Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"
"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden naisen"
Ajatuksia, tosielämän esimerkkejä? Ainakin omassa tuttavapiirissä on mennyt juuri näin.
Naiset käyneet pitkien suhteiden päätyttyä eroseminaarin, ehkä terapian, aloittaneet uusia harrastuksia, keskittyneet lapsiin ja uuden arjen luontiin. Ehkä pienimuotoista tapailua. Miehillä kuitenkin hyvin pian uudet, vakavat parisuhteet. Mistä tämä mielestänne johtuu?
Tinder täynnä juuri eronneita miehiä, tai harkinta-ajalla tai vasta eroa suunnittelevia miehiä. Kun heiltä kysyy, onko erotyö tehty ja suru käsitelty, vastaus on lähes aina että jo aikoja sitten (vaikkei edes välttämättä erottu vielä).
Eroryhmissäkin valtaosa naisia. Ovatko muut huomanneet saman?
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta tarpeeksi mutta kyllä noin ulkopuolisen tarkkailijan silmään kieltämättä näyttää siltä että miehelle helpompaa vain panna uutta putkeen.
Tuntuu näin naisena siltä että maailman pohjapiirustus ei ole reilu kun menee näin. Mies pääsee irti niin paljon helpommin kuin nainen. Paitti että sitten on paljon niitä miehiä jotka ei pääse. Se vain kun ei itselle satu näitä miehiä kohdalle vaan juuri ne miehet jotka pääsee helposti irti ja kohti seuraavaa seikkailua.
Terveintä kaikille olisi että päästää irti niistä todella epäsopivista hiutaleista jotka löytää heti korvaajan, mutta kun me ei pystytä tähän. Me pidetään kynsin hampain kiinni jostain ihmisestä jolle me ollaan vain yksi vaihtoehto koko vaihtoehtojen meressä. En tiedä mikä ajaa meidät tähän hulluuteen mutta näin se on.
Oikeasti terveintä olisi myöntää itselleen, ettei suhteen pidä alkaa panemisesta ekana yönä. Minusta tuntuu miehenä oudolta, että mikä saa naisen toimimaan niin nurinkurisesti, että esittelee helposti pyhimpänsä, mutta pääkopan sisään mies ei välttämättä pääse koskaan.
Pyhimpänsä? Voi hyvänen aika. Eikö miehen pyhin sitten ole hänen mulqqunsa samalla logiikalla? Ehkä naiselle pyhin onkin hänen pääkoppansa. Minulle ainakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, itselle kävi juuri noin: eron jälkeen opin valtavasti itsestäni ja siitä mitä haluan. Ex-miehellä oli uusi nainen kainalossa kuukauden päästä erosta, tai siis silloin näin heidät julkisesti joten sutinaa on ollut jo aiemmin. Kyllä se loukkasi, että hän heitti 6v suhteen roskiin muutamassa viikossa, kun ensin oli 3kk vinkunut että "yritetään vielä". Onneksi lähdin.
Niin, siis mies on kuukausia itkenyt ettei halua erota, ja sinä olet siitä huolimatta päättänyt erota, ja sitten ihmettelet kun mies lopulta uskoo ja luovuttaa? En tajua tätä logiikkaa. Mieshän on tehnyt luopumisprosessia koko sen ajan kun sinä olet halunnut erota ja hän ei. Näin käy, kun huvikseen uhkailee tai kiristää erolla. Sinä olet olet se joka on heittänyt suhteen roskiin, kun olet ignoorannut toisen toistuvasti esitetyn toiveen yhdessä jatkamisesta.
Joillain naisilla on jostain syystä sellaisia fantasioita, että erolla uhkailua tai jopa konkreettista eropäätöstä papereineen ja muuttoineen voi käyttää kiistojen ratkaisun välineenä. Erotaan toiveena että toinen "herää" ja muuttuu toivotunlaiseksi kumppaniksi ja lopulta nainen voi riittävän liehittelyn ja hyvittelyn jälkeen alentua palaamaan kotiin. Sitten yllätytään, kun mies ei jaksakaan loputtomiin ruikuttaa vaan siirtyy seuraavaan. Pitäisi tajuta, että jotkut ei eroa leikillään vaan heille ero tarkoittaa ihan oikeasti eroa eikä mitään koeaikaa tai tilapäistä taukoa.
Meillä minä käytin erokorttia muutamaan kertaan osoittaakseni että mies on nyt kävelemässä sellaisen asian yli vähät välittäen mikä on minulle kamelin selän katkaisu. Mikään muu ei ole auttanut avaamaan niitä miehen silmiä että hän tajuaisi että kun sanon että joku asia ei käy missään nimessä. Ei mikään määrä pyytämistä, kauniisti puhumista eikä keskustelua. Silloin olen sanonut että asia on sitten niin että ero taitaa olla tässä se ainoa ratkaisu, koska minulle tämä tällainen ei kä nyt, eikä tule ikinä käymään.
Mies ei ole syytellyt "erokortista" vaan ollut hyvillään että tajusi itse sen myötä mitä oli tekemässä, ja osasi lopettaa ettei menetä elämänsä tärkeintä asiaa.
heh... Kunnon pirttihirmu joka luulee itsestään vähän liikaa.
Mikä miehesi on sinulle? Tulonlähde ilmeisesti.
Kiristyksen kohde, erokortti on nostettu esille ja kynnys sen käyttöön on madaltunut niin sitä on helppo käyttää seuraavan riidan aikana oman tahdon toteutukseen
Muutamaan kertaan aika alkuaikoina kun ei vielä tunnettu toisiamme läpikotaisin. Tuosta on aikaa nyt jotain 6 vuotta. Tulen kyllä aina olemaan valmiina eroamaan jos kynnyskysymys sattuu eteen. En ole sitä tyyppiä joka jää alati huononevaan suhteeseen loppuelämäkseen. Vielä ei ole sattunut.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirveän iso osa miehistä ajattelee että kun vaimo tulee halaamaan ja pussaamaan, niin seksiä olis kohta tarjolla. Tästä syystä vaimo jättää nämä hellyydenosoitukset pois, kun ei halua jatkuvasti torjua miestä, tai ei halua jatkuvasti harrastaa seksiä. Hellyyttä haluaisi, ja se johtaisi pitemmällä tähtäimellä säännölliseen seksiin, mutta nainen alkaa ikään kuin pelkäämään sitä lähellemenoa koska miehen mielestä se on aina seksinmahdollisuus. Tämä johtaa siihen ettei nainen saa enää tarpeeksi läheisyyttä, eikä mies seksiä.
Tiedättekö mitä mies sanoo kun siltä sitten kysyy että miksi ei voida joskus vain olla lähekkäin, ja hellitellä toisia ilman seksiehdotuksia? No se sanoo että "ainahan me niin tehdään". Mitä tuollaisen kanssa enää voi asiasta keskustella, kun hän ei edes näe omaa toimintaansa oikein.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tällaista seksikammoa. Mikä siinä seksissä on niin kamalaa? Miksi haluatte parisuhteen jos seksi on hirveää?
Mun mielestä tuossa on kyllä kysymys siitä että tuleeko molempien tarpeet tyydytetyiksi, ja otetaanko molemmat huomioon, eikä seksikammo.
Siitähän tässä on keskusteltu jo sivutolkulla, etkö ole huomannut?
Vierailija kirjoitti:
Mies on naiselle yleensä se päänsisäisen satumaailman puuttuva palanen. Miehen pitää siis pelata naisen keksimää peliä, jotta suhde toimisi kestävästi.
Ei ole mitään väliä niillä vuosilla ja vuosilla kun mies on ollut rinnalla rakentamassa yhteistä elämää, kasvattamassa lapsia ja uhraamalla elämäänsä lisää rahan hankkimiseksi. Nainen näkee vain yhtäkkiä, että mies ei pelaa enää peliä niin kuin nainen haluaisi ja mies saa lähteä. Nainen ei elä todellisuudessa, ei kykene näkemään sitä sitoutumista, koska päänsisäinen satumaailma ei ole 100% onnellinen tarina.
Käytännössä siis voisi tarkoittaa vaikka 40 vuoden yhteiseloa, mutta mies erehtyy tekemään virheen (ei pettämään) esim. sanoo jotain väärin väärässä paikassa väärään aikaan, se 40 vuotta haihtuu naisen mielestä pois ja se on sitten sitä kun nainen löytää itsensä.
Erittäin hyvin sanottu. Noin se todella useissa tapauksissa menee. Itsellä päättyi 20v liitto siihen, kun raadoin niska limassa ja toin hyvin rahaa kotiin. Nainen opiskeli silloin uutta alaa ja sitten kun valmistui, tuskastui siihen, että olin liikaa töissä. Sanoin, että ok, voin vähentää työskentelyä ja niin teinkin. Sitten alkoi natina, kun hänellä ei enää ollutkaan niin paljon löysää shoppailurahaa, johon totesin, että koita nyt päättää, teenkö töitä ja sitä kautta rahaa enemmän, vai haluatko, että olen enemmän kotona, molempiin en kykene samaan aikaan. Se oli siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta tarpeeksi mutta kyllä noin ulkopuolisen tarkkailijan silmään kieltämättä näyttää siltä että miehelle helpompaa vain panna uutta putkeen.
Tuntuu näin naisena siltä että maailman pohjapiirustus ei ole reilu kun menee näin. Mies pääsee irti niin paljon helpommin kuin nainen. Paitti että sitten on paljon niitä miehiä jotka ei pääse. Se vain kun ei itselle satu näitä miehiä kohdalle vaan juuri ne miehet jotka pääsee helposti irti ja kohti seuraavaa seikkailua.
Terveintä kaikille olisi että päästää irti niistä todella epäsopivista hiutaleista jotka löytää heti korvaajan, mutta kun me ei pystytä tähän. Me pidetään kynsin hampain kiinni jostain ihmisestä jolle me ollaan vain yksi vaihtoehto koko vaihtoehtojen meressä. En tiedä mikä ajaa meidät tähän hulluuteen mutta näin se on.
Oikeasti terveintä olisi myöntää itselleen, ettei suhteen pidä alkaa panemisesta ekana yönä. Minusta tuntuu miehenä oudolta, että mikä saa naisen toimimaan niin nurinkurisesti, että esittelee helposti pyhimpänsä, mutta pääkopan sisään mies ei välttämättä pääse koskaan.
Minusta taas tuntuu nurinkuriselta, että kaikkein pyhimpänä pidetään alapäätä eikä sitä pääkoppaa. Kertoo minusta kaiken sinunkaltaisistasi miehistä ja siitä miten paljon teidän mielipiteitänne tarvitsee kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän erosta on vuosi ja mies on tässä ehtinyt jo kihloihin ja kodin ostoon uuden naisen kanssa. Uusi nainen oli kainalossa jo kuukausi eron jälkeen. Odottelen milloin kuulen vauvauutiset. Itse olen ollut ihan tietoisesti yksin enkä ole edes pystynyt ajattelemaan uutta suhdetta. Aloitin uuden harrastuksen, olen lukenut paljon ja tehnyt itsetutkiskelua. Kliseistä, mutta näin se vaan on mennyt. Tuntui se aika käsittämättömältä ja loukkaavalta, että toinen eteni noin nopeasti kun itse riuduin surussa kuukausia. En silti vaihtaisi paikkoja hänen kanssaan, uskon olevani aikanaan valmiimpi ja viisaampi uuteen kun olen oikeasti käsitellyt asiat itseni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Olen eri mutta minä en naisena osaa ajatella sitä noin, koska minun mieheni kokkaa ja vaihtaa vaippaa - ja leuhkii saunailloissa kuinka sillä on kiimainen ja pervo vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirveän iso osa miehistä ajattelee että kun vaimo tulee halaamaan ja pussaamaan, niin seksiä olis kohta tarjolla. Tästä syystä vaimo jättää nämä hellyydenosoitukset pois, kun ei halua jatkuvasti torjua miestä, tai ei halua jatkuvasti harrastaa seksiä. Hellyyttä haluaisi, ja se johtaisi pitemmällä tähtäimellä säännölliseen seksiin, mutta nainen alkaa ikään kuin pelkäämään sitä lähellemenoa koska miehen mielestä se on aina seksinmahdollisuus. Tämä johtaa siihen ettei nainen saa enää tarpeeksi läheisyyttä, eikä mies seksiä.
Tiedättekö mitä mies sanoo kun siltä sitten kysyy että miksi ei voida joskus vain olla lähekkäin, ja hellitellä toisia ilman seksiehdotuksia? No se sanoo että "ainahan me niin tehdään". Mitä tuollaisen kanssa enää voi asiasta keskustella, kun hän ei edes näe omaa toimintaansa oikein.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tällaista seksikammoa. Mikä siinä seksissä on niin kamalaa? Miksi haluatte parisuhteen jos seksi on hirveää?
Mun mielestä tuossa on kyllä kysymys siitä että tuleeko molempien tarpeet tyydytetyiksi, ja otetaanko molemmat huomioon, eikä seksikammo.
Siitähän tässä on keskusteltu jo sivutolkulla, etkö ole huomannut?
Minusta parisuhteessa lähdetään siitä että seksi on molempien tarve eikä mikään vaihtokaupan väline - tyyliin mä annan sulle joskus seksiä jos sä teet mulle jonkun palveluksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Tuossa on erittäin pätevä syy hylätä jokainen nainen, joka vaati tekemään puolet kotitöistä. Eihän tuo ole suhde, vaan kiristystä ja orjuuttamista.
Miten on orjuuttamista vaatia toista tekemään oma osuus yhteisistä hommista? Koskeeko tämä myös naisia, että on orjuuttamista vaatia heiltä edes puolta kotitöistä? Kuka ne kotityöt tekee jos niitä ei voi kummaltakaan vaatia kun se on orjuuttamista?
Eikä normaalissa suhteessa tarvita mitään kiristystä, kun se on aikuiselle ihmiselle ihan itsestään selvää että osallistutaan. Se oli nyt lähinnä hypoteettinen skenaario. Jos puolisoni kieltäytyisi kotitöistä ja lastenhoidosta minun pitäisi irtisanoutua vaativasta unelmatyöstäni ja kyllä, luultavasti nostaisin siitä hyvästä kytkintä. Eiköhän hänkin häipyisi, jos minä alkaisin vapaamatkustajaksi ja aiheuttaisin laiskottelullani hänelle valtavia ongelmia töissä.
Onko "vaativa unelmatyö" = käsien heiluttelua koko päivän?
No itseasiassa kyllä on! Leikkelen päivät pitkät (ja välillä yötkin) ihmisiä, kyllä siinä melkoisesti kädet heiluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Olen eri mutta minä en naisena osaa ajatella sitä noin, koska minun mieheni kokkaa ja vaihtaa vaippaa - ja leuhkii saunailloissa kuinka sillä on kiimainen ja pervo vaimo.
Hyi helv… Kiva tapa puhua vaimosta, mutta tietty hyvä jos sä pidät tota törppöä suurenakin kultakimpaleena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Okei. Eli nainen hoitaa kokopäivätyönsä ja päälle kodin.
Ja sitten arvatenkin ihmetellään, kun nasinen on väsynyt, eikä todellakaan jaksa mitään parisuhteisiin panostuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, itselle kävi juuri noin: eron jälkeen opin valtavasti itsestäni ja siitä mitä haluan. Ex-miehellä oli uusi nainen kainalossa kuukauden päästä erosta, tai siis silloin näin heidät julkisesti joten sutinaa on ollut jo aiemmin. Kyllä se loukkasi, että hän heitti 6v suhteen roskiin muutamassa viikossa, kun ensin oli 3kk vinkunut että "yritetään vielä". Onneksi lähdin.
Niin, siis mies on kuukausia itkenyt ettei halua erota, ja sinä olet siitä huolimatta päättänyt erota, ja sitten ihmettelet kun mies lopulta uskoo ja luovuttaa? En tajua tätä logiikkaa. Mieshän on tehnyt luopumisprosessia koko sen ajan kun sinä olet halunnut erota ja hän ei. Näin käy, kun huvikseen uhkailee tai kiristää erolla. Sinä olet olet se joka on heittänyt suhteen roskiin, kun olet ignoorannut toisen toistuvasti esitetyn toiveen yhdessä jatkamisesta.
Joillain naisilla on jostain syystä sellaisia fantasioita, että erolla uhkailua tai jopa konkreettista eropäätöstä papereineen ja muuttoineen voi käyttää kiistojen ratkaisun välineenä. Erotaan toiveena että toinen "herää" ja muuttuu toivotunlaiseksi kumppaniksi ja lopulta nainen voi riittävän liehittelyn ja hyvittelyn jälkeen alentua palaamaan kotiin. Sitten yllätytään, kun mies ei jaksakaan loputtomiin ruikuttaa vaan siirtyy seuraavaan. Pitäisi tajuta, että jotkut ei eroa leikillään vaan heille ero tarkoittaa ihan oikeasti eroa eikä mitään koeaikaa tai tilapäistä taukoa.
Meillä minä käytin erokorttia muutamaan kertaan osoittaakseni että mies on nyt kävelemässä sellaisen asian yli vähät välittäen mikä on minulle kamelin selän katkaisu. Mikään muu ei ole auttanut avaamaan niitä miehen silmiä että hän tajuaisi että kun sanon että joku asia ei käy missään nimessä. Ei mikään määrä pyytämistä, kauniisti puhumista eikä keskustelua. Silloin olen sanonut että asia on sitten niin että ero taitaa olla tässä se ainoa ratkaisu, koska minulle tämä tällainen ei kä nyt, eikä tule ikinä käymään.
Mies ei ole syytellyt "erokortista" vaan ollut hyvillään että tajusi itse sen myötä mitä oli tekemässä, ja osasi lopettaa ettei menetä elämänsä tärkeintä asiaa.
Kyllä näinkin voi käydä. Mutta erokortilla uhkaillessa on aina hyväksyttävä sekin vaihtoehto, ettei toinen alistukaan vaan katsoo bluffin. Kommentoimassani viestissä syytettiin miestä suhteen heittämisestä pois, kun ensin useita kuukausia eroa vastustanut mies oli lopulta löytänyt uudet liian pian jätetyksi tulemisen jälkeen. Se oli minusta absurdi asenne.
Naiset ymmärtävät käydä eron perinpohjaisesti läpi ennen uutta suhdetta. Miehet ottavat heti uuden naisen (jos vain saavat), koska panetus.
Tämä siis keskimäärin, ettei poikkeustapausten tarvitse tulla valittamaan, koska eivät sovi muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla aika päinvastoin ystäväpiirissä eli naiset ovat löytäneet uudet puolisot ja ovat pitkäaikaisissa suhteissa, kun taas miehet eivät ole löytäneet ketään pysyvää.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin. Kyllä naiset käsittelevät eron loppuun ennenkuin uutta suhdetta. Toki poikkeuksiakin löytyy. Ehkäpä miehet ei osaa elää yksin ja tarvitsevat kylkeensä jonkun lohduttajan.
Ja tuo loppu pätee varsinkin, jos miehen äitisuhde on ollut kivikkoinen/olematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta tarpeeksi mutta kyllä noin ulkopuolisen tarkkailijan silmään kieltämättä näyttää siltä että miehelle helpompaa vain panna uutta putkeen.
Tuntuu näin naisena siltä että maailman pohjapiirustus ei ole reilu kun menee näin. Mies pääsee irti niin paljon helpommin kuin nainen. Paitti että sitten on paljon niitä miehiä jotka ei pääse. Se vain kun ei itselle satu näitä miehiä kohdalle vaan juuri ne miehet jotka pääsee helposti irti ja kohti seuraavaa seikkailua.
Terveintä kaikille olisi että päästää irti niistä todella epäsopivista hiutaleista jotka löytää heti korvaajan, mutta kun me ei pystytä tähän. Me pidetään kynsin hampain kiinni jostain ihmisestä jolle me ollaan vain yksi vaihtoehto koko vaihtoehtojen meressä. En tiedä mikä ajaa meidät tähän hulluuteen mutta näin se on.
Oikeasti terveintä olisi myöntää itselleen, ettei suhteen pidä alkaa panemisesta ekana yönä. Minusta tuntuu miehenä oudolta, että mikä saa naisen toimimaan niin nurinkurisesti, että esittelee helposti pyhimpänsä, mutta pääkopan sisään mies ei välttämättä pääse koskaan.
Pyhimpänsä? Voi hyvänen aika. Eikö miehen pyhin sitten ole hänen mulqqunsa samalla logiikalla? Ehkä naiselle pyhin onkin hänen pääkoppansa. Minulle ainakin on.
Todellakin outoa ajattelua, kaikkein pyhin, voi taivas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Niin, se on hyvä kysymys. Tai sitten jokin ihan muu. En ole lukenut ko tutkimusta, mutta tapa jolla siihen viitataan saa epäilemään, että kotitöiden jakautumisen ja seksin välillä on löydetty jonkinlainen korrelaatio mutta syy-seuraussuhteet sen takana on silkkaa spekulaatiota. Liekö poissuljettu iän, elämäntilanteen, lapsiluvun, kulttuuri- ja uskontotekijöiden yms vaikutus.
Miksi olet tiedevastainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Olen eri mutta minä en naisena osaa ajatella sitä noin, koska minun mieheni kokkaa ja vaihtaa vaippaa - ja leuhkii saunailloissa kuinka sillä on kiimainen ja pervo vaimo.
Hyi helv… Kiva tapa puhua vaimosta, mutta tietty hyvä jos sä pidät tota törppöä suurenakin kultakimpaleena.
Ei hän nyt sitä noilla sanoilla ilmaissut, mutta olen kuullut hänen möläyttävän ylpeyttä äänessään asioita joita olisin itsekin toivonut hänen jättävän mainitsematta. Pointti oli siinä, että minä en tajua tuota jankkausta että kotitöiden tekeminen tappaa seksihalut koska ei se ole minulle niin tehnyt.
Mutta joo, kyllä minulle kelpaa osallistuva hölösuu tuhat kertaa mieluummin kuin häveliäs suppusuu joka makaa sohvalla. Jokainen tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen (sukupuolesta riippumatta) haluaa olla tavoiteltu huomion kohde. Miehillä se ei vaan toimi kun nainen hylkää mies ehdokkaan heti jos ei saa mieheltä huomioo enempää kuin muilta kilpailijoilta. Tämän takia parisuhde asiat eivät koskaan voi olla tasa-arvoisia
Riippuu miehestä. Kyllä joitakin miehiä jahdataan.
Niin jahdataan, mutta naiset eivät ikävä kyllä ymmärrä omaa markkina-arvoaan ja jahtaavat aivan liian tasokkaita miehiä.
Alue: Aihe vapaa
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.