Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauva syntyi, inho koiraan ei lopu
18.01.2015 |
Lyhyesti. Miehelläni on koira, oli jo ennen minua. Hyväksyin toki koiran, pidinkin jopa siitä.
Tulin raskaaksi ja jostain syystä aloin inhota koiraa, samoin koira tuntuu karttavan minua. Murisee, välttelee ja vinkuu jos miehen kans ollaan lähekkäin. Miestä seuraa kuin hai laivaa, jopa vessaan. Jotenki koira alkoi tuntua kauhealta taakalta. Mies ei pese koiraa (haisee kauhean pahalle) karvoja on joka nurkassa (mies ei imuroi) kynnet raapii parkettia kun niitäkään ei leikkaa. Minä en jaksa jokapäiväistä siivoamista.
Sektion jälkeen en jaksa sitäkään siivota mitä nyt ja koira ärsyttää vai enemmän. Ulvoo jos vauvaan koskee ja murisee aina kun menee liian lähelle. Ei siis pidä vauvasta ollenkaan. Kusee pitkin kämppää mielen osoitukseksi (?) En vain enää hyvällä tahollakaan kykene tuntemaan kiintymystä koiraan. Ainoa mitä tunnen, on iso halu suojella vauvaa, jopa koiralta.
Olenko ainoa jolla tällaiset tunteet eläimiin syntyy lapsen myötä?
Kommentit (117)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:44"]
Mitään pahaa en mielestäni koiralle ole tehnyt. Tiukempi olen käytöksen suhteen kun taas mies lepsuilee lähes joka asiassa. Minun kans ei esim pelleile hihnassa, ei tule sohvalle, ei kerjää, kulje ovista ensin, en hypi ja riehu (näitä tekee siis miehen kans) Minä kyllä saan vauvaan koskea huoletta, mutta jos mies sylittelee lasta niin koira käy heti ulisemaan ja raapimaan miestä. Jos komentaa koiraa niin kauhee murina + kusee lattialle. Toivon todellaki että nämä tunteet menisi ohi, en kuitenkaan mikään eläinten vihaaja ole. Miehelle olen kyllä tehnyt selväksi etten koiran sotkuja siivoa ja koiran hoitoon puutu (koska teen jo nyt 97% kotitöistä ja vauvan hoidosta) en vain jaksa vielä koiraaki hoitaa. Turkki kasvaa koko ajan, ei jaksa ajella eikä pestä, viimeks 9 päivää maanittelin pesemään koiran ja silloinki piti kaverina olla että jotain tapahtui. Osaamattomuudesta ei ole kyse vaan viitsimisestä. T. Ap
[/quote]
Niin ongelmana ei ole sun tunteet vaan tämä tilanne mikä tässä on. Kenellä tahansa olisi pinna kireällä jos koira kusisi mielenosoituksena lattialle tai murisisi vauvalle. Mikään tuosta käytöksestä ei kuulu normaalin perhekoiran elämään. Tuosta teidän tilanteesta saa stressaantua, koska se on stressaava tilanne. Varsinkin, kun et pääse koiraa tavallaan karkuun omassa kodissasi. Onko paikkaa, jossa koira voisi olla vaikka muutaman päivän tai viikon? Koirattoman elämän kokeilu voisi olla sinulle stressiloma, ja mieskin ehkä huomaisi eron helpommin, kun tajuaisi kuinka paljon kivempaa on hoitaa omaa lastaan ilman että siinä on koira vieressä pomottamassa.
[/quote]
Voi järkytys, millainen viesti. Siinä yksi, joka ei ymmärrä aikuisen vastuuta! Mies on koiran ottanut ja ap päättänyt raskautua tietoisena siitä, että asuu koiran kanssa. Se on näitä aikuisen valintoja, eläimistä pidetään huolta. Aivan normaalia koiralta seurata isäntää. Kyllä meidänkin koira seuraa aina minua kotona, ja ei todellakaan pyri ketään dominoimaan. Ap:n koira on spanieli, joten unohtakoot hampaat..
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:49"]
Tuo oli aika hyvin kuvattu, koira muuttui mun silmissä elukaksi, johon ei voi luottaa, en osaa ajatella tuota spanielia enää surusilmäisenä miehen lellikkinä vaan näen ne hampaat ja sotkun :( tää on oikeesti tosi surullista ja stressaavaa kun en oikeesti haluais olla tämmöinen, mutta en voi tunteillle mitään. Voispa vain syyttää hormoneja.
[/quote]
Jos teillä on cockerspanieli niin ole varovainen. Ei olisi ensimmäinen kerta kun cockerista tulee arvaamaton lasten myötä, ja nimenomaan lapsia kohtaan. Tunnen monta cockerinomistajaa, joiden on pitänyt laittaa cockeri pois viimeistään kun lapsi on alkanut ryömimään, koska koira on murissut lapselle tai yrittänyt purra sitä.
Voisikohan koiran saada johonkin hoitoon vähäksi aikaa? Toipuisit synnytyksestä ja saisitte rauhassa tutustua vauvaan. Sitten kun on enemmän energiaa, niin koira takaisin.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:44"]Noin minullekin kävi. Tulin kotiin vauvan kanssa ja tajusin että meillä kodissa elää suden sukulainen jolla on raateluhampaat, ja että TUON kanssa vauvan pitäisi olla yhtä aikaa lattialla. Juu ei.
Meidän koirasta on paljon työtä, ja ihan rehellisesti voin sanoa, että se oli rasite kun lapset olivat pieniä. Joka päivä piti imuroida ja pyyhkiä lattiat kun lattiatasossa möngersi lapsi. Jokainen lelu ja rätti piti merkata koiralle "ei koske" - käskyllä tai se otti päikkärit lapsen viltin päällä tms. Kun koira kävi syömässä ja juomassa, sitä kuolaa ja vettä tippasi sen suusta vielä minuuttitolkulla, ja sekin oli ällöttävää, että lattia oli märkä ja likainen vaikka sen juuri oli pyyhkinyt. Vauvoista oli lisäksi ihanaa käydä läträämässä siellä juomakupilla ja popsimassa pari kourallista napuroita. Tähän vielä lisäksi koiran päivälenkki, joka oli yksi ylimääräinen siirtymä pukemisineen.
Mut meillä koira ei osoittanut vihamielisyyttä lapsia kohtaan. Aluksi se oli epävarma, mutta rauhoitin sen "rauha". käskyllä ja palkitsin siitä ettei se reagoinut lapsen ääntelyyn tai huitomiseen. Jos koira olisi murissut tai antanut mitään vihjettä siitä, että se voi olla aggressiivinen, en olisi pystynyt pitämään koiraa talossa. Kaverin koira kävi noihin aikoihin perheen lapseen kiinni mitään varoittamatta (eikä lapsi siis ollut ikinä tehnyt koiralle mitään, oli vauva vielä) ja siitä tuli pahaa jälkeä, koira iski suoraan kasvoihin. Siitä jäi pieni pelko omaakin koiraa kohtaan, enkä koskaan ole jättnyt koiraa ja pieniä lapsia yksin samaan tilaan. Jos olisin kokenut koiran uhaksi, sen olisi pitänyt lähteä meiltä.
[/quote]
Mitä haittaa olisi ollut jos koira olisi nukkunut lapsen viltillä? Meillä nukkuvat lapsi ja koira sulassa sovussa toistensa kainalossa joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset ihmisetkö täällä tosissaan kirjoittelevat, että luovu vaan koirasta, kun se ei enää nappaa vauvan synnyttyä? Älkää pliis ottako minkäänlaisia eläimiä, koskaan, ikinä! Vastuu eläimen hyvinvoinnista ei lopu vauvan tuloon.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:54"]
Mitä haittaa olisi ollut jos koira olisi nukkunut lapsen viltillä? Meillä nukkuvat lapsi ja koira sulassa sovussa toistensa kainalossa joskus.
[/quote]
No sitä haittaa, että viltti olisi sen jälkeen ollut karvainen, hiekkainen ja kuolainen. En itse haluaisi nukkua sängyllä, jonka koira on sotkenut, enkä taatusti laita pientä vauvaa sellaiselle viltille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisillla naisilla puskee pintaan lapsen mukana jonkin sortin pesänrakennusvietti jonka takia ennen rakaskin lemmikki tuntuu tunkeilijalta. Oma lukunsa tietysti on nämä tapaukset, jotka ottaa ensin koiran lapsen korvikkeeksi ja sitten muutaman vuoden päästä saakin lapsen ja vie koiran piikille.
Eiköhän tuo ohimenevä vaihe ole. Koita nyt vain sietää ja ajattele positiivisesti: vauva-ikäisenä lemmikin kanssa asustelulla on ihan tutkitusti elinikäinen positiivinen vaikutus lapsesi terveyteen.
Kannattaa miettiä sitäkin, että vaikka koira onkin vain koira, niin ei se kuitenkaan ole mikään lelu, minkä voi vain heittää roskiin, kun siltä tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:50"]
No, tällaisiakin asioita kannattaa miettiä kun ottaa koiraa. Eikä tuo ole missään nimessä hyvä syy koirasta luopumiselle. Jos haluaa lapsia, ei varmaan kannata ottaa sellaista koirarotua, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivointia, on vahtiviettinen tai suojelukoira, jne. Meillä pieni tiibetinspanieli ja aivan ihana lasten kanssa, meni vauva-aikanakin kuin unelma, koska ei tarvitse superpitkiä lenkkejä ollakseen tyytyväinen.
[/quote]
Tämä kannattaa kyllä ottaa huomioon, jos on perheenlisäystä suunnitteilla 10-15 vuoden sisällä. Oma koira stressaantui vauvan tulosta, mutta on niin pieni ja muuten luonteeltaan kiltti ettei mitään suurempia ongelmia tullut. Mutta jos olisi joku pitbull ollut... voi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:54"]
Mitä haittaa olisi ollut jos koira olisi nukkunut lapsen viltillä? Meillä nukkuvat lapsi ja koira sulassa sovussa toistensa kainalossa joskus.
[/quote]
No sitä haittaa, että viltti olisi sen jälkeen ollut karvainen, hiekkainen ja kuolainen. En itse haluaisi nukkua sängyllä, jonka koira on sotkenut, enkä taatusti laita pientä vauvaa sellaiselle viltille.
[/quote]
Miksi alunperin otitte (luultavasti ison) koiran, jos noin paljon iljettää elämästä tuleva lika? On meilläkin hiekkaa sängyssä välillä ja märkiä tassunjälkiä lakanassa, mutta hyvin onnellisesti siinä pystytään nukkumaan koko perhe, koura mukaan lukien.
Vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Koira hakee mieheltäsi tuen käytökselleen, eikä selvästikään kunnioita miestäsi yhtään. Koirallakin on paljon helpompaa, kun on yhdet selkeät säännöt ja niistä pidetään kiinni. Koira ei saa olla mustasukkainen vauvalle miehesi huomiosta. Puuttukaa heti molemmat tuollaiseen käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teehän selväksi ukolles että hurtta lähtee.mä en tommosta pitäisi vauvaperheessä.melkosta riskipeliä,sitten kun vauva lähtee liikkumaan koira voi kokea sen uhkana viimeistään kun nytkin jo noin reagoi..
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:54"] Mitä haittaa olisi ollut jos koira olisi nukkunut lapsen viltillä? Meillä nukkuvat lapsi ja koira sulassa sovussa toistensa kainalossa joskus. [/quote] No sitä haittaa, että viltti olisi sen jälkeen ollut karvainen, hiekkainen ja kuolainen. En itse haluaisi nukkua sängyllä, jonka koira on sotkenut, enkä taatusti laita pientä vauvaa sellaiselle viltille. [/quote] Miksi alunperin otitte (luultavasti ison) koiran, jos noin paljon iljettää elämästä tuleva lika? On meilläkin hiekkaa sängyssä välillä ja märkiä tassunjälkiä lakanassa, mutta hyvin onnellisesti siinä pystytään nukkumaan koko perhe, koura mukaan lukien.
[/quote]
Noh, suurin osa ihmisistä EI nukkuisi onnellisena karvaisissa ja hiekkaisissa lakanoissa. :D Se, että koira otetaan sänkyyn, ei ole mikään koiranomistamisen edellytys. Ei meillä koira myöskään syö ruokapöydässä yhdessä ihmisten kanssa tms. Koiralla on perheessä oma paikkansa, ja se on siellä tyytyväinen. Jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:54"] Mitä haittaa olisi ollut jos koira olisi nukkunut lapsen viltillä? Meillä nukkuvat lapsi ja koira sulassa sovussa toistensa kainalossa joskus. [/quote] No sitä haittaa, että viltti olisi sen jälkeen ollut karvainen, hiekkainen ja kuolainen. En itse haluaisi nukkua sängyllä, jonka koira on sotkenut, enkä taatusti laita pientä vauvaa sellaiselle viltille. [/quote] Miksi alunperin otitte (luultavasti ison) koiran, jos noin paljon iljettää elämästä tuleva lika? On meilläkin hiekkaa sängyssä välillä ja märkiä tassunjälkiä lakanassa, mutta hyvin onnellisesti siinä pystytään nukkumaan koko perhe, koura mukaan lukien.
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, jolle kysymys on osoitettu. Tuosta kirjoituksesta jatkoajatuksena tuli mieleen, että vastasyntyneen kanssa on kyllä tarkempi ja kaikki lika inhottaa. Mutta miksi isompien vauvojen tai leikki-ikäisten kanssa niuhottaisi, kun ne syövät multaa ulkona yms. niin mitä ne koiran karvat haittaa siinä vaiheessa?
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:54"] Mitä haittaa olisi ollut jos koira olisi nukkunut lapsen viltillä? Meillä nukkuvat lapsi ja koira sulassa sovussa toistensa kainalossa joskus. [/quote] No sitä haittaa, että viltti olisi sen jälkeen ollut karvainen, hiekkainen ja kuolainen. En itse haluaisi nukkua sängyllä, jonka koira on sotkenut, enkä taatusti laita pientä vauvaa sellaiselle viltille. [/quote] Miksi alunperin otitte (luultavasti ison) koiran, jos noin paljon iljettää elämästä tuleva lika? On meilläkin hiekkaa sängyssä välillä ja märkiä tassunjälkiä lakanassa, mutta hyvin onnellisesti siinä pystytään nukkumaan koko perhe, koura mukaan lukien.
[/quote]
Noh, suurin osa ihmisistä EI nukkuisi onnellisena karvaisissa ja hiekkaisissa lakanoissa. :D Se, että koira otetaan sänkyyn, ei ole mikään koiranomistamisen edellytys. Ei meillä koira myöskään syö ruokapöydässä yhdessä ihmisten kanssa tms. Koiralla on perheessä oma paikkansa, ja se on siellä tyytyväinen. Jokainen tyylillään.
[/quote]
Sen ymmärrän että kaikki eivät eläimiä ota sänkyyn ym, mutta sitä en että otetaan koira ja sitten valitetaan kun on karvaa lattialla ja vesikupin lähellä vettä. Tuliko yllätyksenä että karvaisesta eläimestä irtoaa jotain merkkejä asuntoon?
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:53"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:49"]
Tuo oli aika hyvin kuvattu, koira muuttui mun silmissä elukaksi, johon ei voi luottaa, en osaa ajatella tuota spanielia enää surusilmäisenä miehen lellikkinä vaan näen ne hampaat ja sotkun :( tää on oikeesti tosi surullista ja stressaavaa kun en oikeesti haluais olla tämmöinen, mutta en voi tunteillle mitään. Voispa vain syyttää hormoneja.
[/quote]
Jos teillä on cockerspanieli niin ole varovainen. Ei olisi ensimmäinen kerta kun cockerista tulee arvaamaton lasten myötä, ja nimenomaan lapsia kohtaan. Tunnen monta cockerinomistajaa, joiden on pitänyt laittaa cockeri pois viimeistään kun lapsi on alkanut ryömimään, koska koira on murissut lapselle tai yrittänyt purra sitä.
[/quote]
Itseasiassa kyllä on! Mulla ei ole aiempaa kokemusta koirista, miehelläni tämä hurtta oli ollut jo 3-vuotta ja ihan hyvillä mielin otin sen miehen mukana. Yllätyksenä nämä tunteet tuli raskausaikana ja paheni vauvan syntymän jälkeen :/
Miks mies ei siivoa? ... jos tietäisinki miten saisin tuon reipastumaan niin olisin onnellinen. Vakavan keskustelun paikka taas. Kai olen miehen liian helpolla päästänyt.
Hei, voimia. Mulla oli sektion jälkeen sama tilanne sillä erotuksella, että koira oli pentu (tosin otettu yli luovutusiän) ja mulle tosi odotettu ja rakas, koska menetin rakkaan koiramme raskausaikana. Oli aivan hirvittävän rankkaa tosiaan sektioarven kanssa nostella pentua ja nostella vauvaa ja olin aivan loppu, pinna kireällä. Koira kuseskeli myös, osittain merkkaili, osittain ei vielä ollut sisäsiisti, tai tuli siis takapakkia pissaamisen kanssa. Koira oli aivan yltiöutelias, halusi koko ajan kavuta vauvan sitteriin, makoilla sen "päällä" jne. Aivan tajutonta. Nyt lapsi 2 v ja ovat ylimmät ystävykset, tietenkin yksin ei niitä voi jättää keskenään kun lapsi pyrkii vetämään hännästä.
Huolestuttavaa on tuo murina. Se pyrkii ilmeisesti omistamaan vauvan. Onko uros vai narttu? Minkä ikäinen?
Miehesi on tässä avainasemassa.Se mies on pakko saada tajuamaan, Yksi keino tajuta on jättää se koiran ja vauvan kanssa kaksin paljon, sinä voit olla vaikka netissä viereisessä huoneessa tai käydä kaupassa ym ja kahvilla sillä aikaa. *Jos ukko huomais saman?
Voimia! Asialle tulee tehdä jotakin. itse varmaan olisin jotain käytöskouluttajaa konsultoitunut. Kokeillut ensin jotain ohjeita. Viimeinen vaihtoehto on uusi koti koiralle. Välimuoto on: osta koiraportti. Makkariin ei saa tulla, ja sit koira makkariin portin taa, kun vauva olkkarissa y, Tota mekin paljo harrastettiin.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:07"]
Itseasiassa kyllä on! Mulla ei ole aiempaa kokemusta koirista, miehelläni tämä hurtta oli ollut jo 3-vuotta ja ihan hyvillä mielin otin sen miehen mukana. Yllätyksenä nämä tunteet tuli raskausaikana ja paheni vauvan syntymän jälkeen :/ Miks mies ei siivoa? ... jos tietäisinki miten saisin tuon reipastumaan niin olisin onnellinen. Vakavan keskustelun paikka taas. Kai olen miehen liian helpolla päästänyt.
[/quote]
Jeps, cockerit on taitavia pomottamaan. Niillä on oikeasti haastava luonne (noin yleisesti ottaen), eikä asiaa auta se, että ne on usein otettu söpön ulkonäön vuoksi vähän vääristä syistä, niin ettei nille alunperinkään ole annettu niin tiukkaa koulutusta, ja pistetty sinne hierarkian alimmalle tasolle, missä cockerin paikka on. Varsinkin mustat ja punaiset cockerit tuntuvat olevan hammasta näyttävää sorttia, mutta nykyään myös kirjavissa on aggressiivisia yksilöitä. Kolmevuotias cockeri on lisäksi siinä viimeisessä murrosiän aallossa eli se tarkkailisi tarkasti sinun ja miehesi välisiä suhteita muutenkin ja miettisi miten maksimoida omat etunsa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mies ei siivoa koiransa jälkiä, pese lattioita jne.? Miksi sinun pitää huolehtia tuollaisista asioista?
Jos mies huolehtii paremmin lemmikistään, niin teidän kaikkien elämä helpottuu.