Lestadiolaisäidit - Miten te sen teette?

Up

Liika lapsien hankkiminen ei ole kenenkään edun mukaista. Fakta on se, että isommat sisarukset hoitavat pienemmät kun äiti ei jaksa ja isä ei ole kotona. Ei lesta-äiti mikään kone ole - päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:00"]Liika lapsien hankkiminen ei ole kenenkään edun mukaista. Fakta on se, että isommat sisarukset hoitavat pienemmät kun äiti ei jaksa ja isä ei ole kotona. Ei lesta-äiti mikään kone ole - päinvastoin.
[/quote]
Eipä ole fakta, vaan sinun käsityksesi asiasta. Fakta on se, että toisissa perheissä hoitavat ja toisissa ei.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:00"]Liika lapsien hankkiminen ei ole kenenkään edun mukaista. Fakta on se, että isommat sisarukset hoitavat pienemmät kun äiti ei jaksa ja isä ei ole kotona. Ei lesta-äiti mikään kone ole - päinvastoin.
[/quote]

Minä hoidin aikanaan pienempiä sisaruksiani, olin jo itse muuttanut pois kotoa. Väh kerran viikossa (riippien omista menoista) kävin kaitsemassa, jotta vanhempamme saivat olla kahden kesken, käydä syömässä tai ystävillä ilman lapsia, välillä ihan ulkomaillakin. Pienet irtiotot arjesta antoivat vanhemmille niin paljon jaksamista lisää, varsinkin kun yhteen vaiheeseen nuorimmainen sairasteli todella paljon. Olen iloinen että hoidin, koska meillä on kaikilla sisaruksilla lämpimät välit, ja on hauska muistella asioita joita teimne kun vanhemmat olivat poissa. :)
Kyllä se yleensä niin menee että vanhemmat hoitavat lapset, ja sisarukset kaitsee kun on tarve. Päävastuu on aina vanhemmilla, ja äitini on sanonut, että oli ihanaa kun isommat lapset teki ruokaa tai siivosi, niin hän sai enemmän aikaa nuoremmille. :)

Lisää lisää!

Tuntuu että lestadiolaiset jättää lasten hoidon ihan herran haltuun. Kerran maantietä ajaessa näin kaksi 4-6 vuotiasta lasta leikkimässä tulvivassa ojassa. Vein ipanat viereiseen taloon ja sieltä viimeisillään oleva emäntä hyökkäsi silmille ja antoi läksytyksen minulle eikä pennuille. Tiedän pari muutakin saman tyylistä jutttua, mutta en jaksa kännykällä naputella.

Millaiset tulot teidän miehillänne on? entä miten te asutte?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:13"]

Suurperheiden äidit, syöttekö samaa ruokaa lounaalla ja illallisella? Kysyy kolmen kotona olevan lapsen äiti, joka mielestään vaan koko ajan laittaa ruokaa

[/quote]

Meillä syödään lounaaksi edellisen päivän illallista. Eli laitan ruokaa kerran päivässä mutta kuitenkaan ei samana päivänä syödä kahta kertaa samaa ruokaa.

[/quote]

Näin minäkin tein, vaikka en nyt olekaan vl, muuten vain on lapsia paljon.

Lasten ollessa pieniä, oli itselleni tärkeää rauhallinen aamuhetki. Eli heräsin klo 6, join kahvin ja luin lehden. Sitten alkoivat lapset herätä. Ennen uloslähtöä kuorin perunat ja tein ehkä perunamuusin. Eilisen illan kastike oli valmiina ja tällä helpotin ulkoatuloa, kun ruoka oli jo valmiina. 

Illalla taas tein uuden ruoan ja lähdimme uudestaan ulos. Tätä tein niin paljon, että riitti taas lämmittää seuraavan päivän lounaalle. 

Elimme vähän kuin perhepäivähoitajat. Eli kaksi kertaa päivässä ulkoilua tai kerhoja, kun oli niitä päiviä. Leikkiä ja syliä ja vähän jokaiselle lapselle heidän omia juttujaan heidän kehityksen mukaan, eli 4-5 vuotiaille kirjainten opettelua ja numeroita ja erilaisia tehtäviä. Valmistelin näin isompia eskariin ja koulumaailmaan, jotta oli helpompaa mennä, kun osasivat lukea ja laskea jo valmiiksi ja muutkin valmiudet olivat kunnossa.

Joskus kyllä pakkasella pidettiin sitten pyjamapäiviäkin ja tehtiin olkkariin telttoja, joissa eväsretkeiltiin. Milloin mitäkin. 

Töitä olen ehtinyt tehdä hyvin elämässäni ja vielä on aikaa töitä tehdä, ennen kuin jään eläkkeelle. 

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:09"][quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:03"]Jaa-a, hyvin :) Varmaan auttaa se asiaan keskittyminen, jättää sometuksen vähemmälle ja tekee sen mitä pitää. Aamulla aamupala ja pyykit koneeseen, ruuanlaitto, pihalle, syömään, pienet unille, pyykit kuivumaan ja siivoushetki, päiväkahvi ja lepo, välipala, leikkiä/ulos/kylään/pusuja ja haleja/mitäikinä, sitten syömään koko porukalla ja niin edespäin, illalla käyn jumpassa/lenkillä tai ystävillä, niin jaksaa paremmin. Läksyjen tarkistelua yms välissä... ideaali ikäero olisi 2-3v (kyllä, minun mielestäni näin olisi), mutta meidän lapset on syntyneet 1,5-2,5v välein ja pärjää näinkin hyvin :) Asennekysymys ja rutiinit kunniaan. Ja minulla on hyvä mies joka on arjessa mukana. Terveys on ihan hyvä ja synnytyksistä palautuminen (6kpl) on mennyt loistavasti. Kaikilla ei näin ole, mutta tämä on minun arkeani :)
[/quote]
Jaksaisitko kertoo tarkemmin teidän Päivärytmi sä? Monelta heräätte jne. Mitä kaikkea siivoat milloinkin ym. En ole ap mutta kiinnostunut silti. Inspiraatio myös hukassa :D
[/quote]Päivärytmistä: Herään siinä 6.45 ja rupean herättelemään koululaisia. Pienemmät heräävät sitten siinä tai viimeistään 7.30, aamupala on kahdeksan aikaan, lounas 11-12 riippuen miten pitää ketäkin hakea (jiskus leipäpalaa siinä välissä jos on kovin nälkäistä). Ruuan jälkeen heti unet, keittiö siivotaan heti (tiskit, pöytien pyyhintä), lelut jossain välissä tai illalla, kerran-pari viikossa imurointia tarpeen mukaan, viikonlopuksi pyyhin lattioita jos tarvii, vessat pesen myös (joskus tarvitsee useammin), mutta nämä teen vaan perjantaisin yleensä, jaksaa paremmin kun tietää että viikonloppuna saa ottaa rennosti :) . Nukkumaan pyrin saamaan kaikki pienemmät lapset kahdeksan aikaan illalla, isommat viimeistään yhdeksän aikaan. Kahdeksalta on yläkerrassa hiljaisuus. Saitkohan mitään selvää, kirjoittelin nopeasti tabletilla ja vaikea ruveta korjailemaan! Ja sitten tämä tarkeä: samassa tilanteessa olevat kaverit! Isoja juttuja (ikkunanpesu yms) tehdään porukalla yhdessä, vuorotellen toisten kodeissa. Pari kattoo lapsia ja pari tekee hommia. Voin suositella lämpimästi kaikille perheellisille. Sekä kahvitteluja samaten, jos kovasti väsyttää (ja kovat pakkaset, myrskyt) niin joskus on kiva kahvitella äitien kesken ja siirtää se ulkoilu seuraavaan kertaan!

Nosto

Ja vielä vastaa olinkohan minä nyt kolmonen? Ja 74. Lasten kanssa ehdin kyllä olemaan ;) Eikä tulisi mieleenkään jättää pieniä yksin leikkimään, eskarista alkaen saavat olla ilman aikuista aidatulla pihallamme, sitä ennen todellakin ulkoillaan aikuisen silmän alla. On ollut pari keskenmenoa minulla, muita terveydellisiä ongelmia ei. Miehelläni on melko normaali työmiehen palkka, ei suuri mutta pärjätään ja elämme myös säästeliäästi sekä matkailemme kotimaassa. Talolaina ja ruoka on suurimmat kulut, ruuassa emme säästele. Itse teen silloin tällöin keikkatyötä äitiyslomien ulkopuolella (hoitoala). Asumme 40-luvun omakotitalossa (ns. rintamamiestalo, tässä on paritalosta rempattu yksi) jota remontoimme tarpeen ja rahatilanteen mukaan, huoneita on 6+keittiö, saunatilat ja kellari. Makuuhuoneita näistä neljä, makkarit on isoja joten tilanpuutetta ei ole eikä tällä tahdilla tulekaan. Neliöitä en muista.

Itse olen yli 10-lapsisesta vl perheestä ja lapsuus oli ihanaa ja onnellista aikaa. Äiti oli kotiäiti ja isä kävi vuorotyössä. Elämä oli ihan tavalllista lapsiperhe-elämää. Vanhimmat lapset muuttivat aina kukin vuorollaan omilleen. Koululaiset koulussa, nuorimmaiset äidin kanssa kotona. Kotitöitä on jokainen tehnyt iän ja osaamisen mukaan. Toisia kiinnosti enemmän puuhailla ulkona, tehdä puita, korjata polkupyöriä, hoitaa kasvimaata jne. toiset sitten tykkäsi ruuanlaitosta, leipomisesta, käsitöistä.. toki tiskivuorot, siivous ja pyykkäys hommat jaettiin koska ne ei kenekään suosikkeja ollut :D Mutta ei kukaan ole lapsena kotitöihin uupunut vaan ne tehtiin reippaalla mielellä yhteistyönä ja meillä oli hauskaa :)

Nyt olen itse aikuinen ja tunteet on hyvin ristiriitaisia yhteisöä kohtaan. Toisaalta on niin paljon hyviä ja onnellisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta, on suuri lähipiiri (sisarukset perheineen) joiden kaikkien kanssa on hyvin lämpimät välit, on paljon ystäviä ja tuttuja. Toisaalta mua ahdistaa muutamat asiat mm. ehkäisykielto, nämä hyväksikäyttötapaukset (tiedän itsekin pari tapausta) ja yleinen kyttäys/juoruilu ilmapiiri.

No mukana vielä sinnittelen mutta en tiedä kuinka moni ns. oikea uskovainen pitäisi minua uskovaisena. Mieheni on onneksi kanssani samaa mieltä asioista. Myönnän että menimme vähän hätiköidysti 18 vuotiaina naimisiin mutta ei aiheutunut vahinkoa koska olemme luodut toisillemme ja rakastamme toisiamme joka päivä enemmän. On meillä niitä kuuluisia kasvukipuja vieläkin vaikka viides avioliittovuosi aluillaan mutta rakkaus on vain syventynyt ja vahvistunut. On myös turvallista kasvaa ja käydä läpi aikuiseksi kasvamista kun toinen on siinä vierellä vahvana ja tukemassa pahimmankin myrskyn yli. Ja toinen tietää ja ymmärtää kun on itse samassa tilanteessa. Elämä on pikkuhiljaa seesteytymässä ja asettumassa uomilleen. Haaveita ja unelmia meillä on niin paljon ettei kenenkään elämä riittäisi niitä toteuttamaan mutta nautimme elämästä päivä kerrallaan ja toteutamme ne unelmat mitkä ovat mahdollisia. 

Tämä meni nyt täysin ohi aiheen mutta haluan vielä sanoa että kun mieheni kanssa olemme molemmat isosta perheestä eli väkisinkin olemme joutuneet jakamaan saamamme huomion suuren sisaruslauman kesken niin avioliitossa tuntuu uskomattoman hyvältä kun on toisen jakamattoman huomion keskipisteenä. Molemmat olemme saaneet elää onnellisen lapsuuden ja tottakai sitä huomiota ja rakkautta on riittänyt paljon mutta vasta nyt ymmärrän että totuus on silti se ettei aikaa vaan riitä kaikille niin paljon kun sitä ehkä lapsi tarvitsisi. En sano tätä pahalla kummankaan vanhempia kohtaan, molemmille vanhemmat ovat erittäin rakkaita ja maailman parhaita vanhempia.

Niin ja omia lapsia meillä ei vielä ole.

Mua jäi tässä tarinassa säälittämään nuo kaksoset, ei riitä, että on se 5. vanhin tms. vaan on vaan toinen kaksosista (jos edes sitä kun tässäkin tarinassa esiintyivät kaksikkona) (ja yksi 14:stä). 

Mun miehen sisarella on 13 lasta ja minä oon vapaaehtoisesti lapseton... (miehelläni on kaksi lasta ekasta avioliitostaan). Arvostan mieheni siskoa suunnattomasti, hyvin on äidin homman hoitanut ja lapsensa on hyvin kasvatettuja ja mukavia ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:11"]

Heippa, olen 18-v lestadiolainen nuori. En kuulu kysymyksen kohderyhmään, mutta ajattelin kertoa vähän omaa kokemusta perheestämme, jossa 14 lasta. Olen neljänneksi vanhin, joten mulla on siis 10 pienempää sisarusta. (i'iltään 16,15, 13v kaksoset, 11,9,7,6,4,2) (isosisarukset 20, 22 ja 24). Äiti 44 ja isä 46. Vanhemmat ovat molemmat töissä, äiti jatkoi töitä kuopuksen ollessa 1-v. Siskoni 22-v hoitaa nuorimpia sisaruksia, ihan työkseen. (Kela ja kunta maksaa jotain korvauksia, +vanhemmat maksaa jotain päälle, en nyt osaa tarkemmin sanoa kun en ole perehtynyt asiaan). Meillä koulumatka on 3,5 km, joten taksilla kuljettiin/kulkevat edelleen. Se on helpottanut aamuja huomattavasti, kun äitin ei ole tarvinnut itse kuskata koululaisia. Päivät menee yleensä niin, että koulusta kun tullaan niin heti tehdään läksyt (itse olen vielä lukiossa), tietty jos menee kaverille niin sen jälkeen. Sit syödään välipala, ja tehdään omia juttuja, pienemmät yleensä leikkii, pelaa, on pihalla yms. Äiti tulee normisti 3 aikaan kotiin, isä 5 aikoihin. Syödään yhdessä, ja taas omia puuhasteluja, vanhemnat yleensä on pienempien kanssa, käyvät lenkillä jne. Ja taas iltapala, iltapuhteet, mä monesti luen pienemmille jonkun iltasadun, sen jälkeen he yleensä leikkii sängyissään, kunnes nukahtavat. Kotityöt jaetaan siten, että jokainen tekee tiettyä hommaa viikon ajan, ja sit "lista kiertää". Eli viikon ajan vaikka mä ripustan pyykit/jaan kaappeihin (+pesen ne, nuoremmat ei osaa joten he lähinnä jakavat pyykit kaappeihin :) ) Muita hommia on tiski (johon kuuluu myös roskien vienti), iltasiivous, imurointi, vessan siivous (eli puhtaat pyyhkeet+vessapaperia). Nuoremmat lapset auttavat siinä sivussa, heillä ei ole ns. "vastuuviikkoja". Ja vanhemmat on mukana tässä listassa. :D kuulostaa hassulta, mutta ehkä tajuatte näin paremmin: Viikon ajan Vanhemmat huolehtii tiskit Minä pyykit 16-v iltasiivouksen (talo siisti aina illalla) 15-v imuroi (3-4x viikossa) Kaksoset huolehtii vessat. Seuraavalla viikolla lista kiertää. Niin, ja vieraita käy n kaks kertaa viikossa. Sen lisäksi nuoremmat käy seurakunnan /rauhanyhdistyksen kerhoissa, joita molempia 1 kerta viikossa. :) Näin meillä sujuu arki, ihan mukavasti. Jokainen tekee mukisematta hommansa, koska siistissä kodissa on huomattavasti kivempi viettää aikaa. Yleensä sunnuntaisin seurojen jälkeen vanhemmat sisarukset tulee perheineen käymään. Eipä arki haastavaa ole, jos osaa organisoida kaiken kulkemaan kätsysti. :)

[/quote]

Minä 34v seitsemän äiti. Vanhin on 14, nuorin on nyt 2. Viimeisimpään synnytykseen kaikki mennyt hyvin, olen jaksanut raskausajat ja voinut liikkua viimeiseen asti (alun pahoinvoinnin ja vösymyksen jälkeen)

Ekoista raskauksista ja synnytyksistä palauduin ihan tuosta vaan, heti synnäriltä tultua meni vanhat vaatteet päälle, olin oikein simpsakassa ja hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin Jaksoin ja touhusin paljon. OLinhan tuolloin parikymppinen.

Viimeisin synnytys oli vaikea ja sen jälkeen olin henkisesti ja fyysisesti riekaleina. Henkisesti edelleenkin vähän. Synnytys alkoi pelottamaan ja nyt on ehkäisy ollut käytössä. En vain uskalla enää synnyttää. Toisaalta haluaisin vielä vauvan, ehkä useammanin, mutta vielä en ole siihen valmis.

Olen mielestäni jaksanut muuten hyvin, koti on siisti ja teen ruoan itse ja leipää leivon. Lapset on tärkeitä ja heistä haluan pitää hyvää huolta. Alle kouluikäiset ei ulkoile keskenään. Tiedän tämä on yleistä vl-perheissä, ett aika pieninä lapset ulkoilee keskenään ja pieninä myös jätetään vanhempien yhteisten lomien ajaksi lapset hoitoon (jopa alle 2vuotiaita viikoksikin) mutta itse en noin toimisi, eikä toki kaikki noin tee. 

Arkisin herää'n 7ltä, lapset kouluun ja pienten kanssa paikat kuntoon, ulos/kauppaan/kerhoon. Kotona syödään lounasta. Päiväunet, jolloin itse netissä aika usein kahvikupin kanssa. Lapset tulee koulusta, päivästä riippuen kuljetan autolla tai saatellaan kävellen. Syödään välipalaa. Valmistellaan päivällistä. Illat menee kotona tai miten milloinkin. Isompia vien harrastukseen parina iltana viikossa.

Hyvin olen jaksanut, mutta tässä voisi olla viimeisimmän jälkeen vajaa vuosikas taapero + voisin olla raskaanakin. Sitten en tiedä miten voimat riittäis.. Ihmisiä vain ollaan..

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:48"]

Minä 34v seitsemän äiti. Vanhin on 14, nuorin on nyt 2. Viimeisimpään synnytykseen kaikki mennyt hyvin, olen jaksanut raskausajat ja voinut liikkua viimeiseen asti (alun pahoinvoinnin ja vösymyksen jälkeen)

Ekoista raskauksista ja synnytyksistä palauduin ihan tuosta vaan, heti synnäriltä tultua meni vanhat vaatteet päälle, olin oikein simpsakassa ja hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin Jaksoin ja touhusin paljon. OLinhan tuolloin parikymppinen.

Viimeisin synnytys oli vaikea ja sen jälkeen olin henkisesti ja fyysisesti riekaleina. Henkisesti edelleenkin vähän. Synnytys alkoi pelottamaan ja nyt on ehkäisy ollut käytössä. En vain uskalla enää synnyttää. Toisaalta haluaisin vielä vauvan, ehkä useammanin, mutta vielä en ole siihen valmis.

Olen mielestäni jaksanut muuten hyvin, koti on siisti ja teen ruoan itse ja leipää leivon. Lapset on tärkeitä ja heistä haluan pitää hyvää huolta. Alle kouluikäiset ei ulkoile keskenään. Tiedän tämä on yleistä vl-perheissä, ett aika pieninä lapset ulkoilee keskenään ja pieninä myös jätetään vanhempien yhteisten lomien ajaksi lapset hoitoon (jopa alle 2vuotiaita viikoksikin) mutta itse en noin toimisi, eikä toki kaikki noin tee. 

Arkisin herää'n 7ltä, lapset kouluun ja pienten kanssa paikat kuntoon, ulos/kauppaan/kerhoon. Kotona syödään lounasta. Päiväunet, jolloin itse netissä aika usein kahvikupin kanssa. Lapset tulee koulusta, päivästä riippuen kuljetan autolla tai saatellaan kävellen. Syödään välipalaa. Valmistellaan päivällistä. Illat menee kotona tai miten milloinkin. Isompia vien harrastukseen parina iltana viikossa.

Hyvin olen jaksanut, mutta tässä voisi olla viimeisimmän jälkeen vajaa vuosikas taapero + voisin olla raskaanakin. Sitten en tiedä miten voimat riittäis.. Ihmisiä vain ollaan..

[/quote]

Saanko kysyä että miksi haluat vielä vauvan tai ehkä useammankin? Eikö sulle riitä sun olemassaolevat lapset? Etkö sä haluais antaa niille olemassa oleville lapsillesi kaiken ajan ja rakkauden? Miksi pitäis vielä saaha lisää vaikka et ole edes täysin terve? Onko siinä joku "sitä parempi äiti olen mitä enemmän synnnytän"- juttu? Vai ajatteletko epäonnistuneesi edellisten kanssa ja "tän seuraavan kanssa olen täydellinen"? Vai ajatteletko että teillä on lapsille niin hyvät puitteet ja mahdollisuudet kasvaa että teidän pitäisi saada vielä lisää lapsia?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:48"]

Minä 34v seitsemän äiti. Vanhin on 14, nuorin on nyt 2. Viimeisimpään synnytykseen kaikki mennyt hyvin, olen jaksanut raskausajat ja voinut liikkua viimeiseen asti (alun pahoinvoinnin ja vösymyksen jälkeen)

Ekoista raskauksista ja synnytyksistä palauduin ihan tuosta vaan, heti synnäriltä tultua meni vanhat vaatteet päälle, olin oikein simpsakassa ja hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin Jaksoin ja touhusin paljon. OLinhan tuolloin parikymppinen.

Viimeisin synnytys oli vaikea ja sen jälkeen olin henkisesti ja fyysisesti riekaleina. Henkisesti edelleenkin vähän. Synnytys alkoi pelottamaan ja nyt on ehkäisy ollut käytössä. En vain uskalla enää synnyttää. Toisaalta haluaisin vielä vauvan, ehkä useammanin, mutta vielä en ole siihen valmis.

Olen mielestäni jaksanut muuten hyvin, koti on siisti ja teen ruoan itse ja leipää leivon. Lapset on tärkeitä ja heistä haluan pitää hyvää huolta. Alle kouluikäiset ei ulkoile keskenään. Tiedän tämä on yleistä vl-perheissä, ett aika pieninä lapset ulkoilee keskenään ja pieninä myös jätetään vanhempien yhteisten lomien ajaksi lapset hoitoon (jopa alle 2vuotiaita viikoksikin) mutta itse en noin toimisi, eikä toki kaikki noin tee. 

Arkisin herää'n 7ltä, lapset kouluun ja pienten kanssa paikat kuntoon, ulos/kauppaan/kerhoon. Kotona syödään lounasta. Päiväunet, jolloin itse netissä aika usein kahvikupin kanssa. Lapset tulee koulusta, päivästä riippuen kuljetan autolla tai saatellaan kävellen. Syödään välipalaa. Valmistellaan päivällistä. Illat menee kotona tai miten milloinkin. Isompia vien harrastukseen parina iltana viikossa.

Hyvin olen jaksanut, mutta tässä voisi olla viimeisimmän jälkeen vajaa vuosikas taapero + voisin olla raskaanakin. Sitten en tiedä miten voimat riittäis.. Ihmisiä vain ollaan..

[/quote]

Saanko kysyä että miksi haluat vielä vauvan tai ehkä useammankin? Eikö sulle riitä sun olemassaolevat lapset? Etkö sä haluais antaa niille olemassa oleville lapsillesi kaiken ajan ja rakkauden? Miksi pitäis vielä saaha lisää vaikka et ole edes täysin terve? Onko siinä joku "sitä parempi äiti olen mitä enemmän synnnytän"- juttu? Vai ajatteletko epäonnistuneesi edellisten kanssa ja "tän seuraavan kanssa olen täydellinen"? Vai ajatteletko että teillä on lapsille niin hyvät puitteet ja mahdollisuudet kasvaa että teidän pitäisi saada vielä lisää lapsia?

[/quote]

Lapsi on kuitenkin aina ihana ja arvokas, ihan sellaisenaan, omana itsenään. Haluaisin antaa vielä elämälle mahdollisuuden. 

En ole sairas, mutta synnytys oli vaikea ja siinä tuli komplikaatioita, joka iski synnytyspelon, jonka takia siis ehkäisy ollut käytössä. 

Ja vielä raskausvaivoihin; mulla heti ekasta raskaudesta ollut sellainen tympeä vaiva kuin suonikohjut alapäässä. Ensimmäinä raskauksina tuli siinä pari kuukautta ennen synnytystä ja sitten aina vaan aikaisemmin. Ovat kipeät ja tympeä, mutta lähtevät synnytyksen jlkeen pois, eikä kyllä vaikuttanut synnytykseen tai ponnistusvaiheeseen millään tavalla. t.edellinen

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:35"]Mua jäi tässä tarinassa säälittämään nuo kaksoset, ei riitä, että on se 5. vanhin tms. vaan on vaan toinen kaksosista (jos edes sitä kun tässäkin tarinassa esiintyivät kaksikkona) (ja yksi 14:stä). 

Mun miehen sisarella on 13 lasta ja minä oon vapaaehtoisesti lapseton... (miehelläni on kaksi lasta ekasta avioliitostaan). Arvostan mieheni siskoa suunnattomasti, hyvin on äidin homman hoitanut ja lapsensa on hyvin kasvatettuja ja mukavia ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:11"]

Heippa, olen 18-v lestadiolainen nuori. En kuulu kysymyksen kohderyhmään, mutta ajattelin kertoa vähän omaa kokemusta perheestämme, jossa 14 lasta. Olen neljänneksi vanhin, joten mulla on siis 10 pienempää sisarusta. (i'iltään 16,15, 13v kaksoset, 11,9,7,6,4,2) (isosisarukset 20, 22 ja 24). Äiti 44 ja isä 46. Vanhemmat ovat molemmat töissä, äiti jatkoi töitä kuopuksen ollessa 1-v. Siskoni 22-v hoitaa nuorimpia sisaruksia, ihan työkseen. (Kela ja kunta maksaa jotain korvauksia, +vanhemmat maksaa jotain päälle, en nyt osaa tarkemmin sanoa kun en ole perehtynyt asiaan). Meillä koulumatka on 3,5 km, joten taksilla kuljettiin/kulkevat edelleen. Se on helpottanut aamuja huomattavasti, kun äitin ei ole tarvinnut itse kuskata koululaisia. Päivät menee yleensä niin, että koulusta kun tullaan niin heti tehdään läksyt (itse olen vielä lukiossa), tietty jos menee kaverille niin sen jälkeen. Sit syödään välipala, ja tehdään omia juttuja, pienemmät yleensä leikkii, pelaa, on pihalla yms. Äiti tulee normisti 3 aikaan kotiin, isä 5 aikoihin. Syödään yhdessä, ja taas omia puuhasteluja, vanhemnat yleensä on pienempien kanssa, käyvät lenkillä jne. Ja taas iltapala, iltapuhteet, mä monesti luen pienemmille jonkun iltasadun, sen jälkeen he yleensä leikkii sängyissään, kunnes nukahtavat. Kotityöt jaetaan siten, että jokainen tekee tiettyä hommaa viikon ajan, ja sit "lista kiertää". Eli viikon ajan vaikka mä ripustan pyykit/jaan kaappeihin (+pesen ne, nuoremmat ei osaa joten he lähinnä jakavat pyykit kaappeihin :) ) Muita hommia on tiski (johon kuuluu myös roskien vienti), iltasiivous, imurointi, vessan siivous (eli puhtaat pyyhkeet+vessapaperia). Nuoremmat lapset auttavat siinä sivussa, heillä ei ole ns. "vastuuviikkoja". Ja vanhemmat on mukana tässä listassa. :D kuulostaa hassulta, mutta ehkä tajuatte näin paremmin: Viikon ajan Vanhemmat huolehtii tiskit Minä pyykit 16-v iltasiivouksen (talo siisti aina illalla) 15-v imuroi (3-4x viikossa) Kaksoset huolehtii vessat. Seuraavalla viikolla lista kiertää. Niin, ja vieraita käy n kaks kertaa viikossa. Sen lisäksi nuoremmat käy seurakunnan /rauhanyhdistyksen kerhoissa, joita molempia 1 kerta viikossa. :) Näin meillä sujuu arki, ihan mukavasti. Jokainen tekee mukisematta hommansa, koska siistissä kodissa on huomattavasti kivempi viettää aikaa. Yleensä sunnuntaisin seurojen jälkeen vanhemmat sisarukset tulee perheineen käymään. Eipä arki haastavaa ole, jos osaa organisoida kaiken kulkemaan kätsysti. :)

[/quote]
[/quote]

Kirjotin tähän että kaksoset, se oli helpompaa kun laittaa että 13-v ja 13-v. :D (muuten, ovat tyttö ja poika-kaksoset). Ja heidät, kuten muutkin perheessämme, huomioidaan yksilöinä, ovat erilaisia luonteiltaan jne.
Säälittääkö sinua kaikki kaksoset, kun (lähes) kaikista käytetään yhteisnimitystä kaksoset? :)
T. 18-v lesta

Ei ole homma eikä mikään kun päivisin hoitaja hoitaa... ei suurta laumaa kakaroita jaksa ees omat vanhemmat...lomat tuottaa tuskaa kun pitäis kestää 24/7...

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:48"]

Minä 34v seitsemän äiti. Vanhin on 14, nuorin on nyt 2. Viimeisimpään synnytykseen kaikki mennyt hyvin, olen jaksanut raskausajat ja voinut liikkua viimeiseen asti (alun pahoinvoinnin ja vösymyksen jälkeen)

Ekoista raskauksista ja synnytyksistä palauduin ihan tuosta vaan, heti synnäriltä tultua meni vanhat vaatteet päälle, olin oikein simpsakassa ja hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin Jaksoin ja touhusin paljon. OLinhan tuolloin parikymppinen.

Viimeisin synnytys oli vaikea ja sen jälkeen olin henkisesti ja fyysisesti riekaleina. Henkisesti edelleenkin vähän. Synnytys alkoi pelottamaan ja nyt on ehkäisy ollut käytössä. En vain uskalla enää synnyttää. Toisaalta haluaisin vielä vauvan, ehkä useammanin, mutta vielä en ole siihen valmis.

Olen mielestäni jaksanut muuten hyvin, koti on siisti ja teen ruoan itse ja leipää leivon. Lapset on tärkeitä ja heistä haluan pitää hyvää huolta. Alle kouluikäiset ei ulkoile keskenään. Tiedän tämä on yleistä vl-perheissä, ett aika pieninä lapset ulkoilee keskenään ja pieninä myös jätetään vanhempien yhteisten lomien ajaksi lapset hoitoon (jopa alle 2vuotiaita viikoksikin) mutta itse en noin toimisi, eikä toki kaikki noin tee. 

Arkisin herää'n 7ltä, lapset kouluun ja pienten kanssa paikat kuntoon, ulos/kauppaan/kerhoon. Kotona syödään lounasta. Päiväunet, jolloin itse netissä aika usein kahvikupin kanssa. Lapset tulee koulusta, päivästä riippuen kuljetan autolla tai saatellaan kävellen. Syödään välipalaa. Valmistellaan päivällistä. Illat menee kotona tai miten milloinkin. Isompia vien harrastukseen parina iltana viikossa.

Hyvin olen jaksanut, mutta tässä voisi olla viimeisimmän jälkeen vajaa vuosikas taapero + voisin olla raskaanakin. Sitten en tiedä miten voimat riittäis.. Ihmisiä vain ollaan..

[/quote]

Saanko kysyä että miksi haluat vielä vauvan tai ehkä useammankin? Eikö sulle riitä sun olemassaolevat lapset? Etkö sä haluais antaa niille olemassa oleville lapsillesi kaiken ajan ja rakkauden? Miksi pitäis vielä saaha lisää vaikka et ole edes täysin terve? Onko siinä joku "sitä parempi äiti olen mitä enemmän synnnytän"- juttu? Vai ajatteletko epäonnistuneesi edellisten kanssa ja "tän seuraavan kanssa olen täydellinen"? Vai ajatteletko että teillä on lapsille niin hyvät puitteet ja mahdollisuudet kasvaa että teidän pitäisi saada vielä lisää lapsia?

[/quote]

Lapsi on kuitenkin aina ihana ja arvokas, ihan sellaisenaan, omana itsenään. Haluaisin antaa vielä elämälle mahdollisuuden. 

En ole sairas, mutta synnytys oli vaikea ja siinä tuli komplikaatioita, joka iski synnytyspelon, jonka takia siis ehkäisy ollut käytössä. 

Ja vielä raskausvaivoihin; mulla heti ekasta raskaudesta ollut sellainen tympeä vaiva kuin suonikohjut alapäässä. Ensimmäinä raskauksina tuli siinä pari kuukautta ennen synnytystä ja sitten aina vaan aikaisemmin. Ovat kipeät ja tympeä, mutta lähtevät synnytyksen jlkeen pois, eikä kyllä vaikuttanut synnytykseen tai ponnistusvaiheeseen millään tavalla. t.edellinen

[/quote]

Tottakai on ja siksihän jokainen lapsi ansaitsisi saada parhaan mahdollisen hoivan, huolenpidon ja rakkauden. Ei lapsi ansaitse synnytyspelkoista, henkisesti ja fyysisesti huonossa kunnossa olevaa äitiä jolla on seitsemän muuta lasta huolehdittavanaan. Käsi sydämellä, kummalla mielestäsi riittää enemmän aikaa tarjottavaksi lapselleen, yhden lapsen äidillä vai yhdeksän lapsen äidillä? Olettaen että molemmat ovat kotiäitejä.

Tätä mä en ymmärrä lestadiolaisuudessa että kuitenki sanotaan että lapset on niin arvokkaita, ainutlaatuisia ja tärkeitä niin sitten yksittäisen lapsen hyvinvointia ei laiteta etusijalle vaan etusijalle laitetaan se lasten lukumäärä. Eikö se arvokas pieni ihminen ansaitse kaiken mahdollisen? Eikö se pieni ihminen ole tärkeämpi kuin se että otetaan vastaan niitä lapsia jatkuvasti? Eikö Jumala voisi edes joidenkin,edes muutamien uupuneiden ja loppuun palaneiden perheiden kohdalla rajoittaa sitä lapsilukua?

Aika yllättävää, että täällä on näin monta ehkäisevää Vl-äitiä. Itse olen ajatellut, että pitäis olla todella vakavasti sairas, että siihen turvautuisi (siis tyyliin hengenvaara/ vakava uupumus). Jos ei tiedä onko ehkäisyn tarve 2 kk vai 2v - ei ihan näin vakavalta kuulosta. Jokainen toki tekee omat valintansa ja kantaa niistä vastuun. Tuleeko teille ehkäisevät koskaan sellainen olo, että huijaatte itseänne? Kuulutte liikkeeseen, joka opettaa ehkäisyn olevan synti ( paitsi elämää suojelevassa tarkoituksessa eli vakavan sairauden tai kuoleman vaaran uhatessa) mutta ette ilmeisesti allekirjoita keskeistä uskovaisten eettistä normia?!? varmasti on oikeita, hyviäkin syitä ehkäistä, mutta mutta.... Ehkä olen itse niin naiivi, että ajattelen yksinkertaisen uskon voivan paljon ja olevan ihmiselle itselleenkin helpompaa.