Lue keskustelun säännöt.
Teini "tehtaillu" itsestään lastensuojeluilmoituksen....
20.01.2015 |
Eli meillä useampi lapsi. Sekä minun ed suhteesta että tästä. Kaikki nämä vuodet yksi lapsista vihannut uutta puolisoani. Nyt sitten tilanne käristynyt niin, että hän on tehnyt itsestään lastensuojeluilmoituksen. Uusi mieheni käyttäytyy kuulema häntä kohtaan väkivaltaisesti. Tämä EI pidä pätkääkään paikkaansa ja hänen vanhemmat sisaruksensa ovat aivan ymmällään. Myös nämä samassa taloudessa asuvat. Pienet "½-sisarukset" itkevät kun heidän isäänsä haukutaan (tätä tyttö). Tästä on tullut jo sellainen soppa, että meidän parisuhdekin on vaarassa. Mies toki mieli maassa kun häntä syytetään.
Tänne tulossa siis lastensuojelu. Kiva. Teini itse on nyt kauhuissaan koska hän kuulema luuli, että kun hän ilmoituksen tekee niin näin päästään samointein tästä miehestäni eroon. Hommasta tulikin "paljon" hankalampi kuin teini oli ajatellut.
Onneksi välit tytön isään on erittäin hyvät ja saan häneltä tukea. Mutta miten ihmeessä tästä voi selvitä ? Teen itse työtä lasten parissa ja hieno homma jos tämä vaikuttaa työhöni. Tekisi mieli pakata kassi ja jättää tämä kaikki tähän. Omat voimavarat tuon teinin kanssa on koetuksella. Tiedän, että hän on koko ikänsä (13v) ollut tod hyvä valehtelemaan, keksimään juttuja... Täällä kotona hän kulkee kännykkä kädessä ja nauhoittaa sanan sieltä ja toisen täältä. Käyttää niitä kuulema miestäni vastaan. Selän takana naureskelee ja haukkuu siskonsa poikaystävää. Kiusaa ½-sisaruksiaan.
Avoimesti kertoi, että aikoo mennä tekemään ilmoituksen. Teki sen tosiaankin. Nauru onkin nyt muuttunut totiseksi menoksi. Enää ei edes teiniä naurata. Niin ja olihan hän satuillut miten joutuu tekemään kotitöitä.. juu, joka toinen kk saattaa tuurilla vaihtaa lakanansa. EI tee sitten yhtään mitään. Huutaa ja nauraa meille. Nyt syytän itseäni, että en ole osannut kasvattaa ja olisi pitänyt olla tiukempi.
Itse olen melko lepsu, myönnän ja mieheni taas tiukempi. Tyttö tietty yrittää saada tästä rajojen asettajan pois. Mitä ihmettä teen ? En enää saa edes nukuttua :( Anteeksi sekava teksti, mutta tosiaan valvominen ja tämä tilanne on saanut tämän aikaan.
Kommentit (385)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:45"]
Valitsisitko itse miehesi vai lapsesi? Miksi tällaista pitää kysyä??!! Jos on epäonnistunut rakkaudessa, eikö koskaan ikinä ole oikeutta rakkauteen? Te ydinperheessä elävät kermaperseet pääsette niin helpolla. Ette tajua.
[/quote]
Minä valitsisin aina lapseni. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Aplodit* 357:n kommentille! Asiaa!
* Ja 354, tuon suuntaista arvelen myös tapahtuneen poikaystäväni perheessä, josta kerroin. Vieläkin hän tuntuu olevan vähän perheen musta lammas. Helppoa lasta on helpompi kehua ja rohkaista, vaikeaa lasta helposti lähinnä toruu ja rankaisee. Olisiko ollut osittain itseään toteuttava ennuste sitten (en tarkoita sinun perhettäsi). Toivottavasti uskallatte jossain vaiheessa elämää avata suunne isoveljelle! Olisipa Suomessakin Dr. Phil johon vois mennä! :D
T.337 :)
Ja vielä niille, jotka sanovat etten ole lasteni puolella. Lupasin tälle tytölle oman koiran. En tietenkään kysynyt miehen mielipidettä... Miehen mielestä taas tällaisista keskustellaan yhdessä, mikä ei suinkaan tarkoita että idea ei toteudu.
Yleensäkin kun tämä tyttö tulee pyytämään mitä tahansa en kysy miehen mielipidettä vaan suinpäin myönnyn. Tämäkö osoittaa, että olen miehen puolella ? Minun PITÄISI olla. Ja nimenomaan siten, että meillä on yhteiset kasvatussäännöt ja toimintatavat. Nyt alan ymmärtämään, että en voi jyrätä miehen yli. Asuuhan hän tässä meidän kanssamme.
Olen vienyt asiaa eteenpäin tänä aamuna ja toisaalta olen hyvillämielin tästä ketjusta. Olen saanut paljon ajattelemisen aihetta ja suurkiitos kaikille, jotka olette jaksaneet kannustaa ja rohkaista.
ap
AP!
Haluaisin kovasti keskustella kanssasi. Voisitko tehdä vaikka anonyymin sähköpostin? Tai vaikkapa anonyymin sähköpostin kautta facebookprofiilin. Itselläni on yksi sähköpostiosoite ja sitä kautta facebookprofiili, jonka käyttöjätunnuksen voisin antaa eli kukaan ei koskaan saisi tietää kuka olet, ellet halua itse kertoa.
Itselläni on hyvin omatahtoinen ja jonkun mielestä vaikea nuori (tyttö) ja haluaisin kertoa omia kokemuksiani. Ainakin sisit jotain toistakin näkökantaa asioihin.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:59"]
Ap! Yks juttu mitä ei oo tullu ilmi tässä! Sanoit, että ongelmat/inho isäpuolta kohtaan alkoi 6-7-vuotiaana. Eli jos oikein laskin, niin silloin kun pikkusisarus on ollut 1-2v? Onko hän tämä erityislapsenne? Lapselle voi olla kova paikka, kun: 1) Hän ei olekaan kuopus, vauva tuli viemään sen "pienen ja söpön" paikan. Kaikki, myös isäpuoli osoittavat huomiota vauvalle (1-2 söpössä iässä) ja 6v voi tuntea jäävänsä sivuun. Jos hän reagoi negatiivisesti tähän (esim. lyö tai sanoo vauvaa tyhmäksi tmv), häntä torutaan. Torut tuntuvat pahalle. Tyhmä pikkusisarus jota isäpuoli rakastaa ja huomioi. Musta ei kukaan tykkää eikä mua huomata, torutaan vaan. 2) Jos pikkusisaruksella (tai kellä se nyt sitten onkaan) on joku "erityisyys", niin tämä on vienyt vielä enemmän huomiota vanhemmilta. Näin on todella usein sairaan tai vammaisen lapsen perheessä! * Poikaystäväni syntyi, kun isoveli oli 3v. (Eli vaikee/riski-ikä jo sinällään mustasukkaisuuden kannalta.) Pikkuveljellä oli synnynnäinen epämuodostuma, johon vaadittiin hoitoa ja leikkauksia. Eli vielä extrahuomiota pikkuveljelle! Lisäksi isoveljellä taitaa olla ihan synnynnäisestikin erilainen temperamentti. Kuulemma mm. hakkasi pikkulapsena päätään kivilattiaan. Aina oli kovat tappelut veljeksillä sekä vanhemmilla isoveljen kanssa. Niin pahat, että muutti sen takia pois kotoa. (Ei liian nuorena kuitenkaan) Veljekset ovat melkein kuin yö ja päivä, näkyy elämänkulussakin (playboy jolla panot ja tyttöystävät vaihtuu kuin sukat vs. kaksi pitkää suhdetta, ammattikoulu vs. korkeakoulutus). Ihan samat vanhemmat. Ihmiset vaan ON erilaisia, ja temperamentit! Plus lapsen herkkä kokemusmaailma joka voi "jäädä päälle" vaikuttamaan. Luulen myös, että vanhemmat eivät ole haastavamman poikansa käytöstä osanneet ihan oikein käsitellä. Mutta tuli siitä ihan ihminen kuitenkin (ei esim. rikoksia) ja rakastava isä. :) T. 337
[/quote]
Olet täysin oikeassa. En halua vetää tähän juttuun sen enempää erityislastamme enkä teinin ja erityislapsen välistä suhdetta. Mutta siihen yhdyn, että kuopus on vienyt/vie aikaamme valtavasti. Temperamentteja on erilaisia ja tämä tyttö on todella määrätietoinen. Opettajan (opettajien) lausunto oli viime keväänä samanlainen. Lausunto siksi, että tyttö on käyttäytynyt ylimielisesti opettajia kohtaan... Kaikkea en toki ole kertonut tytön tempauksista. Ne eivät tässä asiaa auta pätkääkään ja saavatpahan nämä "täydelliset ydinperheen äidit" lisää vettä myllyynsä :)
Hyviä puolia tytössä on. Hurjasti. Ja kuten jo tuolla aiemmin kerroin niin hyviä hetkiä meillä on kosolti enemmän kuin näitä "yhteentörmäyksiä". En vain ole katsonut aiheelliseksi ruotia niitä sen enempää koska ongelmahan ei ole tytössä itsessään. Tässä kyllä tytön käytöksen mahdollistaja olen ollut minä. Niin. Minä minä ! Olen ollut lepsu. Sanottakoon, että kuopuksemme syntymä ja sitä edeltävät tapahtumat (raskaus, synnytys) tekivät sen, että olen erittäin herkkä lasten suhteen.
Tuosta johtuen minussa korostuu ylihuolehtivuus, pelkään että lapset jäävät auton alle, joutuvat kiusatuiksi.... Nuo ovat siis täysin teoreettisia eivätkö taasen johdu muusta kuin oman pääni sisällä olevasta "traumasta", jota myöskään en täällä puhu enää sen enempää..
Siksi olen koko ajan halunnut lapsille vain hyvää. Pitänyt heitä prinsessoina. Tiedän, että myös parisuhteen takia MINUN on haettava apua. Siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä ei ole ollenkaan yhteisiä sääntöjä miehen kanssa tässä perheessä...
Juttelin eilen pitkään ex-mieheni kanssa ja miten valaisevaa se olikaan. Tästä selvitään. Meillä on paljon välittäviä ihmisiä ympärillämme. Otetaan tämä kaikki oppimisen ja kasvun mahdollisuutena. TEILLE provosoijat : en viitsi uhrata aikaani ja energiaani. Toivon, että se sisäinen paha olo, joka saa teidät hyökkäämään mm. minua kohtaan noin ikävästi menisi pois. Teistä huokuu paljon negatiivista energiaa.
Pahoittelen jos teksteistäni on joskus ollut vaikea saada selvää : miksi näin on en kerro myöskään enempää, mutta minun on vaikea löytää välillä sanoja ja oikeaa ilmaisumuotoa. Siksi tulee näitä väärinkäsityksiä enkä sille mitään voi. Itse olen asian kanssa sinut.
ap
[/quote]
Tai nämä epäilyt insestistä ja muusta johtuu siitä, että näitä tarinoita on oikeassa elämässä ihan liikaa, missä aikuiset naiset kertovat isäpuolen käyttäneet heitä hyväkseen ja äitinsä ei puolustanut, vaan oli jopa vihainen ja kateellinen, kun pikkuhuora viettelee hänen miehensä.
Me emme tiedä totuutta, mutta toivottavasti olemme väärässä. Mutta tyttösi kun kasvaa aikuiseksi, kertoo totuuden, mitä seinienne sisällä oikeasti tapahtui. Toivon sydämeni pohjasta, että hän kertoo kymmenen vuoden päästä, että hänellä oli vain iso murrosiän kriisi ja rakastava äiti ja hyvä isäpuoli. Mutta paljon on tarinoita, missä näin ei ole.