Lestadiolaisäidit - Miten te sen teette?

Up

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:11"]

Heippa, olen 18-v lestadiolainen nuori. En kuulu kysymyksen kohderyhmään, mutta ajattelin kertoa vähän omaa kokemusta perheestämme, jossa 14 lasta. Olen neljänneksi vanhin, joten mulla on siis 10 pienempää sisarusta. (i'iltään 16,15, 13v kaksoset, 11,9,7,6,4,2) (isosisarukset 20, 22 ja 24). Äiti 44 ja isä 46. Vanhemmat ovat molemmat töissä, äiti jatkoi töitä kuopuksen ollessa 1-v. Siskoni 22-v hoitaa nuorimpia sisaruksia, ihan työkseen. (Kela ja kunta maksaa jotain korvauksia, +vanhemmat maksaa jotain päälle, en nyt osaa tarkemmin sanoa kun en ole perehtynyt asiaan). Meillä koulumatka on 3,5 km, joten taksilla kuljettiin/kulkevat edelleen. Se on helpottanut aamuja huomattavasti, kun äitin ei ole tarvinnut itse kuskata koululaisia. Päivät menee yleensä niin, että koulusta kun tullaan niin heti tehdään läksyt (itse olen vielä lukiossa), tietty jos menee kaverille niin sen jälkeen. Sit syödään välipala, ja tehdään omia juttuja, pienemmät yleensä leikkii, pelaa, on pihalla yms. Äiti tulee normisti 3 aikaan kotiin, isä 5 aikoihin. Syödään yhdessä, ja taas omia puuhasteluja, vanhemnat yleensä on pienempien kanssa, käyvät lenkillä jne. Ja taas iltapala, iltapuhteet, mä monesti luen pienemmille jonkun iltasadun, sen jälkeen he yleensä leikkii sängyissään, kunnes nukahtavat. Kotityöt jaetaan siten, että jokainen tekee tiettyä hommaa viikon ajan, ja sit "lista kiertää". Eli viikon ajan vaikka mä ripustan pyykit/jaan kaappeihin (+pesen ne, nuoremmat ei osaa joten he lähinnä jakavat pyykit kaappeihin :) ) Muita hommia on tiski (johon kuuluu myös roskien vienti), iltasiivous, imurointi, vessan siivous (eli puhtaat pyyhkeet+vessapaperia). Nuoremmat lapset auttavat siinä sivussa, heillä ei ole ns. "vastuuviikkoja". Ja vanhemmat on mukana tässä listassa. :D kuulostaa hassulta, mutta ehkä tajuatte näin paremmin: Viikon ajan Vanhemmat huolehtii tiskit Minä pyykit 16-v iltasiivouksen (talo siisti aina illalla) 15-v imuroi (3-4x viikossa) Kaksoset huolehtii vessat. Seuraavalla viikolla lista kiertää. Niin, ja vieraita käy n kaks kertaa viikossa. Sen lisäksi nuoremmat käy seurakunnan /rauhanyhdistyksen kerhoissa, joita molempia 1 kerta viikossa. :) Näin meillä sujuu arki, ihan mukavasti. Jokainen tekee mukisematta hommansa, koska siistissä kodissa on huomattavasti kivempi viettää aikaa. Yleensä sunnuntaisin seurojen jälkeen vanhemmat sisarukset tulee perheineen käymään. Eipä arki haastavaa ole, jos osaa organisoida kaiken kulkemaan kätsysti. :)

[/quote]

entä sitten kun koko perheeseen iskee mahatauti...? miten olette sellaisessa tilanteessa selvinneet?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:55"][quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:11"]

Heippa, olen 18-v lestadiolainen nuori. En kuulu kysymyksen kohderyhmään, mutta ajattelin kertoa vähän omaa kokemusta perheestämme, jossa 14 lasta. Olen neljänneksi vanhin, joten mulla on siis 10 pienempää sisarusta. (i'iltään 16,15, 13v kaksoset, 11,9,7,6,4,2) (isosisarukset 20, 22 ja 24). Äiti 44 ja isä 46. Vanhemmat ovat molemmat töissä, äiti jatkoi töitä kuopuksen ollessa 1-v. Siskoni 22-v hoitaa nuorimpia sisaruksia, ihan työkseen. (Kela ja kunta maksaa jotain korvauksia, +vanhemmat maksaa jotain päälle, en nyt osaa tarkemmin sanoa kun en ole perehtynyt asiaan). Meillä koulumatka on 3,5 km, joten taksilla kuljettiin/kulkevat edelleen. Se on helpottanut aamuja huomattavasti, kun äitin ei ole tarvinnut itse kuskata koululaisia. Päivät menee yleensä niin, että koulusta kun tullaan niin heti tehdään läksyt (itse olen vielä lukiossa), tietty jos menee kaverille niin sen jälkeen. Sit syödään välipala, ja tehdään omia juttuja, pienemmät yleensä leikkii, pelaa, on pihalla yms. Äiti tulee normisti 3 aikaan kotiin, isä 5 aikoihin. Syödään yhdessä, ja taas omia puuhasteluja, vanhemnat yleensä on pienempien kanssa, käyvät lenkillä jne. Ja taas iltapala, iltapuhteet, mä monesti luen pienemmille jonkun iltasadun, sen jälkeen he yleensä leikkii sängyissään, kunnes nukahtavat. Kotityöt jaetaan siten, että jokainen tekee tiettyä hommaa viikon ajan, ja sit "lista kiertää". Eli viikon ajan vaikka mä ripustan pyykit/jaan kaappeihin (+pesen ne, nuoremmat ei osaa joten he lähinnä jakavat pyykit kaappeihin :) ) Muita hommia on tiski (johon kuuluu myös roskien vienti), iltasiivous, imurointi, vessan siivous (eli puhtaat pyyhkeet+vessapaperia). Nuoremmat lapset auttavat siinä sivussa, heillä ei ole ns. "vastuuviikkoja". Ja vanhemmat on mukana tässä listassa. :D kuulostaa hassulta, mutta ehkä tajuatte näin paremmin: Viikon ajan Vanhemmat huolehtii tiskit Minä pyykit 16-v iltasiivouksen (talo siisti aina illalla) 15-v imuroi (3-4x viikossa) Kaksoset huolehtii vessat. Seuraavalla viikolla lista kiertää. Niin, ja vieraita käy n kaks kertaa viikossa. Sen lisäksi nuoremmat käy seurakunnan /rauhanyhdistyksen kerhoissa, joita molempia 1 kerta viikossa. :) Näin meillä sujuu arki, ihan mukavasti. Jokainen tekee mukisematta hommansa, koska siistissä kodissa on huomattavasti kivempi viettää aikaa. Yleensä sunnuntaisin seurojen jälkeen vanhemmat sisarukset tulee perheineen käymään. Eipä arki haastavaa ole, jos osaa organisoida kaiken kulkemaan kätsysti. :)

[/quote]

entä sitten kun koko perheeseen iskee mahatauti...? miten olette sellaisessa tilanteessa selvinneet?
[/quote]

Harvemmin iskee kaikkiin samanaikaisesti, mutta marraskuun alussa oli sellanen kahden viikon mittanen vatsatauti, joka kiersi ekalla viikolla nuoremmat kouluaiset (11-v sai kaveriltaan tartunnan), äiti oli sen viikon pois töistä. Seuraavall viikolla iski sitten minuun, ja 16-v siskoon. Samalla tavalla se arki sujui siltikkin, sairaat lepäsi ja terveet hoiti kotiaskareet. :)

Tuleeko synnytyksiin ikinä ns. rutiinia? Vai jännittääkö ihan samalla tavalla vaikka olis viides lapsi? Entä onko jossain vaiheessa rehellisesti tullut tunne, että jospa lapset oiskin tässä tai ainakin toive pidemmästä välistä? Vai onko raskaus ollut aina iloinen asia?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:36"][quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:32"]

Sullahan on sitten kattava kokemus, kun oikein KAHDEN lestaperheen naapuriss asunut :D Wau. Ihailen sun kykyä katsoa asioita niin laajasti..

[/quote]

Olipa veemäinen kommentti uskovalta ihmiseltä. Miten teillä muuten omatunto sallii käydä mm. tällä palstalla? Kadotukseen tuomittujen ihmisten joukossa vietätte aikaanne.
[/quote]

Epäasiallinen kommentti. Ensinnäkin, mistä tiedät oliko kommentoija uskovainen vai ei? Toisekseen minä, lestadiolainen nainen, palstailen aikani kuluksi, eihän tämä mikään syntien perisija ole. Ja ihan avoimesti olen ystävien, myös sis lestadiolaisia, kanssa puhunut tästä palstasta. Minä en tuomitse ketään uskon perusteella, enkä voi sanoa kuka on tuomittu ja mihin, se asia ei ole minun käsissäni. Ja lisäksi lestadiolaisperheitä ( kuten muitakin ei-uskovaisia perheitä) on erilaisia. Siinä missä toisessa perheessä lapset leikkii keskenään pihalla, niin toisessa lapset leikkii vanhempien kanssa pihalla. Kaikki eivät ole samanlaisia, toisten elämäntyyli ei sovi kaikille, ja siksi jokainen elää kuten se, itselleen sopii. :)

Voi sitä vonkumisen ja valituksen määrää mikä lestaperheessä vallitsee... Lapset on tyytymättömiä. Kaikesta tapellaan, pienestä pitäen käytetään sisaruksiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa.. Taistelu ruoasta, omasta tilasta, leluista, huomiosta, vaatteista jne..  se taistelu on armotonta! Koita siinä sitten kehittyä henkisesti vahvaksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Jos olet ihmisraunio jo pienenä, olet helppo uhri uskonnolliselle aivopesulle.

En jaksa käsittää mikä hurmos saa ihmiset ryhtymään tuohon, pitämään lastenkotia. Lastenkodeissa henkilökunnalla on sentään työvuorot mutta lestaisät ja -äidit painaa 24/7... Vanhemmat on niin väsyneitä, etteivät jaksa välittää lastensa pahoinvoinnista.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:36"][quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:32"]

Sullahan on sitten kattava kokemus, kun oikein KAHDEN lestaperheen naapuriss asunut :D Wau. Ihailen sun kykyä katsoa asioita niin laajasti..

[/quote]

Olipa veemäinen kommentti uskovalta ihmiseltä. Miten teillä muuten omatunto sallii käydä mm. tällä palstalla? Kadotukseen tuomittujen ihmisten joukossa vietätte aikaanne.
[/quote]

Epäasiallinen kommentti. Ensinnäkin, mistä tiedät oliko kommentoija uskovainen vai ei? Toisekseen minä, lestadiolainen nainen, palstailen aikani kuluksi, eihän tämä mikään syntien perisija ole. Ja ihan avoimesti olen ystävien, myös sis lestadiolaisia, kanssa puhunut tästä palstasta. Minä en tuomitse ketään uskon perusteella, enkä voi sanoa kuka on tuomittu ja mihin, se asia ei ole minun käsissäni. Ja lisäksi lestadiolaisperheitä ( kuten muitakin ei-uskovaisia perheitä) on erilaisia. Siinä missä toisessa perheessä lapset leikkii keskenään pihalla, niin toisessa lapset leikkii vanhempien kanssa pihalla. Kaikki eivät ole samanlaisia, toisten elämäntyyli ei sovi kaikille, ja siksi jokainen elää kuten se, itselleen sopii. :)
[/quote]
Tämä palstahan on Suomen suurin viemäri, jos totta puhutaan...

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:08"]Tuleeko synnytyksiin ikinä ns. rutiinia? Vai jännittääkö ihan samalla tavalla vaikka olis viides lapsi? Entä onko jossain vaiheessa rehellisesti tullut tunne, että jospa lapset oiskin tässä tai ainakin toive pidemmästä välistä? Vai onko raskaus ollut aina iloinen asia?
[/quote]

Mulla ei ole synnytyksestä tullut rutiinia. Aina sitä jännittää ihan ku ensimmäistä. Meillä 5 lasta, (olen nyt raskaana), ja jokainen synnytys on ollut erilainen. Ensimmäistä synnytin 27h, toinen pyrki ulos jo ennen ku päästiin sairaalaan, kolmas synty ennenaikaisesti, neljäs kotona(ei tarkotuksella:D) ja viides sitten ns normaalimmin, synnytys kesti 5h. Ei ole oiken tullut kahta samanlaista synnytystä. :) Viidennen jälkeen salaa toivoin että olis viimeinen, muut syntyneet 2 vuoden välein. Kuitenkin ku lapsi oli 3v, aloin haaveilla kuudennesta lapsesta. Ja nyt, kaks vuotta myöhemmin odotan vihdoin kuudetta lasta. :) Todennäköisesti viimeinen tulee olemaan. Muistan ku ultrassa aloin itkeä, niin hoitaja tokas kiireesti "raskaus on vasta alussa, kyllä me voidaan tää keskeyttää jos noin pahalta tuntuu, etkä jaksa kuudetta". Kun sanoin että nää on ihan onnenkyyneleitä, niin meinas tippua tuolista, niin kovin hämmentyi. :)

31 jatkaa. synnytykset jännittää aina, niihin ei ole tullut mitään rutiinia. Vanhempana ymmärtää paremmin, mitä riskejä synnytykseen liitty. Pukamia, laskeumia ja suonikohjuja ei ole. Pari raskausarpea löytyy. Terveys on kestänyt hyvin. raskauksien loppuvaiheet ovat käyneet kuitenkin raskaammiksi: selkää särkee, tarvii enemmän lepoa.

Up

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:26"]Mäkään en ymmärrä mistä kumpuaa ajatus, ettei SAIS sanoa et on väsynyt?! Kaikki ei vaan halua kertoa..eikä se oo elämänkatsomuksesta kiinni, vaan ihmisen luonteesta. Toiset vaan haluaa pärjätä yksin. Vaikka kaikkien edun mukaistahan se on, että uskaltaa myöntää avun tarpeen esim. Tai edes vertaistuen.
[/quote]

Just näin.
En ymmärrä käsitystä, että yhden-tai kahden lapsen vanhempi saa ilman muuta kertoa olevansa väsynyt, mutta että kymmennen, ei ei.. On oltava aina aivan super!

Mielenkiintoista. Lisää näitä!

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:08"]Tuleeko synnytyksiin ikinä ns. rutiinia? Vai jännittääkö ihan samalla tavalla vaikka olis viides lapsi? Entä onko jossain vaiheessa rehellisesti tullut tunne, että jospa lapset oiskin tässä tai ainakin toive pidemmästä välistä? Vai onko raskaus ollut aina iloinen asia?
[/quote]

Synnytys ei ole niin jännittävää tai pelottavaa enää, kun aika hyvin on oppinut itsensä tuntemaan. Kipuasteikolla osaan aavistaa suunnilleen että ahaa, nyt on tän verran kipeä, menee ehkä pari tuntia kunnes vauva syntyy.
Ei ole ikinä käynyt mielessä että nää oli sitten tässä. En halua päättää sitä itse, että montako lasta meille annetaan. Haluan ottaa kaikki lapset vastaan lahjoina, ja iloita näistä jokaisesta. Tällä hetkellä meillä on ehkäisy käytössä, sillä tiedostamme omat voimavaramme ja tunnemme tarvitsevamme tauon vauvojen tulossa. Sitä en halua edes suunnitella, että onko se tauko 2kk vai 2v. Kyllä se ajan myötä selkeytyy. Lisäksi myös tunnen kroppani erittäin tärkeäksi, enkä halua tieten tahtoen sitä rikkoa. Haluan saada kroppaani tässä välissä myös jumppaamalla kestävämmäksi, sillä sillä on iso ja raskas tehtävä vielä kun ikäni puolesta voisin vielä lapsia saada useampiakin. Haluan että jokainen lapsemme on erittäin toivottu ja rakastettu.

Yhdeksän lapsen äiti täällä. Lapset hankittu kahdessa osassa, meillä on 19-, 18-, 16-, 15- ja 13-vuotiaat sekä 7-, 5-, 4- ja 1-vuotiaat. Välissä pidempi tauko minun sairastamisen vuoksi. Itse olen vielä alle 40, joten "hedelmällisiä" vuosia olisi vielä, mutta aika varmasti meidän lapsiluku on täysi. Vauvakuumetta lievittää kesällä syntyvä ensimmäinen lapsenlapsi :-)
Arkea en ole ikinä kokonut kovin vaativaksi, johtuu osaksi varmaan siitä että ensimmäisen "katraan" ollessa pieniä, meidän luona asui minun sisko josta oli suuri apu kaikessa. Ja nyt toisen "katraan" myötä hoidan hommat jo niin rutiinilla että harvemmin tulee kunnon hulinapäiviä.
Isommilla lapsilla omat hommansa ja minä luonnollisesti täällä päiväsaikaan touhuilen ja siivoilen aina välillä. Omaa aikaakin minulla on omasta mielestä ihan riittävästi. Isommat koulussa/eskarissa/kerhossa ja pienet päikkäreillä, silloin saan puuhailla omiani parisen tuntia. Isommat lapset pystyvät olemaan myös lastenhoitoapuna joten kerran kuussa suunnilleen käydään miehen kanssa jossain syömässä tms. Ja tietty nämä illat/yöt on myös ihan omaa aikaa/aikaa miehen kans. Pienemmät nukahtavat puoli yhdeksään mennessä ja isommat osaavat itse laittaa itsensä nukkumaan. Mies menee nukkumaan 11 aikaan ja sitten minä jään itseksini tänne puuhailemaan ja rentoutumaan.
Työelämässä olen muutamaan otteeseen käväissyt ja kunhan tuo kuopus vielä vuoden-kaksi kasvaa niin olisi tarkoitus palata kokonaan töihin ja jättää mies vastuuseen arjesta, hän on jo pitkään haaveillut vuorotteluvapaasta :-)

Meillä kuusi lasta, nuorin 1v ja vanhin 13v. En pidä perhettämme erityisesti suurperheenä, lähipiirissämme kun on paljon oikeitakin suurperheitä. Mies toimii yrittäjänä, minä kotiäitinä. Työt on jaettu kummallekin sopivasti, mies tuo "leivän" taloon ja minä hoidan kotipuolen. Lasten välissä olen opiskellut ammatin, mutta töissä olen ollut vain pieniä pätkiä, pisimmillään vuoden. silloinkin lapset hoidettiin kotona vuoroa vaihtaen. Välillä tein töitä viikonloppuisin vain. Viimeisimmän lapsen jälkeen en ole pitänyt kiirettä töihin menon kanssa, koska rahallisesti se ei ole mitenkään pakollista. Nautin kotona olosta. 

Päivät sujuvat jouhevasti, kun ei aseta liikaa tavoitteita tai hommaa "pakollista" ohjelmaa. Aamuisin, kun olen laittanut neljä vanhinta kouluun, juon rauhassa aamukahvit ennenkuin pienimmät heräävät. Tämä on itselleni tärkeä hetki, ihana tapa aloittaa päivä. Pienempien kanssa käydään milloin ulkona, shoppailemassa, perhekerhossa, kyläilemässä tai vaan nautitaan kotona vähän rauhallisemmasta olosta. Sivussa hoidetaan kotiaskareita. Tykkään pitää järjestystä yllä ja kun kaikelle on paikkansa, se onnistuukin aika vaivatta. Kaupassa käydään kerran kaksi viikossa. Isot ostokset viikonlopuksi ja sitten maitoa yms. lisätäydennystä alkuviikosta. Nämä hoidan pienten kanssa päiväsaikaan. Vaatteita yms. tilailen nykyään paljon verkkokaupoista, vähentää turhaa menemistä aika paljon. Siivoilut hoidan myös monesti silloin kun isommat on koulussa, saan tehokkaammin tehtyä, toki jätän joitakin hommia myös lapsille, että oppivat työtä tekemään. Astianpesukoneen tyhjennys on myös jaettu lasten kesken, 4v joskus reklamoi, kun hänelle ei vielä ole tätä hommaa annettu. Saa kyllä auttaa isompia. Joskus myös haluavat kerätä johonkin "ekstraan" rahaa, silloin tulevat kyselemään eikö olisi "tienaushommia". Lastenhoitajia on saatu tuttavapiiristä lähes aina kun on tarvittu. Joku tuolla aiemmin arveli, ettei lapset saa isossa perheessä äidin tai isän huomiota/aikaa. Meillä kyllä tehdään reissuja vaihtelevilla kokoonpanoilla. Välillä esim. kaksi vanhinta mukana, sitten jonkun toisen vuoro. Usein kuitenkin koko perheellä, se on kaikkien mielestä hauskinta. Ja välillä vain me vanhemmat ihan kaksistaan nautimme toistemme seurasta.

Koululaisia en juurikaan ole tarvinnut auttaa läksyissä, hienosti hoitavat itse. Tarkastan vain, että läksyt on tehty. Kokeisiin luetaan joskus yhdessä, lapset tykkää siitä. Kehumalla saa paljon hyvää aikaan kouluasioissakin. Joskus huvittaa, kun jokainen vuorollaan tulee koulusta ja kertoo päivän tapahtumista, kuulen samat jutut parhaimmillaan neljä kertaa. Koulustatuloaika saattaa monesti olla häslinkiä, kaikki vuorollaan välipalalla, väsynyttä kiukuttelua, läksykirjoja, reppuja sikin sokin ja monesti pienten päiväunetkin siihen, mutta rauhoittuu yleensä kun katoavat yläkertaan lueskelemaan, tekemään läksyjään, pelipäivinä pelailemaan, pienimmät leikkimään, välillä isommatkin innostuu vielä pienten leikkeihin ja sehän on pienimmistä parasta. Mulla jää rauhallinen päiväkahvihetki ja vilkaisen samalla "pädiltä" uutisia, blogeja yms.

Illalla vaihtelevasti kotoilua, harrastuksia tai muita menoja. Tällä hetkellä kaarretaan aikalailla joka ilta ulkojäälle luistelemaan. Se on kaikkien yhteinen harrastus. Mies tulee kotiin vaihtelevasti. Nykyisellään ehtii jo meille seuraksi iltaruualle ja harrastuksiin.

Jos mietin työmäärää, niin en jaksa uskoa, että elämämme on sen kummempaa kuin 2-3lapsen perheissä. Ainakin, jos vertaan siihen, mitä olen jutellut tällaisten perheiden vanhempien kanssa. Kaikkeen tottuu ja kun ei pienistä valita niin elämä on ihan nautittavaa. Tärkeää on huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja olla terveellä tavalla itsekäs. Liikkua, syödä terveellisesti ja ottaa omaa aikaa, jos siltä tuntuu. Parina iltana viikossa käyn urheilemassa ja päivisin lenkkeilen juoksurattaiden kanssa pienet kyydissä. Lapset vie paljon energiaa, mutta ehdottomasti tuovat myös iloa ja elämää taloon. Ja se vanhempien välinen suhdehan on lasten koti, joten parisuhteen hoito on tärkeää.

Tulipa tähän tarinaa, mutta halusin siksi kirjoittaa, koska kerrankin oli positiivinen aloitus lestadiolaisista perheistä. Väsyttää aina lukea sitä kauhistelua, koska ei tunne itseään niistä jutuista. Tavallista elämää tämä on niinkuin kaikilla muillakin.

En tiedä. missä kaapissa olen eläny, mutta olen oikeesti ihmeissäni, että tällaisia 14 lapsen perheitä on nykypäivänä. Itselläni ei ole yhtään lasta. Olen 28-vuotias ja kaksi keskenmenoa takana. Toisaalta kyllä aloitimme "yrittämisen" vasta vajaa vuosi sitten.  Riittäisi, että saisin jossain vaiheessa sen yhden lapsen. Tästä tulikin mieleen, että eikö teillä ole keskenmenoja tai muita ongelmia ollenkaan? 

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 00:52"]En tiedä. missä kaapissa olen eläny, mutta olen oikeesti ihmeissäni, että tällaisia 14 lapsen perheitä on nykypäivänä. Itselläni ei ole yhtään lasta. Olen 28-vuotias ja kaksi keskenmenoa takana. Toisaalta kyllä aloitimme "yrittämisen" vasta vajaa vuosi sitten.  Riittäisi, että saisin jossain vaiheessa sen yhden lapsen. Tästä tulikin mieleen, että eikö teillä ole keskenmenoja tai muita ongelmia ollenkaan? 
[/quote]

Tottakai monilla on, itselläni ei. Mutta kun niin moni meistä menee naimisiin 18-25-vuotiaana, jolloin nainen on hedelmällisimmillään niin silloin lapsia syntyy usein tiheään, ja toki tämänkin jälkeen. Keskenmenon jälkeenkin voi tulla taas nopeasti raskaaksi varsinkin jos/kun ei käytä sen jälkeen ehkäisyä kuten suositus vissiin olisi? (että kohtu saisi levätä/kierto taas normalisoituisi ja voi laskea raskauden alkamisen?? Korjatkaa jos olen väärässä)

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:26"]Mua kiinnostaa se työssäkäyntiasia. Onko kellään paloa töihin lasten välissä ja onnistuuko työnsaanti niin vähäksi aikaa helposti?
[/quote] meilla seitseman lasta, kahdeksas tulossa, ensimmaisen ja toisen valissa en kayny toissa, muuten mies pitany vanhempainvapaita, kaikki isyysvapaat jne, etta oon paassy toihin ja on lapset olleet paivahoidossakin valilla. Mulla oli vakityo jo ennen avioitumista ja oon sen pitany. Tyo on sen luonteista, etta siihen on helppo "hypata mukaan" ja taas jaada pois. Ei siis jaa projekteja kesken tms. Oman identiteetin ja henkisen jaksamisen vuoksi oon lahteny toihin lasten valillakin. Ja onhan se ihan rehellisyyden nimissa nautinnollista juoda joskus se kahvikupillinen ilman mitaan keskeytyksia. :) Ja sitten taas jaksaa kotona. Jaksaa kuunnella lapsia, pitaa sylissa, lukea niille, tarkistaa laksyt.. Arkirutiinit pyorii lasten tahdissa, ekaluokkalainen ja eskarilainen kouluun yhdeksaks, siina samallla pienillekin aamupala, itelle kahvit, kerran vkossa 5v, 4v ja 3v kerhoon pariks tunniks. Ruoka puolen paivan maissa, joskus edellisen paivan jamia, joskus puuro, iltaruuan osaa mieskin laittaa. Ruuan jalkeen kaks pieninta unille.. Jossain valissa ulos ja jos ei jaksa / ehdi, ei maailma siihen kaadu. Siivoillaan mennen, tullen ja palatessa, aina jotain levallaan, kun kaikki viela niin pienia. Joinain paivina askarrellaan, joskus leivotaan. Pyykataan vahan joka valissa. Joskus kavellaan koko porukalla (mina ja viisi alle kouluikaista) koululaisia vastaan, leikitaan puistossa, kaydaan kirjastossa, haetaan kaupasta tikkarit tai jatskit.. Siina se arki rullaa, iltaruoka tehdaan joskus kuuden maissa, on vakiintunu tapa, etta juodaan kahvit miehen tultua toista, siina lapsetkin monesti napsii jotain, ni ei heti sitten maistu ruoka. Mies pesee lasten hampaat, menevat keskenaan nukkumaan, nukkuvat yot lapi, joskus joku hiipii yolla jalkoihin nukkumaan. Raskaudet ei oo rasittanu, synnytykset ja toipumiset ollu helppoja, imetykset sujunu, yollakin saanu nukkua, ku vauva ollu vieresa, ni tarvinnu vaan tissille ohjata. On niitakin paivia, ku vasyttaa ja kyllastyttaa armottomasti, mutta ne menee ja unohtuu akkia. En vaihtais tata mihinkaan, vaikka mua ihmetyyppina pidetaankin. Mutta merkittavin tekija jaksamisessa on se, etta en oo tassa yksin, vaan mulla on rinnalla paiva paivalta rakkaampi puoliso jakamassa tata kaikkea.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:41"]

Lesta-äidit,mitä mieltä olette maapallon ylikansoituksesta (johon itse osallistutte merkittävästi tekemällä yli 2,1 lasta) ja kestävästä kehityksestä?

[/quote]

Meillä on 2 lasta ja kolmannen haluaisin.. Mutta jos 2,1 on sopiva lapsiluku, niin paljonko saan kolmannesta lapsesta, että menee oikein? Käden? Jalan?

Jossain lestadiolaispiireissä on tiettävästi ranking, jossa yhteisön ylimpänä ovat ne, joilla on eniten lapsia. Rupusakkia ovat taas ne, joilla ei ole kun surkeat alle viisi lasta. Heidän uskonsa ei ole vahva, koska epäiltävissä on synnillinen ehkäisy. Tosi mies ja nainen Jumalan edessä on vasta se, jolla on vähintään kymmenen lasta. Muulla ei ole väliä kuin lasten määrällä. Toisaalta asiaan vaikuttaa miehen kyvykkyys. Kaikista ei ole tähän. Sairastahan tällainen on, mutta kun lääkärien puheestakaan eivät auta niin minkäs teet.