Vauva syntyi, inho koiraan ei lopu

Vähän ohis mutta meillä ei koira päässyt sen jälkeen sänkyyn kun tytön päästä löytyi punkki. Yök.
En pitäisi ap koiraa koska riski puremiseen kasvaa kun lapsi kasvaa ja alkaa liikkua.

Mä annoin koirani pois, kun esikoiseni oli 1,5-vuotias. En vaan jaksanut. Vauvan syntymän jälkeen koira oli vaan taakka, ainoat kivat hetket olivat yhteiset lenkit vauvan ja koiran kanssa. Muuten ei kiinnostanut enää leikittää koiraa eikä muutenkaan antaa sille huomiota. Tajusin että koira oli ollut lapsenkorvike. Koira pääsi hyvään kotiin vanhemman naisen luokse omakotitaloon, ja mulla on nykyään kolme lasta ja ei yhtään ikävä koiraa. En vaan tainnut olla koiraihminen sittenkään.

Mulla kävi noin kissan kanssa. Kissa lähti, en ole kaivannut. Elämä kaikin puolin helpompaa. Jos koira on vihainen vauvalle, antaisin pois. Tai ainakin koiran tulisi tietää paikkansa, se on vauvaa alempana. Koira joka ei tiedä tätä saattaa olla myös vaarallinen.

Miksi et vain sano, että 1kk aikaa päättää haluaako mies pitää koiran vai perheen? Jos teillä on tämä koko aika mennyt valtataisteluun koiran vuoksi niin eihän tuo hyvin tule päättymään kuitenkaan. Miksi jatkaa kidutusta? Menee koko vauva-aika ihan pilalle, kun kotona on kaaos häiriökäyttäytyvän koiran vuoksi (sekä saamattoman miehen vuoksi).

Älä huuda tai raivoa asiaa esille ottaessa vaan sano tyynenrauhallisesti, että tämä oli nyt tässä, sinulla on kuukausi aikaa päättää kumpi taloon jää.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 22:33"]

Ap moi! Löysin vanhingossa oman ketjuni...ja 8kk myöhemmin tilanne on ihan kamala! Oikeesti muutan kohta pois koska karva-apina ei pysy aisoissa muuta kuin etikkasuihkeella. Voiko oikeeati mennä näin, että koira rikkoo koteja? Voinko tehä ilmiannon koirasta ilman että kukaan saa tietää ilmoittajaa? Olen niin poikki että itkettää :(

[/quote]

Miten mies sietää sen että koira murisee sinulle tai vauvalle?????

Meillä kävi samoin, mutta kyseessä oli minun koirani jota mieheni alkoi inhota lapsen syntymän jälkeen. Vuoden tappelun jälkeen koira lähti parempaan kotiin. Ikävä on.

AP olet oksettava ihmiskuvatus! Voit olla varma että karma iskee vielä takaisin, ehkäpä oma lapsukaisesi ei voi joku päivä kestää ällöttävää haisevaa olemustasi ja hautaa sinut johonkin laitokseen pois silmistä.

Eihän tuo ole enää asiallista koiranpitoa ettei leikata kynsiä ja hoideta tuekkia eikä pääse lenkille. Josei noita asioita saa kuntoon on koiralle parempi etsiä uusikoti jossa se hoidetaan kunnolla. Sen uskon että vauvan ollessa pieni koirat voit tuntua rasitteelta vaikka ne sitä ennen olisi olleet kuinka tärkeitä. Omat on mun harrastuskavereita ja rakkaita perheenjäseniä mutta kunvauva syntyy ne menee vähäksi aikaa hoitoon mun vanhemmille. Jotta saadaan rauhassa tutustua vauvaan ja toisaalta koirat saa tarvitsemaansa huomiota.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:17"]AP olet oksettava ihmiskuvatus! Voit olla varma että karma iskee vielä takaisin, ehkäpä oma lapsukaisesi ei voi joku päivä kestää ällöttävää haisevaa olemustasi ja hautaa sinut johonkin laitokseen pois silmistä.
[/quote]
Pitäiskö ap:n nyt sitten yhtäkkiä alkaa rakastamaan elukkaa josta en pidä? Sehän helppoa oliskin j pelastais tuhannet parisuhteet kun vois vain päättää rakastavansa jotain. Minä esim en ikinä ole elukoille pahaa tehnyt. Jos en halua niitä elämääni, kotiini, sänkyyni on ihan oma valintani. Ihan täyttä paskaa vetää lapsi tähän. Kuvittele omalle kohalle kun kerrot inhoavas hiiriä ja tadaa ukkos tuo yllärinä hiiriparven kotiisi kysymättä. Olisko kivaa? Vai oletko ihan fine ja siivoat jälkiä mutisematta kunhan ukkos on onnellinen? Huhhui näitä kommaajia

Mitä hyviä puolia miehessäsi on? Mitä hän tekee muuten sunin ja vauvan eteen?

Sinusta on tullut koiran isäntä ja miehestäsi koiran alamainen. Siksi se käyttäytyy noin. Jotenkin epäilen että kun hankkiudut koirasta eroon, joudut vasten sitä tosiasiaa että syytät koiraa asioista jotka mies aiheuttaa. Koirasta et luovu koska silloin joutuisit kohtaamaan totuuden miehestäsi. Nyt koira antaa sinulle mahdollisuuden pitää miehestä kun kohdistat turhautumisesi koiraan etkä mieheen. Jos luovut koirasta, mies lähtee kohta perässä kun et enää voi kuvitella että mies on muuten hyvä tyyppi.

Koira on eläin. Vauva on ihminen. Jos se koira ei osaa mukautua ja käyttäytyä niin --->koira pois. Se on vaan eläin.

Siis mitä miehesi sanoo kunolet kertonut näistä asioista hänelle?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:54"]  Mitä haittaa olisi ollut jos koira olisi nukkunut lapsen viltillä? Meillä nukkuvat lapsi ja koira sulassa sovussa toistensa kainalossa joskus. [/quote] No sitä haittaa, että viltti olisi sen jälkeen ollut karvainen, hiekkainen ja kuolainen. En itse haluaisi nukkua sängyllä, jonka koira on sotkenut, enkä taatusti laita pientä vauvaa sellaiselle viltille. [/quote] :D Voi hyvänen aika. Ei ihme, että joka toisella lapsella on nykyään allergia tai astma, kun lapset kasvatetaan ylihygieenisissä oloissa. Ei ne lapset hiekkaan tai karvoihin kuole. Älkää ottako niitä eläimiä, jos meinaatte lisääntyä ja sen jälkeen koira ei yhtäkkiä merkitse enää mitään.

[/quote]

Eikä ihme, että koirille on nykyään niin paljon käytösongelmia, kun niitä kohdellaan perheessä kuin ihmistä, ja ne pistetään hierarkiassa joko samalle viivalle, tai ylemmäs kuin perheen omat lapset. Koiralla on eläimen tarpeet eikä niihin kuulu se, että koira pääsee ihan joka paikkaan ja saa tehdä mitä haluaa. 

Edelleen on aika paljon koiranomistajia, jotka sekä haluavat elää koiran kanssa että elää siistissä kodissa. Ja se on mahdollista, pitää vaan nähdä vähän enemmän vaivaa siivoamisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:37"]

Yäk. Miten te voitte elää saman katon alla elukoitten kans? Kuvottavaa. Eläimet kuuluu ulos ja piharakennuksiin.

[/quote]

Mä mietin aina samaa lapsista, niin paljon ne sottaavat ja ovat varsinaisia saastan pesiä koiriin verrattuna. Aina kun ajattelee, että onpas näistä mukamas vaivaa ja sotkua kun aina joskus täytyy imuroida sohva karvoista, niin palauttaa mieleen lapsiperheiden kyläilyt, helpottaa nopeasti.

Ap jälleen... eli minä otin ohjat käsiin, opetin koiran pois sohalta (mies päästää eli riekkuu siinä mun poissaollessa) , opetin pois kerjäämisen, edelle juoksemisen, vetämisen. Käyttäytyy kuin unelma mun kans, mutta miehen kans riehuu, komentaa ja perseilee koska mies ei noudata näitä sääntöjä.
Eli miehellä oli koira ennen meitä, kerroin etten pidä/halua niitä elämääni. No sit se pakosta tuli meille, annoin ehdot koska olen allerginen. Lupasi vaan ei pidä lupauksia. Kaikki olis hyvin jos mun ei yksin tarvi imuroida pöly-/koira-allergian takia päivittäin, luututa paskasia tassunjälkiä, ostella uusia mattoja pilattujen takia, menettää yöunia kun koira metrin kynsien kans kolisee läpi yön kun ei pääse makkariin. Plus olen ainoa joka käy töissä. En mä jaksa vielä jotain koiraa hoitaa mistä en edes tykkää tai halua koko kämpään. Joustan ja joustan vaan tilanne ei parane. Koiravihaa minusta ei saa pois vaan vois edes elää sen kans jos mies viittis vähän panostaa. Eihän se elukan vika ole. Tiedän sen. Vaan helpottaa purkaminen edes jonnekin.

Minä veisin piikille toiseen kaupunkiin ja sanoisin miehelle että karkas hihnasta rusakon perään.

Ei muutako koiralle nalli ottaan, piikille tai myyntiin. Jos mies lähtee sen seurauksena, ni sit oli rakkaus koiraa kohtaan suurempaa kun vaimoa. Ite en kattelis yhtään. (Joskaan en koiranomistajamiehen kanssa rupeis seurustelemaankaan ennenku koira pois kuvioista.) Itellä ei oo koiraa eikä meille tuu muidenkaan koirat sisälle. -nainen