36v ja tuntuu että elämä ohi. Palvelijana vaan kotona, ruuanlaittoa ja siivousta. Mitä te muut keski-ikäset harrastatte?

Itse ainakin aijon hypätä junan tai auton alle lähiaikoina. Niin huonosti asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 36 v. en koe olevani vielä keski-ikäinen, mutta iloa ja sisältöä elämääni saan perheestä, ystävistä, harrastuksistani, työstä jne. Teen asioita, joista pidän ja nautin. Ulkoilen paljon, yksin koirien kanssa, koko perheen kesken, käyn crossfitissa/kuntosalilla, juoksen, hiihdän jne. Tai vain katson leffoja/sarjoja, mikä milloinkin tuntuu sopivalta. Pääasiassa elämä on aivan huippua juuri nyt.

Olisikin laiha, niin voisi hiihtää ja juosta ja käydä salilla. Ap

En ole laiha, olen juuri ja juuri normaalipainoinen, en anna painoni häiritä harrastamistani.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuin viivaa vetäisi. Samat kotihommat, siivoukset, pyykinpesut jne joka päivä/viikko. Toki kumppani käy kaupassa ja ruokaa laittaa mutta muuten ei tee kodin eteen mitään.  Sama lenkki, sama kauppareissu. Kaippa huonomminkin voisi olla mutta kun tekee samat asiat 365 kertaa vuodessa usean vuoden ajan niin kyllä saa välillä kaivaa motivaatiota noihin hommiin. Lapsia ei ole, että siltä osin helpommalla pääsee mutta vaikea ymmärtää mikä on oma "arvo" elämässä. Kotiorjatar??

Juuri kuin elämästäni ennen eroa. Jopas tuli elämään liikettä. Samalla hävisi pitkään vaivannut ihottuma. Elämä on lyhyt, kumppani kannattaa valita huolella.

Muistan kun olin 37 v ja ikäänkuin elämän taitekohdassa. Elämä tuntui kivalta, lasten harrastukset ja opiskelu vei paljon aikaa. Oli paljon touhua ja tekemistä. Nyt yli 60 v ja eläkkeellä. Päivät ja varsinkin illat tylsiä ja pitkiä. Ei mitään kivaa ja tulevaisuus pelkkää harmaata. Nauti nuoruudestasi. Voit vielä opiskella ja vaihtaa työpaikkaa tai vaikka muuttaakin jonnekin esim ulkomaille. Mieti mitä juuri sinä itse haluat ja vielä ehdit toteuttaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olet elämästäsi päättänyt. Mä olen sua muutaman vuoden vanhempi, teen kiinnostavaa työtä, matkustan, kirjoitan, teen musiikkia, elän parasta aikaa elämässäni. Ei puhettakaan tylsistymisestä.

On se hyvä jos pääsee unelma ammattia harjoittamaan ja on rahaa matkustaa. Meille muille elämä on taistelua päivästä toiseen ja matkustus on kaukainen unelma

Ap

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuin viivaa vetäisi. Samat kotihommat, siivoukset, pyykinpesut jne joka päivä/viikko. Toki kumppani käy kaupassa ja ruokaa laittaa mutta muuten ei tee kodin eteen mitään.  Sama lenkki, sama kauppareissu. Kaippa huonomminkin voisi olla mutta kun tekee samat asiat 365 kertaa vuodessa usean vuoden ajan niin kyllä saa välillä kaivaa motivaatiota noihin hommiin. Lapsia ei ole, että siltä osin helpommalla pääsee mutta vaikea ymmärtää mikä on oma "arvo" elämässä. Kotiorjatar??

Tätä juuri tarkoitan!

Ollapa nuori ja laiha 18v,niin voisi hommata jonku varakkaan 40v sugardaddyn ja matkustaa ja nauttia elämästä.

Mutta ei, vanha ja läski, mitään toivoa, että elämä muuttuisi

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä otin koiran.

Lapsetkin oli sitä toki vinkuneet vuosikaudet, mutta otin koiran nimenomaan itselleni. Ja tämä olikin hyvä ratkaisu, koska lasten innostus lopahti parissa kuukaudessa. Toki pitää muistaa, että valitsemani rotu ei ole mikään lasten koira, vaan palveluskoira (paimenkoira), joka vaatii oikeasti tekemistä. 

Tämä ratkaisu oli mahdollinen nyt, kun molemmat lapset on jo yli 10 v. Pikkulasten vanhemmille en suosittele :) 

Koira on vaativa, mutta aivan ihana! Niin fiksu, nopeasti oppiva, aktiivinen, ja aina innokas lähtemään eri treeneihin. Agilitytreeneissä olen huomannut, että paskankin päivän jälkeen sieltä lähtee paremmalla mielellä kotiin. Käydään kisoissakin, mutta harrastelumielessä. 

Olin haaveillut koirasta varmaan 20 vuotta, ja kun lapset syntyi, siirtyi tämän haaveen toteuttaminen noin 10 vuodella. Nyt voin vihdoin keskittyä vähän itseenikin! (Tai siis koiraan.) 

En halua koiraa, Yksi kakkakone lisää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen 36 v. en koe olevani vielä keski-ikäinen, mutta iloa ja sisältöä elämääni saan perheestä, ystävistä, harrastuksistani, työstä jne. Teen asioita, joista pidän ja nautin. Ulkoilen paljon, yksin koirien kanssa, koko perheen kesken, käyn crossfitissa/kuntosalilla, juoksen, hiihdän jne. Tai vain katson leffoja/sarjoja, mikä milloinkin tuntuu sopivalta. Pääasiassa elämä on aivan huippua juuri nyt.

Olet silti keski-ikäinen, sorry. Et ole enää nuori aikuinen. Miksi ihmiset pelkäävät keski-ikää, eihän se tarkoita vanhuutta jos sitä pelkää. Keski-ikä on pitkä ajanjakso nuoruuden ja vanhuuden välillä ja oikein mukavaa aikaa, voi tehdä vaikka mitä kivaa juuri kuten luettelit.

Vierailija kirjoitti:

Taas tää sama "iäkäs 36/37v" :D

Ei 36/37 v ole iäkäs eikä ap vissiin niin väittänytkään. Tuon ikäinen on keski-ikäinen, ei iäkäs. Ainakin normaalit ihmiset ovat, eri asia vanhenemisen pelkoiset wanna be -nuoret.

Keski-ikäisistä en tiedä, mutta itse aloitin syyskuussa opinnot uudelle alalle ja aika menee pitkälti niiden ja työn parissa. Vapaalla tapaan ystäviä, liikun luonnossa, luen, käyn tanssitunneilla ja osallistun tapahtumajärjestelyihin vapaaehtoisena.

N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tää sama "iäkäs 36/37v" :D

Ei 36/37 v ole iäkäs eikä ap vissiin niin väittänytkään. Tuon ikäinen on keski-ikäinen, ei iäkäs. Ainakin normaalit ihmiset ovat, eri asia vanhenemisen pelkoiset wanna be -nuoret.

Keski-ikäinen on aikaisintaan 40-vuotiaana. Useimpien määritelmien mukaan vasta 45-60-vuotiaana. 

Nauttikaa olostanne. Kaikki tulee muuttumaan lähivuosien aikana koska k*r*na, maa han muuttajat, verotus, sähkön hinnan nousu, muiden kustannusten nousu mm bensa.

Vai mitenkä kuvittelette kun Suomesta lapataan rahaa ulkomaille tota tyyliä eikä kukaan kanna vastuuta. Vihreää siirtymää vaan teillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 36 v. en koe olevani vielä keski-ikäinen, mutta iloa ja sisältöä elämääni saan perheestä, ystävistä, harrastuksistani, työstä jne. Teen asioita, joista pidän ja nautin. Ulkoilen paljon, yksin koirien kanssa, koko perheen kesken, käyn crossfitissa/kuntosalilla, juoksen, hiihdän jne. Tai vain katson leffoja/sarjoja, mikä milloinkin tuntuu sopivalta. Pääasiassa elämä on aivan huippua juuri nyt.

Olet silti keski-ikäinen, sorry. Et ole enää nuori aikuinen. Miksi ihmiset pelkäävät keski-ikää, eihän se tarkoita vanhuutta jos sitä pelkää. Keski-ikä on pitkä ajanjakso nuoruuden ja vanhuuden välillä ja oikein mukavaa aikaa, voi tehdä vaikka mitä kivaa juuri kuten luettelit.

Aivan. Ja keski-ikä alkaa 40-45-vuoden paikkeilla. Ei vielä alle 40-vuotiaana. Googlaa ja opi. 

Nicheparfyymeja ja Norjan-matkailua. Mulla on ruuhkavuodet jo ohi, eikä enää tarvetta kokopäivätyölle. N42

Aika hiljaista on, mutta ihan tykkään siitä. Luen, ulkoilen, leivon. Lasten juttuihin menee aikaa. Joskus käyn yksin mökillä tai minilomalla tuulettumassa, tai tapaan ystäviä. Ajattelin opetella kutomaan :D

N37

Opiskelen yliopistossa töiden ohella, käyn koiran kanssa lenkillä, kokkailen, luen, käyn satunnaisesti salilla. Ennen matkailin melko paljon, mutta koronan takia en halua lähteä tällä hetkellä minnekään. Olen sinkku ja lapsia ei ole eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on täysin sun oma valinta olla tuossa tilanteessa. Itse olen 40v ja nautin elämästä. Ihana mies, hyvä työpaikka ja taas pystyy matkustelemaan, joka on rakas harrastus. Keho pysyy kuosissa, kun käy käy salilla ja harrastaa juoksua.

Helppo se on teillä laihoilla lällätellä, kuinka elämä on ihanaa. Toista se on meillä, jotka ei saa ylipainoa pois

Ap

Kotonaan päivät makoileva kokee itsensä kotiorjaksi? Ei kahden aikuisen kotitaloudessa paljoa kotitöitä löydy, jos et joka päivä järjestele kaappeja uudelleen.

Käykö miehesi töissä? Jos ei, olet onnistunut löytämään yhden Suomen patalaiskimmista puolisoista.

Olen oikeasti keski-ikäinen, toisin kuin ap, olen jo 51v. Työt lopetin pari kuukautta sitten, minulla oli ankea työ joka tuntui pilaavan muunkin elämän. Tiesin, että voi olla hasardi liike ja ehkä en enää ikinä pääse töihin, mutta olo helpottui kun tajusin, että ei minun ole pakko sinne jäädä kärsimään ja irtisanouduin. 

Mökillä olen ollut, mies on täällä etätöissä. Täällä on puuhaa vaikka kuinka ja olen tehnyt vähän kaikenlaista, mitä nyt päähän on pälkähtänyt. Tässä olisi paljon opeteltavaa, harmi vain kun ei tuo kiinteistötekniikka kauheasti jaksa kiinnostaa. En ole myöskään puutarhaihminen, metsä kiinnostaa enemmän ja siihen puoleen olen yrittänyt vähän tutustua. Kaikenlaista puuhaa on niin paljon, että hädin tuskin muistan että olen työtön ja pitäisi jotain töitäkin yrittää miettiä. 

Paljon aikaa menee myös netissä. Pyörittelen välillä ties minkälaisia asumiskuvioita päässäni. Lapsi on jo muuttanut pois ja ollaan kahdestaan miehen kanssa. Ja jos puolet vuodesta menee mökillä, niin houkuttaisi vaihtaa vähän halvempaan asuntoon. Tai sitten isompaan ja ottaa vuokralaisia :-D

Excelin kanssa menee myös paljon aikaa, siellä on kaikki lainat ja sijoitukset. 

Minulla on arjen hallinnassa ongelmaa, sain keväällä ADHD-diagnoosin. Olen pakon edessä opetellut ajattelemaan, että vähän on parempi kuin ei ollenkaan. Jos en jaksa imuroida, kaavin lattialastalla sängyn alta pölypalleroita ja ajattelen, että parempi sekin kuin ei mitään. Tai jos (niin kuin eilen) minulla on suunnitelmissa katsella työpaikkoja ja päädynkin pihalle tekemään jotain ihan muuta, ajattelen, että tuleepahan ulkoiltua ja tehtyä edes jotain, eikä vain notkuttua Netflixin ääressä.

Mutta projektit pitää mielen virkeänä! Sellaista suosittelen ap:lle. Minä olen tykännyt asunnonostoprojekteista ja mökin ostokin oli jonkinlainen projekti. Siinä aina jotenkin herää eloon, kun mietitään ja sitten tehdään ostopäätös ja sitten aletaan katsella, että mitenkäs tämä saadaan maksettua. Ihan parhautta! Ja uudessa asunnossa on sekin, kun mietitään niitä muutostöitä, mietitään parkettia ja laattoja ja tarvitaanko jonnekin sähkötöpseleitä lisää yms. 

Ap:n kannattaisi miettiä joku projekti, mistä itse innostuu! Tuo yhden kertoma koira oli selkeästi sellainen. Ap:n pitää löytää se oma juttunsa. Ehkä pitää jopa selvittää, kuka minä olen, jos unohdetaan mies ja lapset. Moni hukkaa itsensä sinne äitiyden syövereihin eikä enää hahmota, kuka edes on ilman niitä lapsia.

Vaikka oma lapsi on jo aikuinen ja omillaan, niin minulle on jäänyt vähän sellainen helikopterivaihde päälle. Lapsen lukioaikoina tutustuin muutamiin hänen koulukavereihinsa ja pidän heihin vieläkin yhteyttä välillä. Kyselen opiskeluista ja kesätöistä ja sellaisesta. Ja välillä tulee puitua myös opintolainan nostamista ja ASP-säästämistä. Tämä voi johtua siitä, kun on vain yksi lapsi, niin tulee paimennettua vähän toistenkin lapsia :-D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tää sama "iäkäs 36/37v" :D

Ei 36/37 v ole iäkäs eikä ap vissiin niin väittänytkään. Tuon ikäinen on keski-ikäinen, ei iäkäs. Ainakin normaalit ihmiset ovat, eri asia vanhenemisen pelkoiset wanna be -nuoret.

Keski-ikäinen on aikaisintaan 40-vuotiaana. Useimpien määritelmien mukaan vasta 45-60-vuotiaana. 

Höpsis, keski-ikäistyminen alkaa 35-vuotiaana. Nelikymppisenä ollaan jo tukevasti keski-iässä, olisi aika naurettavaa sen ikäistä väittää nuoreksi :) Vai meinaatko vakavissasi että sen ikäinen on nuori? Monet ovat jo ajallisestikin 35-vuotiaana siinelämänsä puolessa välissä, kuolleisuus nousee huikeasti ihmisen täytettyä 70, näin se vain on. Ihmisen elämä on lyhyt.