Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"
"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden naisen"
Ajatuksia, tosielämän esimerkkejä? Ainakin omassa tuttavapiirissä on mennyt juuri näin.
Naiset käyneet pitkien suhteiden päätyttyä eroseminaarin, ehkä terapian, aloittaneet uusia harrastuksia, keskittyneet lapsiin ja uuden arjen luontiin. Ehkä pienimuotoista tapailua. Miehillä kuitenkin hyvin pian uudet, vakavat parisuhteet. Mistä tämä mielestänne johtuu?
Tinder täynnä juuri eronneita miehiä, tai harkinta-ajalla tai vasta eroa suunnittelevia miehiä. Kun heiltä kysyy, onko erotyö tehty ja suru käsitelty, vastaus on lähes aina että jo aikoja sitten (vaikkei edes välttämättä erottu vielä).
Eroryhmissäkin valtaosa naisia. Ovatko muut huomanneet saman?
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Olen eri mutta minä en naisena osaa ajatella sitä noin, koska minun mieheni kokkaa ja vaihtaa vaippaa - ja leuhkii saunailloissa kuinka sillä on kiimainen ja pervo vaimo.
Tai kertoo sinulle leuhkivansa. Mä en miehenä kyllä ole kiinnostunut kuulemaan millainen jonkun toisen miehen vaimo on sängyssä ja kuinka pervo. Tuollaiset jutut ovat teinien hommia eikä niidenkään jos ovat fiksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta tarpeeksi mutta kyllä noin ulkopuolisen tarkkailijan silmään kieltämättä näyttää siltä että miehelle helpompaa vain panna uutta putkeen.
Tuntuu näin naisena siltä että maailman pohjapiirustus ei ole reilu kun menee näin. Mies pääsee irti niin paljon helpommin kuin nainen. Paitti että sitten on paljon niitä miehiä jotka ei pääse. Se vain kun ei itselle satu näitä miehiä kohdalle vaan juuri ne miehet jotka pääsee helposti irti ja kohti seuraavaa seikkailua.
Terveintä kaikille olisi että päästää irti niistä todella epäsopivista hiutaleista jotka löytää heti korvaajan, mutta kun me ei pystytä tähän. Me pidetään kynsin hampain kiinni jostain ihmisestä jolle me ollaan vain yksi vaihtoehto koko vaihtoehtojen meressä. En tiedä mikä ajaa meidät tähän hulluuteen mutta näin se on.
Oikeasti terveintä olisi myöntää itselleen, ettei suhteen pidä alkaa panemisesta ekana yönä. Minusta tuntuu miehenä oudolta, että mikä saa naisen toimimaan niin nurinkurisesti, että esittelee helposti pyhimpänsä, mutta pääkopan sisään mies ei välttämättä pääse koskaan.
Minusta taas tuntuu nurinkuriselta, että kaikkein pyhimpänä pidetään alapäätä eikä sitä pääkoppaa. Kertoo minusta kaiken sinunkaltaisistasi miehistä ja siitä miten paljon teidän mielipiteitänne tarvitsee kuunnella.
Mikä sai hyökkäämään?
No sivusta sanon, että onhan tuo tosi typerä ajatus, että nainen vaalisi sukuelintään pyhimpänä asianaan. Tsiisus sentään. Se voi olla teille naisissa kiinnostavin juttu, mutta voin kuule ihan kertoa, että harvalle naiselle sukuelimet on ihan niin päräyttäviä että ihan pyhyydestä niiden yhteydessä puhuttaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kokenut olleensa enää suhteessa vuosiin kun suhteessa ei ollut seksiä eikä rakkautta vaan pelkkää arjen pyörittämistä. Sellainen suhde on käsitelty loppuun jo ennen eroa.
Tämä on nimenomaan se klassikkovastaus juuri eronneita miehiltä siellä Tinderissä. Ja minusta tämä kertoo vain sen, että itsereflektio jäänyt täysin tekemättä.
Kyllä, arjen pyörittäminen nykyajan maailmassa kaikkine vaatimuksineen vaatii vanhemmilta ihan älyttömän paljon. Siihen arkeen hukkuu itse pari jos toinenkin. Mutta sen käsitteleminen, että mikä johtui lopulta ulkoisista tekijöistä vaatimuksineen, mikä meistä ihmisinä ja parina. Mitä itse tein se eteen, että sudenkuoppa "seksittömästä" liitosta olisi voitu välttää? Mitä itse tein romantiikan eteen? Miten asiasta olisi voitu keskustella? Olinko avoin? Toistimmeko vanhempiemme kaavaa? Jos koin ettei mitään parisuhdetta ollut siinä vaiheessa kun seksi jäi vähemmälle, miten tämä heijastui parisuhteeseen? Toiseen osapuoleen? Tuliko siitä itseään toteuttava kehä? Otimmeko aikaa toisillemme? Saivatko molemmat omaa aikaa? Olivatko parisuhdeodotukseni realistisia? Miksi menin tämän ihmisen kanssa yhteen? Mitä voisin tehdä jatkossa toisin, jos ja kun seuraavassa suhteessa on vielä uusperhekuviot mukana?
Ei se oikeastaan vaadi. Elämän voi konmarittaa, ja jättää epäoleellisuudet vähemmälle. Kaikessa ei tarvitse olla mukana eikä muiden kanssa pidä kilpailla...
Kun miettii mikä on oikeasti oleellista ja mistä pitää, en usko luokkaretkitalkoiden nousevan läheisyyden tai seksin edelle kenelläkään? Tietenkin tätä voi tehsä jos on oikean ihmisen kanssa, väärän ihmisen kanssa se arki onkin hyvä pakopaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Okei. Eli nainen hoitaa kokopäivätyönsä ja päälle kodin.
Ja sitten arvatenkin ihmetellään, kun nasinen on väsynyt, eikä todellakaan jaksa mitään parisuhteisiin panostuksia?
Aina kun naiset puhuvat päivätöistään ja väsymyksestään, niin tulee mieleen, että onko ne jotain metsureita vai mitä se raskas työ on joka uuvuttaa.
Niin.
Siis kaiken virallisen datan ja tilastojen mukaanhan ero tulee miehelle useammin yllätyksenä ja miehet syrjäytyvät eron jälkeen helpommin ( esim. alkoholi jne. ). Naiset myös löytävät nopeammin uuden suhteen.
Itse toki tunnen miehiä, jotka ovat käyneet terapian ja naisia, jotka aloittavat heti uuden suhteen.
Ja täsmälleen päinvastoin. Omasta empiirisestä kenttäkokemuksesta voisin mainita kaikki mahdolliset kliseet: olen käynyt psykologin luona, on ollut laastarisuhteita, kevyttä tapailua/seksiä, uutta parisuhdetta, ystävyyttä etc.
Ihmisten välinen dynamiikka on mielenkiintoista.
Varmasti minussakin on jotain vialla, koska hengaan 50-v. sinkkuna. Jotkut ovat ikätoverit ovat katkeroituneet ihmissuhteissa ja luovuttaneet.
Itse viihdyn toki sinkkuna, mutta en ihan vielä luovuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta tarpeeksi mutta kyllä noin ulkopuolisen tarkkailijan silmään kieltämättä näyttää siltä että miehelle helpompaa vain panna uutta putkeen.
Tuntuu näin naisena siltä että maailman pohjapiirustus ei ole reilu kun menee näin. Mies pääsee irti niin paljon helpommin kuin nainen. Paitti että sitten on paljon niitä miehiä jotka ei pääse. Se vain kun ei itselle satu näitä miehiä kohdalle vaan juuri ne miehet jotka pääsee helposti irti ja kohti seuraavaa seikkailua.
Terveintä kaikille olisi että päästää irti niistä todella epäsopivista hiutaleista jotka löytää heti korvaajan, mutta kun me ei pystytä tähän. Me pidetään kynsin hampain kiinni jostain ihmisestä jolle me ollaan vain yksi vaihtoehto koko vaihtoehtojen meressä. En tiedä mikä ajaa meidät tähän hulluuteen mutta näin se on.
Oikeasti terveintä olisi myöntää itselleen, ettei suhteen pidä alkaa panemisesta ekana yönä. Minusta tuntuu miehenä oudolta, että mikä saa naisen toimimaan niin nurinkurisesti, että esittelee helposti pyhimpänsä, mutta pääkopan sisään mies ei välttämättä pääse koskaan.
Minusta taas tuntuu nurinkuriselta, että kaikkein pyhimpänä pidetään alapäätä eikä sitä pääkoppaa. Kertoo minusta kaiken sinunkaltaisistasi miehistä ja siitä miten paljon teidän mielipiteitänne tarvitsee kuunnella.
Mikä sai hyökkäämään?
No sivusta sanon, että onhan tuo tosi typerä ajatus, että nainen vaalisi sukuelintään pyhimpänä asianaan. Tsiisus sentään. Se voi olla teille naisissa kiinnostavin juttu, mutta voin kuule ihan kertoa, että harvalle naiselle sukuelimet on ihan niin päräyttäviä että ihan pyhyydestä niiden yhteydessä puhuttaisiin.
Aika monelle miehelle ne naisen sukuelimet on melkein tärkeintä maailmassa... seksistä kannattaisi tehdä helppoa, panna voi melkein aina.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ymmärtävät käydä eron perinpohjaisesti läpi ennen uutta suhdetta. Miehet ottavat heti uuden naisen (jos vain saavat), koska panetus.
Tämä siis keskimäärin, ettei poikkeustapausten tarvitse tulla valittamaan, koska eivät sovi muottiin.
Mikä olisi mielestäsi miehelle eron jälkeen sopivan pituinen aika kärvistellä ilman seksiä? Ja onko miehillä edes oikeutta toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Okei. Eli nainen hoitaa kokopäivätyönsä ja päälle kodin.
Ja sitten arvatenkin ihmetellään, kun nasinen on väsynyt, eikä todellakaan jaksa mitään parisuhteisiin panostuksia?Aina kun naiset puhuvat päivätöistään ja väsymyksestään, niin tulee mieleen, että onko ne jotain metsureita vai mitä se raskas työ on joka uuvuttaa.
Meinaat tuolla jatkuvalla vähättelyllä saada sen hyvän ja kestävän parisuhteen?
Itse kun tein sen täyspitkän työpäivän, hain lapsen tarhasta ja kävin ruokakaupassa, niin todellakaan ei ollut ihannetila joutua kotiintullessa ekana siivoamaan yksin kaikkien jälkiä.
No, nyt ex siivoilee jälkiään ihan itse omassa asunnossaan. Itse viihdyn siistinä pysyvässä kodissani.
Aika tasaisesti nuo kyllä omissa piireissä menee että ihan pötyä sanoa että nainen sitä ja mies tätä. Jotkut naiset hakeutuu heti laastarisuhteeseen ihan siinä missä miehetkin ja jotkut miehet jää pitkäksi aikaa yksin aivan kuten naisetkin. Jokainen ihminen kun on kuitenkin lopulta yksilö ja käyttäytyy miten käyttäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Okei. Eli nainen hoitaa kokopäivätyönsä ja päälle kodin.
Ja sitten arvatenkin ihmetellään, kun nasinen on väsynyt, eikä todellakaan jaksa mitään parisuhteisiin panostuksia?Aina kun naiset puhuvat päivätöistään ja väsymyksestään, niin tulee mieleen, että onko ne jotain metsureita vai mitä se raskas työ on joka uuvuttaa.
Se on se henkinen kuormitus kun koko ajan mietitään mitähän tuokin minusta ajattelee ja mitähän tuokin oikeasti tarkoitti ja jatkuva murehtiminen ulkonäkö asioista
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin 10v suhteesta ja mies löysi uuden naisen alle 1kk jälkeen, tosin epäilys on, että olivat olleet jo "yhdessä" ennen eroa.
Puhuttiin jälkeenpäin ja hän sanoi, että kaipasi vain sitä läheisyyttä, joten hyppäsi heti ensimmäisen kanssa yhteen joka vähän lämpöä hänen suuntaan antoi.
...että sellasta. Olen tyytyväinen, että erottiin. 4kk on nyt mennyt ja itse en ole vieläkään parisuhteessa. Haluan ensin kehittää itseäni ja olla sinkku, ennen kuin olen valmis uuteen parisuhteeseen.
Miksi teillä ei ollut läheisyyttä, jos siitä oli puute?
Yleisesti, miehetkin voi haluta läheisyyttä. Ainakin itselle se on suhteen kulmakivi, fyysinen ja henkinen lähelläolo. Muut jutut kärsivät jos nä eivät täyty. Ehkä naiset kaipaavat jotain monimutkaisempaa. Mutta seksi on ihan puhdasta rakastamista ja himoa, ja muut jutut tämän jälkeen, jaksaa olla kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta tarpeeksi mutta kyllä noin ulkopuolisen tarkkailijan silmään kieltämättä näyttää siltä että miehelle helpompaa vain panna uutta putkeen.
Tuntuu näin naisena siltä että maailman pohjapiirustus ei ole reilu kun menee näin. Mies pääsee irti niin paljon helpommin kuin nainen. Paitti että sitten on paljon niitä miehiä jotka ei pääse. Se vain kun ei itselle satu näitä miehiä kohdalle vaan juuri ne miehet jotka pääsee helposti irti ja kohti seuraavaa seikkailua.
Terveintä kaikille olisi että päästää irti niistä todella epäsopivista hiutaleista jotka löytää heti korvaajan, mutta kun me ei pystytä tähän. Me pidetään kynsin hampain kiinni jostain ihmisestä jolle me ollaan vain yksi vaihtoehto koko vaihtoehtojen meressä. En tiedä mikä ajaa meidät tähän hulluuteen mutta näin se on.
Oikeasti terveintä olisi myöntää itselleen, ettei suhteen pidä alkaa panemisesta ekana yönä. Minusta tuntuu miehenä oudolta, että mikä saa naisen toimimaan niin nurinkurisesti, että esittelee helposti pyhimpänsä, mutta pääkopan sisään mies ei välttämättä pääse koskaan.
Minusta taas tuntuu nurinkuriselta, että kaikkein pyhimpänä pidetään alapäätä eikä sitä pääkoppaa. Kertoo minusta kaiken sinunkaltaisistasi miehistä ja siitä miten paljon teidän mielipiteitänne tarvitsee kuunnella.
Mikä sai hyökkäämään?
No sivusta sanon, että onhan tuo tosi typerä ajatus, että nainen vaalisi sukuelintään pyhimpänä asianaan. Tsiisus sentään. Se voi olla teille naisissa kiinnostavin juttu, mutta voin kuule ihan kertoa, että harvalle naiselle sukuelimet on ihan niin päräyttäviä että ihan pyhyydestä niiden yhteydessä puhuttaisiin.
Aika monelle miehelle ne naisen sukuelimet on melkein tärkeintä maailmassa... seksistä kannattaisi tehdä helppoa, panna voi melkein aina.
Kannattaisi varmaan teille. Naiset saavat siitä usein itselleen hyvin, hyvin vähän, joten teidän panopuuksi rupeaminen ei ihan hirveesti hotsittele. Kätesi on aina käytössäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ymmärtävät käydä eron perinpohjaisesti läpi ennen uutta suhdetta. Miehet ottavat heti uuden naisen (jos vain saavat), koska panetus.
Tämä siis keskimäärin, ettei poikkeustapausten tarvitse tulla valittamaan, koska eivät sovi muottiin.
Mikä olisi mielestäsi miehelle eron jälkeen sopivan pituinen aika kärvistellä ilman seksiä? Ja onko miehillä edes oikeutta toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan?
Miehillä on kädet. Käyttäkää niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Okei. Eli nainen hoitaa kokopäivätyönsä ja päälle kodin.
Ja sitten arvatenkin ihmetellään, kun nasinen on väsynyt, eikä todellakaan jaksa mitään parisuhteisiin panostuksia?Aina kun naiset puhuvat päivätöistään ja väsymyksestään, niin tulee mieleen, että onko ne jotain metsureita vai mitä se raskas työ on joka uuvuttaa.
Meinaat tuolla jatkuvalla vähättelyllä saada sen hyvän ja kestävän parisuhteen?
Itse kun tein sen täyspitkän työpäivän, hain lapsen tarhasta ja kävin ruokakaupassa, niin todellakaan ei ollut ihannetila joutua kotiintullessa ekana siivoamaan yksin kaikkien jälkiä.
No, nyt ex siivoilee jälkiään ihan itse omassa asunnossaan. Itse viihdyn siistinä pysyvässä kodissani.
Ja saat seksiä tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Okei. Eli nainen hoitaa kokopäivätyönsä ja päälle kodin.
Ja sitten arvatenkin ihmetellään, kun nasinen on väsynyt, eikä todellakaan jaksa mitään parisuhteisiin panostuksia?Aina kun naiset puhuvat päivätöistään ja väsymyksestään, niin tulee mieleen, että onko ne jotain metsureita vai mitä se raskas työ on joka uuvuttaa.
Se on se henkinen kuormitus kun koko ajan mietitään mitähän tuokin minusta ajattelee ja mitähän tuokin oikeasti tarkoitti ja jatkuva murehtiminen ulkonäkö asioista
Aikä
Käsittämätöntä miten vähän miehet ymmärtää naisen elämästä. Mutta siihen kai se menee kun naisen elämä ei sinänsä kiinnosta, vain se ”pyhin”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta tarpeeksi mutta kyllä noin ulkopuolisen tarkkailijan silmään kieltämättä näyttää siltä että miehelle helpompaa vain panna uutta putkeen.
Tuntuu näin naisena siltä että maailman pohjapiirustus ei ole reilu kun menee näin. Mies pääsee irti niin paljon helpommin kuin nainen. Paitti että sitten on paljon niitä miehiä jotka ei pääse. Se vain kun ei itselle satu näitä miehiä kohdalle vaan juuri ne miehet jotka pääsee helposti irti ja kohti seuraavaa seikkailua.
Terveintä kaikille olisi että päästää irti niistä todella epäsopivista hiutaleista jotka löytää heti korvaajan, mutta kun me ei pystytä tähän. Me pidetään kynsin hampain kiinni jostain ihmisestä jolle me ollaan vain yksi vaihtoehto koko vaihtoehtojen meressä. En tiedä mikä ajaa meidät tähän hulluuteen mutta näin se on.
Oikeasti terveintä olisi myöntää itselleen, ettei suhteen pidä alkaa panemisesta ekana yönä. Minusta tuntuu miehenä oudolta, että mikä saa naisen toimimaan niin nurinkurisesti, että esittelee helposti pyhimpänsä, mutta pääkopan sisään mies ei välttämättä pääse koskaan.
Minusta taas tuntuu nurinkuriselta, että kaikkein pyhimpänä pidetään alapäätä eikä sitä pääkoppaa. Kertoo minusta kaiken sinunkaltaisistasi miehistä ja siitä miten paljon teidän mielipiteitänne tarvitsee kuunnella.
Mikä sai hyökkäämään?
No sivusta sanon, että onhan tuo tosi typerä ajatus, että nainen vaalisi sukuelintään pyhimpänä asianaan. Tsiisus sentään. Se voi olla teille naisissa kiinnostavin juttu, mutta voin kuule ihan kertoa, että harvalle naiselle sukuelimet on ihan niin päräyttäviä että ihan pyhyydestä niiden yhteydessä puhuttaisiin.
Aika monelle miehelle ne naisen sukuelimet on melkein tärkeintä maailmassa... seksistä kannattaisi tehdä helppoa, panna voi melkein aina.
Kannattaisi varmaan teille. Naiset saavat siitä usein itselleen hyvin, hyvin vähän, joten teidän panopuuksi rupeaminen ei ihan hirveesti hotsittele. Kätesi on aina käytössäsi.
Juu, varmasti on törppöjä sekä itsekkäitä miehiä hyvinkin paljon. Mut jos laatu on kohdallaan niin sitten tietenkin seksi menee varmaan aina oman käden ohi. Toivon tätä sulle myös!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Oletan, että pariutuneet miehet ovat ennen puolison löytämistä asuneet sinkkuina. Kuka silloin heidän kotityöt ja kokkaamiset on hoitanut? Ei kukaan, jolloin mies on asunut sikolätissä ja syönyt eineksiä? Ehkäpä äiskä on pitänyt huolen kultapojastaan? Kuinka moni ketjun naisista nyt näkee tuollaisen miehen haluttavana ja haluaa hänen kanssaan parisuhteen ja lapsia? Ainakin omiin munasarjoihin alkaa ihan sattua, kun ne kipristelee piiloon pelkästä ajatuksesta.
Millainen lapsuus sinulla onkaan ollut, kun selvästi vihaat sekä miehiä, että naisia?
Vierailija kirjoitti:
Aika tasaisesti nuo kyllä omissa piireissä menee että ihan pötyä sanoa että nainen sitä ja mies tätä. Jotkut naiset hakeutuu heti laastarisuhteeseen ihan siinä missä miehetkin ja jotkut miehet jää pitkäksi aikaa yksin aivan kuten naisetkin. Jokainen ihminen kun on kuitenkin lopulta yksilö ja käyttäytyy miten käyttäytyy.
Se nyt kuitenkin taitaa olla tilastollinen tosiasia että miehet avioituvat uudestaan nopeammin eron jälkeen, vaikka yksilöitä kaikki olemmekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Siinä tutkimuksessa muistaakseni ainakin yksi syy oli se, että essu päällä kökkivää miestä ei vaan nähdä miehekkäänä ja haluttavana. Tietysti te naiset ette ehkä osaa ajatella asiaa kunnolla, mutta sama se on meillä miehillä, jos joku nainen on hyvin maskuliininen, niin ei viisari kyllä värähdä pätkääkään. Siihen vaaditaan itsensä hyvin kantava naisellinen nainen.
Okei. Eli nainen hoitaa kokopäivätyönsä ja päälle kodin.
Ja sitten arvatenkin ihmetellään, kun nasinen on väsynyt, eikä todellakaan jaksa mitään parisuhteisiin panostuksia?Aina kun naiset puhuvat päivätöistään ja väsymyksestään, niin tulee mieleen, että onko ne jotain metsureita vai mitä se raskas työ on joka uuvuttaa.
Se on se henkinen kuormitus kun koko ajan mietitään mitähän tuokin minusta ajattelee ja mitähän tuokin oikeasti tarkoitti ja jatkuva murehtiminen ulkonäkö asioista
Aikä
Käsittämätöntä miten vähän miehet ymmärtää naisen elämästä. Mutta siihen kai se menee kun naisen elämä ei sinänsä kiinnosta, vain se ”pyhin”.
Taitaa olla samoin puolin ja toisin... ja eikö paneminen ole iso osa elämää muka?
Alue: Aihe vapaa
Miehen mielipide... jos erotetaan kotityöt asiaksi jonka mielelläni hoidan itse, niin suhteen tarvitsee saadakseen paljon estotonta seksiä, hyvää kumppanuutta ja sen yhden jonka kanssa muuten voi elämänsä jakaa.
Joten ei kannattaisi muutta yhteen enää.