Miksi tulet kertomaan minulle että puolisoni pettää
Onko tullut mieleen että tiedän kyllä siitä, mutta yritän olla ajattelematta asiaa, ja toivon ettei siitä kerrottaisi kun tulee niin paha mieli?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Jonnako se siellä?
Mistä arvasit?
Kun olisikin joku mukava ihminen tullut kertomaan, mutta ehei. Taisin viimeisenä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Kun olisikin joku mukava ihminen tullut kertomaan, mutta ehei. Taisin viimeisenä tietää.
Jos minä olisin ollut ystäväsi tai vaikka sen toisen naisen/miehen ystävä, olisit saanut tietää.
käyttäjä-8336 kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:00"]
Onko tullut mieleen erota moisesta kuvotuksesta?
Mitä sinulle kuuluu toisten asiat
Ilmeisesti kuuluu, koska miten muuten tietäisi toisen pettämisestä?
Minusta on tärkeä aina kertoa jonkun pettämisestä. Jos joku haluaa työntää päänsä hiekkaan, niin on oma häpeänsä. Oman kokemukseni mukaan valtaosa haluaa tietää. Myös minä. Harva haluaa selän takana naureskelua.
Ala sinäkin ap/ap:n tilanteessa oleva ottamaan vastuu ihan omasta elämästäsi ja kohtaa valintasi seuraukset. Joko kestät sen, että sinulle kerrotaan, tai eroat mokomasta k-päästä. Älä sysää vastuuta miehesi teoista ja omista päätöksistäsi muille.
Tämä on jonkun kakkosen keksimä aloitus. Oikeasti kaikkein nöyryyttävintä petetylle on se, että hän saa viimeisenä tietää asiasta. Tunnekuohussa ei aina jaksa kovin kiitella asian paljastajaa ja tietysti pers.häiriöiset suuttuvat kertomisesta, mutta normaali-ihminen ymmärtää kyllä olla kiitollinen asian kertojalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on klassinen projektio, että se viha, jonka pettäjä olisi ansainnut, kohdistetaankin henkilöön, joka tulee ilmoittamaan pettämisestä (ja joka voi olla se kolmas osapuoli, jonka kanssa mies on pettänyt).
Onkohan näillä ihmisillä ollut sellainen lapsuudenkoti, jossa ei ole ollut lupa perheen kesken ilmaista mitään negatiivisia tunteita? Vai mistä tuo kyvyttömyys kohdistaa viha siihen, joka on tehnyt väärin ja loukannut, johtuu?
Jos naiselle on oikeasti ihan sama, käykö mies vieraissa, niin ei hyväätarkoittavat ilmoittajat häntä saa loukkaantumaan tai vihaiseksi. Asiahan on sillä kuitattu, kun toteaa heille, että kiitos ilmoituksesta, mutta olen jo tietoinen asiasta eikä se haittaa. Suuttumus tai suoranainen viha kuitenkin paljastaa, ettei asian kanssa olla sujut.On varmaan ollut, niin tuleeko hyvä mieli härkkiä sitten tällaisen ihmisen mieltä?
Jos ette osaa auttaa siinä vihan kohdistamisessa oikeaan tahoon, niin paljasteluistanne ei ole oikeasti tällaiselle ihmiselle yhtään mitään hyötyä. Menettää vain viimeisetkin ystävänsä. Tarkoitan esimerkiksi tätä erästä sankaritarta ketjussa, jolle tämä petetty henkilö ei enää puhunut. Onko nyt hyvä mieli, sankaritar? Teit pelkkää pahaa sille, jolle kerroit, koska et osannut tukea häntä suuntaamaan vihaansa oikein. Jos se tukeminen ei ole sinun tehtäväsi, niin miksi pettämisestä kertominen oli?
Välien loppuminen tuossa tapauksessa ei johdu kertomisesta, vaan joko a) siitä ettei kertonut jo aiemmin tai b) siitä että petetty tuntee nöyryytystä kaikkien kanssa jotka tietävät.
Kertominenkaan ei valitettavasti poista sitä nöyryytystä että on joutunut petetyksi. Pahempaa on vain se, että ei tiedä ja kaikki nauravat/säälivät selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on klassinen projektio, että se viha, jonka pettäjä olisi ansainnut, kohdistetaankin henkilöön, joka tulee ilmoittamaan pettämisestä (ja joka voi olla se kolmas osapuoli, jonka kanssa mies on pettänyt).
Onkohan näillä ihmisillä ollut sellainen lapsuudenkoti, jossa ei ole ollut lupa perheen kesken ilmaista mitään negatiivisia tunteita? Vai mistä tuo kyvyttömyys kohdistaa viha siihen, joka on tehnyt väärin ja loukannut, johtuu?
Jos naiselle on oikeasti ihan sama, käykö mies vieraissa, niin ei hyväätarkoittavat ilmoittajat häntä saa loukkaantumaan tai vihaiseksi. Asiahan on sillä kuitattu, kun toteaa heille, että kiitos ilmoituksesta, mutta olen jo tietoinen asiasta eikä se haittaa. Suuttumus tai suoranainen viha kuitenkin paljastaa, ettei asian kanssa olla sujut.On varmaan ollut, niin tuleeko hyvä mieli härkkiä sitten tällaisen ihmisen mieltä?
Jos ette osaa auttaa siinä vihan kohdistamisessa oikeaan tahoon, niin paljasteluistanne ei ole oikeasti tällaiselle ihmiselle yhtään mitään hyötyä. Menettää vain viimeisetkin ystävänsä. Tarkoitan esimerkiksi tätä erästä sankaritarta ketjussa, jolle tämä petetty henkilö ei enää puhunut. Onko nyt hyvä mieli, sankaritar? Teit pelkkää pahaa sille, jolle kerroit, koska et osannut tukea häntä suuntaamaan vihaansa oikein. Jos se tukeminen ei ole sinun tehtäväsi, niin miksi pettämisestä kertominen oli?Välien loppuminen tuossa tapauksessa ei johdu kertomisesta, vaan joko a) siitä ettei kertonut jo aiemmin tai b) siitä että petetty tuntee nöyryytystä kaikkien kanssa jotka tietävät.
Kertominenkaan ei valitettavasti poista sitä nöyryytystä että on joutunut petetyksi. Pahempaa on vain se, että ei tiedä ja kaikki nauravat/säälivät selän takana.
Mistä sä tiedät että kaikki nauravat/säälivät selän takana? Mulla on aikoinaan ollut yhden illan juttuja ja yksi suhdekin varattujen miesten kanssa. Koskaan en ole kertonut kellekään mitään joten miksi kukaan säälisi selän takana jos ei tiedä? Teillä on joku ihmeellinen harha että se toinen nainen/mies kulkee pitkin kyliä huutelemassa kuinka pani Pekka/Pirkkoa.
Mitä hyötyä pettämisestä kertomisesta on parille ja mikä siihen on motiivi? Saada toiselle paha mieli aikaan, haluta itselleen pariskunnan toinen osapuoli vai leikkiä sankaria joka moraalisessa ylemmyydessään ratsastaa paikalle pätemään?
Miten voitte olla noin julmia ap:lle?
Joillekin on psykologinen defenssi pyrkiä ummistamaan silmänsä ikävältä asialta.
Eikä ne juorukellot sitä naisen parhaaksi kerro. Jos kertoja on joku jonka kanssa mies on pettänyt, kertoja yrittää vain aiheuttaa harmia miehelle. Jos se on randomi, kyse on pääsääntöisesti mässäilynhalusta: halutaan nähdä toisilla menevän huonosti, että saadaan omaan surkeaan elämään jotain sisältöä.
Mun eksäni petti mua ja sanoidin niin, että suurin osa naisista tietää. Eksäni käytös muuttui, asiat olivat pieniä, mutta kun ne laski yhteen, oli ihan selvä juttu. Siinä kohtaa en ehdottomasti olisi halunnut ketään kertomaan asiasta minulle. Epäilyssä meni aikansa, sitten asian käsittelyssä hänen kanssaan. Kun perheessä oli pieni lapsikin, mietittiin myös olisiko ollut edellytyksiä jatkaa. Erohan siitä lopulta tuli.
Miksikö en halunnut kenenkään mulle kertovan. Mitä olisin siitä hyötynyt? Ei minua kiinnostanut kenen kanssa ja missä, ei myöskään ainutkaan todiste. Ei edes eroon tarvita mitään todisteita mistään. Mua olidi loukannut se,,että joku kokee asiakseen puuttua meidän suhteeseen. Ja niin muuten, lopulta arvasin jopa sen henkilönkin.
Vierailija kirjoitti:
Koska todennäköisesti kertoja toivoo, että teille tulisi ero ja hän saisi miehen "itselleen". Sano vaan, että kiitos tiedosta, tiedän jo ja hymyile. Mikään ei ärsytä toista naista niin paljon.
Miten surullinen elämä pitää olla jos kuvittelee että monikin himoitsee pettäjäpaskiaista itselleen! Jotkut varmaan toki, heidän elämänsä onkin sitten yhtä mahtavaa kuin näiden joiden mielestä "rengastaminen" on joku urotyö ja naisen tehtävä on "pitää" mies hinnalla millä hyvänsä.
Minulle saa, ei, minulle pitää tulla kertomaan, jos mieheni pettää.
Siksi että en halua olla pettävän miehen kanssa.
Joku täälläkin ihmetteli että miksi kertoa ja aiheuttaa pahaa mieltä.
Mutta kun kyllä se näkyy useimmiten jo siinä suhteessa jotenkin.
Erään tuttavani mies vetäytyi ja oli etäinen ja syytti työkiireitä ja väsymystä, mikä olisi voinut olla tottakin.
Ei sellaisen takia erota ainakaan kovin kiireesti.
Toisen mies oli ärtyisä , siis muuttui sellaiseksi, no ei sellaisenkaan takia pitkästä liitosta erota tuosta vaan.
Molemmissa tapauksissa tieto tuli todellakin sivusta.
Eli jotakin on pielessä, sen usein näkee , mutta ei ne merkit aina ole niin selviä.
Pettäminen on perheen sisäinen asia. Kipeän asian nostaminen esille ei todellakaan ole kaikkien toive. Itse en haluaisi, että minulle tullaan asiasta puhumaan, tiesin siitä jo tai en. Jos jotakuta niin hirveästi himottaa puhua mieheni pettämisestä, puhukoon siitä mieheni kanssa. Jos tavoite on saada mieheni lopettamaan pettäminen, hedelmällisempää olisi puhua siitä hänelle eikä minulle. Muussa tapauksessa tavoite lienee vain olla ylimielinen ja pilkkaava minun tunteitani ja perhettäni kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on perheen sisäinen asia. Kipeän asian nostaminen esille ei todellakaan ole kaikkien toive. Itse en haluaisi, että minulle tullaan asiasta puhumaan, tiesin siitä jo tai en. Jos jotakuta niin hirveästi himottaa puhua mieheni pettämisestä, puhukoon siitä mieheni kanssa. Jos tavoite on saada mieheni lopettamaan pettäminen, hedelmällisempää olisi puhua siitä hänelle eikä minulle. Muussa tapauksessa tavoite lienee vain olla ylimielinen ja pilkkaava minun tunteitani ja perhettäni kohtaan.
Kyllä! :)
Vierailija kirjoitti:
Mun eksäni petti mua ja sanoidin niin, että suurin osa naisista tietää. Eksäni käytös muuttui, asiat olivat pieniä, mutta kun ne laski yhteen, oli ihan selvä juttu. Siinä kohtaa en ehdottomasti olisi halunnut ketään kertomaan asiasta minulle. Epäilyssä meni aikansa, sitten asian käsittelyssä hänen kanssaan. Kun perheessä oli pieni lapsikin, mietittiin myös olisiko ollut edellytyksiä jatkaa. Erohan siitä lopulta tuli.
Miksikö en halunnut kenenkään mulle kertovan. Mitä olisin siitä hyötynyt? Ei minua kiinnostanut kenen kanssa ja missä, ei myöskään ainutkaan todiste. Ei edes eroon tarvita mitään todisteita mistään. Mua olidi loukannut se,,että joku kokee asiakseen puuttua meidän suhteeseen. Ja niin muuten, lopulta arvasin jopa sen henkilönkin.
Varmasti joskus on noinkin
Vierailija kirjoitti:
Onko tullut mieleen että tiedän kyllä siitä, mutta yritän olla ajattelematta asiaa, ja toivon ettei siitä kerrottaisi kun tulee niin paha mieli?
No eipä ole tullut, nyt kun kysyt!!
Tämä asia on niin, että teit niin tai näin, aina on väärin päin.
Se, jolle ei kerrottu, mutta kaikki muut tiesivät, ihmetteli miksei hänelle kerrottu.
Toinen, jolle ei kerrottu ja selvitti asian itse, ihmetteli miten kukaan muu ei huomannut tai ei kertonut.
Se, jolle kerrottiin, valitti, että hänelle kerrottiin (koska ei olisi halunnut tietää).
Huoh.
On varmaan ollut, niin tuleeko hyvä mieli härkkiä sitten tällaisen ihmisen mieltä?
Jos ette osaa auttaa siinä vihan kohdistamisessa oikeaan tahoon, niin paljasteluistanne ei ole oikeasti tällaiselle ihmiselle yhtään mitään hyötyä. Menettää vain viimeisetkin ystävänsä. Tarkoitan esimerkiksi tätä erästä sankaritarta ketjussa, jolle tämä petetty henkilö ei enää puhunut. Onko nyt hyvä mieli, sankaritar? Teit pelkkää pahaa sille, jolle kerroit, koska et osannut tukea häntä suuntaamaan vihaansa oikein. Jos se tukeminen ei ole sinun tehtäväsi, niin miksi pettämisestä kertominen oli?