Vauva syntyi, inho koiraan ei lopu

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:15"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:07"]

 Itseasiassa kyllä on! Mulla ei ole aiempaa kokemusta koirista, miehelläni tämä hurtta oli ollut jo 3-vuotta ja ihan hyvillä mielin otin sen miehen mukana. Yllätyksenä nämä tunteet tuli raskausaikana ja paheni vauvan syntymän jälkeen :/ Miks mies ei siivoa? ... jos tietäisinki miten saisin tuon reipastumaan niin olisin onnellinen. Vakavan keskustelun paikka taas. Kai olen miehen liian helpolla päästänyt.

[/quote]

Jeps, cockerit on taitavia pomottamaan. Niillä on oikeasti haastava luonne (noin yleisesti ottaen), eikä asiaa auta se, että ne on usein otettu söpön ulkonäön vuoksi vähän vääristä syistä, niin ettei nille alunperinkään ole annettu niin tiukkaa koulutusta, ja pistetty sinne hierarkian alimmalle tasolle, missä cockerin paikka on. Varsinkin mustat ja punaiset cockerit tuntuvat olevan hammasta näyttävää sorttia, mutta nykyään myös kirjavissa on aggressiivisia yksilöitä. Kolmevuotias cockeri on lisäksi siinä viimeisessä murrosiän aallossa eli se tarkkailisi tarkasti sinun ja miehesi välisiä suhteita muutenkin ja miettisi miten maksimoida omat etunsa.

[/quote]

Ilmeisesti cockereilla on myös taipumusta hyökätä varoittamatta kimppuun, jolloin voivat olla arvaamattomia. Tälle käytökselle/häiriölle on joku oikea nimikin, en vain muista sitä. Luultavasti se olisi kyllä jo tullut esiin, mutta kannattaa olla kuitenkin varovainen. Käykää ongelmakoirakouluttajalla tai eläinlääkärillä kysymässä apua. Ja ottakaa aikalisä ja viekää koira hoitoon vaikka jommankumman vanhemmille, jos vain on mahdollista.

Todennäköisintä on, että kaikki menee ihan hyvin, kun tilanne tasaantuu.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:09"]

Huolestuttavaa on tuo murina. Se pyrkii ilmeisesti omistamaan vauvan. Onko uros vai narttu? Minkä ikäinen?

Miehesi on tässä avainasemassa.Se mies on pakko saada tajuamaan, Yksi keino tajuta on jättää se koiran ja vauvan kanssa kaksin paljon, sinä voit olla vaikka netissä viereisessä huoneessa tai käydä kaupassa ym ja kahvilla sillä aikaa. *Jos ukko huomais saman?

 Voimia! Asialle tulee tehdä jotakin. itse varmaan olisin jotain käytöskouluttajaa konsultoitunut. Kokeillut ensin jotain ohjeita. Viimeinen vaihtoehto on uusi koti koiralle. Välimuoto on: osta koiraportti. Makkariin ei saa tulla, ja sit koira makkariin portin taa, kun vauva olkkarissa y, Tota mekin paljo harrastettiin.

[/quote]

5-vuotias uros... käytös kuin pennun, ainaki virtaa näyttää riittävän. Välillä kun mies tulee lenkiltä ja päästää koiran vain ovesta sisään niin voi luoja jos ei ehdi nappaamaan vauvaa syliin, en tiedä mitä tapahtuis. Koira ampaisee kuin ohjus kämppään, matot rullalla ja vetää rallia niin että huonekalutkin kärsii. 

Pitääki tosiaan jättää mies keskenään lapsen kans niin tajuais mun stressin (paitsi en taida uskaltaa) mies ei ongelmaa näe koiransa käytöksessä. Makuuhuone on onneks kodin ainoa alue, minne koira ei tule. Pitkä koulu oli, mutta toimii. On se tämäkin kun opettelee esikoisen hoitoa ja samalla pitäs koiran koulutustakin opetella. Huoh... toivon niin että mies vois vaikka vanhemmilleen viedä koiran, hänen isä kun on aikoinaan ollut koirakouluttaja. Mutta nämä asuu yli 300km päässä. Jos ei ala koulutusta tulemaan niin portti olis seuraava juttu, johon mies ei suostu, koska koira on älytön ulvomaan ja haukkuherkkäkin vielä. 

Portti kannattaa ehdottomasti hankkia jokatapauksessa. Sitten kun lapsi oppii kävelemään, niin tarvitsette sitä jotta voit esim. käydä vessassa, tehdä ruokaa tms. ja olla varma ettei lapsi sillä välin käy vetämässä koiraa hännästä tai tekemässä jotain muuta sellaista joka ei ole hyväksi.

Viet sen eläinlääkärille ja piikki peffaan. Helppo kuin mikä. 

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:21"]

5-vuotias uros... käytös kuin pennun, ainaki virtaa näyttää riittävän. Välillä kun mies tulee lenkiltä ja päästää koiran vain ovesta sisään niin voi luoja jos ei ehdi nappaamaan vauvaa syliin, en tiedä mitä tapahtuis. Koira ampaisee kuin ohjus kämppään, matot rullalla ja vetää rallia niin että huonekalutkin kärsii. 

Pitääki tosiaan jättää mies keskenään lapsen kans niin tajuais mun stressin (paitsi en taida uskaltaa) mies ei ongelmaa näe koiransa käytöksessä. Makuuhuone on onneks kodin ainoa alue, minne koira ei tule. Pitkä koulu oli, mutta toimii. On se tämäkin kun opettelee esikoisen hoitoa ja samalla pitäs koiran koulutustakin opetella. Huoh... toivon niin että mies vois vaikka vanhemmilleen viedä koiran, hänen isä kun on aikoinaan ollut koirakouluttaja. Mutta nämä asuu yli 300km päässä. Jos ei ala koulutusta tulemaan niin portti olis seuraava juttu, johon mies ei suostu, koska koira on älytön ulvomaan ja haukkuherkkäkin vielä. 

[/quote]

No on teillä siellä tilanne. Kuulostaa siltä että koiran ehdoilla mennään, ei se voi noin jatkua mitenkään. Kaikki koiran käytöksessä, mitä kuvailit, on vaan opittua toimintaa, ja koira oppii siitä poiskin. Se ei vaan tiedä miten sen pitäisi käyttäytyä (eli kotona ollaan rauhassa, ei juosta eikä riehuta lenkinkään jälkeen, ei ulvota, haukuta, seurata, haeta huomiota jne. ) Lisäksi koiralla on eroahdistuksen oireita. Kaikkeen niihin löytyy kyllä apu järjestelmällisellä koulutuksella, tarvitsette vaan jonkun kokeneen kertomaan miten se teidän arkipäivässä toteutetaan.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:15"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:07"]

 Itseasiassa kyllä on! Mulla ei ole aiempaa kokemusta koirista, miehelläni tämä hurtta oli ollut jo 3-vuotta ja ihan hyvillä mielin otin sen miehen mukana. Yllätyksenä nämä tunteet tuli raskausaikana ja paheni vauvan syntymän jälkeen :/ Miks mies ei siivoa? ... jos tietäisinki miten saisin tuon reipastumaan niin olisin onnellinen. Vakavan keskustelun paikka taas. Kai olen miehen liian helpolla päästänyt.

[/quote]

Jeps, cockerit on taitavia pomottamaan. Niillä on oikeasti haastava luonne (noin yleisesti ottaen), eikä asiaa auta se, että ne on usein otettu söpön ulkonäön vuoksi vähän vääristä syistä, niin ettei nille alunperinkään ole annettu niin tiukkaa koulutusta, ja pistetty sinne hierarkian alimmalle tasolle, missä cockerin paikka on. Varsinkin mustat ja punaiset cockerit tuntuvat olevan hammasta näyttävää sorttia, mutta nykyään myös kirjavissa on aggressiivisia yksilöitä. Kolmevuotias cockeri on lisäksi siinä viimeisessä murrosiän aallossa eli se tarkkailisi tarkasti sinun ja miehesi välisiä suhteita muutenkin ja miettisi miten maksimoida omat etunsa.

[/quote]

Siis nyt sekoilen iässä, 4-vuotias taitaa olla nyt, täyttää viisi. Miehelläni ehti siis reilut pari vuotta olla ennen kuin muuttivat luokseni. 

Haastetta tässä tosissaan on! Jännä miten miehen ei tarvi kuin istua sohvalle, niin koira riehuu miten tykkää sohvalle. Mun kans kahdestaan ei tule lähellekään sohvaa, koska tietää että kielto pois tulee. Miehen läsnäollessa ei edes tottele kieltoja, murisee vain. Siis tuntuu pelkäävän minua, vaikka ikinä en ole edes huutanu koiralle, tiukka ei-kometo on "pahinta" mitä olen tehnyt. Metsästyslinjainen koira, eli siinä hommassa tosi pätevä, ainoa vain tuo jästipäisyys ja miehen omistushaluisuus :( 

Hahah, repesin nauruun kyllä tuossa verenhimoisen spanielin kohdalla. :D
Mutta yrittäkää nyt edes hieman ajatella järjellä niiden hormonihuurujen läpi, se koira on edelleen sama koira kuin ennen ja pitää tiedostaa ettei kykene järkevään ja objektiiviseen ajatteluun nyt. Jos ei hoitoon ole voimavaroja, niin viekää trimmaajalle. Sinä taas opetat miehelle miten koiralle laitetaan rajat jos se perseilee.
Älä tee nyt mitään isoja ratkaisuja.

2

Meillä miehen cockeri piti laittaa pois.. Jo meidän seurustelun alusta alkaeenkaan ei hyväksynyt minua, murahteli kun menin miehen viereen, ja kusi lattialle kun mies lähti ulos ja minä jäin kotiin..

Tilanne muuttui pahaksi kun mies lähti armeijaan (kävi yliopiston ensin), ja minä (raskaana) jäin koiran kanssa kotiin. Koira kyttäili minua ja näykki, sekä kusi kaiken (sohvan, sängyn, matot, vaunut, sitterin...).

Mies väitti että liioittelen koiran käytöstä, koska koira ei tehnyt sitä miehen ollessa paikalla..

Eräs ilta miehen silmät avautui, kun lähdimme hakemaan pizzaa, ja koira ilmeisesti luuli miehen taas lähteneen inttiin.
Tulimme pizzat kainalossa kotiin, poissa max 20min, mies astuu eteisessä koiran kuseen, seuraavana vastassa on jätökset, seinällä merkkaus jäljet ja sohvalla useat kuset..

Niin suuri mysteeri minulle miksi kukaan ottaa jonkun koiran riesakseen, ja vielä ap:n tilanteessa miettii että mitä pitäis tehdä o_O

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:31"]

Vitun kusipää huora. Oot paska ämmä. Sinä ja sunlaiset. Koira oli miehellä ennen sua, toivottavasti valitsee koiransa ja jättää sut.

[/quote]

Ja sun pitäs lopettaa se paljain persein hiekkalaatikolla istuminen. Mikä ap:sta tekee kusipäähuoran? Se että ei purematta niele koiran huonoa käytöstä ja miehen välinpitämätöntä asennetta? Kaikkea kun ei voi ennustaa. Kukaan ei voi tietää miten koira reagoi uuteen perheenjäseneen. Tässä sentään etsitään apua tilanteeseen, ei keinoa päästä koirasta eroon. Moniko nainen tietää millaiseen hormonimyrskyyn raskausaikana joutuu? Samalla kaikki naiset, jotka päättää masentua synnytyksen jälkeen, voisi jättää lapset hankkimatta. Vaan kun ei voi. 

Pisteet ap:lle että yrittää tilanteesta huolimatta löytää ratkaisun. 

Koira ihan selvästi käyttäytyy dominoivasti miestäsi kohtaan. Miehesi pitää nyt asettaa koiralle rajat. Koira ottaa aina johtajakseen sen joka ei helli koiraa ja käyttäydy ns. alentuvasti koiran silmissä.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:44"]

Meillä miehen cockeri piti laittaa pois.. Jo meidän seurustelun alusta alkaeenkaan ei hyväksynyt minua, murahteli kun menin miehen viereen, ja kusi lattialle kun mies lähti ulos ja minä jäin kotiin.. Tilanne muuttui pahaksi kun mies lähti armeijaan (kävi yliopiston ensin), ja minä (raskaana) jäin koiran kanssa kotiin. Koira kyttäili minua ja näykki, sekä kusi kaiken (sohvan, sängyn, matot, vaunut, sitterin...). Mies väitti että liioittelen koiran käytöstä, koska koira ei tehnyt sitä miehen ollessa paikalla.. Eräs ilta miehen silmät avautui, kun lähdimme hakemaan pizzaa, ja koira ilmeisesti luuli miehen taas lähteneen inttiin. Tulimme pizzat kainalossa kotiin, poissa max 20min, mies astuu eteisessä koiran kuseen, seuraavana vastassa on jätökset, seinällä merkkaus jäljet ja sohvalla useat kuset..

[/quote]

Apua, tuo liippaa liianki lähelle :/ välillä kun mies lähtee ilman koiraa. Alkaa tuo kuseskelu. Ei lyhyen ajan sisällä, mutta jos yli puolipäivää on poissa, niin sitten. Mies ei taho uskoa mitä kerron koska ei hänen nähden tee moista. Luulee että liioittelen. Onneksi on myös jääny "rysänpäältä kìinni" niin asialle on voitu tehdäkin jotain. Kyllähän se alkaa pitemmän päälle tympiä kun turvakaukalo, vaunut, hoitapöytä jne saa protestipissat osakseen. Joskus oikeen uhmakkaan katseen kera :( 

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:57"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:44"]

Meillä miehen cockeri piti laittaa pois.. Jo meidän seurustelun alusta alkaeenkaan ei hyväksynyt minua, murahteli kun menin miehen viereen, ja kusi lattialle kun mies lähti ulos ja minä jäin kotiin.. Tilanne muuttui pahaksi kun mies lähti armeijaan (kävi yliopiston ensin), ja minä (raskaana) jäin koiran kanssa kotiin. Koira kyttäili minua ja näykki, sekä kusi kaiken (sohvan, sängyn, matot, vaunut, sitterin...). Mies väitti että liioittelen koiran käytöstä, koska koira ei tehnyt sitä miehen ollessa paikalla.. Eräs ilta miehen silmät avautui, kun lähdimme hakemaan pizzaa, ja koira ilmeisesti luuli miehen taas lähteneen inttiin. Tulimme pizzat kainalossa kotiin, poissa max 20min, mies astuu eteisessä koiran kuseen, seuraavana vastassa on jätökset, seinällä merkkaus jäljet ja sohvalla useat kuset..

[/quote]

Apua, tuo liippaa liianki lähelle :/ välillä kun mies lähtee ilman koiraa. Alkaa tuo kuseskelu. Ei lyhyen ajan sisällä, mutta jos yli puolipäivää on poissa, niin sitten. Mies ei taho uskoa mitä kerron koska ei hänen nähden tee moista. Luulee että liioittelen. Onneksi on myös jääny "rysänpäältä kìinni" niin asialle on voitu tehdäkin jotain. Kyllähän se alkaa pitemmän päälle tympiä kun turvakaukalo, vaunut, hoitapöytä jne saa protestipissat osakseen. Joskus oikeen uhmakkaan katseen kera :( 

[/quote]

Ei kannata inhimillistää koiraa liikaa. Luultavasti kyse ei ole uhmakkuudesta, ei ehkä dominoinnistakaan. Mutta kovin stressaantuneelta miehesi koira vaikuttaa, jos sisälle pissailu on nyt vasta alkanut. Murina on ikävämpi juttu. Jos koira vaikuttaa agressiiviselta vauvaa kohtaan, niin jatkossa voi tulla ongelmia. Suurin osa koirista ei nimittäin pidä siitä kun vauvat tarttuvat karvoihin ja yrittävät juosta kiinni jne. Mutta jos agressiota ei ole, niin voi hyvinkin olla että kun koira tottuu tilanteeseen, niin kaikki kääntyy parhain päin. Kannattaa pitää silmät auki ja yrittää tulkita koiraa. Ja niinkuin joku aikaisemmin kirjoitti, älkää tehkö hätäisiä päätöksiä isoista asioista nyt, kun olet synnytyksen jälkeen herkässä tilassa.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:57"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:44"]

Meillä miehen cockeri piti laittaa pois.. Jo meidän seurustelun alusta alkaeenkaan ei hyväksynyt minua, murahteli kun menin miehen viereen, ja kusi lattialle kun mies lähti ulos ja minä jäin kotiin.. Tilanne muuttui pahaksi kun mies lähti armeijaan (kävi yliopiston ensin), ja minä (raskaana) jäin koiran kanssa kotiin. Koira kyttäili minua ja näykki, sekä kusi kaiken (sohvan, sängyn, matot, vaunut, sitterin...). Mies väitti että liioittelen koiran käytöstä, koska koira ei tehnyt sitä miehen ollessa paikalla.. Eräs ilta miehen silmät avautui, kun lähdimme hakemaan pizzaa, ja koira ilmeisesti luuli miehen taas lähteneen inttiin. Tulimme pizzat kainalossa kotiin, poissa max 20min, mies astuu eteisessä koiran kuseen, seuraavana vastassa on jätökset, seinällä merkkaus jäljet ja sohvalla useat kuset..

[/quote]

Apua, tuo liippaa liianki lähelle :/ välillä kun mies lähtee ilman koiraa. Alkaa tuo kuseskelu. Ei lyhyen ajan sisällä, mutta jos yli puolipäivää on poissa, niin sitten. Mies ei taho uskoa mitä kerron koska ei hänen nähden tee moista. Luulee että liioittelen. Onneksi on myös jääny "rysänpäältä kìinni" niin asialle on voitu tehdäkin jotain. Kyllähän se alkaa pitemmän päälle tympiä kun turvakaukalo, vaunut, hoitapöytä jne saa protestipissat osakseen. Joskus oikeen uhmakkaan katseen kera :( 
[/quote]

Se katse oli juuri sellainen "näetkö varmasti, mitäpä meinasit tehdä", joka kerta toruin koiraa ja kun oikein rupes vituttaa vein ulos juoksunaruun kiinni, mutta sielläkin vaan ulisi paikoillaan..

Otin myös valokuvia koiran tuhoista miehen poissa ollessa, ja tosiaan koira muuttui aggressiiviseksi koko ajan mm.
Kerran näykkäsi kädestä, kun komensin pois sohvalta.. Keräsin likapyykkiä makuuhuoneesta, ja koira hyökkäsi käteen..

Tilanteet rupesi olemaan joka päiväisiä ja käytös paheni (en voinut liikkua enää rauhassa kotona, kun koira saattoi mistä vaan kilahtaa esim. Olen menossa vessaan ja koira oven edessä ei suostu siirtymään käskystä vaan murisee ja yrittää näykätä lähestyessä..

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 00:13"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:57"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:44"] Meillä miehen cockeri piti laittaa pois.. Jo meidän seurustelun alusta alkaeenkaan ei hyväksynyt minua, murahteli kun menin miehen viereen, ja kusi lattialle kun mies lähti ulos ja minä jäin kotiin.. Tilanne muuttui pahaksi kun mies lähti armeijaan (kävi yliopiston ensin), ja minä (raskaana) jäin koiran kanssa kotiin. Koira kyttäili minua ja näykki, sekä kusi kaiken (sohvan, sängyn, matot, vaunut, sitterin...). Mies väitti että liioittelen koiran käytöstä, koska koira ei tehnyt sitä miehen ollessa paikalla.. Eräs ilta miehen silmät avautui, kun lähdimme hakemaan pizzaa, ja koira ilmeisesti luuli miehen taas lähteneen inttiin. Tulimme pizzat kainalossa kotiin, poissa max 20min, mies astuu eteisessä koiran kuseen, seuraavana vastassa on jätökset, seinällä merkkaus jäljet ja sohvalla useat kuset.. [/quote] Apua, tuo liippaa liianki lähelle :/ välillä kun mies lähtee ilman koiraa. Alkaa tuo kuseskelu. Ei lyhyen ajan sisällä, mutta jos yli puolipäivää on poissa, niin sitten. Mies ei taho uskoa mitä kerron koska ei hänen nähden tee moista. Luulee että liioittelen. Onneksi on myös jääny "rysänpäältä kìinni" niin asialle on voitu tehdäkin jotain. Kyllähän se alkaa pitemmän päälle tympiä kun turvakaukalo, vaunut, hoitapöytä jne saa protestipissat osakseen. Joskus oikeen uhmakkaan katseen kera :(  [/quote] Se katse oli juuri sellainen "näetkö varmasti, mitäpä meinasit tehdä", joka kerta toruin koiraa ja kun oikein rupes vituttaa vein ulos juoksunaruun kiinni, mutta sielläkin vaan ulisi paikoillaan.. Otin myös valokuvia koiran tuhoista miehen poissa ollessa, ja tosiaan koira muuttui aggressiiviseksi koko ajan mm. Kerran näykkäsi kädestä, kun komensin pois sohvalta.. Keräsin likapyykkiä makuuhuoneesta, ja koira hyökkäsi käteen.. Tilanteet rupesi olemaan joka päiväisiä ja käytös paheni (en voinut liikkua enää rauhassa kotona, kun koira saattoi mistä vaan kilahtaa esim. Olen menossa vessaan ja koira oven edessä ei suostu siirtymään käskystä vaan murisee ja yrittää näykätä lähestyessä..

[/quote]

Ihan ymmärrettävä päätös luopua koirasta tuollaisessa tilanteessa. Ei tuo koira olisi sopeutunut elämään lapsiperheessä. Joskus joutuu tekemään ikäviä päätöksiä, mutta päätös oli varmasti oikea.

T.56

Paljonko se saa liikuntaa?

Mun mielestä kuulostaa siltä että on liian vähän aktiviteettia koiralla. Harrastetaanko sen kanssa mitään? Saako tehdä nenällään mitään? Onko sillä metsästysviettiä?

Kunnon liikunta + rodulle sopiva aktiviteetti vähentäisi huomattavasti tuota perseilyä ja sähläämistä + helpottaa niiden rajojen laittoa.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 00:20"]

Paljonko se saa liikuntaa?

Mun mielestä kuulostaa siltä että on liian vähän aktiviteettia koiralla. Harrastetaanko sen kanssa mitään? Saako tehdä nenällään mitään? Onko sillä metsästysviettiä?

Kunnon liikunta + rodulle sopiva aktiviteetti vähentäisi huomattavasti tuota perseilyä ja sähläämistä + helpottaa niiden rajojen laittoa.

[/quote]

Metsästysviettiä on, syksyt kyllä rymistelee metsästämässä miehen mukana ja kesällä ui paljon. Talvet vaan on aina tätä. Mies ei jaksa panostaa lenkittämiseen, eikä mulla ole aikaa ja intoa alkaa koiraa juoksuttaan. Yritän kyllä käskeä joka välissä, kun tämä perseily alkaa, miestä käymään kunnon lenkin, vaan ei. Nytkin valvon kun koira makkarin oven takana ravaa ympyrää, ylipitkät kynnet kopisuttaa parkettia ja välillä kuulen miten sohvalla pyörii, huoh. Yritin tänään leikata kynnet vaan sellaisen rimpuilun, murinan ja ärinän sain osakseni ettei siitä tullu mitään. Olisi kiva miehenki puolesta, että koira alkais käyttäytyä kunnolla, koska jossain se minunki raja menee. Oma on vikansa sitten jos joutuu valitsemaan meidän väliltä, enkä sitä halua.

Pakko kommentoida sen verran, että enään koiraa ei voi luokitella vain miehen koiraksi, jos olette yhteen muuttaneet. Selvästi tilanne on muutosta asti ollut sellainen, että olette koiran lokeroineet miehen omaisuudeksi, joka johtaa siihen että koira pitää miestä vieläkin omana laumanaan. Vaikka rahallisesti ja papereiden mukaan koira on miehen, se on nyt yhtä paljon myös sinun ja vauvan koira tasapainoittakaa koiran hoito. Näin koira ymmärtää että kaikki kuuluvat samaan laumaan, ketään ei tarvitse erikseen vahtia eikä suojella. Tiedän että nyt on rankkaa ja väsyttävää, lapsen tulo on iso muutos, mutta kokeile antaa koiralle huomiota esim. sillä välin kun vauva nukkuu. Koira ei tunne itseään ulkopuoliseksi, vaan arvokkaaksi ja rakastetuksi, jolloin sillä ei ole syytä dominoiva. Niinhän se menee, että jos suljet koiran ulkopuolelle, se sulkee myös sinut (esimerkin voimasta). Huomion antaminen myös sinulta auttaa rakentamaan luottamuksen ja turvan, eikä koira tunne sinua tai lasta uhaksi, jos sen vaan näyttää.

En tiennyt, että tämä on näinkin yleinen ilmiö. Itse hankkisin kissan 6 vuotta ennen lasta, ajalla jolloin olin vielä varma etten lapsia tulisi koskaan hankkimaan. Kissa oli oma lapseni ja silmäterä. Aika kului ja tulin raskaaksi. Jo tuolloin suhde kissaan muuttui. Hajuaistini tarkentui ja olin erittäin pahoinvoiva, kissan hiekkalaatikon puhdistuksesta tuli yhtä helvettiä. Mies ei sitä halunnut hoitaa koska kissa oli minun. Kuitenkin ajattelin, että tämä olo on ohimenevää. Vauva syntyi, ja minua alkoi entistä enemmän inhottaa kissankarvat, kissan miukumiset kun vauva nukkui, ja ylipäänsä en halunnut enää antaa huomiota kissalle vaan viettää kaiken ajan vauvan kanssa. Oli tosi huono omatunto tästä, kissa ansaitsi paremman kodin. Ja niin sitten etsin hänelle uuden kodin, itkin kun hän lähti mutta samalla olin helpottunut. En enää ikinä hanki lemmikkiä, ainakaan niin kauan kun lapset asuvat vielä kotona. Nyt kun katson kissan kuvia, niin toki välitän hänestä edelleen, mutta se suuri rakkaus mitä joskus koin, se on hävinnyt. Jotenkin omat lapset valtaavat sydämestä kaiken tilan eikä lemmikit merkitse enää samalla tavalla.