Vielä hetki sitten olimme onnellisia

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 20:09"]Sori, sillä on toinen muija. [/quote] Huoh. Jos mies käyttäytyy oudosti se ei aina tarkoita sitä, että toinen nainen on kuvioissa. Minun mieheni on esimerkiksi sellainen, että hänen on todella vaikea myöntää kenellekään, että joskus hänelläkin on vain henkisesti paha olla. Hänen on vaikea puhua pahasta olostaan. Silloin kun hänen isoisälle todettiin syöpä ja, että elin aikaa on alle puoli vuotta. Mies romahti täysin. Ei kertonut asiasta ennen kuin oli surrut yksin ensin asiaa 3kk, lähti juurikin aina jonnekin. Sanoi vain, että täytyy mennä. Arvaa mitä oli mennyt tekemään? Ajanut autolla syrjään ja itkenyt, antanut kaiken vain purkautua ulos saattoi mennä tuntikin kun hän vain oli itkenyr yksin autossa ja sitten kerännyt itsensä kasaan ja tullut takaisin kotiin.

[/quote]

Ikävä sanoa, mutta juuri noin toimin itsekin. Tiedän ettei se ole järkevää, mutta se on minun tapani selviytyä. En osaa tai halua purkaa syvimpiä surujani edes vaimoni kanssa, jos hän ei suoraan liity niihin. En halua kuormittaa toisia omilla murheillani. 

Ihan oikeasti, ei tuollaiseen liity läheskään aina toista naista. Pikemminkin mies voi väittää että on toinen nainen, koska ei halua puhua asiasta joka oikeasti painaa. Älkää painostako miehiänne puhumaan, se saa vain vetäytymään syvemmälle kuoreen, sellainen kuulustelun tapainen jossa napataan valo päin silmiä ja aletaan tenttaamaan.

Me kaikki käsittelemme asiat omalla tavallamme.

Miehellä ei välttämättä ole toista eikä suhteenne ole tuhoon tuomittu. Tietenkään en tunne parisuhteenne taustoja, mutta kaikilla voi olla hermot välillä kireällä ja keskustelu voi mennä jankkaamiseksi. Tätä tapahtuu ajoittain onnellisesti naimisissakin oleville pareille. Joka suhteeseen mahtuu huonompiakin aikoja.

Miehelläkin pitäisi olla oikeus mennä ulos ja tehdä omia asioita. En lukenut kuinka usein miehesi viettää iltoja poissa kotoa, mutta ilmeisesti teillä on mennyt niiden vuoksi sukset ristiin. Miehen työn vuoksi menoja voidaan myös joutumaan priorisoimaan (ymmärsin että osa iltamenoista johtuu miehestä). Tietenkin sinulla pitää myös olla mahdollisuus lähteä tuulettumaan ilman miestäsi. Suosittelisin että keskustelisitte enemmän asioista ja joustaisitte puolin jos toisin. Soittakaa Mannerheimilta lastenhoitaja tai pyytäkää sukulaistyttö lastenhoitajaksi ja lähtekää jokin viikko yhdessä illalla johonkin kun tilanne on hieman jäähtynyt.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:31"]

Mies on suora, eikä ajattele monimutkaisesti, kyllä. Mutta seksiä mies haluaa aina, vaikka ois kuinka riitaista. Fyysiset halut kun voittaa ne psyykkiset. Kun seksi loppuu kokonaan, taustalla on toinen nainen. Aika yleispätevä juttu.

[/quote]

Meillä ei ole seksiä, eipä toista naistakaan. Kuule, voi tulla yllätyksenä mutta joka ainoa mies ei ole kullinsa orja sen enempää kuin nainen oman piparinsa. Stressi, krooninen vitutus, tyytymättömyys elämäänsä, parisuhdekriisi, kriisi töissä, hektinen perhe-elämä. Siinä sellaiset asiat jotka vievät seksihalut myös mieheltä. Eikä tämä tarkoista seksihalua omaan vaimoaan kohtaan, vaan seksiä yleensä. Siksi on naurettavaa jauhaa mistään 99% varmuudesta, kun ei tunne koko perhettä tai tapausta yhtään.

2

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 20:09"]Sori, sillä on toinen muija. [/quote] Huoh. Jos mies käyttäytyy oudosti se ei aina tarkoita sitä, että toinen nainen on kuvioissa. Minun mieheni on esimerkiksi sellainen, että hänen on todella vaikea myöntää kenellekään, että joskus hänelläkin on vain henkisesti paha olla. Hänen on vaikea puhua pahasta olostaan. Silloin kun hänen isoisälle todettiin syöpä ja, että elin aikaa on alle puoli vuotta. Mies romahti täysin. Ei kertonut asiasta ennen kuin oli surrut yksin ensin asiaa 3kk, lähti juurikin aina jonnekin. Sanoi vain, että täytyy mennä. Arvaa mitä oli mennyt tekemään? Ajanut autolla syrjään ja itkenyt, antanut kaiken vain purkautua ulos saattoi mennä tuntikin kun hän vain oli itkenyr yksin autossa ja sitten kerännyt itsensä kasaan ja tullut takaisin kotiin.

[/quote]

Ikävä sanoa, mutta juuri noin toimin itsekin. Tiedän ettei se ole järkevää, mutta se on minun tapani selviytyä. En osaa tai halua purkaa syvimpiä surujani edes vaimoni kanssa, jos hän ei suoraan liity niihin. En halua kuormittaa toisia omilla murheillani. 

Ihan oikeasti, ei tuollaiseen liity läheskään aina toista naista. Pikemminkin mies voi väittää että on toinen nainen, koska ei halua puhua asiasta joka oikeasti painaa. Älkää painostako miehiänne puhumaan, se saa vain vetäytymään syvemmälle kuoreen, sellainen kuulustelun tapainen jossa napataan valo päin silmiä ja aletaan tenttaamaan.

Me kaikki käsittelemme asiat omalla tavallamme.
[/quote]

Minun mieheni oli ennen tuollainen. Totesin vain, että elämä on pitkä ja paljon paskaa sataa matkan varrella niskaan. Ei ole kenenkään hyvä kantaa asioita täysin yksin ja kaikkein vähintä mitä voi, tai oikeastaan pitää, tehdä on kertoa huolestuneelle puolisolle mistä kenkä puristaa. Itse olen saanut paljon kantaakseni ja on ollut pakko opetella jakamaan. Jos haluaa yksinäisyyttä kriisissä, se on ok, mutta puolisolla on oikeus tietää syy huoliin. En suostunut yksin vetäytyvän kanssa elämään romahdusta odottaen vain se oli tosiaan kuin lampulla silmille. Nykyään on kiitollinen ja suhdekin syvempi, kun tietää että toinen on todella siinä vierellä murheenkin keskellä.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 20:22"]

Riitelemme pääsääntöisesti miehen menemisestä ja siitä, että ei vietä aikaa kanssani nykyisin enää ollenkaan. Kun otan asian esille, jotenki kummasti kaikki kääntyy minua vastaan ja minä olen syyllinen tähän tilanteeseen omalla käyttäytymiselläni.

Mies kääntää sanani minua vastaan ja keskustelusta ei tule yhtään mitään. En oikein ymmärrä koko tilannetta nyt ollenkaan. Joku miehen mieltä painaa ja syyttää siitä minua, mutta ei saa sanotuksi kuitenkaan asiaa, vaan syyttelee minua mitä kummallisemmista asioista (kaivelee vanhoja juttuja ja vetoaa aikaisempaan kriisiimme, että "eipä tämä tilanne ole näköjään paremmaksi muuttunut", että samaa paskaa jne) Olen vissiin tehnyt jotain, josta en ole ajantasalla ollenkaan tai jättänyt tekemättä jotain.

Meillä siis ollut vaikeaa aikoinaan ja suhde ollut tosi huonossa jamassa. Olemme kuitenkin saaneet puhuttua asioita ja suhteemme on ollut parempi, kuin hyvä. Tämänhetkinen tilanne siis hämmentää nyt minua. Enkö saisi puuttua miehen menemisiin? 

Anteeksi sekava teksti :(

-ap-

[/quote]

Voi kuule kun kuulostaa niin tutulta. Voin olla tietenkin väärässä, mutta uskoisin, että olet miehelle eräänlainen status ja turva siinä mielessä, että sinuun voi purkaa pahan olon ja hyvää oloa hakea muualta. Jos suhde on jossain vaiheessa ollut hyvä, niin onko siitä muka mitään jäljellä?

Yhteinen lapsi on tyypillinen laastari suhteessa, missä on sun ja mun lapsia ja pitää jotenkin näyttää, että onhan meilläkin jotain yhteistä. Vaikka teillä ei ilmeisesti vaikuta olevan mitään yhteistä, jos käytännössä vietätte aikanne erillään.

Ladon tiukkaa tekstiä siksi, että olen vastaavassa tilanteessa ollut (ilman lapsia tosin) ja olin täysin sokea. Jaksoin typerästi uskoa "meihin", vaikka elimme kuin löysässä hirressä. Tuo henkinen väkivalta, mitä koet nyt, on luultavasti vain alkusoittoa. Tuollaiset miehet ovat niitä tyranneja, jotka eivät koe syyllisyydentuntoa mistään. Haluatko omien lastesi elävän tuollaisen pakenijan kanssa? Jos mies ei osaa kertoa, mikä on vialla, niin tilannehan on mahdoton.

Voisitteko varata ajan perheneuvolaan? Siellä saisitte puhua ammattilaisen kanssa. Minä aikoinaan ehdotin miehelleni tätä, mutta siinä vaiheessa mies näki helpommaksi nostaa kytkintä. Joka tapauksessa se ratkaisi pitkään piinanneen tilanteen.