että ei mikään ihme, että silmäilet jotain pirkkoa työpaikalla: eihän tuo nainen K U U L E sinua  O L L E N K A A N!

Yrität kertoa omista tarpeistasi ja jonkinasteisesta väsymyksestä, ja kaikki vain kimpoaa vastapalloo. Onpa todella inhottavaa vähättelyä ja vähät välittämistä.

Ilmeisesti vaimosi mielestä etidän elämä rullaa just mainiosti HÄNEN tarpeisiinsa, ja sinusta viis.

Toivottavasti saat vastakaikua työpaikalla, koska kotona sitä ei heru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuin viivaa vetäisi. Samat kotihommat, siivoukset, pyykinpesut jne joka päivä/viikko. Toki kumppani käy kaupassa ja ruokaa laittaa mutta muuten ei tee kodin eteen mitään.  Sama lenkki, sama kauppareissu. Kaippa huonomminkin voisi olla mutta kun tekee samat asiat 365 kertaa vuodessa usean vuoden ajan niin kyllä saa välillä kaivaa motivaatiota noihin hommiin. Lapsia ei ole, että siltä osin helpommalla pääsee mutta vaikea ymmärtää mikä on oma "arvo" elämässä. Kotiorjatar??

Tätä juuri tarkoitan!

Ollapa nuori ja laiha 18v,niin voisi hommata jonku varakkaan 40v sugardaddyn ja matkustaa ja nauttia elämästä.

Mutta ei, vanha ja läski, mitään toivoa, että elämä muuttuisi

Ap

Jos haaveilet matkustamisen kustantamisesta seksiä myymällä, niin senkun alat myymään itseäsi läskinfetissin omaaville miehille ja lopeta valitus. Mikset muuten 18-vuotiaana hankkinut sugardaddya? Niinpä, seksin myynti on vielä ankeampaa kuin köyhyys.

Lopeta olemasta uhri ja oman elämäsi objekti. Kuulostat ihan ulimiehiltä.

Koska 18 vuotiaana mulla oli vielä toivoa ja luottotulevaan.

Mun elämä ei ole mitään, miksi sen kuvittelin tulevan, silloin kun olin 18v. Mun piti tässä iässä olla rikas mummeli, ei köyhä ja läski.

Kuka 40v mies vie mut ulkomaille pi llun hinnalla, kun ne saa 18 vuotiaanki? Niin, ei kukaa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuin viivaa vetäisi. Samat kotihommat, siivoukset, pyykinpesut jne joka päivä/viikko. Toki kumppani käy kaupassa ja ruokaa laittaa mutta muuten ei tee kodin eteen mitään.  Sama lenkki, sama kauppareissu. Kaippa huonomminkin voisi olla mutta kun tekee samat asiat 365 kertaa vuodessa usean vuoden ajan niin kyllä saa välillä kaivaa motivaatiota noihin hommiin. Lapsia ei ole, että siltä osin helpommalla pääsee mutta vaikea ymmärtää mikä on oma "arvo" elämässä. Kotiorjatar??

Olet nyt juurikin isojen oivallusten kynnyksellä. 

Tuota elämä ON. 

Harva asia on lopulta mielekästä, ja joudut tekemään hirveästi duunia jotta saat "ostettua" sellaista aikaa, että pystyt näitä mielekkäitä asioita tekemään. Jos taas olet asemassa, jossa voit tehdä "mielekkäitä" asioita koko ajan, nekin menettävät mielekkyytensä, samoin kuin haihtuu vaikkapa rakkauden tai rikkauden onnellistava huuma. 

ihmiset ovat vain pelinappuloita, massaa jota painetaan läpi tuottavuuden, kulutuksen, työnteon myllystä, vailla suurempaa yksilöllistä merkitystä taikka kaukaisuudessa odottavaa palkintoa.

Elämä on lopulta matka, jonka varrella tulet huomaamaan, että lopulta kärsimys on väkevämpää kuin hyvä olo, itkut aina pidempiä ja syvemmältä kouraisevia, kuin naurut.  Onnellisuutta siroteltuna hetkiin, jotka herättävät toivoa, toiveita jostain joka kuitenkin kääntyy vain uudeksi pettymykseksi.

Ihmiset kieltävät tämän, julmimmat hankkivat lapsia täyttämään omaa merkityksettömyyden tunnettaan, tuomiten nuo "kaikista rakkaimmat" samaan merkityksettömyyden kehään. 

Voit sentään tuntea onnellisuutta siitä, että sinä lapseton et ole tuota julmuutta tehnyt.

Ei elämä ihan kokonaan noin synkeää ole, mutta se vaatii erityisjärjestelyjä, jos siitä haluaa ns. parempaa.

Kuka mitäkin kaipaa: jotkut ihmiset tulevat onnelliseksi suorittamalla työtä, perhearkea ja parisuhdetta. Jotkut kaipaavat taas sen sijaan vapautta ja omaa aikaa - aikaa ajatella, lukea, hiljentyä ja vaikka tuijotella taivaanrantaan.

Kirjoitin tuolla aikaisemmin vaikeuksistani lapsiperhearjessa. 

Vaimoni on hyvin suorituskeskeinen kalenteri-ihminen, joka nauttii siitä, että kaikki asiat ovat etukäteen aikataulutettuja ja suunniteltuja. Aivan kaikki (kyllä, seksielämäkin). 

Itse kaipaisin sen sijaan vapautta, rauhaa ja omaa aikaa. Kotoa en sitä saa, joten - tunnustan - varastan sitä pieninä annoksina työtehtävien lomassa työnantajaltani (varsinaisten työtehtävien tai työkavereiden kuitenkaan siitä kärsimättä).

Vapaa-ajalla saan omaa aika vain sellaisina ajankohtina, jolloin se on pakko käyttää joko liikkumiseen (jotta en fyysisesti kokonaan rapistuisi) tai lähinnä lepoon.

Toivoisin, että olisin sellaisessa työssä, jossa voisin vaikuttaa siihen, kuinka monta tuntia teen milloinkin töitä. Taloudellisesti ei tällä hetkellä olisi edes niin paljon väliksi, tekisinkö esimerkiksi osa-aikaista vai kokoaikaista työtä. Kuitenkin työni on senlaatuista, että en voisi tehdä sitä osa-aikaisena, vaikka haluaisin, joten ainut todellinen vaihtoehto olisi irtisanoutuminen ja sitä seuraava (mahdollisesti pitemmäksikin venyvä) työttömyys, jonka riskiä en uskalla ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 36 v. en koe olevani vielä keski-ikäinen, mutta iloa ja sisältöä elämääni saan perheestä, ystävistä, harrastuksistani, työstä jne. Teen asioita, joista pidän ja nautin. Ulkoilen paljon, yksin koirien kanssa, koko perheen kesken, käyn crossfitissa/kuntosalilla, juoksen, hiihdän jne. Tai vain katson leffoja/sarjoja, mikä milloinkin tuntuu sopivalta. Pääasiassa elämä on aivan huippua juuri nyt.

Olisikin laiha, niin voisi hiihtää ja juosta ja käydä salilla. Ap

Mä olen 45-vuotias ylipainoinen mamma ja harrastan maratoneja. Ensi kesänä ajattelin kokeilla triathlonia. (Ja salilla käyn kerran viikossa). Ylipaino on vaan hyvä asia, koska salillakin saa olla ihan rauhassa. (Kukaan ei vilkaise päinkään :). Olisi ihan kamalaa olla nuori ja hoikka, kun ne muut salikävijät änkeaa koko ajan juttusille (tämän olen siis ihan vierestä monta kertaa nähnyt.)

Juuri tätä tarkoitan, tulee itku, kun miehet lähestyy nuoria ja hoikkia, ja itse olisit ilmaa salilla! :(

En kehtaa mennä salille

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuin viivaa vetäisi. Samat kotihommat, siivoukset, pyykinpesut jne joka päivä/viikko. Toki kumppani käy kaupassa ja ruokaa laittaa mutta muuten ei tee kodin eteen mitään.  Sama lenkki, sama kauppareissu. Kaippa huonomminkin voisi olla mutta kun tekee samat asiat 365 kertaa vuodessa usean vuoden ajan niin kyllä saa välillä kaivaa motivaatiota noihin hommiin. Lapsia ei ole, että siltä osin helpommalla pääsee mutta vaikea ymmärtää mikä on oma "arvo" elämässä. Kotiorjatar??

Tätä juuri tarkoitan!

Ollapa nuori ja laiha 18v,niin voisi hommata jonku varakkaan 40v sugardaddyn ja matkustaa ja nauttia elämästä.

Mutta ei, vanha ja läski, mitään toivoa, että elämä muuttuisi

Ap

Jos haaveilet matkustamisen kustantamisesta seksiä myymällä, niin senkun alat myymään itseäsi läskinfetissin omaaville miehille ja lopeta valitus. Mikset muuten 18-vuotiaana hankkinut sugardaddya? Niinpä, seksin myynti on vielä ankeampaa kuin köyhyys.

Lopeta olemasta uhri ja oman elämäsi objekti. Kuulostat ihan ulimiehiltä.

Koska 18 vuotiaana mulla oli vielä toivoa ja luottotulevaan.

Mun elämä ei ole mitään, miksi sen kuvittelin tulevan, silloin kun olin 18v. Mun piti tässä iässä olla rikas mummeli, ei köyhä ja läski.

Kuka 40v mies vie mut ulkomaille pi llun hinnalla, kun ne saa 18 vuotiaanki? Niin, ei kukaa

Ap

Älä edes ajattele tuollaista vaihtoehtoa, tuolla tavalla h  y väks i käy te tyksi tuleminen on kamalaa, eikä sovi minkään ikäisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 36 v. en koe olevani vielä keski-ikäinen, mutta iloa ja sisältöä elämääni saan perheestä, ystävistä, harrastuksistani, työstä jne. Teen asioita, joista pidän ja nautin. Ulkoilen paljon, yksin koirien kanssa, koko perheen kesken, käyn crossfitissa/kuntosalilla, juoksen, hiihdän jne. Tai vain katson leffoja/sarjoja, mikä milloinkin tuntuu sopivalta. Pääasiassa elämä on aivan huippua juuri nyt.

Olet silti keski-ikäinen, sorry. Et ole enää nuori aikuinen. Miksi ihmiset pelkäävät keski-ikää, eihän se tarkoita vanhuutta jos sitä pelkää. Keski-ikä on pitkä ajanjakso nuoruuden ja vanhuuden välillä ja oikein mukavaa aikaa, voi tehdä vaikka mitä kivaa juuri kuten luettelit.

Nuoren aikuisen ja keski-ikäisen välissäkin on jotain :D Nuori on alle 30, keski-ikäinen 40+.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tää sama "iäkäs 36/37v" :D

Ei 36/37 v ole iäkäs eikä ap vissiin niin väittänytkään. Tuon ikäinen on keski-ikäinen, ei iäkäs. Ainakin normaalit ihmiset ovat, eri asia vanhenemisen pelkoiset wanna be -nuoret.

Tää on nyt varmaan ap:n 50. keskustelu aiheesta kun masentaa, on niiiiin vanha ja  ylipainoakin on. :D

Ihan huono provo, en tiedä mitä hän tästä saa. Varmaan joku mies joka yrittää uskotella, että 30+ naiset on roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että sidot onnellisuutesi mm. laihuuteen, nuoruuteen ja kauneuteen? Miksi ihmeessä? On todella paljon laihoja, nuoria ja kauniita, jotka on kaikkea muuta kuin onnellisia. Lisäksi on paljon lihavia, kaiken ikäisiä ja ei kaikkien standardien mukaan kauniita, jotka ovat onnellisia ja täysin tyytyväisiä elämäänsä. Elämä on paljon sitä, miksi sen itse tekee. Toki monet asiat siihen vaikuttaa ja kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, mutta aina on jotain mitä voit tehdä. Pienin askelin eteenpäin.

Sanoit, että lihoit, kun liikuit enemmän. Huomioitko, mitä söit? Liikunta varmasti kasvattaa ruokahalua, mutta syömällä riittävästi terveellistä ruokaa tuskin lihoo. Lihasta jos tulee lisää (painaa enemmän kuin läski), se on vain hyvä, koska se myös polttaa rasvaa enemmän/nopeammin kuin läski. Eli harjoita lihaskuntoa, jotta keho polttaa enemmän rasvaa. Lihastreeni ei myöskään ehkä kasvata ruokahalua yhtä paljon kuin joku juoksulenkki.

Mutta ehdottomasti kannattaa liikkua monipuolisesti. Lisää kävelyä, uintia, tms, jotain mistä nautit. Tee sitä mielummin koska se on mukavaa, ei siksi että laihtuisit. Se seuraa perässä.

Muutenkin yritä miettiä, mikä sinua kiinnostaisi. Mitä haluaisit tehdä? Kokeile rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, varmasti löydät jonkun kivan harrastuksen.

Kotitöitä täytyy tehdä, mutta huolehdithan, että mahdollinen puoliso ja lapset, jos ovat sen ikäisiä, että voivat osallistua, todella osallistuvat ja riittävästi. Ei yhteinen koti ole vain sinun harteillasi.

Mitääm kiinnostavaa liikunta harrastusta en ole elämäni aikana löytänyt, kaikista tulee huono olo ja väsymys. Ja tuo viime talven lihominen antoi viimeisen päätöksen sille, että liikunta ei ole mua varten.

Olen yrittänyt kutoa, tosi vaikeaa, niin hermostuin ja lopetin. Elokuvia ja sarjoja tykkään seurata, lukea kirjoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että sidot onnellisuutesi mm. laihuuteen, nuoruuteen ja kauneuteen? Miksi ihmeessä? On todella paljon laihoja, nuoria ja kauniita, jotka on kaikkea muuta kuin onnellisia. Lisäksi on paljon lihavia, kaiken ikäisiä ja ei kaikkien standardien mukaan kauniita, jotka ovat onnellisia ja täysin tyytyväisiä elämäänsä. Elämä on paljon sitä, miksi sen itse tekee. Toki monet asiat siihen vaikuttaa ja kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, mutta aina on jotain mitä voit tehdä. Pienin askelin eteenpäin.

Sanoit, että lihoit, kun liikuit enemmän. Huomioitko, mitä söit? Liikunta varmasti kasvattaa ruokahalua, mutta syömällä riittävästi terveellistä ruokaa tuskin lihoo. Lihasta jos tulee lisää (painaa enemmän kuin läski), se on vain hyvä, koska se myös polttaa rasvaa enemmän/nopeammin kuin läski. Eli harjoita lihaskuntoa, jotta keho polttaa enemmän rasvaa. Lihastreeni ei myöskään ehkä kasvata ruokahalua yhtä paljon kuin joku juoksulenkki.

Mutta ehdottomasti kannattaa liikkua monipuolisesti. Lisää kävelyä, uintia, tms, jotain mistä nautit. Tee sitä mielummin koska se on mukavaa, ei siksi että laihtuisit. Se seuraa perässä.

Muutenkin yritä miettiä, mikä sinua kiinnostaisi. Mitä haluaisit tehdä? Kokeile rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, varmasti löydät jonkun kivan harrastuksen.

Kotitöitä täytyy tehdä, mutta huolehdithan, että mahdollinen puoliso ja lapset, jos ovat sen ikäisiä, että voivat osallistua, todella osallistuvat ja riittävästi. Ei yhteinen koti ole vain sinun harteillasi.

Mitääm kiinnostavaa liikunta harrastusta en ole elämäni aikana löytänyt, kaikista tulee huono olo ja väsymys. Ja tuo viime talven lihominen antoi viimeisen päätöksen sille, että liikunta ei ole mua varten.

Olen yrittänyt kutoa, tosi vaikeaa, niin hermostuin ja lopetin. Elokuvia ja sarjoja tykkään seurata, lukea kirjoja.

Ap

Koeta jaksaa liikkua aina vähän kerrallaan. Vaikka pidentämällä kävelymatkoja arjessa.

Itse olin aiemmin todella huonokuntoinen, ja pikku hiljaa jaksoin entistä enemmän, kun aloin kävellä ja lopulta hölkkäillä arkisin.

Mutta se vei tietenkin aikaa, koska en itsekään pidä liikunnasta, ja liian raskas aloitus toi takuulla huonon olon. Lopulta huomasin, että sopiva määrä liikuntaahan voi itse asiassa tuoda ihan hyvänkin olon.

Mä olen 40v kotiäiti. Meillä on koiria ja hevosia joten ei käy aika pitkäksi.

Lapset 5v ja 10v, mies tekee pitkää päivää joka päivä.

Jos kerran olet herkkä, niin tee siitä ammatti. Plaraat mystisiä tarot kortteja, teet enkelitulkintoja, energiahoitoa, kvanttihypnoositerapeutti... niistä saa rauhaa itsellekkin ja löytyy monesta eri suunnasta varmasti itselle ominaisin tapa. Ei ole väliä minkä kokoinen tai näköinen olet, etenkään jos videoillasi esimerkiksi näkyy vain kädet korttien parissa ja lempeällä äänellä kerrot tarinaasi. Katso mallia muilta, mutta tee sitten täysin jotain uutta omannäköistäsi.