Vauva syntyi, inho koiraan ei lopu

Jossain koiraohjelmassa sanottiin, että tuo on ihan normaali hormonaalinen muutos. Olisko ollut jopa Tuire Kaimiollakin jotain tällaisia tuntemisia koiraa kohtaan tai jollain muulla tosi protyypillä kuitenkin. Sen pitäisi mennä joidenkin kuukausien jälkeen ohi. Tietty se on hirveän rankkaa sekä äidille että koiralle. Mies voisi nyt kyllä terästäytyä tässä asiassa, jotta koira tuntisi olonsa normaalimmaksi ja käyttäytyisi näin normaalimmin ja helpottaisi sitten varmaan sinun tuntemuksiasi jonkun verran = Koiralle lenkkiä, pesua ja kynnenleikkuuta (lemmikkiliikkeissä ja ell leikataan kynsiä, jos ette itse osaa) sekä sopivasti rakkautta ja rajoja vauvan suhteen ja kodille puhdasta pintaa.

Noin voi käydä. Liittyy äidinvaistoihin? Minäkin aloin pitämään koiria iljettävinä saastaisina otuksina ja epäluotettavaina potentiaalisina irtijuoksevina raatelijoina, kun sain lapsen. Lasten kasvattua suhteeni koiriin on taas parantunut lähes entiselleen.

Kun olin lapsi, meillä oli koira. Se oli hyväkäytöksinen ja hyvinkoulutettu. Tiedän ihan kokemuksestakin, että koirallakin on vaistot:) Meidänkin koira olisi voinut purra, jos sitä olisi kiusattu tarpeeksi paljon tai jos sillä oliisi ollut kipuja. Se ei onneksi ollut mustasukkainen vauvoille tai pikkulapsille.

Mitä pahaa ap on koiralle tehny? Ei koirat tuosta noin vaan ala murisee ihmisille...

Itselläni tuli myös esikoisen syntymän jälkeen ärtymys koiraani kohtaan. Koira oli ollut todella rakas ennen sitä. Ärsytti, kun se kohelsi ja haukkui ja intoili vauvan lähellä. Välillä tosiaan pelotti sekin, että se satuttaisi vauvaa, vaikka näin jälkikäteen kyllä tajuan ettei sitä vaaraa ollut. Ne hormonaaliset muutokset ja uusi tilanne varmaankin aiheuttavat ärsyyntymisen. Äidinvaisto on aika voimakas tunne!

Tunne meni ohi ehkä puolessa vuodessa. Toisen ja kolmannen lapsen syntymän kohdalla ei enää ärsyytymistä tullut, varmaankin koska tilanne ei enää ollut minulle tai koiralle uusi.

Yritä nyt purra hammasta ja olla äksyilemättä koiralle. Pyydä että mies hoitaa lenkit ja ehkä imuroinninkin. Kyllä se siitä :)

Koira murisee ja kulkee häntä luimussa. On epäluotettava!

Murisee, kun sinä kosket vauvaan? Jotkut koirat opettavat vauvalle suojelua sillä tavalla tai suojelevat itse.

Meillä koira reagoi aika voimakkaasti vauvaan. Oli koko ajan valppaana, öisinkin. Läähätti, haukkui ja stressasi. Ei kyllä yrittänyt millään tavalla vahingoittaa vauvaa.

T. 5

Minulle kävi noin kissan kanssa.

Mulle marsun

Yäk. Miten te voitte elää saman katon alla elukoitten kans? Kuvottavaa. Eläimet kuuluu ulos ja piharakennuksiin.

Ihme tyyppejä!!antakaa eläimenne parempaan kotiin!!

Hirvee otos

Ei saisi murista, eikä protestoida. Miehesi pitäisi laittaa koiralle rajoja lisää. Jos koira seuraa miestäsi joka paikkaan, se ei myöskään ole hyväksi. Koiran pitää pystyä rentoutumaan ja luottaa, että te hoidatte vauvan. Ymmärrän, että ärsyttää. Itse olisin huolissani tuollaisesta käytöksestä.

Noin minullekin kävi. Tulin kotiin vauvan kanssa ja tajusin että meillä kodissa elää suden sukulainen jolla on raateluhampaat, ja että TUON kanssa vauvan pitäisi olla yhtä aikaa lattialla. Juu ei. 

Meidän koirasta on paljon työtä, ja ihan rehellisesti voin sanoa, että se oli rasite kun lapset olivat pieniä. Joka päivä piti imuroida ja pyyhkiä lattiat kun lattiatasossa möngersi lapsi. Jokainen lelu ja rätti piti merkata koiralle "ei koske" - käskyllä tai se otti päikkärit lapsen viltin päällä tms. Kun koira kävi syömässä ja juomassa, sitä kuolaa ja vettä tippasi sen suusta vielä minuuttitolkulla, ja sekin oli ällöttävää, että lattia oli märkä ja likainen vaikka sen juuri oli pyyhkinyt. Vauvoista oli lisäksi ihanaa käydä läträämässä siellä juomakupilla ja popsimassa pari kourallista napuroita. Tähän vielä lisäksi koiran päivälenkki, joka oli yksi ylimääräinen siirtymä pukemisineen.

Mut meillä koira ei osoittanut vihamielisyyttä lapsia kohtaan. Aluksi se oli epävarma, mutta rauhoitin sen "rauha". käskyllä ja palkitsin siitä ettei se reagoinut lapsen ääntelyyn tai huitomiseen. Jos koira olisi murissut tai antanut mitään vihjettä siitä, että se voi olla aggressiivinen, en olisi pystynyt pitämään koiraa talossa. Kaverin koira kävi noihin aikoihin perheen lapseen kiinni mitään varoittamatta (eikä lapsi siis ollut ikinä tehnyt koiralle mitään, oli vauva vielä) ja siitä tuli pahaa jälkeä, koira iski suoraan kasvoihin. Siitä jäi pieni pelko omaakin koiraa kohtaan, enkä koskaan ole jättnyt koiraa ja pieniä lapsia yksin samaan tilaan. Jos olisin kokenut koiran uhaksi, sen olisi pitänyt lähteä meiltä.

Mitään pahaa en mielestäni koiralle ole tehnyt. Tiukempi olen käytöksen suhteen kun taas mies lepsuilee lähes joka asiassa. Minun kans ei esim pelleile hihnassa, ei tule sohvalle, ei kerjää, kulje ovista ensin, en hypi ja riehu (näitä tekee siis miehen kans)
Minä kyllä saan vauvaan koskea huoletta, mutta jos mies sylittelee lasta niin koira käy heti ulisemaan ja raapimaan miestä. Jos komentaa koiraa niin kauhee murina + kusee lattialle.
Toivon todellaki että nämä tunteet menisi ohi, en kuitenkaan mikään eläinten vihaaja ole.
Miehelle olen kyllä tehnyt selväksi etten koiran sotkuja siivoa ja koiran hoitoon puutu (koska teen jo nyt 97% kotitöistä ja vauvan hoidosta) en vain jaksa vielä koiraaki hoitaa. Turkki kasvaa koko ajan, ei jaksa ajella eikä pestä, viimeks 9 päivää maanittelin pesemään koiran ja silloinki piti kaverina olla että jotain tapahtui. Osaamattomuudesta ei ole kyse vaan viitsimisestä.
T. Ap

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:31"]

Murisee, kun sinä kosket vauvaan? Jotkut koirat opettavat vauvalle suojelua sillä tavalla tai suojelevat itse.

[/quote]

Murina tuossa tilanteessa ei ole missään nimessä hyväksyttävää. Ei myöskään tuo aiemmin kuvailtu miehen seuraaminen joka paikkaan. Molemmat kertovat koiran pyrkimyksistä päästä dominoimaan tilannetta. Se voi olla stressireaktio, mutta siihen on reagoitava, heti, tai se menee pahemmaksi. 

Itse annoin kaksi löytökissaa pois ja hävettää vieläkin! Oltiin sitten 12v. ilman kissoja ja nyt kaksi rotukissaa. laitat miehesi koville ja teet lapun milloin pitää koira pestä ja milloin harjata ja milloin leikataan kynnet. Eläimiä pitää hoitaa ja puunata ja se on miehesi koira. 

Tuo oli aika hyvin kuvattu, koira muuttui mun silmissä elukaksi, johon ei voi luottaa, en osaa ajatella tuota spanielia enää surusilmäisenä miehen lellikkinä vaan näen ne hampaat ja sotkun :( tää on oikeesti tosi surullista ja stressaavaa kun en oikeesti haluais olla tämmöinen, mutta en voi tunteillle mitään. Voispa vain syyttää hormoneja.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:44"]

Mitään pahaa en mielestäni koiralle ole tehnyt. Tiukempi olen käytöksen suhteen kun taas mies lepsuilee lähes joka asiassa. Minun kans ei esim pelleile hihnassa, ei tule sohvalle, ei kerjää, kulje ovista ensin, en hypi ja riehu (näitä tekee siis miehen kans) Minä kyllä saan vauvaan koskea huoletta, mutta jos mies sylittelee lasta niin koira käy heti ulisemaan ja raapimaan miestä. Jos komentaa koiraa niin kauhee murina + kusee lattialle. Toivon todellaki että nämä tunteet menisi ohi, en kuitenkaan mikään eläinten vihaaja ole. Miehelle olen kyllä tehnyt selväksi etten koiran sotkuja siivoa ja koiran hoitoon puutu (koska teen jo nyt 97% kotitöistä ja vauvan hoidosta) en vain jaksa vielä koiraaki hoitaa. Turkki kasvaa koko ajan, ei jaksa ajella eikä pestä, viimeks 9 päivää maanittelin pesemään koiran ja silloinki piti kaverina olla että jotain tapahtui. Osaamattomuudesta ei ole kyse vaan viitsimisestä. T. Ap

[/quote]

Niin ongelmana ei ole sun tunteet vaan tämä tilanne mikä tässä on. Kenellä tahansa olisi pinna kireällä jos koira kusisi mielenosoituksena lattialle tai murisisi vauvalle. Mikään tuosta käytöksestä ei kuulu normaalin perhekoiran elämään. Tuosta teidän tilanteesta saa stressaantua, koska se on stressaava tilanne. Varsinkin, kun et pääse koiraa tavallaan karkuun omassa kodissasi. Onko paikkaa, jossa koira voisi olla vaikka muutaman päivän tai viikon? Koirattoman elämän kokeilu voisi olla sinulle stressiloma, ja mieskin ehkä huomaisi eron helpommin, kun tajuaisi kuinka paljon kivempaa on hoitaa omaa lastaan ilman että siinä on koira vieressä pomottamassa.

No, tällaisiakin asioita kannattaa miettiä kun ottaa koiraa. Eikä tuo ole missään nimessä hyvä syy koirasta luopumiselle. Jos haluaa lapsia, ei varmaan kannata ottaa sellaista koirarotua, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivointia, on vahtiviettinen tai suojelukoira, jne. Meillä pieni tiibetinspanieli ja aivan ihana lasten kanssa, meni vauva-aikanakin kuin unelma, koska ei tarvitse superpitkiä lenkkejä ollakseen tyytyväinen.