Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"
"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden naisen"
Ajatuksia, tosielämän esimerkkejä? Ainakin omassa tuttavapiirissä on mennyt juuri näin.
Naiset käyneet pitkien suhteiden päätyttyä eroseminaarin, ehkä terapian, aloittaneet uusia harrastuksia, keskittyneet lapsiin ja uuden arjen luontiin. Ehkä pienimuotoista tapailua. Miehillä kuitenkin hyvin pian uudet, vakavat parisuhteet. Mistä tämä mielestänne johtuu?
Tinder täynnä juuri eronneita miehiä, tai harkinta-ajalla tai vasta eroa suunnittelevia miehiä. Kun heiltä kysyy, onko erotyö tehty ja suru käsitelty, vastaus on lähes aina että jo aikoja sitten (vaikkei edes välttämättä erottu vielä).
Eroryhmissäkin valtaosa naisia. Ovatko muut huomanneet saman?
Kommentit (1764)
Mielenkiintoista keskustelua, minusta kommentit pääasiassa tukevat aloituksessa mainittua yleistystä. Täällä kommentoineet (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) miehet kokevat, että uusi suhde on osoitus eteenpäin pääsemisestä ja kokevat eroseminaarit ja parisuhdettomuuden vanhassa roikkumisena. Naiset taas itseensä keskittymisen ja vanhan läpikäynnin tulevaisuuteen panostamisena. Muuten löytää itsensä niin herkästi toistamassa vanhaa elämää, vain uuden ihmisen kanssa.
Itse en haluaisi olla se nainen, johon vaihdetaan lennosta. Tulee väistämättä mieleen se, että halutaanko juuri minut parisuhteeseen vai halutaanko vaan parisuhde, ja minut satuttiin tapaamaan sopivasti vanhan päätyttyä. Same same but different.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt ymmärtää mikä miehiä naisissa kiinnostaa. Tietenkin ottaa uuden ettei tarvitse olla ilman...
Kokkia, siivoojaa, pyykkäriä? Niin ainakin mun ex. Puoli vuotta söi eineksiä ja asui yksin sotkuissaan. Laittoi Tinderin laulamaan ja sai uuden kodinhoitajan.
Miksi teistä suomalaisista naisista tulee suhteen edetessä tuollaisia tylsimyksiä? Miksi teille ei opeteta miten parisuhdetta vaalitaan?' Mä kun menin naimisiin naisen kanssa, joka on aivan erilaisesta kulttuurista, niin meillä järjestetään yhteistäkin aikaa, jolloin esim. rakastellaan todella pitkään ja monta kertaa. Välillä käydään ulkona syömässä kahdestaan ja kun lapset nukkuvat, saatamme viettää romanttisen illan hellitellen toisiamme.
Suomalaisen naisen pitäisi nyt pikkuhiljaa jo kasvaa pois siitä piikamoodista ja edes yrittää tehdä jotain parisuhteet eteen. Silloin, kun mies haluaisi rakastella, niin ei ne mielihalut tyydyty sillä, että sä teet ruokaa, peset pyykiä tai siivoat.
P.S. Entinen miehesi saa nyt seksiä.
En ole tuo jolle vastasit, mutta huutelen sivusta.
Se on vähän vaikea nauttia elämästä, jos koti on kuin kaatopaikka.Itse odotin vuosia, että ex käärii hihat ja tekee osuutensa. Yleensä töistä kotiintullessa koti oli jo mullinmallin.
Ja tähän päälle se, ettei huomioitu. Synttäreitä, jouluna tai vuosipäivänä en saanut edes korttia tai kukkaa, koska "emmä keksiny mitään, ei nää päivät mulle merkkaa oikee mitään".Joo, lopulta niin "arvostettu" tunne, ettei tosiaan kiinnosta miettiä mitään "romanttisia hetkiä". Nekin hetket kun olivat täysin minun varassani, ei niitä minulle koskaan järjestetty.
Kyllä elämisen jäljet saa kotona näkyä. Mikään ei ole rasittavampaa, kuin joku siivoushullu, joka kulkee joku luutu kourassa jatkuvasti ja pyyhkii pölyjä jos ei muuta siivottavaa ole. Naisen pitää olla NAINEN ja sitä kautta se arvostuskin tulee. Siivoajan, pyykkärin ja kokin ammatit eivät ehkä ole niin arvostettuja kaikkien miesten mielestä, että niitä pitäisi kotona vielä erikseen "arvostaa". Minun on helppo arvostaa vaimoani, koska hän pitää eri roolit eirllään. Hän on lapsillemme äiti, mutta minulle kaunotar ja kumppani. Keittiössä hän on kokki, mutta makuuhuoneessa taas seksipeto. Kotia siivotaan välillä yhdessä, yleensä vaimo ehtii ensin, mutta ei todellakaan "odota vuosia, että käärisin hihani".
Ihana vaimo sulla 👍
Jäi epäselväksi, mitä tuossa mies tekee liittonsa eteen? Selostettu vain kaikki, mitä vaimo tekee.
Minkä me miehet sille voidaan kun naiset eivät suostu näkemään muuta kuin asiat jotka nainen tekee ja sokeutuu miesten teoille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Tuossa on erittäin pätevä syy hylätä jokainen nainen, joka vaati tekemään puolet kotitöistä. Eihän tuo ole suhde, vaan kiristystä ja orjuuttamista.
Miten on orjuuttamista vaatia toista tekemään oma osuus yhteisistä hommista? Koskeeko tämä myös naisia, että on orjuuttamista vaatia heiltä edes puolta kotitöistä? Kuka ne kotityöt tekee jos niitä ei voi kummaltakaan vaatia kun se on orjuuttamista?
Eikä normaalissa suhteessa tarvita mitään kiristystä, kun se on aikuiselle ihmiselle ihan itsestään selvää että osallistutaan. Se oli nyt lähinnä hypoteettinen skenaario. Jos puolisoni kieltäytyisi kotitöistä ja lastenhoidosta minun pitäisi irtisanoutua vaativasta unelmatyöstäni ja kyllä, luultavasti nostaisin siitä hyvästä kytkintä. Eiköhän hänkin häipyisi, jos minä alkaisin vapaamatkustajaksi ja aiheuttaisin laiskottelullani hänelle valtavia ongelmia töissä.
Olisi hienoa jos erossa ihmiset oppisivat kirjoittamaan edes ketjujen aloitukset oikein.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten työt kaupungissa, kerrostalossa ovat...?
Tienata ja pitää perheestään huolta. Jos pyykkivuoret kasaantuu, mies voi vaikka palkata siivoojan.
Mies voi tehdä enemmän töitä ja maksaa perheen kuluja enenmän ja sijoittaa rahaa lapsilleen rahastoihin.
Vaimo voi näinollen tehdä vähemmän töitä ja kuskata lapsia harrastuksiin ja tehdä niitä kotitöitä.
Näin minun tuntemissa fiksuista tasapainoisissa perheissä tehdään.
Tunnen myös yhden perheen, jossa lääkärivaimo tekee enemmän töitä, ja mies on enemmän lasten kanssa. Sekin toimii.
Jos kumpikaan ei anna yhtään periksi vaan haluaa luoda uraa täysillä ja silti elää perhe-elämää, se ei toimi. Joko uhraat aikaasi tai rahaasi. Perhe on aina uhraus.
Älkää perheelliset vollottako vaan pitäkää huolta niistä perheistänne! Olkaa ylpeitä lapsistanne, kodeistanne ja puolisoistanne!
Meillä on kaksi uraa ja kolme lasta ja kyllä se meillä toimii. Ei olla ainut pari tuttavapiirissä jolla on näin. Ei nyt puhuta miljoonaluokasta, mutta tyyliin keskijohto ja palkkaluokka 6000-10000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehillehän se ero tulee aina ”ihan puskista” ja kaikki oli ”ihan hyvin” 🤣
Suhteen aikana mies perseilee ja vaimo nalkuttaa. Vaimolle riittää jossain vaiheessa se pelleily ja hän tekee päätöksen suhteen lopettamisesta kun aika on sopiva. Vaimo lopettaa nalkuttamisen ja alkaa tekemään toimia elämänsä uudelleen järjestämiseksi. Tässä vaiheessa mies on tyytyväinen kun nalkutus loppui ja erheellisesti luulee, että akka oppi olemaan. Vaimo pakkaa kamat ja muuttaa tai heittää miehen pihalle. Mies ihmettelee miten tässä näin kävi kun kaikkihan oli ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kokenut olleensa enää suhteessa vuosiin kun suhteessa ei ollut seksiä eikä rakkautta vaan pelkkää arjen pyörittämistä. Sellainen suhde on käsitelty loppuun jo ennen eroa.
Tämä on nimenomaan se klassikkovastaus juuri eronneita miehiltä siellä Tinderissä. Ja minusta tämä kertoo vain sen, että itsereflektio jäänyt täysin tekemättä.
Kyllä, arjen pyörittäminen nykyajan maailmassa kaikkine vaatimuksineen vaatii vanhemmilta ihan älyttömän paljon. Siihen arkeen hukkuu itse pari jos toinenkin. Mutta sen käsitteleminen, että mikä johtui lopulta ulkoisista tekijöistä vaatimuksineen, mikä meistä ihmisinä ja parina. Mitä itse tein se eteen, että sudenkuoppa "seksittömästä" liitosta olisi voitu välttää? Mitä itse tein romantiikan eteen? Miten asiasta olisi voitu keskustella? Olinko avoin? Toistimmeko vanhempiemme kaavaa? Jos koin ettei mitään parisuhdetta ollut siinä vaiheessa kun seksi jäi vähemmälle, miten tämä heijastui parisuhteeseen? Toiseen osapuoleen? Tuliko siitä itseään toteuttava kehä? Otimmeko aikaa toisillemme? Saivatko molemmat omaa aikaa? Olivatko parisuhdeodotukseni realistisia? Miksi menin tämän ihmisen kanssa yhteen? Mitä voisin tehdä jatkossa toisin, jos ja kun seuraavassa suhteessa on vielä uusperhekuviot mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne miehetkään aina pääse niin helposti yli. Eikä uuteen suhteeseen hyppääminen ole aina merkki ylipääsystä. Joskus se uusi suhde on laastari, joskus se alkaa laastarina ja muuntuu oikeaksi vakavaksi suhteeksi ja joskus se alunperinkin tosissaan aloitettu uusi suhde ottaa kuitenkin miehen erokipuilusta osumaa. Minä olen nainen johon vaihdettiin lennosta, ja kyllä miehen ero varjosti suhdettamme alussa melko pitkään. Tavallaan vieläkin. Mies on toki ajat sitten eronsa käsitellyt, mutta meidän suhteeseemme alkuvuosien kipuilu on jättänyt jäljet. Miehen exä varmaan kuvittelee että mies on kepein sydämin vaan hypännyt uuteen suhteeseen. Ei kaikki ole aina sitä miltä näyttää.
Olin pitkään avoliitossa. Avoliitto kesto 18 vuotta. Erottiin vuonna 2014. Vaikea oli ero ja oireilin pitkään eron jälkeen. Ennen eroa olin onneton ja mietin omaa elämää miltä tuntuisi olla pitkän parisuhteen jälkeen olla vapaa sinkku. Kerroin kumppanille etten ole vuosiin enää häntä rakastanut että rakkauteni oli loppunut. Suhde oli kulutettu loppuun. Mutta eron tultua niin totuus iski vasten kasvoja mitä se todellisuudessa oli. Tajusin että olin elänyt riippuvuus suhteessa. Olin se osapuoli joka ei osanut aikaisemmin lähteä tästä suhteesta pois. Pelkäsin näin jälkikäteen sanottuna kuinka pärjäisin yksin ja kuinka talouden hoitaisin. Toinen oli hoitanut sen puolen. Oman ajan se vaati mutta hyvin pärjännyt nyt sinkkuna ollessa. Ja asioilla tapana järjestyä. Nyt tyytyväinen eroon kumpikin oli väsynyt siihen tilaan ja ero oli oikea ratkaisu. Kumpikin elää nykyistä elämää omilla tahoillaan ja toivon entiselle kumppanille hyvää elämää. Omaa elämää elän tässä hetkessä ja katson mitä elämä tuo tullessaan. Sinkkuna mukava olla eikä tarvitse toisen mielipidettä kysyä. Matkustelua, kodin laittamista mieleisekseen on mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exmieheni ilmoitti erotessamme, että olisko mulla hänelle jotain deittiä koska hän haluaa kyllä pikimmiten uuden naisen tänne asumaan.
Itse olin tosi halukas elämään yksin pitkäänkin. Tosin siinä kävi sitten niin että miehiä pyöri ympärilläni erottuani yllättävän paljon, yhteen menin rakastumaan aika nopeasti. Mitään seuran hakemista ei tähän puolellani liittynyt, vaan miehet lähestyi hyvin avoimesti kiinnostuneena.
2v myöhemmin ollaan vieläkin yhdessä, mutta itsellä ollut nyt tarve elää varsin erillään (kyllä miehellänikin, minulla lapsia). Elämämme ovat sinällään täysin riippumattomia toisistaan, mutta nykyään mies vähän jo lastenkin kanssa. Minulle on ollut tärkeää saada käsitellä asioita yksin ja ystävieni kanssa, sekä nähdä minkälaisiin asioihin pystyn itsekseni. Olen edennyt urallani todella huimasti kuluneen 2v aikana ja saavuttanut todella hyvän taloudellisen aseman.
Ero oli kyllä elämäni paras päätös ja olen myös kiitollinen uudesta ihmisestä, joka on antanut minun käsitellä asioitani ja antanut tilaa, vaikka halusikin minun kanssa suhteen pian eron jälkeen :)
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin. Kyllä naiset käsittelevät eron loppuun ennenkuin uutta suhdetta. Toki poikkeuksiakin löytyy. Ehkäpä miehet ei osaa elää yksin ja tarvitsevat kylkeensä jonkun lohduttajan.
Ei jumal auta mitä pas kaa! Naiset etsivät uuden ennen kuin ovat edes eronneet entisestä. Eivät kestä yksinoloa lainkaan. Näitä olen nähnyt kymmeniä. Ei kyetä olemaan hetkeäkään yksin.
HUOM! Sitten kun huomaavat, että ei se uusi suhdekaan ollut saturakkaus ja ovat vuosia hyppineet suhteesta toiseen tai ovat huomanneet etteivät kelpaakaan vakavaan suhteeseen, alkaa se yksin eläminen. Olet varmaankin ollut tekemisissä eronneiden naisten kanssa vasta tässä vaiheessa. Silloin vakuuttelevat miten eivät ota enää miestä riesakseen, mutta toki muutamalla deittisaitilla pyörivät anonyyminä samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin. Kyllä naiset käsittelevät eron loppuun ennenkuin uutta suhdetta. Toki poikkeuksiakin löytyy. Ehkäpä miehet ei osaa elää yksin ja tarvitsevat kylkeensä jonkun lohduttajan.
Ei jumal auta mitä pas kaa! Naiset etsivät uuden ennen kuin ovat edes eronneet entisestä. Eivät kestä yksinoloa lainkaan. Näitä olen nähnyt kymmeniä. Ei kyetä olemaan hetkeäkään yksin.
HUOM! Sitten kun huomaavat, että ei se uusi suhdekaan ollut saturakkaus ja ovat vuosia hyppineet suhteesta toiseen tai ovat huomanneet etteivät kelpaakaan vakavaan suhteeseen, alkaa se yksin eläminen. Olet varmaankin ollut tekemisissä eronneiden naisten kanssa vasta tässä vaiheessa. Silloin vakuuttelevat miten eivät ota enää miestä riesakseen, mutta toki muutamalla deittisaitilla pyörivät anonyyminä samaan aikaan.
Erittäin totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Olen eri, mutta tilastot on vaan tilastoja. Yksilötasolla on vaihtelua laidasta laitaan - tunnen pareja joilla mies ei tee kotitöitä ja seksielämää ei ole ollut vuosiin, ja pareja joissa kotityöt tehdään puoliksi ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Olen ollut jopa huomaavinani tietyn naistyypin, joka on sekä kunnianhimoinen että hyvin seksuaalinen, ja näiden miehet on järjestäen hyvännäköisiä miehiä jotka hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä - ja saa kiihkeää seksiä. Ihan jo siksi, että näiden naisten on mahdotonta valita miestä joka ei tee kotitöitä. Uranainen ei pärjää, jos kotona on joku sohvalla makaava machoyrmy jonka arvolle ei tiskaus tai vaipanvaihto sovi.
En siis yritä kiistää tilastollista korrelaatiota joka on tutkimuksissa todettu. Mutta kiistän väitteen "ei toimi" siltä osin että se olisi joku yleispätevä sääntö. Kyllä on pareja joilla se toimii ja joilla mikään muu ei nimenomaan toimisi. Jos minun mieheni lopettaisi kotityöt hän olisi hyvin äkkiä oman käden varassa ulkoruokinnassa.
Mikä tuossa tutkimuksessa, jossa mies alistetaan kotitöitä tekemään ja nainen menettää kiinnostuksen, on olennaista? Kotityöt vai alisteinen asema naiselle, jolle nuo työt ”kuuluu”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exmieheni ilmoitti erotessamme, että olisko mulla hänelle jotain deittiä koska hän haluaa kyllä pikimmiten uuden naisen tänne asumaan.
Itse olin tosi halukas elämään yksin pitkäänkin. Tosin siinä kävi sitten niin että miehiä pyöri ympärilläni erottuani yllättävän paljon, yhteen menin rakastumaan aika nopeasti. Mitään seuran hakemista ei tähän puolellani liittynyt, vaan miehet lähestyi hyvin avoimesti kiinnostuneena.
2v myöhemmin ollaan vieläkin yhdessä, mutta itsellä ollut nyt tarve elää varsin erillään (kyllä miehellänikin, minulla lapsia). Elämämme ovat sinällään täysin riippumattomia toisistaan, mutta nykyään mies vähän jo lastenkin kanssa. Minulle on ollut tärkeää saada käsitellä asioita yksin ja ystävieni kanssa, sekä nähdä minkälaisiin asioihin pystyn itsekseni. Olen edennyt urallani todella huimasti kuluneen 2v aikana ja saavuttanut todella hyvän taloudellisen aseman.
Ero oli kyllä elämäni paras päätös ja olen myös kiitollinen uudesta ihmisestä, joka on antanut minun käsitellä asioitani ja antanut tilaa, vaikka halusikin minun kanssa suhteen pian eron jälkeen :)
Kuinka ollakaan... *huoh*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Joku timmi parikymppinen sisäkön asussa?
Juu on yritetty. Vaimo ei tykännyt
Varmasti jokainen (sukupuolesta riippumatta) haluaa olla tavoiteltu huomion kohde. Miehillä se ei vaan toimi kun nainen hylkää mies ehdokkaan heti jos ei saa mieheltä huomioo enempää kuin muilta kilpailijoilta. Tämän takia parisuhde asiat eivät koskaan voi olla tasa-arvoisia
Mies on naiselle yleensä se päänsisäisen satumaailman puuttuva palanen. Miehen pitää siis pelata naisen keksimää peliä, jotta suhde toimisi kestävästi.
Ei ole mitään väliä niillä vuosilla ja vuosilla kun mies on ollut rinnalla rakentamassa yhteistä elämää, kasvattamassa lapsia ja uhraamalla elämäänsä lisää rahan hankkimiseksi. Nainen näkee vain yhtäkkiä, että mies ei pelaa enää peliä niin kuin nainen haluaisi ja mies saa lähteä. Nainen ei elä todellisuudessa, ei kykene näkemään sitä sitoutumista, koska päänsisäinen satumaailma ei ole 100% onnellinen tarina.
Käytännössä siis voisi tarkoittaa vaikka 40 vuoden yhteiseloa, mutta mies erehtyy tekemään virheen (ei pettämään) esim. sanoo jotain väärin väärässä paikassa väärään aikaan, se 40 vuotta haihtuu naisen mielestä pois ja se on sitten sitä kun nainen löytää itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.
Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.
Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.
Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.
Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.
"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan.""“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"
"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"
Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.
Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.
Miehillä ei tätä ongelmaa ole
Naiset on tutkitustikin yksin asuessaan epäsiistimpiä. Siitä se juontaa, että kun possunainen vihdoin saa miehen, niin pakottaa miehen tekemään vähintään yli puolet kotihommista, koska ne ovat niin vastenmielisiä naiselle olleet aina.
Vai että pakottaa. Se on kylläkin itsestäänselvyys, että kumpikin hoitaa osuutensa kotitöistä.
Tai sitten palkataan siivooja, yhdessä.
Ei se vaan käytännössä toimi, että ns. kotityöt jaetaan tasan. Siitäkin on tehty laaja tutkimus, millä tavalla miehen maskuliinisuus vaikuttaa parisuhteessa. Silloin, kun mies on alistettu yhtä paljon tekeväksi siivoajaksi, pyykkäriksi ja kokiksi, lakkaa peitto pikkuhiljaa heilumasta, koska nainen alitajuisesti lakkaa näkemästä miehen miehenä.
Ja sitten taas empiria kertoo, että vähemmän osallistuvaa kumppania ei arvosta, ja kun ei arvosta, lakkaa peitto heilumasta ja syntyy eroajatus. Mielenkiintoinen näkökulma tuo, että kotona yhtä paljon kuin puolisonsa tekevä mies on alistettu. Ihan kuin loisiminen olisi miehelle luontaista.
Palataan tuohon kun menet yhtä kuormittavaan ja hyvin palkattuun työhön kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen (sukupuolesta riippumatta) haluaa olla tavoiteltu huomion kohde. Miehillä se ei vaan toimi kun nainen hylkää mies ehdokkaan heti jos ei saa mieheltä huomioo enempää kuin muilta kilpailijoilta. Tämän takia parisuhde asiat eivät koskaan voi olla tasa-arvoisia
Ennakko sensuuri on tällä palstalla todella vahva niin anteeksi tylyltä vaikuttava kommentti
Alue: Aihe vapaa
Mulle ei perhe- ja parisuhdekeskeisenä naisena olisi lainkaan sopinut tuollainen malli. Meillä ei kumpikaan ollut uraihmisiä, joten töissä käytiin vain töissä ja kotona puuhasteltiin yhdessä. Niin tehdään edelleen, nyt jo kaksin. Joka vakalle lie kai kantensa, pääasia on kai se korren kantaminen yhteiseen kekoon ja arvostus puolin ja toisin. Ilman sitä mikään ei toimi.