Lue keskustelun säännöt.
Teini "tehtaillu" itsestään lastensuojeluilmoituksen....
20.01.2015 |
Eli meillä useampi lapsi. Sekä minun ed suhteesta että tästä. Kaikki nämä vuodet yksi lapsista vihannut uutta puolisoani. Nyt sitten tilanne käristynyt niin, että hän on tehnyt itsestään lastensuojeluilmoituksen. Uusi mieheni käyttäytyy kuulema häntä kohtaan väkivaltaisesti. Tämä EI pidä pätkääkään paikkaansa ja hänen vanhemmat sisaruksensa ovat aivan ymmällään. Myös nämä samassa taloudessa asuvat. Pienet "½-sisarukset" itkevät kun heidän isäänsä haukutaan (tätä tyttö). Tästä on tullut jo sellainen soppa, että meidän parisuhdekin on vaarassa. Mies toki mieli maassa kun häntä syytetään.
Tänne tulossa siis lastensuojelu. Kiva. Teini itse on nyt kauhuissaan koska hän kuulema luuli, että kun hän ilmoituksen tekee niin näin päästään samointein tästä miehestäni eroon. Hommasta tulikin "paljon" hankalampi kuin teini oli ajatellut.
Onneksi välit tytön isään on erittäin hyvät ja saan häneltä tukea. Mutta miten ihmeessä tästä voi selvitä ? Teen itse työtä lasten parissa ja hieno homma jos tämä vaikuttaa työhöni. Tekisi mieli pakata kassi ja jättää tämä kaikki tähän. Omat voimavarat tuon teinin kanssa on koetuksella. Tiedän, että hän on koko ikänsä (13v) ollut tod hyvä valehtelemaan, keksimään juttuja... Täällä kotona hän kulkee kännykkä kädessä ja nauhoittaa sanan sieltä ja toisen täältä. Käyttää niitä kuulema miestäni vastaan. Selän takana naureskelee ja haukkuu siskonsa poikaystävää. Kiusaa ½-sisaruksiaan.
Avoimesti kertoi, että aikoo mennä tekemään ilmoituksen. Teki sen tosiaankin. Nauru onkin nyt muuttunut totiseksi menoksi. Enää ei edes teiniä naurata. Niin ja olihan hän satuillut miten joutuu tekemään kotitöitä.. juu, joka toinen kk saattaa tuurilla vaihtaa lakanansa. EI tee sitten yhtään mitään. Huutaa ja nauraa meille. Nyt syytän itseäni, että en ole osannut kasvattaa ja olisi pitänyt olla tiukempi.
Itse olen melko lepsu, myönnän ja mieheni taas tiukempi. Tyttö tietty yrittää saada tästä rajojen asettajan pois. Mitä ihmettä teen ? En enää saa edes nukuttua :( Anteeksi sekava teksti, mutta tosiaan valvominen ja tämä tilanne on saanut tämän aikaan.
Kommentit (385)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 15:24"]
Oletteko lestadiolaisia? Niissä porukoissahan äidit eivät näe, mitä isät tekevät.
[/quote]
Ei olla. Ja erinäisistä syistä satun tietämään ettei mitään väkivaltaa ole tapahtunut. Onneksi tätä aletaan selvittämään. Olen niin lopen väsynyt tilanteeseemme. Tyttö ei siis tule toimeen muiden kuin minun kanssa. Hän ei ole väleiss siarustensa eikä heidän kumppaneiden kanssa. Ei yhtään kenenkään muun kanssa kuin minun ja tietty isänsä.
ap
[/quote]
Eikö sillä siis oo yhtään kaveria? Jos ei kenenkään muun kanssa tuu toimeen
[/quote]
No voi yhen kerran taas ! Kenenkään muun perheenjäsenen kanssa. Just oli 3 tyttöä yökylässä, yhtenä päivänä yhtä aikaa yli 10 vierasta. Kyllä on ja monta.
ap
[/quote]
Yhä heittää iso ratas ! Kuinka monta kertaa olet ittesi puhunut pussiin! Hanki ittellesi psykiatrista apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 23:34"] [quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 20:42"]
Tää otsikko: "Teini "tehtaillu" itsestään lastensuojeluilmoituksen"
Kuvastaa ihan täysin ap:n asenteen lasta kohtaan
[/quote] Ennen kuin menen nukkumaan niin tahdon sanoa vielä tämän : tuo tehtaillu -sana. Tiedätkö mitä se tässä yhteydessä tarkoittaa ? Se ei ole samaa kuin, että tyttö olisi sen tehnyt. Ei, ei ole. Vaan katsos. Hän meni puhumaan koulut.hoitajalle ja tämä teki ilmoituksen. Ei tyttö itse. Ja tyttö ei tiennyt mihin kaikki johtaa. Hän kuvitteli, että voi tehdä 3 ilmoitusta ennen kuin mihinkään puututaan. Tämä on jo nyt vahvistanut perhettämme ja toivon, että saamamme lisäapu ja -tuki vahvistaa tätä kaikkea ennestään. Puhuimme tilanteesta jo tänään paljon ja se oli koskettava hetki. Lisää seurannee koko perheen makkaranpaistoretkellä laavulle lähipäivinä. Siellä varmaan asia avautuu meille kaikille lisää. Lapset on minulle kaikki kaikessa. Joku (se provossaattori?) oli tuolla eri mieltä. Se ei vaikuta mihinkään. Olen ollut äiti yli 20v ja siinä ajassa on tullut nähtyä paljon. En sano, että elämä on ollut 100% onnea vaan siihen mahtuu paljon myös ylämäkiä. Lapsemme ovat fiksuja ja omaavat hyvät keskustelutaidot. He ovat omia persooniaan ja sellaisina heitä on kohdeltava. Nyt aion keskittyä tähän tilanteeseemme, mutta haluan vielä sanoa yhden asian : jokainen elämä on arvokas. Jokainen ihminen on arvokas. Kukaan ei omista lasta eikä voi elää lapsen elämää hänen puolestaan. Elämään kuuluu iloja, kuin myös suruja. Tämä asia myös pitää käydä läpi ja siinä painottuu ensisijassa lapsen etu ! Heitän vielä viimeisen kiven : onko teillä kellään ongelmatonta elämää ? Eikö ikinä seinä nouse vastaan ? Ettekö koskaan tarvitse kanssaihmisten tukea tai apua ? ap [/quote]
Tehtaillu - sanaa käytetään tässä yhteydessä, kun joku tekee niitä paljon, ehkä syyttäkin.
En usko, että tuolla olisi ollut yhtä kyseenalaistajaa. Aika monella on vahva epäily ja iso myötätunto lastasi kohtaan. Toivon, että teille tulee helpommat ajat ja etenkin että tuo tyttö saa apua, ei jää oppositioon.
Miksi te automaattisesti uskotte että AP puhuu totta, ja että se mitä AP väittää tapahtuneen juuri tietyllä tavalla, on tapahtunut juuri niin? Minä haluaisin kuulla myös teinin version (olen lukenut vasta kolme sivua, joten en tiedä onko teinikin tullut tänne kertomaan oman kantansa).
Työni puolesta olen nimittäin tavannut aivan liian monta lasta, jotka ovat alkaneet oireilemaan uusioperheessä, ja jopa se oma vanhempi on syyttänyt lasta siitä. Kunnes lopulta on käynyt ilmi, että kyllä sillä lapsella on ollut syynsä vihata isä/äitipuoltaan, koska tämä on pahoinpidellyt tai käyttänyt hyväksi, eikä oma vanhempi edes ole uskonut.
Pahimpia saastoja on ne, jotka ei edes todisteidenkaan esittämisen jälkeen usko lastaan, vaan pitää uuden puolisonsa puolta munan/vitunhimossaan. Onneksi on niitäkin, jotka kysyvät kahdenkesken lapselta, miksi käytös muuttui, ja kun kuulevat puolisonsa puuhista, potkivat sen uuden pihalle, puolustaen lastaan, niin kuin kuuluukin.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:00"]
Kas täällä yksi joka katuu vieläkin ettei marssinut sinne sosiaalitoimistoon äidin uuden poikaystävän ja sen kautta muuttuneen elämäntilanteen takia! Meidän tilanne kotona oli äidin mukaan - no, lukekaa tämä aloittajan teksti - kaikki hyvin, mikään ei ollut vinossa, kaikki olivat onnellisia mutta kun teini oli niin saatanan vaikea, mielisairas kakara mikä haluaa omia äidin itselleen ja hallita omien mielihalujensa mukaan huusholliaan. Naureskelin ihan samaan tapaan isäpuoleni puolesta ilmoittamisesta kun halusin hänestä eroon, mutta se johtui siitä että yritin olla näyttämättä heikkouttani eli itkemistä. Silloin kun itkin, niin äitini alkoi pokkana joko matkia mua tai rienata lisää "tässä ei nyt itku auta, voi kun isin prinsessa parkuu kun ei saa tahtoaan läpi", joten miten se vaikutti? Muutuin julmaksi ja lukittauduin henkisesti. Musta tuli ihan sadistinen, ja mitä vähemmän meidän äiti uskoi mua ja puolesti (meni sitten syteen tai saveen sen äijän kanssa) miestään, musta tuli vielä hankalampi.
Tilanteemme tämän mielisairaan teinin näkökulmasta meni aivan toisella tavalla. Meidän niin ongelmaton perheemme ei vain toiminut. Ensinnäkin mies oli älyttömästi äitiäni nuorempi, kouluttamaton ja töissä käymätön tossu joka istui kaiket ajat kotona odottamassa milloin äitini tulee töistä. Häpesin miestä, koska koulussa kaverit nauroivat sille tyypille ja muutenkin miehen mallia siitä tyypistä ei saanut. Ottamatta sen enempää kantaa tyypin persoonaan, niin sen touhut olivat ihan maksimaallisen typeriä. Se ei hakenut vahingossakaan töitä, koska hän haluaa suoraan johtajan paikalle tai keksiä mitä hän hlauaa elämällään tehdä ja kas, kului kahdeksna vuotta kun tyyppi alkoholisoitui keittiössämme kaikessa rauhassa pari kertaa pätkätöitä tehdessä.
Esimerkkinä yksi päivä: Nousen aamulla ja menen kouluun. Poimin kamani sotkuisesta keittiöstä, ja huomaan, että kirjani päällä on voileipärasvaa. Tyyppi on tehnyt taas leipänsä kirjojeni päällä, koska läksyt ovat jääneet jostain syystä kesken enkä ole lapsen mielenkiinnolla jaksanut hoitaa kirjojani suoraan reppuun. Harmistuneena sotkuisista kamoista etsin äkkiä kynäkotelon, jota ei yllättäen löydy msitään. Tyypin veljen oksennukset ovat keittiön lavuaarissa, joten en ilkeä tehdä edes aamuteetä. Sulkiessani oven selkäni takaa tyyppi jää veljineen makaamaan, kun kaikki muut äidistä lähtien ovat lähteneet jo kotoa ajat sitten.
Palaan kotiin. Tyypin veli on siivonnut jälkensä ja häipynyt sillä välin, mutta mitään muuta ei ole tehty. Jätän repun eteiseen, käyn vessassa ja huomaan että sillä aikaa reppuni päälle on kustu koska tyypin kissa ei ole oppinut sisäsiistiksi. Äiti valittaa kissasta jatkuvasti, mutta kissa saa jäädä koska se on tyypille niin rakas, ei väliä vaikka se oksentelee, paskantaa matoille ja kuseksii ympäriinsä. Suutun, ja tyyppi nalkuttaa jostain että kissaa ei saa laittaa pois.
Teen teetä, ja teen omia asioitani. tyyppi kävelee perässäni ja hokee siivouksen tarpeellisuudesta. Olen yhdeksän vuotias, ja perheeni vanhin lapsi, joten olen oikea osoite motkotukselle. En edes kuuntele tyypin selityksiä, mutta lopulta vaihtaessani huoneesta toiseen ja yrittäessäni piiloutua omaan huoneeseeni, tyyppi ei anna laittaa ovea kiinni vaan seisoo oviaukossa ja marisee siivouksen tarpeellisuudesta. Suutun, ja lyön tyyppiä niin monta kertaa kuin kädestä lähtee vaikka iskuni eivät ole kovat ja huudan että painuu helvettiin.
Äiti palaa kotiin. Äiti on vihainen ja kiukkunen ja väsynyt, kaupassa tarvii käydä. Äiti kuulee tuoreimmat tapahtumat, jotka tyyppi kertoo. Kakara hakkasi taas, kakara oli ärsyttävä. Yritän vinkua takaisin, kun äiti haukkuu minua pystyyn kuultuaan että olin järjestänyt kohtauksen taas kerran mutta minua ei yllättäen kuunnella.
Tyyppi seurasi kuin kokkeri äitiäni joka paikkaan. Kaikki piti tehdä yhdessä. Kerrankin huomasin että äiti oli karannut johonkin, niin tyyppi tajusi sen ja juoksi äkkiä pyörävarastolle ja lähti pyörällä äitini perään. Joskus hän livahti äitiäni vastaan töihin siten ettemme tulisi mukaan ja hän sanoi tekevänsä niin siksi, että halusi olla äidin kanssa kahdestaan. Tämä olisi ok, mutta kaikki aikuiset ihmiset tietävät, että toiminnan mennessä patologiseksi se ei ole enää normaalia.
Ruoka pöydässä otin kerran lautasen ja istuuduin äidin viereen. Tyyppi alkoi vinkua erittäin typerällä äänellä, miten se on hänen paikkansa ja hänen on päästävä siihen. En noussut, vaan jatkoin syömistä, ja hän ei saanut sitä persettään alas sitten millään. Lopulta äitini haukahti väliin, että päästä tyyppi istumaan (vaikka pöydän ympärillä oli tilaa.) Tyypistä pääsi helpommalla, kun sen tahdon mukaan mentiin.
Kova tahto olikin. Jos tyyppi päätti jotain, niin se piti. Yleensä ne päättämisen aiheet vain olivat äärimmäisen typeriä - hän päätti, että meidän lasten tietokoneeseen tulee salasana niin silloin siihen tuli salasana emmekä saaneet sitä ennen kuin olimme suorittaneet jonkinlaisen tehtävän, kuten siivonneet huoneemme. Äitini ei puuttunut näihin riitoihin koskaan vaan seurasi vierestä nyrpeänä. Huoneen siivous olisi ollut mukavampaa, jos tavaraa olisi ollut vähemmän ja olisimme saaneet äidin ohjausta - "tämä menee roskiin, tämä menee laatikkoon" tai hän olisi edes hankkinut tavaroille säilytystilaa.
Tyyppi kyllästyi jossain vaiheessa kun keittiön pöydän ääreen kerääntyi paljon tavaraa. Hän ratkaisi asian siten, että hän otti kaikki tavarat yhteen nippuun ja heittää ne meidän huoneemme lattialle. Tästä syystä emme siskoni kanssa siivonneet huonettamme, ja seurasimme, miten monen kuukauden aikana lattia täyttyi papereista pikku hiljaa hiljaksiin. Tyyppi alkoi pian ihmetellä missä ovat laskut, hänen sossun paperinsa, pari lehteä ja muuta - ja lopulta kun meidät kyykytettiin siivoamaan staffit lattialta, ne kaikki löytyivät sieltä.
Olin muuten todella kiukkuinen noihin aikoihin. En koskaan saanut kahdenkeskistä aikaa äidille, koska mies oli koko ajan välissä. Hän oli joka paikassa. Jopa ensimmäisiä rintaliivejä ostaessa hän änki mukaan ja olin koko ajan varautunut että hän aloittaa jonkinlaisen rienaamisen ääneen. Sitä ei tapahtunut. Ilmoitin suoraan että vihaan tyyppiä ja haluan hänet pois juomasta kotoamme, mutta äiti ilmoitti että ainoa joka meiltä lähtee, on mielisairas kakara joka vain vihaa kaikkia.
Miksi en vain marssinut sosiaalitoimistoon niin kuin silloin ajattelin? Minuahan ei siis pahoinpidelty ainakaan säännöllisesti, mutta kukaan ei huolehtinut vaatteistani, tehnyt säännöllisesti taloustöitä tai säännöllisesti ruokaa. Elämänhallinta aivan hukassa ja todella kaaoksellinen tilanne isäpuolen ja lasten välillä.
Toistakaa muuten mainittu ensimmäinen tilanne seuraavan kahdeksan vuoden ajan, vaihda vain riidan aihe ja keksi uusia variaatoita, sillä koin ne kaikki. Vasta kun äiti itsekin alkoi havahtua tyypin kyseenalaisiin kasvatuskeinoihin, oli jo myöhäistä ja muutin pois kotoa. Tämän vuoksi suhtaudun aina vakavasti teinien puheisiin kotioloista, koska a) lapset eivät osaa muotoilla näitä asioita riittävän rakentavasti b) he eivät tiedä paremmasta tai huonommasta ja c) heidät teilataan liian helposti, kuten mutkin teilattiin. Mun olisi pitänyt olla onnellinen tuollaisesta isäpuolesta ja se on kuule äitis joka päättää kuka teillä asuu.
[/quote]
Kirjoitat todella hyvin ja tarkkanäköisesti. Myötätuntoni on sinun puolellasi, tuntuu pahalta kuvitellakaan tuota. Ja äidin mielestä kaikki oli hyvin...
En usko, että kukaan nuori reagoi turhaan. Lapsi tarvitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Kunnioitetuksi omassa kodissaan.
Täällä paasataan paljon tiukasta kurista. Se ei ketään auta - siis komentaminen ja käskeminen. Rajat pitäisi saada rakkaudella ja kunnioituksella. Ei nuoriakaan tarvitse nöyryyttää. Heidät saa muutenkin toimimaan oikein, kun asioista puhutaan ja jokainen oppii tuntemaan vastuunsa. Kunnioituksella saadut rajat toimii silloinkin, kun kukaan ei ole näkemässä. Niistä syntyy sisäinen moraali ja halu tehdä oikein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 07:07"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:00"]
Kas täällä yksi joka katuu vieläkin ettei marssinut sinne sosiaalitoimistoon äidin uuden poikaystävän ja sen kautta muuttuneen elämäntilanteen takia! Meidän tilanne kotona oli äidin mukaan - no, lukekaa tämä aloittajan teksti - kaikki hyvin, mikään ei ollut vinossa, kaikki olivat onnellisia mutta kun teini oli niin saatanan vaikea, mielisairas kakara mikä haluaa omia äidin itselleen ja hallita omien mielihalujensa mukaan huusholliaan. Naureskelin ihan samaan tapaan isäpuoleni puolesta ilmoittamisesta kun halusin hänestä eroon, mutta se johtui siitä että yritin olla näyttämättä heikkouttani eli itkemistä. Silloin kun itkin, niin äitini alkoi pokkana joko matkia mua tai rienata lisää "tässä ei nyt itku auta, voi kun isin prinsessa parkuu kun ei saa tahtoaan läpi", joten miten se vaikutti? Muutuin julmaksi ja lukittauduin henkisesti. Musta tuli ihan sadistinen, ja mitä vähemmän meidän äiti uskoi mua ja puolesti (meni sitten syteen tai saveen sen äijän kanssa) miestään, musta tuli vielä hankalampi.
Tilanteemme tämän mielisairaan teinin näkökulmasta meni aivan toisella tavalla. Meidän niin ongelmaton perheemme ei vain toiminut. Ensinnäkin mies oli älyttömästi äitiäni nuorempi, kouluttamaton ja töissä käymätön tossu joka istui kaiket ajat kotona odottamassa milloin äitini tulee töistä. Häpesin miestä, koska koulussa kaverit nauroivat sille tyypille ja muutenkin miehen mallia siitä tyypistä ei saanut. Ottamatta sen enempää kantaa tyypin persoonaan, niin sen touhut olivat ihan maksimaallisen typeriä. Se ei hakenut vahingossakaan töitä, koska hän haluaa suoraan johtajan paikalle tai keksiä mitä hän hlauaa elämällään tehdä ja kas, kului kahdeksna vuotta kun tyyppi alkoholisoitui keittiössämme kaikessa rauhassa pari kertaa pätkätöitä tehdessä.
Esimerkkinä yksi päivä: Nousen aamulla ja menen kouluun. Poimin kamani sotkuisesta keittiöstä, ja huomaan, että kirjani päällä on voileipärasvaa. Tyyppi on tehnyt taas leipänsä kirjojeni päällä, koska läksyt ovat jääneet jostain syystä kesken enkä ole lapsen mielenkiinnolla jaksanut hoitaa kirjojani suoraan reppuun. Harmistuneena sotkuisista kamoista etsin äkkiä kynäkotelon, jota ei yllättäen löydy msitään. Tyypin veljen oksennukset ovat keittiön lavuaarissa, joten en ilkeä tehdä edes aamuteetä. Sulkiessani oven selkäni takaa tyyppi jää veljineen makaamaan, kun kaikki muut äidistä lähtien ovat lähteneet jo kotoa ajat sitten.
Palaan kotiin. Tyypin veli on siivonnut jälkensä ja häipynyt sillä välin, mutta mitään muuta ei ole tehty. Jätän repun eteiseen, käyn vessassa ja huomaan että sillä aikaa reppuni päälle on kustu koska tyypin kissa ei ole oppinut sisäsiistiksi. Äiti valittaa kissasta jatkuvasti, mutta kissa saa jäädä koska se on tyypille niin rakas, ei väliä vaikka se oksentelee, paskantaa matoille ja kuseksii ympäriinsä. Suutun, ja tyyppi nalkuttaa jostain että kissaa ei saa laittaa pois.
Teen teetä, ja teen omia asioitani. tyyppi kävelee perässäni ja hokee siivouksen tarpeellisuudesta. Olen yhdeksän vuotias, ja perheeni vanhin lapsi, joten olen oikea osoite motkotukselle. En edes kuuntele tyypin selityksiä, mutta lopulta vaihtaessani huoneesta toiseen ja yrittäessäni piiloutua omaan huoneeseeni, tyyppi ei anna laittaa ovea kiinni vaan seisoo oviaukossa ja marisee siivouksen tarpeellisuudesta. Suutun, ja lyön tyyppiä niin monta kertaa kuin kädestä lähtee vaikka iskuni eivät ole kovat ja huudan että painuu helvettiin.
Äiti palaa kotiin. Äiti on vihainen ja kiukkunen ja väsynyt, kaupassa tarvii käydä. Äiti kuulee tuoreimmat tapahtumat, jotka tyyppi kertoo. Kakara hakkasi taas, kakara oli ärsyttävä. Yritän vinkua takaisin, kun äiti haukkuu minua pystyyn kuultuaan että olin järjestänyt kohtauksen taas kerran mutta minua ei yllättäen kuunnella.
Tyyppi seurasi kuin kokkeri äitiäni joka paikkaan. Kaikki piti tehdä yhdessä. Kerrankin huomasin että äiti oli karannut johonkin, niin tyyppi tajusi sen ja juoksi äkkiä pyörävarastolle ja lähti pyörällä äitini perään. Joskus hän livahti äitiäni vastaan töihin siten ettemme tulisi mukaan ja hän sanoi tekevänsä niin siksi, että halusi olla äidin kanssa kahdestaan. Tämä olisi ok, mutta kaikki aikuiset ihmiset tietävät, että toiminnan mennessä patologiseksi se ei ole enää normaalia.
Ruoka pöydässä otin kerran lautasen ja istuuduin äidin viereen. Tyyppi alkoi vinkua erittäin typerällä äänellä, miten se on hänen paikkansa ja hänen on päästävä siihen. En noussut, vaan jatkoin syömistä, ja hän ei saanut sitä persettään alas sitten millään. Lopulta äitini haukahti väliin, että päästä tyyppi istumaan (vaikka pöydän ympärillä oli tilaa.) Tyypistä pääsi helpommalla, kun sen tahdon mukaan mentiin.
Kova tahto olikin. Jos tyyppi päätti jotain, niin se piti. Yleensä ne päättämisen aiheet vain olivat äärimmäisen typeriä - hän päätti, että meidän lasten tietokoneeseen tulee salasana niin silloin siihen tuli salasana emmekä saaneet sitä ennen kuin olimme suorittaneet jonkinlaisen tehtävän, kuten siivonneet huoneemme. Äitini ei puuttunut näihin riitoihin koskaan vaan seurasi vierestä nyrpeänä. Huoneen siivous olisi ollut mukavampaa, jos tavaraa olisi ollut vähemmän ja olisimme saaneet äidin ohjausta - "tämä menee roskiin, tämä menee laatikkoon" tai hän olisi edes hankkinut tavaroille säilytystilaa.
Tyyppi kyllästyi jossain vaiheessa kun keittiön pöydän ääreen kerääntyi paljon tavaraa. Hän ratkaisi asian siten, että hän otti kaikki tavarat yhteen nippuun ja heittää ne meidän huoneemme lattialle. Tästä syystä emme siskoni kanssa siivonneet huonettamme, ja seurasimme, miten monen kuukauden aikana lattia täyttyi papereista pikku hiljaa hiljaksiin. Tyyppi alkoi pian ihmetellä missä ovat laskut, hänen sossun paperinsa, pari lehteä ja muuta - ja lopulta kun meidät kyykytettiin siivoamaan staffit lattialta, ne kaikki löytyivät sieltä.
Olin muuten todella kiukkuinen noihin aikoihin. En koskaan saanut kahdenkeskistä aikaa äidille, koska mies oli koko ajan välissä. Hän oli joka paikassa. Jopa ensimmäisiä rintaliivejä ostaessa hän änki mukaan ja olin koko ajan varautunut että hän aloittaa jonkinlaisen rienaamisen ääneen. Sitä ei tapahtunut. Ilmoitin suoraan että vihaan tyyppiä ja haluan hänet pois juomasta kotoamme, mutta äiti ilmoitti että ainoa joka meiltä lähtee, on mielisairas kakara joka vain vihaa kaikkia.
Miksi en vain marssinut sosiaalitoimistoon niin kuin silloin ajattelin? Minuahan ei siis pahoinpidelty ainakaan säännöllisesti, mutta kukaan ei huolehtinut vaatteistani, tehnyt säännöllisesti taloustöitä tai säännöllisesti ruokaa. Elämänhallinta aivan hukassa ja todella kaaoksellinen tilanne isäpuolen ja lasten välillä.
Toistakaa muuten mainittu ensimmäinen tilanne seuraavan kahdeksan vuoden ajan, vaihda vain riidan aihe ja keksi uusia variaatoita, sillä koin ne kaikki. Vasta kun äiti itsekin alkoi havahtua tyypin kyseenalaisiin kasvatuskeinoihin, oli jo myöhäistä ja muutin pois kotoa. Tämän vuoksi suhtaudun aina vakavasti teinien puheisiin kotioloista, koska a) lapset eivät osaa muotoilla näitä asioita riittävän rakentavasti b) he eivät tiedä paremmasta tai huonommasta ja c) heidät teilataan liian helposti, kuten mutkin teilattiin. Mun olisi pitänyt olla onnellinen tuollaisesta isäpuolesta ja se on kuule äitis joka päättää kuka teillä asuu.
[/quote]
Kirjoitat todella hyvin ja tarkkanäköisesti. Myötätuntoni on sinun puolellasi, tuntuu pahalta kuvitellakaan tuota. Ja äidin mielestä kaikki oli hyvin...
En usko, että kukaan nuori reagoi turhaan. Lapsi tarvitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Kunnioitetuksi omassa kodissaan.
[/quote]
Lisään vielä: Kirjoita kirja! Osaat niin hyvin kuvata asioita. Ja tämä (muunneltuna) olisi tärkeä aihe
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:12"]
Missä vaiheessa se mies olisi väkivaltainen jos ap on paikalöla 24/ eivätkä he ole koskaan keskenään?
[/quote]
Ota huomioon, että tämä on ap. kertomaa ja erittäin todennäköisesti valhe.
[/quote]
Haluatko tutustua tilanteeseeni ja perheeseeni paremmin ? :) Kyllä. Mieheni EI koskaan ole kahden tyttäreni kanssa. Ei ole koskaan ollutkaan. Sille on perusteet ja todisteet, mutta kuten sanoin niin en voi yksityisyyden suojaamiseksi kaikkea paljastaa...
Toisaalta taas minua ei kiinnosta uskotko sinä tähän vai et. Tämä, kuten muukaan, elämässä ei ole uskon asia.
ap
[/quote]
Mielenkiintoista
[/quote]
Jeps, tuo nimittäin paljasti että perhe asuu Provoossa... Eli AP on paskanpuhuja trolli, jonka mihinkään täällä kirjoittamaan ei voi luottaa. Mahdollisesti myös sosiopaatti, joka pitää pitää erossa muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 07:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:12"]
Missä vaiheessa se mies olisi väkivaltainen jos ap on paikalöla 24/ eivätkä he ole koskaan keskenään?
[/quote]
Ota huomioon, että tämä on ap. kertomaa ja erittäin todennäköisesti valhe.
[/quote]
Haluatko tutustua tilanteeseeni ja perheeseeni paremmin ? :) Kyllä. Mieheni EI koskaan ole kahden tyttäreni kanssa. Ei ole koskaan ollutkaan. Sille on perusteet ja todisteet, mutta kuten sanoin niin en voi yksityisyyden suojaamiseksi kaikkea paljastaa...
Toisaalta taas minua ei kiinnosta uskotko sinä tähän vai et. Tämä, kuten muukaan, elämässä ei ole uskon asia.
ap
[/quote]
Mielenkiintoista
[/quote]
Jeps, tuo nimittäin paljasti että perhe asuu Provoossa... Eli AP on paskanpuhuja trolli, jonka mihinkään täällä kirjoittamaan ei voi luottaa. Mahdollisesti myös sosiopaatti, joka pitää pitää erossa muista.
[/quote]
Näin varmaankin on.
Tätä näistä uusperheistä seuraa.. mutta tytöllä voi olla jokin muu hätä jota ei edes itse huomaa esim. Ahdistus, masennus yms. Ja purkaa sen vain noin. Joten kannattaa apua pyytää ammattilaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 13:48"]
Lapsia on viisi, on puolisisaruksia monikossa, mutta kuitenkin ap:n lapset olleet 1,3,5 ja 7 eron tullessa.
Mikä ei mahdu yhtälöön?
[/quote]
Tämä nyt 13-vuotias teini oli 1-vuotias eron tullessa 12 vuotta sitten. Ainakin vanhin noista lapsista on jo täysi-ikäinen, eikä välttämättä enää asu ap:n luona. Siis, jos puhe on kotona asuvista lapsista.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 00:43"]
Molempien/kaikkien talossa asuvien vastuullisten aikuisten pitäisi sopia yhteinen kasvatuslinja. On epäreilua lapselle jos toinen lepsuilee ja toinen yrittää kasvattaa. Koska isäpuoli on ollut näinkin kauan maisemissa ja asutte yhdessä, hänenkin mielipiteensä on tärkeä. Asia erikseen jos isäpuoli vaatisi kohtuuttomia!! Mielestäni vain vastuuton vanhempi ei vaadi kotitöitä murkkuikäisiltään. Miten lapsiparka pärjääkään yksin maailmalla kun ei tiedä miten tiskit tiskataan käsin ?( Näitäkin on nähty!!) vai käykö ap 10v kuluttua 5 lapsen luona kotityöt tekemässä ja pyykkejä hakemassa/ viemässä?? Tuohon itkupotkuraivareihin vielä että minunkin 3v tekee sitä samaa, mutta se kuuluu siihen ikään ja siitä oppii pääsemään eroon kun lapsi ei saa sillä tavalla haluamaa sa.
[/quote]
Tässä ketjussa on yksi tai usemapi henkilö, joka yrittää provosoida. Ja nimenomaan provosoida sitä alunperäistä "ongelmaa", josta tänne tulin kertomaan. Tuo lainaamani kirjoitus on lyhykäisyydessään se "ongelma". Muuta ei ole. Se taas uskooko tämä sitä vai ei.
Tämä provosoija luulee, että elämämme on 100% tuota mistä kirjoitin. Ehei. Se on vain murto-osa tätä meidän elämää. Suureksi osaksi se onneksi on aivan muuta. Jotta teini oppisi vastuunsa ja minä löytäisin yhteisen sävelen toisena vanhempana tässä talossa niin siihen tarvitsemme ulkopuolista apua.
Ikänään en ole ketään lastani (sen enempää kuin heidän isä/isäpuoli) istuttanut jäähypenkillä, ei seisottanut nurkassa, ei edes tukistanut... Uskon, että puhuminen ja aikaan sitten kasvaminen tästä teini-iästä auttaa asiaan. Siksi ottaannuin syvästi kun täällä jollakulla on tarve etsiä kirjoituksistani syyllistä, kohtaa jossa syyllistän tytärtäni. Voitko lopettaa sen jos sinulla ei ole mitään rakentavaa asian suhteen ?
Ongelmia on varmasti muillakin kuin tyttärellämme. En ole etsimässä kuka asettuu kenenkin puolelle. Ihmettelen suuresti, että täällä on joku/jotkut, jotka olisivat valmiina asettumaan "tyttäreni" puolelle. Kuten sanoin niin olen kertonut vain osan tyttären puolelta koska haluan viimeiseen saakka suojella hänen yksityisyyttään. Siksipä hän ei ole tätä ketjua nähnyt eikä tule minun toimestani näkemään. Tässä tapauksessa tyttö jäisi vaille tarvitsemaansa tukea ja apua... En ole tekemässä hänelle diagnoosia enkä syyllistä. Joten voitte olla ihan huoletta ja olen hämmästynyt miten sydämenasiaksi joku täällä on tämän ottanut.
Ja sinulle hyvä provosoija. Tytär sanoi, että hän haluaa perua kaiken. Että kaikki olisi ennallaan. Minusta lastensuojeluilmoitus pidetään vireillä jotta sitä apua saataisiin... Mutta hän haluaa mennä kertomaan t.hoitajalle sen totuuden. Anteeksi pyyteli, että oli valehdellut. Siinä ei ole minusta mitään anteeksipyydettävää. Se on tehty ja tytär yhtä rakas siitä huolimatta. On eräs kaveri. Tämän kautta tytär oli "saanut tietää", että voi tehdä 3 ilmoitusta ja vasta sitten viranomaiset puuttuu asiaan. Hän luuli, että kelleen ei tule mitään seuraamusta, hän ei joudu pois, isäpuoli saa vain häpäisyn... Mutta eihän se niin mene. Heti puututaan ja hyvä niin koska koskaan ei voi arpoa onko ilmoitus aiheellinen vai aiheeton.
Älä siis hyvä ihminen paisuttele asiaa ja tee siitä suurempaa kuin se onkaan. Et ole päivääkään elänyt kanssamme etkä täten tiedä mitään elämästämme.
Ja sinulle jolta puuttuu sisälukutaito :) Kerroin, että tyttö ei tule toimeen SISARUSTENSA JA PUOLI-ISÄN KANSSA. En missään väittänyt ettei hällä ole kavereita tai ei tulisi heidän kanssaan toimeen koulussa. Mutta tarkoitus oli alunperin "käsitellä" kotona tapahtuvia asioita ! Tässä ei ole yhtäkään ristiriitaa. Enkä tätä enää aio selventää tämän enempää.
Samoin tämä, että takerrut niin tiukkaan tähän tehtailla -sanaan :D Miksi olisin kirjoittanut, että tehnyt ? Eihän hän sitä tehnyt. Vaan viittaan tuohon, että luuli voivansa tehdä puoli-isästään 3 "valitusta" ennenkuin kukaan puuttuu. Alunperin tytön "viattomaksi" tarkoitettu asia onkin saanut uuden sävyn... Enkä aio sinulle selitellä sen enempää miksi en tuohon "oikeaa" sanaa löytänyt.
Sinä, joka kirjoitit olevasi TÖISSÄ ilmeisesti lasten parissa ? Sinä 244 ? Puhut melko asiattomasti ja ala-arvoisesti erinäisistä himoista. Nimittelet ihmisiä saastoiksi ja käytät nimitystä syyllinen. Haluaisin niin puhua kanssasi silmätysten. Tuo on erittäin epäammattimaista käytöstä, tiedät sen itsekin. Tiedoksi sinullekin jos et koko viestiä jaksanut lukea : EMME ole etsimässä syyllistä. Se ei auta ketään. Voin vain arvailla ja yritänkin löytää jonkun johtolangan arvauksilla mistä asiat saattaisi kiikastaa. Että saisimme näin mahd nopeaan apua. Mutta toivon, että vastassamme on toisenlaiset "ammatti-ihmiset" !
ap
Miksi te automaattisesti uskotte että AP puhuu totta, ja että se mitä AP väittää tapahtuneen juuri tietyllä tavalla, on tapahtunut juuri niin? Minä haluaisin kuulla myös teinin version (olen lukenut vasta kolme sivua, joten en tiedä onko teinikin tullut tänne kertomaan oman kantansa).
Työni puolesta olen nimittäin tavannut aivan liian monta lasta, jotka ovat alkaneet oireilemaan uusioperheessä, ja jopa se oma vanhempi on syyttänyt lasta siitä. Kunnes lopulta on käynyt ilmi, että kyllä sillä lapsella on ollut syynsä vihata isä/äitipuoltaan, koska tämä on pahoinpidellyt tai käyttänyt hyväksi, eikä oma vanhempi edes ole uskonut.
Pahimpia saastoja on ne, jotka ei edes todisteidenkaan esittämisen jälkeen usko lastaan, vaan pitää uuden puolisonsa puolta munan/vitunhimossaan. Onneksi on niitäkin, jotka kysyvät kahdenkesken lapselta, miksi käytös muuttui, ja kun kuulevat puolisonsa puuhista, potkivat sen uuden pihalle, puolustaen lastaan, niin kuin kuuluukin.
Miksi te automaattisesti uskotte että AP puhuu totta, ja että se mitä AP väittää tapahtuneen juuri tietyllä tavalla, on tapahtunut juuri niin? Minä haluaisin kuulla myös teinin version (olen lukenut vasta kolme sivua, joten en tiedä onko teinikin tullut tänne kertomaan oman kantansa).
Työni puolesta olen nimittäin tavannut aivan liian monta lasta, jotka ovat alkaneet oireilemaan uusioperheessä, ja jopa se oma vanhempi on syyttänyt lasta siitä. Kunnes lopulta on käynyt ilmi, että kyllä sillä lapsella on ollut syynsä vihata isä/äitipuoltaan, koska tämä on pahoinpidellyt tai käyttänyt hyväksi, eikä oma vanhempi edes ole uskonut.
Pahimpia saastoja on ne, jotka ei edes todisteidenkaan esittämisen jälkeen usko lastaan, vaan pitää uuden puolisonsa puolta munan/vitunhimossaan. Onneksi on niitäkin, jotka kysyvät kahdenkesken lapselta, miksi käytös muuttui, ja kun kuulevat puolisonsa puuhista, potkivat sen uuden pihalle, puolustaen lastaan, niin kuin kuuluukin.
Miksi te automaattisesti uskotte että AP puhuu totta, ja että se mitä AP väittää tapahtuneen juuri tietyllä tavalla, on tapahtunut juuri niin? Minä haluaisin kuulla myös teinin version (olen lukenut vasta kolme sivua, joten en tiedä onko teinikin tullut tänne kertomaan oman kantansa).
Työni puolesta olen nimittäin tavannut aivan liian monta lasta, jotka ovat alkaneet oireilemaan uusioperheessä, ja jopa se oma vanhempi on syyttänyt lasta siitä. Kunnes lopulta on käynyt ilmi, että kyllä sillä lapsella on ollut syynsä vihata isä/äitipuoltaan, koska tämä on pahoinpidellyt tai käyttänyt hyväksi, eikä oma vanhempi edes ole uskonut.
Pahimpia saastoja on ne, jotka ei edes todisteidenkaan esittämisen jälkeen usko lastaan, vaan pitää uuden puolisonsa puolta munan/vitunhimossaan. Onneksi on niitäkin, jotka kysyvät kahdenkesken lapselta, miksi käytös muuttui, ja kun kuulevat puolisonsa puuhista, potkivat sen uuden pihalle, puolustaen lastaan, niin kuin kuuluukin.
Miksi te automaattisesti uskotte että AP puhuu totta, ja että se mitä AP väittää tapahtuneen juuri tietyllä tavalla, on tapahtunut juuri niin? Minä haluaisin kuulla myös teinin version (olen lukenut vasta kolme sivua, joten en tiedä onko teinikin tullut tänne kertomaan oman kantansa).
Työni puolesta olen nimittäin tavannut aivan liian monta lasta, jotka ovat alkaneet oireilemaan uusioperheessä, ja jopa se oma vanhempi on syyttänyt lasta siitä. Kunnes lopulta on käynyt ilmi, että kyllä sillä lapsella on ollut syynsä vihata isä/äitipuoltaan, koska tämä on pahoinpidellyt tai käyttänyt hyväksi, eikä oma vanhempi edes ole uskonut.
Pahimpia saastoja on ne, jotka ei edes todisteidenkaan esittämisen jälkeen usko lastaan, vaan pitää uuden puolisonsa puolta munan/vitunhimossaan. Onneksi on niitäkin, jotka kysyvät kahdenkesken lapselta, miksi käytös muuttui, ja kun kuulevat puolisonsa puuhista, potkivat sen uuden pihalle, puolustaen lastaan, niin kuin kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin ja ennenkuin käytte nilvimään lisää niin pahoittelen etten osannut käyttää tuota lainaustoimintoa uudelleen kun kerran sitä viestissä käytin. Siinä alussa. Yritin leikata ja kopsata sen "ammatti-ihmisen" tekstin, mutta luulin epäonnistuneeni. Nom, se tuli sitten muutamaan kertaan, mutta se kannattaakin lukea ! Ammatti-ihmisen kirjoitus, joka työssään on lasten parissa.
ap
Et ole ap vieläkään vastannut miksi juuri tästä lapsesta on tullut syntipukki kaikkeen negatiiviseen perheessä? Milloin aloit syyttämään häntä? Etkö näe lapsessasi tosiaan mitään hyvää? Eikä ole provosointia yrittään nähdä asiaa myös lapsen kannalta kun ei kerran lapsen oma äitikään ole hänen puolellaan. Taisit olettaa että saat täältä vain ylistystä ja hurraa-huutoja ja lapsesi haukutaan kuorossa lyttyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ap vieläkään usko ettei täällä ole yhtä tahallaan provosoijaa vaan useammalla ihmisellä voi olla samansuuntaisia mielipiteitä. Osa on esittänyt ne kärkevämmin ja osa on esittänyt ne sovittelevammin. Kirjoittajia on oikeasti kuitenkin useita.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 13:18"][quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 09:56"]Fiksu tyttö, osaa hakea itselleen apua. Kukaan ei tekisi noin (usko pois, olin oikea kriminaali teininä) ellei olisi pakko. [/quote] Ei pahalla, muttet näytä tietävän nykynuorista paskaakaan. Mun laitoksessa oli aikanaan tyttö, joka muutti laitokseen rangaistaakseen siitä, ettei uusi isäpuoli ostanut tälle tytölle satojen eurojen iPhonea. Väitti isäpuolen kiusaavan ja pahoinpitelevän häntä ohjaajille ja sossuille, mutta meille naureskeli, miten puhuu paskaa sossuille ja ohjaajille. No, tytön äiti osti sen iPhonen ja sijoitus purettiin, koska "saivat korjattua välit isäpuolen kanssa". Ja näitä tapauksia on monia... t. laitosnuori [/quote] Kyllä heittää joku paskaa legendaa!
[/quote]
En ole tuo "laitosnuori" mutta kyllä vaan nykyään on aika paljon noita nuoria jotka tuollaista tehtailevat!
Minulla on itseäni 10 vuotta nuorempi pikkusisko (17vuotta) jonka kanssa pyrin olemaan paljon tekemisissä vaikka hän vielä vanhempiemme luona asuukin.
Hän viettääkin aika paljon aikaa meillä (Itse asun mieheni ja lastemme kanssa omakotitalossa n.40 km päässä).
Siskoni on aina kova kertomaan kuulumisiaan ja kertoo kavereistansa/koulusta/ihastuksistaan yms ja jutellaan todella paljon kaikesta.
Nyt vuosi sitten suunnilleen siskoni pyysi järkyttyneenä, että saisi tulla meille purkamaan sydäntään ja kertoikin, että hänen yksi parhaista kavereistansa oli ajautunut huume jengeihin ja alkanut ensin pössyttelemään ruohoa ja sitten pikkuhiljaa alkanut käyttämään subutexia ja vielä sitäkin kovempia aineita.
Ei aikaakaan kun moni muukin siskoni kaveripiiristä alkoi tuohon "leikkiin" mukaan ja kovaa yrittivät siskoanikin houktella kokeilemaan.
Siskoni ei todellakaan aikonut tuohon ansaan mennä ja joutui ns "vaihtamaan kaveripiiriä" täysin ja lukion alkaminen auttoikin siinä kun sai sieltä uusia kavereita.
Niin, mutta se sitten mikä tässä olikin pointtina.. niin tämä siskoni ex hyvä ystävä jäi kuin jäikin kiinni käyttämisestään kun muutama kaverinsa oli hänet terkkarille "käräyttänyt" (hyvä niin!) ja joutui lasun kanssa tekemisiin ja käy vieläkin viikoittain pissatesteissä.
Aluksi tyttö yritti aina pidätellä polttamisiaan niin, että kun pissatestiin tulee kutsu niin ei siinä mikään näkyisi ja heti testin jälkeen käyttämään aineita.
Hälle sanottiin, että jos jää vielä testeissä kiinni (oli jäänyt moneen otteeseen) niin joutuu laitokseen.
Sitten yhtäkkiä hän saikin korviinsa sellaisen huhun, että lasten-/nuorisokodissa on parempi viikko/kuukausiraha kuin mitä hän vanhemmiltaan saa ja sehän olikin sillä selvä! Heti kun tuli kutsu testiin taas niin tyttö veti aineet naamaan, että pääsisi laitokseen :O
Jonkun viikon hän sielä olikin mutta pääsi taas kotiinsa ja sama aineiden sekakäyttö jatkuu edelleen.
On ylpeänä kertonut siskolleni, että haluaa aikuisena olla "spurgu" ja kouluttamaton ja elää sossun rahoilla..
Ei kuulemma ole mitään ideaa hankkia koulutusta ja mennä töihin kun pelkästään kotonakin lusimalla on mahdollista elää.
Jättikin jo koulun kesken ja viettää nyt päivänsä kaupungilla haahuillen jengeissä.
Tämä samainen tyttö oli myös kerran vanhempieni luona siskoni kanssa ollessaan varastanut käteistä dollareina vitriinistä (meinasi, että menee kuulemma pankissa vaihtamaan euroiksi!!), vienyt isäni keräilyviinakaapista (matkustelevat paljon ja isäni on vuosien saatossa keräillyt erikoisuuksia maailmalta joita eivät ikinä juo) useamman korvaamattoman pullon (mm jostain haaksirikkoutuneesta hylystä nostetun pullon) ja vielä kehtasi sairaan äitini reseptilääkkeetkin varastaa.
Ja niin vaan vielä kehtasi kovaan ääneen kehuskella tekemisellään.
Niin ja tuokin tyttö on erittäin mukavasta ja rakastavasta perheestä (tunnen vanhemmat toisen kautta).
Silloin kun tyttö jäi kiinni niin vanhempansa soittivatkin läpi kaikkien hänen kaveriensa vanhemmat ja kertoivat tilanteesta ja pyysivät käymään läpi asiaa lastensa kanssa ja katsomaan heidän peräänsä, etteivät ajaudu samoille teille.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 08:12"]
Et ole ap vieläkään vastannut miksi juuri tästä lapsesta on tullut syntipukki kaikkeen negatiiviseen perheessä? Milloin aloit syyttämään häntä? Etkö näe lapsessasi tosiaan mitään hyvää? Eikä ole provosointia yrittään nähdä asiaa myös lapsen kannalta kun ei kerran lapsen oma äitikään ole hänen puolellaan. Taisit olettaa että saat täältä vain ylistystä ja hurraa-huutoja ja lapsesi haukutaan kuorossa lyttyyn.
[/quote]
Suosittelen lukemaan kirjoitukseni uudelleen, ajatuksella. Mutta jos se on vaikeaa tai ei ajan vähyyden takia onnistu : EI ole syyllistä, EN ole etsimässä puolia. En tarvitse ylistystä enkä kehuja. Luulen, että olet itse melko nuori. Siksi toisan vielä KERRAN itseäni : tarkoitus on löytää semmoinen tie, jota kulkemalla JOKAISELLA meidän perheenjäsenellä olisi hyvä olla tässä OMASSA kodissaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 08:24"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 08:12"]
Et ole ap vieläkään vastannut miksi juuri tästä lapsesta on tullut syntipukki kaikkeen negatiiviseen perheessä? Milloin aloit syyttämään häntä? Etkö näe lapsessasi tosiaan mitään hyvää? Eikä ole provosointia yrittään nähdä asiaa myös lapsen kannalta kun ei kerran lapsen oma äitikään ole hänen puolellaan. Taisit olettaa että saat täältä vain ylistystä ja hurraa-huutoja ja lapsesi haukutaan kuorossa lyttyyn.
[/quote]
Suosittelen lukemaan kirjoitukseni uudelleen, ajatuksella. Mutta jos se on vaikeaa tai ei ajan vähyyden takia onnistu : EI ole syyllistä, EN ole etsimässä puolia. En tarvitse ylistystä enkä kehuja. Luulen, että olet itse melko nuori. Siksi toisan vielä KERRAN itseäni : tarkoitus on löytää semmoinen tie, jota kulkemalla JOKAISELLA meidän perheenjäsenellä olisi hyvä olla tässä OMASSA kodissaan.
ap
[/quote]
Ainakin olen edes ap:n mielestä nuori vaikka muille olenkin keski-ikäinen. En mieltänyt tätä asiaa kuitenkaan ikäkysymykseksi vaan kysymykseksi siitä että ihmistä kuunneltaisiin ja hänen hyvinvointinsa otettaisiin tosissaan vaikka kuinka olisi teini. Ap voisi miettiä miksi teini menisi avautumaan asioistaan th:lle jos kerran kaikki on aivan täydellisesti ja hän itse on ainut ongelma koko perheessä.
Ja tosiaan pyydän avaamaan silmät ! Meidän tyttö EI ole ainoa tosiaan, joka tällaista tekee. Hänen kaveripiirissä on usemapi, joka tätä ennen toiminut näin. Pitää muistaa, että kyse on kuitenkin lapsesta, joka ajattelee kuin lapsi. Hänellä oli kuvitelmat, että kelleen ei tule tästä mitään seuraamusta ja se kotitöitä vaativa "isäpuoli" saadaan kuriin.
ap
Ap vastaa, ettei hän ole näyttänyt tätä ketjua tyttärelle. Eli todennäköisesti on kertonut, että on täällä kirjoittanut. Tyttö osaa valitettavasti itsekin tulla tänne lukemaan. Sääli
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 13:01"]
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistisen_persoonallisuushairi/
Olen todellakin kasvattamassa teinistä narsistia... Tuon kun luin niin muistui mieleeni tyttären sanat : en tee mitään mistä en hyödy. Ja kun mieheni pyytää tytärtä tekemään kotityöt niin tämäpä kysyy ekana mitä hän siitä hyötyy :( Voi hyvänen aika !
Olen todellakin ylihuolehtivainen. Minulle on tärkeintä, että lapset voivat hyvin. Nythän asia ei todellisuudessa olekaan niin... Tästä tulee vielä iso vyyhti selvitettäväksi....
ap
[/quote]
Tää on kaiken pahin juttu. Tytär ei ole pelkästään perheen syntipukki. Nyt hnä on vielä narsisti. Oikein klassinen tapaus, yhdestä tehdään paha ja sairas
[/quote]
Luin tän ketjun läpi ja toi on aika selvä tapaus munkin mielestä.
Ap tai sen mies on se narsisti, tyttö on perheen syntipukki.
Katsokaa huviksenne te, jotka menitte mukaan ap. juttuun syyttelemään tyttöä, miten helposti narsistit saavat ihmiset mukaan syyttämään lasta, ja asettamaan sen syntipukiksi.
Tuon takia sukulaisetkin menevät mukaan yleensä tuohon.
Ap. tulee yrittämään viranomaistenkin kautta tuota tyttöä syntipukiksi. Toivon, että tyttö pääsee teistä eroon, ja tietäen miten paljon isä- ja äitipuolet vihaavat niitä lapsipuoliaan on erittäin todennäköistä, että miehesi on ap ollut oikeasti asiaton tyttöä kohtaan, ja siihen on termikin (gaslighting) miten tytölle yritetään vakuutella tämän olevan sekaisin, eikä mitään ole tapahtunut (koska se ei ole mahdollista).
[/quote]
Aivan. Tämä tuli minullekkin vahvasti. Minulla oli näin. Muut sisarukset olivat niin lojaaleja äidilleen, että eivät uskaltaneet ilmaista eriäviä mielipiteitä. Meillä usutettiin myös lyömään toisia. Jos et ollut kenenkään puolella, olit äitiä vastaan.