Vauva syntyi, inho koiraan ei lopu

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:29"]

Mitä pahaa ap on koiralle tehny? Ei koirat tuosta noin vaan ala murisee ihmisille...

[/quote]

Jos osaisit oikeasti tulkita koiraa, ymmärtäisit. Vinkki löytyy miehen seuraamisesta kuin hai laivaa joka paikkaan: koira luulee että mies ei pärjää ilman sen jatkuvaa läsnäoloa ja vahtimista. Vauvan tulon jälkeen talossa on selvästi koiran mielestä 2 eri laumaa: koira ja mies, äiti ja vauva. Koira vinkuu ja häiriköi kun ap on miehen kanssa lähekkäin eli koira komentaa miestään tulemaan pois sen pahan toisen laumalaisen luota, takaisin koiran suojhelukseen. Kuseksiminen on todennäköisesti stressiä ja mielenosoitusta siitä kun koira stressaa johtajana olostaan.

Luulen että oikea vika on ollut jo pitkään pinnan alla ja se on se ettei ap:n mies ole koirallensa todellinen johtaja, joten koira on miehen johtaja, ja stressaa sitä varsinkin nyt uuden asukkaan ja elämäntilanteen myötä. Ap, mätsääkö koirassa nyt tai onko jo aiemmin mätsännyt monikin kohta tämän linkin asioista? http://www.calcifers.net/22

Minulla kissat alkoivat osoittaa mieltään. Katsoivat tuijottaen ja samalla kusivat mielenosoituskuset. Miehelle ei koskaan tehnyt tuota. Oli aina aivan kuin eri kissa.

Kengät ja sohvat kustiin ja lopulta jopa paikkoihin, mitkä olivat vauvan kannalta tärkeä olla hygieniset, niihin paskottiin!

Mitään ongelmaa ei ollut kuin vasta raskausaikanani.

Minusta tuli lauman alimmainen, niin koin kissojen sen haistavan.Onneksi lähtivät parempiin koteihin. En hommaa ikinä kissoja, niin hirveät muistot jäi. Hyvä kissoille-hyvä minulle.

Kissat ovatkin perseestä.

selvästikin olet joku läheisyyskammoinen, varmasti pätee sekä ihmisiin että eläimiin. jokin on vialla jos niin kovasti ärsyttää että joku on lähellä. Tyhmät, eläimistä tietämättömät tulkitsevat kissan vittumaisuuden ylpeydeksi. :D

Olenko mä ainoa, jonka mielestä ongelma ei todellakaan ole koira vaan mies.

Mies ei siivoa, ei hoida vauvaa, ap ei uskalla jättää lasta edes isälle!! eikä mies hoida koiraansa. Siirrätkö ap nämä miestäsi kohtaan tuntemasi vihan ja pettymyksen tunteet koiraan?! Vaikka koira lähtisi sinulla olisi edelleen se saamaton, huono isä, siellä kotona. Ei varmasti paljoa ole teille rakkautta, kun ei ole kunnioitustakaan. Ihmettelen taas kerran, että millainen ihminen tekee tuollaisen kusipään kanssa lapsen. Huoh.

Mutta joo, koira pois, niin "kaikki" on taas kunnossa :D

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 06:39"]Olenko mä ainoa, jonka mielestä ongelma ei todellakaan ole koira vaan mies.

Mies ei siivoa, ei hoida vauvaa, ap ei uskalla jättää lasta edes isälle!! eikä mies hoida koiraansa. Siirrätkö ap nämä miestäsi kohtaan tuntemasi vihan ja pettymyksen tunteet koiraan?! Vaikka koira lähtisi sinulla olisi edelleen se saamaton, huono isä, siellä kotona. Ei varmasti paljoa ole teille rakkautta, kun ei ole kunnioitustakaan. Ihmettelen taas kerran, että millainen ihminen tekee tuollaisen kusipään kanssa lapsen. Huoh.

Mutta joo, koira pois, niin "kaikki" on taas kunnossa :D
[/quote]

En pidä miestäni huonona isänä, ennemminkin huonona koirankouluttajana ja mukavuudenhaluisena. Ehkä laiskanakin.
Parisuhteessa menee hyvin ja rakastan miestäni. Koira saa edelleenkin minun puolesta jäädä, JOS käytökseen puututaan ja kitketään nuo veemäiset tavat pois. Mies ei tätä ongelmaa näe, koska on tottunut koiran perseilyyn, myöskään sotkua ei näe (tai miten voikaan nähdä kun minä kävelen perässä ja siivoan) ei miestäni liikuta vaikka viikon tiskit olis altaassa, vessa paskassa ja kämppä täynnä karvaa. Itse ole allerginen koirille ,mutta pystyn olemaan samassa kämpässä JOS imuri heiluu päivittäin. Vähintään joka toinen päivä. Mutta en pysty koiraa juurikaan halailemaan tai kauheesti silittämään. En myöskään voi oleilla sohvalla jos koira hyppii siinä miten sattuu. Oman peiton olen koiralle laittanu yhteen sohvan nurkkaan jossa saa oleilla öisin ja kun en ole kotona. Mutta ei silloin kun minä olen paikalla. Mies tässäkin lepsuilee eikö komenna pois "väärältä" paikalta vaikka minä sain työllä ja tuskalla opetettua omalle paikalle.
Säännölliset pesut ja turkin ajelu on just tästä syystä niin tärkeitä! Nytkin tuo näyttää enemmän mammutilta kuin koiralta, kuoputtaa itteään koko ajan, ravistelee ja kierii matolla. Tää kämppä on taas yks allergisen painajainen kun pölisee joka nurkassa. Sitten kun koira on puhdas ja ajeltu niin pystyn ongelmitta hengittämään.
Omasta mielestä siedän erittäin paljon ja olen tehnyt miehen mielen mukaan. Ite harvoin pyydän mitään, saati valita. Ei mielestäni ole liikaa, jos ottais edes elukastaan täyden vastuun kun kerta haluaa sen pitää. Eikä pitäis ajastakaan olla kiinni. Minä kuiten olen aina hoitanu kaiken muun. Voisinhan toki heittäytyä vittumaiseks ja laittaa miehen valitsemaan, aiheuttaa pahaa mieltä vaatimalla rakkaasta lemmikistään luopumista ja tuomita elämään ilman koiraa niin kauan kun minun kans on. Vaan en voi tehdä sitä. Koska rakastan tuota miestä ja hän minua. (On sanonut monesti että jos en pysty allergian takia elämään koirataloudessa, niin vie koiran kyllä vanhemmilleen, mutta olen antanu koiran jäädä ihan vain mieheni takia)

Mua säälittää kotieläimet, joista ei enää välitetä lasten synnyttyä. Miksi ihmiset ottaa lemmikkejä ja sitten hylkää ne tai alkavat inhoamaan niitä, kun haluttiinkin tehdä lapsia? Kannattaa vähän mennä itseensä ja miettiä omaa toimintaansa. Lapset ja kotieläimet ei kuitenkaan mitenkään poissulje toisiaan, vaan vika on enemmänkin näiden vanhempien korvien välissä.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:48"]

Itse annoin kaksi löytökissaa pois ja hävettää vieläkin! Oltiin sitten 12v. ilman kissoja ja nyt kaksi rotukissaa. laitat miehesi koville ja teet lapun milloin pitää koira pestä ja milloin harjata ja milloin leikataan kynnet. Eläimiä pitää hoitaa ja puunata ja se on miehesi koira. 

[/quote]

Varoitan vakavasti että älä kirjoita mitään lappua!! Jos rupeat komentelemaan niin olette kohta molemmat korvianne myöten poteroissa ja hampaisiin asti aseissa. Vaatimukset ja komentelut lentää ilmassa ja niistä bunkereista on todella vaikeaa palata normaaliin elämään.

Lempeä suhtautuminen ja kaikella rakkaudella asiasta keskusteleminen sekä YHDESSÄ sopiminen on oikea tie.

Kompromissin etsimiseen voi mennä aikaa mutta se kyllä löytyy kärsivällisyydellä. Puolison "laittaminen koville" on aina hyvin tyhmää ja kertoo kovin itsekeskeisestä ajatusmaailmasta. Monen eron lähtölaukaukset ammutaan näillä lapuilla ja koville laittamisella. Lopputulos näkyy sitten vuosien kuluttua tilastoissa.. Sama käy lempeydenkin ja sopimisenkin kanssa. Lopputulos näkyy sitten yhdessä vanhainkodissa käsikädessä kiikkutuolissa kun ei ole annettu koirien eikä lasten hajottaa suhdetta...

Oliko pakko hankkia lapsi.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 18:00"]Kissat ovatkin perseestä.
[/quote]
Kissat nimenomaan eivät ole perseestä. Koirat ovat! Ainaki kiinni omistajan perseessä, kirjaimellisia perseennuolijoita, oman ja omistajan. Oksettaa tuollainen persekärpäsenä liitely ja miellyttäminen. Kissat osaa sentään säilyttää ylpeytensä. En tajua miksi ihmisiä miellyttää koiran tavassa kiintyä rasittavuuteen asti.
Lapsiperheessä varsinki koira kuriin vain ja arvoasteikon alimmaiseks.

Ap moi! Löysin vanhingossa oman ketjuni...ja 8kk myöhemmin tilanne on ihan kamala! Oikeesti muutan kohta pois koska karva-apina ei pysy aisoissa muuta kuin etikkasuihkeella. Voiko oikeeati mennä näin, että koira rikkoo koteja? Voinko tehä ilmiannon koirasta ilman että kukaan saa tietää ilmoittajaa? Olen niin poikki että itkettää :(

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:54"]

 Mitä haittaa olisi ollut jos koira olisi nukkunut lapsen viltillä? Meillä nukkuvat lapsi ja koira sulassa sovussa toistensa kainalossa joskus.

[/quote]

No sitä haittaa, että viltti olisi sen jälkeen ollut karvainen, hiekkainen ja kuolainen. En itse haluaisi nukkua sängyllä, jonka koira on sotkenut, enkä taatusti laita pientä vauvaa sellaiselle viltille.
[/quote]

:D Voi hyvänen aika. Ei ihme, että joka toisella lapsella on nykyään allergia tai astma, kun lapset kasvatetaan ylihygieenisissä oloissa. Ei ne lapset hiekkaan tai karvoihin kuole. Älkää ottako niitä eläimiä, jos meinaatte lisääntyä ja sen jälkeen koira ei yhtäkkiä merkitse enää mitään.

Mies ei siivoa koiran jälkiä, mies ei leikkaa sen kynsiä, mies ei pese koiraa, mies ei osaa kouluttaa koiraansa...
Siinäpä syytä inhota koiraa? Voi jessus sentään.

Soita miehen isälle ja pyydä neuvoja kun hän kerran on koirankouluttaja. Jos isä ottaisi poikansa puhutteluun koiran hoidosta.
Muuten sinun pitää erota miehestä eikä koirasta. Sama tilanne tulee eteen vaan muiden asioiden kanssa myöhemmin jos nyt luovutte koirasta eikä mies muutu.

Mikä koira tarvii pesun 9 päivän välein?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 22:33"]Ap moi! Löysin vanhingossa oman ketjuni...ja 8kk myöhemmin tilanne on ihan kamala! Oikeesti muutan kohta pois koska karva-apina ei pysy aisoissa muuta kuin etikkasuihkeella. Voiko oikeeati mennä näin, että koira rikkoo koteja? Voinko tehä ilmiannon koirasta ilman että kukaan saa tietää ilmoittajaa? Olen niin poikki että itkettää :(
[/quote]

No kerrohan alkajaisiksi, mitä olette tehneet ongelman ratkaisemiseksi? Onko isä ottanut vastuuta lapsenne hoidosta ja kotitöistä? Ei? Niin, ei koira ole se suuri ongelma vaan "mies".

itse olen aina pitänyt jotenkin sairaana ihmisiä,jotka alkaa hyljeksiä vauvan tulon jälkeen lemmikkejään.Meillä aina koirat opetettu/tulleet vauva-aikana hyvin toimeen poikiemme kanssa.Eläimet ovat rikkaus lapsille ja aikuisille.Tottakai vaistoaa kummalisen suhtautumisesi.Etsi koirallesi parempi koti.

Ap! Sanoit, että appiukkosi on kouluttanut koiria enemmänkin. Mikset selitä tilannetta hänelle ja pyydä apua?

En ikinä suostuisi elämään käytöshäiriöisen koiran kanssa. Mies ei ole osannut koiraa kouluttaa, eikä jaksa siitä huolehtia. Tämä ei ole ap:n vika. Antakaa koira pois.

Minä ilmoittaisin miehelle, että joko sinä ja vauva tai koira lähtee, valitse. Koiran käytös on lapselle vaarallista.  Syy on miehesi.

Itse olen koiraihminen, ja päätin jo nuorena tyttönä, että en tekisi lapsia miehelle, joka ei osaa koiraakaan kasvattaa. Lastenkasvatuksessa ja koirien kasvatuksessa on paljon samoja piirteitä: rutiinit, jämäkkyys, johtajuus, oikeudenmukaisuus, kehu oikeista teoista, puhtaus ja huolenpito = vastuunkanto. Lapsia ei lyödä, eläimiä ei lyödä. Koiraa pitää pestä ja harjata, sen kynnet leikataan, sille laitetaan rajat, se koulututetaan yhteiskuntakelpoiseksi, se viedään lääkäriin. Tämä on minun sukulais- ja tuttavapiirissäni ihan itsestään selvä asia. Miehesi laiminlyö koiraa.

Miehesi ei ole aikuistunut ottamaan vastuuta. (Niinpä koira ottaa sen vastuun ja jälki on surkeaa) En ihmettelisi, vaikka sama asenne isän vastuisiin ja tehtäviin koskisi lastanne tulevaisuudessa.

(Meillä on minulla kaksi saksanpaimenkoiraa, miehellä ajokoira, lisäksi yksi mix, ja joka ikinen tottelee, eikä ne esim. pääse minne vain.) Miehesi ei olisi ikinä pitänyt ottaa koiraa.