"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.

Mä olen näillä kilometreillä ja elämänkokemuksella samaa mieltä.

Miehen kuuluu olla suhteessa MIES, suojelija, ja hänen tulee tehdä kaikki ns. miesten työt ja pitää perheestään huolta myös rahallisesti.
Miksi naiset eivät ymmärrä, millaiselle miehelle kannattaa tehdä lapsia ja millaiselle ei?

On aivan turha tehdä lapsia jollekin työttömälle sohvalla maksavalle Penalle ja sitten valittaa, kun se ei tee mitään.

Älkää hyvät naiset ottako tällaisia miehiä, vaan ottakaa menestyvä mies joka osaa pitää perheestään huolta.

Naisen kuuluu olla kotona kuningatar. Ja miehen kuningas!

Miesmakuja ja parisuhdemalleja on monia, mutta todellakin tuntuu siltä, että naisten kannattaisi miettiä hyvin paljon tarkemmin kenen kanssa tehdään lapsia. Olen varovasti tästä jo oman tyttären kanssa puhunutkin ja oppi on mennyt jopa perille eli hän on valinnut miehen, jolla on samantyylinen tausta, arvot, kykyä olla osallistuva isä ja käydä töissä, suoriutua normaaleina meidän perheessä pidetyistä asioista eli pitää huolta talosta, raha-asioista jne. 

Kukaan ei muutu toisenlaiseksi noin vain, itse asiassa se kun ennen korostettiin puolison sopivaa taustaa ei ole lainkaan hassumpi ajatus. Rakkaus voi voittaa monta asiaa jos tahtoa ja älliä löytyy, mutta sohvalla makaava pelejä pelaava pena ei muutu lasten tultua ihan toisenlaiseksi. Lasten kasvattaminen on oikeasti vaativaa, se vaatii rahaa, sivistystä ja panostamista, että lopputulos olisi hyvä eli lapsi kasvaisi rakastavassa, arvostavassa ja oikeaan suuntaan kannustavassa ympäristössä ja oppisi hyödyntämään omia vahvuuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti jokainen (sukupuolesta riippumatta) haluaa olla tavoiteltu huomion kohde. Miehillä se ei vaan toimi kun nainen hylkää mies ehdokkaan heti jos ei saa mieheltä huomioo enempää kuin muilta kilpailijoilta. Tämän takia parisuhde asiat eivät koskaan voi olla tasa-arvoisia

Riippuu miehestä. Kyllä joitakin miehiä jahdataan.

Niin jahdataan, mutta naiset eivät ikävä kyllä ymmärrä omaa markkina-arvoaan ja jahtaavat aivan liian tasokkaita miehiä.

Vai niin. Kyllä minun tuntemani nuoret naiset ovat seurustelevia kaikki. Jos eroavat, löytynyt uusi seurustelukumppani hyvin pian. Ja vastaavanlainen kunnollinen, töissäkäyvä, mukava nuori mies kuin nuori nainen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaista. Miehet haluaa eron jälkeen taas nopeasti seksiä ja ilmaiset kodinhoitopalvelut uudelleen pyörimään sekä toisen nettomaksajan kehiin. Koska joutuisivat muuten tekemään itse kaikki kodin työt ja hoitamaan ja maksamaan yksin ne juoksevat asiat jotka nainen ennen hoiti. Miehet ei ole kauhean monimutkaisia.

Naiset taas on erotilanteissa usein loppuun uupuneita  ja tympääntyneitä eivätkä todellakaan halua heti taas uutta miestä elämäänsä lisäkuormaa tuomaan. Ovat saaneet tarpeekseen miehen ymmärtämisestä ja arjen kaikkien hommien pyörityksestä oman ajan ja jaksamisen kustannuksella. Naiselle on ihanaa ottaa siitä lomaa. Saa kerrankin miettiä että mitähän sitä itse oikeasti haluaisi tehdä ja kuka sitä oikeastaan edes onkaan. Nuo kysymykset jäävät naisilla parisuhteessa toisista huolehtimisen jalkoihin.

Tämä on niin totta!

Olin itse eron jälkeen aivan uupunut paitsi miehen tavasta ottaa ero, myös pitkästä parisuhteesta ja siinä omaksumastani perheenäidin roolista. Aivan lopen uupunut ja loppu, hyvä kun tiesin kuka enää olin ja mistä pidin. Elin vuosia miehelle, lapsille ja työlle, ja sitten tulin heitetyksi sivuun. Tilalle tuli pian uusi nainen, totta kai.

Oli tosi vapauttavaa käydä eron jälkeen tyyliin yksin uimassa.

SinultaKIN on siis puuttunut kyky olla miehellesi kumppani, paras ystävä, seksipommi, vaimo, tuki ja olkapää silloin, jos miehellä on ollut murheita. Ei mies kieltämättä kyllä tee yhtään mitään tuollaisilla naisilla.

Pystyisin kaikkeen tuohon ja enempäänkin, jos miehet pystysivät samaan. Vielä näin 40 + ikäisenä ei ole sellaista ihmettä tullut vastaan. Miehet osaa vain vaatia ja ottaa, kunnes naisesta ei ole jäljellä kuin haamu. Verenimijöitä joka sorkka.

Niin, sinussakin on se vika, että ensin sinulle täytyy hakea kuu taivaalta ja vasta sitten EHKÄ yrität tehdä jotain miehen mieliksi.

En ole lukenut koko keskustelua, mutta osui silmiin tuo erokortti. Minä olen käyttänyt sitä kerran, mutta en tarkoituksellisesti uhkailuna enkä kontrolloinnin keinona. Olin jo pitkään sietänyt miehen loukkaavaa käytöstä itseäni kohtaan ja jopa henkistä väkivaltaa, yrittänyt keskustella asiasta rakentavasti lukuisia kertoja, mies käänsi joka kerta syyn minuun ja kieltäytyi ymmärtämästä asioita minun näkökulmastani. Minä taas toistuvasti pyytelin häneltä anteeksi ja varmistelin onko hänellä kaikki hyvin. Kerran sitten tuli niin nurkkaan ahdistettu olo, että sanoin miehelle ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää suhde, jollei hän halua keskustella asioista kanssani, en pysty enää elämään näin. Tuossa nostin erokortin pöytään, kun mikään muu ei enää auttanut. Tottakai toivoin ettei siihen tarvitse mennä vaan toivoin, että sen myötä toinenkin herää siihen miten rajoilla olen ja haluaa yrittää selvittää asioita. No mies kuitenkin päätti, että erotaan sitten. Aluksi tuo oli ihan järkytys, mutta myöhemmin tajusin miten hyvin kaikessa kävi, aloin nähdä koko suhteen vahingollisuuden itselleni jälkeenpäin paljon selvemmin. Sen jälkeen olen löytänyt itselleni kumppanin jonka kanssa asioista voidaan oikeasti keskustella avoimesti ja rakentavasti, eikä mitään entisessä suhteessa läpikäymiäni epävarmuuksia ole enää esiintynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti jokainen (sukupuolesta riippumatta) haluaa olla tavoiteltu huomion kohde. Miehillä se ei vaan toimi kun nainen hylkää mies ehdokkaan heti jos ei saa mieheltä huomioo enempää kuin muilta kilpailijoilta. Tämän takia parisuhde asiat eivät koskaan voi olla tasa-arvoisia

Riippuu miehestä. Kyllä joitakin miehiä jahdataan.

Niin jahdataan, mutta naiset eivät ikävä kyllä ymmärrä omaa markkina-arvoaan ja jahtaavat aivan liian tasokkaita miehiä.

Tällä logiikalla naiset ei koskaan saisi niitä miehiä joita havittelevat, mutta sehän ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.

Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.

Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.

Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.

Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.

Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.

En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.

Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?

Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.

Oletan, että pariutuneet miehet ovat ennen puolison löytämistä asuneet sinkkuina. Kuka silloin heidän kotityöt ja kokkaamiset on hoitanut? Ei kukaan, jolloin mies on asunut sikolätissä ja syönyt eineksiä? Ehkäpä äiskä on pitänyt huolen kultapojastaan? Kuinka moni ketjun naisista nyt näkee tuollaisen miehen haluttavana ja haluaa hänen kanssaan parisuhteen ja lapsia? Ainakin omiin munasarjoihin alkaa ihan sattua, kun ne kipristelee piiloon pelkästä ajatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.

Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.

Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.

Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.

Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.

Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.

En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.

Tuossa on erittäin pätevä syy hylätä jokainen nainen, joka vaati tekemään puolet kotitöistä. Eihän tuo ole suhde, vaan kiristystä ja orjuuttamista.

Miten on orjuuttamista vaatia toista tekemään oma osuus yhteisistä hommista? Koskeeko tämä myös naisia, että on orjuuttamista vaatia heiltä edes puolta kotitöistä? Kuka ne kotityöt tekee jos niitä ei voi kummaltakaan vaatia kun se on orjuuttamista?

Eikä normaalissa suhteessa tarvita mitään kiristystä, kun se on aikuiselle ihmiselle ihan itsestään selvää että osallistutaan. Se oli nyt lähinnä hypoteettinen skenaario. Jos puolisoni kieltäytyisi kotitöistä ja lastenhoidosta minun pitäisi irtisanoutua vaativasta unelmatyöstäni ja kyllä, luultavasti nostaisin siitä hyvästä kytkintä. Eiköhän hänkin häipyisi, jos minä alkaisin vapaamatkustajaksi ja aiheuttaisin laiskottelullani hänelle valtavia ongelmia töissä.

Vaimo ottaa joka kerta uuden lasin juodessaan vettä. Sama juttu kahvin kanssa, aamun ensimmäistä luppia ei saa huuhdeltua.

Tiskit jäävät pitkin kämppää, ei vahingossakaan valmiina odottavaan tiskikoneeseen. Roskiksen täyttyessä otetaan uusi muovisäkki roikkumaan ovenkahvaan. Maitotolkkejä ei huuhdella vaan ne jäävät tiskipöydälle.

Sitten valitetaan että asunto on epäsiisti ja täällä haisee.

Eräässä perheessä on mies, vaimo ja kolme tytärtä. Olen jo tottunut merkkaamaan kalenteriin sen viikon kun on miehen tiskivuoro. Muilla viikoilla ei ole ainoatakaan puhdasta astiaa talossa. Luulisi naisväkeä nolottavan kun vieras joutuu niiden tiskivuorolla pesemään kauheasta röykkiöstä itselleen lasin tai kahvikupin.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en haluaisi olla se nainen, johon vaihdetaan lennosta. Tulee väistämättä mieleen se, että halutaanko juuri minut parisuhteeseen vai halutaanko vaan parisuhde, ja minut satuttiin tapaamaan sopivasti vanhan päätyttyä. Same same but different.

Ihmissuhteet ylipäänsä rakentuvat tarpeille. Eivät ne rakennu siltä pohjalta, että minä vaan olen niin ihana, että tuo toinen haluaa olla kanssani, vaikka minulla ei ole mitään annettavaa.

Seksi, läheisyys, yhteinen arki, raha. Siinäpä ne.

Kyllä tämä pitää pitkälti paikkansa. Sillä toisella on antaa jotain mitä tarvitsen, ja parhaimmillaan niitä asioita on monia, siitä se paras suhde syntyy, että molemmilla on toisilleen paljon annettavaa.

En ole koko ketjua lukenut, vaan sieltä täältä muutamia sivuja ja mielestäni monilla naisilla on vähän marttyyriasennetta eli kaikkeni annoin ja sitten mies lähti. Minusta tuo on hyvä esimerkki siitä, ettei suhde ole koskaan ollut tasapuolinen. En ikinä lähtisi tai olisi suhteessa missä olisin se kaikkeni antaja, vaan kyllä odotan mieheltä aika paljon. Ulkonäköä, omaani veroista varallisuutta, sivistystä jne. Ja hyväksyn, että minultakin odotetaan aika paljon substanssia sekä sisäisesti että ulkoisesti. En anna kenellekään kaikkea, vaan osa pidän ihan vain itselläni enkä suostuisi mihinkään riistosuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillehän se ero tulee aina ”ihan puskista” ja kaikki oli ”ihan hyvin” 🤣

Suhteen aikana mies perseilee ja vaimo nalkuttaa. Vaimolle riittää jossain vaiheessa se pelleily ja hän tekee päätöksen suhteen lopettamisesta kun aika on sopiva. Vaimo lopettaa nalkuttamisen ja alkaa tekemään toimia elämänsä uudelleen järjestämiseksi. Tässä vaiheessa mies on tyytyväinen kun nalkutus loppui ja erheellisesti luulee, että akka oppi olemaan. Vaimo pakkaa kamat ja muuttaa tai heittää miehen pihalle. Mies ihmettelee miten tässä näin kävi kun kaikkihan oli ihan hyvin.

Mies ei ota eroa vaimosta, vaikka suhde olisi kuinka huono. Mies lähtee - jos lähtee - vasta sitten, kun uusi nainen on nalkissa. Miehelle tuttu ja turvallinen ja saavutettu aviostatus on niin tärkeä, että avioliiton menneet ilot haetaan muualta; kulissit pidetään pystyssä. Nainen sen sijaan kykenee yksinoloonkin eikä väkisin hyppää uuteen kainaloon. Deittipalstat pullollaan aviomiehiä, jotka eivät aiokaan erota; hakevat jännitystä ja huumaa ulkopuolelta. Ja salasuhteen on pysyttävä ehdottomasti vaiti. Ällöttävää.

Terveimpiä ovat itsenäiset sinkkunaiset ja teinipojat.

Tutkitusti, päätelkää loput.

Olen 45-vuotias sinkkunainen ja minulla 17-vuotias lukiolaispoika.

Olemme onnellisia.

Parisuhde lihottaa kumpaakin osapuolta. Pisimpään elävät itsenäiset naiset.

Kyse ei ole siitä, etteikö kumppania löytyisi ja vaikka heti, vaan omasta halusta olla ja elää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keskityn vain itseeni ja lapsiini", sanoi ex-mies 15 vuoden liiton jälkeen. Menihän siinä 5kk ja oli uusi nainen. Hyvä niin, loppui ne vonkaamiset takaisin.

Jos olisit tajunnut olla miehellesi vaimo ja rakastajatar niin eroa ei olisi tullut.

mies: mitä kuuluu?

nainen: taas se pelle vonkasi, sillä on just sellaisia taka-ajatuksia

Tämä. Eihän mies voi kysyä kuulumisia ilman taka-ajatuksia

Aivan hirveän iso osa miehistä ajattelee että kun vaimo tulee halaamaan ja pussaamaan, niin seksiä olis kohta tarjolla. Tästä syystä vaimo jättää nämä hellyydenosoitukset pois, kun ei halua jatkuvasti torjua miestä, tai ei halua jatkuvasti harrastaa seksiä. Hellyyttä haluaisi, ja se johtaisi pitemmällä tähtäimellä säännölliseen seksiin, mutta nainen alkaa ikään kuin pelkäämään sitä lähellemenoa koska miehen mielestä se on aina seksinmahdollisuus. Tämä johtaa siihen ettei nainen saa enää tarpeeksi läheisyyttä, eikä mies seksiä.

Tiedättekö mitä mies sanoo kun siltä sitten kysyy että miksi ei voida joskus vain olla lähekkäin, ja hellitellä toisia ilman seksiehdotuksia? No se sanoo että "ainahan me niin tehdään". Mitä tuollaisen kanssa enää voi asiasta keskustella, kun hän ei edes näe omaa toimintaansa oikein.

Ei se mene noin. Meiltä miehiltä on vuosituhansien ajan kielletty kaikki hellien tunteiden näyttäminen naisille ja kun rakastaa naista ja tätä halaa, se rentouttaa koko kropan ja siitä seuraa seisokki. Ei se ole sen ihmeellisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.

Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.

Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.

Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.

Ja sitten taas empiria kertoo, että vähemmän osallistuvaa kumppania ei arvosta, ja kun ei arvosta, lakkaa peitto heilumasta ja syntyy eroajatus. Mielenkiintoinen näkökulma tuo, että kotona yhtä paljon kuin puolisonsa tekevä mies on alistettu. Ihan kuin loisiminen olisi miehelle luontaista.

No, kerropas, miksi jopa feministi valitsee lopulta kumppaniksi hyvinkin maskuliinisen miehen? Toisaalta taas feministien helmoissa pyörivät miehet eivät näytä saavan näiltä seksiä kuin väkisin. Eikä se ole loisimista, että kotityöt tekee mieluummin se, joka ne paremmin osaa.

Ja muutenkin asioiden puolittamisen järjettömyyden ymmärtää vasta sitten, kun esim. yhdessä asuessa todellakin kaikki kustannetaan puoliksi. Vasta nykyinen vaimo on ymmärtänyt esim. mitä maksaa auton ylläpito ja kaikki kunnostukset kotona.

Asiat voi puolittaa myös sektoroidusti, kuten meillä, juurikin tuon osaamisen mukaan. Ei kuitenkaan niin, että toinen makaa sohvalla ja odottaa toisen tekevän kaiken, koska tämä paremmin osaa. Rakkautta ei ole antaa kumppanin nääntyä taakkansa alle, oli asetelma millainen tahansa.

Minulle feministi on henkilö, joka ajaa kaikkien yksilöiden tasa-arvoa. En kelpuuttaisi toisenlaista kumppania, onneksi ei ole tarvinnutkaan.

Miten hirveän sekamelskan te naiset saatte aikaan, jos sen siivoamiseen tarvitaan kaksi aikuista? Eikö teitä yhtään nolota ainainen rutkutus, jos miestä ei ne kiinnosta, kun ei teillä kuitenkaan ole isoa lapsilaumaa ja naapurin lapset siihen lisäksi vahdittavana? Mitä ne kerrostalossa asuvan parin kotityöt kaikkinensa ovat, että niitä ei yksi saa hoidettua?

Minulle feministi on seonnut nainen, ei mitään muuta.

Kuka ne yksin asuvan sinkkumiehen kotityöt tekee? Eikö hän koskaan siivoa, pese pyykkiä tai tee ruokaa? Miten ne muka häviävät, jos hän muuttaa naisen kanssa yhteen? Kyllähän mies edelleen tarvitsee puhtaita vaatteita ja ruokaa eikä varmaan halua asua sikolätissä.

Minä erosin 10v suhteesta ja mies löysi uuden naisen alle 1kk jälkeen, tosin epäilys on, että olivat olleet jo "yhdessä" ennen eroa.

Puhuttiin jälkeenpäin ja hän sanoi, että kaipasi vain sitä läheisyyttä, joten hyppäsi heti ensimmäisen kanssa yhteen joka vähän lämpöä hänen suuntaan antoi.

...että sellasta. Olen tyytyväinen, että erottiin. 4kk on nyt mennyt ja itse en ole vieläkään parisuhteessa. Haluan ensin kehittää itseäni ja olla sinkku, ennen kuin olen valmis uuteen parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.

Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.

Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.

Joku timmi parikymppinen sisäkön asussa?

Juu on yritetty. Vaimo ei tykännyt

Eikö se osannut sitten siivota? Minulle kävisi vaikka alaston mies siivoamaan, kunhan jälki on hyvää.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten työt kaupungissa, kerrostalossa ovat...?

Tienata ja pitää perheestään huolta. Jos pyykkivuoret kasaantuu, mies voi vaikka palkata siivoojan.

Mies voi tehdä enemmän töitä ja maksaa perheen kuluja enenmän ja sijoittaa rahaa lapsilleen rahastoihin.

Vaimo voi näinollen tehdä vähemmän töitä ja kuskata lapsia harrastuksiin ja tehdä niitä kotitöitä.

Näin minun tuntemissa fiksuista tasapainoisissa perheissä tehdään.

Tunnen myös yhden perheen, jossa lääkärivaimo tekee enemmän töitä, ja mies on enemmän lasten kanssa. Sekin toimii.

Jos kumpikaan ei anna yhtään periksi vaan haluaa luoda uraa täysillä ja silti elää perhe-elämää, se ei toimi. Joko uhraat aikaasi tai rahaasi. Perhe on aina uhraus.

Älkää perheelliset vollottako vaan pitäkää huolta niistä perheistänne! Olkaa ylpeitä lapsistanne, kodeistanne ja puolisoistanne!

Olet siis sitä mieltä, että naisten pitää ottaa mahdollisimman hyvätuloinen mies. Jos sellaista ei saa, niin sitten mies, joka tekee kahta työtä elättääkseen perheensä. Itse en voisi pakottaa miestäni tekemään töitä 16 tuntia vuorokaudessa, mutta sinulle se olisi varmaan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirveän iso osa miehistä ajattelee että kun vaimo tulee halaamaan ja pussaamaan, niin seksiä olis kohta tarjolla. Tästä syystä vaimo jättää nämä hellyydenosoitukset pois, kun ei halua jatkuvasti torjua miestä, tai ei halua jatkuvasti harrastaa seksiä. Hellyyttä haluaisi, ja se johtaisi pitemmällä tähtäimellä säännölliseen seksiin, mutta nainen alkaa ikään kuin pelkäämään sitä lähellemenoa koska miehen mielestä se on aina seksinmahdollisuus. Tämä johtaa siihen ettei nainen saa enää tarpeeksi läheisyyttä, eikä mies seksiä.

Tiedättekö mitä mies sanoo kun siltä sitten kysyy että miksi ei voida joskus vain olla lähekkäin, ja hellitellä toisia ilman seksiehdotuksia? No se sanoo että "ainahan me niin tehdään". Mitä tuollaisen kanssa enää voi asiasta keskustella, kun hän ei edes näe omaa toimintaansa oikein.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tällaista seksikammoa. Mikä siinä seksissä on niin kamalaa? Miksi haluatte parisuhteen jos seksi on hirveää?

Mun mielestä tuossa on kyllä kysymys siitä että tuleeko molempien tarpeet tyydytetyiksi, ja otetaanko molemmat huomioon, eikä seksikammo.

Siitähän tässä on keskusteltu jo sivutolkulla, etkö ole huomannut?

Minusta parisuhteessa lähdetään siitä että seksi on molempien tarve eikä mikään vaihtokaupan väline - tyyliin mä annan sulle joskus seksiä jos sä teet mulle jonkun palveluksen.

Mutta sama ei päde toisinpäin, eli läheisyys ja hellyys on molempien tarve, eikä mikään vaihtokauppa, että jos minä annan hellyyttä niin siitä pitää seurata seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, itselle kävi juuri noin: eron jälkeen opin valtavasti itsestäni ja siitä mitä haluan. Ex-miehellä oli uusi nainen kainalossa kuukauden päästä erosta, tai siis silloin näin heidät julkisesti joten sutinaa on ollut jo aiemmin. Kyllä se loukkasi, että hän heitti 6v suhteen roskiin muutamassa viikossa, kun ensin oli 3kk vinkunut että "yritetään vielä". Onneksi lähdin.

Niin, siis mies on kuukausia itkenyt ettei halua erota, ja sinä olet siitä huolimatta päättänyt erota, ja sitten ihmettelet kun mies lopulta uskoo ja luovuttaa? En tajua tätä logiikkaa. Mieshän on tehnyt luopumisprosessia koko sen ajan kun sinä olet halunnut erota ja hän ei. Näin käy, kun huvikseen uhkailee tai kiristää erolla. Sinä olet olet se joka on heittänyt suhteen roskiin, kun olet ignoorannut toisen toistuvasti esitetyn toiveen yhdessä jatkamisesta.

Joillain naisilla on jostain syystä sellaisia fantasioita, että erolla uhkailua tai jopa konkreettista eropäätöstä papereineen ja muuttoineen voi käyttää kiistojen ratkaisun välineenä. Erotaan toiveena että toinen "herää" ja muuttuu toivotunlaiseksi kumppaniksi ja lopulta nainen voi riittävän liehittelyn ja hyvittelyn jälkeen alentua palaamaan kotiin. Sitten yllätytään, kun mies ei jaksakaan loputtomiin ruikuttaa vaan siirtyy seuraavaan. Pitäisi tajuta, että jotkut ei eroa leikillään vaan heille ero tarkoittaa ihan oikeasti eroa eikä mitään koeaikaa tai tilapäistä taukoa.

Meillä minä käytin erokorttia muutamaan kertaan osoittaakseni että mies on nyt kävelemässä sellaisen asian yli vähät välittäen mikä on minulle kamelin selän katkaisu. Mikään muu ei ole auttanut avaamaan niitä miehen silmiä että hän tajuaisi että kun sanon että joku asia ei käy missään nimessä. Ei mikään määrä pyytämistä, kauniisti puhumista eikä keskustelua. Silloin olen sanonut että asia on sitten niin että ero taitaa olla tässä se ainoa ratkaisu, koska minulle tämä tällainen ei kä nyt, eikä tule ikinä käymään.

Mies ei ole syytellyt "erokortista" vaan ollut hyvillään että tajusi itse sen myötä mitä oli tekemässä, ja osasi lopettaa ettei menetä elämänsä tärkeintä asiaa.

Kyllä näinkin voi käydä. Mutta erokortilla uhkaillessa on aina hyväksyttävä sekin vaihtoehto, ettei toinen alistukaan vaan katsoo bluffin. Kommentoimassani viestissä syytettiin miestä suhteen heittämisestä pois, kun ensin useita kuukausia eroa vastustanut mies oli lopulta löytänyt uudet liian pian jätetyksi tulemisen jälkeen. Se oli minusta absurdi asenne.

Ymmärrän, ja otin kantaa ainoastaan erokortin esiinvetämiseen, että joskus se on tarpeellinen sekin, eikä aina turhaa uhkaliua.

Mä en bluffaa koskaan, enkä yritä manipuloida toista. Jos sanon että jokin asia johtaa eroon, niin se johtaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.

Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.

Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.

Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.

Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.

Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.

En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.

Tuossa on erittäin pätevä syy hylätä jokainen nainen, joka vaati tekemään puolet kotitöistä. Eihän tuo ole suhde, vaan kiristystä ja orjuuttamista.

Miten on orjuuttamista vaatia toista tekemään oma osuus yhteisistä hommista? Koskeeko tämä myös naisia, että on orjuuttamista vaatia heiltä edes puolta kotitöistä? Kuka ne kotityöt tekee jos niitä ei voi kummaltakaan vaatia kun se on orjuuttamista?

Eikä normaalissa suhteessa tarvita mitään kiristystä, kun se on aikuiselle ihmiselle ihan itsestään selvää että osallistutaan. Se oli nyt lähinnä hypoteettinen skenaario. Jos puolisoni kieltäytyisi kotitöistä ja lastenhoidosta minun pitäisi irtisanoutua vaativasta unelmatyöstäni ja kyllä, luultavasti nostaisin siitä hyvästä kytkintä. Eiköhän hänkin häipyisi, jos minä alkaisin vapaamatkustajaksi ja aiheuttaisin laiskottelullani hänelle valtavia ongelmia töissä.

Vaimo ottaa joka kerta uuden lasin juodessaan vettä. Sama juttu kahvin kanssa, aamun ensimmäistä luppia ei saa huuhdeltua.

Tiskit jäävät pitkin kämppää, ei vahingossakaan valmiina odottavaan tiskikoneeseen. Roskiksen täyttyessä otetaan uusi muovisäkki roikkumaan ovenkahvaan. Maitotolkkejä ei huuhdella vaan ne jäävät tiskipöydälle.

Sitten valitetaan että asunto on epäsiisti ja täällä haisee.

Eräässä perheessä on mies, vaimo ja kolme tytärtä. Olen jo tottunut merkkaamaan kalenteriin sen viikon kun on miehen tiskivuoro. Muilla viikoilla ei ole ainoatakaan puhdasta astiaa talossa. Luulisi naisväkeä nolottavan kun vieras joutuu niiden tiskivuorolla pesemään kauheasta röykkiöstä itselleen lasin tai kahvikupin.

Mieshän voisi ottaa tiskaamisen kokonaan omaksi hommakseen. Noinhan te naisillekin sanotte, jos tämä valittaa, että mies ei ikinä tiskaa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ymmärtävät käydä eron perinpohjaisesti läpi ennen uutta suhdetta. Miehet ottavat heti uuden naisen (jos vain saavat), koska panetus.

Tämä siis keskimäärin, ettei poikkeustapausten tarvitse tulla valittamaan, koska eivät sovi muottiin.

Eli parisuhteista tulisi parempia, jos miehetkin pystyisivät sen panetuksensa hoitamaan helposti? He jaksaisivat valkata kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä asiasta tarpeeksi mutta kyllä noin ulkopuolisen tarkkailijan silmään kieltämättä näyttää siltä että miehelle helpompaa vain panna uutta putkeen.

Tuntuu näin naisena siltä että maailman pohjapiirustus ei ole reilu kun menee näin. Mies pääsee irti niin paljon helpommin kuin nainen. Paitti että sitten on paljon niitä miehiä jotka ei pääse. Se vain kun ei itselle satu näitä miehiä kohdalle vaan juuri ne miehet jotka pääsee helposti irti ja kohti seuraavaa seikkailua.

Terveintä kaikille olisi että päästää irti niistä todella epäsopivista hiutaleista jotka löytää heti korvaajan, mutta kun me ei pystytä tähän. Me pidetään kynsin hampain kiinni jostain ihmisestä jolle me ollaan vain yksi vaihtoehto koko vaihtoehtojen meressä. En tiedä mikä ajaa meidät tähän hulluuteen mutta näin se on.

Oikeasti terveintä olisi myöntää itselleen, ettei suhteen pidä alkaa panemisesta ekana yönä. Minusta tuntuu miehenä oudolta, että mikä saa naisen toimimaan niin nurinkurisesti, että esittelee helposti pyhimpänsä, mutta pääkopan sisään mies ei välttämättä pääse koskaan.

Minusta taas tuntuu nurinkuriselta, että kaikkein pyhimpänä pidetään alapäätä eikä sitä pääkoppaa. Kertoo minusta kaiken sinunkaltaisistasi miehistä ja siitä miten paljon teidän mielipiteitänne tarvitsee kuunnella.

Mikä sai hyökkäämään?